Miten kenelläkään on varaa asua Helsingissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuntojen koot on tuolla pieniä, siis jotain 15 neliön keittiökaappeja joissa ollaan suihkussa seisomalla vessanpytyllä. Sellaisessa asumista ja sen aiheuttamista mielenterveysongelmia kutsutaan helsinkiläisyydeksi.

Alueen hintatasoa nostaa jonkun baronin homeinen lukaali joka ei mene kaupaksi, tai suurlähetystöjen asukkaiden kusetus.

Jaa missä "tuolla"? Helsinkiläisen asunnon keskikoko on 64 neliötä, eli ihan perustasoa.

Noissa varmaan asuu keskimäärin pari henkilöä.

Yksinasuvana minulle jo joku 50 olisi erittäin riittävää ja tilavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kämpät menneet keskustassa jo yli 10k€ per neliö. Siinä saisi muutaman neliön hinnalla maalta kokonaisen talon.

Mutta mitä teet maalla kun olet ainoa ihminen 3km säteellä muista ihmisistä, asutuksista ja yrityksistä..

Tilanne olisi melko hyvä. Möisin kolmen neliömetrin ahtaan helsinkiläisasunnon ja saisin tilalle luonnonrauhaa ja vapautta kolmen kilometrin päässä. Ja se olisi hyvä, että naapurit olisi kuuloetäisyyden ulkopuolella!

 

Mitä sillä jatkuvalla luonnonrauhalla ja yksinäisyydelläkään tekee?

Ei tarvitsisi kuunnella tuollaisia naapureita ja niiden juttuja!

Oikeasti minulla on kyllä iso asunto Helsingissä, mutta olen alkanut kyseenalaistaa täällä asumisen järkevyyttä.  Kalliit hinnat. Autoille ei ole paikkaa. Hitaat yhteydet joka suuntaan. 

Ihan hypoteettinen ajatus, että jos omistaisi Helsingistä vain sen kylpyhuoneen, suihkun ja vessan ja siitä saisi vaikka 30000e, niin miksi ei vaihtaisi sitä ihan omaan rauhaan ja isoon asuntoon muualle.  Tiedän - täällä on ooppera ja museot, mutta jos ei niissä käy eikä ainakaan halua maksaa oluttuopista 9 euroa, niin miksi ei.  Ja kenelle niitä omaisuuksia loppujen lopuksi säästetään. Siellä ruumispuvussa kun ei ole taskuja. 

Mulla on 45m2 Meilahdessa. Ihan yksin ostin. Mukavaa aluetta. Neliöhintojen nousua selittää osaltaan remontit: julkisivu, salaoja jne

Vierailija kirjoitti:

Kelahan sen kustantaa, 60% helsingin kotitalouksista on jo asuntotuen piirissä. Että sinne vaan koko suomi joukon jatkoksi.

Asumistuissa on katto, jota enempää Kela ei maksa.

Te Helsingin vihaajat muistatteko missä on tapahtuneet kouluampumiset, missä on eniten syrjäytyneitä peräkämarinpoikia.?

Ei Helsingissä.

Maaseudulla on ahdistava ilmapiiri.

 

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla on ahdistava ilmapiiri.

 

Olen samaa mieltä. Olen syntyjäni helsinkiläinen, mutta meillä on kesämökki pienellä paikkakunnalla Keski-Suomessa. Siellä on todella ahdistava ja pikkumainen ilmapiiri, kaikkien asiat juorutaan, kieroon katsotaan heti kun joku tekee eri tavalla, puhutaan kamalat määrät pahaa muista selän takana, jätetään pienten piirien ulkopuolelle... Ihan hirveää käytöstä. Ollaan onneksi myymässä mökkiä niin ei tarvitse sinne palata.

Maalla ei ole mitään. Siksi haluan asua stadissa. On ihanaa kun kaikki on kävelyetäisyydellä.

No keskusta on keskusta...10 kilsaa kauempana (vielä Helsinkiä) saa jo alle 400k omakotitalonkin...

Tampereella on järkevämmän hintaista asua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kämpät menneet keskustassa jo yli 10k€ per neliö. Siinä saisi muutaman neliön hinnalla maalta kokonaisen talon.

Mutta mitä teet maalla kun olet ainoa ihminen 3km säteellä muista ihmisistä, asutuksista ja yrityksistä..

Tilanne olisi melko hyvä. Möisin kolmen neliömetrin ahtaan helsinkiläisasunnon ja saisin tilalle luonnonrauhaa ja vapautta kolmen kilometrin päässä. Ja se olisi hyvä, että naapurit olisi kuuloetäisyyden ulkopuolella!

 

Mitä sillä jatkuvalla luonnonrauhalla ja yksinäisyydelläkään tekee?

Ei tarvitsisi kuunnella tuollaisia naapureita ja niiden juttuja!

Oikeasti minulla on kyllä iso asunto Helsingissä, mutta olen alkanut kyseenalaistaa täällä asumisen järkevyyttä.  Kalliit hinnat. Autoille ei ole paikkaa. Hitaat yhteydet joka suuntaan. 

Ihan hypoteettinen ajatus, että jos omistaisi Helsingistä vain sen kylpyhuoneen, suihkun ja vessan ja siitä saisi vaikka 30000e, niin miksi ei vaihtaisi sitä ihan omaan rauhaan ja isoon asuntoon muualle.  Tiedän - täällä on ooppera ja museot, mutta jos ei niissä käy eikä ainakaan halua maksaa oluttuopista 9 euroa, niin miksi ei.  Ja kenelle niitä omaisuuksia loppujen lopuksi säästetään. Siellä ruumispuvussa kun ei ole taskuja. 

Itse asun Helsingissä metron varrella. En keskustassa ja lähempänäkin keskustaa haluaisin kyllä asua. Kuitenkin täällä on hyvin rauhallista, naapureista ei kuulu mitään, vaikka lähellä ovatkin. Luontoa on ja meri lähellä. On kauppakeskuksia, elokuvateattereita, urheiluhalleja, baareja, ravintoloita, työpaikkoja, kavereita jne. En kyllä vaihtaisi tätä johonkin korpimaisemaan, vaikka halvemmalla saisinkin.

No onhan noita, mutta kaikkihan maksaa siellä enemmän, ja palkkojakin maksetaan siellä enemmän kuulemma. En itse kyllä ole muuttamassa, kaupungeissa voi käydä, mutta ei asua, mielelläni säästän yli 50% asumisesta, ihan sen vuoksikin.

Mutta Helsingissä on myös mm.maan suurimmat vuokrataloyhtiöt, jonne maksetaan maan suurimmat asumistuet, ja asumistukien maksettu prosentti on mm.kelan maksetuista tuista todella korkea. Puhumattakaan siitä määrästä mitä on asunnottomia, ja muuten vähävaraisi, ja leipäjonot on sen mukaiset. Toki sosiaalitoimet on siellä tämänkin jo pitkään huomanneet.

Lisäksi mm.Euroopan ja maailman suurkaupunkeihin verrattuna on huomionarvoista, että Helsingissä esim.asunnottomuus ei paljonkaan näy kaupungin kaduilla. Mutta nuo ongelmatkin ovt moninaisia. Ja vaikka kaikki on Helsingissa kalliimpaa, niin mitä se sitten vaikuttaa ja mihin suuntaa?! Kaikkihan on suhteellista, ja kun tasot nousee samaan aikaa kaikissa maksuissa ym., niin ketä se lopulta voi hyödyttää??!!

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kämpät menneet keskustassa jo yli 10k€ per neliö. Siinä saisi muutaman neliön hinnalla maalta kokonaisen talon.

Mutta mitä teet maalla kun olet ainoa ihminen 3km säteellä muista ihmisistä, asutuksista ja yrityksistä..

Tuusniemeltä oli ilmoitus vähän aikaa sit että myytiin 60 neliön kerrostalokaksioo tohon 10k€ hintaan.

Siten on varaa, että kun olimme sinkkuja 25 vuotta sitten, niin meillä oli molemmilla omat kaksiot keskustassa. Ostimme rempattavat asunnot ja itse remppasimme. Lainaa olme ottaneet niin paljon kuin pankki antoi. Sitten vuonna 2007 möimme kaksiomme ja saimme myyntihinya yhteensä yli 700 000 euroa kaksioistamme.

Sitten ostimme yli 600 000 euroa maksavan huonokuntoisen neliön keskustasta. Remppasimme, asuimme 2 vuotta siinä ja myimme asunnon 830 000 eurolla.

Sitten ostimme taas huonokuntoisen 150m keskista asunnon 740 000 eurolla. Remppasimme, asuimme 3 vuotta ja myimme asunnon 1300000 eurolla.

Sitten muutimme keskustaan velattomaan 900 000 euron kotiin. Remppasimme.

Asumme velattomassa asunnossa nyt.

Opettajapariskuntana meillä on pelkkään vastikkeeseen hyvin rahaa.

Teemme vielä 5 vuotta töitä, myymme kodin noin 1 100 000 eurolla puhtaana käteen ja muutamme maalle loikoilemaan.

100 000:lla eurolla saamme kivan maaseutukodin. Miltsi jää elämiseen.

Kasvatamme omat kasvikset, marjat, omenat, sienestämme, kalastamme. Omavarsistaloutta melkein.

Kuulostaako hyvältä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla on ahdistava ilmapiiri.

 

Olen samaa mieltä. Olen syntyjäni helsinkiläinen, mutta meillä on kesämökki pienellä paikkakunnalla Keski-Suomessa. Siellä on todella ahdistava ja pikkumainen ilmapiiri, kaikkien asiat juorutaan, kieroon katsotaan heti kun joku tekee eri tavalla, puhutaan kamalat määrät pahaa muista selän takana, jätetään pienten piirien ulkopuolelle... Ihan hirveää käytöstä. Ollaan onneksi myymässä mökkiä niin ei tarvitse sinne palata.

Aik' kamala ! Taidat itse olla keräsen ritva!

Itse asun kantakaupungissa vuokralla mieheni kanssa. 54 neliötä, 1130 e/kk (sis. veden ja netin). Emme pystyisi tältä alueelta ostamaan itse. Haluan kuitenkin asua keskustassa, koska pidän siitä että ympärilläni on (ihmis)elämää ja mahdollisuus valita joka päivä, mitä haluaa tehdä. Suurinta osaa harrastuksistani olisi hankalaa harrastaa maalla (seinäkiipeily, tietyn koulukunnan jooga, purjehdus ilman omaa venettä). Lisäksi pääsen pyörällä töihin ja lapsuudenperheeni jäsenet ovat 20 km säteellä minusta.

Aina välillä mielessä käy maallemuutto, viihdyn hyvin sukulaisten luona maalla ja luonto on minulle tärkeää. Töitäkin voisin tehdä etänä. Toistaiseksi kauas keskustasta muuttaminen on kuitenkin tuntunut ensisijaisesti sosiaaliselta elämältä eristäytymiseltä. Pari viikkoa sitten kaveriporukan brunssilla sanoinkin muiden pohtiessa samaa, et meidän pitäisi valita joku kunta ja muuttaa kaikkien sinne yhtä aikaa että sosiaalinen elämä ei kärsisi maallemuutosta. Harrastukset olisi tietysti sitten edelleen ongelma (mies lähtisi luultavasti mielellään).