Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä ongelma on kaverilla/ miehellään, kun eivät voi tulla koskaan kylään yhdessä?
29.12.2019 |
Kaveri n, 40v samoin miehensä. Kaikki illanistujaiset järjestetään heidän toimesta siten että on ”tyttöjen ilta” ja mies lähtee pois lapsen kanssa, ja vain naisia kutsutaan paikalle. Samoin syntymäpäivät, juhlapyhät, aina kutsu tulee vain minulle, ei miehelle tai koko perheellemme. Kun me kutsumme heitä kotiimme kylään, niin paikalle tulevat vain äiti ja poika ja tällä puolisolla, isällä on aina ”omaa aikaa” tai joku eri meno sovittuna 😃
Emme ole koskaan törmänneet tällaiseen aiemmin. Mistä on kyse? Erilliset elämät parisuhteessa? Ei kiinnostusta tutustua puolison ystäviin? Onko tämä huono tapa tältä mieheltä/ heiltä molemmilta, vai ihan joku käytöshäiriö, ettei suostu kyläilemään perheensä kanssa...?
Kommentit (403)
pieni lainaus "Dokaaminen kavereiden kanssa asunnossasi vaihtuu "Kutsuihin" joissa on pelkästään pariskuntia, taustalla soi hiljaa ricky martin/ultra bra ja pöydällä on lukematon valikoima erilaisia pikkusuolaisia. Muista käyttää lautasta ja lautasliinaa. Lisäksi siellä haisee ne vitun tuoksukynttilät."
,kun muuttaa naisen kans yhteen.
Tuo hauska kertomus on niin totuttaa kuin olla ja voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä kaikki kaverit, tuttavat ja naapurit pitäisi tutustua toisiinsa ja jakaa toistensa kanssa kaikki asiat ja ihmissuhteet?
Ystävyyssuhteet ovat erikseen ja nekin perustuvat vastavuoroisuuteen.
Minua ahdistaa ja ärsyttää ap. kaltaiset ihmiset, jotka väen väkisin haluavat tuppaantua toisten perheen asioihin ja pitäisi olla ylimmän ystävät ja ennen kaikkea tietää toisen asiat, joita sitten juorutaan eteenpäin kuin pahaiset juoruakat.
Ja miksiköhän ap. kaverin mies ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä? Ehkä arvaa, että hänestä kerrottaisiin heti huomenna mammapalstalla ja haukuttaisiin.
Mun exmies ei pystynyt tapaamaan sisaruksiaan tai ystäviään ilman minua. Joka hiton vkloppu olis pitänyt juosta jossain kylässä. Lisäksi mun olis pitänyt luopua kaikista omista ystävistäni, omista harrastuksistani ja käyttää kaikki vapaapäivät äijän tuttujen ja sukulaisten näkemiseen. Luojan kiitos on ex ja mä saan olla nyt rauhassa. Äijä tosin ei vieäkään kykene tapaamaan läheisiään yksin, joten on tosi yksin koko ajan.
Minulla oli tälläinen ystävä. En nähnyt hänen miestään, kuin häissä ja kastajaisissa ja sekin vain siksi, että minulla sattui juuri tuona aikana olemaan ylipäätään miesystävä. Kastajaisiin kuulema ei ollut pakko tulla, jos mieheni ei päässyt. Hän oli minusta ällistyttävän mustasukkainen. Hän ei sietänyt, että sillä aikaa, kun hän keitti kahvia, että hänen miehensä jutteli minun kanssa. Kun poikaystäväni kassa jäätiin ristiäisten jäkeen vikoiksi, niin hän vaati minua tulemaan keittiöön kanssaan, koksa miehemme alkoivat katsomaan urheilua. Sinkkuna en koskaan nänhnyt hänen sen hetkisiä miehiään. Sinkkuunnuin noin 6kk ristiäisten jälkeen ja emme juuri ole pitäneet yhteyttä.
Samoin toinen ystäväni alkoi seurustelemaan uuden unelmamiehensä kanssa eikä ole 1v. seurustelun jälkeen vielä esitellyt uutuuttaan kelleen ystävälleen. Me hänen ystävät arvuuteltiin tätä miksi, muttei keksitty muuta kuin mustasukkaisuus. Tästä oli todisteita hänen aiemmista miesystävistä. Lisäksi ystävä ei juuri koskaan kutsu ystäviään hänen luokeseen iltaa istumaan, eli ei ikinä kutsu kotiinsa ketään tai vietä aikaa saatikka tarjoa mitään. Aina vaan kävästään sen luona hakemassa hänet tai muuta ihan pientä meikkausodottelua, kun ollaan lähdössä johonkin. Tämäkin erikoista häneltä. Synttäreilläänkin kutsuu ystävänsä aina johonkin ravintolaan juhlimaan siten, että jokakinen maksaa omat huvinsa ja tuo vain lahjat. Jos joku muu tekee niin, niin hän ei osallistu, koska joutuu maksamaan omat viulut. En esim. itse ole saanut häneltä koskaan synttärilahjaa, vaikka iste olen ostanut useita. Nyt en enää tee niin. En osta hänelle mitään, enkä osallistu sellaiseen juhlintaan, missä minun pitäisi kustantaa hänen nautinteita.
No tämähän kuulostaa ihan meidän parisuhteelta. Lapsiperhe-ruuhkavuosiarjessa on omasta ajasta puutetta, joten sitä mieluummin menee yksin jonnekin kuin lähtee puolison kavereitten luokse käyttämään aikaa smalltalkiin puolison miesten/vaimojen kanssa. Kaikki ei nauti semmoisesta. Ja juhlimaan lähteminen/juhlien järjestäminen on hankalaa jos ei ole lapsille hoitopaikkaa, sitten sen toisen puolison on vaan mentävä yksin. Ja jos lapset menee hoitoon niin se aika käytetään sitten ihan kahdestaan olemiseen, sekin kun on aika harvinaista herkkua :) me ollaan oltu yhdessä 13 vuotta, teineistä asti, ja luulen että yksi meidän suhteen "salaisuuksista" on se ettei ole eletty symbioosissa vaan molemmat on saanut elää omaa elämäänsä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun eksä oli tollainen. Toki ymmärrän jollain tasolla. Mun kaveripiiri koostuu lähinää mun opiskelukavereista tai työkavereista, mies oli täysin eri alalla. Kaikissa illanistujaisissa puhuttiin työhön liittyvistä aiheista ja huumorikin oli hauskaa vain jos ymmärsi kontekstin. Mies oli aina ihan pihalla, ei löytänyt juttuseuraa, kävi sääliksi kyllä. Tää oli yksi syy miksi halusin erota, oli tylsää kun olin aina yksi pariskuntajuhlissa, kun mies ei halunnut enää lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Mun eksä oli tollainen. Toki ymmärrän jollain tasolla. Mun kaveripiiri koostuu lähinää mun opiskelukavereista tai työkavereista, mies oli täysin eri alalla. Kaikissa illanistujaisissa puhuttiin työhön liittyvistä aiheista ja huumorikin oli hauskaa vain jos ymmärsi kontekstin. Mies oli aina ihan pihalla, ei löytänyt juttuseuraa, kävi sääliksi kyllä. Tää oli yksi syy miksi halusin erota, oli tylsää kun olin aina yksi pariskuntajuhlissa, kun mies ei halunnut enää lähteä.
Ero siinä yleensä tulee kun on aivan erilliset kaverit, elämät ja menot😢
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun eksä oli tollainen. Toki ymmärrän jollain tasolla. Mun kaveripiiri koostuu lähinää mun opiskelukavereista tai työkavereista, mies oli täysin eri alalla. Kaikissa illanistujaisissa puhuttiin työhön liittyvistä aiheista ja huumorikin oli hauskaa vain jos ymmärsi kontekstin. Mies oli aina ihan pihalla, ei löytänyt juttuseuraa, kävi sääliksi kyllä. Tää oli yksi syy miksi halusin erota, oli tylsää kun olin aina yksi pariskuntajuhlissa, kun mies ei halunnut enää lähteä.
Mä ymmärrän hyvin. Nuorena yritin kovasti olla mukana silloisten poikaystävieni kavereiden kanssa. Mulla ei vaan ollut omassa elämässäni mitään kosketuspintaa asioihin, joista he puhuivat. Just tuo inside-huumorikin on asia, jolle piti vaan muiden nauraessa koittaa nauraa. Mulla oli aina kuolettavan tylsää niissä porukoissa. Miehekseni valikoituikin myöhemmin mies, jonka kaveripiirissä ei järjestetty lainkaan pariskuntajuhlia. Eikä järjestetä omassa kaveripiirissänikään. Samanhenkiset viihtyvät hyvin yhdessä, muut tuntevat itsensä ulkopuolisiksi. Sukulaisten kanssa homma hoituu paljon paremmin, koska sukulaisuus kuitenkin yhdistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eksä oli tollainen. Toki ymmärrän jollain tasolla. Mun kaveripiiri koostuu lähinää mun opiskelukavereista tai työkavereista, mies oli täysin eri alalla. Kaikissa illanistujaisissa puhuttiin työhön liittyvistä aiheista ja huumorikin oli hauskaa vain jos ymmärsi kontekstin. Mies oli aina ihan pihalla, ei löytänyt juttuseuraa, kävi sääliksi kyllä. Tää oli yksi syy miksi halusin erota, oli tylsää kun olin aina yksi pariskuntajuhlissa, kun mies ei halunnut enää lähteä.
Mä ymmärrän hyvin. Nuorena yritin kovasti olla mukana silloisten poikaystävieni kavereiden kanssa. Mulla ei vaan ollut omassa elämässäni mitään kosketuspintaa asioihin, joista he puhuivat. Just tuo inside-huumorikin on asia, jolle piti vaan muiden nauraessa koittaa nauraa. Mulla oli aina kuolettavan tylsää niissä porukoissa. Miehekseni valikoituikin myöhemmin mies, jonka kaveripiirissä ei järjestetty lainkaan pariskuntajuhlia. Eikä järjestetä omassa kaveripiirissänikään. Samanhenkiset viihtyvät hyvin yhdessä, muut tuntevat itsensä ulkopuolisiksi. Sukulaisten kanssa homma hoituu paljon paremmin, koska sukulaisuus kuitenkin yhdistää.
Muuten samaa mieltä, mutta itse en koe tarvetta pitää väkisin yhteyttä edes niihin sukulaisiin, joiden kanssa en viihdy ja nauti seurasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eksä oli tollainen. Toki ymmärrän jollain tasolla. Mun kaveripiiri koostuu lähinää mun opiskelukavereista tai työkavereista, mies oli täysin eri alalla. Kaikissa illanistujaisissa puhuttiin työhön liittyvistä aiheista ja huumorikin oli hauskaa vain jos ymmärsi kontekstin. Mies oli aina ihan pihalla, ei löytänyt juttuseuraa, kävi sääliksi kyllä. Tää oli yksi syy miksi halusin erota, oli tylsää kun olin aina yksi pariskuntajuhlissa, kun mies ei halunnut enää lähteä.
Mä ymmärrän hyvin. Nuorena yritin kovasti olla mukana silloisten poikaystävieni kavereiden kanssa. Mulla ei vaan ollut omassa elämässäni mitään kosketuspintaa asioihin, joista he puhuivat. Just tuo inside-huumorikin on asia, jolle piti vaan muiden nauraessa koittaa nauraa. Mulla oli aina kuolettavan tylsää niissä porukoissa. Miehekseni valikoituikin myöhemmin mies, jonka kaveripiirissä ei järjestetty lainkaan pariskuntajuhlia. Eikä järjestetä omassa kaveripiirissänikään. Samanhenkiset viihtyvät hyvin yhdessä, muut tuntevat itsensä ulkopuolisiksi. Sukulaisten kanssa homma hoituu paljon paremmin, koska sukulaisuus kuitenkin yhdistää.
Muuten samaa mieltä, mutta itse en koe tarvetta pitää väkisin yhteyttä edes niihin sukulaisiin, joiden kanssa en viihdy ja nauti seurasta.
No mä viihdyn ihan vain lasteni vuoksi. On kiva, että lapset tapaavat isovanhempiaan, tätejään, setiään ja serkkujaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eksä oli tollainen. Toki ymmärrän jollain tasolla. Mun kaveripiiri koostuu lähinää mun opiskelukavereista tai työkavereista, mies oli täysin eri alalla. Kaikissa illanistujaisissa puhuttiin työhön liittyvistä aiheista ja huumorikin oli hauskaa vain jos ymmärsi kontekstin. Mies oli aina ihan pihalla, ei löytänyt juttuseuraa, kävi sääliksi kyllä. Tää oli yksi syy miksi halusin erota, oli tylsää kun olin aina yksi pariskuntajuhlissa, kun mies ei halunnut enää lähteä.
Ero siinä yleensä tulee kun on aivan erilliset kaverit, elämät ja menot😢
Miten niin erilliset elämät? Meillä on hyvin tiivis yhteinen elämä. Kenen elämä yleensäkään perustuu pelkkiin kaverisuhteisiin ja kuinka usein heidään luona käydään kylässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eksä oli tollainen. Toki ymmärrän jollain tasolla. Mun kaveripiiri koostuu lähinää mun opiskelukavereista tai työkavereista, mies oli täysin eri alalla. Kaikissa illanistujaisissa puhuttiin työhön liittyvistä aiheista ja huumorikin oli hauskaa vain jos ymmärsi kontekstin. Mies oli aina ihan pihalla, ei löytänyt juttuseuraa, kävi sääliksi kyllä. Tää oli yksi syy miksi halusin erota, oli tylsää kun olin aina yksi pariskuntajuhlissa, kun mies ei halunnut enää lähteä.
Ero siinä yleensä tulee kun on aivan erilliset kaverit, elämät ja menot😢
Ohis, mutta kuinka usein te käytte kylässä kaveriden luona vuodessa? Kuulostaa kuin monta kertaa viikossa, jos sen takia nyt ero tulee. Elättekö te jossain kaverisympioosissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eksä oli tollainen. Toki ymmärrän jollain tasolla. Mun kaveripiiri koostuu lähinää mun opiskelukavereista tai työkavereista, mies oli täysin eri alalla. Kaikissa illanistujaisissa puhuttiin työhön liittyvistä aiheista ja huumorikin oli hauskaa vain jos ymmärsi kontekstin. Mies oli aina ihan pihalla, ei löytänyt juttuseuraa, kävi sääliksi kyllä. Tää oli yksi syy miksi halusin erota, oli tylsää kun olin aina yksi pariskuntajuhlissa, kun mies ei halunnut enää lähteä.
Ero siinä yleensä tulee kun on aivan erilliset kaverit, elämät ja menot😢
Miten niin erilliset elämät? Meillä on hyvin tiivis yhteinen elämä. Kenen elämä yleensäkään perustuu pelkkiin kaverisuhteisiin ja kuinka usein heidään luona käydään kylässä?
Samaa ihmettelin. Me vietetään miehen kanssa yhdessä noin 90% vapaa-ajastamme. Suurin osa siitäkin myös lasten kanssa. 10% on sitten kummankin omaa aikaa ja voi tehdä yksin tai omien ystäviensä kanssa mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa paljon kummallisia ihmisiä, ei voi muuta sanoa.
Minusta se olisi hyvin epäkohteliasta jos en koskaan mihinkään kutsuisi kaverini puolisoa mukaan. Ja minusta olisi myös hyvin epäkohteliasta jos en koskaan lähtisi mieheni mukana hänen sukulaisten ja ystävien luokse.
En haluaisi tulla tunnetuksi juurikin epäkohteliaana ihmisenä.
Minun ystäväni on sellainen, ettei pysty olemaan yhtään kokonaista viikkoa tapaamatta ystäviä, tuttavia, sukulaisia tai olemaan vaan ihan perheen kanssa kotosalla ilman ravintolareissuja, teatteriesityksiä tms.
Eihän tuo muuten niin vakavaa olisi, mutta kun se tarkoittaa käytännössä että 7-kymppiset vanhemmat hoitavat 2-4 kertaa viikossa 4- ja 7-vuotiaita rasavillejä. Normaaliperheissä mielestäni vanhemmat vuorottelevat menemisiä, mutta tässä tapauksessa se ylisosiaalinen ja läheisriippuvainen osapuoli raahaa sen introvertin mököttäjän puoliväkisin jokaiseen mahdolliseen kissanristiäiseen ja muut hoitavat heidän lapsiaan. Tästä kärsii lähipiiri, introvertti ja lapset, mutta ylisosiaalisella on hauskaa ja se ikävä ja raskas lastenhoitokin on näppärästi ulkoistettu muille.
En tiedä että miten painokkaasti pitäisi sanoa, että Ei Voisi V*ttu Vähempää Kiinnostaa ne Pönö- marsun nimpparit ja muut vastaavat kun me vaan haluamme raskaan työviikon jälkeen olla ihan hissukseen himassa. Kerran kolmessa-neljässä kuukaudessa on ihan ok tahti nähdä nelikymppisten ihmisten toisiaan, ei joka toinen viikko.
Vierailija kirjoitti:
Onpa paljon kummallisia ihmisiä, ei voi muuta sanoa.
Minusta se olisi hyvin epäkohteliasta jos en koskaan mihinkään kutsuisi kaverini puolisoa mukaan. Ja minusta olisi myös hyvin epäkohteliasta jos en koskaan lähtisi mieheni mukana hänen sukulaisten ja ystävien luokse.En haluaisi tulla tunnetuksi juurikin epäkohteliaana ihmisenä.
Mä en ole ikinä kutsunut ystävieni puolisoita mihinkään mukaani ja olen kohta 60-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Onpa paljon kummallisia ihmisiä, ei voi muuta sanoa.
Minusta se olisi hyvin epäkohteliasta jos en koskaan mihinkään kutsuisi kaverini puolisoa mukaan. Ja minusta olisi myös hyvin epäkohteliasta jos en koskaan lähtisi mieheni mukana hänen sukulaisten ja ystävien luokse.En haluaisi tulla tunnetuksi juurikin epäkohteliaana ihmisenä.
En usko että on montaa, 1-3 kirjoittelee noita provojaan.
Vierailija kirjoitti:
Onpa paljon kummallisia ihmisiä, ei voi muuta sanoa.
Minusta se olisi hyvin epäkohteliasta jos en koskaan mihinkään kutsuisi kaverini puolisoa mukaan. Ja minusta olisi myös hyvin epäkohteliasta jos en koskaan lähtisi mieheni mukana hänen sukulaisten ja ystävien luokse.En haluaisi tulla tunnetuksi juurikin epäkohteliaana ihmisenä.
Nyt kysymys ei kuitenkaan ollut ystävyys- ja sukulaissuhteista, vaan KAVERIsuhteista.
Ainakin meillä molemmilla on laaja kaveri- ja tuttavapiiri työn ja harrastusten kautta ja me ei muuta ehdittäisi, kun molemmat ravaisimme toistemme kaveripiireissä.
Enkä minä edes tunne kaikkia mieheni kavereita esim. laajaa työkaveri-piiriä ja harrastuksissakin tuntisin ulkopuoliseksi, vaikka mies tapaa heitä säännöllisesti esim. harrastuksissa
Ja millä ihmeen ajalla pidätte noita kaverisuhteita yllä vapaa-aikana, kun itselläni ne yleensä liittyvät harrastuksiin, töihin, luottamustehtäviin tai asutaan naapurissa.
Ja tapaamiset rajoittuvat juuri noihin asioihin.
Ap. kuulostaa yltiösosiaaliselta ja todennäköisesti on kotiäiti tai viettää paljon aikaa kotona, sillä normaali ihmisellä ei olisi edes aikaa viettää aikaa kavereiden kanssa, jos on perhe, työ ja vielä ystävyys- ja sukulaissuhteet.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen tuollainen. Olen introvertti enkä halua tutustua uusiin ihmisiin ja tunnen oloni hyvin vaivautuneeksi uusien ihmisten seurassa ja yleensäkin isommissa sosiaalisissa tilanteissa. Minulla on omat kaverit, joita tapaan säännöllisesti ja joita kutsun kotiin kylään. Miehelle ei ole mikään ongelma, että jään kotiin hänen lähtiessään omien kaveredensa luo kylään vaikka ne on näitä pariskuntailtoja.