Mikä ongelma on kaverilla/ miehellään, kun eivät voi tulla koskaan kylään yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaverillasi tai tämän miehellä välttämättä ole mitään ongelmaa. On aika tavallista, että ihminen neljänkympin korvilla eli elämänsä puolivälissä alkaa miettiä omaa elämäänsä ja arvojaan. Alkaa kyseenalaistaa asioita, joita on aiemmin tehnyt vain tavan vuoksi  tai jonkun toisen mieliksi. Luopuu itselleen turhista asioista ja keskittyy itselleen merkityksellisiin asioihin.

Tein itsekin tuollaisen "oman elämäni inventaarion" nelikymppisenä. Moni ihmissuhde, jonka koin pelkästään velvollisuutena, jätin taakseni. Monet asiat, jotka olin tehnyt vain tavan vuoksi saamatta niistä itselleni mitään iloa,  jätin tekemättä. Muutin aika paljon aiempia uskomuksiani, asenteitani  ja tottumuksiani. Kuten juuri tuon, että olisi pakko mennä, jos joku kutsuu. Tosin en antanut edes ymmärtää, että olisin tulossa. Kiitin vain kutsusta ja sanoin, että en vaitettavasti pääse tulemaan. Siltikin, vaikka todellisuudessa olisin päässyt. En vain halunnut antaa tyhjiä lupauksia, mutta en myöskään lupautua tekemään asioita, joita en halunnut tehdä. Elämäni on "inventaarion" jälkeen ollut paljon seesteisempää, rauhallisempaa ja miellyttävämpää. Mulla on nyt vähemmän ystäviä ja kavereita kuin alle nelikymppisenä, mutta he ovat "laadultaan" parempia. Heidän kanssaan ystävyys on aidompaa, rehellisempää ja läheisempää, koska kaikki velvollisuus ja teeskentely on poissa. 

Ap haluaa jostain syystä kovasti uskoa, että jotain ongelmaa on. Kertoo paljon hänen asenteestaan "kaverinsa" ja tämän miehen suhteen.

Sinähän sitä toistat.

Mä en jotenkin ymmärrä tätä että pariskuntien on kuljettava aina käsi kädessä ja oltava kavereita muiden pariskuntien kanssa. Sinkkuja taas näissä porukoissa säälitään ja taputellaan selkään että älä huoli, kyllä säkin jonkun vielä löydät 🙄 Ihmeellistä läheisriippuvuutta ja vanhanaikaisten turhien normien noudattamista.

Meillä mies jää usein kotiin kissanristiäisten sijaan ja tämä on mulle täysin ok. En ymmärrä miksi hänen pitäisi käyttää vapaa-aikaansa yrittämällä epätoivoisesti bondata kavereideni miesten kanssa, joista osa on omasta mielestänikin käsittämättömän tylsiä tyyppejä tai täysiä ernoja ja toivoisin usein että nekin tajuaisivat vaan jäädä kotiinsa.

Pitkä ketju, mutta silti ei käy ilmi, miksi ap niin epätoivoisesti haluaa tuon miehen kylään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaverillasi tai tämän miehellä välttämättä ole mitään ongelmaa. On aika tavallista, että ihminen neljänkympin korvilla eli elämänsä puolivälissä alkaa miettiä omaa elämäänsä ja arvojaan. Alkaa kyseenalaistaa asioita, joita on aiemmin tehnyt vain tavan vuoksi  tai jonkun toisen mieliksi. Luopuu itselleen turhista asioista ja keskittyy itselleen merkityksellisiin asioihin.

Tein itsekin tuollaisen "oman elämäni inventaarion" nelikymppisenä. Moni ihmissuhde, jonka koin pelkästään velvollisuutena, jätin taakseni. Monet asiat, jotka olin tehnyt vain tavan vuoksi saamatta niistä itselleni mitään iloa,  jätin tekemättä. Muutin aika paljon aiempia uskomuksiani, asenteitani  ja tottumuksiani. Kuten juuri tuon, että olisi pakko mennä, jos joku kutsuu. Tosin en antanut edes ymmärtää, että olisin tulossa. Kiitin vain kutsusta ja sanoin, että en vaitettavasti pääse tulemaan. Siltikin, vaikka todellisuudessa olisin päässyt. En vain halunnut antaa tyhjiä lupauksia, mutta en myöskään lupautua tekemään asioita, joita en halunnut tehdä. Elämäni on "inventaarion" jälkeen ollut paljon seesteisempää, rauhallisempaa ja miellyttävämpää. Mulla on nyt vähemmän ystäviä ja kavereita kuin alle nelikymppisenä, mutta he ovat "laadultaan" parempia. Heidän kanssaan ystävyys on aidompaa, rehellisempää ja läheisempää, koska kaikki velvollisuus ja teeskentely on poissa. 

Ap haluaa jostain syystä kovasti uskoa, että jotain ongelmaa on. Kertoo paljon hänen asenteestaan "kaverinsa" ja tämän miehen suhteen.

Ap ei ehkä ole tehnyt oman elämänsä inventaariota vielä. Tai hän ehkä kuuluu niihin, jotka eivät koskaan teekään. Lähes kaikki ap:n kirjoitukset olisivat voineet tulla äitini suusta. Äitini oli kävelävä Käytöksen kultainen kirja. Protokollat ja jostain ylhäältä säädetyt tavat olivat äitini elämän ohjenuora. Ja hänelle oli äärettömän tärkeää, mitä muut ihmiset ajattelevat. Harmi, että siinä vaiheessa, kun hän viimein olisi halunnut elää itselleen ja omalla tavallaan, oli jo liian myöhäistä eikä hänen terveytensä enää mahdollistanut sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en jotenkin ymmärrä tätä että pariskuntien on kuljettava aina käsi kädessä ja oltava kavereita muiden pariskuntien kanssa. Sinkkuja taas näissä porukoissa säälitään ja taputellaan selkään että älä huoli, kyllä säkin jonkun vielä löydät 🙄 Ihmeellistä läheisriippuvuutta ja vanhanaikaisten turhien normien noudattamista.

Meillä mies jää usein kotiin kissanristiäisten sijaan ja tämä on mulle täysin ok. En ymmärrä miksi hänen pitäisi käyttää vapaa-aikaansa yrittämällä epätoivoisesti bondata kavereideni miesten kanssa, joista osa on omasta mielestänikin käsittämättömän tylsiä tyyppejä tai täysiä ernoja ja toivoisin usein että nekin tajuaisivat vaan jäädä kotiinsa.

Ap taitaa olla epävarma oman parisuhteensa kanssa. Epävarmuudesta se yleensä kertoo kun ei voi sietää muiden erilaisia ratkaisuja. Taitaa pelätä miehensä karkaavan jos ei roiku siinä koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju, mutta silti ei käy ilmi, miksi ap niin epätoivoisesti haluaa tuon miehen kylään.

Hyvin selviää kyllä, kun ei tahallisesti väärinymmärrä kaikkea. Yhdessä haluavat kutsua ystävät kylään. Kohteliasta tutustua ystävän puolisoihin myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jotenkin ymmärrä tätä että pariskuntien on kuljettava aina käsi kädessä ja oltava kavereita muiden pariskuntien kanssa. Sinkkuja taas näissä porukoissa säälitään ja taputellaan selkään että älä huoli, kyllä säkin jonkun vielä löydät 🙄 Ihmeellistä läheisriippuvuutta ja vanhanaikaisten turhien normien noudattamista.

Meillä mies jää usein kotiin kissanristiäisten sijaan ja tämä on mulle täysin ok. En ymmärrä miksi hänen pitäisi käyttää vapaa-aikaansa yrittämällä epätoivoisesti bondata kavereideni miesten kanssa, joista osa on omasta mielestänikin käsittämättömän tylsiä tyyppejä tai täysiä ernoja ja toivoisin usein että nekin tajuaisivat vaan jäädä kotiinsa.

Ap taitaa olla epävarma oman parisuhteensa kanssa. Epävarmuudesta se yleensä kertoo kun ei voi sietää muiden erilaisia ratkaisuja. Taitaa pelätä miehensä karkaavan jos ei roiku siinä koko ajan.

Ja ap pelkää oman miehensä saavan vääriä ajatuksia jos näkee toisen miehen tekevän erilaisia ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju, mutta silti ei käy ilmi, miksi ap niin epätoivoisesti haluaa tuon miehen kylään.

Hyvin selviää kyllä, kun ei tahallisesti väärinymmärrä kaikkea. Yhdessä haluavat kutsua ystävät kylään. Kohteliasta tutustua ystävän puolisoihin myös.

Mutta MIKSI haluatte kutsua kaverit YHDESSÄ kylään? Kun se mies on teille aivan vieraskin. Mikä ihme ajatusmalli tuossa on? Miksi pitää ehdottomasti olla pariskunta yhdessä kylässä? Miksi ette voi sietää sitä, että tuo mies ei halua tutustua teihin? Muiden ihmisten ratkaisujen hyväksyminen on hyvää käytöstä. Ei tuo mitä teet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju, mutta silti ei käy ilmi, miksi ap niin epätoivoisesti haluaa tuon miehen kylään.

Hyvin selviää kyllä, kun ei tahallisesti väärinymmärrä kaikkea. Yhdessä haluavat kutsua ystävät kylään. Kohteliasta tutustua ystävän puolisoihin myös.

Mutta vain siinä tapauksessa, että ystävän puolisokin haluaa tutustua heihin. Ei väkisin. Ja loppujen lopuksi ihmisen elämä on lyhyt. Kannattaa pyrkiä elämään kuten itse haluaa eikä sen mukaan, mikä on kohteliasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jotenkin ymmärrä tätä että pariskuntien on kuljettava aina käsi kädessä ja oltava kavereita muiden pariskuntien kanssa. Sinkkuja taas näissä porukoissa säälitään ja taputellaan selkään että älä huoli, kyllä säkin jonkun vielä löydät 🙄 Ihmeellistä läheisriippuvuutta ja vanhanaikaisten turhien normien noudattamista.

Meillä mies jää usein kotiin kissanristiäisten sijaan ja tämä on mulle täysin ok. En ymmärrä miksi hänen pitäisi käyttää vapaa-aikaansa yrittämällä epätoivoisesti bondata kavereideni miesten kanssa, joista osa on omasta mielestänikin käsittämättömän tylsiä tyyppejä tai täysiä ernoja ja toivoisin usein että nekin tajuaisivat vaan jäädä kotiinsa.

Ap taitaa olla epävarma oman parisuhteensa kanssa. Epävarmuudesta se yleensä kertoo kun ei voi sietää muiden erilaisia ratkaisuja. Taitaa pelätä miehensä karkaavan jos ei roiku siinä koko ajan.

Onhan tuo kieltämättä omituinen tuo ap:n parisuhde, kun urheilevatkin yhdessä, joka aamu. Ilmeisesti eivät tee mitään itsenäisesti erillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ongelma se on sinulle, ap, että kaverisi mies ei halua viettää aikaansa kanssanne?

Onhan se nyt ihan älyttömän epäkohteliasta ja omituista, että jos kutsuu kaverinsa perheenä kylään, eikä tämän mies tule koskaan.

Jos kaverin oma perhe on kuitenkin kokonaisuudessaan paikalla.

Ihan se ja sama tykkääkö se mies ollenkaan vaimonsa kavereista mutta hyviin tapoihin kuuluu tulla mukaan edes joskus. Jos ei muuten niin edes vaimonsa takia, ettei vaimon kaverit ihmettele ja kuvittele ties mitä.

Juuri näin!

Akateemisissa ja hyvinkasvatetuissa perheissä tämä todella on hyvin epäkohteliasta aina hylätä kutsut.

On vähän eri asia että on estynyt koska on Afrikassa humanitäärisessä työssä tai tekemässä leikkausta Töölön sairaalassa tai tekemässä omaisensa saattohoitoa kuin se että ”ei jaksa tulla kun haluaa omaa aikaa tai esim on salilla” 😅

Oi aikoja, oi tapoja.

"Akateemisissa ja hyvin kasvatetuissa", nämä ominaisuudet paistavat ap:n palstakäytöksestä. Trisk!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jotenkin ymmärrä tätä että pariskuntien on kuljettava aina käsi kädessä ja oltava kavereita muiden pariskuntien kanssa. Sinkkuja taas näissä porukoissa säälitään ja taputellaan selkään että älä huoli, kyllä säkin jonkun vielä löydät 🙄 Ihmeellistä läheisriippuvuutta ja vanhanaikaisten turhien normien noudattamista.

Meillä mies jää usein kotiin kissanristiäisten sijaan ja tämä on mulle täysin ok. En ymmärrä miksi hänen pitäisi käyttää vapaa-aikaansa yrittämällä epätoivoisesti bondata kavereideni miesten kanssa, joista osa on omasta mielestänikin käsittämättömän tylsiä tyyppejä tai täysiä ernoja ja toivoisin usein että nekin tajuaisivat vaan jäädä kotiinsa.

Ap taitaa olla epävarma oman parisuhteensa kanssa. Epävarmuudesta se yleensä kertoo kun ei voi sietää muiden erilaisia ratkaisuja. Taitaa pelätä miehensä karkaavan jos ei roiku siinä koko ajan.

Ja ap pelkää oman miehensä saavan vääriä ajatuksia jos näkee toisen miehen tekevän erilaisia ratkaisuja.

Ding ding ding!

En ole varma onko tätä jo ehdotettu, mutta ap, voisithan tehdä niinkin radikaalin teon kuin kysyä ystävältäsi, miksi miehensä ei koskaan tule? Jos se on sinulle niin tärkeää saada tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jotenkin ymmärrä tätä että pariskuntien on kuljettava aina käsi kädessä ja oltava kavereita muiden pariskuntien kanssa. Sinkkuja taas näissä porukoissa säälitään ja taputellaan selkään että älä huoli, kyllä säkin jonkun vielä löydät 🙄 Ihmeellistä läheisriippuvuutta ja vanhanaikaisten turhien normien noudattamista.

Meillä mies jää usein kotiin kissanristiäisten sijaan ja tämä on mulle täysin ok. En ymmärrä miksi hänen pitäisi käyttää vapaa-aikaansa yrittämällä epätoivoisesti bondata kavereideni miesten kanssa, joista osa on omasta mielestänikin käsittämättömän tylsiä tyyppejä tai täysiä ernoja ja toivoisin usein että nekin tajuaisivat vaan jäädä kotiinsa.

Ap taitaa olla epävarma oman parisuhteensa kanssa. Epävarmuudesta se yleensä kertoo kun ei voi sietää muiden erilaisia ratkaisuja. Taitaa pelätä miehensä karkaavan jos ei roiku siinä koko ajan.

Onhan tuo kieltämättä omituinen tuo ap:n parisuhde, kun urheilevatkin yhdessä, joka aamu. Ilmeisesti eivät tee mitään itsenäisesti erillään.

Usko nyt jo 4. kerran, että en ole Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju, mutta silti ei käy ilmi, miksi ap niin epätoivoisesti haluaa tuon miehen kylään.

Hyvin selviää kyllä, kun ei tahallisesti väärinymmärrä kaikkea. Yhdessä haluavat kutsua ystävät kylään. Kohteliasta tutustua ystävän puolisoihin myös.

Ap. puhuu kuitenkin kaverisuhteesta, ei ystävyyssuhteesta.

Ainakin meillä molemmilla on oma kaveri- ja tuttavapiirimme, jotka pysyvät myös sellaisena, eikä ole mitään tarvetta viedä suhdetta läheisempään ystävyyteen ja tutustuttaa muuta perhettä.

Itse harvoin kerron edes perheestäni tai kuulumisia kavereille ja tuttaville. Esim. työkaverini ei ole koskaan tavanneet miestäni tai lapsiani tai käyneet kotonani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ongelma se on sinulle, ap, että kaverisi mies ei halua viettää aikaansa kanssanne?

Onhan se nyt ihan älyttömän epäkohteliasta ja omituista, että jos kutsuu kaverinsa perheenä kylään, eikä tämän mies tule koskaan.

Jos kaverin oma perhe on kuitenkin kokonaisuudessaan paikalla.

Ihan se ja sama tykkääkö se mies ollenkaan vaimonsa kavereista mutta hyviin tapoihin kuuluu tulla mukaan edes joskus. Jos ei muuten niin edes vaimonsa takia, ettei vaimon kaverit ihmettele ja kuvittele ties mitä.

Juuri näin!

Akateemisissa ja hyvinkasvatetuissa perheissä tämä todella on hyvin epäkohteliasta aina hylätä kutsut.

On vähän eri asia että on estynyt koska on Afrikassa humanitäärisessä työssä tai tekemässä leikkausta Töölön sairaalassa tai tekemässä omaisensa saattohoitoa kuin se että ”ei jaksa tulla kun haluaa omaa aikaa tai esim on salilla” 😅

Oi aikoja, oi tapoja.

"Akateemisissa ja hyvin kasvatetuissa", nämä ominaisuudet paistavat ap:n palstakäytöksestä. Trisk!

Trisk?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jotenkin ymmärrä tätä että pariskuntien on kuljettava aina käsi kädessä ja oltava kavereita muiden pariskuntien kanssa. Sinkkuja taas näissä porukoissa säälitään ja taputellaan selkään että älä huoli, kyllä säkin jonkun vielä löydät 🙄 Ihmeellistä läheisriippuvuutta ja vanhanaikaisten turhien normien noudattamista.

Meillä mies jää usein kotiin kissanristiäisten sijaan ja tämä on mulle täysin ok. En ymmärrä miksi hänen pitäisi käyttää vapaa-aikaansa yrittämällä epätoivoisesti bondata kavereideni miesten kanssa, joista osa on omasta mielestänikin käsittämättömän tylsiä tyyppejä tai täysiä ernoja ja toivoisin usein että nekin tajuaisivat vaan jäädä kotiinsa.

Ap taitaa olla epävarma oman parisuhteensa kanssa. Epävarmuudesta se yleensä kertoo kun ei voi sietää muiden erilaisia ratkaisuja. Taitaa pelätä miehensä karkaavan jos ei roiku siinä koko ajan.

Onhan tuo kieltämättä omituinen tuo ap:n parisuhde, kun urheilevatkin yhdessä, joka aamu. Ilmeisesti eivät tee mitään itsenäisesti erillään.

Usko nyt jo 4. kerran, että en ole Ap.

Siis onko täällä joku toinenkin, joka urheilee yhdessä joka aamu miehensä kanssa?

Itse olen saanut puolisoni ystävistä ja kavereista tärkeitä ystäviä myös itselleni. Mielelläni tutustun myös ystäväni kumppaneihin. Jos kuitenkaan joku ei halua ystävien kumppaneihin tai kumppanien ystäviin tutustua, ei siinä kai sen kummempaa ole. 

Jos asia noin kovasti alkaisi vaivaamaan kuin alottajaa näemmä tekee, kannattaisiko lähestymistapaa vaihtaa. "Pääsettekö lauantaina kylään?" -tekstiviesti ei näytä tuottavan tulosta, mitä kaipaat. Mikset soita ja kysy asiaa suoraan? "Kuule, haluttaisiin Matin kanssa tutustua siihen Pekkaan myös. Tulisitteko meille yhdessä kylään, tai tavattaisiko vaikka kaupungilla neljästään joku viikonloppu?" Sen jälkeen täytyy kuunnella herkällä korvalla, miten ystävä reagoi. Jos hän menee vaivaantuneeksi, keksii hätävaleen tai kiertää asian, on selvää että pariskuntatuttuja teistä ei ole tulossa. 

Sen jälkeen hyväksy asia, unohda mies, tapaa ystävääsi teidän kahden (tai lasten) ehdoilla ja lopeta pariskuntailloista haaveilu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jotenkin ymmärrä tätä että pariskuntien on kuljettava aina käsi kädessä ja oltava kavereita muiden pariskuntien kanssa. Sinkkuja taas näissä porukoissa säälitään ja taputellaan selkään että älä huoli, kyllä säkin jonkun vielä löydät 🙄 Ihmeellistä läheisriippuvuutta ja vanhanaikaisten turhien normien noudattamista.

Meillä mies jää usein kotiin kissanristiäisten sijaan ja tämä on mulle täysin ok. En ymmärrä miksi hänen pitäisi käyttää vapaa-aikaansa yrittämällä epätoivoisesti bondata kavereideni miesten kanssa, joista osa on omasta mielestänikin käsittämättömän tylsiä tyyppejä tai täysiä ernoja ja toivoisin usein että nekin tajuaisivat vaan jäädä kotiinsa.

Ap taitaa olla epävarma oman parisuhteensa kanssa. Epävarmuudesta se yleensä kertoo kun ei voi sietää muiden erilaisia ratkaisuja. Taitaa pelätä miehensä karkaavan jos ei roiku siinä koko ajan.

Onhan tuo kieltämättä omituinen tuo ap:n parisuhde, kun urheilevatkin yhdessä, joka aamu. Ilmeisesti eivät tee mitään itsenäisesti erillään.

Usko nyt jo 4. kerran, että en ole Ap.

Eihän tuossa ollut mitään suoraan ap:lle osoitettua?

Vierailija kirjoitti:

Nolo, kunnon esittämistä postata kutsusta kuva.

Saivat kutsun työnsä/ammattinsa kautta. Heillä on kyllä sen duuninsa puolesta sen verran isompiakin ja hienompia saavutuksia, että ei tuo Linnan juhlien kutsu enää niiden muiden juttujen rinnalla tunnu miltään esittämiseltä :D Pikku juttu enää. Joten ei niitä postauksia kukaan varmaan tolleen ota kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju, mutta silti ei käy ilmi, miksi ap niin epätoivoisesti haluaa tuon miehen kylään.

Hyvin selviää kyllä, kun ei tahallisesti väärinymmärrä kaikkea. Yhdessä haluavat kutsua ystävät kylään. Kohteliasta tutustua ystävän puolisoihin myös.

Mutta MIKSI haluatte kutsua kaverit YHDESSÄ kylään? Kun se mies on teille aivan vieraskin. Mikä ihme ajatusmalli tuossa on? Miksi pitää ehdottomasti olla pariskunta yhdessä kylässä? Miksi ette voi sietää sitä, että tuo mies ei halua tutustua teihin? Muiden ihmisten ratkaisujen hyväksyminen on hyvää käytöstä. Ei tuo mitä teet.

On olemassa ihmisiä, joiden idylliin kuuluu nimenomaan pariskuntien yhdessäolot. Nämä ovat juuri niitä ystäviäsi ja kavereitasi, jotka erosi tai puolisosi kuoleman jälkeen eivät pidä sinuun enää mitään yhteyttä. Paitsi, jos löydät itsellesi uuden puolison.