50 v lähestyy, vanheneminen mietityttää?

Minä olen teitä muutamia vuosia edellä, muistan että ennen kuin lapset olivat muuttaneet pois kotoa oli jotenkin itsestäänselvä ajatus, että sitten talo myyntiin ja muutetaan kerrostaloon. Mutta kun se sitten tapahtui, jäätiin kahdestaan, ei enää tuntunutkaan siltä. Oli ihanaa, kun oli enemmän tilaa omille jutuille ja kodista huolehtiminen alkoi kiinnostaa uudella tapaa. Minusta viisikymppisenä on kiva olla. :)

Ei nyt herranjestas omaa kotia aleta myymään. Mitä me kaikille eläimillekin tehtäisiin?

Muutto kerrostaloon? Siis miksi? Toki, jos koette olevanne vanhoja, numeroina siis ette ole.

Mutta kyllähän tämä ikääntyminen tuo uusia ajatuksia mietittäväksi, mä odotan hirveästi lastenlapsia, en tosin tiedä, tulenko niitä koskaan saamaan, mä vaan niin haluan jatkaa tätä mun elämää mummona. Matkustelua jatkan, en mitenkään lisää, mutta jatkan. Toivon, että terveys pysyy menossa mukana. Sitä en ole taas hetkeen vaalinut, ja siihen mun pitäisi nyt alkaa satsaamaan, eli ruokavalio, liikunta ja ne mukavat ja hyvät tekemiset.

Pian on keski-ikäkin?

On ollut jo kauan, kuomaseni.

Aikaistat vanhuutta ajattelemalla kodin myyntiä, jos et sitä aidosti halua. Miksei vasta eläkkeellä, jos edes silloinkaan?

Olen 48. Vanhin lapsi on 30 ja nuorin 7. Kyllähän tässä asiat erilailla mietityttää kuin 35 vuotiaana. Tervettä ja hyvää elämää vähemmän edessä kuin takana.

Niin mikä aloittajaa vaivaakaan? Eikö saa tarpeeksi olla kehumassa itseään, vai missä mättää? Käykää siellä jenkeissä, niin sitten voitte avautua siitä tänne.

Täytin tänä vuonna 50 vuotta. Olen hyvässä kunnossa. Asutaan omakotitalossa. Vanhempi lapsi on jo 28-vuotias, nuorempikin yli parikymppinen. Kauhistuttaa kyllä välillä aamulla muistaa, että on jo 50. Suunnittelen silti jatko-opintoja ja ajattelen, että vielä on elämässä kiinnostavia juttuja tulossa.

Ajattelen että nyt kun olen 50-v, on parhaat vuodet alkamassa... Voi nauttia elämästä! Aion matkustella, kuntoilla jne

Me ollaan 40/41, mutta vanhempien ihmisten elämässä (lapsi 18 ja maailmalla, ei asuntolainaa, toinen eläkkeellä, toinen downshiftaa, terveys mennyttä, ok-talo vaihdettu kerrostaloon). Mun mielestäni tässä on ehdottomasti pqras vaihe ikinä, voi aidosti tehdä mitä haluaa, ilman kiirettä tai paineita.

Sen verran aloitukseeni lisäisin, että omakotitalomme on aikas iso, kokonaisneliöt on yli 180. 4 makuuhuonetta löytyy, ja kun lapset ovat lähdössä opiskelemaan muualle muutaman vuoden päästä. Eli koti tyhjenee, on vaimo on alkanut jo nyt ajatteleen ,että tämä talo on liian iso (ja kalliskin) meille, itse olen vielä hieman eri mieltä..mutta joo, näin se elämää menee, eipä kolmikymppisenä näitä ajatuksia kelaa sekuntiakaan..

Jestas. Älkää nyt vielä lyökö hanskoja naulaan.

50 on uusi 30.

Hehheh. Mutta totuutta tuossa on. Asenne on äärimmäisen tärkeä, elämä kun on sisäinen kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen että nyt kun olen 50-v, on parhaat vuodet alkamassa... Voi nauttia elämästä! Aion matkustella, kuntoilla jne

Vaikuttaa itsepetokselta parhaimmillaan :D Kyllä fakta on, että 50+ iässä asiat eivät enää parane, paitsi se vanheneminen itsessään. Onneksi suuri osa on nauttinut elämästään pitkin matkaa, ovat matkustelleet, kuntoilleet, harrastaneet yms. Mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kyllä mietityttää täälläkin. 50 v tulee ensi vuonna täyteen. Ja on alkanut vähän terveys reistaileen. Ja me olemme myös pienempään asuntoon muuttamassa. 25 vuotiaana ei näitä asioita tarvinnut edes miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Sen verran aloitukseeni lisäisin, että omakotitalomme on aikas iso, kokonaisneliöt on yli 180. 4 makuuhuonetta löytyy, ja kun lapset ovat lähdössä opiskelemaan muualle muutaman vuoden päästä. Eli koti tyhjenee, on vaimo on alkanut jo nyt ajatteleen ,että tämä talo on liian iso (ja kalliskin) meille, itse olen vielä hieman eri mieltä..mutta joo, näin se elämää menee, eipä kolmikymppisenä näitä ajatuksia kelaa sekuntiakaan..

Vaihda pienempään.

Me 47/43/18 -perhe katsellaan naapurista erästä taloa rivarinpäädyn tilalle. Siinä alkaisi jälleen kerran uusi elämänvaihe, koska olemme tympääntyneet yhtiömuotoiseen asumiseen.

Tilaa olisi sopivasti, ja jos ja kun yhteinen jälkeläinen lähtee kotoa, hänen huoneelleen löytyy muuta käyttöä. Kyllä siinä kelpaisi eläkkeelle asti.

Täytin just 49 ja mies kohta.Asutaan omakotitalossa,eikä juolahtaisi mieleenkään muuttaa kerrostaloon.

Puuhailu nimenomaan pitää kunnossa.Mökkiäkin vielä tekisi mieli...

Olette aika varhain miettimässä vanhuuttanne, jos vanhinkin lapsistanne on vielä alaikäinen. Mutta noin muuten toki voitte jo miettiä, mitä sitten teette, kun nuorinkin on muuttanut pois. Teillä on kuitenkin todennäköisesti ainakin 15-20 vuotta vielä aikaa, jolloin pystytte terveytenne puolesta asumaan omakotitalossa. Kysymys kuuluukin, haluatteko? Saisitteko talosta niin paljon rahaa, että kun ostaisitte kerrostaloasunnon, teille jäisi rutkasti ylimääräistä kaikkeen muuhun kuten vaikka matkusteluun? Tai haluaisitteko päästä eroon omakotitalon vaatimuksista (pihatyöt, lämmitys yms) ja esim asua talvet jossain lämpimässä? Mulla on pari työkaveria, jotka tekivät näin ja tekevät talvisin etätöitä Espanjassa. Entä kuinka suuri talonne on? Olisiko mukavampaa asua pienemmässä, jolloin siivottavaakin olisi vähemmän? 

Mä aikoinaan ajattelin, että muutan lasten lähdettyä pienempään, vaikka mulla ei olekaan kuin vain 100m2. Kun lapset lähtivät, en kuitenkaan muuttanut. En koe tätä asuntoa liian isoksi yhdelle ihmiselle. En osaa sanoa, mitä olisin tehnyt, jos neliöitä olisi ollut vaikkapa 200. 

Olen sua 11 vuotta vanhempi enkä vieläkään koe, että en pystyisi asumaan kaksikerroksisessa asunnossa. On ollut aikoja, jolloin portaissa liikkuminen oli hankalaa. Sain kuitenkin polviini tekonivelet ja nyt portaissa kulkemisessa ei ole mitään ongelmaa. Sen verran olen asiaa ajatellut, että jos joskus en pääse kulkemaan enää portaita, teen alakerrassa olevasta olohuoneesta makuuhuoneeni. Asun alueella, jossa palvelut toimii ihan yhtä hyvin kuin lähialueen kerrostaloissakin eli kerrostaloon muuttaminen ei muuttaisi mun osaltani yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen että nyt kun olen 50-v, on parhaat vuodet alkamassa... Voi nauttia elämästä! Aion matkustella, kuntoilla jne

Vaikuttaa itsepetokselta parhaimmillaan :D Kyllä fakta on, että 50+ iässä asiat eivät enää parane, paitsi se vanheneminen itsessään. Onneksi suuri osa on nauttinut elämästään pitkin matkaa, ovat matkustelleet, kuntoilleet, harrastaneet yms. Mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Mikä f*kn itsepetos?!#$$

50 -vuotiaana asun ensi kertaa ilman huollettavia lapsia.

Olen vaihtamassa/vaihtanut ammattia.

Olen ehkä miehen kanssa muuttanut, ja hänkin on saanut tarvittavat muutokset alkuun.

Saan mökin remontoitua.

Nautin aikuisen elämästä, kunnes täytän 70, minkä jälkeen olen jakanut perinnöt ja saanut kaiken kansiin ja kirjoihin.

Sitten vasta käynnistyykin viimeinen vaihe!

N47

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mietityttää täälläkin. 50 v tulee ensi vuonna täyteen. Ja on alkanut vähän terveys reistaileen. Ja me olemme myös pienempään asuntoon muuttamassa. 25 vuotiaana ei näitä asioita tarvinnut edes miettiä.

Minä olen ollut jonkinlaisella liikekannalla koko aikuisen elämäni. Nyt asun 1. omistuskämpässä, ja olen jättänyt taakse ensimmäisen vakituisen työsuhteen ( lama teki aikoinaan työelämässä pahaa jälkeä ).

Terveydessä on ajoittain ollut omat haasteensa, ja siksikin luovuin tuosta työstä.

Vierivä kivi ei sammaloidu, vaikka se välillä pysähtyykin.