Lue keskustelun säännöt.
50 v lähestyy, vanheneminen mietityttää?
29.12.2019 |
Täytämme vaimon kaa molemmat 47 v vuonna 2020. Eli se 50 v lähestyy. Asumme omakotitalossa. Vanhin lapsi täyttää jo 18.. lapset siis kasvavat ja oma ikä alkaa mietityttää, oma nuoruus kun on mennyt ja pian on keski-ikäkin...tätäkö tämä aikuiselämä oli? pitäisikö tehdä vielä jotain, matkustella enemmän?, sitä toki olemme tehneetkin, mutta pitäisikö matkustella vielä enemmän, sillä esim Yhdysvalloissa emme vielä ole olleet. Vaimo miettii lisäksi, että pitäisikö pian muuttaa takaisin kerrostaloon..ollaanko me siis jo vanhoja? Onko muilla samaikäisillä eli vähän alle 50 vuotiailla samoja ajatuksia...?
Kommentit (94)
Olen 61v. Vielä muutama vuosi työelämässä, sitten eläkkeelle ja siitä aukeaa uusi vapaampi elämä. Enemmän aikaa harrastuksille ja matkustamiselle. Aion myös liittyä johonkin vapaaehtoistoimintaan. Kunhan ihminen pysyy kohtalaisen terveenä niin elämän ehtoopuolikin on täynnä mielenkiintoisia mahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena oli ideoita, mutta ei ollut rahaa niiden toteuttamiseen. Keski-iässä oli ideoita ja rahaa, mutta lasten tarpeet ja toiveet menivät omien ideoiden edelle. Nyt, kun lapset ovat jo omillaan, on sekä ideoita että rahaa niiden toteuttamiseen. Kaikelle on aikansa.
Vierailija kirjoitti:
Pian on keski-ikäkin?
On ollut jo kauan, kuomaseni.
Pian on keski-ikäkin mennyt, siis OHI. Lue.
Onnekas jolla on rahaa ja voimia. Itsellä työ vie voimat, vain kesälomalla voi hetken "elää". Rahaa ei ole matkustella, eikä rohkeutta, en ole koskaan ollut ulkomailla. Mihinkään rantalomapaikkaan en kyllä menisi maksustakaan, vain joku vaellus tai USAn roadtrip kiehtoo.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta yhtään tutulta. 47, ainoa lapsi 8 ja elämä niin täynnä kaikkea hyvää (vaikka sellaista luppoaikaa joskus kaipaankin), ettei ehdi miettimään ikäänsä.
Nyt just suunnitellaan hiihtovaellusta Lappiin kevättalveksi.
Ulkomailla ei hirveästi reissata. Suomen luonnossa on niin paljon koettavaa eri vuodenaikoina. Lapsen aikana lennetty kerran eteläiseen Eurooppaan.Työura hyvä ja kiinnostava. Paljon liikuntaa harrastuksissa.
Jos on ”tässäkö tää nyt oli?” -fiiliksiä, niin mistä se kertoo? Onko alkuaankaan elänyt elämäänsä omien toiveiden ohjaamana, vai täyttänyt jonkun muun odotuksia?
Heti oli tullut kaksi miinusta alaspäin, kun joku kirjoittaa aivan toisenlaisesta elämäntilanteesta kuin missä sen täällä persulandiassa kuuluisi muka olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on ap klassinen viidenkympin kriisi. Joillain se iskee jo nelikymppisenä, joillain kuusikymppisenä, joillain ei lainkaan - mutta sitä kutsutaan viidenkympin kriisiksi.
Ota se positiivisesti silti. Kysehän on vain jonkinlaisesta välitarkistuksesta. Siitä, että pysähdyt miettimään, millainen elämä sinulla on, mitä olet saanut elämässäsi aikana ja mitä haluat tulevaisuudelta. Oletko menossa oikeaan suuntaan vai pitääkö korjata valintoja.
Sellainen miettiminen on hyvä asia ja hyödyksi, kunhan et tee turhia ja vääriä ratkaisuja eli vaikkapa tuhoa parisuhdetta haikailemalla parikymppisen romanttisia kohtaamisia. Arvioi saavutuksesi ja elämäsi realistisesti, mutta myös välttäen liikaa aliarvostusta ja masentelua! Vaikka et ehkä nyt olekaan sellaisessa elämässä, josta unelmoit nuorena, olet ehkä silti oikein hyvässä elämässä, joka ei vaadi suuria suunnanmuutoksia.
Näkökulmaa sinun kyllä ehdottomasti kannattaa muuttaa. Elämässäsi on vielä kolmisenkymmentä vuotta edessä, ja terveenäkin voit niistä nauttia, jos liikut ja syöt terveellisesti, hoidatat sairautesi kunnolla ja vältät tupakointia ja liikaa alkoholia. Etsi itsellesi uusia mielenkiinnon kohteita. Entäpä, jos vaikka opiskelisit jotakin, josta olisi sinulle iloa ja hyötyä? Esimerkiksi (ja tämä on siis ihan vaan oma valintani, sinun pitää etsä itsellesi omanlaisesi, en tuputa tätä muille) minä ja mieheni aloimme tuossa iässä opiskella uutta kieltä maasta, jonne aiomme eläkkeellä muuttaa ainakin osittain. Hyvin se tarttuu vielä viiskymppiselläkin päähän, kun on motivaatiota - antaa muuten mainiota vaihtelua siihen arkiseen työntekoonkin omaksua jotakin uutta.
Tsemppiä, olet hyvässä elämänvaiheessa, kunhan ymmärrät sitä vain arvostaa! Turhaa kalenterin kyttäilyä ei kenekään kannata harrastaa, elämä voi kenellä tahansa päättyä koska tahansa joten murehtiminen vain nollaa elämänilon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että nyt kun olen 50-v, on parhaat vuodet alkamassa... Voi nauttia elämästä! Aion matkustella, kuntoilla jne
Vaikuttaa itsepetokselta parhaimmillaan :D Kyllä fakta on, että 50+ iässä asiat eivät enää parane, paitsi se vanheneminen itsessään. Onneksi suuri osa on nauttinut elämästään pitkin matkaa, ovat matkustelleet, kuntoilleet, harrastaneet yms. Mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Minusta sinun kommenttisi vasta hölmö onkin. Kysehän on täysin näkökulmasta.
Viisikymppisenä monikin asia on aiempaa paremmalla tolalla. Esimerkiksi nämä:
- lapset ovat jo isoja, joten aikaa on paljon enemmän käytettävissä mielenkiintoisiin asioihin. Jos sinulla ei ole lainkaan mielenkiinnon kohteita, se on kyllä vähän säälittävää. Kehitä niitä! Koskaan ei ole liiaan myöhäistä.- lapsien seura on aiempaa hauskempaa ja ajatustenvaihto omien aikuisten/aikuistuvien lasten kanssa nuorentaa. Minä esimerkiksi tunnen nyt 52-vuotiaana paremmin pop-musiikkia ja muutenkin populaarikulttuuria kuin moni kolmekymppinen, koska kaksi lukioikäistä.
- tulotaso on aiempaa parempi, jos on pitänyt urastaan edes auttavasti huolta. Asuntolaina on maksettu, rahaa jää aiempaa enemmän käyttöön kaikenlaiseen itseä kiinnostavaan, vaikkapa kulttuurin harrastamiseen, hyvään ruokaan, matkusteluun, mihin vain.
- koska ei tarvitse enää murehtia ulkonäköä ja vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta, olo on rennompi ja vapautuneempi. Otetaan asiat huumorilla.
- koska asema työmarkkinoilla on vakaa ja sivistystä on kartutettu, myös itsevarmuutta on enemmän. En pyytele makuani ja mielipiteitäni anteeksi, olen itsestäni terveellä tavalla ylpeä.
- koska tähän ikään mennessä on koettu jo kaikenlaista, myös vastoinkäymisiä, osaa iloita hyvistä hetkistä, eikä synkistele tyhmien asioiden takia. Ei siis esimerkiksi iän takia. Toki jos on vakavasti sairas tms. saakin olla alla päin, mutta pelkän kalenterin takia on todella tyhmää olla synkkä!!
Viisikymppisellä on todennäköisesri edessään vielä yli 30 vuotta elämää, kannattaako sitä tuhlata itsesääliin? Mieti, ratkaisu on omasi.
-työpaikalta saa kenkää=tulotaso menetetty
-äijä päättää vaihtaa nuorempaan=itse on täti ja seksi ei kiinnosta
jäljelle jää pieruhuumori ja radio suomipop?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta yhtään tutulta. 47, ainoa lapsi 8 ja elämä niin täynnä kaikkea hyvää (vaikka sellaista luppoaikaa joskus kaipaankin), ettei ehdi miettimään ikäänsä.
Nyt just suunnitellaan hiihtovaellusta Lappiin kevättalveksi.
Ulkomailla ei hirveästi reissata. Suomen luonnossa on niin paljon koettavaa eri vuodenaikoina. Lapsen aikana lennetty kerran eteläiseen Eurooppaan.Työura hyvä ja kiinnostava. Paljon liikuntaa harrastuksissa.
Jos on ”tässäkö tää nyt oli?” -fiiliksiä, niin mistä se kertoo? Onko alkuaankaan elänyt elämäänsä omien toiveiden ohjaamana, vai täyttänyt jonkun muun odotuksia?
Heti oli tullut kaksi miinusta alaspäin, kun joku kirjoittaa aivan toisenlaisesta elämäntilanteesta kuin missä sen täällä persulandiassa kuuluisi muka olla.
Mä kyllä nimenomaan alapeukutan tuota persuasennetta, että kun olet kerran käynyt Etelä-Euroopassa, sinä tiedät varmuudella, että "samat löytyy täältä". Ihan ok, matkustele missä matkustelet, tai ole kokonaan matkustamatta - mutta kait ymmärrät, että et tiedä asiasta mitään?
Niin 40 vuotia olet
myy kämppä . jätä se vanha lihava kalju äijäsi
laihduta hommaa nuori rakastaja
käytä talorahat silikoni tisseihin ja matkusteluun
Kas ei oo yhtään vanha olo enää:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että nyt kun olen 50-v, on parhaat vuodet alkamassa... Voi nauttia elämästä! Aion matkustella, kuntoilla jne
Vaikuttaa itsepetokselta parhaimmillaan :D Kyllä fakta on, että 50+ iässä asiat eivät enää parane, paitsi se vanheneminen itsessään. Onneksi suuri osa on nauttinut elämästään pitkin matkaa, ovat matkustelleet, kuntoilleet, harrastaneet yms. Mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Jotkut asiat eivät ole parempi myöhään kuin ei milloinkaan siis pelkästään omista valinnoista riippuvaisia. Esimerkiksi varallisuus kasvaa vasta nyt +50 vuosilla oikein kunnolla. Tähän asti ääriköyhän perheen lapsena on ollut kituuttamista koko nuoruus. Kyllä se vaan kivalta tuntuu se iso arvo-osuustili.
Lasten aikuistuessa heidän elämänsä mielenkiintoistuu. Tulee opiskelut, seurustelut, työt jne. Sehän on ratkimahtavaa aikaa vanhemmillekin.
Sitten on tietysti valinnanvaraisia asioita kuten nyt vaikka kunto ja harrastukset. Hmm. ihminen elää kuitenkin aina nykyhetkeä. Tiedän ehkä liikaakiin surullisia tapauksia entisistä suuruuksista niin en ihan seuraa tuotakaan ajatustasi. Parempi olla aina hyväkuntoisempi kuin koskaan kuin se luokan cooper-kuningas vuodelta 85 jonka alkoholi vei.
Puolivälin paalulla sitä tulee miettineeksi, onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti, ratkaisu on omasi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että nyt kun olen 50-v, on parhaat vuodet alkamassa... Voi nauttia elämästä! Aion matkustella, kuntoilla jne
Vaikuttaa itsepetokselta parhaimmillaan :D Kyllä fakta on, että 50+ iässä asiat eivät enää parane, paitsi se vanheneminen itsessään. Onneksi suuri osa on nauttinut elämästään pitkin matkaa, ovat matkustelleet, kuntoilleet, harrastaneet yms. Mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Minusta sinun kommenttisi vasta hölmö onkin. Kysehän on täysin näkökulmasta.
Viisikymppisenä monikin asia on aiempaa paremmalla tolalla. Esimerkiksi nämä:
- lapset ovat jo isoja, joten aikaa on paljon enemmän käytettävissä mielenkiintoisiin asioihin. Jos sinulla ei ole lainkaan mielenkiinnon kohteita, se on kyllä vähän säälittävää. Kehitä niitä! Koskaan ei ole liiaan myöhäistä.- lapsien seura on aiempaa hauskempaa ja ajatustenvaihto omien aikuisten/aikuistuvien lasten kanssa nuorentaa. Minä esimerkiksi tunnen nyt 52-vuotiaana paremmin pop-musiikkia ja muutenkin populaarikulttuuria kuin moni kolmekymppinen, koska kaksi lukioikäistä.
- tulotaso on aiempaa parempi, jos on pitänyt urastaan edes auttavasti huolta. Asuntolaina on maksettu, rahaa jää aiempaa enemmän käyttöön kaikenlaiseen itseä kiinnostavaan, vaikkapa kulttuurin harrastamiseen, hyvään ruokaan, matkusteluun, mihin vain.
- koska ei tarvitse enää murehtia ulkonäköä ja vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta, olo on rennompi ja vapautuneempi. Otetaan asiat huumorilla.
- koska asema työmarkkinoilla on vakaa ja sivistystä on kartutettu, myös itsevarmuutta on enemmän. En pyytele makuani ja mielipiteitäni anteeksi, olen itsestäni terveellä tavalla ylpeä.
- koska tähän ikään mennessä on koettu jo kaikenlaista, myös vastoinkäymisiä, osaa iloita hyvistä hetkistä, eikä synkistele tyhmien asioiden takia. Ei siis esimerkiksi iän takia. Toki jos on vakavasti sairas tms. saakin olla alla päin, mutta pelkän kalenterin takia on todella tyhmää olla synkkä!!
Viisikymppisellä on todennäköisesri edessään vielä yli 30 vuotta elämää, kannattaako sitä tuhlata itsesääliin? Mieti, ratkaisu on omasi.
-työpaikalta saa kenkää=tulotaso menetetty
-äijä päättää vaihtaa nuorempaan=itse on täti ja seksi ei kiinnosta
jäljelle jää pieruhuumori ja radio suomipop?
Kenelle tahansa voi missä iässä tahansa käydä noin. Duuni voi mennä alta, mies/vaimo vaihtaa toiseen ja huonon kumppanin kanssa seksikään ei kiinnosta.
Toisaalta moni (mies ja nainen) uskaltaa viisikymppisenä ääneen myöntää, että seksi on yliarvostettua, ja sitä ei tarvitse kovin usein, ja sekin on täysin OK!
Pieruhuumorin ystävä olen ollut aina, suomipoppia en ole kuunnellut koskaan, vaan lähinnä edm:ää. Ei niin, että suomipopissakaan mitään vikaa on, sitä saa rauhassa kuunnella, jos kerran siitä tykkää. Pääasia on, että tosiaan etsii sitä, mistä pitää, tekee nauttimiaan asioita ja ei nolostele sitä!
Toisin kuin sinä, minä en arvota asioita "säälittäviksi" sen perusteella, että ne ovat keskimäärin suositumpia yli viisikymppisten parissa - stereotypiasi vain tuntuvat tyhmiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pian on keski-ikäkin?
On ollut jo kauan, kuomaseni.
Pian on keski-ikäkin mennyt, siis OHI. Lue.
Tuota noin... ohiksena pakko sanoa, että lue itse. Et kirjoittanut noin. Kirjoitit aloituksessasi: "Vanhin lapsi täyttää jo 18.. lapset siis kasvavat ja oma ikä alkaa mietityttää, oma nuoruus kun on mennyt ja pian on keski-ikäkin..."
Sinä tuossa sanot, että nuoruus on mennyt ja pian on keski-ikä. Käsillä siis, ei mennyt.
Jos halusit sanoa, että pian on keski-ikäkin mennyt, sinun olisi kannattanut kirjoittaa toisin.
Vaikkapa "oma nuoruus on mennyt ja pian keski-ikäkin..."
Tai "oma nuoruus on mennyt, ja pian on mennyt keski-ikäkin..."
Tai "mennyttä on nuoruus ja pian keski-ikäkin"
Sanajärjestyksellä on merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti, ratkaisu on omasi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että nyt kun olen 50-v, on parhaat vuodet alkamassa... Voi nauttia elämästä! Aion matkustella, kuntoilla jne
Vaikuttaa itsepetokselta parhaimmillaan :D Kyllä fakta on, että 50+ iässä asiat eivät enää parane, paitsi se vanheneminen itsessään. Onneksi suuri osa on nauttinut elämästään pitkin matkaa, ovat matkustelleet, kuntoilleet, harrastaneet yms. Mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Minusta sinun kommenttisi vasta hölmö onkin. Kysehän on täysin näkökulmasta.
Viisikymppisenä monikin asia on aiempaa paremmalla tolalla. Esimerkiksi nämä:
- lapset ovat jo isoja, joten aikaa on paljon enemmän käytettävissä mielenkiintoisiin asioihin. Jos sinulla ei ole lainkaan mielenkiinnon kohteita, se on kyllä vähän säälittävää. Kehitä niitä! Koskaan ei ole liiaan myöhäistä.- lapsien seura on aiempaa hauskempaa ja ajatustenvaihto omien aikuisten/aikuistuvien lasten kanssa nuorentaa. Minä esimerkiksi tunnen nyt 52-vuotiaana paremmin pop-musiikkia ja muutenkin populaarikulttuuria kuin moni kolmekymppinen, koska kaksi lukioikäistä.
- tulotaso on aiempaa parempi, jos on pitänyt urastaan edes auttavasti huolta. Asuntolaina on maksettu, rahaa jää aiempaa enemmän käyttöön kaikenlaiseen itseä kiinnostavaan, vaikkapa kulttuurin harrastamiseen, hyvään ruokaan, matkusteluun, mihin vain.
- koska ei tarvitse enää murehtia ulkonäköä ja vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta, olo on rennompi ja vapautuneempi. Otetaan asiat huumorilla.
- koska asema työmarkkinoilla on vakaa ja sivistystä on kartutettu, myös itsevarmuutta on enemmän. En pyytele makuani ja mielipiteitäni anteeksi, olen itsestäni terveellä tavalla ylpeä.
- koska tähän ikään mennessä on koettu jo kaikenlaista, myös vastoinkäymisiä, osaa iloita hyvistä hetkistä, eikä synkistele tyhmien asioiden takia. Ei siis esimerkiksi iän takia. Toki jos on vakavasti sairas tms. saakin olla alla päin, mutta pelkän kalenterin takia on todella tyhmää olla synkkä!!
Viisikymppisellä on todennäköisesri edessään vielä yli 30 vuotta elämää, kannattaako sitä tuhlata itsesääliin? Mieti, ratkaisu on omasi.
-työpaikalta saa kenkää=tulotaso menetetty
-äijä päättää vaihtaa nuorempaan=itse on täti ja seksi ei kiinnosta
jäljelle jää pieruhuumori ja radio suomipop?
Sellainen miettiminen on hyvä asia ja hyödyksi, kunhan et tee turhia ja vääriä ratkaisuja eli vaikkapa tuhoa parisuhdetta haikailemalla parikymppisen romanttisia kohtaamisia.
Arvioi saavutuksesi ja elämäsi realistisesti, mutta myös välttäen liikaa aliarvostusta ja masentelua! Vaikka et ehkä nyt olekaan sellaisessa elämässä, josta unelmoit nuorena, olet ehkä silti oikein hyvässä elämässä, joka ei vaadi suuria suunnanmuutoksia.
Itse täytän pian 50v. Vuorotyössä, nuorin lapsi 9v. Ihan ruuhkavuosia tässä eletään. Ok-talo onneksi maksettu ja Amerikassa käyty monta kertaa. Suunnittelen parin vuoden sisään pidempää ulkomaan reissua (2-3 kk), lapsi mukaan tietenkin. En haaveile todellakaan lapsenlapsista, vaan vapaasta elämästä. Me nykyajan 5-kymppiset olemme todella erilaisissa elämäntilanteissa. Toisilla tuntuu olevan toinen jalka jo haudassa ja toisilla vasta elämä alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että nyt kun olen 50-v, on parhaat vuodet alkamassa... Voi nauttia elämästä! Aion matkustella, kuntoilla jne
Vaikuttaa itsepetokselta parhaimmillaan :D Kyllä fakta on, että 50+ iässä asiat eivät enää parane, paitsi se vanheneminen itsessään. Onneksi suuri osa on nauttinut elämästään pitkin matkaa, ovat matkustelleet, kuntoilleet, harrastaneet yms. Mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Minusta sinun kommenttisi vasta hölmö onkin. Kysehän on täysin näkökulmasta.
Viisikymppisenä monikin asia on aiempaa paremmalla tolalla. Esimerkiksi nämä:
- lapset ovat jo isoja, joten aikaa on paljon enemmän käytettävissä mielenkiintoisiin asioihin. Jos sinulla ei ole lainkaan mielenkiinnon kohteita, se on kyllä vähän säälittävää. Kehitä niitä! Koskaan ei ole liiaan myöhäistä.- lapsien seura on aiempaa hauskempaa ja ajatustenvaihto omien aikuisten/aikuistuvien lasten kanssa nuorentaa. Minä esimerkiksi tunnen nyt 52-vuotiaana paremmin pop-musiikkia ja muutenkin populaarikulttuuria kuin moni kolmekymppinen, koska kaksi lukioikäistä.
- tulotaso on aiempaa parempi, jos on pitänyt urastaan edes auttavasti huolta. Asuntolaina on maksettu, rahaa jää aiempaa enemmän käyttöön kaikenlaiseen itseä kiinnostavaan, vaikkapa kulttuurin harrastamiseen, hyvään ruokaan, matkusteluun, mihin vain.
- koska ei tarvitse enää murehtia ulkonäköä ja vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta, olo on rennompi ja vapautuneempi. Otetaan asiat huumorilla.
- koska asema työmarkkinoilla on vakaa ja sivistystä on kartutettu, myös itsevarmuutta on enemmän. En pyytele makuani ja mielipiteitäni anteeksi, olen itsestäni terveellä tavalla ylpeä.
- koska tähän ikään mennessä on koettu jo kaikenlaista, myös vastoinkäymisiä, osaa iloita hyvistä hetkistä, eikä synkistele tyhmien asioiden takia. Ei siis esimerkiksi iän takia. Toki jos on vakavasti sairas tms. saakin olla alla päin, mutta pelkän kalenterin takia on todella tyhmää olla synkkä!!
Viisikymppisellä on todennäköisesri edessään vielä yli 30 vuotta elämää, kannattaako sitä tuhlata itsesääliin? Mieti, ratkaisu on omasi.
Minusta kommentoimasi kirjoittajan pointti oli päinvastoin se, että on surullista jos kaikkea tuota on joutunut odottamaan 50-vuotiaaksi. Sen sijaan että olisi nautinut elämästä jo aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että nyt kun olen 50-v, on parhaat vuodet alkamassa... Voi nauttia elämästä! Aion matkustella, kuntoilla jne
Vaikuttaa itsepetokselta parhaimmillaan :D Kyllä fakta on, että 50+ iässä asiat eivät enää parane, paitsi se vanheneminen itsessään. Onneksi suuri osa on nauttinut elämästään pitkin matkaa, ovat matkustelleet, kuntoilleet, harrastaneet yms. Mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Minusta sinun kommenttisi vasta hölmö onkin. Kysehän on täysin näkökulmasta.
Viisikymppisenä monikin asia on aiempaa paremmalla tolalla. Esimerkiksi nämä:
- lapset ovat jo isoja, joten aikaa on paljon enemmän käytettävissä mielenkiintoisiin asioihin. Jos sinulla ei ole lainkaan mielenkiinnon kohteita, se on kyllä vähän säälittävää. Kehitä niitä! Koskaan ei ole liiaan myöhäistä.- lapsien seura on aiempaa hauskempaa ja ajatustenvaihto omien aikuisten/aikuistuvien lasten kanssa nuorentaa. Minä esimerkiksi tunnen nyt 52-vuotiaana paremmin pop-musiikkia ja muutenkin populaarikulttuuria kuin moni kolmekymppinen, koska kaksi lukioikäistä.
- tulotaso on aiempaa parempi, jos on pitänyt urastaan edes auttavasti huolta. Asuntolaina on maksettu, rahaa jää aiempaa enemmän käyttöön kaikenlaiseen itseä kiinnostavaan, vaikkapa kulttuurin harrastamiseen, hyvään ruokaan, matkusteluun, mihin vain.
- koska ei tarvitse enää murehtia ulkonäköä ja vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta, olo on rennompi ja vapautuneempi. Otetaan asiat huumorilla.
- koska asema työmarkkinoilla on vakaa ja sivistystä on kartutettu, myös itsevarmuutta on enemmän. En pyytele makuani ja mielipiteitäni anteeksi, olen itsestäni terveellä tavalla ylpeä.
- koska tähän ikään mennessä on koettu jo kaikenlaista, myös vastoinkäymisiä, osaa iloita hyvistä hetkistä, eikä synkistele tyhmien asioiden takia. Ei siis esimerkiksi iän takia. Toki jos on vakavasti sairas tms. saakin olla alla päin, mutta pelkän kalenterin takia on todella tyhmää olla synkkä!!
Viisikymppisellä on todennäköisesri edessään vielä yli 30 vuotta elämää, kannattaako sitä tuhlata itsesääliin? Mieti, ratkaisu on omasi.
Vaikka jotkut asiat oavatkin ehkä paremmin viiskymppisenä, niin minäkin olen sitä mieltä, että elämästä pitää nauttia jo ennen sitä, kun on täysissä voimissaan.
- Itse kävin paljon pop-kulttuuriin liittyvillä keikoilla pitämässä hauskaa 30-40-vuotiaana. Teen sitä varmaan vielä yli 50v vanhanakin, mutta vähän väsyneempänä.
- Tulotaso itseäni huolestuttaa, koska 25-40-vuotiaat ovat enemmistönä alallani, enkä tiedä miten jaksan painaa samalla energiallla vielä yli viiskymppisenä, eikä kaikista valitettavasti tule johtajia.
- Liikunnalliset harrastukset ovat tuoneet iloa elämääni jo lapsesta lähtien. Olen jossain määrin kilpailuhenkinen ja harmittaa, kun suoritustasoni on laskemaan päin. Viiskymppisenä olen auttamatta ulkona. Sitten vaan kuntoilee hiljakseen omaksi laimeaksi ilokseen.
- Vastakkaisen sukupuolen kiinnostus ja siihen liittyvät asiat ovat tuoneet myös iloa ja tunnetta elämään, sekä mahdollisuuksia. Vanhana noita ei enää ole, mikä on myös vähän sääli.
Eli onhan tässä paljon asioita menossa huonompaan suuntaan, kun ihan realistisesti ajattelee.
No ei todellakaan kannata harkita paluumuuttoa kerrostaloon. Muistelkaahan vähän miksi aikoinaan halusitte kerrostalosta omakotitaloon ja olitte valmiita maksamaan siitä pitkän pennin. Tilanne ei ole noista ajoista ainakaan parantunut, vaan seinänaapurina on kaikenlaista muukalaista ja muuta sekopäätä.
Teillä alkaa juuri elämän paras aika, kun lapset muuttavat kotoa ja on vihdoinkin oma rauha ja aikaa itselleen sekä puolisolle. Matkustamiseen en ota kantaa, inhoan sitä kaikkea stressiä ja hankimmekin juuri kesämökin jossa aiomme viettää kaiken yli jäävän ajan patikoiden, maastopyöräille, veneillen, uiden, saunoen ja vaan hiljaisuudesta nauttien. On meilläkin omakotitalo Vantaalla emmekä aio tästä luopua.
m65
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että nyt kun olen 50-v, on parhaat vuodet alkamassa... Voi nauttia elämästä! Aion matkustella, kuntoilla jne
Vaikuttaa itsepetokselta parhaimmillaan :D Kyllä fakta on, että 50+ iässä asiat eivät enää parane, paitsi se vanheneminen itsessään. Onneksi suuri osa on nauttinut elämästään pitkin matkaa, ovat matkustelleet, kuntoilleet, harrastaneet yms. Mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Minusta sinun kommenttisi vasta hölmö onkin. Kysehän on täysin näkökulmasta.
Viisikymppisenä monikin asia on aiempaa paremmalla tolalla. Esimerkiksi nämä:
- lapset ovat jo isoja, joten aikaa on paljon enemmän käytettävissä mielenkiintoisiin asioihin. Jos sinulla ei ole lainkaan mielenkiinnon kohteita, se on kyllä vähän säälittävää. Kehitä niitä! Koskaan ei ole liiaan myöhäistä.- lapsien seura on aiempaa hauskempaa ja ajatustenvaihto omien aikuisten/aikuistuvien lasten kanssa nuorentaa. Minä esimerkiksi tunnen nyt 52-vuotiaana paremmin pop-musiikkia ja muutenkin populaarikulttuuria kuin moni kolmekymppinen, koska kaksi lukioikäistä.
- tulotaso on aiempaa parempi, jos on pitänyt urastaan edes auttavasti huolta. Asuntolaina on maksettu, rahaa jää aiempaa enemmän käyttöön kaikenlaiseen itseä kiinnostavaan, vaikkapa kulttuurin harrastamiseen, hyvään ruokaan, matkusteluun, mihin vain.
- koska ei tarvitse enää murehtia ulkonäköä ja vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta, olo on rennompi ja vapautuneempi. Otetaan asiat huumorilla.
- koska asema työmarkkinoilla on vakaa ja sivistystä on kartutettu, myös itsevarmuutta on enemmän. En pyytele makuani ja mielipiteitäni anteeksi, olen itsestäni terveellä tavalla ylpeä.
- koska tähän ikään mennessä on koettu jo kaikenlaista, myös vastoinkäymisiä, osaa iloita hyvistä hetkistä, eikä synkistele tyhmien asioiden takia. Ei siis esimerkiksi iän takia. Toki jos on vakavasti sairas tms. saakin olla alla päin, mutta pelkän kalenterin takia on todella tyhmää olla synkkä!!
Viisikymppisellä on todennäköisesri edessään vielä yli 30 vuotta elämää, kannattaako sitä tuhlata itsesääliin? Mieti, ratkaisu on omasi.
Viisikymppinen voi olla hyvin eri elämäntimanteessa! Esim mulla pieniä lapsia 6v, 8v, 10v, asuntolainaa 250ke, työssä painetaan jotta ison perheen saa elätettyä. Eli ei kaikilla ole lapset muuttaneet kotoa ja velat maksettu :)
Ohis...mä ajattelin, että kyse on asumiskustannuksista. Ap:llä nyt on vielä aikaa ihan mukavasti ennen eläkeikää, mutta mielestäni on ihan järkevää miettiä, miten paljon haluaa maksaa eläkkeestään asumismenoja. Kallis talo ei varmaan mietitytä kolmekymppisenä, koska perhe tarvitsee tilaa eikä eläkkeen suuruutta tarvitse vielä miettiä. Kun lapset ovat maailmalla, voi miettiä tarvitseeko todellakin ylimääräistä tilaa niin paljon ja tulisiko edullisemmaksi asua josain pienemmässä asunnossa, jolloin vanhuuseläkkeestäkin jäisi enemmän muuhun käyttöön.