Lue keskustelun säännöt.
50 v lähestyy, vanheneminen mietityttää?
29.12.2019 |
Täytämme vaimon kaa molemmat 47 v vuonna 2020. Eli se 50 v lähestyy. Asumme omakotitalossa. Vanhin lapsi täyttää jo 18.. lapset siis kasvavat ja oma ikä alkaa mietityttää, oma nuoruus kun on mennyt ja pian on keski-ikäkin...tätäkö tämä aikuiselämä oli? pitäisikö tehdä vielä jotain, matkustella enemmän?, sitä toki olemme tehneetkin, mutta pitäisikö matkustella vielä enemmän, sillä esim Yhdysvalloissa emme vielä ole olleet. Vaimo miettii lisäksi, että pitäisikö pian muuttaa takaisin kerrostaloon..ollaanko me siis jo vanhoja? Onko muilla samaikäisillä eli vähän alle 50 vuotiailla samoja ajatuksia...?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että nyt kun olen 50-v, on parhaat vuodet alkamassa... Voi nauttia elämästä! Aion matkustella, kuntoilla jne
Minun parhaat vuoteni on takana päin.
Olen matkustellut..rahaa ollut jne.
Nyt edessä työpaikanmenetys ..ikää 55
asuntolainaa on...halua opiskella tämän ikäisenä ei
ärsyttää kaikki..ei eläkettä..kun olin pienyrittäjä pitkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua huolettaa ikärasismi ja työllistynkö enää
kiva kuulla että on huolet muillakin:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan 40/41, mutta vanhempien ihmisten elämässä (lapsi 18 ja maailmalla, ei asuntolainaa, toinen eläkkeellä, toinen downshiftaa, terveys mennyttä, ok-talo vaihdettu kerrostaloon). Mun mielestäni tässä on ehdottomasti pqras vaihe ikinä, voi aidosti tehdä mitä haluaa, ilman kiirettä tai paineita.
On oikeasti aika huvittavaa, että parasta mitä ihmiselle voi käydä, on olla 40-vuotiaana eläkeellä velkatunkiossa nimeltä Suomi. Vain silloin on kaikki kivasti.
Musta kyse on ennemminkin siitä, että ne isot asiat, jotka on halunnut saavuttaa, ovat jo jollakin tavalla plakkarissa, nyt voi vapammin keskittyä pienempien haaveidensa toteuttamiseen. Ei ole enää levoton. Eikä kyllä ole enää sitä energiaakaan, jota terveenä oli. Suomen luonto on kaunis, toivottavasti saadaan jatkossakin nauttia siitä mahdollisimman paljon. -ed.
Vierailija kirjoitti:
Sen verran aloitukseeni lisäisin, että omakotitalomme on aikas iso, kokonaisneliöt on yli 180. 4 makuuhuonetta löytyy, ja kun lapset ovat lähdössä opiskelemaan muualle muutaman vuoden päästä. Eli koti tyhjenee, on vaimo on alkanut jo nyt ajatteleen ,että tämä talo on liian iso (ja kalliskin) meille, itse olen vielä hieman eri mieltä..mutta joo, näin se elämää menee, eipä kolmikymppisenä näitä ajatuksia kelaa sekuntiakaan..
On meillä "ongelmat" perkele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan 40/41, mutta vanhempien ihmisten elämässä (lapsi 18 ja maailmalla, ei asuntolainaa, toinen eläkkeellä, toinen downshiftaa, terveys mennyttä, ok-talo vaihdettu kerrostaloon). Mun mielestäni tässä on ehdottomasti pqras vaihe ikinä, voi aidosti tehdä mitä haluaa, ilman kiirettä tai paineita.
On oikeasti aika huvittavaa, että parasta mitä ihmiselle voi käydä, on olla 40-vuotiaana eläkeellä velkatunkiossa nimeltä Suomi. Vain silloin on kaikki kivasti.
Musta kyse on ennemminkin siitä, että ne isot asiat, jotka on halunnut saavuttaa, ovat jo jollakin tavalla plakkarissa, nyt voi vapammin keskittyä pienempien haaveidensa toteuttamiseen. Ei ole enää levoton. Eikä kyllä ole enää sitä energiaakaan, jota terveenä oli. Suomen luonto on kaunis, toivottavasti saadaan jatkossakin nauttia siitä mahdollisimman paljon. -ed.
Ai niin, puoliso on meistä se eläkeläinen. Ei valintakysymys hänen kohdallaan. Kaikkeen toki tottuu. Mua taas...ei harmita, paitsi se, ettei ehditty saavuttaa taloudellista riippumattomuutta, joten vähän on vielä tehtävä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen verran aloitukseeni lisäisin, että omakotitalomme on aikas iso, kokonaisneliöt on yli 180. 4 makuuhuonetta löytyy, ja kun lapset ovat lähdössä opiskelemaan muualle muutaman vuoden päästä. Eli koti tyhjenee, on vaimo on alkanut jo nyt ajatteleen ,että tämä talo on liian iso (ja kalliskin) meille, itse olen vielä hieman eri mieltä..mutta joo, näin se elämää menee, eipä kolmikymppisenä näitä ajatuksia kelaa sekuntiakaan..
Komppaan edellistä. Miten voi olla mahdollista, että kallis talo ei mietitytä 30-vuotiaana, mutta melkein 50-vuotiaana kyllä? Jäikö velat silloin aikoinaan maksamatta, vai mitä ihmeen revittelyä tämä oikein on?
Onneksi en tehnyt lapsia, niin ei ole vielä jalka haudassa ja elämä ohi näin 53-vuotiaana. Olen viime aikoina miettinyt uutta kouluttautumista, harrastuksia jne. En ymmärrä koko kysymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se niin on, että kun lapset on tehty ja täysi-ikäisiä, ei ole enää muuta tehtävää kuin
- käydä ameriikassa
- myydä omakotitalo
- ostaa hautapaikka ja
- mennä sinne pohjalle makaamaan
Olen 49 v ja mietin, että pitäisi muuttaa omaktotitaloon täältä kerrostalosta. Jos on piha, niin saa helposti ulkoilua vrt vankina neljän seinän sisällä. Myös kunto pysyy yllä, jos puuhailee ja hoitaa pihaa, eikä makaa sohvalla tv:n edessä. Säälittää vanhempani, jotka asuvat kolmiossa kerrostalossa eikä ole parvekettakaan. Eivät talvisin pääse poistumaan kotoaan moneen viikkoon, kun eivät uskalla kävellä liukkaalla kadulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että nyt kun olen 50-v, on parhaat vuodet alkamassa... Voi nauttia elämästä! Aion matkustella, kuntoilla jne
Vaikuttaa itsepetokselta parhaimmillaan :D Kyllä fakta on, että 50+ iässä asiat eivät enää parane, paitsi se vanheneminen itsessään. Onneksi suuri osa on nauttinut elämästään pitkin matkaa, ovat matkustelleet, kuntoilleet, harrastaneet yms. Mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Mikä f*kn itsepetos?!#$$
50 -vuotiaana asun ensi kertaa ilman huollettavia lapsia.
Olen vaihtamassa/vaihtanut ammattia.
Olen ehkä miehen kanssa muuttanut, ja hänkin on saanut tarvittavat muutokset alkuun.
Saan mökin remontoitua.
Nautin aikuisen elämästä, kunnes täytän 70, minkä jälkeen olen jakanut perinnöt ja saanut kaiken kansiin ja kirjoihin.
Sitten vasta käynnistyykin viimeinen vaihe!
N47
Kyllä saa pieni ihminen olla iloinen, että elämästä on osannut nauttia pitkin ikää, ettei tarvitse odottaa vanhaksi tuloa, jotta voi viettää elämää, josta pitää. Mutta ehkä liian moni elää sitku elämää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se niin on, että kun lapset on tehty ja täysi-ikäisiä, ei ole enää muuta tehtävää kuin
- käydä ameriikassa
- myydä omakotitalo
- ostaa hautapaikka ja
- mennä sinne pohjalle makaamaan
Entäs kun mä olen jo käynyt ameriikassa, omakotitaloa ei ole rivitalon pätkä sen sijaan on, hautapaikkaa en ole ostanut enkä osta. Ikää 57 vuotta. Mitä mun pitäisi tehdä? Velkaa ei ole ja osakkeita 100 k€ edestä ja käteistä toiset 100 k€. Työpaikkakin on vielä jäljellä. Kuntotestin mukaan olen hyväkuntoinen ikäisekseni. Lääkkeitä en syö paitsi erektolääkettä silloin tällöin. Oliko tämä tässä? Nimimerkillä M57 aivoinfarktiako odottelemassa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että nyt kun olen 50-v, on parhaat vuodet alkamassa... Voi nauttia elämästä! Aion matkustella, kuntoilla jne
Vaikuttaa itsepetokselta parhaimmillaan :D Kyllä fakta on, että 50+ iässä asiat eivät enää parane, paitsi se vanheneminen itsessään. Onneksi suuri osa on nauttinut elämästään pitkin matkaa, ovat matkustelleet, kuntoilleet, harrastaneet yms. Mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Minusta sinun kommenttisi vasta hölmö onkin. Kysehän on täysin näkökulmasta.
Viisikymppisenä monikin asia on aiempaa paremmalla tolalla. Esimerkiksi nämä:
- lapset ovat jo isoja, joten aikaa on paljon enemmän käytettävissä mielenkiintoisiin asioihin. Jos sinulla ei ole lainkaan mielenkiinnon kohteita, se on kyllä vähän säälittävää. Kehitä niitä! Koskaan ei ole liiaan myöhäistä.
- lapsien seura on aiempaa hauskempaa ja ajatustenvaihto omien aikuisten/aikuistuvien lasten kanssa nuorentaa. Minä esimerkiksi tunnen nyt 52-vuotiaana paremmin pop-musiikkia ja muutenkin populaarikulttuuria kuin moni kolmekymppinen, koska kaksi lukioikäistä.
- tulotaso on aiempaa parempi, jos on pitänyt urastaan edes auttavasti huolta. Asuntolaina on maksettu, rahaa jää aiempaa enemmän käyttöön kaikenlaiseen itseä kiinnostavaan, vaikkapa kulttuurin harrastamiseen, hyvään ruokaan, matkusteluun, mihin vain.
- koska ei tarvitse enää murehtia ulkonäköä ja vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta, olo on rennompi ja vapautuneempi. Otetaan asiat huumorilla.
- koska asema työmarkkinoilla on vakaa ja sivistystä on kartutettu, myös itsevarmuutta on enemmän. En pyytele makuani ja mielipiteitäni anteeksi, olen itsestäni terveellä tavalla ylpeä.
- koska tähän ikään mennessä on koettu jo kaikenlaista, myös vastoinkäymisiä, osaa iloita hyvistä hetkistä, eikä synkistele tyhmien asioiden takia. Ei siis esimerkiksi iän takia. Toki jos on vakavasti sairas tms. saakin olla alla päin, mutta pelkän kalenterin takia on todella tyhmää olla synkkä!!
Viisikymppisellä on todennäköisesri edessään vielä yli 30 vuotta elämää, kannattaako sitä tuhlata itsesääliin? Mieti, ratkaisu on omasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se niin on, että kun lapset on tehty ja täysi-ikäisiä, ei ole enää muuta tehtävää kuin
- käydä ameriikassa
- myydä omakotitalo
- ostaa hautapaikka ja
- mennä sinne pohjalle makaamaan
Entäs kun mä olen jo käynyt ameriikassa, omakotitaloa ei ole rivitalon pätkä sen sijaan on, hautapaikkaa en ole ostanut enkä osta. Ikää 57 vuotta. Mitä mun pitäisi tehdä? Velkaa ei ole ja osakkeita 100 k€ edestä ja käteistä toiset 100 k€. Työpaikkakin on vielä jäljellä. Kuntotestin mukaan olen hyväkuntoinen ikäisekseni. Lääkkeitä en syö paitsi erektolääkettä silloin tällöin. Oliko tämä tässä? Nimimerkillä M57 aivoinfarktiako odottelemassa??
Ei sentään. Muista pitää verenpaineet kohtuullisen alhaalla, tarvittaessa lääkityksellä, niin ei tarvitse aivoinfarktia odotella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se niin on, että kun lapset on tehty ja täysi-ikäisiä, ei ole enää muuta tehtävää kuin
- käydä ameriikassa
- myydä omakotitalo
- ostaa hautapaikka ja
- mennä sinne pohjalle makaamaan
Entäs kun mä olen jo käynyt ameriikassa, omakotitaloa ei ole rivitalon pätkä sen sijaan on, hautapaikkaa en ole ostanut enkä osta. Ikää 57 vuotta. Mitä mun pitäisi tehdä? Velkaa ei ole ja osakkeita 100 k€ edestä ja käteistä toiset 100 k€. Työpaikkakin on vielä jäljellä. Kuntotestin mukaan olen hyväkuntoinen ikäisekseni. Lääkkeitä en syö paitsi erektolääkettä silloin tällöin. Oliko tämä tässä? Nimimerkillä M57 aivoinfarktiako odottelemassa??
Ehkä sitä ironian ymmärrystä ainakin voisit hioa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että nyt kun olen 50-v, on parhaat vuodet alkamassa... Voi nauttia elämästä! Aion matkustella, kuntoilla jne
Vaikuttaa itsepetokselta parhaimmillaan :D Kyllä fakta on, että 50+ iässä asiat eivät enää parane, paitsi se vanheneminen itsessään. Onneksi suuri osa on nauttinut elämästään pitkin matkaa, ovat matkustelleet, kuntoilleet, harrastaneet yms. Mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Mikä f*kn itsepetos?!#$$
50 -vuotiaana asun ensi kertaa ilman huollettavia lapsia.
Olen vaihtamassa/vaihtanut ammattia.
Olen ehkä miehen kanssa muuttanut, ja hänkin on saanut tarvittavat muutokset alkuun.
Saan mökin remontoitua.
Nautin aikuisen elämästä, kunnes täytän 70, minkä jälkeen olen jakanut perinnöt ja saanut kaiken kansiin ja kirjoihin.
Sitten vasta käynnistyykin viimeinen vaihe!
N47Kyllä saa pieni ihminen olla iloinen, että elämästä on osannut nauttia pitkin ikää, ettei tarvitse odottaa vanhaksi tuloa, jotta voi viettää elämää, josta pitää. Mutta ehkä liian moni elää sitku elämää.
Mistä tuosta sai vaikutelman, että hänelle olisi elämä ollut yhtä odottelua ja kärsimystä tuohon saakka? Siitäkö, että hän löytää ilonaihetta siitä, että lapsensa ovat isoja? Höh.
Enemmän minua säälittää sellainen tyyppi kuten sinä, jolle elämä päättyy ja on enää pelkkää kuoleman vartoilua viisikymppisenä. Sehän tarkoittaa, että heität hanskat tiskiin vähän yli puolivälissä elinajanodotettasi. Todennäköisesti tuolla asenteella muuten kyllä kuiletkin nuorempana, koska masennus heikentää terveyttä ja lyhentää elinikää.
Ohis
Ei kuulosta yhtään tutulta. 47, ainoa lapsi 8 ja elämä niin täynnä kaikkea hyvää (vaikka sellaista luppoaikaa joskus kaipaankin), ettei ehdi miettimään ikäänsä.
Nyt just suunnitellaan hiihtovaellusta Lappiin kevättalveksi.
Ulkomailla ei hirveästi reissata. Suomen luonnossa on niin paljon koettavaa eri vuodenaikoina. Lapsen aikana lennetty kerran eteläiseen Eurooppaan.
Työura hyvä ja kiinnostava. Paljon liikuntaa harrastuksissa.
Jos on ”tässäkö tää nyt oli?” -fiiliksiä, niin mistä se kertoo? Onko alkuaankaan elänyt elämäänsä omien toiveiden ohjaamana, vai täyttänyt jonkun muun odotuksia?
Vierailija kirjoitti:
Olen 49 v ja mietin, että pitäisi muuttaa omaktotitaloon täältä kerrostalosta. Jos on piha, niin saa helposti ulkoilua vrt vankina neljän seinän sisällä. Myös kunto pysyy yllä, jos puuhailee ja hoitaa pihaa, eikä makaa sohvalla tv:n edessä. Säälittää vanhempani, jotka asuvat kolmiossa kerrostalossa eikä ole parvekettakaan. Eivät talvisin pääse poistumaan kotoaan moneen viikkoon, kun eivät uskalla kävellä liukkaalla kadulla.
Ei nyt millään pahalla, mutta sun vanhempasi ovat niin arkoja, että se oma piha jäisi moisilla täysin hoitamatta. Jösses, siellä sitä vasta hankala olisikin huonokuntoisen ja aran vanhuksen liikkua, jos ei edes valmiiksi hiekotetulle ja auratulle jalkakäytävälle uskalla mennä!
Siihen minulla ei ole mitään sanottavaa, missä sinä asut, kunhan tuo logiikkasi vaan tuppaa naurattamaan, että vain omalla pihalla voi liikkua ja ulkoilla.
Ei kuulosta yhtään tutulta. 47, ainoa lapsi 8 ja elämä niin täynnä kaikkea hyvää (vaikka sellaista luppoaikaa joskus kaipaankin), ettei ehdi miettimään ikäänsä.
Nyt just suunnitellaan hiihtovaellusta Lappiin kevättalveksi.
Ulkomailla ei hirveästi reissata. Suomen luonnossa on niin paljon koettavaa eri vuodenaikoina. Lapsen aikana lennetty kerran eteläiseen Eurooppaan.
Työura hyvä ja kiinnostava. Paljon liikuntaa harrastuksissa.
Jos on ”tässäkö tää nyt oli?” -fiiliksiä, niin mistä se kertoo? Onko alkuaankaan elänyt elämäänsä omien toiveiden ohjaamana, vai täyttänyt jonkun muun odotuksia?
(37 ja 39 pahoittelee tuplapostausta.)
On oikeasti aika huvittavaa, että parasta mitä ihmiselle voi käydä, on olla 40-vuotiaana eläkeellä velkatunkiossa nimeltä Suomi. Vain silloin on kaikki kivasti.