Lue keskustelun säännöt.
50 v lähestyy, vanheneminen mietityttää?
29.12.2019 |
Täytämme vaimon kaa molemmat 47 v vuonna 2020. Eli se 50 v lähestyy. Asumme omakotitalossa. Vanhin lapsi täyttää jo 18.. lapset siis kasvavat ja oma ikä alkaa mietityttää, oma nuoruus kun on mennyt ja pian on keski-ikäkin...tätäkö tämä aikuiselämä oli? pitäisikö tehdä vielä jotain, matkustella enemmän?, sitä toki olemme tehneetkin, mutta pitäisikö matkustella vielä enemmän, sillä esim Yhdysvalloissa emme vielä ole olleet. Vaimo miettii lisäksi, että pitäisikö pian muuttaa takaisin kerrostaloon..ollaanko me siis jo vanhoja? Onko muilla samaikäisillä eli vähän alle 50 vuotiailla samoja ajatuksia...?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan kannata harkita paluumuuttoa kerrostaloon. Muistelkaahan vähän miksi aikoinaan halusitte kerrostalosta omakotitaloon ja olitte valmiita maksamaan siitä pitkän pennin. Tilanne ei ole noista ajoista ainakaan parantunut, vaan seinänaapurina on kaikenlaista muukalaista ja muuta sekopäätä.
Teillä alkaa juuri elämän paras aika, kun lapset muuttavat kotoa ja on vihdoinkin oma rauha ja aikaa itselleen sekä puolisolle. Matkustamiseen en ota kantaa, inhoan sitä kaikkea stressiä ja hankimmekin juuri kesämökin jossa aiomme viettää kaiken yli jäävän ajan patikoiden, maastopyöräille, veneillen, uiden, saunoen ja vaan hiljaisuudesta nauttien. On meilläkin omakotitalo Vantaalla emmekä aio tästä luopua.
m65
Elämän paras aika on kun ihanat lapset ovat pieniä. Paras aika ei todellakaan ole se kun lapset muuttavat kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 49 v ja mietin, että pitäisi muuttaa omaktotitaloon täältä kerrostalosta. Jos on piha, niin saa helposti ulkoilua vrt vankina neljän seinän sisällä. Myös kunto pysyy yllä, jos puuhailee ja hoitaa pihaa, eikä makaa sohvalla tv:n edessä. Säälittää vanhempani, jotka asuvat kolmiossa kerrostalossa eikä ole parvekettakaan. Eivät talvisin pääse poistumaan kotoaan moneen viikkoon, kun eivät uskalla kävellä liukkaalla kadulla.
Ei nyt millään pahalla, mutta sun vanhempasi ovat niin arkoja, että se oma piha jäisi moisilla täysin hoitamatta. Jösses, siellä sitä vasta hankala olisikin huonokuntoisen ja aran vanhuksen liikkua, jos ei edes valmiiksi hiekotetulle ja auratulle jalkakäytävälle uskalla mennä!
Siihen minulla ei ole mitään sanottavaa, missä sinä asut, kunhan tuo logiikkasi vaan tuppaa naurattamaan, että vain omalla pihalla voi liikkua ja ulkoilla.
Eivät he ole liisn varovaisia. Täälläpäin Helsinkiä katuja ei aurata (onneksi ei ole nyt luntakaan), eikä myöskään hiekoiteta. Mökkitontillenikin vievä tie on hyvin hoidettu, mutta nämä kaupungin kadut eivät todellakaan ole. Itsekin liukastuin pahasti täällä ja tosi herkästi voi liukkaalla asfaltilla kaatua.
Vanhempani asuivat ennen isossa rivitalossa ja tykkäsivät kovasti oleilla pihalla. He ovat itse puhuneet pihasta kaipaavasti ja vaikuttavat olevan loukussa siellä kerrostalossa. Olen itse aina ennen pitänyt selvänä, että kun tulee vanhaksi, kuuluu asua kerrostalossa ja tajunnut kyseenalaistaa sen vasta nyt vanhempana.
On tärkeää voida puuhailla ja päästä oleilemaan ulos niin, että näkee luontoa, kasveja ja pikkueläimiä jne. Käy kävelyllä vaikka siirtolapuutarhassa, huomaat lähes kaikkien olevan siellä eläkeläisiä. Vähän puuhailevat pihalla, saavat liikuntaa, ja tietysti myös lepäilevät ja istuvat keinuissaan ja kuuntelevat lintuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan kannata harkita paluumuuttoa kerrostaloon. Muistelkaahan vähän miksi aikoinaan halusitte kerrostalosta omakotitaloon ja olitte valmiita maksamaan siitä pitkän pennin. Tilanne ei ole noista ajoista ainakaan parantunut, vaan seinänaapurina on kaikenlaista muukalaista ja muuta sekopäätä.
Teillä alkaa juuri elämän paras aika, kun lapset muuttavat kotoa ja on vihdoinkin oma rauha ja aikaa itselleen sekä puolisolle. Matkustamiseen en ota kantaa, inhoan sitä kaikkea stressiä ja hankimmekin juuri kesämökin jossa aiomme viettää kaiken yli jäävän ajan patikoiden, maastopyöräille, veneillen, uiden, saunoen ja vaan hiljaisuudesta nauttien. On meilläkin omakotitalo Vantaalla emmekä aio tästä luopua.
m65
Elämän paras aika on kun ihanat lapset ovat pieniä. Paras aika ei todellakaan ole se kun lapset muuttavat kotoa.
Ainakin jälkeenpäin on helppo muistella hyviä asioita, kun lapset olivat pieniä. Jos kuitenkin totuudenmukaisesti muistelen, niin se oli erittäin stressaavaa ja työntäyteistä aikaa. Joka ikinen asia piti tehdä lasten puolesta, heidän mielialansa heittelivät miten sattuu, nukkuminen keskeytyi milloin mistäkin syystä, töissä piti silti jaksaa painaa, ja kotona jatkui täysi työ loppuillan ajan. Parisuhde oli koetuksella jne. Eli oli siinä huonojakin puolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että nyt kun olen 50-v, on parhaat vuodet alkamassa... Voi nauttia elämästä! Aion matkustella, kuntoilla jne
Vaikuttaa itsepetokselta parhaimmillaan :D Kyllä fakta on, että 50+ iässä asiat eivät enää parane, paitsi se vanheneminen itsessään. Onneksi suuri osa on nauttinut elämästään pitkin matkaa, ovat matkustelleet, kuntoilleet, harrastaneet yms. Mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Kyllä minä koen, että elän elämäni parasta aikaa. Lapset ovat isoja ja minulla paljon vapautta ja hyvä terveys tehdä mukavia asioita. Eron jälkeen on myös löytynyt mahtava parisuhde, että en vaihtaisi tätä mihinkään.
Ikää on 46 ja 45, meillä on 2 lasta , ja me muutimme jo tänä vuonna paljon pienempään omakotitaloon. Itse asiassa muutimme mieheni synnyinkotiin, kun hänen vanhempansa joutuivat muuttamaan kerrostaloon, kun eivät jaksaneet enää esim. pihatöitä tehdä. Talo on vanha huonossa kunnossa oleva rintamamiestalo, ja jos meillä terveys jossain vaiheessa brakaa, menee polvet, tai tulee esim. sydänongelmia, niin eihän mekään tässä pystytä loppuikää asumaan. Ja itse asiassa on tullut jo nyt mietittyä, oliko tässä muutossa järkeä, kun vielä 5 vuotta sitten olisin pitää asiaa järjettömänä. Mutta tätä kai se vanheneminen on : 50 v lähestyy, vanhin lapsi lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, ja halusimme pienentää asumiskuluja, jotta rahaa jäisi esimerkiksi siihen tässäkin ketjussa mainittuun matkusteluun. Se on vaan ihmiselle tärkeää, matkailu avartaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen verran aloitukseeni lisäisin, että omakotitalomme on aikas iso, kokonaisneliöt on yli 180. 4 makuuhuonetta löytyy, ja kun lapset ovat lähdössä opiskelemaan muualle muutaman vuoden päästä. Eli koti tyhjenee, on vaimo on alkanut jo nyt ajatteleen ,että tämä talo on liian iso (ja kalliskin) meille, itse olen vielä hieman eri mieltä..mutta joo, näin se elämää menee, eipä kolmikymppisenä näitä ajatuksia kelaa sekuntiakaan..
Komppaan edellistä. Miten voi olla mahdollista, että kallis talo ei mietitytä 30-vuotiaana, mutta melkein 50-vuotiaana kyllä? Jäikö velat silloin aikoinaan maksamatta, vai mitä ihmeen revittelyä tämä oikein on?
Ohis...mä ajattelin, että kyse on asumiskustannuksista. Ap:llä nyt on vielä aikaa ihan mukavasti ennen eläkeikää, mutta mielestäni on ihan järkevää miettiä, miten paljon haluaa maksaa eläkkeestään asumismenoja. Kallis talo ei varmaan mietitytä kolmekymppisenä, koska perhe tarvitsee tilaa eikä eläkkeen suuruutta tarvitse vielä miettiä. Kun lapset ovat maailmalla, voi miettiä tarvitseeko todellakin ylimääräistä tilaa niin paljon ja tulisiko edullisemmaksi asua josain pienemmässä asunnossa, jolloin vanhuuseläkkeestäkin jäisi enemmän muuhun käyttöön.
Naulan kantaan. Asumiskustannuksista tässä minunkin mielestä on kyse. Eihän niitä 30 vuotiaana pahemmin mieti, kun monessa perheessä lapset ovat silloin pieniä. Ja iso(hko) talo on silloin perusteltu. Mutta 50 vuotiaana tilanne onkin usein täysin toinen. Eli tottakai näitä asioita pitää miettiä..
Meillä alkaa kohta lähestyä 60, parin kolmen vuoden päästä. Vanheneminen on mielessä lähinnä kun seuraa molempien vanhempia, n 30 vuotta vanhempia. Samalla miettii juuri sitä, että hyvinkin kolmekymmentä hyvää vuotta voi olla edessä, molemmat perineet hyvät geenit.
Lapset ovat jo omillaan, töissä tai opiskelemassa. Nuorten aikuisten kanssa mukava olla tekemisissä, kaksi lastenlasta ovat herttaisia säännöllisiä vieraita. Ollaan tiukasti töissä, molemmat tehneet nousujohteiset urat, eli haasteita riittää ja talous on kunnossa. Asumme omakotitalossa jossa iso piha, kuitenkin ison kaupungin lähiössä lähellä työpaikkoja, joten meille mukava kombinaatio: omaa tilaa touhuta, silti lyhyet työmatkat ja palvelut lähellä. Kesämökkejä on nyt useampi, oma, ja sukumökkejä joita sisarusten kanssa hoidetaan. Matkailemme työn puolesta molemmat varsin paljon, siksi lomilla matkailemme harvemmin, usein oman mökin rauha vetää puoleensa.
Terveys tietenkin mietityttää, vielä molemmat olemme perusterveitä, mutta kuntoon ja painonhallintaan kiinnitetään enemmän huomiota kuin nuorempana jolloin painoa ei tarvinnut erikseen miettiä, pysyttiin hoikkina luontaisesti. Paljon odotuksia tulevaisuudelle, parisuhde paremmassa kunnossa kuin kiireisimpinä ruuhkavuosina,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että nyt kun olen 50-v, on parhaat vuodet alkamassa... Voi nauttia elämästä! Aion matkustella, kuntoilla jne
Vaikuttaa itsepetokselta parhaimmillaan :D Kyllä fakta on, että 50+ iässä asiat eivät enää parane, paitsi se vanheneminen itsessään. Onneksi suuri osa on nauttinut elämästään pitkin matkaa, ovat matkustelleet, kuntoilleet, harrastaneet yms. Mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Jaa. Ei parane vai. Näin 52-vuotiaana lapseni ovat sen verran isoja , että minulla on aikaa itselleni. Voin mennä työpäivän jälkeen työkavereiden kanssa vaikka viinilasilliselle, lapset pärjää. Minulla on myös varaa hemmotella itseäni, kun ei tarvitse maksaa päivähoitomaksuja ja harrastusmaksuja ja ties mitä maksuja. Palkkakin on jo suurempi. Minulla on myös aikaa harrastaa urheilua ja muutakin.
Ja näin 5-kymppisenä opiskelen työn ohessa.
Elämäei tosiaan loppunut tähän vaan uusi vaihe alkoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että nyt kun olen 50-v, on parhaat vuodet alkamassa... Voi nauttia elämästä! Aion matkustella, kuntoilla jne
Vaikuttaa itsepetokselta parhaimmillaan :D Kyllä fakta on, että 50+ iässä asiat eivät enää parane, paitsi se vanheneminen itsessään. Onneksi suuri osa on nauttinut elämästään pitkin matkaa, ovat matkustelleet, kuntoilleet, harrastaneet yms. Mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Minusta sinun kommenttisi vasta hölmö onkin. Kysehän on täysin näkökulmasta.
Viisikymppisenä monikin asia on aiempaa paremmalla tolalla. Esimerkiksi nämä:
- lapset ovat jo isoja, joten aikaa on paljon enemmän käytettävissä mielenkiintoisiin asioihin. Jos sinulla ei ole lainkaan mielenkiinnon kohteita, se on kyllä vähän säälittävää. Kehitä niitä! Koskaan ei ole liiaan myöhäistä.- lapsien seura on aiempaa hauskempaa ja ajatustenvaihto omien aikuisten/aikuistuvien lasten kanssa nuorentaa. Minä esimerkiksi tunnen nyt 52-vuotiaana paremmin pop-musiikkia ja muutenkin populaarikulttuuria kuin moni kolmekymppinen, koska kaksi lukioikäistä.
- tulotaso on aiempaa parempi, jos on pitänyt urastaan edes auttavasti huolta. Asuntolaina on maksettu, rahaa jää aiempaa enemmän käyttöön kaikenlaiseen itseä kiinnostavaan, vaikkapa kulttuurin harrastamiseen, hyvään ruokaan, matkusteluun, mihin vain.
- koska ei tarvitse enää murehtia ulkonäköä ja vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta, olo on rennompi ja vapautuneempi. Otetaan asiat huumorilla.
- koska asema työmarkkinoilla on vakaa ja sivistystä on kartutettu, myös itsevarmuutta on enemmän. En pyytele makuani ja mielipiteitäni anteeksi, olen itsestäni terveellä tavalla ylpeä.
- koska tähän ikään mennessä on koettu jo kaikenlaista, myös vastoinkäymisiä, osaa iloita hyvistä hetkistä, eikä synkistele tyhmien asioiden takia. Ei siis esimerkiksi iän takia. Toki jos on vakavasti sairas tms. saakin olla alla päin, mutta pelkän kalenterin takia on todella tyhmää olla synkkä!!
Viisikymppisellä on todennäköisesri edessään vielä yli 30 vuotta elämää, kannattaako sitä tuhlata itsesääliin? Mieti, ratkaisu on omasi.
Minusta kommentoimasi kirjoittajan pointti oli päinvastoin se, että on surullista jos kaikkea tuota on joutunut odottamaan 50-vuotiaaksi. Sen sijaan että olisi nautinut elämästä jo aiemmin.
Ei hän niin sano, vaan että mikään ei enää viisikymppisenä parane. Mikä on täyttä bullshittiä. Monikin asia paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että nyt kun olen 50-v, on parhaat vuodet alkamassa... Voi nauttia elämästä! Aion matkustella, kuntoilla jne
Vaikuttaa itsepetokselta parhaimmillaan :D Kyllä fakta on, että 50+ iässä asiat eivät enää parane, paitsi se vanheneminen itsessään. Onneksi suuri osa on nauttinut elämästään pitkin matkaa, ovat matkustelleet, kuntoilleet, harrastaneet yms. Mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Minusta sinun kommenttisi vasta hölmö onkin. Kysehän on täysin näkökulmasta.
Viisikymppisenä monikin asia on aiempaa paremmalla tolalla. Esimerkiksi nämä:
- lapset ovat jo isoja, joten aikaa on paljon enemmän käytettävissä mielenkiintoisiin asioihin. Jos sinulla ei ole lainkaan mielenkiinnon kohteita, se on kyllä vähän säälittävää. Kehitä niitä! Koskaan ei ole liiaan myöhäistä.- lapsien seura on aiempaa hauskempaa ja ajatustenvaihto omien aikuisten/aikuistuvien lasten kanssa nuorentaa. Minä esimerkiksi tunnen nyt 52-vuotiaana paremmin pop-musiikkia ja muutenkin populaarikulttuuria kuin moni kolmekymppinen, koska kaksi lukioikäistä.
- tulotaso on aiempaa parempi, jos on pitänyt urastaan edes auttavasti huolta. Asuntolaina on maksettu, rahaa jää aiempaa enemmän käyttöön kaikenlaiseen itseä kiinnostavaan, vaikkapa kulttuurin harrastamiseen, hyvään ruokaan, matkusteluun, mihin vain.
- koska ei tarvitse enää murehtia ulkonäköä ja vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta, olo on rennompi ja vapautuneempi. Otetaan asiat huumorilla.
- koska asema työmarkkinoilla on vakaa ja sivistystä on kartutettu, myös itsevarmuutta on enemmän. En pyytele makuani ja mielipiteitäni anteeksi, olen itsestäni terveellä tavalla ylpeä.
- koska tähän ikään mennessä on koettu jo kaikenlaista, myös vastoinkäymisiä, osaa iloita hyvistä hetkistä, eikä synkistele tyhmien asioiden takia. Ei siis esimerkiksi iän takia. Toki jos on vakavasti sairas tms. saakin olla alla päin, mutta pelkän kalenterin takia on todella tyhmää olla synkkä!!
Viisikymppisellä on todennäköisesri edessään vielä yli 30 vuotta elämää, kannattaako sitä tuhlata itsesääliin? Mieti, ratkaisu on omasi.
Vaikka jotkut asiat oavatkin ehkä paremmin viiskymppisenä, niin minäkin olen sitä mieltä, että elämästä pitää nauttia jo ennen sitä, kun on täysissä voimissaan.
- Itse kävin paljon pop-kulttuuriin liittyvillä keikoilla pitämässä hauskaa 30-40-vuotiaana. Teen sitä varmaan vielä yli 50v vanhanakin, mutta vähän väsyneempänä.
- Tulotaso itseäni huolestuttaa, koska 25-40-vuotiaat ovat enemmistönä alallani, enkä tiedä miten jaksan painaa samalla energiallla vielä yli viiskymppisenä, eikä kaikista valitettavasti tule johtajia.
- Liikunnalliset harrastukset ovat tuoneet iloa elämääni jo lapsesta lähtien. Olen jossain määrin kilpailuhenkinen ja harmittaa, kun suoritustasoni on laskemaan päin. Viiskymppisenä olen auttamatta ulkona. Sitten vaan kuntoilee hiljakseen omaksi laimeaksi ilokseen.
- Vastakkaisen sukupuolen kiinnostus ja siihen liittyvät asiat ovat tuoneet myös iloa ja tunnetta elämään, sekä mahdollisuuksia. Vanhana noita ei enää ole, mikä on myös vähän sääli.
Eli onhan tässä paljon asioita menossa huonompaan suuntaan, kun ihan realistisesti ajattelee.
Se on ihan yksilöllistä. Olen aina nauttinut minäkin elämästä, mutta ihan kiistatta lapsien ja kodin hoitoon menee aikaa ja nyt sitä aikaa on käyttää enemmän muuhun. Urheiluun, matkailuun, kulttuuriin.
Kaikista tietenkään ei tule johtajia, mutta keskimäärin ura ja palkkataso iän myötä kohenee. Varsinkin, jos on panostanut koulutukseen ja ammattiin - fyysisen suorittavan työn aloilla tosiaan voi olla heikommin.
Kunto on aina suhteessa johonkin. Kun on aikaa käytössä enemmän, ehtii levätä ja urheilla enemmän.
Olen oikeasti tosi hyvässä kondiksessa nyt, paremmassa kuin nuorempana, koska minulla on aikaa ja voimavaroja monipuoliseen urheiluun enemmän. Kilpauraa en ole koskaan haaveillutkaan, joten toki jos aiemmin on urheillut kilpaa, niin siihen nähden laskua voi olla, tai sitten ei. Ikäkausikilpailussa on vinha järki, tottahan toki sitä kuntoaan vertailee paitsi aiempaan omaan kuntoonsa, myös muihin samanikäisiin ja - sukupuolisiin. Tuskin kukaan nyt maailmanmestariin itseään vertaa, se nyt olisi jokaiselle aika masentava vertailukohta.
Koska minulla on rakas puoliso, en hae ihailua muilta miehiltä. Ei masenna yhtään, että en käännä enää päitä! Se on suorastaan vapauttava tunne. Aloitan herkemmin keskustelun, heitän huulta ja hassuttelen, ei tarvitse miettiä voiko joku sen tulkita nyt väärin ja flirttailuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että nyt kun olen 50-v, on parhaat vuodet alkamassa... Voi nauttia elämästä! Aion matkustella, kuntoilla jne
Vaikuttaa itsepetokselta parhaimmillaan :D Kyllä fakta on, että 50+ iässä asiat eivät enää parane, paitsi se vanheneminen itsessään. Onneksi suuri osa on nauttinut elämästään pitkin matkaa, ovat matkustelleet, kuntoilleet, harrastaneet yms. Mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Minusta sinun kommenttisi vasta hölmö onkin. Kysehän on täysin näkökulmasta.
Viisikymppisenä monikin asia on aiempaa paremmalla tolalla. Esimerkiksi nämä:
- lapset ovat jo isoja, joten aikaa on paljon enemmän käytettävissä mielenkiintoisiin asioihin. Jos sinulla ei ole lainkaan mielenkiinnon kohteita, se on kyllä vähän säälittävää. Kehitä niitä! Koskaan ei ole liiaan myöhäistä.- lapsien seura on aiempaa hauskempaa ja ajatustenvaihto omien aikuisten/aikuistuvien lasten kanssa nuorentaa. Minä esimerkiksi tunnen nyt 52-vuotiaana paremmin pop-musiikkia ja muutenkin populaarikulttuuria kuin moni kolmekymppinen, koska kaksi lukioikäistä.
- tulotaso on aiempaa parempi, jos on pitänyt urastaan edes auttavasti huolta. Asuntolaina on maksettu, rahaa jää aiempaa enemmän käyttöön kaikenlaiseen itseä kiinnostavaan, vaikkapa kulttuurin harrastamiseen, hyvään ruokaan, matkusteluun, mihin vain.
- koska ei tarvitse enää murehtia ulkonäköä ja vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta, olo on rennompi ja vapautuneempi. Otetaan asiat huumorilla.
- koska asema työmarkkinoilla on vakaa ja sivistystä on kartutettu, myös itsevarmuutta on enemmän. En pyytele makuani ja mielipiteitäni anteeksi, olen itsestäni terveellä tavalla ylpeä.
- koska tähän ikään mennessä on koettu jo kaikenlaista, myös vastoinkäymisiä, osaa iloita hyvistä hetkistä, eikä synkistele tyhmien asioiden takia. Ei siis esimerkiksi iän takia. Toki jos on vakavasti sairas tms. saakin olla alla päin, mutta pelkän kalenterin takia on todella tyhmää olla synkkä!!
Viisikymppisellä on todennäköisesri edessään vielä yli 30 vuotta elämää, kannattaako sitä tuhlata itsesääliin? Mieti, ratkaisu on omasi.
Viisikymppinen voi olla hyvin eri elämäntimanteessa! Esim mulla pieniä lapsia 6v, 8v, 10v, asuntolainaa 250ke, työssä painetaan jotta ison perheen saa elätettyä. Eli ei kaikilla ole lapset muuttaneet kotoa ja velat maksettu :)
Toki. Keskimäärin taloudellinen tilanne on kumminkin parempi 50-vuotiaalla kuin vaikkapa 40- tai 30-vuotiaalla ja keskimäärin lapset ovat jo isoja, ja kasvamaan päin joka tapauksessa. Sinullakin nuo tulevat jo hetken keskenään toimeen, jos äiti haluaa mennä lenkillä käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 49 v ja mietin, että pitäisi muuttaa omaktotitaloon täältä kerrostalosta. Jos on piha, niin saa helposti ulkoilua vrt vankina neljän seinän sisällä. Myös kunto pysyy yllä, jos puuhailee ja hoitaa pihaa, eikä makaa sohvalla tv:n edessä. Säälittää vanhempani, jotka asuvat kolmiossa kerrostalossa eikä ole parvekettakaan. Eivät talvisin pääse poistumaan kotoaan moneen viikkoon, kun eivät uskalla kävellä liukkaalla kadulla.
Ei nyt millään pahalla, mutta sun vanhempasi ovat niin arkoja, että se oma piha jäisi moisilla täysin hoitamatta. Jösses, siellä sitä vasta hankala olisikin huonokuntoisen ja aran vanhuksen liikkua, jos ei edes valmiiksi hiekotetulle ja auratulle jalkakäytävälle uskalla mennä!
Siihen minulla ei ole mitään sanottavaa, missä sinä asut, kunhan tuo logiikkasi vaan tuppaa naurattamaan, että vain omalla pihalla voi liikkua ja ulkoilla.
Eivät he ole liisn varovaisia. Täälläpäin Helsinkiä katuja ei aurata (onneksi ei ole nyt luntakaan), eikä myöskään hiekoiteta. Mökkitontillenikin vievä tie on hyvin hoidettu, mutta nämä kaupungin kadut eivät todellakaan ole. Itsekin liukastuin pahasti täällä ja tosi herkästi voi liukkaalla asfaltilla kaatua.
Vanhempani asuivat ennen isossa rivitalossa ja tykkäsivät kovasti oleilla pihalla. He ovat itse puhuneet pihasta kaipaavasti ja vaikuttavat olevan loukussa siellä kerrostalossa. Olen itse aina ennen pitänyt selvänä, että kun tulee vanhaksi, kuuluu asua kerrostalossa ja tajunnut kyseenalaistaa sen vasta nyt vanhempana.
On tärkeää voida puuhailla ja päästä oleilemaan ulos niin, että näkee luontoa, kasveja ja pikkueläimiä jne. Käy kävelyllä vaikka siirtolapuutarhassa, huomaat lähes kaikkien olevan siellä eläkeläisiä. Vähän puuhailevat pihalla, saavat liikuntaa, ja tietysti myös lepäilevät ja istuvat keinuissaan ja kuuntelevat lintuja.
Mikähän paikka se olikaan täällä stadissa, jossa ei ollenkaan aurata katuja?
Jos sun vanhemmat ei uskalla kadulle talvella, miten ajattelit heidän nauttivan omakotitalosta, jossa heidän pitäisi aurata ja hiekottaa pihansa itse eli mennä sinne liukkaalle ja lumiselle pihalle ensin itse ja pakertaa piha auki?
Sulla ei ole tuossa logiikan hiventäkään.
Kyllä minä ymmärrän sen oman puutarhan kivuuden, minulla sellainen on ja iso kesämökin puutarhakin päälle. Kommentoin vain tuota sekavaa logiikkaasi. Se, mitä kaipaa ei välttämättä ole sama asia kuin mistä siinä vaiheessa nauttisi, jos sellaisen uudelleen saisi takaisin! Puutarhaa voi kaivata, koska siitä nuorempana nautti ja sitä silloin vielä jaksoi hoitaa - mutta raihnas ja ulkonaliikkumista talvisin "liukkauden" takia kokonaan välttelevä arka vanhus ei välttämättä siitä enää oikeasti selviä.
Ps. Koska täällä stadissa tosiaan ei ole vielä sitä lunta, miksi vanhempasi kykkivät sisällä? Oletteko koskaan kuulleetkaan nastoilla varustetuista talvikengistä? Suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että nyt kun olen 50-v, on parhaat vuodet alkamassa... Voi nauttia elämästä! Aion matkustella, kuntoilla jne
Vaikuttaa itsepetokselta parhaimmillaan :D Kyllä fakta on, että 50+ iässä asiat eivät enää parane, paitsi se vanheneminen itsessään. Onneksi suuri osa on nauttinut elämästään pitkin matkaa, ovat matkustelleet, kuntoilleet, harrastaneet yms. Mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Mikä f*kn itsepetos?!#$$
50 -vuotiaana asun ensi kertaa ilman huollettavia lapsia.
Olen vaihtamassa/vaihtanut ammattia.
Olen ehkä miehen kanssa muuttanut, ja hänkin on saanut tarvittavat muutokset alkuun.
Saan mökin remontoitua.
Nautin aikuisen elämästä, kunnes täytän 70, minkä jälkeen olen jakanut perinnöt ja saanut kaiken kansiin ja kirjoihin.
Sitten vasta käynnistyykin viimeinen vaihe!
N47Kyllä saa pieni ihminen olla iloinen, että elämästä on osannut nauttia pitkin ikää, ettei tarvitse odottaa vanhaksi tuloa, jotta voi viettää elämää, josta pitää. Mutta ehkä liian moni elää sitku elämää.
Olen nauttinut,nautin ja aion nauttia vastakin. Joka iällä on omat ilonsa.
Mikä sinua vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisinpa jo eläkeikäinen, en jaksa nykyajan työelämää. Olen vasta 29-vuotias, työelämässä täysipäiväisesti vasta 3 vuotta ja olen niin saanut tarpeekseni!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että nyt kun olen 50-v, on parhaat vuodet alkamassa... Voi nauttia elämästä! Aion matkustella, kuntoilla jne
Vaikuttaa itsepetokselta parhaimmillaan :D Kyllä fakta on, että 50+ iässä asiat eivät enää parane, paitsi se vanheneminen itsessään. Onneksi suuri osa on nauttinut elämästään pitkin matkaa, ovat matkustelleet, kuntoilleet, harrastaneet yms. Mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Minusta sinun kommenttisi vasta hölmö onkin. Kysehän on täysin näkökulmasta.
Viisikymppisenä monikin asia on aiempaa paremmalla tolalla. Esimerkiksi nämä:
- lapset ovat jo isoja, joten aikaa on paljon enemmän käytettävissä mielenkiintoisiin asioihin. Jos sinulla ei ole lainkaan mielenkiinnon kohteita, se on kyllä vähän säälittävää. Kehitä niitä! Koskaan ei ole liiaan myöhäistä.- lapsien seura on aiempaa hauskempaa ja ajatustenvaihto omien aikuisten/aikuistuvien lasten kanssa nuorentaa. Minä esimerkiksi tunnen nyt 52-vuotiaana paremmin pop-musiikkia ja muutenkin populaarikulttuuria kuin moni kolmekymppinen, koska kaksi lukioikäistä.
- tulotaso on aiempaa parempi, jos on pitänyt urastaan edes auttavasti huolta. Asuntolaina on maksettu, rahaa jää aiempaa enemmän käyttöön kaikenlaiseen itseä kiinnostavaan, vaikkapa kulttuurin harrastamiseen, hyvään ruokaan, matkusteluun, mihin vain.
- koska ei tarvitse enää murehtia ulkonäköä ja vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta, olo on rennompi ja vapautuneempi. Otetaan asiat huumorilla.
- koska asema työmarkkinoilla on vakaa ja sivistystä on kartutettu, myös itsevarmuutta on enemmän. En pyytele makuani ja mielipiteitäni anteeksi, olen itsestäni terveellä tavalla ylpeä.
- koska tähän ikään mennessä on koettu jo kaikenlaista, myös vastoinkäymisiä, osaa iloita hyvistä hetkistä, eikä synkistele tyhmien asioiden takia. Ei siis esimerkiksi iän takia. Toki jos on vakavasti sairas tms. saakin olla alla päin, mutta pelkän kalenterin takia on todella tyhmää olla synkkä!!
Viisikymppisellä on todennäköisesri edessään vielä yli 30 vuotta elämää, kannattaako sitä tuhlata itsesääliin? Mieti, ratkaisu on omasi.
Minusta kommentoimasi kirjoittajan pointti oli päinvastoin se, että on surullista jos kaikkea tuota on joutunut odottamaan 50-vuotiaaksi. Sen sijaan että olisi nautinut elämästä jo aiemmin.
Ei hän niin sano, vaan että mikään ei enää viisikymppisenä parane. Mikä on täyttä bullshittiä. Monikin asia paranee.
Niin, toki, jos siihen asti on ollut ankea/vaikea/nautinnoton elämä. Toki se silloin voi parantua - mutta kuten todettu, onhan se surkeaa jos VASTA 50-vuotiaana pääsee nauttimaan elämästä. Et nyt ymmärrä ollenkaan pointtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta yhtään tutulta. 47, ainoa lapsi 8 ja elämä niin täynnä kaikkea hyvää (vaikka sellaista luppoaikaa joskus kaipaankin), ettei ehdi miettimään ikäänsä.
Nyt just suunnitellaan hiihtovaellusta Lappiin kevättalveksi.
Ulkomailla ei hirveästi reissata. Suomen luonnossa on niin paljon koettavaa eri vuodenaikoina. Lapsen aikana lennetty kerran eteläiseen Eurooppaan.Työura hyvä ja kiinnostava. Paljon liikuntaa harrastuksissa.
Jos on ”tässäkö tää nyt oli?” -fiiliksiä, niin mistä se kertoo? Onko alkuaankaan elänyt elämäänsä omien toiveiden ohjaamana, vai täyttänyt jonkun muun odotuksia?
Heti oli tullut kaksi miinusta alaspäin, kun joku kirjoittaa aivan toisenlaisesta elämäntilanteesta kuin missä sen täällä persulandiassa kuuluisi muka olla.
Minä yläpeukutin, mutta tuota persulandiaa tekisi mieli alapeukuttaa. Suomi on hyvä maa, jossa voi elää omannäköistään elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan kannata harkita paluumuuttoa kerrostaloon. Muistelkaahan vähän miksi aikoinaan halusitte kerrostalosta omakotitaloon ja olitte valmiita maksamaan siitä pitkän pennin. Tilanne ei ole noista ajoista ainakaan parantunut, vaan seinänaapurina on kaikenlaista muukalaista ja muuta sekopäätä.
Teillä alkaa juuri elämän paras aika, kun lapset muuttavat kotoa ja on vihdoinkin oma rauha ja aikaa itselleen sekä puolisolle. Matkustamiseen en ota kantaa, inhoan sitä kaikkea stressiä ja hankimmekin juuri kesämökin jossa aiomme viettää kaiken yli jäävän ajan patikoiden, maastopyöräille, veneillen, uiden, saunoen ja vaan hiljaisuudesta nauttien. On meilläkin omakotitalo Vantaalla emmekä aio tästä luopua.
m65
Elämän paras aika on kun ihanat lapset ovat pieniä. Paras aika ei todellakaan ole se kun lapset muuttavat kotoa.
Mulla oli tosi raskasta ja vaikeaa kun lapset oli pieniä. Jos se olisi jäänyt parhaaksi ajaksi elämässäni, niin eipä olisi paljon hurraamista.
Vierailija kirjoitti:
Olisinpa jo eläkeikäinen, en jaksa nykyajan työelämää. Olen vasta 29-vuotias, työelämässä täysipäiväisesti vasta 3 vuotta ja olen niin saanut tarpeekseni!!!
Minäkin väsyin nuorempana, kun se aktiivisin ikä meni ohi.
Nyt jaksan paremmin. Yhteen ja samaan työhön tai liikaan vaihteluun väsyy yhtä lailla.
N47
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että nyt kun olen 50-v, on parhaat vuodet alkamassa... Voi nauttia elämästä! Aion matkustella, kuntoilla jne
Vaikuttaa itsepetokselta parhaimmillaan :D Kyllä fakta on, että 50+ iässä asiat eivät enää parane, paitsi se vanheneminen itsessään. Onneksi suuri osa on nauttinut elämästään pitkin matkaa, ovat matkustelleet, kuntoilleet, harrastaneet yms. Mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Minusta sinun kommenttisi vasta hölmö onkin. Kysehän on täysin näkökulmasta.
Viisikymppisenä monikin asia on aiempaa paremmalla tolalla. Esimerkiksi nämä:
- lapset ovat jo isoja, joten aikaa on paljon enemmän käytettävissä mielenkiintoisiin asioihin. Jos sinulla ei ole lainkaan mielenkiinnon kohteita, se on kyllä vähän säälittävää. Kehitä niitä! Koskaan ei ole liiaan myöhäistä.- lapsien seura on aiempaa hauskempaa ja ajatustenvaihto omien aikuisten/aikuistuvien lasten kanssa nuorentaa. Minä esimerkiksi tunnen nyt 52-vuotiaana paremmin pop-musiikkia ja muutenkin populaarikulttuuria kuin moni kolmekymppinen, koska kaksi lukioikäistä.
- tulotaso on aiempaa parempi, jos on pitänyt urastaan edes auttavasti huolta. Asuntolaina on maksettu, rahaa jää aiempaa enemmän käyttöön kaikenlaiseen itseä kiinnostavaan, vaikkapa kulttuurin harrastamiseen, hyvään ruokaan, matkusteluun, mihin vain.
- koska ei tarvitse enää murehtia ulkonäköä ja vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta, olo on rennompi ja vapautuneempi. Otetaan asiat huumorilla.
- koska asema työmarkkinoilla on vakaa ja sivistystä on kartutettu, myös itsevarmuutta on enemmän. En pyytele makuani ja mielipiteitäni anteeksi, olen itsestäni terveellä tavalla ylpeä.
- koska tähän ikään mennessä on koettu jo kaikenlaista, myös vastoinkäymisiä, osaa iloita hyvistä hetkistä, eikä synkistele tyhmien asioiden takia. Ei siis esimerkiksi iän takia. Toki jos on vakavasti sairas tms. saakin olla alla päin, mutta pelkän kalenterin takia on todella tyhmää olla synkkä!!
Viisikymppisellä on todennäköisesri edessään vielä yli 30 vuotta elämää, kannattaako sitä tuhlata itsesääliin? Mieti, ratkaisu on omasi.
Vaikka jotkut asiat oavatkin ehkä paremmin viiskymppisenä, niin minäkin olen sitä mieltä, että elämästä pitää nauttia jo ennen sitä, kun on täysissä voimissaan.
- Itse kävin paljon pop-kulttuuriin liittyvillä keikoilla pitämässä hauskaa 30-40-vuotiaana. Teen sitä varmaan vielä yli 50v vanhanakin, mutta vähän väsyneempänä.
- Tulotaso itseäni huolestuttaa, koska 25-40-vuotiaat ovat enemmistönä alallani, enkä tiedä miten jaksan painaa samalla energiallla vielä yli viiskymppisenä, eikä kaikista valitettavasti tule johtajia.
- Liikunnalliset harrastukset ovat tuoneet iloa elämääni jo lapsesta lähtien. Olen jossain määrin kilpailuhenkinen ja harmittaa, kun suoritustasoni on laskemaan päin. Viiskymppisenä olen auttamatta ulkona. Sitten vaan kuntoilee hiljakseen omaksi laimeaksi ilokseen.
- Vastakkaisen sukupuolen kiinnostus ja siihen liittyvät asiat ovat tuoneet myös iloa ja tunnetta elämään, sekä mahdollisuuksia. Vanhana noita ei enää ole, mikä on myös vähän sääli.
Eli onhan tässä paljon asioita menossa huonompaan suuntaan, kun ihan realistisesti ajattelee.
Se on ihan yksilöllistä. Olen aina nauttinut minäkin elämästä, mutta ihan kiistatta lapsien ja kodin hoitoon menee aikaa ja nyt sitä aikaa on käyttää enemmän muuhun. Urheiluun, matkailuun, kulttuuriin.
Kaikista tietenkään ei tule johtajia, mutta keskimäärin ura ja palkkataso iän myötä kohenee. Varsinkin, jos on panostanut koulutukseen ja ammattiin - fyysisen suorittavan työn aloilla tosiaan voi olla heikommin.
Kunto on aina suhteessa johonkin. Kun on aikaa käytössä enemmän, ehtii levätä ja urheilla enemmän.
Olen oikeasti tosi hyvässä kondiksessa nyt, paremmassa kuin nuorempana, koska minulla on aikaa ja voimavaroja monipuoliseen urheiluun enemmän. Kilpauraa en ole koskaan haaveillutkaan, joten toki jos aiemmin on urheillut kilpaa, niin siihen nähden laskua voi olla, tai sitten ei. Ikäkausikilpailussa on vinha järki, tottahan toki sitä kuntoaan vertailee paitsi aiempaan omaan kuntoonsa, myös muihin samanikäisiin ja - sukupuolisiin. Tuskin kukaan nyt maailmanmestariin itseään vertaa, se nyt olisi jokaiselle aika masentava vertailukohta.
Koska minulla on rakas puoliso, en hae ihailua muilta miehiltä. Ei masenna yhtään, että en käännä enää päitä! Se on suorastaan vapauttava tunne. Aloitan herkemmin keskustelun, heitän huulta ja hassuttelen, ei tarvitse miettiä voiko joku sen tulkita nyt väärin ja flirttailuksi.
Kouluttautuneesta alasta puhuin minäkin. Tällä alalla, ja tulevaisuudessa varmaan joka alalla, on jatkuvan opettelun ja uudistumisen kulttuuri. 5-10 vuotta sitten opitut asiat ovat jo auttamatta vanhaa tietoa. Vanhemmiten ihminen ei vaan ole enää niin helposti uusiutuva, vaan uupuu siihen tahtiin helpommin.
Urheilussa tulee hitaammaksi ja loukkaantumisherkkyys kasvaa. Kaikenlaista kremppaa tulee herkemmin ja tahti sen kun hidastuu.
Kaltaiseni ihminen nauttii parhaasta suorituskyvystä ja siitä kun on parhaimmillaan. Ei siitä, kun hitaasti hiipuu ja taantuu.
Täysin ihmisestä riippuu, mitä arvostaa. Toiset nauttii kerrostalo/rivitalosta, koska ei joudu tekemään tai hoitamaan mitään ylläpitoa, eikä korjauksia itse. Mökkeilykään ei ole kaikkien juttu siinä mielessä, että haluaisi ylläpitää omaa mökkiään, vaan ehkä vuokrata joskus mökin jos siltä tuntuu. Toisille matkustelu on vapauttavaa ja inspiroivaa sisältöä elämää.