Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen hyvin vakavasti masentunut ja sitä EI NÄE
28.12.2019 |
Olen erittäin vakavasti masentunut ihminen, mutta olen silti akateemisesti koulutettu, vaativaa työtä tekevä kolmen lapsen äiti, jolla on talous kunnossa. Huolehdin ulkonäöstäni ja vaatetuksesta, omista ja lasten. Siivoan ja koti on kaunis ja kodikas.
Minusta ei voi arvata masentuneisuutta muusta kuin siitä, että lähimuistini pätkii, vajoan Helposti syvälle omiin ajatuksiini, sometan liikaa, olen erityisesti kotona aika helposti ärtyvä ja väsyn hyvin helposti eli en jaksa iltaisin kovin paljoa.
Lisäksi en jaksa tavata ”ylimääräisiä” ihmisiä.
Pään sisällä onkin sitten hyvin vaikeaa. Mm. viimeiset 3 viikkoa olen miettinyt itsemurhaa joka päivä.
Käyn terapiassa, puoli vuotta takana. Toivon että toivun, pelkään että olen kadottanut itseni lopullisesti.
Masennus voi olla hyvin vakava sairaus, en tajunnut sitä ennen sairastumistani. Eikä se todellakaan aina näy ulospäin.
Älkää siis ajatelko masennuksesta stereotypisesti.
Sairastuin kun hain apua 10 v jatkuneen lähisuhdeväkivaltaan. traumatisoiduin ja samalla pitkään jatkunut sinnittely ja jaksaminen loppui kuin seinään.
Älkää sinnitelkö.
Kommentit (39)
En valita, kerroin vain kokemukseni. Tekstissäni ei ole, kuin faktoja ja pari neuvoa / toivetta.
Kotona valitan usein väsymystä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kun puhut näin, puhu puhu ja puhu, niin paljon kuin pystyt. Kyllä mekin kuunnellaan. Halia.
Vierailija kirjoitti:
En valita, kerroin vain kokemukseni. Tekstissäni ei ole, kuin faktoja ja pari neuvoa / toivetta.
Kotona valitan usein väsymystä.
Ap
Älä välitä täällä on hyvinkin kipeitä ihmisiä ja ilkeitä. Koeta vaan pitää kontaktia edes näin tai jotenkin muihinkin.
Vakavasti varmasti, mutta kertomasi perusteella korkeintaan keskivaikeasti.
Iso osa suomalaisista popsii mielialalääkkeitä elämänsä aikana, eikä sitä nää. Osa posauttaa autolla rekan alle eikä kukaan huomaa mitään heistäkään ennakkoon.
Onneksi saat hoitoa. Toivottavasti se tehoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm... voimia sinulle. Minäkin vaikutan päällisinpuolin melko tasaiselta nuorelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En valita, kerroin vain kokemukseni. Tekstissäni ei ole, kuin faktoja ja pari neuvoa / toivetta.
Kotona valitan usein väsymystä.
Ap
Älä välitä täällä on hyvinkin kipeitä ihmisiä ja ilkeitä. Koeta vaan pitää kontaktia edes näin tai jotenkin muihinkin.
Kiitos, tiedän. Olen seurannut tätä palstaa vuodesta 2008.
Kiitos sanoistasi! Puhun asioistani melko vähän, minulla on myös voimakas tarve suojella läheisiäni. Esim. Itsemurha-ajatuksistani en puhu läheisille. Terapeutti on hyvä, mutta nyt on joulutauko.
Vain lapset pitävät minut elossa nyt. Yritän ajatella eteenpäin, että joskus olen vielä kiitollinen elämästä.
Ihmettelen itsekin, miten jaksan töissä. Nyt on loma ja pelottaa etten enää jaksa. Mutta töihin päästyäni saan ajatukset muualle, koska se on niin intensiivistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo kuulostaa elämältä. Siltä että elämässäsi on tällä hetkellä paljon kuormittavia asioita, joiden hoitaminen vaatii voimia ja että voimat ovat hiipumassa. Ei kenenkään elämä aina ole onnen kukkuloilla tanssimista. Jos olisit oikeasti masentunut et pystyisi hoitamaan asioita mallikkaasti ja selviytymään arjesta. Ps. Oletko mitannut ferritiinin? Kolmen lapsen äitinä sinun keholta on vaadittu paljon rautaa.. Lähimuistin huonontuminen ja kireä pinna voi olla myös rudanpuutetta..
Vierailija kirjoitti:
Vakavasti varmasti, mutta kertomasi perusteella korkeintaan keskivaikeasti.
Iso osa suomalaisista popsii mielialalääkkeitä elämänsä aikana, eikä sitä nää. Osa posauttaa autolla rekan alle eikä kukaan huomaa mitään heistäkään ennakkoon.
Onneksi saat hoitoa. Toivottavasti se tehoaa.
En tietenkään kertonut kaikkea, joten todennäköisesti psykiatrin antama diagnoosi on oikeellisempi kuin sinun.
En syö mielialalääkkeitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kuulostaa elämältä. Siltä että elämässäsi on tällä hetkellä paljon kuormittavia asioita, joiden hoitaminen vaatii voimia ja että voimat ovat hiipumassa. Ei kenenkään elämä aina ole onnen kukkuloilla tanssimista. Jos olisit oikeasti masentunut et pystyisi hoitamaan asioita mallikkaasti ja selviytymään arjesta. Ps. Oletko mitannut ferritiinin? Kolmen lapsen äitinä sinun keholta on vaadittu paljon rautaa.. Lähimuistin huonontuminen ja kireä pinna voi olla myös rudanpuutetta..
Tsemppiä ja voimia.
Mä sinnittelen.
Mä oon kans miettinyt viimeiset muutaman viikon ja etenkin nämä muutamat päivät että kunpa kuolisin. Tällä hetkellä ei ole diagnosoitu masennusta mutta siltähän tämä kuulostaa. Minulla syynä kanssa trauma ja sen hyväksyminen. Lisäksi parisuhteessani on henkistä painostusta ja elämä kumppanini kanssa stressaavaa koska hän on niin vaikea ihminen . Olen oikeasti ajatellut että mielummin kuolen kuin eroan hänestä.. vaikka tiedän syyt erolle ja ne on hyvät järkisyyt. Silti en pysty eroamaan koska kumppani haluaa jatkaa yhdessä. En tiedä miten tästä lopulta selviän.
Tuohon itsemurhajuttuun olen suhtautunut niin että :
1)ne ovat vain ajatuksia
2) tiedän että minulla on välillä ns pakkoajatuksia stressaantuneena joihin itsemurha-ajatukset voi myös lukea
3) kun aloin ajatella miten oikeasti itseni pois päiviltä ottaisin, menin kriisikeskuksen sivuille ja jo siellä käynti sai minut tavallaan havahtumaan
4) yritän korostuneesti tiedostaa että stressi ja trauma ovat syitä itsemurha-ajatuksille
Lisäksi olen tullut uskoon ja ajattelen, että jos jumala on antanut mulle elämän niin on väärin ottaa se itseltäni pois. Ja että vanhempani murtuisivat jos kuolisin. Mutta tuo usko.. se on pelastanut mut. Ihmiset halveksii uskovaisia ja minuakin pidetään nykyään ihan hihhulina. Helppohan se on katsomosta huudella, sanon minä.. mulla ei ole enää muita voimanlähteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin miettimään onko se mielestäsi jotenkin huonompi ihminen, jonka masennus näkyy päälle? Sairastatko sinä jotenkin ansioituneemmin ja siksi masennukseen pitäisi yleisesti suhtautua hyväksyvästi, ettei se alleviivaisi sinun vajaavaisuuttasi? Korostaisi sitä, että olet saman sairauden uhri kuin ne joiden sairaus näkyy olemuksesta ja kodista?
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kuulostaa elämältä. Siltä että elämässäsi on tällä hetkellä paljon kuormittavia asioita, joiden hoitaminen vaatii voimia ja että voimat ovat hiipumassa. Ei kenenkään elämä aina ole onnen kukkuloilla tanssimista. Jos olisit oikeasti masentunut et pystyisi hoitamaan asioita mallikkaasti ja selviytymään arjesta. Ps. Oletko mitannut ferritiinin? Kolmen lapsen äitinä sinun keholta on vaadittu paljon rautaa.. Lähimuistin huonontuminen ja kireä pinna voi olla myös rudanpuutetta..
Syön rautaa päivittäin ja monia muita lisiä. Urheilen ym.
Psykiatrin antama diagnoosi on vakava masennus ja vaikea ahdistuneisuus.
Taustalla on väkivallan lisäksi muita kuormittavia tekijöitä. Olen vain kasvanut nk. kiltiksi tytöksi, suorittavaksi ”vahvaksi naiseksi”. Sitten ei vain voimat enää riittäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini kertoi masennuksestaan vasta parin vuoden tuntemisen jälkeen. Tiettyjä asioita olin hänen käytöksessään joskus pistänyt merkille, mutta en olisi osannut arvata johtuvan masennuksesta. Tiedon jälkeen ymmärsin paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään onko se mielestäsi jotenkin huonompi ihminen, jonka masennus näkyy päälle? Sairastatko sinä jotenkin ansioituneemmin ja siksi masennukseen pitäisi yleisesti suhtautua hyväksyvästi, ettei se alleviivaisi sinun vajaavaisuuttasi? Korostaisi sitä, että olet saman sairauden uhri kuin ne joiden sairaus näkyy olemuksesta ja kodista?
En, vaan mietin sitä, että miksi sairauteni oireilee näin.Esim. esimieheni on vaikea uskoa että olen Pahasti masentunut, koska olen kuitenkin melko työkykyinen.
Se tuntuu joskus raskaalta. Että toisaalta olisiko selkeämpää jos en vaikka kykenisi töihin. Tai mihinkään. Vai enkö anna itselleni lupaa sairastaa oikeasti? Sinnittelenkl vieläkin? En tiedä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kuulostaa elämältä. Siltä että elämässäsi on tällä hetkellä paljon kuormittavia asioita, joiden hoitaminen vaatii voimia ja että voimat ovat hiipumassa. Ei kenenkään elämä aina ole onnen kukkuloilla tanssimista. Jos olisit oikeasti masentunut et pystyisi hoitamaan asioita mallikkaasti ja selviytymään arjesta. Ps. Oletko mitannut ferritiinin? Kolmen lapsen äitinä sinun keholta on vaadittu paljon rautaa.. Lähimuistin huonontuminen ja kireä pinna voi olla myös rudanpuutetta..
Syön rautaa päivittäin ja monia muita lisiä. Urheilen ym.
Psykiatrin antama diagnoosi on vakava masennus ja vaikea ahdistuneisuus.
Taustalla on väkivallan lisäksi muita kuormittavia tekijöitä. Olen vain kasvanut nk. kiltiksi tytöksi, suorittavaksi ”vahvaksi naiseksi”. Sitten ei vain voimat enää riittäneet.
Vakava masennus voi olla vaikeusasteeltaan keskivaikea, vaikea tai psykoottinen. Vakava ei tarkoita automaattisesti vaikeaa, ja psykiatri ei jättäisi lääkitsemätt vaikeaa, vakavaa masennustilaa.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ja voimia.
Mä sinnittelen.
Mä oon kans miettinyt viimeiset muutaman viikon ja etenkin nämä muutamat päivät että kunpa kuolisin. Tällä hetkellä ei ole diagnosoitu masennusta mutta siltähän tämä kuulostaa. Minulla syynä kanssa trauma ja sen hyväksyminen. Lisäksi parisuhteessani on henkistä painostusta ja elämä kumppanini kanssa stressaavaa koska hän on niin vaikea ihminen . Olen oikeasti ajatellut että mielummin kuolen kuin eroan hänestä.. vaikka tiedän syyt erolle ja ne on hyvät järkisyyt. Silti en pysty eroamaan koska kumppani haluaa jatkaa yhdessä. En tiedä miten tästä lopulta selviän.Tuohon itsemurhajuttuun olen suhtautunut niin että :
1)ne ovat vain ajatuksia
2) tiedän että minulla on välillä ns pakkoajatuksia stressaantuneena joihin itsemurha-ajatukset voi myös lukea
3) kun aloin ajatella miten oikeasti itseni pois päiviltä ottaisin, menin kriisikeskuksen sivuille ja jo siellä käynti sai minut tavallaan havahtumaan
4) yritän korostuneesti tiedostaa että stressi ja trauma ovat syitä itsemurha-ajatuksilleLisäksi olen tullut uskoon ja ajattelen, että jos jumala on antanut mulle elämän niin on väärin ottaa se itseltäni pois. Ja että vanhempani murtuisivat jos kuolisin. Mutta tuo usko.. se on pelastanut mut. Ihmiset halveksii uskovaisia ja minuakin pidetään nykyään ihan hihhulina. Helppohan se on katsomosta huudella, sanon minä.. mulla ei ole enää muita voimanlähteitä.
Voimia myös sinulle ja kiitos ajatuksistasi.
Minulla uskonnollisessa yhteisössä kasvaminen on yksi keskeinen syy masennuksen puhkeamiseen. Yhteisöstä irtaantuminen on ollut minulle tärkeää masennuksen puhjettua.
Ap
En minäkään tykkää että masennus näkyy muille tai siitä puhua. Olen sitten mielummin vaikka luuseri ja suvun musta lammas.
Voimia! Olen samassa suossa. Ja samanlainen kiltti puurtaja. Diagnoosit ja hoidot on, mutta ei ne ole paljoa auttaneet vieläkään. Pitäisi jaksaa vaatia ja rääkyä joka asiassa.
Alue: Aihe vapaa
Älä valita.