Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen hyvin vakavasti masentunut ja sitä EI NÄE
28.12.2019 |
Olen erittäin vakavasti masentunut ihminen, mutta olen silti akateemisesti koulutettu, vaativaa työtä tekevä kolmen lapsen äiti, jolla on talous kunnossa. Huolehdin ulkonäöstäni ja vaatetuksesta, omista ja lasten. Siivoan ja koti on kaunis ja kodikas.
Minusta ei voi arvata masentuneisuutta muusta kuin siitä, että lähimuistini pätkii, vajoan Helposti syvälle omiin ajatuksiini, sometan liikaa, olen erityisesti kotona aika helposti ärtyvä ja väsyn hyvin helposti eli en jaksa iltaisin kovin paljoa.
Lisäksi en jaksa tavata ”ylimääräisiä” ihmisiä.
Pään sisällä onkin sitten hyvin vaikeaa. Mm. viimeiset 3 viikkoa olen miettinyt itsemurhaa joka päivä.
Käyn terapiassa, puoli vuotta takana. Toivon että toivun, pelkään että olen kadottanut itseni lopullisesti.
Masennus voi olla hyvin vakava sairaus, en tajunnut sitä ennen sairastumistani. Eikä se todellakaan aina näy ulospäin.
Älkää siis ajatelko masennuksesta stereotypisesti.
Sairastuin kun hain apua 10 v jatkuneen lähisuhdeväkivaltaan. traumatisoiduin ja samalla pitkään jatkunut sinnittely ja jaksaminen loppui kuin seinään.
Älkää sinnitelkö.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Menkäähän mt-mammat pendoliinon eteen siitä valittamasta. Junan keulaa kiinnostaa enemmän kuin meitä ylisläisiä.
Ymmärrätköhän itse olevasi "mt-mamma"?
Ei kukaan terve puhu toiselle noin.
Ap:lle tsemit. Elämään kuuluu erilaisia pätkiä. Niistä mikään ei määritä koko elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakavasti varmasti, mutta kertomasi perusteella korkeintaan keskivaikeasti.
Iso osa suomalaisista popsii mielialalääkkeitä elämänsä aikana, eikä sitä nää. Osa posauttaa autolla rekan alle eikä kukaan huomaa mitään heistäkään ennakkoon.
Onneksi saat hoitoa. Toivottavasti se tehoaa.
En tietenkään kertonut kaikkea, joten todennäköisesti psykiatrin antama diagnoosi on oikeellisempi kuin sinun.
En syö mielialalääkkeitä.
Ap
No eihän sitä tarvitse kuin sanoa että väsyttää ja on apea olo välillä mietin onko missään järkeä, asioita joita jokainen ihminen joskus pohtii, niin pamahtaa masennusdiagnoosi ihan oikealta psykiatrilta.
Itse olen kurkkuani myöten täynnä teitä "on kaunis koti kaunis perhe ja puoliso olen itsekin niin ehostettu ja pirteä mutta silti olen niiiiiinnnnn masentunut"-nurisijoita. Tekisi teillekin hyvää menettää kaikki ja miettiä oliko siinä aiemmassa elämässä aihetta masennukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakavasti varmasti, mutta kertomasi perusteella korkeintaan keskivaikeasti.
Iso osa suomalaisista popsii mielialalääkkeitä elämänsä aikana, eikä sitä nää. Osa posauttaa autolla rekan alle eikä kukaan huomaa mitään heistäkään ennakkoon.
Onneksi saat hoitoa. Toivottavasti se tehoaa.
En tietenkään kertonut kaikkea, joten todennäköisesti psykiatrin antama diagnoosi on oikeellisempi kuin sinun.
En syö mielialalääkkeitä.
Ap
No eihän sitä tarvitse kuin sanoa että väsyttää ja on apea olo välillä mietin onko missään järkeä, asioita joita jokainen ihminen joskus pohtii, niin pamahtaa masennusdiagnoosi ihan oikealta psykiatrilta.
Itse olen kurkkuani myöten täynnä teitä "on kaunis koti kaunis perhe ja puoliso olen itsekin niin ehostettu ja pirteä mutta silti olen niiiiiinnnnn masentunut"-nurisijoita. Tekisi teillekin hyvää menettää kaikki ja miettiä oliko siinä aiemmassa elämässä aihetta masennukseen.
Samaa mieltä. Säälittävää.
Mä olen suunnitellut itsemurhani jo tarkoin. On työ, koti, perhe mutta mikään niistä ei ole krumeluuria. Liian raskas työ, pommi omistusasunto josta ei pääse eroon, mies pärjää paremmin ilman kivireen vetämistä ja lapset täysi-ikäistyivät juuri.
Työn puolesta joudumme vuosittain työterveydessä lääkärin ja työterveyspsykologin arviointiin ja osaan feikata käynnit niin että viimeksikin psykologi totesi miten lämmin ja vahva ihminen olen. Kukaan ystävistäni, työkavereistani, sukulaisistani ei ikinä uskoisi miten musta olen sisältäni. En enää edes itke tai sure. Toimin tyhjänä ja järjestelmällisesti kuin robotti. Oikeasti masentuneet jotka haluavat täältä pois eivät hakeudu tai eivät pääse terapeuteille, huomio haku on eri asia kuin masentuneisuus. Enkä usko olevani masentunut vaan mun tehtävä on täällä tehty. Huonosti, rumasti ja epäonnistunen mutta se on siinä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kuulostaa elämältä. Siltä että elämässäsi on tällä hetkellä paljon kuormittavia asioita, joiden hoitaminen vaatii voimia ja että voimat ovat hiipumassa. Ei kenenkään elämä aina ole onnen kukkuloilla tanssimista. Jos olisit oikeasti masentunut et pystyisi hoitamaan asioita mallikkaasti ja selviytymään arjesta. Ps. Oletko mitannut ferritiinin? Kolmen lapsen äitinä sinun keholta on vaadittu paljon rautaa.. Lähimuistin huonontuminen ja kireä pinna voi olla myös rudanpuutetta..
Ei jeesus.. toinen kertoo että miettii päivittäin itsemurhaa ja sä tuut kertomaan että se on vaan elämää..
Itse olin aiemmin keskivaikeasti masentunut, opiskelin, kävin töissä ja sain huolehdittua lemmikeistä. Jossain vaiheessa tuli seinä vastaan ja jäin töistä pois pariksi kuukaudeksi. Jengi ihmetteli miksi, koska ei musta huomannut mitään ulospäin. Silti sisältä olin ihan rikki.
Nykyisin elämäni on oikein hyvää mutta kun muistelen noita aikoja niin ei sellaista toivoisi kyllä kellekään. Ja sitten täällä ihmiset näyttävät "sympaattisen" puolensa ja alentavat henkilöä joka kertoo pahasta olostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakavasti varmasti, mutta kertomasi perusteella korkeintaan keskivaikeasti.
Iso osa suomalaisista popsii mielialalääkkeitä elämänsä aikana, eikä sitä nää. Osa posauttaa autolla rekan alle eikä kukaan huomaa mitään heistäkään ennakkoon.
Onneksi saat hoitoa. Toivottavasti se tehoaa.
En tietenkään kertonut kaikkea, joten todennäköisesti psykiatrin antama diagnoosi on oikeellisempi kuin sinun.
En syö mielialalääkkeitä.
Ap
Mielenkiintoista, olet VAKAVASTI masenutunut ja täysin toimintakykyinen. Päänsisällä vain ahdistaa. Oletko varma, ettei kukaan näe sairauttasi? Ei perhekään? Ei läheiset? Kukaan? Traumoja sulla voi kyllä olla vaikka muille jakaa, mutta vakavaan masennukseen en ihan ensi lukemalla usko. Vaikka sillähän ei ole mitään väliä. Tunnen paljon vain keskivaikeaa tai lievääkin masennusta sairastavia, ja monikin heistä on lähes toimintakyvytön kokonaisuuden suhteen, yksittäisiä asioita hoitavat, osa ei niitäkään. Mutta se on totta, että mt-sairaudet ovat siitä outoja, ettei kaikki sairasta samallatavoin, olet vaan niin erilainen, että jotenkin mahdotonta uskoa, anteeksi.
Itse en hankkinut minkäänlaista masennusdiagnoosia nuorena, mutta muistan kyllä, että koulukiusaaminen teki minusta täysin zombin pitkäksi aikaa. Tuijotin vain eteeni, unohdin usein syödä ja pitää huolta itsestäni, kouluarvosanani romahtivat ja lakkasin täysin puhumasta. En tiedä, olisinko siitä selvinnyt paremmin psykiatrin diagnoosin turvin silloin, koska myöhemmät kokemukset psykiatrisesta hoidosta ovat olleet huonoja. Vaikea masennukseni vähitellen kuitenkin parantui spontaanisti, kuten masennus luonnostaan usein paranee, ja pääsin lukioon ja innostuin jälleen jollain tasolla elämästä.
Vastoinkäymiset voivat lamaannuttaa ihmisen täysin ja on ihan ymmärrettävää, että lähisuhdeväkivalta traumatisoi ihmistä, eikä se tietenkään aina näy ulospäin. Itsekin olen elämässäni sellaista kokenut, vaikkei hienoja puitteita ollutkaan elämässä tuolloin. En kuitenkaan enää romahtanut siitä samalla tavoin kuin teininä ja ymmärrän, että on olemassa sellainen erittäin vaikea masennusta, jossa et kerta kaikkiaan selviä päivittäisistä toiminnoista etkä pysty pitämään kulisseja kunnossa. Myöhemmin elämässäni kokema masennus ei ole mitenkään siihen verrattava tila. Olin niin masentunut, etten olisi edes kyennyt tekemään itsemurhaa tai suunnittelemaan sitä, koska en tiedostanut kunnolla omaa olemassaoloani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kuulostaa elämältä. Siltä että elämässäsi on tällä hetkellä paljon kuormittavia asioita, joiden hoitaminen vaatii voimia ja että voimat ovat hiipumassa. Ei kenenkään elämä aina ole onnen kukkuloilla tanssimista. Jos olisit oikeasti masentunut et pystyisi hoitamaan asioita mallikkaasti ja selviytymään arjesta. Ps. Oletko mitannut ferritiinin? Kolmen lapsen äitinä sinun keholta on vaadittu paljon rautaa.. Lähimuistin huonontuminen ja kireä pinna voi olla myös rudanpuutetta..
Syön rautaa päivittäin ja monia muita lisiä. Urheilen ym.
Psykiatrin antama diagnoosi on vakava masennus ja vaikea ahdistuneisuus.
Taustalla on väkivallan lisäksi muita kuormittavia tekijöitä. Olen vain kasvanut nk. kiltiksi tytöksi, suorittavaksi ”vahvaksi naiseksi”. Sitten ei vain voimat enää riittäneet.
Vakava masennus voi olla vaikeusasteeltaan keskivaikea, vaikea tai psykoottinen. Vakava ei tarkoita automaattisesti vaikeaa, ja psykiatri ei jättäisi lääkitsemätt vaikeaa, vakavaa masennustilaa.
Ei minullekaan vakavaan masennukseen syötetty lääkkeitä, vaan sen sijaan kävin pari kuukautta lepäämässä klinikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kuulostaa elämältä. Siltä että elämässäsi on tällä hetkellä paljon kuormittavia asioita, joiden hoitaminen vaatii voimia ja että voimat ovat hiipumassa. Ei kenenkään elämä aina ole onnen kukkuloilla tanssimista. Jos olisit oikeasti masentunut et pystyisi hoitamaan asioita mallikkaasti ja selviytymään arjesta. Ps. Oletko mitannut ferritiinin? Kolmen lapsen äitinä sinun keholta on vaadittu paljon rautaa.. Lähimuistin huonontuminen ja kireä pinna voi olla myös rudanpuutetta..
Syön rautaa päivittäin ja monia muita lisiä. Urheilen ym.
Psykiatrin antama diagnoosi on vakava masennus ja vaikea ahdistuneisuus.
Taustalla on väkivallan lisäksi muita kuormittavia tekijöitä. Olen vain kasvanut nk. kiltiksi tytöksi, suorittavaksi ”vahvaksi naiseksi”. Sitten ei vain voimat enää riittäneet.
Vakava masennus voi olla vaikeusasteeltaan keskivaikea, vaikea tai psykoottinen. Vakava ei tarkoita automaattisesti vaikeaa, ja psykiatri ei jättäisi lääkitsemätt vaikeaa, vakavaa masennustilaa.
Ei minullekaan vakavaan masennukseen syötetty lääkkeitä, vaan sen sijaan kävin pari kuukautta lepäämässä klinikalla.
Millä klinikalla saa levätä pari kk ilman mitään lääkitystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakavasti varmasti, mutta kertomasi perusteella korkeintaan keskivaikeasti.
Iso osa suomalaisista popsii mielialalääkkeitä elämänsä aikana, eikä sitä nää. Osa posauttaa autolla rekan alle eikä kukaan huomaa mitään heistäkään ennakkoon.
Onneksi saat hoitoa. Toivottavasti se tehoaa.
En tietenkään kertonut kaikkea, joten todennäköisesti psykiatrin antama diagnoosi on oikeellisempi kuin sinun.
En syö mielialalääkkeitä.
Ap
No eihän sitä tarvitse kuin sanoa että väsyttää ja on apea olo välillä mietin onko missään järkeä, asioita joita jokainen ihminen joskus pohtii, niin pamahtaa masennusdiagnoosi ihan oikealta psykiatrilta.
Itse olen kurkkuani myöten täynnä teitä "on kaunis koti kaunis perhe ja puoliso olen itsekin niin ehostettu ja pirteä mutta silti olen niiiiiinnnnn masentunut"-nurisijoita. Tekisi teillekin hyvää menettää kaikki ja miettiä oliko siinä aiemmassa elämässä aihetta masennukseen.
Jos masennuksen aiheuttaja on trauma, niinkuin se monella masentuneella on, ei se että on elämässä kaikki mitenkään poista sitä masennusta. Kun masennus on mielenterveyden häiriö. Esim traumataustaisilla se saattaa mennä psykoottiseksi eli harhoihin asti, kun mieli koittaa blokata traumaa ja masennus ja kuolemanhalu aiheutuu siitä. Kuolemanhaluisella psykoottinen masennus on paljon lähempänä silloin kun koti ja kulissi on kunnossa. Psykoosissa ihmiselle muodostuu oma tulkinta todellisuudesta , joskus se ettei kannata enää elää . Toisille pärjäävää esittäminen kasvattaa muuria oikean todellisuuden ja henkilön sisäisen todellisuuden kanssa mikä lisää psykoosiriskiä.
Kuitenkaan kaiken menettäminen tai puhdas koti ei kerro masennuksesta mitään. Minulla on adhd ja lääkitys pitää minut toimintakykyisenä nyt vaikka olen todella masentunut. Mun pitäisi kertoa psykiatrille masennuksesta ja lääke pitäisi laittaa hetkeksi tauolle koska voimat on oikeasti loppu, mutta ilman lääkettä viimeinenkin toimintakyky menee. Joten auttaako se lääke silloin vai ei? Yhteiskunnan mielestä kyllä. Minulle kuoleman ajatukset aiheuttaa mahdoton elämäntilanne jota en pysty ratkaisemaan vaikka pitäisi. On kauheaa että ratkaisu on mun omissa käsissä mutta en pysty tekemään sitä.
Ja voisihan olla, että ilman sitä viimeistä toimintakykyä minkä lääke mulle nyt antaa, vaipuisin niin pahaan masennukseen että sieltä suosta en enää ylös nousisi. Sama varmaan apllä. Toimintakyky pitää kiinni tässä elämässä ja on ainoa onnistumisen kokemus..
Tsemppiä ja voimia kaikille asian kanssa kamppaileville.
Olet keskivaikeasti masentunut.
Vaikeasti masentunut ei saa asioita tehtyä.
Hänet tunnistaa hoitamattomasta ulkoasusta.
Erittäin vaikeasti masentunut makaa sängyssä.
Vessaan ja jääkaapille nouseminen on päivän saavutukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään onko se mielestäsi jotenkin huonompi ihminen, jonka masennus näkyy päälle? Sairastatko sinä jotenkin ansioituneemmin ja siksi masennukseen pitäisi yleisesti suhtautua hyväksyvästi, ettei se alleviivaisi sinun vajaavaisuuttasi? Korostaisi sitä, että olet saman sairauden uhri kuin ne joiden sairaus näkyy olemuksesta ja kodista?
En, vaan mietin sitä, että miksi sairauteni oireilee näin.Esim. esimieheni on vaikea uskoa että olen Pahasti masentunut, koska olen kuitenkin melko työkykyinen.
Se tuntuu joskus raskaalta. Että toisaalta olisiko selkeämpää jos en vaikka kykenisi töihin. Tai mihinkään. Vai enkö anna itselleni lupaa sairastaa oikeasti? Sinnittelenkl vieläkin? En tiedä.
Ap
Jos masennusta sairastava tekee ylipäätään muuta kuin makaa hirttosilmukka valmiudessa sängyssä niin löytyy aina ihmisiä jotka tulkitsevat että et sinä oikeasti ole masentunut kun pystyt hoitamaan lapsiasi, kävelemään, laittamaan ruokaa tms.
Tosiasia kuitenkin on se että masennus ei parane sängyssä makaamalla. Minulla ollut paha masennus 6 vuotta. Sain pidettyä sitä kurissa ja siedettävänä liikunnan avulla. Sainpa sitten kuulla moitetta tästä liikuntaharrastuksesta. Nyt sitten olen fyysisestikin sairas ja joutunut olemaan sängyssä kesäkuusta lähtein niin voinpa sanoa että ei se masennus ole täällä sängyssäkään parantunut, päinvastoin, itsemurha-ajatukset ovat erittäin voimakkaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakavasti varmasti, mutta kertomasi perusteella korkeintaan keskivaikeasti.
Iso osa suomalaisista popsii mielialalääkkeitä elämänsä aikana, eikä sitä nää. Osa posauttaa autolla rekan alle eikä kukaan huomaa mitään heistäkään ennakkoon.
Onneksi saat hoitoa. Toivottavasti se tehoaa.
En tietenkään kertonut kaikkea, joten todennäköisesti psykiatrin antama diagnoosi on oikeellisempi kuin sinun.
En syö mielialalääkkeitä.
Ap
Mielenkiintoista, olet VAKAVASTI masenutunut ja täysin toimintakykyinen. Päänsisällä vain ahdistaa. Oletko varma, ettei kukaan näe sairauttasi? Ei perhekään? Ei läheiset? Kukaan? Traumoja sulla voi kyllä olla vaikka muille jakaa, mutta vakavaan masennukseen en ihan ensi lukemalla usko. Vaikka sillähän ei ole mitään väliä. Tunnen paljon vain keskivaikeaa tai lievääkin masennusta sairastavia, ja monikin heistä on lähes toimintakyvytön kokonaisuuden suhteen, yksittäisiä asioita hoitavat, osa ei niitäkään. Mutta se on totta, että mt-sairaudet ovat siitä outoja, ettei kaikki sairasta samallatavoin, olet vaan niin erilainen, että jotenkin mahdotonta uskoa, anteeksi.
Anteeksi, mutta kuka on näin tyhmä...
Kysypä itsemurhaan päätyneiden ihmisten omaisilta olivatko sen tehneet kaikki toimintakyvyttömiä...
Moni käy töissä loppuun asti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut vaikeasti masentunut niin että päädyin psykiatriselle osastolle, eikä sitä nähnyt minusta ulospäin. Olin peruskoulussa, joten minulla ei ollut aikuiselämän velvoitteita, mutta voisi silti luulla, että se olisi näkynyt ainakin vähän. Mutta ulospäin olin tavallinen, nauravainen nuori.
Se on kyllä surullista, että me masentuneetkin tapellaan siitä, että kuka on eniten masentunut. Et voi olla masentunut jos et ole pitkäaikaistyötön. Et voi olla masentunut jos on parisuhde. Et voi olla masentunut jos pidät huolta kodin siisteydestä ja ulkonäöstäsi.
Ja itsekin olen tietenkin kateellinen niille, jotka jaksavat meikata ja laittaa tukkaansa. Viimeisen ystävyyssuhteeni lopetin vuosia sitten, parisuhdetta en edes harkitse. Kotini on kaatopaikka, harrastan nettiä ja tv:tä. Ihan kuin se nyt tekisi minusta jotenkin oikeammin masentuneen kuin ne ihmiset, joilla "on kaikki". Ja joku on epäilemättä minulle kateellinen siitä, että käyn yksinkertaisessa perustyössäni (kun en parempaankaan tule pystymään), siinä missä itse ei kykene työskentelemään ollenkaan.
Tsemppiä ap. Älä vaadi itseltäsi liikaa, ole armollinen itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakavasti varmasti, mutta kertomasi perusteella korkeintaan keskivaikeasti.
Iso osa suomalaisista popsii mielialalääkkeitä elämänsä aikana, eikä sitä nää. Osa posauttaa autolla rekan alle eikä kukaan huomaa mitään heistäkään ennakkoon.
Onneksi saat hoitoa. Toivottavasti se tehoaa.
En tietenkään kertonut kaikkea, joten todennäköisesti psykiatrin antama diagnoosi on oikeellisempi kuin sinun.
En syö mielialalääkkeitä.
Ap
Mielenkiintoista, olet VAKAVASTI masenutunut ja täysin toimintakykyinen. Päänsisällä vain ahdistaa. Oletko varma, ettei kukaan näe sairauttasi? Ei perhekään? Ei läheiset? Kukaan? Traumoja sulla voi kyllä olla vaikka muille jakaa, mutta vakavaan masennukseen en ihan ensi lukemalla usko. Vaikka sillähän ei ole mitään väliä. Tunnen paljon vain keskivaikeaa tai lievääkin masennusta sairastavia, ja monikin heistä on lähes toimintakyvytön kokonaisuuden suhteen, yksittäisiä asioita hoitavat, osa ei niitäkään. Mutta se on totta, että mt-sairaudet ovat siitä outoja, ettei kaikki sairasta samallatavoin, olet vaan niin erilainen, että jotenkin mahdotonta uskoa, anteeksi.
Anteeksi, mutta kuka on näin tyhmä...
Kysypä itsemurhaan päätyneiden ihmisten omaisilta olivatko sen tehneet kaikki toimintakyvyttömiä...
Moni käy töissä loppuun asti...
Minä, kuten varmasti huomasit...
Vierailija kirjoitti:
Olet keskivaikeasti masentunut.
Vaikeasti masentunut ei saa asioita tehtyä.
Hänet tunnistaa hoitamattomasta ulkoasusta.Erittäin vaikeasti masentunut makaa sängyssä.
Vessaan ja jääkaapille nouseminen on päivän saavutukset.
Höpönlö taas. Mulla on diagnoosina vaikea-asteinen masennus, ollut jo vuosia. Tähän väliin on mahtunut esim. erittäin väkivaltainen puoliso, lapsen menettäminen, tulojen raju tippuminen, työttömyys ja kodittomuus. Kahta viimeistä olen nytkin.
MUTTA; Jos kävelisin sua kadulla vastaan, et huomaisi sitä mistään. Pukeudun tyylikkäästi (jopa psykologi ihmetteli tätä, mikä oli naurettavaa), pidän mm. kynähameista ja korkokengistä. Meikkaan päivittäin, huolehdin hygieniastani, laitan hiukseni kauniisti. Puhun ja nauran paljon. Silloin kun vielä oli koti, se oli aina siisti.
Sisäisesti mietin its.murhaa joka päivä. Saatan purskahtaa hysteeriseen itkuun ilman mitään syytä, ruoka ei maistu, mikään ei kiinnosta enkä todellakaan halua nähdä yhtäkään ihmistä jos ei ole pakko. En rehellisesti usko että jaksan enää kauaa, varsinkin kun asuntoa ei tunnu järjestyvän vaikka polvillani rukoilisin. Elämä on pelkkää taistelua ja p.skaa päivästä toiseen. Mikä järki?
Ota kauhallinen miehen kusta se auttaa, oman isän kusi olisi parasta. Vanha kansa tiesi mikä auttaa masennukseen. Masennus johtuu siitä että ruumiinnesteiden tasapaino on sekaisin
Alue: Aihe vapaa
Miksi olet kiltti puurtaja? Lakkaa olemasta sellainen, ei ihme jos masentaa. Tämä maailma on kova paikka, ja vain vahvimmat pärjäävät. Aiotko sinä olla vahva?