Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Minulla oli vatsa todella kipeä, kipu oli alkanut aamulla ja paheni iltaa kohden niin että raahasin ahterini päivystyspolille. Lääkäri kysyi mitä olen syönyt/juonut ja siitähän riemu repesi, kun kerroin juoneeni YHDEN tölkin energiajuomaa! Sillä ei ollut väliä että olin juonut myös vettä, lääkärin mielestä vatsani oireili liiasta energiajuomien kittaamisesta ja sain reseptin närästyslääkkeelle jota saa kyllä ilman reseptiäkin..

En hakenut närästyslääkettä enkä kärvistelyt  yötä kipuni kanssa, vaan palasin päivystyspolille. Nyt vastassa  oli eri lääkäri joka määräsi välittömästi verikokeet ja ultran. Tosin juuri mitään ei ehditty tehdä  sillä menetin tajuni  hississä ja ultra vaihtui hätäleikkaukseen, vatsani oli täynnä verta.

Minnimaaria kirjoitti:

Ystäväni kävi kolme kertaa  lääkärissä vatsakivun takia, kerran terveyskeskuksessa ja kahdella muulla kertaa  sairaalan päivystyspolilla. Hän on todella laiha ja  oli yksi lääkäri oli todennut, että kipu loppuu kun syö! Toinen taas epäili ystäväni olevan kipulääkkeiden perässä kun toista kertaa sillä viikolla jo oli päivystyksessä..

Lopulta oksensi verta ja lanssilla  sairaalaan jossa todettiin puhjennut vatsahaava. Kun ystäväni puoliso oli kysynyt, miksei  vaimoa oltu tutkittu  aiemmilla kerroilla kunnolla,  lääkärin vastaus oli kuulunut ettei hän tiennyt edellisten lääkäreiden tutkimuksista. Vaikka   pointti nimenomaan oli  se että mitään tutkimuksia ei  oltu tehty! Miksei? Siihen ei tämä lääkäri halunnut vastata.

TÄMÄ. Tiedonkulku. Siinä on vakavia puutteita ja niin ei pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Pappani kuoli peräsuolisyöpään. Tätini kuoli munasarasyöpääsyöpään. Ja äidilläni on rintasyöpä joka lepotilassa.

SILTI en pääse mihinkään sen tarkempiin tutkimuksiin vaan vatsavaivani on leimattu ärtyväksi suoleksi. En muista monta kertaa olen istunut päivystyksessä  vuoden sisällä... Ainoa testi  joka minulle tehtiin oli keliakiatesti verinäytteestä, mutta en  tiedä voiko tulokseen luottaa koska olin tuota ennen  ollut 2 vkoa gluteenittomalla dietillä toisen lääkärin kehotuksesta.

Ärtyvää suolta kutsutaan myös stressivatsaksi joten sinulla voi hyvinkin olla se. Oletko laihtunut tai onko kakassa verta? Nuo oireet nimittäin ovat niin hälyttäviä että pitäisi oikeasti tutkia. Onko sinun varaa yksityiselle?

Minulla on rastat ja luonnostaan mustat silmänaluset, olen huomannut että oikeasti  täytyy laittaa jokin hattu ja meikata jotta lääkäri ei ole ennakkoluuloinen ulkonäköni takia!  Surullista mutta totta.

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa kyllä kovasti, kun moni ei ymmärrä lääketiedettä lainkaan. Se on tiede siinä missä muutkin, ja perustuu todennäköisyyksiin ja näiden taustalla olevaan tutkittuun tietoon. Kaikkea ei tiedetä. Kaikkea ei voida tutkia kaikilta. Täysin 100% diagnooseja ei usein etenkään taudin alkuvaiheessa ole edes mahdollista tehdä, eikä mikään testi taudin toteamiseen ole täysin 100%. Lääkärit haluavat auttaa, kaikille sattuu uran aikana mahtavia onnistumisia sekä ei-niin-hienoja hetkiä. Näin tapahtuu ihan jokaisessa ammatissa, tällä alalla onneksi luotenkin oikeaan ratkaisuun on monta tietä. Lääkärit ovat myös ihmisiä.

Rakastan ammattiani, mutta on tiettyjä syitä miksi ammattini on välillä erityisen rankka (esim. tämän ketjun luottamuksen puute). Mikä muu ammattiryhmä saa yhtä paljon vastaavaa kommentointia?

Ehkäpä lääkärin koulutukseen tulisi lisätä enemmän sitä potilaan kohtaamista ja kommunikaation opettelemista? Sillä tieteen lisäksi monen lääkärin työ on suureksi osaksi juuri tätä. Ihmisen kohtaaminen ja hänen auttaminen, lääketieteen keinoin. Ongelma on usein juuri tässä.

Ja jos diagnoosista ei ole varmuutta, niin sen voi myös kertoa, sitten tehdä kokeita ja tutkimuksia, joilla diagnoosi saadaan määritettyä.

Ongema on myös se, ettei sairaudesta, oireista ja voinnista, taustoista jne ole aikaa keskustella rauhassa, jolloin potilaan sairaus ja kokonaisuus saataisiin oikeasti kartoitettua - jotta päästäisiin käyttämään sitä lääketiedettä oikealla tavalla.

Lääketieteessä tulisi myös käyttää niitä lääketieteen keinoja: tutkimukset ja diagnoosit, eikä keskittyä ensisijaisesti välttämään kuluja ja arvailemaan, mikä tuntuu olevan myös yleistä?

Nykyään lääkärin juttusille pääsy on monesti myös parin hoitajan takana. Nämä eivät välttämättä jo koulutuksensakaan perusteella osaa ymmärtää sairauksia ja oireita tarpeeksi hyvin - evätäkseen pääsyn itse lääkärin pakeille.

Vierailija kirjoitti:

Puolitoista vuotta kestäneet alavatsakivut, virtsaamisongelmat ja jatkuva verinen vuoto = hiivatulehdus.

Papakokeeseen en päässyt, koska olin 22-vuotias, joten pääsin seulontaan muutaman vuoden päästä. Diagnoosi kohdunkaulan syöpä.

Miksi ihmeessä et mennyt yksityiselle?

Ei gynegologisia oireita julkisella juurikaan

hoideta.

Okulla oli olkapään jänne katkennut kokonaan. Terveyskeskuslääkärin hoito-ohje lepoa ja buranaa.

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/3ae70894-6f1d-4d72-a36a-edc95b…

tän ketjun perusteella voinee sanoa että ne jotka ramppaa tk:ssa jatkuvasti tikku sormessa , saavat huonoa palvelua . Ja ne joilla oikeasti joku syy, aina saavat hyvää palvelua.

Vierailija kirjoitti:

tän ketjun perusteella voinee sanoa että ne jotka ramppaa tk:ssa jatkuvasti tikku sormessa , saavat huonoa palvelua . Ja ne joilla oikeasti joku syy, aina saavat hyvää palvelua.

Tuota, luetaanko me samaa ketjua? Miten tutkimatta jättäminen vakavissa sairauksissa on hyvää palvelua? Esim. ketjun alkupuolella ja pitkin ketjua useita esimerkkejä, ettei vakavia oireita ole otettu tosissaan. Taidat olla trolli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa kyllä kovasti, kun moni ei ymmärrä lääketiedettä lainkaan. Se on tiede siinä missä muutkin, ja perustuu todennäköisyyksiin ja näiden taustalla olevaan tutkittuun tietoon. Kaikkea ei tiedetä. Kaikkea ei voida tutkia kaikilta. Täysin 100% diagnooseja ei usein etenkään taudin alkuvaiheessa ole edes mahdollista tehdä, eikä mikään testi taudin toteamiseen ole täysin 100%. Lääkärit haluavat auttaa, kaikille sattuu uran aikana mahtavia onnistumisia sekä ei-niin-hienoja hetkiä. Näin tapahtuu ihan jokaisessa ammatissa, tällä alalla onneksi luotenkin oikeaan ratkaisuun on monta tietä. Lääkärit ovat myös ihmisiä.

Rakastan ammattiani, mutta on tiettyjä syitä miksi ammattini on välillä erityisen rankka (esim. tämän ketjun luottamuksen puute). Mikä muu ammattiryhmä saa yhtä paljon vastaavaa kommentointia?

Ehkäpä lääkärin koulutukseen tulisi lisätä enemmän sitä potilaan kohtaamista ja kommunikaation opettelemista? Sillä tieteen lisäksi monen lääkärin työ on suureksi osaksi juuri tätä. Ihmisen kohtaaminen ja hänen auttaminen, lääketieteen keinoin. Ongelma on usein juuri tässä.

Ja jos diagnoosista ei ole varmuutta, niin sen voi myös kertoa, sitten tehdä kokeita ja tutkimuksia, joilla diagnoosi saadaan määritettyä.

Ongema on myös se, ettei sairaudesta, oireista ja voinnista, taustoista jne ole aikaa keskustella rauhassa, jolloin potilaan sairaus ja kokonaisuus saataisiin oikeasti kartoitettua - jotta päästäisiin käyttämään sitä lääketiedettä oikealla tavalla.

Lääketieteessä tulisi myös käyttää niitä lääketieteen keinoja: tutkimukset ja diagnoosit, eikä keskittyä ensisijaisesti välttämään kuluja ja arvailemaan, mikä tuntuu olevan myös yleistä?

Nykyään lääkärin juttusille pääsy on monesti myös parin hoitajan takana. Nämä eivät välttämättä jo koulutuksensakaan perusteella osaa ymmärtää sairauksia ja oireita tarpeeksi hyvin - evätäkseen pääsyn itse lääkärin pakeille.

Nämähän ei johdu lääkäreistä. Aloituspaikkoja lääkikdiin on lisätty hirveästi, mutta ei redursseja koulutuksern, joten lääkis on muuttunut teoreettisemmaksi ja koko ajan vähemmän pääsee kohtaamaan oikeita potilaita lääkiksen aikana.

Myöskin tk:n resurssit vastaanottoaika ja mahdollisuudet käyttää erilaisia tutkimuksia on tarkkaan säädelty soten tai kaupungin suunnalta, koska raha. Sama koskee lähetteiden määrää erikoissairaanhoitoon. Suurin osa lääkäreistä haluaisi varmasti hoitaa potilaansa paremmin, huolellisemmin ja kiireettömämmin, mutta se kenen leipää syöt sen lauluja laulat.

Vierailija kirjoitti:

Influenssa-aikaan soitin 13v lapsestani lekuriin. Kuumetta 41 astetta, ja muita oireita jotka voisivat viitata influenssaan. Nainen luurissa sanoi että taitaa olla influenssaa, mutta koska kuume on noin korkea, niin ei hän ainakaan uskalla neuvoa jäämään kotiin. Niinpä menimme enpoon, ja kyseessä olikin verenmyrkytys. 

Missä kohti tässä mielestäsi toimittiin väärin? Puhelinkeskustelun perusteella ei voi diagnosoida verenmyrkytystä. Se tehdään veriviljelystä. Teitä kehotettiin lähtemään päivystykseen, mikä oli oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verikokeessa TSH 4.4, T4V 11, kilpirauhasen vajaatoimintaa suvussa molemmin puolin lähes jokaisella naispuolisella henkilöllä.

"Näillä arvoilla oireesi eivät voi johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Ehkä kyse on stressistä? Harrastatko kovin paljon liikuntaa?"

Nuo ovat vielä normaalirajoissa, vaikkakin alarajan tuntumassa T4V ja TSH ylärajan tuntumassa. Lääketieteellisessä sisätautien dosentti opetti että labra- arvo on joko normaali tai poikkeava, ei väliä diagnostiikan kannalta onko se rajoilla, jos se on rajojen sisällä niin se on normaali ja sillä hyvä, ne rajat on syystä ja arvioitu eikä keksitty. Eli joko kilpirauhasarvot ovat normaalit tai eivät, mitään harmaata aluetta että on vähän niin kuin epänormaali ja vähän niin kuin vajaatoimintaa ei ole, sama kuin ihminen joko on raskaana tai ei ole, ei voi olla osittain raskaana tai vähän niin kuin raskaana. Se on joko / tai. Jos kilpirauhasarvot ovat normaalit niin kilpirauhasen vajaatoimintaa ei todeta eikä hoitoa ole syytä aloittaa kilporauhashormonilla. Oikea toimintamalli on kontrolloida nuo samat labrat esim. kuukauden kuluttua, etenkin jos oireita on. Tietenkin kilpirauhanen tutkitaan se päältä päin tunnustelemalla sormilla ja tarkastetaan muukin status ja kysellään oireet. Myös muut syyt oireille pitää sulkea pois. Syytä olisi ottaa myös kilpirauhasvasta-aineet, autoimmuuni tyreoidiitti ja sen jälkitilana ilmenevä hypotyreoosi on ehdottomasti yleisin syy kilpirauhasen vajaatoiminnalle.

Mutta jos labrat ovat normaalit niin pelkkien vajaatoimintaan sopivien oireiden perusteella ei voida asettaa kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosia ja aloittaa hoitoa vaan pitää selvitellä tilannetta tarkemmin, vaikka labrat olisivat melkein viitearvojen ulkopuolella, nuo eivät ole, melkein on vain melkein.

Jännä miten ne viitearvot vaihtelee maittain sitten. Jos kerran ovat eksaktia tiedettä.

Jännä myös että meille kyllä opetettiin että 10 % ihmisistä on kaikissa labroissa viitearvojen ulkopuolella ja se on niiden normaali. Yksilöllistä vaihtelua nääs. Tällaisen ihmisen sairaus luonnollisesti on sitten viitearvojen sisällä...

Itselläni esim. on kreatiniini aina koholla. Aina. Ominaisuus, ei merkki mistään sairaudesta tai toimintahäiriöstä.

Jos jonkun arvot ovat luonnostaan ulkopuolella viiterajoista, ne sairauden arvot on todennäköisesti vielä rankemmin niiden ulkopuolella. Viiterajat tehdään tilastollisin perustein, ja koska populaatioissa on eroja, eri maiden välille syntyy eroja. Ei ole millään muotoa yksiselitteistä mikä arvo on "normaali" ja mikä ei. Pitäisi katsoa kokonaiskuvaa ja sitä, aiheutuuko kyseisestä asiasta haittaa henkilölle, ja onko mitatussa arvossa tapahtunut muutoksia.

Lekuri rupesi epilepsiaa jo lapsesta sairastaneen raittiin kanssa "keskustelemaan" alkoholin käytöstä, koska hänen maksa-arvonsa olivat niin koholla (johtuu lääkityksestä, ei alkoholista). Luulisi jokaisen lääkäriksi opiskelleen tuntevan tällaisen ilmiön.

Valitin väsymystä terveyskeskuksella ja lääkäri sanoi että kaikki ovat väsyneitä. Minulla pohjalla kuitenkin harvinaissidekudossairaus, leukopenia, väsymysoireyhtymä, immuniteettivika jne.

Normaalia tuo väsymys on tietty.

Kyllä törkeää voi olla palvelu ja he saavat hyvät rahat ja nirppanokkailevat potilaitaan kohtaan. Aivan turha paikka tuo hyvinvointikeskus. Pahoinvointilaitos.

Vierailija kirjoitti:

Lekuri rupesi epilepsiaa jo lapsesta sairastaneen raittiin kanssa "keskustelemaan" alkoholin käytöstä, koska hänen maksa-arvonsa olivat niin koholla (johtuu lääkityksestä, ei alkoholista). Luulisi jokaisen lääkäriksi opiskelleen tuntevan tällaisen ilmiön.

Maksa-arvojen ollessa selvästi koholla on aina selvitettävä alkoholin käyttö. Sen lisäksi on huomioitava lääkkeet, mutta lääkkeet lukee potilaan tiedoissa, alkoholin voi ainoastaan varmistaa keskustelemalla. Minä en käytä alkoholia, joku maksa arvo on ollut 2-4 kertaa raja-arvot ja silti aina uuden lääkärin kanssa käytiin läpi milloin viimeksi olen käyttänyt ja minkä verran.

Toista viikkoa jatkunut kuumeilu, pientä lämpöä,  lihasärkyä, päänsärkyä,    väsymystä ja palelua. Voimat lähti kun täytti astianpesukoneen. Banadol Hottia meni 2 pussia päivässä eikä siitä edes ollut apua kurjaan oloon. 2v lapsi, niin pelkäsin jotain tapahtuvan kun nukahtelin sohvalle.  Mies tuli kotiin aina illalla. Menin sitten lääkäriin, että eihän tämä näin voi jatkua! Lääkärin mielestä minulla oli HIV "kun en minä nyt muuta keksi" No ei ollut HIVIÄ, ei. Tauti piinasi  kuukauden ja katosi omin avuin. 

Vierailija kirjoitti:

Kurjinta on että ensin pitää päästä jonkun Justiinan ohi, joka seisoo topakkana sinun ja lääkärin välissä. Joudut vakuuttelemaan olevasi tarpeeksi sairas tavataksesi lääkärin.Tai että lapsesi on. Ymmärrän kyllä  seulontojen tarpeen, että on ihmisiä jotka menevät joka pikkunuhasta päivystykseen, mutta on epäreilua pistää  kolmannen asteen kuulustelu ihmiselle jolla on  kolmatta päivää neljänkymmenen asteen kuume ja vaikea hengittää.

Minä menin päivystykseen todella kivuliaan virtsatietulehduksen takia, hädin tuskin kykenin kävelemään. Juuri tällainen Justiina-hoitsu oli portinvartijana vastassa ja kiukutteli ja tiuski minkä ehti, tuli jo syyllinen olo siitä että olin kehdannut tulla hakemaan apua vaivaan joka vaatii aina antibiootit parantuakseen ja voi edetä hoitamattomana munuaisiin asti. Sittemmin olen aina maksanut kiltisti yksityisen päivystyksen ettei tarvitse mennä nöyristelemään tuollaisen Justiinan eteen kun muutenkin on kivuissaan ja kurjana.

Mulla oli punkinpuremasta epäilys, lääkäri katseli rinkulaa reidessä ja laittoi googleen "punkinpurema" ja vielä kysyi multa, että luulenko että olisi sitte toi.

Putosin hevosen selästä, hevonen tallasi päälleni ja kivuissani menin yksityisen lääkärin päivystykseen. Otin ekan yleislääkärin mitä sieltä sain sen kummempaa katsomatta. Vaikka olin ratsastusvaatteissani ja hieman shokissa pahan putoamisen jälkeen niin katsoi kuin narkkaria ja halusi vielä tarkistaa että onko minulle myönnetty jotain kolmiolääkkeitä aikaisemmin. En ollut lääkkeiden perässä vaan tarkistamassa että mitään pahempaa ei ole sattunut, koska kivut olivat vatsan alueella kovat. Kirjoitti Burana 800 ja diagnoosiksi "putoaminen 3m korkeudesta". (Myöhemmin kävin urheilulääkärillä kun vatsa/kylki oli edelleen kipeä, nauroi kun olin käynyt tällä "yleislääkärillä", otettiin UÄ vatsan alueesta > ruhjevamma, sisäistä verenvuotoa (mun vasen vatsa oli pelkkää kovaa hyytynyttä verta), vatsalihas mennyt poikki ja jäljelle jäi kuoppa)

Äidilläni oli kierrehuimausta, jonka tk-lääkäri väitti johtuvan poskiontelotulehduksesta. Lääkkeeksi sai antibiootit. Muutaman päivän kuluttua ensiavussa todettiin aivokasvain.