Lue keskustelun säännöt.
Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet
itse sain refluksioireisiin burana-kuurin. Ibuprofeeni on muuten yksi refluksitaudin aiheuttajista.
Kommentit (2561)
Vierailija kirjoitti:
Millä vtun pätevyydellä nuo ylimieliset lähäri-Mengelet diagnosoivat ihmisiä puhelimessa? Aloitin vastikään hoitoalan opinnot. Jos minusta tulee samanlainen ylimielinen k*rpä, minut saa am.pua.
Samaa olen pohtinut. Pidän itse tk:ssa sairaanhoitajan vastaanottoa, ja tietysti ohessa teen paljonkin hoidontarpeen arviointia. Ei tulisi kyllä mieleenkään v*ttuilla asiakkaille samalla tavalla kuin jotkut avustajat, ja jos musta joskus eläkeikää lähestyessä tulee samanlainen elämäänkyllästynyt tiuskija ja tylyttäjä niin mut saa myös viedä sinne saunan taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tän ketjun perusteella voinee sanoa että ne jotka ramppaa tk:ssa jatkuvasti tikku sormessa , saavat huonoa palvelua . Ja ne joilla oikeasti joku syy, aina saavat hyvää palvelua.
Löysin kyhmyn rinnasta, hoitajan mielestä oli rasvapatti/muu muutos rintalihaksessa. Laittoi kuitenkin varoiksi mammografiaan monen kuukauden päähän. Ottivat samalta istumalta ohutneulanäytteet joista paljastui agressiivinen syöpä.
No mikä tässä nyt oli ongelmana? Laitettiin mammoon, otettiin biopsia ja päästiin diagnoosiin. Ihan oikein meni hoitopolku. Suurin osa rinnan pateista on hyvälaatuisia, joten hoitaja oli ihan oikeassa epäillessään ensisijaisesti sellaista, kun hän kuitenkin lähetti sinut tarvittaviin jatkotutkimuksiin.
Nuorilla on usein agressiivinen, kuten minullaki on. Ehti kasvaa odotellessa moninkertaiseksi ja diagnoosistakin kestää viikkoja leikkaukseeen. Kyhmyn löytämisestä leikkaukseen -> 4kk. On todella pitkä aika varsinkin kun kyseessä on syöpälaji, joka tekee helposti etäpesäkkeitä.
Olin ollut melkein vuoden verran voimaton(lähes sänkypotilaana) ja kärsinyt kovista pääkivuista ja lamaannuttavasta pahoinvoinnista. Tutkittiin laajasti ja mitään selittävää tekijää ei löytynyt. Lääkäri lopulta epäili että hypokondria ja vakava masennus minulla. Sanoi että lähdeppäs lenkille. No lenkille lähdin vaikka se soti kaikkia vaistojani vastaan. Lenkki jäi kesken kun jalat ei enää kantaneet ja tulin taksilla takaisin kotiin. tuon lenkin jälkeen en enää päässyt sängystä ylös kolmeen vuoteen. Nykyisin tiedän sairastavani ME/CFS sairautta, eli kroonista väsymysoireyhtymää. En onneksi enää ole täysin sänkyyn vangittu, mutta hyvin rajoittunutta elämää joudun edelleen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tän ketjun perusteella voinee sanoa että ne jotka ramppaa tk:ssa jatkuvasti tikku sormessa , saavat huonoa palvelua . Ja ne joilla oikeasti joku syy, aina saavat hyvää palvelua.
Löysin kyhmyn rinnasta, hoitajan mielestä oli rasvapatti/muu muutos rintalihaksessa. Laittoi kuitenkin varoiksi mammografiaan monen kuukauden päähän. Ottivat samalta istumalta ohutneulanäytteet joista paljastui agressiivinen syöpä.
No mikä tässä nyt oli ongelmana? Laitettiin mammoon, otettiin biopsia ja päästiin diagnoosiin. Ihan oikein meni hoitopolku. Suurin osa rinnan pateista on hyvälaatuisia, joten hoitaja oli ihan oikeassa epäillessään ensisijaisesti sellaista, kun hän kuitenkin lähetti sinut tarvittaviin jatkotutkimuksiin.
Nuorilla on usein agressiivinen, kuten minullaki on. Ehti kasvaa odotellessa moninkertaiseksi ja diagnoosistakin kestää viikkoja leikkaukseeen. Kyhmyn löytämisestä leikkaukseen -> 4kk. On todella pitkä aika varsinkin kun kyseessä on syöpälaji, joka tekee helposti etäpesäkkeitä.
Totta kai diagnoosista kestää viikkoja leikkaukseen, sehän on tosi lyhyt aika. Et ole ainoa potilas järjestelmässä. Myös siinä mammografian jonossakin voi olla aika monta sinua pidempään aikaansa odottanutta. Ja syöpädiagnoosikaan ei varmistu päivissä, vaan yksinkertaisti esim. patologisten näytteiden valmistuminen vie aikaa.
Se syöpä on kasvanut jo kauan ennen kuin siitä on muodostunut tuntuva patti, pari viikkoa ei aggressiivisenkaan taudin kohdalla muuta enää mitään. Totta kai se odottaminen on potilaalle kurjaa, mutta paljon työtä potilaan eteen tehdään silloinkin, kun potilas ei sitä itse näe.
Tsemppiä sinulle! Missään nimessä ei ole tarkoitus vähätellä kokemustasi, mutta ihan oikeasti Suomen terveydenhuolto, kaikesta huolimatta, on maailman huippuluokkaa.
T. Syöpäpotilas itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä hyväkuntoinen ihoni alkoi kukkia kasvoissa leuassa ja suun ympärillä. Menin näyttämään ja nuori lääkäri vaan sanoi, että nuo ihottumat nyt voi olla mitä vaan, kokeile vaikka kortisonia.
Näin tein ja kuukauden päästä ihoni oli entistä pahemmassa kunnossa. Menin uudelleen terveysasemalle. Nyt sattui vanhempi lääkäri, joka vain vilkaisi naamaani ja sanoi, että kyseessä on suunympärysihottuma (perioraalidermatiitti), johon tarvitsen kahden kuukauden antibioottikuurin. Lopuksi sanoi, että älä laita siihen ainakaan kortisonia.
Ymmärrän kyllä, että ihottumat voivat olla vaikeita diagnosoitavia jos ei ole paljon kokemusta. Mutta olisin arvostanut sitä jos tämä ensimmäinen lääkäri olisi konsultoinut kokeneempaa kun ei ollut mitään hajua mistä oli kyse. Sitä hän ei kuitenkaan halunnut tehdä. Eihän tuossa mistään vakavasta ollut kyse, mutta aika huonoon kuntoon iho pääsi kun en saanut oikeaa hoitoa heti.
Mulla on täysin sama kokemus. Perioraalidermatiitti-diagnoosin ja toimivat lääkkeet sain sitten yksityiseltä puolelta. Julkisella diagnosoitiin ihottumaksi ja kuivaksi ihoksi ja käskettiin laittaa kortisonia ja perusvoiteita. Tuo vaivahan ei nykyään ole edes harvinainen, joten aika perseestä, ettei tunnisteta siinä vaiheessa, kun sitä olisi vielä helppo hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akillesjänteen tulehdus, lievä Haglundin kantapää ja nestekertymää sen vieressä.
Lääkäri määräsi mielialalääkettä (Triptyl). Hänen idea oli kasvattaa kipukynnystä (liki 50 vuotiaalle aktiiviliikkujalle). Ei tiennyt lääkkeen kontraindikaatioita ja pyynnöstäni sitten googletti ne ja sieltä löytyi yhtenä bradykardia. Leposykkeeni 37. Määräsi sitten ultraan ja kuvauksiin, jota löytyi nuo kivun syyt. Hoidettiin juoksulevolla, fysioterapialla ja crocseilla.
Ja tämä tapahtui v. 2019
Ikinä ei onneksi ole tarvinnut syödä mielialalääkkeitä. Mutta aika helpolla noita jaellaan.
Akilles kirjoitti:
Akillesjänteen tulehdus, lievä Haglundin kantapää ja nestekertymää sen vieressä.
Lääkäri määräsi mielialalääkettä (Triptyl). Hänen idea oli kasvattaa kipukynnystä (liki 50 vuotiaalle aktiiviliikkujalle). Ei tiennyt lääkkeen kontraindikaatioita ja pyynnöstäni sitten googletti ne ja sieltä löytyi yhtenä bradykardia. Leposykkeeni 37. Määräsi sitten ultraan ja kuvauksiin, jota löytyi nuo kivun syyt. Hoidettiin juoksulevolla, fysioterapialla ja crocseilla.
Ja tämä tapahtui v. 2019
Ikinä ei onneksi ole tarvinnut syödä mielialalääkkeitä. Mutta aika helpolla noita jaellaan.
Saakohan ne jotain provikkaa noiden lääkkeiden myynnistä? Erikoista, että lähes joka kymmes suomalainen on mieltään sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]Saakohan ne jotain provikkaa noiden lääkkeiden myynnistä? Erikoista, että lähes joka kymmes suomalainen on mieltään sairas.[/quote]
Totta muuten! Piti pitkään vääntää, että jos nyt otettais vaikka ensin ne kuvat...
Oireiden huomiotta jättäminen. Ei nähdä mitään, ei ymmärretä mitään.
Esikoisella oli nivustyrä. Ihan syntymästä lähtien.
Neuvolassa ja TK:saa mainittin "oudosta pullotuksesta" joka kerta kun nähtiin hoitajaa tai lääkäriä. "Ihan normaalilta näyttää", oli vastaus silloin kun vastaus saatiin. Aina ei tullut mitään vastausta. Sitä eivät koskaan kertoneet miksi sellainen normaali pullotus on vaan toisella puolella.
Sitten kun lapsi oli 8 v, tuli hän eräänä yönä niin kipeäksi, että lähdettiin päivystykseen. Päivystävä lääkäri ei osannut sanoa mikä on hätänä mutta pyysi kirurgin arvion.
Kirurgi laukkasi paikalle stressaantuneen näköisenä ja sanoi "nivustyrä, sehän pullottaa selvästi". Joo, jee, siinä oli ensimmäinen lääkäri joka onnistui näkemään sen pullotuksen.
Tuo ei ole ainoa oireiden ohittaminen, mikä on omalle kohdalle sattunut. Vastaavia tapauksia on sattunut useita. En tiedä onko tämä kotikuntani tapa säästää sote-menoissa, vai miksi lääkärit käyttäytyvät noin.
Nuoremman lapsen kanssa piti lähteä Helsinkiin (matkaa yli 500 km) ennenkuin löytyi lääkäri joka uskoi nuoremman lapseni kivuliaan oireilun. Saatiin samalla reissulla hyvät ja helpot hoito-ohjeet, joilla kivuliaasta oireesta päästiin eroon. Saatiin vaan yksinkertaisesti ohje ottaa allergialääke ennen suihkuun menemistä.
Lapsi kun sai kivuliaan ihottuman aina suihkussa käydessään, eikä yksikään julkinen lääkäri ottanut oiretta tosissaan. Vastaukset olivat tasoa "kyllähän iho rypistyy jos on pitkään suihkussa" tai "kuuman suihkun jälkeen voi toki vähän punoittaa". Lapsella oli iho turvoksissa ihottuman alueelta ja se tuntui myös selvästi kuumemmalta kuin ympäröivä iho. Mutta lääkärin mielestä kyse oli normaalista veden aiheuttamasta rypistymisestä.
Toisinaan on hirveän turhauttavaa asioida tuommoisen porukan kanssa.
Oikeasti ihottuman aiheuttivat yhdessä vesi ja lämpötilanvaihtelu. Hoidoksi riittää ihan tavallinen antihistamiini ja tarvittaessa kortisonivoide.
Näitä esimerkkejä riittää vaikka kuinka paljon, mutta en jaksa tähän tämän enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akilles kirjoitti:
Saakohan ne jotain provikkaa noiden lääkkeiden myynnistä? Erikoista, että lähes joka kymmes suomalainen on mieltään sairas.
Totta muuten! Piti pitkään vääntää, että jos nyt otettais vaikka ensin ne kuvat...
Tulee halvemmaksi määrätä psyykelääkkeitä kuin tutkia potilasta. Lääkärit saavat kyllä tarkat ohjeistukset siitä miten potilaita saa hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni oli kierrehuimausta, jonka tk-lääkäri väitti johtuvan poskiontelotulehduksesta. Lääkkeeksi sai antibiootit. Muutaman päivän kuluttua ensiavussa todettiin aivokasvain.
Tavalliset taudit ovat tavallisia ja harvinaiset harvinaisia. On paljon todennäköisempää, että huimauksen syynä on todettu poskiontelotulehdus, kuin aivokasvain.
Harvinaisia sairauksia sairastavia ihmisiä on nykyään paljon. Vaikka yksittäisiä harvinaisia sairauksia on vähän, on kaikkien harvinaisten yhteenlaskettu määrä suuri.
Jos nämä kaikki harvinaiset jätetään hoitamatta tai heille annetaan vaan psyykelääkkeitä, tulee se yhteiskunnalle kalliiksi. Ilman hoitoa nämä ihmiset menettävät työkykynsä ja sama tulevaisuus on luvassa heidän lapsilleen. Olisiko tässä yksi syy sille miksi työttömyys ja huono-osaisuus periytyvät. Hyvinkin voi joidenkin sukujen kohdalla olla tällainenkin syy taustalla.
Itse olen tapellut vuosikaudet lapseni harvinaisen sairauden kanssa. Nyt on tappelu tuottanut tulosta ja häntä tutkitaan jo ihan oikeasti jopa julkisella. Viime kesänä saimme tietää että kyseessä on joku harvinainen sairaus, mutta nyt näyttääkin siltä että kyseessä onkin erittäin harvinainen sairaus. Oireet ovat niin erikoisia etten halua niitä tähän kirjoittaa. Sairaus aiheuttaa hänelle joka tapaukset kovia kipuja ympäri kehoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävä kurkkukipu vaivasi kahden viikon ajan. Söin jopa tulehduskipulääkkeitä, mutta ei auttanut. TK:ssa tod.näk. intialaistaustainen lääkäri katsoi kurkkuani, ja teki selväksi: "Olet nuolaissut jonkun lusikkaa." Määräsi lääkkeeksi tekemään niin kovan jodisuolaliuoksen, ettei se suola enää liukene veteen. Siis kylläinen suolaliuos. Sillä käski kurlaamaan pari kertaa päivässä. Ja kappas, jo toisen kurlauskerran jälkeen vaiva oli tiessään. Mutta siitä lusikan nuolaisusta emme päässeet yksimielisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verikokeessa TSH 4.4, T4V 11, kilpirauhasen vajaatoimintaa suvussa molemmin puolin lähes jokaisella naispuolisella henkilöllä.
"Näillä arvoilla oireesi eivät voi johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Ehkä kyse on stressistä? Harrastatko kovin paljon liikuntaa?"
Nuo ovat vielä normaalirajoissa, vaikkakin alarajan tuntumassa T4V ja TSH ylärajan tuntumassa. Lääketieteellisessä sisätautien dosentti opetti että labra- arvo on joko normaali tai poikkeava, ei väliä diagnostiikan kannalta onko se rajoilla, jos se on rajojen sisällä niin se on normaali ja sillä hyvä, ne rajat on syystä ja arvioitu eikä keksitty. Eli joko kilpirauhasarvot ovat normaalit tai eivät, mitään harmaata aluetta että on vähän niin kuin epänormaali ja vähän niin kuin vajaatoimintaa ei ole, sama kuin ihminen joko on raskaana tai ei ole, ei voi olla osittain raskaana tai vähän niin kuin raskaana. Se on joko / tai. Jos kilpirauhasarvot ovat normaalit niin kilpirauhasen vajaatoimintaa ei todeta eikä hoitoa ole syytä aloittaa kilporauhashormonilla. Oikea toimintamalli on kontrolloida nuo samat labrat esim. kuukauden kuluttua, etenkin jos oireita on. Tietenkin kilpirauhanen tutkitaan se päältä päin tunnustelemalla sormilla ja tarkastetaan muukin status ja kysellään oireet. Myös muut syyt oireille pitää sulkea pois. Syytä olisi ottaa myös kilpirauhasvasta-aineet, autoimmuuni tyreoidiitti ja sen jälkitilana ilmenevä hypotyreoosi on ehdottomasti yleisin syy kilpirauhasen vajaatoiminnalle.
Mutta jos labrat ovat normaalit niin pelkkien vajaatoimintaan sopivien oireiden perusteella ei voida asettaa kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosia ja aloittaa hoitoa vaan pitää selvitellä tilannetta tarkemmin, vaikka labrat olisivat melkein viitearvojen ulkopuolella, nuo eivät ole, melkein on vain melkein.
Jännä miten ne viitearvot vaihtelee maittain sitten. Jos kerran ovat eksaktia tiedettä.
Jännä myös että meille kyllä opetettiin että 10 % ihmisistä on kaikissa labroissa viitearvojen ulkopuolella ja se on niiden normaali. Yksilöllistä vaihtelua nääs. Tällaisen ihmisen sairaus luonnollisesti on sitten viitearvojen sisällä...
Itselläni esim. on kreatiniini aina koholla. Aina. Ominaisuus, ei merkki mistään sairaudesta tai toimintahäiriöstä.
"Matala viitealueen alaraja johtuu siitä, että ferritiini on tilastollinen käsite eli 95% naisista sijoittuu viitealueelle ja kun raudanpuute on yleistä naisilla, muodostuu viitealueen alaraja liian matalaksi. Useimmiten viitearvo ja normaaliarvo ovat jokseenkin sama asia laboratorioarvojen osalta mutta ferritiini (mielestäni myös naisten Hb) on selvä poikkeus tästä. Mielestäni viitearvojen vieressä voisi olla esim. sopiva ferritiinin tavoiteaso, joka voisi olla vaikkapa 50-250. Miksi naisten pitää tyytyä raudanpuutteeseen ferritiinin ollessa viitealueen alalaidalla (S-ferritiinin viitealue usein 5-150) kun miesten seerumin ferritiinin viitealue on usein 28-360. Asianhan pitäisi olla oikeastaan päinvastoin koska raudan menetys on naisilla huomattavasti suurempaa kuin mieheillä ja naiset niitä rautavarastoja tarvitsevat." Sisätautien ja kliinisen hematologian erikoislääkärin blogi https://foibos.fi/blogi/
Tässä on mennyt sanat sekaisin. Ferritiini ei ole tilastollinen käsite, vaan biomolekyyli. Viitearvot ja -rajat ovat tilastollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitin lekurille, että kipeällä polvella ei voi olla kontillaan.
Johon lääkäri: No pitääkö sitä kontata lattialla...
Minä: No pitää, lasten lelut ja palikat eivät itsekseen nouse lattialta ja sohvan alta säilytyslaatikkoonsa!
Sain kipulääkereseptin.
Lapsille mulla on sairasvakuutukset. Riitti se kerta kun kaksi kertaa lähetettiin 2 v lapsi kotiin lepäämään. Selitin joka kerta, kun lapsi haluaa vain nukkua 24/7, ei syö eikä juo. Marssin suoraan terveysasemalta yksityiselle ja samantien lähete sairaalahoitoon. Siellä vielä sanoivat, että miten lapsi on näin heikossa kunossa. Oli keuhkokuume.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tän ketjun perusteella voinee sanoa että ne jotka ramppaa tk:ssa jatkuvasti tikku sormessa , saavat huonoa palvelua . Ja ne joilla oikeasti joku syy, aina saavat hyvää palvelua.
Löysin kyhmyn rinnasta, hoitajan mielestä oli rasvapatti/muu muutos rintalihaksessa. Laittoi kuitenkin varoiksi mammografiaan monen kuukauden päähän. Ottivat samalta istumalta ohutneulanäytteet joista paljastui agressiivinen syöpä.
Nyt narraat, ei hoitaja tee lähetettä mammografiaan, vaan lääkäri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tän ketjun perusteella voinee sanoa että ne jotka ramppaa tk:ssa jatkuvasti tikku sormessa , saavat huonoa palvelua . Ja ne joilla oikeasti joku syy, aina saavat hyvää palvelua.
Löysin kyhmyn rinnasta, hoitajan mielestä oli rasvapatti/muu muutos rintalihaksessa. Laittoi kuitenkin varoiksi mammografiaan monen kuukauden päähän. Ottivat samalta istumalta ohutneulanäytteet joista paljastui agressiivinen syöpä.
No mikä tässä nyt oli ongelmana? Laitettiin mammoon, otettiin biopsia ja päästiin diagnoosiin. Ihan oikein meni hoitopolku. Suurin osa rinnan pateista on hyvälaatuisia, joten hoitaja oli ihan oikeassa epäillessään ensisijaisesti sellaista, kun hän kuitenkin lähetti sinut tarvittaviin jatkotutkimuksiin.
Nuorilla on usein agressiivinen, kuten minullaki on. Ehti kasvaa odotellessa moninkertaiseksi ja diagnoosistakin kestää viikkoja leikkaukseeen. Kyhmyn löytämisestä leikkaukseen -> 4kk. On todella pitkä aika varsinkin kun kyseessä on syöpälaji, joka tekee helposti etäpesäkkeitä.
Totta kai diagnoosista kestää viikkoja leikkaukseen, sehän on tosi lyhyt aika. Et ole ainoa potilas järjestelmässä. Myös siinä mammografian jonossakin voi olla aika monta sinua pidempään aikaansa odottanutta. Ja syöpädiagnoosikaan ei varmistu päivissä, vaan yksinkertaisti esim. patologisten näytteiden valmistuminen vie aikaa.
Se syöpä on kasvanut jo kauan ennen kuin siitä on muodostunut tuntuva patti, pari viikkoa ei aggressiivisenkaan taudin kohdalla muuta enää mitään. Totta kai se odottaminen on potilaalle kurjaa, mutta paljon työtä potilaan eteen tehdään silloinkin, kun potilas ei sitä itse näe.
Tsemppiä sinulle! Missään nimessä ei ole tarkoitus vähätellä kokemustasi, mutta ihan oikeasti Suomen terveydenhuolto, kaikesta huolimatta, on maailman huippuluokkaa.
T. Syöpäpotilas itsekin.
Odotin siis kuukausia, en viikkoja. Tässä ajassa syöpä kasvoi kuusinkertaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Akilles kirjoitti:
Akillesjänteen tulehdus, lievä Haglundin kantapää ja nestekertymää sen vieressä.
Lääkäri määräsi mielialalääkettä (Triptyl). Hänen idea oli kasvattaa kipukynnystä (liki 50 vuotiaalle aktiiviliikkujalle). Ei tiennyt lääkkeen kontraindikaatioita ja pyynnöstäni sitten googletti ne ja sieltä löytyi yhtenä bradykardia. Leposykkeeni 37. Määräsi sitten ultraan ja kuvauksiin, jota löytyi nuo kivun syyt. Hoidettiin juoksulevolla, fysioterapialla ja crocseilla.
Ja tämä tapahtui v. 2019
Ikinä ei onneksi ole tarvinnut syödä mielialalääkkeitä. Mutta aika helpolla noita jaellaan.
Saakohan ne jotain provikkaa noiden lääkkeiden myynnistä? Erikoista, että lähes joka kymmes suomalainen on mieltään sairas.
Tritpyliä käytettiin ennen vanhaan mielialalle isompina annoksina, nykyään sitä ei mielialalääkkeenä näy käytettävän. Triptyliä käytetään sen sijaan neuropaattisen kivun hoitoon, migreenin ennalta ehkäisyyn, samoin kuin jännityspäänsäryn ehkäisyyn. Lapsilla sitä käytetään joskus yökasteluun.
Useita mielialalääkkeitä käytetään hyvin tuloksin kivun hoitoon, vaikka mieliala olisi kunnossa.
Minä kävin terveyskeskuksessa. Lääkäri sanoi ihan rehellisesti, ettei voi tehdä sairaanhoitajan tekemää toimenpidettä koska ei halua murjoa minua rikki. Hän laittoi lähetteen erikoislääkärille.
Turhaan haukutaan kovassa tahdissa töitä tekeviä tk-lääkäreitä. Ihmisiä hekin ovat. Tk-lääkäri ei ole mikään ihmeparantaja vaikka hoitaja niin väittäisikin.
Syön nyt sitten maksimiannoksen NSAID-lääkkeitä ja odotan sinne erikoislääkärille pääsyä. Itse asiassa kiitin lääkäriä lähtiessäni rehellisyydestä.
Olen lihava, tiedän. Silti oli lääkäriltä täysin asiatonta sivuuttaa syy jonka vuoksi menin vastaanotolle, takertua ylipainooni ja olemattomaan tupakanpolttoon (oletti vissiin että kyllähän noin läski tupakoikin!).
En siis saanut mitään tutkimusta vaikka valitin kovaa kipua kyljessä, lääkäri vain vilkaisi ylimalkaisesti puseroni alle ja käski tiputtaa painoa. Parin päivän sisällä kylkeeni ilmestyi kipeää ihottumaa ja minulle nousi lämpöä, menin päivystykseen jossa hoitaja totesi heti että tämähän on selvä vyöruusu! Ja pisti eteenpäin lääkärille joka kuitenkin totesi että ei tähän kannata enää mitään määrätä kun näin pahaksi pääsi. Tuloksena pahat arvet ja parantumaton hermovaurio.