Lääkkeellinen abortti edessä, kokemuksia

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi kysymystä

1)Miksi abortin pitäisi olla kivuton toimenpide?

2) Miksi olette valmiit kärsimään jopa synnytystäkin kovempia kipuja ettekä halua antaa vauvaanne adoptoitavaksi? Se että lasta ei synny ollenkaan on ilmeisesti tärkeämpää kuin että hän saisi syntyä ja saisi kodin lapsettomuudesta kärsivien luona

Montako lasta sinulle laitettaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan viikoistakin. Mitä äkkiämmin tekee niin sitä "vähemmällä" pääsee.

Itsellä on kokemusta vain keskenmenosta rv 8 ja siinä ei ollut kipuja ja normaali menkkavuoto.

Sitten oli tuulimunaraskaus ja siitä kaavinta rv 11. Tehtiin nukutuksessa ja en ollut jälkeenpäin kipeä. Vuoto normaalia menkkavuotoa. Mutta kohtutulehdus tuli. Sen huomasin heti ja sain antibiootit ennenkuin tuli kovia kipuja. Toivottavasti nämä murha-huutelijat tekevät oikeassa elämässä kaikkensa ei-haluttujen lasten eteen. Adoptoivat ja käyvät hoitamassa lastenkodeissa ympäri maailmaa ja lahjoittavat rahaa vai onko pelkkää syyttelyä ja puhetta?

Jep, sijais- ja tukiperheistä on huutava pula, mutta ei tämä näitä sormenheiluttajia huoleta.

Tätä lukiessa en kyllä ymmärrä niitä, jotka eivät jaksa muistaa käyttää kondomia vaan mieluummin tekevät aina abortin jälkikäteen, jos ja kun tullaan taas raskaaksi vahingossa. Ja ylipäätään hällä väliä suhtautuminen abortteihin miehillä. Että jos tyttöystävä tulee raskaaksi, niin painostetaan vaan aborttiin, kuten se olisi jokin helppokin homma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi kysymystä

1)Miksi abortin pitäisi olla kivuton toimenpide?

2) Miksi olette valmiit kärsimään jopa synnytystäkin kovempia kipuja ettekä halua antaa vauvaanne adoptoitavaksi? Se että lasta ei synny ollenkaan on ilmeisesti tärkeämpää kuin että hän saisi syntyä ja saisi kodin lapsettomuudesta kärsivien luona

Montako lasta sinulle laitettaisiin?

Varmaan yhtä monta kuin on itse "tehnyt"kin. Miksi vastuu olisi muilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi kysymystä

1)Miksi abortin pitäisi olla kivuton toimenpide?

2) Miksi olette valmiit kärsimään jopa synnytystäkin kovempia kipuja ettekä halua antaa vauvaanne adoptoitavaksi? Se että lasta ei synny ollenkaan on ilmeisesti tärkeämpää kuin että hän saisi syntyä ja saisi kodin lapsettomuudesta kärsivien luona

Montako lasta sinulle laitettaisiin?

Oletko kuitenkin sitä mieltä, että isän tulee olla aina valmis kantamaan vastuunsa (jos äiti pitää lapsen) koska "aina on se riski kun seksiä harrastaa"?? Vai saako isäkin irtisanoutua täysin vanhemmuudestaan?

Oma kokemus on että se sattuu aivan kamalasti eikä lääkkeistä ole mitään apua. Kipu oli aivan sietämätöntä, itkin ja huusin lattialla pari tuntia ennen kuin lopulta kipu hellitti sen verran että pystyin hengittämään normaalisti. Pyörryin ainakin kahdesti ja laskin alleni.

Kipu tuntui vatsassa ja selässä kuin tosi kovat kuukautiskivut mutta paljon, paljon voimakkaampina. Keskeytyksen jälkeen kivut lieventyivät samalle tasolle mitä kovat kuukautiskivut ovat ja kärsin niistä noin viikon. Kipulääkkeistä ei ollut apua.

Tästä on nyt 4kk aikaa ja kipuja on enää vain yhdynnän aikana kun penis osuu kohdunkaulaan (se on tosi kipeä ja arka). Toivottavasti se paranee vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti vielä, jospa synnyttäisit vauvan sittenkin?

Paljonko olet valmis osallistumaan hoitoon ja kuluihin?

Maksan veroja 60 000€ vuodessa joten olen todellakin oman osuuteni tehnyt.

Minäkin tein lääkkeellisen keskeytyksen, ja se on koko elämäni hirvein kokemus. Olen menettänyt isäni alakouluikäisenä, joutunut parisuhdeväkivallan uhriksi, sairastanut denguen ja loukkaantunut vakavasti auto-onnettomuudessa mutta abortti oli pahinta. Se oli ihan hirveää, ei sitä voi sanoin kuvailla.

Kipu oli sietämätöntä ja henkinen puoli vielä pahempi. Tein abortin vuonna 2008 mutta se kummittelee mielessäni edelleen terapiasta huolimatta.

Jos saisin valita uudestaan, tekisin toisen valinnan.

Suosittelen puhumaan sosiaalityöntekijän tai jonkun muun ammattilaisen kanssa siitä mitä vaihtoehtoja sinulla on. On mahdollista saada erilaisia tukia, laittaa lapsi 9kk ikäisenä päiväkotiin jotta pääset takaisin töihin jne. Lapsen pitäminen on kyllä mahdollista, ei abortti ole mikään pakko.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi kysymystä

1)Miksi abortin pitäisi olla kivuton toimenpide?

2) Miksi olette valmiit kärsimään jopa synnytystäkin kovempia kipuja ettekä halua antaa vauvaanne adoptoitavaksi? Se että lasta ei synny ollenkaan on ilmeisesti tärkeämpää kuin että hän saisi syntyä ja saisi kodin lapsettomuudesta kärsivien luona

Tuota minäkin mietin, että miksi abortin tekijöille on niin tärkeää ettei lapsi saa syntyä. Jos ei itse pysty huolehtimaan vauvasta niin okei, sitten sen voi antaa adoptioon. Suomalainen vauva saa kyllä adoptiperheen, sen verran haluttuja he ovat.

Abortin tekemällä riistää lapseltaan aivan kaiken. Siinä on vähän sellaista "jos minä en saa, niin sitten kukaan muukaan ei saa" -mentaliteettia mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi kysymystä

1)Miksi abortin pitäisi olla kivuton toimenpide?

2) Miksi olette valmiit kärsimään jopa synnytystäkin kovempia kipuja ettekä halua antaa vauvaanne adoptoitavaksi? Se että lasta ei synny ollenkaan on ilmeisesti tärkeämpää kuin että hän saisi syntyä ja saisi kodin lapsettomuudesta kärsivien luona

Tuota minäkin mietin, että miksi abortin tekijöille on niin tärkeää ettei lapsi saa syntyä. Jos ei itse pysty huolehtimaan vauvasta niin okei, sitten sen voi antaa adoptioon. Suomalainen vauva saa kyllä adoptiperheen, sen verran haluttuja he ovat.

Abortin tekemällä riistää lapseltaan aivan kaiken. Siinä on vähän sellaista "jos minä en saa, niin sitten kukaan muukaan ei saa" -mentaliteettia mukana.

No kuule ei :D Voitte olla varmoja että jos tulisin raskaaksi huolellisesta ehkäisystä huolimatta, tekisin abortin ilomielin. Minä en halua olla raskaana, en halua synnyttää, en halua lasta, vauvaa, teiniä tai aikuista. Ennemmin tapan itseni kuin olisin äiti.

Tukehtukaa pöyristymiseenne, abortinvastustajat :D Kohta on 2020-luku ja minä, nainen, saan valita haluanko olla raskaana vai en. Ja se on ihana asia!

Tehty neljästi.Ei mitään kipuja missään päässä.

Lääkkeellinen tehtiin rv 6+. Kivut eivät olleet kovinkaan pahat. Muutaman tunnin jomotteli. Joskin mulla taitaa olla aika korkea kipukynnys muutenkin. Mun ongelmaksi tuli se että kohtu ei tyhjentynyt kokonaan. Vuoto kesti säännöllisen epäsäännöllisenä monta viikkoa, lopulta kohtuun jääneet palaset poistettiin polikliinisesti puudutuksessa eli ei vaatinut nukutusta. Sen jälkeen vuoto loppuikin kuin seinään. Kipuja ei kuitenkaan ollut ekan päivän jomotusta lukuunottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi kysymystä

1)Miksi abortin pitäisi olla kivuton toimenpide?

2) Miksi olette valmiit kärsimään jopa synnytystäkin kovempia kipuja ettekä halua antaa vauvaanne adoptoitavaksi? Se että lasta ei synny ollenkaan on ilmeisesti tärkeämpää kuin että hän saisi syntyä ja saisi kodin lapsettomuudesta kärsivien luona

Tuota minäkin mietin, että miksi abortin tekijöille on niin tärkeää ettei lapsi saa syntyä. Jos ei itse pysty huolehtimaan vauvasta niin okei, sitten sen voi antaa adoptioon. Suomalainen vauva saa kyllä adoptiperheen, sen verran haluttuja he ovat.

Abortin tekemällä riistää lapseltaan aivan kaiken. Siinä on vähän sellaista "jos minä en saa, niin sitten kukaan muukaan ei saa" -mentaliteettia mukana.

Mikähän siinä on, että lapsisakin suositaan kotimaista luomutuotantoa ja kiinalaista pidetään kakkoslaatuisena? Vai miksei näille innokkaille adoptoijille se kiinalainen kelpaa, vaan pitää saada kotimainen?

Eikä abortilla riistetä miltään mitään, koska ei ole mitään mitä riistää.

Minullakin huomenna edessä, teen klinikalla lääkkeillä. Olen ottanut jo ensimmäisen suun kautta otettavan lääkkeen eilen. Raskausviikkoja 8. Huomenna näkee miten menee. Haluan vain, että on ohitse. Ei pitkä aika enää onneksi.

Meillä meni kondomi rikki eikä jälkiehkäisypillerikään sitten toiminut. Eli ei se abortti ole todellakaan mikään nro 1 ehkäisykeino.

Omalla kohdallani lääkkeellinen abortti meni niin pieleen kuin vain voi. En enää suostuisi siihen, vaan vaatisin suoraan kaavinnan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni kondomi rikki eikä jälkiehkäisypillerikään sitten toiminut. Eli ei se abortti ole todellakaan mikään nro 1 ehkäisykeino.

Omalla kohdallani lääkkeellinen abortti meni niin pieleen kuin vain voi. En enää suostuisi siihen, vaan vaatisin suoraan kaavinnan.

Jep, oli meilläkin ehkäisy käytössä. Mulla lääkkeellinen abortti tänään, toivotaan että onnistuu. Onneksi saan tehdä klinikalla.

Mulle tehtiin hiljattain lääkkeellinen raskaudenkeskeytys. Alkuraskauden ultrassa selvisi viikolla 13, että mulla on tuulimunaraskaus (ei sikiötä, mut istukkaa ja kalvoja kyllä). Keskeytys tehtiin sairaalassa, mikä oli tosi hyvä. Osastolla oltiin omissa vaatteissa ja omin eväin, mitä ei valitettavasti kerrottu etukäteen. Evästä sai sairaalasta kanttiinista, mut varmuuden vuoksi kannattaa pakata vaihtovaatteet. Itse palelin, koska hikoilin vaatteeni märäksi. Vähän sotkin itseäni myös vereen.

Otin perjantaina aamulla ekan lääkkeen (mifegyne). Se aiheutti sunnuntaina kipua, johon ei auttanut 600 burana eikä gramma panadolia. Lämpötyyny sentään vei kivun ja nukuin koko päivän. Maanantaina otin aamulla cytotecin, emättimen kautta koska vuoto oli niukkaa. Lisäksi otin sairaalasta mukaan saamani 800 mg buranan. Noin puolitoista tuntia myöhemmin olimme päässeet keskussairaalaan ja aloin voida vähän pahoin ja olla kipeä. Sain huoneen/sängyn lämpötyynyn, peiton ja panacodia. Sinnittelin Panacodin ottamisen jälkeen puolisen tuntia, mutta sitten koko aamupala tuli ylös. Tämän jälkeen sainkin sitten vuorotellen cytoteciä, kipulääkettä ja pahoinvointilääkettä, ensin tablettina ja kahta viimeistä myös pistoksena. Sain myös tenslaitteen, joka oli taivaan lahja. Oksensin kaiken, palelilin horkkaisena ja hikoilin itseni märäksi. Aamupäivällä vuotoa tuli melko paljon, joitain hyytymiäkin, iltapäivällä se väheni ja sain siksi lisää lääkettä. Hourailin oksentelun ja pakollisten vessatsekkausten välissä unen ja valveen rajamailla sängyssä. Oli aivan superihanaa, että mulla oli puoliso mukana peittelemässä, ojentamassa vesimukia, pitämässä huolta etten pyörry vessaan ja vaihtamassa oksennuspussia. Olin niin väsynyt, kipeä ja sekaisin, etten jaksanut välttämättä kurkottaa edes hälytysnappia. Yhdeksän tunnin oksentelun jälkeen sain tipan, nestettä ja pahoinvointilääkettä suoneen ja se helpotti oloa, jaksoin esimerkiksi lukea puhelimesta viestejä ja jutella puolison kanssa. Yhdentoista tunnin jälkeen pääsin gynen tarkastettavaksi ja sain vielä yhden annoksen cytoteciä suun kautta, koska kohtu ei ollut kunnolla tyhjentynyt. Sinnittelin ja sitten taas oksentelin. Reilun neljäntoista tunnin jälkeen taisin oksentaa viimeisen kerran, sain vielä vähän lisää nesteitä ja alettiin miettiä jos kuitenkin pääsisi kotiin. Lopulta olo alkoi helpottaa sen verran, että reilun viidentoista tunnin jälkeen päätettiin lähteä kotiin. Jaksoin onneksi kävellä omin jaloin autolle, vaikka päivällä teki tiukkaa päästä vessaan asti. Puolilta öin sain syötyä kotona siivun pizzaa ja juotua lasin mehua, jota en enää oksentanut. Keho oli jonkun 4-5 päivää aivan mukiloidun oloinen oksentamisesta johtuen. Kipulääkettä tarvitsi jokusen päivän maksimiannokset, vuoto oli niukahkoa, mutta kesti kolmisen viikkoa.

Olin kahden hengen huoneessa ja vastaavassa tilanteessa ollut huonetoveri lähti kotiin ennen kolmea (molemmat tulimme aamulla kahdeksaksi). Saatiin sit ainakin olla rauhassa. Puoliso manasi ettei ottanut kirjaa mukaan, nyt se sitten lähinnä googlasi mun oireita. Yleensä kai nämä menee vähän kivemmin kuin mulla.