Mitä muutoksia huomasit parisuhteessasi, kun seksi loppui?

Elämä on ilotonta.

Vierailija kirjoitti:

Ja meillä naisilla on oikeus määrittää onko miehen syy irrationaalinen ja halveksia häntä. Meidän perheessämme onneksi ei.

Pointti meni sinulta nyt ohi ja kovaa.

Tyypillinen yksineläjä.

Rouvan käsitys läheisyydestä ja yhteisestä ajasta on se että katsoo töllöstä tohtori paisetta ja makaa jalat oikoisena sohvalla... Kerran kuussa pomppaa ylös ja sanoo että nyt pannaan. Ja sitten kun totean ettei jotenkin tee mieli, niin suuttuu... Toisaalta hänen käsityksensä myös yhteisitä kotitöistä on se että hän voi katsoa läskiohjelmia ja minä hoidan hommat... Ja taas ihmetellään kun olen muuttunut sulkeutuneeksi... Seksiä ei ole eikä tuo enää ole hänen kanssaan edes mielessä. Ja omilla toimillaan aiheuttaa sen ettei tule olemaankaan. Eihän tämä kauaa voi näin jatkua. Loppu tulee jossain vaiheessa. Sen verran kaukana on meidän näkemykset hyvästä parisuhteesta...

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen yksineläjä.

Tarkoitatko että "normaali" ihminen elää selibaatissa avioliitossa?

Seksin loppuminen johti myös siihen, että kaikki muukin fyysinen yhteys loppui. Myös henkinen puoli muuttui enemmän pelkäksi rationaaliseksi. Sellainen yhteys hävisi.

Suhde muuttui lähinnä ystävyys tai kämppis suhteeksi.

Vaimolle tuo on näköjään ihan ok. Tuon rahaa, turvaa, katon pään päälle ja olen lapsille isä.

Minulle tämä on tuonut ahdistusta, läheisyyden kaipuuta ja pelkoakin.

Eikö minusta ole muuhun? Mikä minussa on miehenä vika?

Seksi loppuu vähemmästäkin. Olen jo yli viiskymppinen ja välillä otan vähän lääkettä pidempikestoinen erektion saavuttamiseen. Jotenkin tämä lienee psykologista, koska vaimo ei komppaa yhtään erektiota, vaan odottaa mieluummin nopeaa suoritusta. Uskoisin, että erektiokin pysyisi pidempään, jos fyysistä ja verbaalista stimulointia olisi vanhaan malliin. Olen yrittänyt olla muuttamatta omaa seksuaalikäyttäytymistä, mutta väistämättä se muuttuu suorituskeskeiseksi, jos kumppanin tavoite on päästä irti tilanteesta mahdollisimman nopeasti. Perustelu on tietysti olemassa, kun elämässä on vielä muutaman vuoden ikäinen iltatähti, johon vaimo voi hyvällä omallatunnolla kaiken läsnäolon ja läheisyyden luovuttaa. Eikä se tietysti huono kohde olekaan. Lapsen läsnäolon varjolla voi tietysti rakastelusta kieltäytyä helposti ja selvin perustein. Kyllä mielessä on käynyt uuden seksisuhteen rakentaminen, mutta perinteinen pettäminen ei sovi minulle.

Erityisesti harmittaa, että vielä, kun rakasteluintoa ja ehkä taitoakin olisi, niin nk. ”hyvät vuodet” täytyy viettää lähes täydellisesti selibaatissa. Mahdollisuuksia solmia sivusuhde olisi tosi helposti olemassa, mutta en arvostaisi itseäni senkään vertaa, jos vieraissa sängyissä juoksisin. Pelko kiinnijäämisestä olisi jatkuva ja mahdollisesti samassa tilanteessa oleva kumppani tuplaisi tai jopa triplasti riskin. Helposti myös nk. FB suhde synnyttäisi syvempiä tunteita jommalle-kummalle tai molemmille.

Tässä sitten kirjoittelen vaikka Vauva-palstalle ja jaan kokemuksia ja fiiliksiä asiasta, josta on vaikea puhua kellekään. Jos avauduin tästä vaimolle, niin hän herkästi ottaa itseensä ja kauna kasvaa. Väistämättä tämä tilanne muuttaa käsitystäni naisista yleisestikin. Välillä tuntuu, että tämä kaikki on helvetin laskelmoitua ja ikävää valtapeliä, johon en haluaisi osallistua edes sivustakatsojana, saati osallisena.

Olen elänyt vaimoni kanssa pitkän yhteisen taipaleen. Meillä on hyvä perhe ja osa lapsista jo täysi-ikäisiä. Paljon on eletty ja koettu yhdessä. En vain mitenkään haluaisi luovuttaa ja antaa periksi. Uskoisin, että tällä combolla olisi vielä hienoja kokemuksia tulevaisuudessakin... joskus eläkeikä, lasten lapsia, yhteisiä matkoja jne. Koen kuitenkin toistaiseksi olevani mies, jolla on vielä rakkaudellista annettavaa vastakkaiselle sukupuolelle ja en suostu sooloseksiin enää seuraaviksi vuosiksi... juuri kun alkaisin itsekin ymmärtää, mitä on rakastelu ja naisen tyydyttäminen pitkän kaavan mukaan.

Aika minäkeskeistä tekstiä tämä on, mutta tältä tuntuu.

Kiintoisa keskustelu! Mieheni miehekkyys on silmissäni laskenut ja koen hänet nykyään jopa vastenmieliseksi. Tässä eräänä päivänä katsoin nukkuvan mieheni kasvoja ja näin niissä ensimmäistä kertaa anoppini piirteet. Muutoinkaan turvonnut olemus ja ylimääräiset kilot (=huonot elintavat) eivät herätä positiivisia tunteita. Joskus (parempina aikoina) olen miestäni koettanut ohjata terveellisempiin elintapoihin ja painon pudotukseen, mutta kommentit on olleet tyyliin "eihän millään kanin ruualla jaksa töitä tehdä". Ei tunnu ymmärtävän terveysnäkökulmaa tässä, ulkoisesta olemuksesta puhumattakaan.

Mutta miksi se seksi sitten on loppunut... Olen ollut koko suhteemme ajan (15v) se aktiivisempi osapuoli, aloitteentekijä. Mies on kyllä aina lähtenyt mukaan seksiin ja ollut innokas, mutta käytännössä koskaan hän ei ole fyysisesti tai sanallisesti tehnyt aloitetta. Olemme asiasta aikoinaan paljonkin puhuneet, mies ei vain kuulemma osaa ja pelkää torjutuksi tulemista. Vuosikaudet nautin tästä asetelmasta, olla se joka dominoi ja joka sai miehen syttymään aloitteillani, mutta jossain vaiheessa aloin kaivata muutakin. Että joskus minut vieteltäisiin, että mies olisi itsevarma ja "ottaisi sen mikä hänelle kuuluu", eikä varoen kyselisi saako hän nuolla minua tai ottaa takaapäin. Että joskus mies veisi ja minä saisin vain vikistä! Seksin määrän vähetessä samalla kaikki muukin yhteinen läheisyys ja tekeminen väheni. Viimeiset n. viisi vuotta on olleet tätä hiljaisempaa aikaa. Toki aina toisinaan lähennytään ja silloin seksiä ja kaikkea muutakin yhteistä on enemmän, mutta näitä on ollut aina vaan harvemmin ja harvemmin nykyään. Viimeksi seksiä taisi olla elokuussa.

Yhdessä meitä pitää lapset. Eletään kiireisiä ruuhkavuosia jolloin vähä yhteinen aika on iltaisin. Emme oikeastaan riitele, eletään kuin kämppikset, enkä usko lasten tästä erityisesti kärsivän. Taatusti kärsisivät enemmän perheen hajoamisesta. Salasuhteesta haaveilen, mutta en usko että sitä olisi mahdollista toteuttaa jäämättä kiinni. Avointa suhdetta olen miehelleni ehdottanut, mutta hän tyrmäsi sen täysin. Huomaan himoitsevani suunnilleen joka toista vastaantulevaa miestä ja kaipaan miehen kosketusta niin että lähes sattuu. No, näillä kuitenkin mennään eteenpäin...

N38

Vierailija kirjoitti:

Nää jotkat "250 tonnin talolaina estää eron"

Miten niin estää? Talo myyntiin.

Ai lasten koti? Lasten koti on siellä missä on turvallista kasvaa itsevarmuuteen omaksi itsekseen niin että tietää osaavan ja oppivan.

Aika monesti aliarvioidaan lasten älyä kun kuvitellaan suhteen kylmyyden jäävän huomioitta. Ja millaisen parisuhde mallin antaa? Että toinen on vain välttämättömyys? Eikä just se tyyppi jonka vuoksi on kiire kotiin töistä ja jonka kanssa on ilo viettää lomia. Kyllä sen eron lapsikin huomaa.

Ai että pitäisi parikymmentä vuotta rakennettu perhe, koti ja elämä pistää vaihtoon sen takia ettei seksi enää jaksa kiinnostaa? Siinäpä sitä vasta antaisikin todellisen esikuvan ja parisuhdemallin lapsilleen. En ole alkuperäisen kommentin kirjoittaja, mutta en ikinä voisi antaa itselleni anteeksi sitä, jos vanhempana hajottaisin kaiken lasten ja perheen eteen tehdyn vain sen takia, ettei seksi luista! Voisiko olla mitään itsekkäämpää? Meillä on seksiä koko ajan vähemmän, mikä tietysti aluksi harmitti, mutta nyt on paljon rennompaa kun sitä ei enää edes odota. Eikä meillä ole mitenkään kireä tunnelma, yhdessä perheenä tehdään kaikkea ja tullaan toimeen, ja omalla ajalla kumpikin tekee omia asioitaan. Toimii meillä. Ja tämä siis miehen kirjoittama.

M41v kirjoitti:

Seksin loppuminen johti myös siihen, että kaikki muukin fyysinen yhteys loppui. Myös henkinen puoli muuttui enemmän pelkäksi rationaaliseksi. Sellainen yhteys hävisi.

Suhde muuttui lähinnä ystävyys tai kämppis suhteeksi.

Vaimolle tuo on näköjään ihan ok. Tuon rahaa, turvaa, katon pään päälle ja olen lapsille isä.

Minulle tämä on tuonut ahdistusta, läheisyyden kaipuuta ja pelkoakin.

Eikö minusta ole muuhun? Mikä minussa on miehenä vika?

Kaveri (mies) otti just eron ja syynä oli seksi, kaveri vaan totes että syy oli kun ei tee ees mieli toista enää.

Noh totesin vaan et oota hetki kun tulee semmonen ihminen vastaan mikä pistää pakan sekasin, ja niinhän siinä kävikin, uus löyty ja löyty myös se kadonnut seksi.

Kaveri totes vaan jälkeenpäin että miten oikeessa olin ollu ja sano että oli kuulemma menny alkkarit vaihtoon kun oli ekan kerran tavannut.

Eli ei kannata turhaan kärvistellä jos homma ei toimi, täytyy vaan ottaa niskasta itseä kiinni ja päättää mitä elämältä haluaa.

M41v kirjoitti:

Seksin loppuminen johti myös siihen, että kaikki muukin fyysinen yhteys loppui. Myös henkinen puoli muuttui enemmän pelkäksi rationaaliseksi. Sellainen yhteys hävisi.

Suhde muuttui lähinnä ystävyys tai kämppis suhteeksi.

Vaimolle tuo on näköjään ihan ok. Tuon rahaa, turvaa, katon pään päälle ja olen lapsille isä.

Minulle tämä on tuonut ahdistusta, läheisyyden kaipuuta ja pelkoakin.

Eikö minusta ole muuhun? Mikä minussa on miehenä vika?

Täysin samat tunteet! Olen N41.

Tuntuu kuin tukehtuisin pois :(

Viimeiset kolme-neljä vuotta seksi kokoajan vaan vähentynyt... Enää "kelpasin" miehelle, kun hän oli juonut... (välihuom: minä olen meistä se, joka elää terveellisemmin ja huolehtii itsestään)

Viime kerrasta on aikaa jo VUOSI!

Olen alkanut halveksia ja inhota miestäni! Toisaalta rakastan, enkä halua erota. Vihaan sitä, mitä hän on tehnyt meille!

Puhe ei auta. Joskus hän kuuntelee ja on ymmärtäväinen, MUTTA hän ei vaan halua.

Joskus suuttuu ja huutaa minulle: "on sinulla omatkin kädet"!!!!! (kun pyysin että hoitelisi muuten, kuin perinteisellä tavalla...) No ei ole hoidellut....

Pari vuotta sitten hän petti minua.  Humalassa. Lisäsi ahdistustani, huomioimalla muita naisia jopa minun nähteni (kännissä). Sitten paljastui hänen sairaus, joka osaltaan selittää tuon sekoilun ja haluttomuuden.

Minäkin mietin: mikä minussa on vikana? Enkö ole enää nainen? Miksi hän ei halua minua? Miksi Miksi Miksi??? Olen alkanut inhota elämäänikin.

Nukumme erihuoneissa, käymme saunassa erikseen, keitämme aamukahvit erikseen, emme käy käytännössä missään yhdessä, emme puhu aamulla mitään, emme koske toiseen ollenkaan jne.

Kahdeksan kk ilman seksiä, mitä muutoksia tuonut... eroa mietin, en halua kaverisuhdetta, olen todella väsynyt tähän tilanteeseen, alakuloinen, surullinen, kiukkuinen.. tunteiden sekamelska.

EROTKAA. Miksi roikutte tuollaisissa suhteissa. Masokistejako?

Kunnioitus loppui kun saa toimia pelkkänä toivomuskaivona, saamatta edes perustarpeita tyydytettyä. Kuinkakohan monessa suhteessa materialistinen hyvinvointi menee henkisen hyvinvoinnin ja seksin edelle?

Vierailija kirjoitti:

M41v kirjoitti:

Seksin loppuminen johti myös siihen, että kaikki muukin fyysinen yhteys loppui. Myös henkinen puoli muuttui enemmän pelkäksi rationaaliseksi. Sellainen yhteys hävisi.

Suhde muuttui lähinnä ystävyys tai kämppis suhteeksi.

Vaimolle tuo on näköjään ihan ok. Tuon rahaa, turvaa, katon pään päälle ja olen lapsille isä.

Minulle tämä on tuonut ahdistusta, läheisyyden kaipuuta ja pelkoakin.

Eikö minusta ole muuhun? Mikä minussa on miehenä vika?

Täysin samat tunteet! Olen N41.

Tuntuu kuin tukehtuisin pois :(

Viimeiset kolme-neljä vuotta seksi kokoajan vaan vähentynyt... Enää "kelpasin" miehelle, kun hän oli juonut... (välihuom: minä olen meistä se, joka elää terveellisemmin ja huolehtii itsestään)

Viime kerrasta on aikaa jo VUOSI!

Olen alkanut halveksia ja inhota miestäni! Toisaalta rakastan, enkä halua erota. Vihaan sitä, mitä hän on tehnyt meille!

Puhe ei auta. Joskus hän kuuntelee ja on ymmärtäväinen, MUTTA hän ei vaan halua.

Joskus suuttuu ja huutaa minulle: "on sinulla omatkin kädet"!!!!! (kun pyysin että hoitelisi muuten, kuin perinteisellä tavalla...) No ei ole hoidellut....

Pari vuotta sitten hän petti minua.  Humalassa. Lisäsi ahdistustani, huomioimalla muita naisia jopa minun nähteni (kännissä). Sitten paljastui hänen sairaus, joka osaltaan selittää tuon sekoilun ja haluttomuuden.

Minäkin mietin: mikä minussa on vikana? Enkö ole enää nainen? Miksi hän ei halua minua? Miksi Miksi Miksi??? Olen alkanut inhota elämäänikin.

Tässä on hyvä kuvaus siitä miten käy kun seksi ja läheisyys jäävät pois. Se on ihan karmea tapa olla ja kituuttaa. Ja sitä seksistä saatavaa läheisyyden tunnetta ei oikein voi paikata muulla. 

Pettäminen ei ole vaihtoehto, mutta tän jatkuessa tietenkin alkaa jo miettimään sitä, että huijaisi itseään. Kunhan joku olisi sillä tavalla lähellä kuin oma rakas oli ennen. Nimenomaan pettämistä se olisi, koska eihän se ole sama asia. Mutta saisi edes jonkun siivun siitä mikä puuttuu. 

Että kai sitten vaan menee eteenpäin, täyttää elämäänsä jollain muulla ja sitten jonain päivänä joku tuleekin vastaan, joka haluaa jotain muutakin kuin sitä kädenlämpöistä läheisyyttä ja samassa sängyssä turhautumista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tapahtui ensin kaikenlaista ikävää ennen kuin seksi ”loppui”. Silmäni avautuivat ja halu vajosi pohjamutiin toista kohtaan.

Vinkkinä voin kertoa, että ahdistava tunnelma kotona ei saa kumppaniasi haluamaan sinua, ap.

Ei varmaan saakaan, mutta se ei vaikuta tähän tilanteeseen. Mies ei halua seksiä kanssani, koska jouduin ottamaan endometrioosin vuoksi kierukan ja se aikaansaa jatkuvia vuotoja, joita kohtaan miehellä on fobia.

Tein aloituksen, koska en ole tullut ennen ajatelleeksikaan, mitä kaikkea muutakkn seksittömyys aikaansaa suhteelle.

Ap

Mullekaan ei sopinut kierukka, jatkuvasti vuodin, miltei joka päivä. Tuli tulehduksia, niin lääkäri passitti pallohoitoon ja sterilisaatioon. Sen jälkeen loppui vuodot, ihanaa!! suosittelen!!!

Seksiä nyt  vaimon siskon kanssa,puhuttu jos eroaisin ja kertoisin vaimolle

Vierailija kirjoitti:

Nukumme erihuoneissa, käymme saunassa erikseen, keitämme aamukahvit erikseen, emme käy käytännössä missään yhdessä, emme puhu aamulla mitään, emme koske toiseen ollenkaan jne.

Nyt en ymmärrä, mikä tuossa nyt on niin jotenkin erikoista? Perus-avioliitto. Luuleeko joku ihan oikeasti että se possunpunainen seukkausaika jatkuu ikuisesti senkin jälkeen kun tavarat ja postiosoitteet on laitettu samaan asuntoon?

Kyllä se seksi vaan on se yhdessä pitävä liima parisuhteessa. Olen huomannut kun seksi on vähentynyt noin kerran kuussa saatavaksi erikoisuudeksi niin kaikki miehessä ärsyttää. Ero pyörii mielessä jatkuvasti enkä oikein löydä syitä miksi olla yhdessä.