Lapset eivät tottele, äitinsä vähättelee sääntöjäni ja kieltojani
Lapsemme käyttäytyvät huonosti, eivät tottele kehotuksia ja tekevät kaikkea häiritsevää. Olen isä, joka haluaisi estää tätä kertomalla sääntöjä ja kieltoja. Lasten äiti kuitenkin vähättelee jatkuvasti tekemisiäni ja vieläpä lasten silmien edessä.
Hän sanoo aina että älä tee noin ja älä sano noin, vaikka lapsemme esim olisivat juosseet rappukäytävään ilman kenkiä metelöimään. Olen itse aivan raivona/hermoromahduksen partaalla. Haluaisin vaan heidän käyttäytyvän paremmin.
En tiedä mitä tehdä. Onko ero ainoa ratkaisu, vai meneekö tilanne vielä pahempaan suuntaan?
Terveisin "..ttuuntunut isä"
Kommentit (152)
Mutta eihän se niin voi olla, että vain toista vanhempaa tarttee totella?
Sun pitää ottaa itse se arvovalta. Kun sä komennat lasta niin pidä huoli, että laps tottelee, äläkä anna periksi.
Älä uhkaa sellaisella mitä et voi toteuttaa vaan uhkauksen pitää olla realistinen.
Esim. Jos et nyt heti paikalla istu hiljaa (ruokapöydässä), niin et saa jälkiruokaa (jäätelöä).
Oletko ap poissaoleva isä, joka on lapsien kanssa tekemisissä pääasiassa lomilla, mutta haluaisi päättää yksin lapsia koskevista säännöistä? Olitko koneella, kun lapset juoksivat rappukäytävään ja sen jälkeen kypsänä aikuisena raivosit lapsille? Mitäs, jos vaikka rakentelisit legoilla lasten kanssa, ettei heidän tarvitse hakea huomiotasi väärillä tavoilla?
Vie lapset illaksi hoitoon tai jos saat kavereille pariksi tunniksi.
Sitten vaimon kanssa kehityskeskustelu.
Kahden kesken. Lapset eivät saa olla missään tapauksessa läsnä.
Teet selväksi että teidän on yhdessä sovittava pelisäännöt perheellenne ja toisen mitätöinti lasten läsnäollessa vähentää auktoriteettia.
Et kerro vanhojako lapsenne on. Takaan ja alleviivaan että teillä on ongelmia murkkuiässä mikäli mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä sekä miten tehdään on hukassa mentäessä 12v ja ylöspäin.
Vierailija kirjoitti:
Vie lapset illaksi hoitoon tai jos saat kavereille pariksi tunniksi.
Sitten vaimon kanssa kehityskeskustelu.
Kahden kesken. Lapset eivät saa olla missään tapauksessa läsnä.Teet selväksi että teidän on yhdessä sovittava pelisäännöt perheellenne ja toisen mitätöinti lasten läsnäollessa vähentää auktoriteettia.
Et kerro vanhojako lapsenne on. Takaan ja alleviivaan että teillä on ongelmia murkkuiässä mikäli mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä sekä miten tehdään on hukassa mentäessä 12v ja ylöspäin.
Lapset 5,7 ja 10. Just tota tulevaa mietinkin. Vanhin ei tottele kotiintuloaikoja, myöhästyy usein yli tunninkin. Nuoremmat metelöivät paljon ja eivät usko mua juuri lainkaan kun ovat jo havainneet, että kaikki mitä sanon, ei tarvitse välittää, koska äitinsä on aina omilla kommenteillaan vetänyt maton jo jalkojeni alta. Olen sen verran älykäs, että näen jo mikä tässä on edessä muutaman vuoden päästä. Näen myös sen, että kunhan nuoremmatkin ovat täysi-ikäiset silloin viimeistään lähden omilleni.
Entäs jos sopisitte ihan kahdestaan säännöt joita haluatte teillä noudatettavan ja keinot joilla niitä toimeenpannaan? Sovitte, että lasten edessä vedetään aina yhtä köyttä.
Vietätkö ap kuinka paljon aikaa lasten kanssa noin ylipäänsä? Teettekö paljon asioita yhdessä, vai oletko ulkoistanut lasten ja kodinhoidon puolisollesi, mutta haluat käskyttää ja päsmäröidä perhettäsi? Kuvitteletko, että hyvä kasvatustulos saavutetaan säännöillä ja käskyttämisellä sekä rangaistusten uhilla?
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap poissaoleva isä, joka on lapsien kanssa tekemisissä pääasiassa lomilla, mutta haluaisi päättää yksin lapsia koskevista säännöistä? Olitko koneella, kun lapset juoksivat rappukäytävään ja sen jälkeen kypsänä aikuisena raivosit lapsille? Mitäs, jos vaikka rakentelisit legoilla lasten kanssa, ettei heidän tarvitse hakea huomiotasi väärillä tavoilla?
Hetkinen , isä yrittää saada lastensa käyttäytymiseen jotain kuria yleisesti hyväksyttävällä tasolla niin täällä vedetään mutkat suoriksi ja oletetaan , että on poissaolollaan loistavaksi kotityranniksi. Kuinka yllättävää !
Vanhempien on oltava samaa mieltä , siitähän tässä on kyse. Lasten äidin mielestä saanevat ap :n tapauksessa tehdä mitä haluavat. Pahinta on aloittajan kertoma mitätöinti. Lapsi kyllä osaa käyttää sitä hyväkseen. Ei siinä jämäkkyys auta kun toinen ottaa pikkupirut siipiensä suojaan. Perheeseen muodostuu 2 leiriä.
Raivoaminen ja äänen korottaminen ovat eri asioita , joskus vaan täytyy. Et nyt pikkukulta kiipeilisi parvekkeen kaiteella, ihan varmasti joo.
Ei se lapsi traumatisoidu loppuiäkseen, jos vanhempi ei aina ole hymyilevä ja hyväntuulinen.
Jos mun kakarat juoksentelisivat huvikseen rappukäytävässä kiljumassa , kiskoisin ne korvista kotiin noin kuvainnollisesti . Se on yhteistä tilaa, jossa liikutaan muut ihmiset huomioiden. Sama pätee kaikkeen muuhunkin.
Vaimo neuvotteluun ja yhteiset kurinpitotoimet pöytäkirjaan.
Turhaa te yritätte väkisin etsiä minusta vikoja, suurin ongelma on tuo heidän äitinsä esittämä /opettama asenne minua kohtaan.
Ihan riittävästi vietän aikaa lasteni kanssa yleensä päivittäin klo 16-21, eli töistä päästyäni nukkumaanmenoon saakka.
Mikään keskustelu ei auta. En jaksa enää mitään valtataistelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap poissaoleva isä, joka on lapsien kanssa tekemisissä pääasiassa lomilla, mutta haluaisi päättää yksin lapsia koskevista säännöistä? Olitko koneella, kun lapset juoksivat rappukäytävään ja sen jälkeen kypsänä aikuisena raivosit lapsille? Mitäs, jos vaikka rakentelisit legoilla lasten kanssa, ettei heidän tarvitse hakea huomiotasi väärillä tavoilla?
Hetkinen , isä yrittää saada lastensa käyttäytymiseen jotain kuria yleisesti hyväksyttävällä tasolla niin täällä vedetään mutkat suoriksi ja oletetaan , että on poissaolollaan loistavaksi kotityranniksi. Kuinka yllättävää !
Vanhempien on oltava samaa mieltä , siitähän tässä on kyse. Lasten äidin mielestä saanevat ap :n tapauksessa tehdä mitä haluavat. Pahinta on aloittajan kertoma mitätöinti. Lapsi kyllä osaa käyttää sitä hyväkseen. Ei siinä jämäkkyys auta kun toinen ottaa pikkupirut siipiensä suojaan. Perheeseen muodostuu 2 leiriä.
Raivoaminen ja äänen korottaminen ovat eri asioita , joskus vaan täytyy. Et nyt pikkukulta kiipeilisi parvekkeen kaiteella, ihan varmasti joo.
Ei se lapsi traumatisoidu loppuiäkseen, jos vanhempi ei aina ole hymyilevä ja hyväntuulinen.
Jos mun kakarat juoksentelisivat huvikseen rappukäytävässä kiljumassa , kiskoisin ne korvista kotiin noin kuvainnollisesti . Se on yhteistä tilaa, jossa liikutaan muut ihmiset huomioiden. Sama pätee kaikkeen muuhunkin.
Vaimo neuvotteluun ja yhteiset kurinpitotoimet pöytäkirjaan.
Ap ei ole vastannut kysymyksiin, miten hän osallistuu lastensa elämään. Siihen on varmaan syynsö, joka ei ole ap:lle edullinen. Lasten kanssa tulee viettää aikaa, jotta osaa ohjata lapsia ja heidän käytöstään oikeaan suuntaan rähjäämättä ja huutamatta.
Turhaa te yritätte väkisin etsiä minusta vikoja, suurin ongelma on tuo heidän äitinsä esittämä /opettama asenne minua kohtaan.
Ihan riittävästi vietän aikaa lasteni kanssa yleensä päivittäin klo 16-21, eli töistä päästyäni nukkumaanmenoon saakka.
Mikään keskustelu ei auta. En jaksa enää mitään valtataistelua.
Mitä puuhailet lasten kanssa iltaisin? Miksi et pysty ohjaamaan lasten käytöstä oikeaan suuntaan ilman sääntöjä ja uhkauksia? Yleensähän lapset hölmöilee, kun ne jättää huomiotta.
Vierailija kirjoitti:Vie lapset illaksi hoitoon tai jos saat kavereille pariksi tunniksi.
Sitten vaimon kanssa kehityskeskustelu.
Kahden kesken. Lapset eivät saa olla missään tapauksessa läsnä.Teet selväksi että teidän on yhdessä sovittava pelisäännöt perheellenne ja toisen mitätöinti lasten läsnäollessa vähentää auktoriteettia.
Et kerro vanhojako lapsenne on. Takaan ja alleviivaan että teillä on ongelmia murkkuiässä mikäli mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä sekä miten tehdään on hukassa mentäessä 12v ja ylöspäin.
Lapset 5,7 ja 10. Just tota tulevaa mietinkin. Vanhin ei tottele kotiintuloaikoja, myöhästyy usein yli tunninkin. Nuoremmat metelöivät paljon ja eivät usko mua juuri lainkaan kun ovat jo havainneet, että kaikki mitä sanon, ei tarvitse välittää, koska äitinsä on aina omilla kommenteillaan vetänyt maton jo jalkojeni alta. Olen sen verran älykäs, että näen jo mikä tässä on edessä muutaman vuoden päästä. Näen myös sen, että kunhan nuoremmatkin ovat täysi-ikäiset silloin viimeistään lähden omilleni.
Meillä isä oppi vanhemmaksi eron jälkeen, kun oli pakko antaa aikaa lapsille. Sitä ennen yritti raivoamalla saada kuria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap poissaoleva isä, joka on lapsien kanssa tekemisissä pääasiassa lomilla, mutta haluaisi päättää yksin lapsia koskevista säännöistä? Olitko koneella, kun lapset juoksivat rappukäytävään ja sen jälkeen kypsänä aikuisena raivosit lapsille? Mitäs, jos vaikka rakentelisit legoilla lasten kanssa, ettei heidän tarvitse hakea huomiotasi väärillä tavoilla?
Hetkinen , isä yrittää saada lastensa käyttäytymiseen jotain kuria yleisesti hyväksyttävällä tasolla niin täällä vedetään mutkat suoriksi ja oletetaan , että on poissaolollaan loistavaksi kotityranniksi. Kuinka yllättävää !
Vanhempien on oltava samaa mieltä , siitähän tässä on kyse. Lasten äidin mielestä saanevat ap :n tapauksessa tehdä mitä haluavat. Pahinta on aloittajan kertoma mitätöinti. Lapsi kyllä osaa käyttää sitä hyväkseen. Ei siinä jämäkkyys auta kun toinen ottaa pikkupirut siipiensä suojaan. Perheeseen muodostuu 2 leiriä.
Raivoaminen ja äänen korottaminen ovat eri asioita , joskus vaan täytyy. Et nyt pikkukulta kiipeilisi parvekkeen kaiteella, ihan varmasti joo.
Ei se lapsi traumatisoidu loppuiäkseen, jos vanhempi ei aina ole hymyilevä ja hyväntuulinen.
Jos mun kakarat juoksentelisivat huvikseen rappukäytävässä kiljumassa , kiskoisin ne korvista kotiin noin kuvainnollisesti . Se on yhteistä tilaa, jossa liikutaan muut ihmiset huomioiden. Sama pätee kaikkeen muuhunkin.
Vaimo neuvotteluun ja yhteiset kurinpitotoimet pöytäkirjaan.Ap ei ole vastannut kysymyksiin, miten hän osallistuu lastensa elämään. Siihen on varmaan syynsö, joka ei ole ap:lle edullinen. Lasten kanssa tulee viettää aikaa, jotta osaa ohjata lapsia ja heidän käytöstään oikeaan suuntaan rähjäämättä ja huutamatta.
Kysyisitkö lasten äidiltä osallistuuko hän lastensa elämään????
Vierailija kirjoitti:
Turhaa te yritätte väkisin etsiä minusta vikoja, suurin ongelma on tuo heidän äitinsä esittämä /opettama asenne minua kohtaan.
Ihan riittävästi vietän aikaa lasteni kanssa yleensä päivittäin klo 16-21, eli töistä päästyäni nukkumaanmenoon saakka.
Mikään keskustelu ei auta. En jaksa enää mitään valtataistelua.
Mitä puuhailet lasten kanssa iltaisin? Miksi et pysty ohjaamaan lasten käytöstä oikeaan suuntaan ilman sääntöjä ja uhkauksia? Yleensähän lapset hölmöilee, kun ne jättää huomiotta.
Mitä sä höpötät? Ap kirjoitti, että vaimo vähättelee hänen auktoriteettiaan jopa lasten edessä. Luitko aloitusta ollenkaan?
Turhaa te yritätte väkisin etsiä minusta vikoja, suurin ongelma on tuo heidän äitinsä esittämä /opettama asenne minua kohtaan.
Ihan riittävästi vietän aikaa lasteni kanssa yleensä päivittäin klo 16-21, eli töistä päästyäni nukkumaanmenoon saakka.
Mikään keskustelu ei auta. En jaksa enää mitään valtataistelua.
Ehkä sun kannaisi alkaa oikeasti poissa olevaksi isäksi , jos pääsi sen kestää. Annat vaimon hoitaa kun mitä ilmeisemmin osaa , noin omasta mielestään.
Lapsethan siinä valitettavasti menetään jo siinä mielessä , että heiltä aika varmasti viedään tulevaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap poissaoleva isä, joka on lapsien kanssa tekemisissä pääasiassa lomilla, mutta haluaisi päättää yksin lapsia koskevista säännöistä? Olitko koneella, kun lapset juoksivat rappukäytävään ja sen jälkeen kypsänä aikuisena raivosit lapsille? Mitäs, jos vaikka rakentelisit legoilla lasten kanssa, ettei heidän tarvitse hakea huomiotasi väärillä tavoilla?
Hetkinen , isä yrittää saada lastensa käyttäytymiseen jotain kuria yleisesti hyväksyttävällä tasolla niin täällä vedetään mutkat suoriksi ja oletetaan , että on poissaolollaan loistavaksi kotityranniksi. Kuinka yllättävää !
Vanhempien on oltava samaa mieltä , siitähän tässä on kyse. Lasten äidin mielestä saanevat ap :n tapauksessa tehdä mitä haluavat. Pahinta on aloittajan kertoma mitätöinti. Lapsi kyllä osaa käyttää sitä hyväkseen. Ei siinä jämäkkyys auta kun toinen ottaa pikkupirut siipiensä suojaan. Perheeseen muodostuu 2 leiriä.
Raivoaminen ja äänen korottaminen ovat eri asioita , joskus vaan täytyy. Et nyt pikkukulta kiipeilisi parvekkeen kaiteella, ihan varmasti joo.
Ei se lapsi traumatisoidu loppuiäkseen, jos vanhempi ei aina ole hymyilevä ja hyväntuulinen.
Jos mun kakarat juoksentelisivat huvikseen rappukäytävässä kiljumassa , kiskoisin ne korvista kotiin noin kuvainnollisesti . Se on yhteistä tilaa, jossa liikutaan muut ihmiset huomioiden. Sama pätee kaikkeen muuhunkin.
Vaimo neuvotteluun ja yhteiset kurinpitotoimet pöytäkirjaan.Ap ei ole vastannut kysymyksiin, miten hän osallistuu lastensa elämään. Siihen on varmaan syynsö, joka ei ole ap:lle edullinen. Lasten kanssa tulee viettää aikaa, jotta osaa ohjata lapsia ja heidän käytöstään oikeaan suuntaan rähjäämättä ja huutamatta.
Kysyisitkö lasten äidiltä osallistuuko hän lastensa elämään????
Täällä aika usein vittuillaan naisille, että roikkuvat liikaa palstalla ja somessa, jos lastenkasvatus ei luista ja apua kaivattaisiin.
Hetkinen, onko sun nimi Antti? Kuuntele vaimoasi, on perehtynyt lasten kasvatus asioihin ja hänellä on pointtinsa, vaikka hänen ”kurinpito” näyttäytyy Sulle lässytyksenä.
Ongelma on parisuhteessanne.
Se täytyy ratkaista siten, että istutte alas ja kaytte aidosti läpi asiaa.
Mutta tilanteen ollessa tuo, on syytä mennä ammattilaisen luo.
Muuten asia ei muutu, vaan pahenee ja kaikki häviävät.
Vierailija kirjoitti:Vie lapset illaksi hoitoon tai jos saat kavereille pariksi tunniksi.
Sitten vaimon kanssa kehityskeskustelu.
Kahden kesken. Lapset eivät saa olla missään tapauksessa läsnä.Teet selväksi että teidän on yhdessä sovittava pelisäännöt perheellenne ja toisen mitätöinti lasten läsnäollessa vähentää auktoriteettia.
Et kerro vanhojako lapsenne on. Takaan ja alleviivaan että teillä on ongelmia murkkuiässä mikäli mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä sekä miten tehdään on hukassa mentäessä 12v ja ylöspäin.
Lapset 5,7 ja 10. Just tota tulevaa mietinkin. Vanhin ei tottele kotiintuloaikoja, myöhästyy usein yli tunninkin. Nuoremmat metelöivät paljon ja eivät usko mua juuri lainkaan kun ovat jo havainneet, että kaikki mitä sanon, ei tarvitse välittää, koska äitinsä on aina omilla kommenteillaan vetänyt maton jo jalkojeni alta. Olen sen verran älykäs, että näen jo mikä tässä on edessä muutaman vuoden päästä. Näen myös sen, että kunhan nuoremmatkin ovat täysi-ikäiset silloin viimeistään lähden omilleni.
Ja hölönpölön ja joopa joo. Voi kma#!
Voiko mies enempää vetäytyä vastuusta ja olla marttyyri?
Perheneuvolaan mars mars!
Tarvitsette tukea vanhemmuuteen nyt heti. Ota itse yhteyttä esikoisen koulu terkkariin joka pystyy ohjaamaan koulupsykologille ja siitä mitkä ikinä ovatkaan kuntanne palvelut näissä tapauksissa.
Vain vastuuntunnoton vanhempi jättää perheensä oman onnensa varaan vetäytyen omasta vastuusta.
Hyvä että huomasit ongelman. Vielä ei ole liian myöhäistä.
Tsemppiä!
Lapsille pitää opettaa käyttäytymissääntöjä, mutta ei raivoamalla. Pitää itse käyttäytyä hyvin, että lapset voi siitä oppia.