Lue keskustelun säännöt.
Lapset eivät tottele, äitinsä vähättelee sääntöjäni ja kieltojani
"..ttuununut isä"
28.12.2019 |
Lapsemme käyttäytyvät huonosti, eivät tottele kehotuksia ja tekevät kaikkea häiritsevää. Olen isä, joka haluaisi estää tätä kertomalla sääntöjä ja kieltoja. Lasten äiti kuitenkin vähättelee jatkuvasti tekemisiäni ja vieläpä lasten silmien edessä.
Hän sanoo aina että älä tee noin ja älä sano noin, vaikka lapsemme esim olisivat juosseet rappukäytävään ilman kenkiä metelöimään. Olen itse aivan raivona/hermoromahduksen partaalla. Haluaisin vaan heidän käyttäytyvän paremmin.
En tiedä mitä tehdä. Onko ero ainoa ratkaisu, vai meneekö tilanne vielä pahempaan suuntaan?
Terveisin "..ttuuntunut isä"
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Ap, oman kokemukseni perusteella tuollainen tilanne ei pääty hyvin. :(
Lapsi oppii aika nopeasti kumpi vanhemmista on se lepsumpi, ja oppii manipuloimaan arjen tilanteet edukseen.
Tämä on vielä jossain määrin ihan normaalia, mutta mutta...Kerroit tuossa että lasten äiti vähättelee kurinpitoasi lasten kuullen.
BIG NO NO!Lapsi oppii että äiti on heidän liittolaisensa pahaa ja tyhmää isiä vasvaa! :(
Tämä on yksi tuhoisimmista tavoista vaikuttaa lapsen kehitykseen, ja kasvattaa lapsesta pesunkestävän manipulatiivisen narsistin, kokemusta on...
Narsisteja ei kasvateta. Narsistiksi synnytään ja kasvatuksella niitä luonteenpiirteitä kyetään yleensä joko hälventämään tai pahentamaan. Se on lääketieteellinen diagnoosi jota ei tulisi heitellä kevyesti. Manipuloiva k usipää ei suinkaan ole aina narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten äiti kehuu olevansa kasvatusalan ammattilainen, mutta kuitenkin juuri hänen lapsensa juoksevat kaupassa, temppuilevat esim autossa heittelemällä tavaroita, availemalla ikkunoita/turvavöitä tai potkimalla etupenkkiä kuraisilla kengillä... Ja jos minä noista suutun, heidän äitinsä keksii jonkun mitättömän puolustuksen heidän hyväkseen (esim ovat vaan väsyneitä) tai vaientaa minut yksinkertaisesti sanomalla "älä paasaa siinä". Mitä tuon jälkeen enää viitsii tehdä kuin niellä kiukkunsa ja keskittyä ajamiseen...
Vaimollasi ei ole konsteja saada lapsia käyttäytymään paremmin, siinä on syy, miksi hän keksii syitä sille, miksi he eivät käyttäydy. Lapsilla saattaa olla myös jotain pahoinvointia, johon he omalla käytöksellään reagoivat. Hyvin voivat ja tasapainoiset lapset eivät sekoile väsyneinäkään. Kaikki siis alkaa lastenne henkisestä tasapainoisuudesta tai sen puutteesta.
t.kristallikissaUseimmat normaalit lapset sekoilevat joskus.
Niin, no silloin vaimon pitäisi pahoitella miehelle asiaa. Samoin miehen, jos hakee lapsia ja he sekoilevat ja vaimo vain on mukana.
Eli vanhemmat pitävät yhtä keskenään, ei toinen vanhempi lasten kanssa.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Jouluherkkujen jälkeisessä sokeriöverihuppelissa sekoileville lapsille räyhääminen on älytöntä. Tottakai tilanne pitää saada keskeytettyä mutta VÄHÄN TILANNETAJUA PLIIS.
Vanhempien välisiin kasvatuksellisiin näkemyseroihin saa apua perheneuvolasta tai pariterapiasta. On ikävää jos ette ymmärrä tai kunnioita toistenne toimintatapoja, todennäköisesti tavoite kasvattaa kunnon ihmisiä lapsistanne on kuitenkin sama! Tsemppiä!
Jos vaino ei kunnioita miehen toimintatapoja, niin hänen tässä sinne terapiaan kuuluisi mennä. Mitään terapiaa ei tarvittaisi, jos ap:n vaimo tajuaisi kasvattavansa lapsia yhdessä miehensä kanss ja arvostaisi tätä.
t.kristallikissa
Teidän pitää käydä aikuisten kesken keskustelu siitä, mitkä on pelisäännöt. Lasten silmien edessä ei tule olla erimielinen, lapset vaan alkaa pelata sillä.
Vastaus numerolle 41.
Huomaan kyllä, että olet nainen - suomalainen nainen- joka on aivopesty sukupuoliseen paremmuuteen. Luulet heti, että minussa on joku lähtökohtainen vika.
En ole koskaan ollut väkivaltainen ketään kohtaan. En lapsia, naisia enkä miehiäkään kohtaan, vaikka minulle on haistateltu. Olen iso, vahva mies, en minä voi ketään lyödä. Olen kyllä itse saanut risupiiskaa lapsena ja luunappejakin. Opinpahan ihmisiksi.
Kun syyttelet, jäävät ehdotuksesikin huomioitta.
Lapsemme eivät jatkuvasti juokse rapussa, vain jos niiltä on kieltänyt jotain, niin silloin joku on saattanut sinne karata. Se oli vain kuvainnollinen esimerkki. Tää ns keskustelu alkaa lähteä aivan väärään suuntaan, pelkkään miehen syyttelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ktistallikissa kirjoittelee harvinaisen järkeviä täällä, täysin samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouluherkkujen jälkeisessä sokeriöverihuppelissa sekoileville lapsille räyhääminen on älytöntä. Tottakai tilanne pitää saada keskeytettyä mutta VÄHÄN TILANNETAJUA PLIIS.
Vanhempien välisiin kasvatuksellisiin näkemyseroihin saa apua perheneuvolasta tai pariterapiasta. On ikävää jos ette ymmärrä tai kunnioita toistenne toimintatapoja, todennäköisesti tavoite kasvattaa kunnon ihmisiä lapsistanne on kuitenkin sama! Tsemppiä!
Jos vaino ei kunnioita miehen toimintatapoja, niin hänen tässä sinne terapiaan kuuluisi mennä. Mitään terapiaa ei tarvittaisi, jos ap:n vaimo tajuaisi kasvattavansa lapsia yhdessä miehensä kanss ja arvostaisi tätä.
t.kristallikissa
Vaimo varmaankin ajattelee juuri sanoin miehestään. Siksi ulkopuolinen auttaja voi saada vanhemmat näkemään tilanteen ja löytämään siihen ratkaisun. Ratkaisu ei löydy iskemällä päätä seinään ja jankkaamalla että MINÄ OLEN OIKEASSA.
PYYDÄN sinulta Kristallikissa että palaat takaisin miettimään oman joulupäiväsi ihme episodia ”Tunnen itseni surulliseksi”-ketjuusi ja jätät tämän ketjun rauhaan, tässä on niin kiinnostava ja monta perhettä koskettava keskustelu meneillään. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille pitää opettaa käyttäytymissääntöjä, mutta ei raivoamalla. Pitää itse käyttäytyä hyvin, että lapset voi siitä oppia.
Ääntä saa kyllä korottaa ja huutakkiin jotta akuutti tilanne saadaan kuriin, esim. jos lapset juoksee rappukäytävässä alasti ja huutaa, eivätkä kuule kun heille lempällä äänellä hymyillen sanoo, että tulisitteko nyt sisälle ja lopettaisitte metelöinnin. Silloin karjastaan niin paljon kuin ääntä lähtee ja ilmekkin vihaisena, niin että lapset a) kuulee sen ja b) tajuaa että nyt on tosi kyseessä. Sitten voi jatkaa sitä lempeällä äänellä puhumista, hymyilyä ja pusuttelua, kun ne kakarat on takaisin omassa asunnossaan.
Voin kertoa kun omille lapsilleni sanon matalalla äänellä ^lapsen nimi^
Hän on välittömästi rauhallinen. Tietää että nyt meni pieleen ja äiti on vihainen.
Omat lapseni tietävät keskustelun seuraavan.
Itse tiesin aikoinani saavani selkään ilman selitystä mikä meni pieleen tai että miten olisi pitänyt toimia.
Tilanne on paha. Luin ketjun läpi ja tässä on vain yksi vaihtoehto.
Ota ero.
Asiat eivät enää muutu parempaan, kymmenen vuotta on tehnyt tehtävänsä.
Täysin turhaa miettiä, mitä OLISI pitänyt tehdä.
Hyväksikäyttö ja mitätöinti ovat väkivaltaa, jota ei pidä sietää.
Ansaitset paremman naisen itsellesi, mutta tämä ei ole tärkeysjärjestyksessä kärjessä.
Ansaitset paremman elämän itsellesi...sitäkautta myös lapsille.
Vääristynyt isä/äiti käytösmalli, mikä heillä on, voi parantua ja parantuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap poissaoleva isä, joka on lapsien kanssa tekemisissä pääasiassa lomilla, mutta haluaisi päättää yksin lapsia koskevista säännöistä? Olitko koneella, kun lapset juoksivat rappukäytävään ja sen jälkeen kypsänä aikuisena raivosit lapsille? Mitäs, jos vaikka rakentelisit legoilla lasten kanssa, ettei heidän tarvitse hakea huomiotasi väärillä tavoilla?
Hetkinen , isä yrittää saada lastensa käyttäytymiseen jotain kuria yleisesti hyväksyttävällä tasolla niin täällä vedetään mutkat suoriksi ja oletetaan , että on poissaolollaan loistavaksi kotityranniksi. Kuinka yllättävää !
Vanhempien on oltava samaa mieltä , siitähän tässä on kyse. Lasten äidin mielestä saanevat ap :n tapauksessa tehdä mitä haluavat. Pahinta on aloittajan kertoma mitätöinti. Lapsi kyllä osaa käyttää sitä hyväkseen. Ei siinä jämäkkyys auta kun toinen ottaa pikkupirut siipiensä suojaan. Perheeseen muodostuu 2 leiriä.
Raivoaminen ja äänen korottaminen ovat eri asioita , joskus vaan täytyy. Et nyt pikkukulta kiipeilisi parvekkeen kaiteella, ihan varmasti joo.
Ei se lapsi traumatisoidu loppuiäkseen, jos vanhempi ei aina ole hymyilevä ja hyväntuulinen.
Jos mun kakarat juoksentelisivat huvikseen rappukäytävässä kiljumassa , kiskoisin ne korvista kotiin noin kuvainnollisesti . Se on yhteistä tilaa, jossa liikutaan muut ihmiset huomioiden. Sama pätee kaikkeen muuhunkin.
Vaimo neuvotteluun ja yhteiset kurinpitotoimet pöytäkirjaan.Ap ei ole vastannut kysymyksiin, miten hän osallistuu lastensa elämään. Siihen on varmaan syynsö, joka ei ole ap:lle edullinen. Lasten kanssa tulee viettää aikaa, jotta osaa ohjata lapsia ja heidän käytöstään oikeaan suuntaan rähjäämättä ja huutamatta.
Höpönlöpön. Itse olin kotiäitinä 7 vuotta ja sitten osa-aikatyössä voidakseni olla lasten kanssa, ja siitä huolimatta (myös paljon läsnä olevan) puolisoni täydellinen jämäkkyyden ja johdonmukaisuuden puute vaikeutti merkittävästi minun kasvatustyötäni ja kiristi hermoja. "Yhdessä sovittiin" tietyistä odotuksista (esim. että kouluikäiset ei voi passuuttaa vanhempaa kuin orjaa tai jättää jälkeensä tolkutonta sotkua, tyyliin pudotella hedelmän kuoria pöydästä lattialle ja jättää siihen tai pissata ohi pöntön ja jättää lätäkköä lattialle), mutta kun isä tämän kaiken salli niin minä jouduin vääntämään aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan sen sijaan että lapset oppisi tolkulliset tavat. Ja myönnän, joskus meni hermotkin, eikä huutaminen ole oikein, mutta ei johtunut myöskään läsnäolon puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oman kokemukseni perusteella tuollainen tilanne ei pääty hyvin. :(
Lapsi oppii aika nopeasti kumpi vanhemmista on se lepsumpi, ja oppii manipuloimaan arjen tilanteet edukseen.
Tämä on vielä jossain määrin ihan normaalia, mutta mutta...Kerroit tuossa että lasten äiti vähättelee kurinpitoasi lasten kuullen.
BIG NO NO!Lapsi oppii että äiti on heidän liittolaisensa pahaa ja tyhmää isiä vasvaa! :(
Tämä on yksi tuhoisimmista tavoista vaikuttaa lapsen kehitykseen, ja kasvattaa lapsesta pesunkestävän manipulatiivisen narsistin, kokemusta on...
Narsisteja ei kasvateta. Narsistiksi synnytään ja kasvatuksella niitä luonteenpiirteitä kyetään yleensä joko hälventämään tai pahentamaan. Se on lääketieteellinen diagnoosi jota ei tulisi heitellä kevyesti. Manipuloiva k usipää ei suinkaan ole aina narsisti.
Totta. Kaikki meistää syntyy narsistiksi, se on täysin luonnollinen kasvuvaihe.
Terveellä kasvatuksella lapsi kasvaa tuosta narsismistaan ulos, epäterveellä kasvatuksella se jää päälle.
Manipuloiva k usipää on lähes aina narsisti, tai sen äärimuoto, psykopaatti.
Lapsille ei kumpaakaan diagnoosia edes anneta, ei vaikka olisi aihetta, koska aihe on ”tabu”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"..ttuuntunut isä" kirjoitti:
Turhaa te yritätte väkisin etsiä minusta vikoja, suurin ongelma on tuo heidän äitinsä esittämä /opettama asenne minua kohtaan.
Ihan riittävästi vietän aikaa lasteni kanssa yleensä päivittäin klo 16-21, eli töistä päästyäni nukkumaanmenoon saakka.
Mikään keskustelu ei auta. En jaksa enää mitään valtataistelua.
Mitä puuhailet lasten kanssa iltaisin? Miksi et pysty ohjaamaan lasten käytöstä oikeaan suuntaan ilman sääntöjä ja uhkauksia? Yleensähän lapset hölmöilee, kun ne jättää huomiotta.
Mitä sä höpötät? Ap kirjoitti, että vaimo vähättelee hänen auktoriteettiaan jopa lasten edessä. Luitko aloitusta ollenkaan?
Ap kirjoitti, että vaimo arvostelee hänen tapaansa sanoa ja tehdä asioita siinä vaiheessa, kun lapset ärsyttävät tai tekevät jotain luvatonta. Kyse ei ole auktoriteetista vaan siitä, miten ap sitä käyttää ja nyt nähtävästi kyse on uhkailun, lahjonnan ja kiristämisen tavoista, ei siitä, onko ap:lla tarpeeksi arvovaltaa vanempana olemiseen.
Tietenkin vaimo kieltää miestä, kun tämä retuuttaa lasta hiuksista repien pois rappukäytävästä. Tietenkin vaimo ilmoittaa, että noin ei tehdä, kun mies karjuu kurkku suorana pihassa, että nyt v***n kakarat autoon tai hakkaan teidät. Tietenkin vaimo kieltää miestä, kun tämä uhkailee, että ottaa lapsilta puhelimet pois seuraavaksi sadaksi vuodeksi (ensinnäkin siksi, että vaimo omistaa ne puhelimet ja liittymät ja toiseksi siksi, että moinen rangaistus on järjestön, kun rikkeenä on sukan katoaminen).
Kasvattaminen ei ole sitä, että puututaan pelkkiin väärintekoihin. Kasvattaminen on sitä, että teko estetään jo ennen syntymistään. Aina se ei onnistu, hyvin usein onnistuu. Läheskään kaikissa perheissä lapset eivät juokse huutamassa rappukäytävässä. Ap:n kannattaa miettiä, että miksi noin.
Mistä nyt keksit että ap olisi väkivaltainen ja käyttäytyisi noin? Siitäkö, että meni ilmaisemaan sukupuolensa? Jos ap olisi nainen, niin et edes epäilisi väkivaltaisuutta.
Turhauttava tilanne ap:lla, ettei yhteistyö toimii lainkaan toisen kasvattajan kanssa, jos juttelu ei auta, niin miten olisi esim. perheterapia?
Koska en tiedä yhtäkään tilannetta, jossa oma mies käyttäysyisi ap:n kuvaamalla tavalla. Ei meillä lapset pääse rappukäytävään juoksentelemaan, mies kyllä huomaisi, mitä on tekeillä. Ja jos 12 v menisi sinne kiljumaan, niin kyse olisi jo sen verran isosta ongelmasta, että se olisi perheessä huomattu jo aikaa sitten!
Ap kirjoitti : "Lapsemme käyttäytyvät huonosti, eivät tottele kehotuksia ja tekevät kaikkea häiritsevää. Olen isä, joka haluaisi estää tätä kertomalla sääntöjä ja kieltoja... Olen itse aivan raivona/hermoromahduksen partaalla. Haluaisin vaan heidän käyttäytyvän paremmin."
Ap:n vanhin lapsi on 12v ja nyt ap on herännyt siihen, että hän haluaa kertoa lapsille sääntöjä ollessaan aivan raivona. Oikeastiko? Miksi hän ei halua kertoa niitä sääntöjä silloin, kun on itse rauhallinen, miksi odottaa siihen asti, että saa lietsottua itsensä mahdollisimman pahalle tuulelle.
Meillä lapsia kasvatetaan nimenomaan silloin, kun mitään ei ole tapahtunut. Jos ja kun tapahtuu, lapsi poistetaan välittömästi kielletystä ja hänen kanssaan keskustellaan asiasta. Ei raivota, ei saada hermoromahdusta. Ap:n perheessä nähtävästi vain äiti kykenee tähän.
Vastaus numerolle 41.
Huomaan kyllä, että olet nainen - suomalainen nainen- joka on aivopesty sukupuoliseen paremmuuteen. Luulet heti, että minussa on joku lähtökohtainen vika.
En ole koskaan ollut väkivaltainen ketään kohtaan. En lapsia, naisia enkä miehiäkään kohtaan, vaikka minulle on haistateltu. Olen iso, vahva mies, en minä voi ketään lyödä. Olen kyllä itse saanut risupiiskaa lapsena ja luunappejakin. Opinpahan ihmisiksi.
Kun syyttelet, jäävät ehdotuksesikin huomioitta.
Lapsemme eivät jatkuvasti juokse rapussa, vain jos niiltä on kieltänyt jotain, niin silloin joku on saattanut sinne karata. Se oli vain kuvainnollinen esimerkki. Tää ns keskustelu alkaa lähteä aivan väärään suuntaan, pelkkään miehen syyttelyyn.
Mä olin puolellasi, mutta tämä avautumisesi kyllä osoitti, että olet huono kasvattaja lapsille.
Asenteesi naisia kohtaan on asiaton. Puhutko tuollaisia esim. vaimostasi lastenne kuullen?
Todennäköisesti et kyllä ole oikea henkilö, vaan perheenisää esittävä miesasiaamiespalstauli . -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille pitää opettaa käyttäytymissääntöjä, mutta ei raivoamalla. Pitää itse käyttäytyä hyvin, että lapset voi siitä oppia.
Ääntä saa kyllä korottaa ja huutakkiin jotta akuutti tilanne saadaan kuriin, esim. jos lapset juoksee rappukäytävässä alasti ja huutaa, eivätkä kuule kun heille lempällä äänellä hymyillen sanoo, että tulisitteko nyt sisälle ja lopettaisitte metelöinnin. Silloin karjastaan niin paljon kuin ääntä lähtee ja ilmekkin vihaisena, niin että lapset a) kuulee sen ja b) tajuaa että nyt on tosi kyseessä. Sitten voi jatkaa sitä lempeällä äänellä puhumista, hymyilyä ja pusuttelua, kun ne kakarat on takaisin omassa asunnossaan.
Voin kertoa kun omille lapsilleni sanon matalalla äänellä ^lapsen nimi^
Hän on välittömästi rauhallinen. Tietää että nyt meni pieleen ja äiti on vihainen.Omat lapseni tietävät keskustelun seuraavan.
Itse tiesin aikoinani saavani selkään ilman selitystä mikä meni pieleen tai että miten olisi pitänyt toimia.
Niin, sulla onkin varmaan tilanne, missä toinen kasvattaja ei tule puolustamaan lasta kun hänelle matalalla äänellä möriset?
Minulla on läheinen ystävä joka on varhaiskasvatuksen ammattilainen myös. Tämä kirjoitus voisi hyvin olla hänen miehensä kirjoittama. Lasten iätkin täsmäävät paitsi että perheessä on myös 15v.
No asiaan. Mitä olen huomannut niin ystävästäni kuin muista läheisistä varhaiskasvatuksen ammattilaisista niin heillä usein (ei aina, mutta usein) on ongelmia omien lasten kanssa nimenomaan tässä rajojen vetämisessä ja pidossa.
Olen itse miettinyt että johtuukohan se siitä (monen vanhemman itsekin huomaamasta asiasta) että omat lapset käyttäytyvät paljon paremmin pk:ssa kuin kotona. Nämä varhaiskasvatuksen ammattilaiset sitten tottuvat ja ehdollisuudessa käyttämään sellaisia kasvatustapoja jotka toimivat siellä päiväkodissa...kun ne lapset käyttäytyvät siellä paremmin kuin kotona. Mutta eivät ne toimi enää kotona jossa lapset käyttäytyvät ihan eri tavalla. Siellä pitäisi ollakin ihan eri linjalla kuin töissä. Ap:nkin lapset saattavat käyttäytyä äitinsä toimintamalleilla ihan hyvin - päiväkodissa/koulussa. Mutta eivät silti kotona. Ongelma on se että nämä päiväkoti-ihmiset eivät tajua että sama tyyli joka toimii päiväkotiympäristössä lasten kanssa ei olekaan se oikea kotona. ”kun mä olen päiväkodissa kasvattanut satoja lapsia näin ja aina on tullut hyvää tulosta”. Niii-i-n. Mutta kun ne lapset tuppaavat alunalkaen käyttäytymään paljon paremmin päiväkodissa kuin kodissa. Ja jos on ongelmallinen tapaus kutsutaan elto paikalle hoitamaan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on paha. Luin ketjun läpi ja tässä on vain yksi vaihtoehto.
Ota ero.
Asiat eivät enää muutu parempaan, kymmenen vuotta on tehnyt tehtävänsä.
Täysin turhaa miettiä, mitä OLISI pitänyt tehdä.
Hyväksikäyttö ja mitätöinti ovat väkivaltaa, jota ei pidä sietää.
Ansaitset paremman naisen itsellesi, mutta tämä ei ole tärkeysjärjestyksessä kärjessä.
Ansaitset paremman elämän itsellesi...sitäkautta myös lapsille.
Vääristynyt isä/äiti käytösmalli, mikä heillä on, voi parantua ja parantuukin.
Aika pitkälti olen samaa mieltä. Se 12v saa jo sanoa, kummalle vanhemmalle haluaa ja todennäköisesti valitsee äidin. Pienemmistä voitte tapella, mutta aika harvoin sisaruksia erotetaan toisistaan oikeuden päätöksellä. Äidin luona lapset saavat lempeät ja pysyvät rajat, jotka eivät vaihdu vanhemman mielentilan mukaan. Isän puolella vastassa onkin sitten hermoromahduksia ja raivoa, jotka varmasti kasvattavat lapsia ainakin terapeuttien asiakkaiksi jos ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouluherkkujen jälkeisessä sokeriöverihuppelissa sekoileville lapsille räyhääminen on älytöntä. Tottakai tilanne pitää saada keskeytettyä mutta VÄHÄN TILANNETAJUA PLIIS.
Vanhempien välisiin kasvatuksellisiin näkemyseroihin saa apua perheneuvolasta tai pariterapiasta. On ikävää jos ette ymmärrä tai kunnioita toistenne toimintatapoja, todennäköisesti tavoite kasvattaa kunnon ihmisiä lapsistanne on kuitenkin sama! Tsemppiä!
Jos vaino ei kunnioita miehen toimintatapoja, niin hänen tässä sinne terapiaan kuuluisi mennä. Mitään terapiaa ei tarvittaisi, jos ap:n vaimo tajuaisi kasvattavansa lapsia yhdessä miehensä kanss ja arvostaisi tätä.
t.kristallikissaVaimo varmaankin ajattelee juuri sanoin miehestään. Siksi ulkopuolinen auttaja voi saada vanhemmat näkemään tilanteen ja löytämään siihen ratkaisun. Ratkaisu ei löydy iskemällä päätä seinään ja jankkaamalla että MINÄ OLEN OIKEASSA.
PYYDÄN sinulta Kristallikissa että palaat takaisin miettimään oman joulupäiväsi ihme episodia ”Tunnen itseni surulliseksi”-ketjuusi ja jätät tämän ketjun rauhaan, tässä on niin kiinnostava ja monta perhettä koskettava keskustelu meneillään. Kiitos.
Kristallikissa edustaa sitä vähemmistöä, järjen ääntä tässä keskustelussa.
Eli mitäpä jos ei alettaisi sensuroimaan ketään, jätetään se ylläpidon tehtäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on läheinen ystävä joka on varhaiskasvatuksen ammattilainen myös. Tämä kirjoitus voisi hyvin olla hänen miehensä kirjoittama. Lasten iätkin täsmäävät paitsi että perheessä on myös 15v.
No asiaan. Mitä olen huomannut niin ystävästäni kuin muista läheisistä varhaiskasvatuksen ammattilaisista niin heillä usein (ei aina, mutta usein) on ongelmia omien lasten kanssa nimenomaan tässä rajojen vetämisessä ja pidossa.
Olen itse miettinyt että johtuukohan se siitä (monen vanhemman itsekin huomaamasta asiasta) että omat lapset käyttäytyvät paljon paremmin pk:ssa kuin kotona. Nämä varhaiskasvatuksen ammattilaiset sitten tottuvat ja ehdollisuudessa käyttämään sellaisia kasvatustapoja jotka toimivat siellä päiväkodissa...kun ne lapset käyttäytyvät siellä paremmin kuin kotona. Mutta eivät ne toimi enää kotona jossa lapset käyttäytyvät ihan eri tavalla. Siellä pitäisi ollakin ihan eri linjalla kuin töissä. Ap:nkin lapset saattavat käyttäytyä äitinsä toimintamalleilla ihan hyvin - päiväkodissa/koulussa. Mutta eivät silti kotona. Ongelma on se että nämä päiväkoti-ihmiset eivät tajua että sama tyyli joka toimii päiväkotiympäristössä lasten kanssa ei olekaan se oikea kotona. ”kun mä olen päiväkodissa kasvattanut satoja lapsia näin ja aina on tullut hyvää tulosta”. Niii-i-n. Mutta kun ne lapset tuppaavat alunalkaen käyttäytymään paljon paremmin päiväkodissa kuin kodissa. Ja jos on ongelmallinen tapaus kutsutaan elto paikalle hoitamaan sitä.
Tietenkin järjestelmällisen ja jämäkän päiväkotikasvatuksen piirissä lapset käyttäytyy paremmin kuin siellä, missä kukaan ei välitä.
Vierailija kirjoitti:
"..ttuuntunut isä" kirjoitti:
Vastaus numerolle 41.
Huomaan kyllä, että olet nainen - suomalainen nainen- joka on aivopesty sukupuoliseen paremmuuteen. Luulet heti, että minussa on joku lähtökohtainen vika.
En ole koskaan ollut väkivaltainen ketään kohtaan. En lapsia, naisia enkä miehiäkään kohtaan, vaikka minulle on haistateltu. Olen iso, vahva mies, en minä voi ketään lyödä. Olen kyllä itse saanut risupiiskaa lapsena ja luunappejakin. Opinpahan ihmisiksi.
Kun syyttelet, jäävät ehdotuksesikin huomioitta.
Lapsemme eivät jatkuvasti juokse rapussa, vain jos niiltä on kieltänyt jotain, niin silloin joku on saattanut sinne karata. Se oli vain kuvainnollinen esimerkki. Tää ns keskustelu alkaa lähteä aivan väärään suuntaan, pelkkään miehen syyttelyyn.
Mä olin puolellasi, mutta tämä avautumisesi kyllä osoitti, että olet huono kasvattaja lapsille.
Asenteesi naisia kohtaan on asiaton. Puhutko tuollaisia esim. vaimostasi lastenne kuullen?
Todennäköisesti et kyllä ole oikea henkilö, vaan perheenisää esittävä miesasiaamiespalstauli . -eri
Palstallahan ei ole mitään asenteellisuutta miehiä kohtaan, laisinkaan?
Kuten ei tässä ketjussakaan? Ja sinun asenteessasi? Heti kun pyhää reikää vähänkin kritisoidaan, ollaan vain miesuleja?
Jouluherkkujen jälkeisessä sokeriöverihuppelissa sekoileville lapsille räyhääminen on älytöntä. Tottakai tilanne pitää saada keskeytettyä mutta VÄHÄN TILANNETAJUA PLIIS.
Vanhempien välisiin kasvatuksellisiin näkemyseroihin saa apua perheneuvolasta tai pariterapiasta. On ikävää jos ette ymmärrä tai kunnioita toistenne toimintatapoja, todennäköisesti tavoite kasvattaa kunnon ihmisiä lapsistanne on kuitenkin sama! Tsemppiä!