Lue keskustelun säännöt.
Lapset eivät tottele, äitinsä vähättelee sääntöjäni ja kieltojani
"..ttuununut isä"
28.12.2019 |
Lapsemme käyttäytyvät huonosti, eivät tottele kehotuksia ja tekevät kaikkea häiritsevää. Olen isä, joka haluaisi estää tätä kertomalla sääntöjä ja kieltoja. Lasten äiti kuitenkin vähättelee jatkuvasti tekemisiäni ja vieläpä lasten silmien edessä.
Hän sanoo aina että älä tee noin ja älä sano noin, vaikka lapsemme esim olisivat juosseet rappukäytävään ilman kenkiä metelöimään. Olen itse aivan raivona/hermoromahduksen partaalla. Haluaisin vaan heidän käyttäytyvän paremmin.
En tiedä mitä tehdä. Onko ero ainoa ratkaisu, vai meneekö tilanne vielä pahempaan suuntaan?
Terveisin "..ttuuntunut isä"
Kommentit (152)
Haen nuoremmat tarhasta ja kerhosta, vanhin on jo kotona/kaverillaan.
Sit laitan ruokaa, pelataan vähän pleikkaa, katotaan Pikkukakkosta jne. Siivoilen samalla, lapset siinä ohella pyörivät ympärillä. Olen muuten aika rento isä, mutta tietyt käyttäytymisen säännöt haluan opettaa. Minä olen se, joka heitä vie harrastuksiin.
Joten älkää hyvät naiset heti etsikö syitä vain minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap poissaoleva isä, joka on lapsien kanssa tekemisissä pääasiassa lomilla, mutta haluaisi päättää yksin lapsia koskevista säännöistä? Olitko koneella, kun lapset juoksivat rappukäytävään ja sen jälkeen kypsänä aikuisena raivosit lapsille? Mitäs, jos vaikka rakentelisit legoilla lasten kanssa, ettei heidän tarvitse hakea huomiotasi väärillä tavoilla?
Miten tämä voi olla kenellekäön kasvattajalle epäselvää, että mies on oikeassa? Minkälainen tasapainoton hullu siellä oikein lapsia kasvattaa, jos ei ota vaarin miehen neuvoista ja ohjeista lapsia ajatellen? Joku säälittävä, käytöstapoja hallitsematon hullu! Ap, sinua käy sääliksi. Meillä taas mies oli tuollainen vätys, mikä vaimosi on, ja sallii lapsille huonot käytöstavat, eikä suostu häpeämään itseään ja sitä, ettei ota opiksi, kun viisaampansa puhuu.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhaa te yritätte väkisin etsiä minusta vikoja, suurin ongelma on tuo heidän äitinsä esittämä /opettama asenne minua kohtaan.
Ihan riittävästi vietän aikaa lasteni kanssa yleensä päivittäin klo 16-21, eli töistä päästyäni nukkumaanmenoon saakka.
Mikään keskustelu ei auta. En jaksa enää mitään valtataistelua.
Mitä puuhailet lasten kanssa iltaisin? Miksi et pysty ohjaamaan lasten käytöstä oikeaan suuntaan ilman sääntöjä ja uhkauksia? Yleensähän lapset hölmöilee, kun ne jättää huomiotta.
Mitä sä höpötät? Ap kirjoitti, että vaimo vähättelee hänen auktoriteettiaan jopa lasten edessä. Luitko aloitusta ollenkaan?
Yleensä se vähättely vanhempana johtuu hyvästä syystä, yleensä siitä, että osallistumaton vanhempi yrittää kasvattaa lapsia raivoamalla eli vanhemmuustaidot ovat nolla.
Ap näkee syyn vain vaimossaan. Mitään vikaa hän ei itsestään löydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Vie lapset illaksi hoitoon tai jos saat kavereille pariksi tunniksi.
Sitten vaimon kanssa kehityskeskustelu.
Kahden kesken. Lapset eivät saa olla missään tapauksessa läsnä.Teet selväksi että teidän on yhdessä sovittava pelisäännöt perheellenne ja toisen mitätöinti lasten läsnäollessa vähentää auktoriteettia.
Et kerro vanhojako lapsenne on. Takaan ja alleviivaan että teillä on ongelmia murkkuiässä mikäli mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä sekä miten tehdään on hukassa mentäessä 12v ja ylöspäin.
Lapset 5,7 ja 10. Just tota tulevaa mietinkin. Vanhin ei tottele kotiintuloaikoja, myöhästyy usein yli tunninkin. Nuoremmat metelöivät paljon ja eivät usko mua juuri lainkaan kun ovat jo havainneet, että kaikki mitä sanon, ei tarvitse välittää, koska äitinsä on aina omilla kommenteillaan vetänyt maton jo jalkojeni alta. Olen sen verran älykäs, että näen jo mikä tässä on edessä muutaman vuoden päästä. Näen myös sen, että kunhan nuoremmatkin ovat täysi-ikäiset silloin viimeistään lähden omilleni.
Ja hölönpölön ja joopa joo. Voi kma#!
Voiko mies enempää vetäytyä vastuusta ja olla marttyyri?
Perheneuvolaan mars mars!
Tarvitsette tukea vanhemmuuteen nyt heti. Ota itse yhteyttä esikoisen koulu terkkariin joka pystyy ohjaamaan koulupsykologille ja siitä mitkä ikinä ovatkaan kuntanne palvelut näissä tapauksissa.Vain vastuuntunnoton vanhempi jättää perheensä oman onnensa varaan vetäytyen omasta vastuusta.
Hyvä että huomasit ongelman. Vielä ei ole liian myöhäistä.Tsemppiä!
Eli vedit tämän syväluotaavaa päätelmän perheen tilanteesta vauvapalstan parin kommentin perusteella? Ei ihme, ettei koulupsykologille pääse kun on oikeasti hätä, kun tämmöisestä asioista sinne soitellaan.
Kyse on LASTEN VANHEMPIEN välisestä eoavaisuudesta kasvatuksen suhteen. Lasten vanhempienko sinne koulupsykologille pitäisi mennä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap poissaoleva isä, joka on lapsien kanssa tekemisissä pääasiassa lomilla, mutta haluaisi päättää yksin lapsia koskevista säännöistä? Olitko koneella, kun lapset juoksivat rappukäytävään ja sen jälkeen kypsänä aikuisena raivosit lapsille? Mitäs, jos vaikka rakentelisit legoilla lasten kanssa, ettei heidän tarvitse hakea huomiotasi väärillä tavoilla?
Hetkinen , isä yrittää saada lastensa käyttäytymiseen jotain kuria yleisesti hyväksyttävällä tasolla niin täällä vedetään mutkat suoriksi ja oletetaan , että on poissaolollaan loistavaksi kotityranniksi. Kuinka yllättävää !
Vanhempien on oltava samaa mieltä , siitähän tässä on kyse. Lasten äidin mielestä saanevat ap :n tapauksessa tehdä mitä haluavat. Pahinta on aloittajan kertoma mitätöinti. Lapsi kyllä osaa käyttää sitä hyväkseen. Ei siinä jämäkkyys auta kun toinen ottaa pikkupirut siipiensä suojaan. Perheeseen muodostuu 2 leiriä.
Raivoaminen ja äänen korottaminen ovat eri asioita , joskus vaan täytyy. Et nyt pikkukulta kiipeilisi parvekkeen kaiteella, ihan varmasti joo.
Ei se lapsi traumatisoidu loppuiäkseen, jos vanhempi ei aina ole hymyilevä ja hyväntuulinen.
Jos mun kakarat juoksentelisivat huvikseen rappukäytävässä kiljumassa , kiskoisin ne korvista kotiin noin kuvainnollisesti . Se on yhteistä tilaa, jossa liikutaan muut ihmiset huomioiden. Sama pätee kaikkeen muuhunkin.
Vaimo neuvotteluun ja yhteiset kurinpitotoimet pöytäkirjaan.
Vedäs nyt vielä toinenkin kerta henkeä ja rykäise sitten se herne sieltä pois. Tuossa kysyttiin ”oletko”, ei sanottu että ”mitäs olet”. Iso ero. Sisälukutaitokin on opittu taito jonka vanhempasi ilmeisesti unohtivat siinä fyysisen kurituksen lomassa opettaa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sympatiat ap:n puolella, mutta kysyisin silti, että miten olet nyt vasta herännyt tähän ongelmaan? Ettekö ole aiemmin, kun lapset olivat pieniä, joutuneet käymään näitä periaatteita vaimon kanssa läpi?
Mutta mä muutin muualle ja jätin lapset selviytymäön vätyspaskamiehen kanssa. Mies voi nyt sivusta seurata, kun mä perin miljoonan, että miten mulla auto vaihtuu, kodissa tapahtuu toivottavasti vähän kivaa remppaa ja miten elän muutenkin leveämmin rahoilla, joista hän ei hyödy mitään, koska ilmeisesti häpeämisen sijaan ei arvostanut minun ohjeitani??? Häbetköön..... matkalla pankkiautomaatille.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhaa te yritätte väkisin etsiä minusta vikoja, suurin ongelma on tuo heidän äitinsä esittämä /opettama asenne minua kohtaan.
Ihan riittävästi vietän aikaa lasteni kanssa yleensä päivittäin klo 16-21, eli töistä päästyäni nukkumaanmenoon saakka.
Mikään keskustelu ei auta. En jaksa enää mitään valtataistelua.
Mitä puuhailet lasten kanssa iltaisin? Miksi et pysty ohjaamaan lasten käytöstä oikeaan suuntaan ilman sääntöjä ja uhkauksia? Yleensähän lapset hölmöilee, kun ne jättää huomiotta.
Mitä sä höpötät? Ap kirjoitti, että vaimo vähättelee hänen auktoriteettiaan jopa lasten edessä. Luitko aloitusta ollenkaan?
Yleensä se vähättely vanhempana johtuu hyvästä syystä, yleensä siitä, että osallistumaton vanhempi yrittää kasvattaa lapsia raivoamalla eli vanhemmuustaidot ovat nolla.
Ap näkee syyn vain vaimossaan. Mitään vikaa hän ei itsestään löydä.
Mutta aloittajan on oikeassa! Jos vaimo ei tullaisissa asioissa toru lapsia, niin hän on hullu! Huono kasvattaja ja ansaitsee hävetä.
t.kristallikissa
Ajatus on täysin sama. Oletus, että olet , mutta ei nyt mennä tähän. Aiheena ei ole minun tulkintani vaan aloittajan ja hänen vaimonsa erilaiset näkemykset lastenkasvatuksesta.
1x tukkapöllyä saanut lukutaidoton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa vaimosi kasvatustyyliä ja miettikää yhdessä miten voitte vahvistaa sitä sanomaa jonka lapselle haluatte antaa. Esim ”älkää juosko rappusissa” ei mene lapsille perille jos hassu isi könyää kuorsaamasta maha paidan alta vilkkuen kalsareissa käytävään karjumaan, lapset haluaa aiheuttaa just tollasia koomisia reaktioita. Sen sijaan keskustelu ruokaillessa aiheesta ”muiden ovien takana on myös ihmisiä ja he haluavat elää omassa rauhassa” ja sitten voitte tehdä mielikuvaharjoituksia ruuan jälkeen olkkarin lattialla silmät kiinni j kuvitella miltä tuntuisi herätä jos käytävästä yhtäkkiä kesken unien kuuluisi kikatusta ja valtava PRRRRRRKELE ja kovaa parkumista, minkä jälkeen pohditaan miten kukin voi parantaa omaa toimintaansa. Lapset ovat älykkäitä.
Ap, oman kokemukseni perusteella tuollainen tilanne ei pääty hyvin. :(
Lapsi oppii aika nopeasti kumpi vanhemmista on se lepsumpi, ja oppii manipuloimaan arjen tilanteet edukseen.
Tämä on vielä jossain määrin ihan normaalia, mutta mutta...
Kerroit tuossa että lasten äiti vähättelee kurinpitoasi lasten kuullen.
BIG NO NO!
Lapsi oppii että äiti on heidän liittolaisensa pahaa ja tyhmää isiä vasvaa! :(
Tämä on yksi tuhoisimmista tavoista vaikuttaa lapsen kehitykseen, ja kasvattaa lapsesta pesunkestävän manipulatiivisen narsistin, kokemusta on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko sanonut vaimolle, että olet jo siinä määrin kyllästynyt epäkunnioittavaan käytökseen, että ero on mielessä? Jos sanot, että mikään puhe ei auta, niin se kuulostaa pahalta. Et varmaan hankkinut lapsia sillä ajatuksella, että vaimo kasvattaa ne olemaan epäkunnioittavia ja kiittämättömiä. Ehkä vaimosi on niin lapsellinen, että haluaa lasten tykkäävän enemmän itsestään.
Lasten äiti kehuu olevansa kasvatusalan ammattilainen, mutta kuitenkin juuri hänen lapsensa juoksevat kaupassa, temppuilevat esim autossa heittelemällä tavaroita, availemalla ikkunoita/turvavöitä tai potkimalla etupenkkiä kuraisilla kengillä... Ja jos minä noista suutun, heidän äitinsä keksii jonkun mitättömän puolustuksen heidän hyväkseen (esim ovat vaan väsyneitä) tai vaientaa minut yksinkertaisesti sanomalla "älä paasaa siinä". Mitä tuon jälkeen enää viitsii tehdä kuin niellä kiukkunsa ja keskittyä ajamiseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haen nuoremmat tarhasta ja kerhosta, vanhin on jo kotona/kaverillaan.
Sit laitan ruokaa, pelataan vähän pleikkaa, katotaan Pikkukakkosta jne. Siivoilen samalla, lapset siinä ohella pyörivät ympärillä. Olen muuten aika rento isä, mutta tietyt käyttäytymisen säännöt haluan opettaa. Minä olen se, joka heitä vie harrastuksiin.
Joten älkää hyvät naiset heti etsikö syitä vain minusta.
Hyvälle kuulostaa.
Pidä vaimon kanssa keskustelu ja muista se pöytäkirja, se oli hyvä vinkki.
Reilu keskustelu ilman syyttelyä. Jos ei onnistu omin voimin, ei ole häpeä ottaa yhteyttä ammattilaisiin. He ovat siellä ihan oikeasti meitä varten. Se on rakkautta ja välittämistä omista ihmisistä hakea apua kun itse ei enää osaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, oman kokemukseni perusteella tuollainen tilanne ei pääty hyvin. :(
Lapsi oppii aika nopeasti kumpi vanhemmista on se lepsumpi, ja oppii manipuloimaan arjen tilanteet edukseen.
Tämä on vielä jossain määrin ihan normaalia, mutta mutta...Kerroit tuossa että lasten äiti vähättelee kurinpitoasi lasten kuullen.
BIG NO NO!Lapsi oppii että äiti on heidän liittolaisensa pahaa ja tyhmää isiä vasvaa! :(
Tämä on yksi tuhoisimmista tavoista vaikuttaa lapsen kehitykseen, ja kasvattaa lapsesta pesunkestävän manipulatiivisen narsistin, kokemusta on...
Minä lähdin koska en kestänyt miehen lepsia kasvatusotetta. Ajattelin, että pilatkoot lapset yksinään, minä en siihen häpeään osallistu. En tosin näkisi, että lapsista kasvaa narsisteja noin, riippuu vanhemmista edelleen, mutta se saa aikaan väärin elämistä 24/7 siihen saakka, kunnes lapset lähtevät kotoa ja itse en ainakaan halunnut elää väärin ja pieleen menevässä ilmapiirissä. Jossa koko ajan tiedät, että toinen vanhemmista mokaa kaiken.
t.kristallikissa
Lapsen kasvatus ei ala kun tämä on 5v, 7v tai 10v. Se alkaa siinä vaiheessa kun lapsi alkaa liikkua, silloin jokainen “ei“ on turha, jos vanhemman perse ei nouse penkistä. Ja vanhemman perse nousee yhtä monta kertaa niin kauan kunnes lapsi tietää mitä ei tarkoittaa.
Esim 10v pysyy kotona kunnes tietää milloin on kotiintuloaika, jos kylille on asiaa vanhempi menee mukaan. 5v haetaan rappukäytävästä jne.
Jokaista ei-sanaa seuraa myös vanhemman ohjaus toivottavaan toimintaan, pienemmät lapset saa helposti mukaan esim kotitöihin.
Teillä ongelma tuntuu olevan vanhempien keskinäinen riitely, johon lapset reagoivat. Eivät lapset juokse rappukäytävään, jos heidän kanssaan touhutaan yhdessä.
Lasten äiti kehuu olevansa kasvatusalan ammattilainen, mutta kuitenkin juuri hänen lapsensa juoksevat kaupassa, temppuilevat esim autossa heittelemällä tavaroita, availemalla ikkunoita/turvavöitä tai potkimalla etupenkkiä kuraisilla kengillä... Ja jos minä noista suutun, heidän äitinsä keksii jonkun mitättömän puolustuksen heidän hyväkseen (esim ovat vaan väsyneitä) tai vaientaa minut yksinkertaisesti sanomalla "älä paasaa siinä". Mitä tuon jälkeen enää viitsii tehdä kuin niellä kiukkunsa ja keskittyä ajamiseen...
Lapsesi kuulostavat ap normaaleilta, väsyneinä lapset hölmöilevät.
Aiheutatko ap perheessä jatkuvan ikävän ilmapiirin paasaamisellasi ja huutamisellasi?
Jos vaimosi on varhaiskasvatusalan koulutettu ammattilainen, hän aivan varmasti tietää lasten kasvattamisesta enemmän kuin sinä. Miksi vähättelet siis vaimoasi?
Vierailija kirjoitti:
Lapsille pitää opettaa käyttäytymissääntöjä, mutta ei raivoamalla. Pitää itse käyttäytyä hyvin, että lapset voi siitä oppia.
Ääntä saa kyllä korottaa ja huutakkiin jotta akuutti tilanne saadaan kuriin, esim. jos lapset juoksee rappukäytävässä alasti ja huutaa, eivätkä kuule kun heille lempällä äänellä hymyillen sanoo, että tulisitteko nyt sisälle ja lopettaisitte metelöinnin. Silloin karjastaan niin paljon kuin ääntä lähtee ja ilmekkin vihaisena, niin että lapset a) kuulee sen ja b) tajuaa että nyt on tosi kyseessä. Sitten voi jatkaa sitä lempeällä äänellä puhumista, hymyilyä ja pusuttelua, kun ne kakarat on takaisin omassa asunnossaan.
Lasten äiti kehuu olevansa kasvatusalan ammattilainen, mutta kuitenkin juuri hänen lapsensa juoksevat kaupassa, temppuilevat esim autossa heittelemällä tavaroita, availemalla ikkunoita/turvavöitä tai potkimalla etupenkkiä kuraisilla kengillä... Ja jos minä noista suutun, heidän äitinsä keksii jonkun mitättömän puolustuksen heidän hyväkseen (esim ovat vaan väsyneitä) tai vaientaa minut yksinkertaisesti sanomalla "älä paasaa siinä". Mitä tuon jälkeen enää viitsii tehdä kuin niellä kiukkunsa ja keskittyä ajamiseen...
Vaimollasi ei ole konsteja saada lapsia käyttäytymään paremmin, siinä on syy, miksi hän keksii syitä sille, miksi he eivät käyttäydy. Lapsilla saattaa olla myös jotain pahoinvointia, johon he omalla käytöksellään reagoivat. Hyvin voivat ja tasapainoiset lapset eivät sekoile väsyneinäkään. Kaikki siis alkaa lastenne henkisestä tasapainoisuudesta tai sen puutteesta.
t.kristallikissa
Yllättävää että vikaa etsitään ap:sta vaikka hänhän yrittää saada lapsia käyttäytymään :D voin kuvitella millaiset maailman parhaimmat ja tärkeimmän äiti-ihmiset noita kommentteja kirjoittelee (vai olisiko niitä vain yksi).