Lue keskustelun säännöt.
Lapset eivät tottele, äitinsä vähättelee sääntöjäni ja kieltojani
"..ttuununut isä"
28.12.2019 |
Lapsemme käyttäytyvät huonosti, eivät tottele kehotuksia ja tekevät kaikkea häiritsevää. Olen isä, joka haluaisi estää tätä kertomalla sääntöjä ja kieltoja. Lasten äiti kuitenkin vähättelee jatkuvasti tekemisiäni ja vieläpä lasten silmien edessä.
Hän sanoo aina että älä tee noin ja älä sano noin, vaikka lapsemme esim olisivat juosseet rappukäytävään ilman kenkiä metelöimään. Olen itse aivan raivona/hermoromahduksen partaalla. Haluaisin vaan heidän käyttäytyvän paremmin.
En tiedä mitä tehdä. Onko ero ainoa ratkaisu, vai meneekö tilanne vielä pahempaan suuntaan?
Terveisin "..ttuuntunut isä"
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
"..ttuuntunut isä" kirjoitti:
Lasten äiti kehuu olevansa kasvatusalan ammattilainen, mutta kuitenkin juuri hänen lapsensa juoksevat kaupassa, temppuilevat esim autossa heittelemällä tavaroita, availemalla ikkunoita/turvavöitä tai potkimalla etupenkkiä kuraisilla kengillä... Ja jos minä noista suutun, heidän äitinsä keksii jonkun mitättömän puolustuksen heidän hyväkseen (esim ovat vaan väsyneitä) tai vaientaa minut yksinkertaisesti sanomalla "älä paasaa siinä". Mitä tuon jälkeen enää viitsii tehdä kuin niellä kiukkunsa ja keskittyä ajamiseen...
Lapsesi kuulostavat ap normaaleilta, väsyneinä lapset hölmöilevät.
Aiheutatko ap perheessä jatkuvan ikävän ilmapiirin paasaamisellasi ja huutamisellasi?Jos vaimosi on varhaiskasvatusalan koulutettu ammattilainen, hän aivan varmasti tietää lasten kasvattamisesta enemmän kuin sinä. Miksi vähättelet siis vaimoasi?
Ei ne varhaiskasvatuksen koulutetut ammattilaisetkaan aina osaa, jotku on niin uppoutuneet siihen positiiviseen pedagogiikkaan, että ryhmän hallinta on täysin hukassa, kaiken pitäisi olla mukavaa ja pinkkiä hattaraa koko ajan, mikä on tietenkin täysin luonnotontakin. Lapset on oppineet, että voivat perseillä miten sattuu, eikä siitä kuitenkaan seuraa mitään, kun ei saa rankaista (se on nöyryyttävää), ei saa korottaa ääntään (eihän aikuiset nyt koskaan saa suuttua tai näyttää tunteitaan), ei saa ottaa kiinni (väkivaltaa) jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten äiti kehuu olevansa kasvatusalan ammattilainen, mutta kuitenkin juuri hänen lapsensa juoksevat kaupassa, temppuilevat esim autossa heittelemällä tavaroita, availemalla ikkunoita/turvavöitä tai potkimalla etupenkkiä kuraisilla kengillä... Ja jos minä noista suutun, heidän äitinsä keksii jonkun mitättömän puolustuksen heidän hyväkseen (esim ovat vaan väsyneitä) tai vaientaa minut yksinkertaisesti sanomalla "älä paasaa siinä". Mitä tuon jälkeen enää viitsii tehdä kuin niellä kiukkunsa ja keskittyä ajamiseen...
Lapsesi kuulostavat ap normaaleilta, väsyneinä lapset hölmöilevät.
Aiheutatko ap perheessä jatkuvan ikävän ilmapiirin paasaamisellasi ja huutamisellasi?Jos vaimosi on varhaiskasvatusalan koulutettu ammattilainen, hän aivan varmasti tietää lasten kasvattamisesta enemmän kuin sinä. Miksi vähättelet siis vaimoasi?
Miten niin normaaleilta? On merkki henkisestä pahoinvoinnista, että riehutaan ja sekoillaan omien vanhempien seurassa. Se on lasten tapa kertoa jotain. Vanhemmat eivät herätä heissä luottamusta ja rauhaa. Eikä ap:n vaimo tajua tätä.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"..ttuuntunut isä" kirjoitti:
Turhaa te yritätte väkisin etsiä minusta vikoja, suurin ongelma on tuo heidän äitinsä esittämä /opettama asenne minua kohtaan.
Ihan riittävästi vietän aikaa lasteni kanssa yleensä päivittäin klo 16-21, eli töistä päästyäni nukkumaanmenoon saakka.
Mikään keskustelu ei auta. En jaksa enää mitään valtataistelua.
Mitä puuhailet lasten kanssa iltaisin? Miksi et pysty ohjaamaan lasten käytöstä oikeaan suuntaan ilman sääntöjä ja uhkauksia? Yleensähän lapset hölmöilee, kun ne jättää huomiotta.
Mitä sä höpötät? Ap kirjoitti, että vaimo vähättelee hänen auktoriteettiaan jopa lasten edessä. Luitko aloitusta ollenkaan?
Ap kirjoitti, että vaimo arvostelee hänen tapaansa sanoa ja tehdä asioita siinä vaiheessa, kun lapset ärsyttävät tai tekevät jotain luvatonta. Kyse ei ole auktoriteetista vaan siitä, miten ap sitä käyttää ja nyt nähtävästi kyse on uhkailun, lahjonnan ja kiristämisen tavoista, ei siitä, onko ap:lla tarpeeksi arvovaltaa vanempana olemiseen.
Tietenkin vaimo kieltää miestä, kun tämä retuuttaa lasta hiuksista repien pois rappukäytävästä. Tietenkin vaimo ilmoittaa, että noin ei tehdä, kun mies karjuu kurkku suorana pihassa, että nyt v***n kakarat autoon tai hakkaan teidät. Tietenkin vaimo kieltää miestä, kun tämä uhkailee, että ottaa lapsilta puhelimet pois seuraavaksi sadaksi vuodeksi (ensinnäkin siksi, että vaimo omistaa ne puhelimet ja liittymät ja toiseksi siksi, että moinen rangaistus on järjestön, kun rikkeenä on sukan katoaminen).
Kasvattaminen ei ole sitä, että puututaan pelkkiin väärintekoihin. Kasvattaminen on sitä, että teko estetään jo ennen syntymistään. Aina se ei onnistu, hyvin usein onnistuu. Läheskään kaikissa perheissä lapset eivät juokse huutamassa rappukäytävässä. Ap:n kannattaa miettiä, että miksi noin.
Miksei äiti tee mitään? Miksi lapset käyttäytyvät huonosti rappukäytävässä!? Ja miehen huomatessa sen ja sanoessa vaimolle tämän pitäisi liittoutua asiassa MIEHENSÄ kanssa, ei lasten!
t.kristallikissa
"..ttuuntunut isä" kirjoitti:
Lasten äiti kehuu olevansa kasvatusalan ammattilainen, mutta kuitenkin juuri hänen lapsensa juoksevat kaupassa, temppuilevat esim autossa heittelemällä tavaroita, availemalla ikkunoita/turvavöitä tai potkimalla etupenkkiä kuraisilla kengillä... Ja jos minä noista suutun, heidän äitinsä keksii jonkun mitättömän puolustuksen heidän hyväkseen (esim ovat vaan väsyneitä) tai vaientaa minut yksinkertaisesti sanomalla "älä paasaa siinä". Mitä tuon jälkeen enää viitsii tehdä kuin niellä kiukkunsa ja keskittyä ajamiseen...
Väsyneelle lapselle on ihan turha suuttua. Vanhempien vastuulla on huolehtia, että lapsi lepää tarpeeksi.
Kyllä tuo kuulostaa siltä, että ongelma on teidän yhteisen linjan puute ja mahdollisesti koko parisuhde, jos ette kykene keskustelemaan asioista. Et voi olettaa, että toinen tukee sinun valitsemaasi linjaa, jos siitä ei ole yhdessä sovittu. Meillä toinen vanhempi suuttuu helposti ja päätyy vaikka mistä napit vastakkain lasten kanssa. Ja keksii milloin mitäkin kasvatuksellisia uhkauksia. En minä voi alkaa sitä kaikkea tukea, jos esim. väsyneitä lapsia ihan turhaan itketetään, enkä hyväksy ruoan käyttämistä palkintona tai rangaistuksena, koska olen lukenut sen altistavan syömishäiriöille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille pitää opettaa käyttäytymissääntöjä, mutta ei raivoamalla. Pitää itse käyttäytyä hyvin, että lapset voi siitä oppia.
Ääntä saa kyllä korottaa ja huutakkiin jotta akuutti tilanne saadaan kuriin, esim. jos lapset juoksee rappukäytävässä alasti ja huutaa, eivätkä kuule kun heille lempällä äänellä hymyillen sanoo, että tulisitteko nyt sisälle ja lopettaisitte metelöinnin. Silloin karjastaan niin paljon kuin ääntä lähtee ja ilmekkin vihaisena, niin että lapset a) kuulee sen ja b) tajuaa että nyt on tosi kyseessä. Sitten voi jatkaa sitä lempeällä äänellä puhumista, hymyilyä ja pusuttelua, kun ne kakarat on takaisin omassa asunnossaan.
Ja tuossa vaiheessa naapurit soittaa poliisin paikalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"..ttuuntunut isä" kirjoitti:
Turhaa te yritätte väkisin etsiä minusta vikoja, suurin ongelma on tuo heidän äitinsä esittämä /opettama asenne minua kohtaan.
Ihan riittävästi vietän aikaa lasteni kanssa yleensä päivittäin klo 16-21, eli töistä päästyäni nukkumaanmenoon saakka.
Mikään keskustelu ei auta. En jaksa enää mitään valtataistelua.
Mitä puuhailet lasten kanssa iltaisin? Miksi et pysty ohjaamaan lasten käytöstä oikeaan suuntaan ilman sääntöjä ja uhkauksia? Yleensähän lapset hölmöilee, kun ne jättää huomiotta.
Mitä sä höpötät? Ap kirjoitti, että vaimo vähättelee hänen auktoriteettiaan jopa lasten edessä. Luitko aloitusta ollenkaan?
Ap kirjoitti, että vaimo arvostelee hänen tapaansa sanoa ja tehdä asioita siinä vaiheessa, kun lapset ärsyttävät tai tekevät jotain luvatonta. Kyse ei ole auktoriteetista vaan siitä, miten ap sitä käyttää ja nyt nähtävästi kyse on uhkailun, lahjonnan ja kiristämisen tavoista, ei siitä, onko ap:lla tarpeeksi arvovaltaa vanempana olemiseen.
Tietenkin vaimo kieltää miestä, kun tämä retuuttaa lasta hiuksista repien pois rappukäytävästä. Tietenkin vaimo ilmoittaa, että noin ei tehdä, kun mies karjuu kurkku suorana pihassa, että nyt v***n kakarat autoon tai hakkaan teidät. Tietenkin vaimo kieltää miestä, kun tämä uhkailee, että ottaa lapsilta puhelimet pois seuraavaksi sadaksi vuodeksi (ensinnäkin siksi, että vaimo omistaa ne puhelimet ja liittymät ja toiseksi siksi, että moinen rangaistus on järjestön, kun rikkeenä on sukan katoaminen).
Kasvattaminen ei ole sitä, että puututaan pelkkiin väärintekoihin. Kasvattaminen on sitä, että teko estetään jo ennen syntymistään. Aina se ei onnistu, hyvin usein onnistuu. Läheskään kaikissa perheissä lapset eivät juokse huutamassa rappukäytävässä. Ap:n kannattaa miettiä, että miksi noin.
Mistä nyt keksit että ap olisi väkivaltainen ja käyttäytyisi noin? Siitäkö, että meni ilmaisemaan sukupuolensa? Jos ap olisi nainen, niin et edes epäilisi väkivaltaisuutta.
Turhauttava tilanne ap:lla, ettei yhteistyö toimii lainkaan toisen kasvattajan kanssa, jos juttelu ei auta, niin miten olisi esim. perheterapia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Vie lapset illaksi hoitoon tai jos saat kavereille pariksi tunniksi.
Sitten vaimon kanssa kehityskeskustelu.
Kahden kesken. Lapset eivät saa olla missään tapauksessa läsnä.Teet selväksi että teidän on yhdessä sovittava pelisäännöt perheellenne ja toisen mitätöinti lasten läsnäollessa vähentää auktoriteettia.
Et kerro vanhojako lapsenne on. Takaan ja alleviivaan että teillä on ongelmia murkkuiässä mikäli mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä sekä miten tehdään on hukassa mentäessä 12v ja ylöspäin.
Lapset 5,7 ja 10. Just tota tulevaa mietinkin. Vanhin ei tottele kotiintuloaikoja, myöhästyy usein yli tunninkin. Nuoremmat metelöivät paljon ja eivät usko mua juuri lainkaan kun ovat jo havainneet, että kaikki mitä sanon, ei tarvitse välittää, koska äitinsä on aina omilla kommenteillaan vetänyt maton jo jalkojeni alta. Olen sen verran älykäs, että näen jo mikä tässä on edessä muutaman vuoden päästä. Näen myös sen, että kunhan nuoremmatkin ovat täysi-ikäiset silloin viimeistään lähden omilleni.
Ja hölönpölön ja joopa joo. Voi kma#!
Voiko mies enempää vetäytyä vastuusta ja olla marttyyri?
Perheneuvolaan mars mars!
Tarvitsette tukea vanhemmuuteen nyt heti. Ota itse yhteyttä esikoisen koulu terkkariin joka pystyy ohjaamaan koulupsykologille ja siitä mitkä ikinä ovatkaan kuntanne palvelut näissä tapauksissa.Vain vastuuntunnoton vanhempi jättää perheensä oman onnensa varaan vetäytyen omasta vastuusta.
Hyvä että huomasit ongelman. Vielä ei ole liian myöhäistä.Tsemppiä!
Eli vedit tämän syväluotaavaa päätelmän perheen tilanteesta vauvapalstan parin kommentin perusteella? Ei ihme, ettei koulupsykologille pääse kun on oikeasti hätä, kun tämmöisestä asioista sinne soitellaan.
Kyse on LASTEN VANHEMPIEN välisestä eoavaisuudesta kasvatuksen suhteen. Lasten vanhempienko sinne koulupsykologille pitäisi mennä?
No anna itse sitten parempi vinkki mistä tämä perhe saa apua vanhemmuuteen kun se on hukassa?
Voin uskoa kuinka perheen äiti repii pelihousunsa kun perheen isä kokoaa kehityskeskusteluun.
Täytyy toivoa että rouva on kehittynyt yksilö joka kunnioittaa miestään ja kuuntelee mitä on sanottavana ja keskustelulla saisivat yhteuset pelisäännöt luotua. Pahoin kuitenkin pelkään että 10 vuoden hälläväliä meiningin jälkeen, rouva ei ota todesta mitä mies sanoo ja vähättelee miehen siihen paikkaan.
Meillä erityislapsi. Koulupskologi kirjoitti lähetteen kunnan omiin palveluihin. Näin meidän kunnassa palveluketju.
Ei ole tarkoituskaan koulupsykan terapioida vanhempia, höpsö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille pitää opettaa käyttäytymissääntöjä, mutta ei raivoamalla. Pitää itse käyttäytyä hyvin, että lapset voi siitä oppia.
Ääntä saa kyllä korottaa ja huutakkiin jotta akuutti tilanne saadaan kuriin, esim. jos lapset juoksee rappukäytävässä alasti ja huutaa, eivätkä kuule kun heille lempällä äänellä hymyillen sanoo, että tulisitteko nyt sisälle ja lopettaisitte metelöinnin. Silloin karjastaan niin paljon kuin ääntä lähtee ja ilmekkin vihaisena, niin että lapset a) kuulee sen ja b) tajuaa että nyt on tosi kyseessä. Sitten voi jatkaa sitä lempeällä äänellä puhumista, hymyilyä ja pusuttelua, kun ne kakarat on takaisin omassa asunnossaan.
Ja tuossa vaiheessa naapurit soittaa poliisin paikalle!
Hyvä vaan että soittaa, jospa ne lapsetkin vähän säikähtäisi ja se nössöileva vanhempikin, kun ehkä liian pitkälle mennyt tilanne jos lapset juoksee alasti rappukäytävässä huutamassa alunperinkään.
Ap:n lapset ovat miltei samassa iässä kuin omani (5 ja 8). Meillä mies ei kahdeksaan vuoteen osallistunut lastenhoitoon, kasvatukseen ja perhe-elämään millään tavalla, kunnes tänä vuonna työttömäksi jäätyään alkoi rähjäämään lapsille, kommentoimaan kodin jokaista ongelmaa ja olemaan ap:n kuvailemasti "hermoromahduksen partaalla" jatkuvasti. Ja ei, meidän lapsemme eivät ole mitään kauhukakaroita, vaan ihan tavallisia lapsia. Eivät tottele isäänsä lainkaan, esikoinen lähinnä katsoo hölmistyneenä. Ja kyllä, minua pännii kun isä päättää NYT alkaa "osallistumaan" lastenkasvatukseen ja se tuntuu pikemminkin siltä että vain purkaa pahaa oloaan lapsiin. Todellakin kommentoin siihen ja teen selväksi lapsille, ettei tuollaista tyhjänpäiväistä rähinää tarvitse kuunnella. Muutan asennettani sinä päivänä kun näen mieheni leikkimässä legoilla tai pelaamassa lautapeliä lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi syy on varmaankin se, että lasten äiti on kasvanut perheessä, jossa hänen äiti hoiti kaiken. Hänen isänsä oli aika ylimielinen ja omahyväinen.
Nyt kuitenkin lasteni äiti suhtautuu hyvin myötämielisesti hänenlaisiin miehiin ja jopa jotenkin ihailee heitä. Siskollaan oli sellainen, joka jätti laskut maksamatta ja se oli "niin ihanan luonnonlapsi". Itse en ole yhtään sellainen, olen jopa tietyissä asioissa hyvinkin tiukkapipo. En haluis esim lomailla velaksi, mutta lasteni äitin mielestä niiden pitää päästä jonnekin lomalla, vaikka velaksi, ja vaikka käytös ei siihen antaisi aihetta. Siis puhutaan kalliista ulkomaanreissuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"..ttuuntunut isä" kirjoitti:
Turhaa te yritätte väkisin etsiä minusta vikoja, suurin ongelma on tuo heidän äitinsä esittämä /opettama asenne minua kohtaan.
Ihan riittävästi vietän aikaa lasteni kanssa yleensä päivittäin klo 16-21, eli töistä päästyäni nukkumaanmenoon saakka.
Mikään keskustelu ei auta. En jaksa enää mitään valtataistelua.
Mitä puuhailet lasten kanssa iltaisin? Miksi et pysty ohjaamaan lasten käytöstä oikeaan suuntaan ilman sääntöjä ja uhkauksia? Yleensähän lapset hölmöilee, kun ne jättää huomiotta.
Mitä sä höpötät? Ap kirjoitti, että vaimo vähättelee hänen auktoriteettiaan jopa lasten edessä. Luitko aloitusta ollenkaan?
Ap kirjoitti, että vaimo arvostelee hänen tapaansa sanoa ja tehdä asioita siinä vaiheessa, kun lapset ärsyttävät tai tekevät jotain luvatonta. Kyse ei ole auktoriteetista vaan siitä, miten ap sitä käyttää ja nyt nähtävästi kyse on uhkailun, lahjonnan ja kiristämisen tavoista, ei siitä, onko ap:lla tarpeeksi arvovaltaa vanempana olemiseen.
Tietenkin vaimo kieltää miestä, kun tämä retuuttaa lasta hiuksista repien pois rappukäytävästä. Tietenkin vaimo ilmoittaa, että noin ei tehdä, kun mies karjuu kurkku suorana pihassa, että nyt v***n kakarat autoon tai hakkaan teidät. Tietenkin vaimo kieltää miestä, kun tämä uhkailee, että ottaa lapsilta puhelimet pois seuraavaksi sadaksi vuodeksi (ensinnäkin siksi, että vaimo omistaa ne puhelimet ja liittymät ja toiseksi siksi, että moinen rangaistus on järjestön, kun rikkeenä on sukan katoaminen).
Kasvattaminen ei ole sitä, että puututaan pelkkiin väärintekoihin. Kasvattaminen on sitä, että teko estetään jo ennen syntymistään. Aina se ei onnistu, hyvin usein onnistuu. Läheskään kaikissa perheissä lapset eivät juokse huutamassa rappukäytävässä. Ap:n kannattaa miettiä, että miksi noin.
Miksei äiti tee mitään? Miksi lapset käyttäytyvät huonosti rappukäytävässä!? Ja miehen huomatessa sen ja sanoessa vaimolle tämän pitäisi liittoutua asiassa MIEHENSÄ kanssa, ei lasten!
t.kristallikissa
Varmaan siksi, että äiti laittaa ruokaa, on töissä, on pesutuvassa, käymässä kaupassa jne. ja palattuaan kotiin näistä viimeksimainituista onkin perheessä tilanne päällä. Lapset on rappukäytävässä vaikka siksi, että heillä on nälkä, äiti vasta tulossa kotiin ja isi huutaa, että sieltä jääkaapista ei oteta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten äiti kehuu olevansa kasvatusalan ammattilainen, mutta kuitenkin juuri hänen lapsensa juoksevat kaupassa, temppuilevat esim autossa heittelemällä tavaroita, availemalla ikkunoita/turvavöitä tai potkimalla etupenkkiä kuraisilla kengillä... Ja jos minä noista suutun, heidän äitinsä keksii jonkun mitättömän puolustuksen heidän hyväkseen (esim ovat vaan väsyneitä) tai vaientaa minut yksinkertaisesti sanomalla "älä paasaa siinä". Mitä tuon jälkeen enää viitsii tehdä kuin niellä kiukkunsa ja keskittyä ajamiseen...
Vaimollasi ei ole konsteja saada lapsia käyttäytymään paremmin, siinä on syy, miksi hän keksii syitä sille, miksi he eivät käyttäydy. Lapsilla saattaa olla myös jotain pahoinvointia, johon he omalla käytöksellään reagoivat. Hyvin voivat ja tasapainoiset lapset eivät sekoile väsyneinäkään. Kaikki siis alkaa lastenne henkisestä tasapainoisuudesta tai sen puutteesta.
t.kristallikissa
Useimmat normaalit lapset sekoilevat joskus.
Vierailija kirjoitti:
"..ttuuntunut isä" kirjoitti:
Lasten äiti kehuu olevansa kasvatusalan ammattilainen, mutta kuitenkin juuri hänen lapsensa juoksevat kaupassa, temppuilevat esim autossa heittelemällä tavaroita, availemalla ikkunoita/turvavöitä tai potkimalla etupenkkiä kuraisilla kengillä... Ja jos minä noista suutun, heidän äitinsä keksii jonkun mitättömän puolustuksen heidän hyväkseen (esim ovat vaan väsyneitä) tai vaientaa minut yksinkertaisesti sanomalla "älä paasaa siinä". Mitä tuon jälkeen enää viitsii tehdä kuin niellä kiukkunsa ja keskittyä ajamiseen...
Väsyneelle lapselle on ihan turha suuttua. Vanhempien vastuulla on huolehtia, että lapsi lepää tarpeeksi.
Kyllä tuo kuulostaa siltä, että ongelma on teidän yhteisen linjan puute ja mahdollisesti koko parisuhde, jos ette kykene keskustelemaan asioista. Et voi olettaa, että toinen tukee sinun valitsemaasi linjaa, jos siitä ei ole yhdessä sovittu. Meillä toinen vanhempi suuttuu helposti ja päätyy vaikka mistä napit vastakkain lasten kanssa. Ja keksii milloin mitäkin kasvatuksellisia uhkauksia. En minä voi alkaa sitä kaikkea tukea, jos esim. väsyneitä lapsia ihan turhaan itketetään, enkä hyväksy ruoan käyttämistä palkintona tai rangaistuksena, koska olen lukenut sen altistavan syömishäiriöille.
Kaikki ei mene väsymyksen piikkiin lapsellakaan ja voi sitä lapselle opettaa, että väsymystäkin pitää sietää eikä voi ihan mitä tahansa tehdä. Jos väsynyt lapsi vaikka päätyy potkimaan linnunpoikasta, niin eikö saa suuttua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n lapset ovat miltei samassa iässä kuin omani (5 ja 8). Meillä mies ei kahdeksaan vuoteen osallistunut lastenhoitoon, kasvatukseen ja perhe-elämään millään tavalla, kunnes tänä vuonna työttömäksi jäätyään alkoi rähjäämään lapsille, kommentoimaan kodin jokaista ongelmaa ja olemaan ap:n kuvailemasti "hermoromahduksen partaalla" jatkuvasti. Ja ei, meidän lapsemme eivät ole mitään kauhukakaroita, vaan ihan tavallisia lapsia. Eivät tottele isäänsä lainkaan, esikoinen lähinnä katsoo hölmistyneenä. Ja kyllä, minua pännii kun isä päättää NYT alkaa "osallistumaan" lastenkasvatukseen ja se tuntuu pikemminkin siltä että vain purkaa pahaa oloaan lapsiin. Todellakin kommentoin siihen ja teen selväksi lapsille, ettei tuollaista tyhjänpäiväistä rähinää tarvitse kuunnella. Muutan asennettani sinä päivänä kun näen mieheni leikkimässä legoilla tai pelaamassa lautapeliä lasten kanssa.
Kiitos kertomuksestasi, ap ei silti välttämättä ole toiminut kuten sinun luuseri-miehesi.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää ottaa itse se arvovalta. Kun sä komennat lasta niin pidä huoli, että laps tottelee, äläkä anna periksi.
Älä uhkaa sellaisella mitä et voi toteuttaa vaan uhkauksen pitää olla realistinen.
Esim. Jos et nyt heti paikalla istu hiljaa (ruokapöydässä), niin et saa jälkiruokaa (jäätelöä).
No EI näin! RUUALLA EI SAA KIRISTÄÄ! Syö minkä syö ja jälkkäriä saa jos on. Kiristys ei auta yhtään mitään!
JA LOPETA konditionaalissa puhuminen! Eli Nyt lähdetään,nyt menemme...nyt olette...hiljaa tai mitä ikinä nyt haluatkaan. Lähdetääs ulos juoksemaan ilman kenkiä...niin het huomauttavat sulle ettei voi,ei saa!
JA rupea älyttämään niitä,siis opeta käyttämään hoksotimiaan...vaikkapa että hei ukkipa ajaa tänään traktorilla mansikoita sikalaan tai siis ihan mitä vaan hölmöä ja typerää,mittaat muka makkaralla kuumetta ja sillai.
Jos lapset metakoi autossa jo ennekuin lähdette,niin älä lähde ajamaan! Istut vaan hiljaa,et kommentoi edes vaimolle. Sitten kun on ihan hiljaista niin sittenb vasta lähdet. Ja kun ne rupee marisemaan,vaimo myös,niin sanot että täällä määrään minä,nyt olette hiljaa,muuten käännyn takaisin. Ei mitään muka uhkailua,jos metelöivät niin käännyt takaisin.
Sun pitää mennä sinne "lattian" tasalle että sä ymmärrät niitä lapsia. JA MLL sivuilla on vinkkejä vanhemmille. Niin ja käy ostamassa jalkapallo ja menkää koko porukka potkimaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"..ttuuntunut isä" kirjoitti:
Turhaa te yritätte väkisin etsiä minusta vikoja, suurin ongelma on tuo heidän äitinsä esittämä /opettama asenne minua kohtaan.
Ihan riittävästi vietän aikaa lasteni kanssa yleensä päivittäin klo 16-21, eli töistä päästyäni nukkumaanmenoon saakka.
Mikään keskustelu ei auta. En jaksa enää mitään valtataistelua.
Mitä puuhailet lasten kanssa iltaisin? Miksi et pysty ohjaamaan lasten käytöstä oikeaan suuntaan ilman sääntöjä ja uhkauksia? Yleensähän lapset hölmöilee, kun ne jättää huomiotta.
Mitä sä höpötät? Ap kirjoitti, että vaimo vähättelee hänen auktoriteettiaan jopa lasten edessä. Luitko aloitusta ollenkaan?
Ap kirjoitti, että vaimo arvostelee hänen tapaansa sanoa ja tehdä asioita siinä vaiheessa, kun lapset ärsyttävät tai tekevät jotain luvatonta. Kyse ei ole auktoriteetista vaan siitä, miten ap sitä käyttää ja nyt nähtävästi kyse on uhkailun, lahjonnan ja kiristämisen tavoista, ei siitä, onko ap:lla tarpeeksi arvovaltaa vanempana olemiseen.
Tietenkin vaimo kieltää miestä, kun tämä retuuttaa lasta hiuksista repien pois rappukäytävästä. Tietenkin vaimo ilmoittaa, että noin ei tehdä, kun mies karjuu kurkku suorana pihassa, että nyt v***n kakarat autoon tai hakkaan teidät. Tietenkin vaimo kieltää miestä, kun tämä uhkailee, että ottaa lapsilta puhelimet pois seuraavaksi sadaksi vuodeksi (ensinnäkin siksi, että vaimo omistaa ne puhelimet ja liittymät ja toiseksi siksi, että moinen rangaistus on järjestön, kun rikkeenä on sukan katoaminen).
Kasvattaminen ei ole sitä, että puututaan pelkkiin väärintekoihin. Kasvattaminen on sitä, että teko estetään jo ennen syntymistään. Aina se ei onnistu, hyvin usein onnistuu. Läheskään kaikissa perheissä lapset eivät juokse huutamassa rappukäytävässä. Ap:n kannattaa miettiä, että miksi noin.
Miksei äiti tee mitään? Miksi lapset käyttäytyvät huonosti rappukäytävässä!? Ja miehen huomatessa sen ja sanoessa vaimolle tämän pitäisi liittoutua asiassa MIEHENSÄ kanssa, ei lasten!
t.kristallikissa
Juurikin näin!
Vierailija kirjoitti:
Ap:n lapset ovat miltei samassa iässä kuin omani (5 ja 8). Meillä mies ei kahdeksaan vuoteen osallistunut lastenhoitoon, kasvatukseen ja perhe-elämään millään tavalla, kunnes tänä vuonna työttömäksi jäätyään alkoi rähjäämään lapsille, kommentoimaan kodin jokaista ongelmaa ja olemaan ap:n kuvailemasti "hermoromahduksen partaalla" jatkuvasti. Ja ei, meidän lapsemme eivät ole mitään kauhukakaroita, vaan ihan tavallisia lapsia. Eivät tottele isäänsä lainkaan, esikoinen lähinnä katsoo hölmistyneenä. Ja kyllä, minua pännii kun isä päättää NYT alkaa "osallistumaan" lastenkasvatukseen ja se tuntuu pikemminkin siltä että vain purkaa pahaa oloaan lapsiin. Todellakin kommentoin siihen ja teen selväksi lapsille, ettei tuollaista tyhjänpäiväistä rähinää tarvitse kuunnella. Muutan asennettani sinä päivänä kun näen mieheni leikkimässä legoilla tai pelaamassa lautapeliä lasten kanssa.
Sinun pitäisi tukea isän sanaa ja auktoriteettia lapsia kohtaan. Teet totaalisen väärin katsellessasi lapsen hölmistymistä. Totta kai lapsi hölmistyy, kun on pieni typerä idiootti, mutta sinun tehtäväsi olisi vahvistaa lapselle, että kyllä,hänellä on isäkin, jolta ei hemmotellutn pikkupillun tapaan voi odottaa vain hyviä asioita, vaan isältä tulee myös köskyjäja mä.räyksiä ja lapsen on parasta alkaa opetella tottelemaan niitäkin, koska ei tiedä vielä elämästä kaikkea. Valitkoon itse sitten, kun muuttaa pois kotoa. Siihen saakka tekee niin kuin vanhemmat sanovat. Toivottavasti valitsit sen verran tasokkaan miehen, että häneen voi luottaa.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten äiti kehuu olevansa kasvatusalan ammattilainen, mutta kuitenkin juuri hänen lapsensa juoksevat kaupassa, temppuilevat esim autossa heittelemällä tavaroita, availemalla ikkunoita/turvavöitä tai potkimalla etupenkkiä kuraisilla kengillä... Ja jos minä noista suutun, heidän äitinsä keksii jonkun mitättömän puolustuksen heidän hyväkseen (esim ovat vaan väsyneitä) tai vaientaa minut yksinkertaisesti sanomalla "älä paasaa siinä". Mitä tuon jälkeen enää viitsii tehdä kuin niellä kiukkunsa ja keskittyä ajamiseen...
Vaimollasi ei ole konsteja saada lapsia käyttäytymään paremmin, siinä on syy, miksi hän keksii syitä sille, miksi he eivät käyttäydy. Lapsilla saattaa olla myös jotain pahoinvointia, johon he omalla käytöksellään reagoivat. Hyvin voivat ja tasapainoiset lapset eivät sekoile väsyneinäkään. Kaikki siis alkaa lastenne henkisestä tasapainoisuudesta tai sen puutteesta.
t.kristallikissaUseimmat normaalit lapset sekoilevat joskus.
Joo, mutta kukaan normaali lapsi ei sekoile kaiken aikaa...
Minäkin yritin opettaa lapsilleni peruskäytöstapoja ja että siistisivät jälkensä. Myös vaimoni yritti aikansa, mutta alkoikin pikkuhiljaa mäkättää minulle ja kun lapset olivat teinejä, alkoi kasvattamisen sijaan "kaveerata" heidän kanssaan. On näet samanlainen sottapytty kuin lapset. Ja nyt, 40-vuotiaana, vaimo on alkanut kiroilla kuin teini. Sekä oikeassa elämässä että somessa. Monia muitakin kyseenalaisia juttuja on tehnyt, mm. käynyt baarissa 18-vuotiaamme kanssa ja antanut tälle "ryyppyrahaa".
No, lapsilla on nyt päihdeongelmia, mt-ongelmia, on kärähdetty näpistelystä (ihan omaa tyhmyyttään, sillä kaiken tarpeellisen ovat aina saaneet, jopa iphonet) ja poliisikin on käynyt kotonamme toisen lapsen sekopäisen käytöksen vuoksi. Molemmat lapset ovat huippulukiossa ja sekä minulla että vaimolla akateeminen koulutus. Minä olisin halunnut puhua lasten ongelmista mm. isovanhemmille, mutta vaimo vastusti ankarasti. Eli kasvanut perheessä, jossa ongelmat lakaistaan maton alle.
Ja vaimon ratkaisu kasvatusongelmaan oli tietenkin, että laittoi jokin aika sitten vireille avioerohakemuksen ja lapsia hän on "lääkinnyt" "eroahdistukseen" vinguttamalla Visaa oikein kunnolla. Kaipa hänellä on myös kiire tyhjentää tilinsä, jotta voi vaatia osituksessa mahdollisimman paljon. Elämäni suurin virhe, että menin naimisiin tuollaisen naisen kanssa. Nyt toivon lähinnä, että lapset löytävät jossain vaiheessa kumppanin, joka opettaa heille, kuinka itsestään ja toisistaan tulee huolehtia. Kun itsellämme kävi niin kuin kävi.
Ap kirjoitti, että vaimo arvostelee hänen tapaansa sanoa ja tehdä asioita siinä vaiheessa, kun lapset ärsyttävät tai tekevät jotain luvatonta. Kyse ei ole auktoriteetista vaan siitä, miten ap sitä käyttää ja nyt nähtävästi kyse on uhkailun, lahjonnan ja kiristämisen tavoista, ei siitä, onko ap:lla tarpeeksi arvovaltaa vanempana olemiseen.
Tietenkin vaimo kieltää miestä, kun tämä retuuttaa lasta hiuksista repien pois rappukäytävästä. Tietenkin vaimo ilmoittaa, että noin ei tehdä, kun mies karjuu kurkku suorana pihassa, että nyt v***n kakarat autoon tai hakkaan teidät. Tietenkin vaimo kieltää miestä, kun tämä uhkailee, että ottaa lapsilta puhelimet pois seuraavaksi sadaksi vuodeksi (ensinnäkin siksi, että vaimo omistaa ne puhelimet ja liittymät ja toiseksi siksi, että moinen rangaistus on järjestön, kun rikkeenä on sukan katoaminen).
Kasvattaminen ei ole sitä, että puututaan pelkkiin väärintekoihin. Kasvattaminen on sitä, että teko estetään jo ennen syntymistään. Aina se ei onnistu, hyvin usein onnistuu. Läheskään kaikissa perheissä lapset eivät juokse huutamassa rappukäytävässä. Ap:n kannattaa miettiä, että miksi noin.