Lue keskustelun säännöt.
Lapset eivät tottele, äitinsä vähättelee sääntöjäni ja kieltojani
"..ttuununut isä"
28.12.2019 |
Lapsemme käyttäytyvät huonosti, eivät tottele kehotuksia ja tekevät kaikkea häiritsevää. Olen isä, joka haluaisi estää tätä kertomalla sääntöjä ja kieltoja. Lasten äiti kuitenkin vähättelee jatkuvasti tekemisiäni ja vieläpä lasten silmien edessä.
Hän sanoo aina että älä tee noin ja älä sano noin, vaikka lapsemme esim olisivat juosseet rappukäytävään ilman kenkiä metelöimään. Olen itse aivan raivona/hermoromahduksen partaalla. Haluaisin vaan heidän käyttäytyvän paremmin.
En tiedä mitä tehdä. Onko ero ainoa ratkaisu, vai meneekö tilanne vielä pahempaan suuntaan?
Terveisin "..ttuuntunut isä"
Kommentit (152)
Minä veikkaan, että ap:n tapauksessa sitä raivoa ja suuttumusta lisää se, että ap tietää vaimonsa lyttäävän hänen kasvatusyrityksensä kokonaan, eli tietää jo etukäteen että vedetään matto alta. Jos lapset riehuu esim. autossa, niin ap on pakotettu reagoimaan asiaan voimakkaammin, koska äiti ei tue isää näissä tilanteissa kuten kuuluisi (autossa riehuminen on sitäpaitsi hengenvaarallista), tilanne ehtii alunperinkin eskaloitua äidin puuttumattomuuden takia (minusta hänen tehtävänsä pitää lapset kurissa kun isä keskittyy auton ajamiseen) ja sitten tämä ei anna isänkään puuttua tilanteeseen.
Yleensäkkin kasvatuskeskustelut tulisi hoitaa silloin kun lapset ei ole kuulemassa, eli kun tilanne on päällä, tuetaan toista ja jos oltiinkin eri mieltä, niin siitä keskustellaan sitten jälkeenpäin. Mattoa ei saisi vetää toisen jalkojen alta ja viedä toisen auktoriteettia lapsen silmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap poissaoleva isä, joka on lapsien kanssa tekemisissä pääasiassa lomilla, mutta haluaisi päättää yksin lapsia koskevista säännöistä? Olitko koneella, kun lapset juoksivat rappukäytävään ja sen jälkeen kypsänä aikuisena raivosit lapsille? Mitäs, jos vaikka rakentelisit legoilla lasten kanssa, ettei heidän tarvitse hakea huomiotasi väärillä tavoilla?
Hetkinen , isä yrittää saada lastensa käyttäytymiseen jotain kuria yleisesti hyväksyttävällä tasolla niin täällä vedetään mutkat suoriksi ja oletetaan , että on poissaolollaan loistavaksi kotityranniksi. Kuinka yllättävää !
Vanhempien on oltava samaa mieltä , siitähän tässä on kyse. Lasten äidin mielestä saanevat ap :n tapauksessa tehdä mitä haluavat. Pahinta on aloittajan kertoma mitätöinti. Lapsi kyllä osaa käyttää sitä hyväkseen. Ei siinä jämäkkyys auta kun toinen ottaa pikkupirut siipiensä suojaan. Perheeseen muodostuu 2 leiriä.
Raivoaminen ja äänen korottaminen ovat eri asioita , joskus vaan täytyy. Et nyt pikkukulta kiipeilisi parvekkeen kaiteella, ihan varmasti joo.
Ei se lapsi traumatisoidu loppuiäkseen, jos vanhempi ei aina ole hymyilevä ja hyväntuulinen.
Jos mun kakarat juoksentelisivat huvikseen rappukäytävässä kiljumassa , kiskoisin ne korvista kotiin noin kuvainnollisesti . Se on yhteistä tilaa, jossa liikutaan muut ihmiset huomioiden. Sama pätee kaikkeen muuhunkin.
Vaimo neuvotteluun ja yhteiset kurinpitotoimet pöytäkirjaan.Ap ei ole vastannut kysymyksiin, miten hän osallistuu lastensa elämään. Siihen on varmaan syynsö, joka ei ole ap:lle edullinen. Lasten kanssa tulee viettää aikaa, jotta osaa ohjata lapsia ja heidän käytöstään oikeaan suuntaan rähjäämättä ja huutamatta.
Kysyisitkö lasten äidiltä osallistuuko hän lastensa elämään????
Täällä aika usein vittuillaan naisille, että roikkuvat liikaa palstalla ja somessa, jos lastenkasvatus ei luista ja apua kaivattaisiin.
Ja tämä on syy vittuilla ap:lle sitten vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on läheinen ystävä joka on varhaiskasvatuksen ammattilainen myös. Tämä kirjoitus voisi hyvin olla hänen miehensä kirjoittama. Lasten iätkin täsmäävät paitsi että perheessä on myös 15v.
No asiaan. Mitä olen huomannut niin ystävästäni kuin muista läheisistä varhaiskasvatuksen ammattilaisista niin heillä usein (ei aina, mutta usein) on ongelmia omien lasten kanssa nimenomaan tässä rajojen vetämisessä ja pidossa.
Olen itse miettinyt että johtuukohan se siitä (monen vanhemman itsekin huomaamasta asiasta) että omat lapset käyttäytyvät paljon paremmin pk:ssa kuin kotona. Nämä varhaiskasvatuksen ammattilaiset sitten tottuvat ja ehdollisuudessa käyttämään sellaisia kasvatustapoja jotka toimivat siellä päiväkodissa...kun ne lapset käyttäytyvät siellä paremmin kuin kotona. Mutta eivät ne toimi enää kotona jossa lapset käyttäytyvät ihan eri tavalla. Siellä pitäisi ollakin ihan eri linjalla kuin töissä. Ap:nkin lapset saattavat käyttäytyä äitinsä toimintamalleilla ihan hyvin - päiväkodissa/koulussa. Mutta eivät silti kotona. Ongelma on se että nämä päiväkoti-ihmiset eivät tajua että sama tyyli joka toimii päiväkotiympäristössä lasten kanssa ei olekaan se oikea kotona. ”kun mä olen päiväkodissa kasvattanut satoja lapsia näin ja aina on tullut hyvää tulosta”. Niii-i-n. Mutta kun ne lapset tuppaavat alunalkaen käyttäytymään paljon paremmin päiväkodissa kuin kodissa. Ja jos on ongelmallinen tapaus kutsutaan elto paikalle hoitamaan sitä.
Tietenkin järjestelmällisen ja jämäkän päiväkotikasvatuksen piirissä lapset käyttäytyy paremmin kuin siellä, missä kukaan ei välitä.
Ei se aina niin jämäkkää ole varhaiskasvatuksessakaan ja sielläkin on näitä samanlaisia tilanteita, missä varhaiskasvattaja vetää mattoa kollegansa jalkojen alta lasten hyppiessä pitkin seiniä ja toimiessa jopa hengenvaarallisella tavalla. Sitten nämä samat lässyttäjät on apua vailla "tiukkiksilta" kun homma leviää käsiin, eikä lapset tottele mitään, sitten kyllä kelpaa se tiukasti sanominen ja kun tilanne on ohi, niin kohta taas mitätöidään toista entiseen tapaan ja kauhistellaan, että miten uskalsitkin sanoa lapselle "ei".
Lasta kasvatetaan koko ajan, ei vain niissä hankalissa tilanteissa. Jos olet paljon lasten kanssa, luulisi sinulla olevan aikaa saada heihin jotain vaikutusvaltaa? Oma mieheni on sellainen, joka lasten ollessa pieniä hankalissa tilanteissa rupesi huutamaan tai jäkättämään ilman, että sillä olisi ollut mitään vaikutusta. Siinä kohtaa oli välillä pakko sanoa, että lopeta. Tilanteen saa haltuun saamalla lapsi ymmärtämään, että nyt on tosi kyseessä. Ja esim. uhmakohtauksen tullessa piti vain kantaa lapsi pois julkiselta paikalta, mutta ap:n lapset ovat jo kasvaneet siitä iästä ohi. Kyse on siitä, kenellä teidän perheessä on auktoriteetti vai onko sitä kellään. Kuulostaa siltä, että se on äidillä, ja hän on "valinnut taistelunsa" eli sen, mihin tilanteisiin on tärkeää puuttua ja mihin ei. Et saa helposti takaisin auktoriteettia, jota sinulla ei ole koskaan ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"..ttuuntunut isä" kirjoitti:
Vastaus numerolle 41.
Huomaan kyllä, että olet nainen - suomalainen nainen- joka on aivopesty sukupuoliseen paremmuuteen. Luulet heti, että minussa on joku lähtökohtainen vika.
En ole koskaan ollut väkivaltainen ketään kohtaan. En lapsia, naisia enkä miehiäkään kohtaan, vaikka minulle on haistateltu. Olen iso, vahva mies, en minä voi ketään lyödä. Olen kyllä itse saanut risupiiskaa lapsena ja luunappejakin. Opinpahan ihmisiksi.
Kun syyttelet, jäävät ehdotuksesikin huomioitta.
Lapsemme eivät jatkuvasti juokse rapussa, vain jos niiltä on kieltänyt jotain, niin silloin joku on saattanut sinne karata. Se oli vain kuvainnollinen esimerkki. Tää ns keskustelu alkaa lähteä aivan väärään suuntaan, pelkkään miehen syyttelyyn.
Mä olin puolellasi, mutta tämä avautumisesi kyllä osoitti, että olet huono kasvattaja lapsille.
Asenteesi naisia kohtaan on asiaton. Puhutko tuollaisia esim. vaimostasi lastenne kuullen?
Todennäköisesti et kyllä ole oikea henkilö, vaan perheenisää esittävä miesasiaamiespalstauli . -eri
Palstallahan ei ole mitään asenteellisuutta miehiä kohtaan, laisinkaan?
Kuten ei tässä ketjussakaan? Ja sinun asenteessasi? Heti kun pyhää reikää vähänkin kritisoidaan, ollaan vain miesuleja?
Tällä palstalla ja tässä ketjussa on paljon rumaa asenteellisuutta miehiä kohtaan. Ap osoitti kommentillaan oman ruman asenteellisuutensa suomalaisia naisia kohtaan. Mun kommenttini kohdistui siihen ja palstauleihin, joita pidän erittäin pienenä, mutta vastenmielisenä poikkeusjoukkona. Suurin osa miehistä on täysin kunnollisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on läheinen ystävä joka on varhaiskasvatuksen ammattilainen myös. Tämä kirjoitus voisi hyvin olla hänen miehensä kirjoittama. Lasten iätkin täsmäävät paitsi että perheessä on myös 15v.
No asiaan. Mitä olen huomannut niin ystävästäni kuin muista läheisistä varhaiskasvatuksen ammattilaisista niin heillä usein (ei aina, mutta usein) on ongelmia omien lasten kanssa nimenomaan tässä rajojen vetämisessä ja pidossa.
Olen itse miettinyt että johtuukohan se siitä (monen vanhemman itsekin huomaamasta asiasta) että omat lapset käyttäytyvät paljon paremmin pk:ssa kuin kotona. Nämä varhaiskasvatuksen ammattilaiset sitten tottuvat ja ehdollisuudessa käyttämään sellaisia kasvatustapoja jotka toimivat siellä päiväkodissa...kun ne lapset käyttäytyvät siellä paremmin kuin kotona. Mutta eivät ne toimi enää kotona jossa lapset käyttäytyvät ihan eri tavalla. Siellä pitäisi ollakin ihan eri linjalla kuin töissä. Ap:nkin lapset saattavat käyttäytyä äitinsä toimintamalleilla ihan hyvin - päiväkodissa/koulussa. Mutta eivät silti kotona. Ongelma on se että nämä päiväkoti-ihmiset eivät tajua että sama tyyli joka toimii päiväkotiympäristössä lasten kanssa ei olekaan se oikea kotona. ”kun mä olen päiväkodissa kasvattanut satoja lapsia näin ja aina on tullut hyvää tulosta”. Niii-i-n. Mutta kun ne lapset tuppaavat alunalkaen käyttäytymään paljon paremmin päiväkodissa kuin kodissa. Ja jos on ongelmallinen tapaus kutsutaan elto paikalle hoitamaan sitä.
Tietenkin järjestelmällisen ja jämäkän päiväkotikasvatuksen piirissä lapset käyttäytyy paremmin kuin siellä, missä kukaan ei välitä.
Luitkohan tätä nyt ollenkaan? Usein näiden jämäköiden varhaiskasvatuksen ammattilaisten lapset käyttäytyvät kuin pellossa olevat kotona kun äitinsä lässyttävät heille kotona eivätkä pidä kuria. Sitten ihmettelevät kun ”kyllä tää sina töissä toimii, mulla on vaan todella herkät lapset ja niitä pitää ymmärtää eikä saa vaatia liikaa”.
Huokaus.
Ah juuri näin! Pahimmat terroristit löytyy lastentarhanopevanhemmilta - 5-vuotias määrittelee milloin vanhempi nukkuu koska ei halua nukkua yksin, 7-vuotias valvoo niin myöhään että hänen mahdollinen päiväunien tarve estää kaikkien vapaa-ajan suunnitelman tekemisen, kun ruoka on pöydässä niin lapset käy hakemassa sokerijogurtit jääkaapista, äiti kyllä kieltää mutta lapset eivät reagoi kieltoon mitenkään. Ehkä se on tätä uuden vasun mukaista osallisuutta että lapset päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille pitää opettaa käyttäytymissääntöjä, mutta ei raivoamalla. Pitää itse käyttäytyä hyvin, että lapset voi siitä oppia.
Ääntä saa kyllä korottaa ja huutakkiin jotta akuutti tilanne saadaan kuriin, esim. jos lapset juoksee rappukäytävässä alasti ja huutaa, eivätkä kuule kun heille lempällä äänellä hymyillen sanoo, että tulisitteko nyt sisälle ja lopettaisitte metelöinnin. Silloin karjastaan niin paljon kuin ääntä lähtee ja ilmekkin vihaisena, niin että lapset a) kuulee sen ja b) tajuaa että nyt on tosi kyseessä. Sitten voi jatkaa sitä lempeällä äänellä puhumista, hymyilyä ja pusuttelua, kun ne kakarat on takaisin omassa asunnossaan.
Voin kertoa kun omille lapsilleni sanon matalalla äänellä ^lapsen nimi^
Hän on välittömästi rauhallinen. Tietää että nyt meni pieleen ja äiti on vihainen.Omat lapseni tietävät keskustelun seuraavan.
Itse tiesin aikoinani saavani selkään ilman selitystä mikä meni pieleen tai että miten olisi pitänyt toimia.Niin, sulla onkin varmaan tilanne, missä toinen kasvattaja ei tule puolustamaan lasta kun hänelle matalalla äänellä möriset?
Totta. Näin on, ettei tule.
Matalalla äänellä mörisy 😂 Kiitos kun oikaisit. Tuli kummat vibat tekstistäni.
Takoitukseni oli kertoa kuinka lapsi tietää lopettaa mitä ikinä hän olikaan tekemässä ja hän tietää että asia käydään läpi huutamatta ja hänelle turvallisesti vaikka äiti onkin nyt vihainen jostain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"..ttuuntunut isä" kirjoitti:
Vastaus numerolle 41.
Huomaan kyllä, että olet nainen - suomalainen nainen- joka on aivopesty sukupuoliseen paremmuuteen. Luulet heti, että minussa on joku lähtökohtainen vika.
En ole koskaan ollut väkivaltainen ketään kohtaan. En lapsia, naisia enkä miehiäkään kohtaan, vaikka minulle on haistateltu. Olen iso, vahva mies, en minä voi ketään lyödä. Olen kyllä itse saanut risupiiskaa lapsena ja luunappejakin. Opinpahan ihmisiksi.
Kun syyttelet, jäävät ehdotuksesikin huomioitta.
Lapsemme eivät jatkuvasti juokse rapussa, vain jos niiltä on kieltänyt jotain, niin silloin joku on saattanut sinne karata. Se oli vain kuvainnollinen esimerkki. Tää ns keskustelu alkaa lähteä aivan väärään suuntaan, pelkkään miehen syyttelyyn.
Mä olin puolellasi, mutta tämä avautumisesi kyllä osoitti, että olet huono kasvattaja lapsille.
Asenteesi naisia kohtaan on asiaton. Puhutko tuollaisia esim. vaimostasi lastenne kuullen?
Todennäköisesti et kyllä ole oikea henkilö, vaan perheenisää esittävä miesasiaamiespalstauli . -eri
Palstallahan ei ole mitään asenteellisuutta miehiä kohtaan, laisinkaan?
Kuten ei tässä ketjussakaan? Ja sinun asenteessasi? Heti kun pyhää reikää vähänkin kritisoidaan, ollaan vain miesuleja?
Tällä palstalla ja tässä ketjussa on paljon rumaa asenteellisuutta miehiä kohtaan. Ap osoitti kommentillaan oman ruman asenteellisuutensa suomalaisia naisia kohtaan. Mun kommenttini kohdistui siihen ja palstauleihin, joita pidän erittäin pienenä, mutta vastenmielisenä poikkeusjoukkona. Suurin osa miehistä on täysin kunnollisia ihmisiä.
Olet edelleenkin todella asenteellinen, mutta ettehän te palstan miesvihaajat sitä edes itse tajua.
Tässä hiukan lisää asenteellista, sukupuolivärittynyttä tekstiä aiheesta...
Äidit suhtautuvat lähtökohtaisesti lapsiinsa ylisuojelevasti, tämä lienee jollain tapaa biologinen tekijä.
Nainen kokee miehen erilaisen (lue: jyrkempi/määräävämpi) kasvatustyylin hyökkäyksenä ja uhkana lapselle.
Tämä siis jo ihan parisuhteissa, joissa lapsi on biologisesti yhteinen...
...ja vielä suurempi uhka mies on uusperheissä, eli siis kuviossa missä lapsi ei ole miehen ”oma”.
Näitä havaintoja olen tehnyt sekä omassa elämässäni, että lähipiirissäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"..ttuuntunut isä" kirjoitti:
Vastaus numerolle 41.
Huomaan kyllä, että olet nainen - suomalainen nainen- joka on aivopesty sukupuoliseen paremmuuteen. Luulet heti, että minussa on joku lähtökohtainen vika.
En ole koskaan ollut väkivaltainen ketään kohtaan. En lapsia, naisia enkä miehiäkään kohtaan, vaikka minulle on haistateltu. Olen iso, vahva mies, en minä voi ketään lyödä. Olen kyllä itse saanut risupiiskaa lapsena ja luunappejakin. Opinpahan ihmisiksi.
Kun syyttelet, jäävät ehdotuksesikin huomioitta.
Lapsemme eivät jatkuvasti juokse rapussa, vain jos niiltä on kieltänyt jotain, niin silloin joku on saattanut sinne karata. Se oli vain kuvainnollinen esimerkki. Tää ns keskustelu alkaa lähteä aivan väärään suuntaan, pelkkään miehen syyttelyyn.
Mä olin puolellasi, mutta tämä avautumisesi kyllä osoitti, että olet huono kasvattaja lapsille.
Asenteesi naisia kohtaan on asiaton. Puhutko tuollaisia esim. vaimostasi lastenne kuullen?
Todennäköisesti et kyllä ole oikea henkilö, vaan perheenisää esittävä miesasiaamiespalstauli . -eri
Palstallahan ei ole mitään asenteellisuutta miehiä kohtaan, laisinkaan?
Kuten ei tässä ketjussakaan? Ja sinun asenteessasi? Heti kun pyhää reikää vähänkin kritisoidaan, ollaan vain miesuleja?
Tällä palstalla ja tässä ketjussa on paljon rumaa asenteellisuutta miehiä kohtaan. Ap osoitti kommentillaan oman ruman asenteellisuutensa suomalaisia naisia kohtaan. Mun kommenttini kohdistui siihen ja palstauleihin, joita pidän erittäin pienenä, mutta vastenmielisenä poikkeusjoukkona. Suurin osa miehistä on täysin kunnollisia ihmisiä.
Eikä osoittanut, hän ei sanonut että kaikki suomalaiset naiset olisi aivopesty sukupuoliseen paremmuuteen, epäili vain tuon yhden vastaajan olevan. Itse olen nainen ja huomasin tuon asenteellisuuden siinä ap:n lainaamassa tekstissä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä hiukan lisää asenteellista, sukupuolivärittynyttä tekstiä aiheesta...
Äidit suhtautuvat lähtökohtaisesti lapsiinsa ylisuojelevasti, tämä lienee jollain tapaa biologinen tekijä.
Nainen kokee miehen erilaisen (lue: jyrkempi/määräävämpi) kasvatustyylin hyökkäyksenä ja uhkana lapselle.
Tämä siis jo ihan parisuhteissa, joissa lapsi on biologisesti yhteinen...
...ja vielä suurempi uhka mies on uusperheissä, eli siis kuviossa missä lapsi ei ole miehen ”oma”.Näitä havaintoja olen tehnyt sekä omassa elämässäni, että lähipiirissäni.
Joissakin tilanteissa ehkä näin, mutta ei se aina mene niin, että äiti olisi lempämpi ja isä jyrkempi, aika usein roolit on myös toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä hiukan lisää asenteellista, sukupuolivärittynyttä tekstiä aiheesta...
Äidit suhtautuvat lähtökohtaisesti lapsiinsa ylisuojelevasti, tämä lienee jollain tapaa biologinen tekijä.
Nainen kokee miehen erilaisen (lue: jyrkempi/määräävämpi) kasvatustyylin hyökkäyksenä ja uhkana lapselle.
Tämä siis jo ihan parisuhteissa, joissa lapsi on biologisesti yhteinen...
...ja vielä suurempi uhka mies on uusperheissä, eli siis kuviossa missä lapsi ei ole miehen ”oma”.Näitä havaintoja olen tehnyt sekä omassa elämässäni, että lähipiirissäni.
Joissakin tilanteissa ehkä näin, mutta ei se aina mene niin, että äiti olisi lempämpi ja isä jyrkempi, aika usein roolit on myös toisinpäin.
Kehtaan väittää, että enemmistössä tapauksia mies on se ”tiukkis” ja ”tyranni” naisen silmissä, ja kun nainen ei tunnepuuskassaan kykene rationaaliseen toimintaan (lue: olemaan puuttumatta samalla hetkellä), mies leimautuu varsin nopeasti ”pahaksi” lapsen silmissä, ja äiti liittolaiseksi.
Tiedän mistä puhun, kokemusta on... :-/
Vierailija kirjoitti:
Tässä hiukan lisää asenteellista, sukupuolivärittynyttä tekstiä aiheesta...
Äidit suhtautuvat lähtökohtaisesti lapsiinsa ylisuojelevasti, tämä lienee jollain tapaa biologinen tekijä.
Nainen kokee miehen erilaisen (lue: jyrkempi/määräävämpi) kasvatustyylin hyökkäyksenä ja uhkana lapselle.
Tämä siis jo ihan parisuhteissa, joissa lapsi on biologisesti yhteinen...
...ja vielä suurempi uhka mies on uusperheissä, eli siis kuviossa missä lapsi ei ole miehen ”oma”.Näitä havaintoja olen tehnyt sekä omassa elämässäni, että lähipiirissäni.
Näin itsekin uusperheen esikoisena aiemmin ajattelin. Olin perheen ei kenenkään lapsi. Kunnes sain mieheni kanssa lapsia ja hän vetäytyi kasvatusvastuusta ja "liittoitui" lasten kanssa.
Esim. Metelöidään rappukäytävässä siellä kulkiessa. Tömistellään ja kirkutaan (miten kirkua taipuu?) oli lasten puolella ettei siellä voi kulkea yhtään hiljempaa. Olin eri mieltä.
Kyllä sattui kun teoriani uusperheen hierarkisuudesta meni romu koppaan. Näin se biologinen isä vähät välitti hyvistä tavoista että lapset osaisivat toimia tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä hiukan lisää asenteellista, sukupuolivärittynyttä tekstiä aiheesta...
Äidit suhtautuvat lähtökohtaisesti lapsiinsa ylisuojelevasti, tämä lienee jollain tapaa biologinen tekijä.
Nainen kokee miehen erilaisen (lue: jyrkempi/määräävämpi) kasvatustyylin hyökkäyksenä ja uhkana lapselle.
Tämä siis jo ihan parisuhteissa, joissa lapsi on biologisesti yhteinen...
...ja vielä suurempi uhka mies on uusperheissä, eli siis kuviossa missä lapsi ei ole miehen ”oma”.Näitä havaintoja olen tehnyt sekä omassa elämässäni, että lähipiirissäni.
Näin itsekin uusperheen esikoisena aiemmin ajattelin. Olin perheen ei kenenkään lapsi. Kunnes sain mieheni kanssa lapsia ja hän vetäytyi kasvatusvastuusta ja "liittoitui" lasten kanssa.
Esim. Metelöidään rappukäytävässä siellä kulkiessa. Tömistellään ja kirkutaan (miten kirkua taipuu?) oli lasten puolella ettei siellä voi kulkea yhtään hiljempaa. Olin eri mieltä.
Kyllä sattui kun teoriani uusperheen hierarkisuudesta meni romu koppaan. Näin se biologinen isä vähät välitti hyvistä tavoista että lapset osaisivat toimia tulevaisuudessa.
Oma yksittäinen kokemuksesi ei tee siitä tyypillistä, valtavirtaa edustavaa mallia...
P.S. se taipuu muotoon ’kirutaan’ :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä hiukan lisää asenteellista, sukupuolivärittynyttä tekstiä aiheesta...
Äidit suhtautuvat lähtökohtaisesti lapsiinsa ylisuojelevasti, tämä lienee jollain tapaa biologinen tekijä.
Nainen kokee miehen erilaisen (lue: jyrkempi/määräävämpi) kasvatustyylin hyökkäyksenä ja uhkana lapselle.
Tämä siis jo ihan parisuhteissa, joissa lapsi on biologisesti yhteinen...
...ja vielä suurempi uhka mies on uusperheissä, eli siis kuviossa missä lapsi ei ole miehen ”oma”.Näitä havaintoja olen tehnyt sekä omassa elämässäni, että lähipiirissäni.
Joissakin tilanteissa ehkä näin, mutta ei se aina mene niin, että äiti olisi lempämpi ja isä jyrkempi, aika usein roolit on myös toisinpäin.
Kehtaan väittää, että enemmistössä tapauksia mies on se ”tiukkis” ja ”tyranni” naisen silmissä, ja kun nainen ei tunnepuuskassaan kykene rationaaliseen toimintaan (lue: olemaan puuttumatta samalla hetkellä), mies leimautuu varsin nopeasti ”pahaksi” lapsen silmissä, ja äiti liittolaiseksi.
Tiedän mistä puhun, kokemusta on... :-/
Tähän voisi lisätä, että oli mielenkiintoista seurata ex-appivanhempien parisuhteen dynamiikkaa ja keskustelukulttuuria aina kun silloisen vaimoni kanssa heillä käytiin.
Anoppi oli ihan samanlainen päällepäsmäri ja besserwisser, ja appiukko tolvana, tyranni, mulkku jne. jne. jne. anopin silmissä.
...ja hieman liian myöhään huomasin että myös exäni silmissä :-/
Hän ilmeisesti siis alitajuisesti sovelsi kotoa oppimiaan malleja myös suhteessaan minuun, ja luonnollisesti tämä heijastui myös lapsen kasvatukseen.
P.S. Lapsesta ei todellakaan kasvanut tasapainoista, yhteiskuntakelpoista yksilöä, vaan päinvastoin.
Onpas taas melkoisen sakeita yleistyksiä esitetty mm. miehistä ja naisista ja varhaiskasvatuksen ammattilaisista :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä hiukan lisää asenteellista, sukupuolivärittynyttä tekstiä aiheesta...
Äidit suhtautuvat lähtökohtaisesti lapsiinsa ylisuojelevasti, tämä lienee jollain tapaa biologinen tekijä.
Nainen kokee miehen erilaisen (lue: jyrkempi/määräävämpi) kasvatustyylin hyökkäyksenä ja uhkana lapselle.
Tämä siis jo ihan parisuhteissa, joissa lapsi on biologisesti yhteinen...
...ja vielä suurempi uhka mies on uusperheissä, eli siis kuviossa missä lapsi ei ole miehen ”oma”.Näitä havaintoja olen tehnyt sekä omassa elämässäni, että lähipiirissäni.
Näin itsekin uusperheen esikoisena aiemmin ajattelin. Olin perheen ei kenenkään lapsi. Kunnes sain mieheni kanssa lapsia ja hän vetäytyi kasvatusvastuusta ja "liittoitui" lasten kanssa.
Esim. Metelöidään rappukäytävässä siellä kulkiessa. Tömistellään ja kirkutaan (miten kirkua taipuu?) oli lasten puolella ettei siellä voi kulkea yhtään hiljempaa. Olin eri mieltä.
Kyllä sattui kun teoriani uusperheen hierarkisuudesta meni romu koppaan. Näin se biologinen isä vähät välitti hyvistä tavoista että lapset osaisivat toimia tulevaisuudessa.
Oma yksittäinen kokemuksesi ei tee siitä tyypillistä, valtavirtaa edustavaa mallia...
P.S. se taipuu muotoon ’kirutaan’ :)
Eipä sinunkaan väitteesi tee siitä valtavirtaa edustavaa mallia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä hiukan lisää asenteellista, sukupuolivärittynyttä tekstiä aiheesta...
Äidit suhtautuvat lähtökohtaisesti lapsiinsa ylisuojelevasti, tämä lienee jollain tapaa biologinen tekijä.
Nainen kokee miehen erilaisen (lue: jyrkempi/määräävämpi) kasvatustyylin hyökkäyksenä ja uhkana lapselle.
Tämä siis jo ihan parisuhteissa, joissa lapsi on biologisesti yhteinen...
...ja vielä suurempi uhka mies on uusperheissä, eli siis kuviossa missä lapsi ei ole miehen ”oma”.Näitä havaintoja olen tehnyt sekä omassa elämässäni, että lähipiirissäni.
Näin itsekin uusperheen esikoisena aiemmin ajattelin. Olin perheen ei kenenkään lapsi. Kunnes sain mieheni kanssa lapsia ja hän vetäytyi kasvatusvastuusta ja "liittoitui" lasten kanssa.
Esim. Metelöidään rappukäytävässä siellä kulkiessa. Tömistellään ja kirkutaan (miten kirkua taipuu?) oli lasten puolella ettei siellä voi kulkea yhtään hiljempaa. Olin eri mieltä.
Kyllä sattui kun teoriani uusperheen hierarkisuudesta meni romu koppaan. Näin se biologinen isä vähät välitti hyvistä tavoista että lapset osaisivat toimia tulevaisuudessa.
Oma yksittäinen kokemuksesi ei tee siitä tyypillistä, valtavirtaa edustavaa mallia...
P.S. se taipuu muotoon ’kirutaan’ :)
Eipä sinunkaan väitteesi tee siitä valtavirtaa edustavaa mallia.
Ei varmastikaan pelkkänä argumentoimattomana väitteenä.
40+ vuotta elettyä elämää, lukuisia omia parisuhdekokemuksia, sekä ympäristön tarkkailua tässä asiassa, ja havaintoja niistä...
Niin, väitän edelleen että oma väitteeni on oikeampi kuin sinun.
Esimerkkitapauksia olen tosiaan omin silmin todistanut lukuisia ja taas lukuisia.
Tuohan on yksi pahimmista monista kasvatuksessa, että vanhemmat syövät toistensa arvovaltaa. Vanhempien pitää keskustella vakavasti yhdessä tuosta. Jos toinen ei tajua, niin perheneuvolaan seuraavaksi.
Luitkohan tätä nyt ollenkaan? Usein näiden jämäköiden varhaiskasvatuksen ammattilaisten lapset käyttäytyvät kuin pellossa olevat kotona kun äitinsä lässyttävät heille kotona eivätkä pidä kuria. Sitten ihmettelevät kun ”kyllä tää sina töissä toimii, mulla on vaan todella herkät lapset ja niitä pitää ymmärtää eikä saa vaatia liikaa”.
Huokaus.