Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen, kun en kertakaikkiaan pysty enää olemaan miehen lasten kanssa samassa tilassa kun niistä kuuluu koko ajan ääntä?!?
27.12.2019 |
2 lasta, 13 ja 11 vuotiaat. Tämä äänisietämättömyyteni pahenee koko ajan!!
En pysty enää istumaan sohvalla kun ne hinkaavat jalkojaan minuun, vahingossa kyllä, mutta en siedä sitä enää ollenkaan, hengityksestä kuuluu molemmilla ähinä ja puhina ja öönggh, öööngh,,,ööönghHHHH!! uloshengittäessä. Köhitään, yskitään, vedetään räkää sisään(tai ulos) silloinkin kun ei ole mitään flunssaa. Pierrään toisten päälle ja ollaan kuin ei mitään, kaivetaan nokkaa kuuluvasti ja pyyhitään rinnuksiin, sohvaan tai mitä yleisintä, tungetaan suuhun ja nuollaan oikein sormea, ja maiskutushan siitäkin herkusta lähtee!!
Ruokapöytään en ole voinut mennä enää pitkään aikaan, ja aina jollain verukkeella syön myöhemmin, tai ei ole nälkä, koska se mässynmässyn hööööörPSSS, mussutiMUSSUTI, namsMUMS, öhhöhö öhhöhö, maiskutimaiskuti on vain niin sietämätöntä kuunneltavaa, että minulla mene ruokahalu.
En ole tosiaan ollut aina tällainen, en ole edes huomannut tuollaisia asioita joiden kanssa en vain pärjää enää vaikka yritän. Koko leffan katsominen on sitä että olen kuin viulunkieli, enkä kykene keskittymään sen ähinän takia, ja mm. joulu järjestettiin nyt minun toiveestani niin, että minä menin vanhemmilleni syömään, ja mies lapsineen omille vanhemmilleen, koska halusin nauttia edes jouluaterian ilman kuvotuksen tunteita. Mies tietää tästä vähän, lapset ei mitään.
Mitä siis teen tälle asialle??? Pakenen yläkertaan aina kun he tulevat? Esim. ulkoillessa, tai autossa, tai kaupassa, vaikka huvipuistossa tällaista ongelmaa ei ole, kun en kuule heitä niin tarkasti.
Lapset kuitenkin vakituisesti asuu äidillään, joten ei minun nyt niin paljon tarvitsisi näitä sietää, joten haluaisin siihen pystyä!
Kommentit (52)
Mun miehellä on misofonia. Ei voi sietää syömisen ääniä. Niin hiljaa emme lasten kanssa ole vielä oppineet syömään, etteikö se miestä häiritse. Nykyisin olemme lasten kanssa lopettaneet varomisen. Ongelma on miehen, meistä kukaan ei mussuta vaan syömme normaalisti. Täysin äänetöntä siitä ei saa. Meidän ei tarvitse yrittää syödä äänettömästi vaan mies saa ihan itse hoitaa ongelmansa. Olemme tehneet selväksi, että meille ei räyhätä eikä meille ei möykätä tästä asiasta. Tätä jos alkaa esiintyä niin otamme ja muutamme muualle. Tilanne on rauhoittunut. Mies on alkanut tajuta, että ongelma on hänen korviensä välissä. Me emme sitä voi ratkaista.
Misofonistin puolisona voin sanoa, että ei se elämä ääniyliherkän kanssa helppoa ole. Alkuvuodet oli täynnä räyhäämistä, mykkäkoulua ja mulkoilua. Asiasta jolle minä en oikeasti voinut yhtään mitään. Koska kuten sanoin, en osaa syödä täysin äänettömästi. En vaikka kaikkeni yritin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei!! En minä näitä lapsia inhoa vaan pidän heistä, eivätkä he herranjestas sentään ole minulle mikään taakka!! Toivottavasti nyt vaistoavat siten senkin! Nimen omaan HALUAN olla heidän kanssaan ja tämä asia tosiaan HÄIRITSEE minua!
En ole myöskään ihan varma ollenkaan että tämä äänien inhoaminen ja sietämättömyys johtuisi siitä että nämä äänet olisivat mitenkään poikkeuksellisia, koska en ole itsekään ensin niitä huomannut, vaan vähä vähältä. Pitäisiköhän pyytää joku kaveri tarkkailijaksi yhdeksi päiväksi, niin saisi sanoa mielipiteensä :D
Vaikea ajatella niinkään, että nämä äänet ovat normaaleja, joita minä en yhtäkkiä kestä, ja kaikkien pitää kulkea kusi sukassa minun mt-on-gelmani takia :o
Toisaalta jos tälle tilalle on oikein nimi olemassa, niin ehkä se menisi nätisti perille, että en voi sille mitään etten enää kestä tällaisia ääniä
Tuo mitä nro 30 sanoi viheltämisestä. Ihan sama homma mulla! En todellakaan pysty kuuntelemaan viheltämistä, ellei se sitten kuulu johonkin kappaleeseen, tai ole joku nopea fi-fiu-vislaus. Sellainen piipii pi pii TYYTYY piiTYY mitä sattuu, mitä lapset just tekee on aivan sietämätöntä! En ole ennen tajunnutkaan että tämä liittyy varmaan myös tähän samaan oireistoon.
Luin nyt tuota inhokkiäänilistaa wikipwdiasta misofonialle, ja huomasin sellaisen, että eniten häiritsee juuri sellaiset turhat äänet, joita ei tarvitsisi tai pitäisi kuulua. Jos äänellä on joku tarkoitus, esim. kellon tikitys, tai koiran haukkuminen naapuritalossa(jos nyt ei ole ihan tunteja jatkuvaa) niin en häiriinny. Sen sijaan joku kynän naputtelu pöytää vasten huvin vuoksi ja siksi kun siitä lähtee niin kiva ääni?? Joo en kuuntelisi hetkeäkään!
ap
Vierailija kirjoitti:
Me olemme tuon takia ostaneet kaikkiin oviin desibeliovet. Ja lasten pitää olla omassa huoneessaan, jos haluavat ääntä tehdä. Jos ovat hiljaa, niin sitten voivat olla olohuoneessa.
Te olette kyllä melkoisen kipeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin kärsin misofoniasta, ja se häiritsee jo elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun pitää nyt vaan alkaa kasvattamaan niitä mieleiseksesi. Onhan kyse sinunkin kodista ja sinä olet heidän vanhempi. Ainkin varavanhempi. Jostain syystä äitinsä ei ole ksvattanut. Olette niin erimaisosta tapakulttuureista. Sanot että nyt on tyyli muuttunut ja pöydässä ei mässytetä ja nenää ei kaiveta ja räkä pyyhitään nenäliinaan ja ollaan siivosti. On sullakin kasvatusvastuu eikä lähteä karkuun vastuutasi.teet pojille palveluksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkäähän nyt tehkö asiasta misofonia-muotidiagnoosia.
Äänien sietämättömäksi kokemiseen vaikuttaa tunteenne ja asenteenne kohdetta kohtaan. Inho on luonnollinen tunne eikä sitä voi aina parantaa eikä pidäkään. Inho on luonnon keino kertoa, että tämä asetelma ei toimi..
Minutkin diagnosoitiin kotona ääniyliherkäksi. Mies kärsi hoitamattomasta uniapneasta ja yölliset korinat saivat minut aggressiiviseksi raivohulluksi ja inhoamaan syvästi miehen aiheuttamia normaalejakin päivän ääniä, esim syömisen ääniä.
Apnea korjattiin lääkärissä ja nyt kun perussyy hävisi, hävisi 'ääniherkkyytenikin'
Vierailija kirjoitti:
Älkäähän nyt tehkö asiasta misofonia-muotidiagnoosia.
Äänien sietämättömäksi kokemiseen vaikuttaa tunteenne ja asenteenne kohdetta kohtaan. Inho on luonnollinen tunne eikä sitä voi aina parantaa eikä pidäkään. Inho on luonnon keino kertoa, että tämä asetelma ei toimi..
Minutkin diagnosoitiin kotona ääniyliherkäksi. Mies kärsi hoitamattomasta uniapneasta ja yölliset korinat saivat minut aggressiiviseksi raivohulluksi ja inhoamaan syvästi miehen aiheuttamia normaalejakin päivän ääniä, esim syömisen ääniä.
Apnea korjattiin lääkärissä ja nyt kun perussyy hävisi, hävisi 'ääniherkkyytenikin'
Misofonia on ihan todellinen tila, ei siinä vähättely auta. Aivoissa tietyt hermoradat, joiden pitäisi surkastua, eivät surkastukaan. Usein orgaaniset, toistuvat äänet aiheuttavat poikkeuksellisen voimakkaan tunnereaktion, yleensä negativiisen, vihan tai jopa raivon. Omassa elämässäni tunnen itseni lisäksi vain yhden, joka kärsii samasta vaivasta, sen sijaan netissä on varmaan melko luonnollista, että misofoonikot klikkaavat auki otsikon, johon samaistuvat ja kertyy otantaharha.
Omia trigerreöintiääniä ovat mussutus ja hörppiminen.
Huono provo ei jatkoon