Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen, kun en kertakaikkiaan pysty enää olemaan miehen lasten kanssa samassa tilassa kun niistä kuuluu koko ajan ääntä?!?
27.12.2019 |
2 lasta, 13 ja 11 vuotiaat. Tämä äänisietämättömyyteni pahenee koko ajan!!
En pysty enää istumaan sohvalla kun ne hinkaavat jalkojaan minuun, vahingossa kyllä, mutta en siedä sitä enää ollenkaan, hengityksestä kuuluu molemmilla ähinä ja puhina ja öönggh, öööngh,,,ööönghHHHH!! uloshengittäessä. Köhitään, yskitään, vedetään räkää sisään(tai ulos) silloinkin kun ei ole mitään flunssaa. Pierrään toisten päälle ja ollaan kuin ei mitään, kaivetaan nokkaa kuuluvasti ja pyyhitään rinnuksiin, sohvaan tai mitä yleisintä, tungetaan suuhun ja nuollaan oikein sormea, ja maiskutushan siitäkin herkusta lähtee!!
Ruokapöytään en ole voinut mennä enää pitkään aikaan, ja aina jollain verukkeella syön myöhemmin, tai ei ole nälkä, koska se mässynmässyn hööööörPSSS, mussutiMUSSUTI, namsMUMS, öhhöhö öhhöhö, maiskutimaiskuti on vain niin sietämätöntä kuunneltavaa, että minulla mene ruokahalu.
En ole tosiaan ollut aina tällainen, en ole edes huomannut tuollaisia asioita joiden kanssa en vain pärjää enää vaikka yritän. Koko leffan katsominen on sitä että olen kuin viulunkieli, enkä kykene keskittymään sen ähinän takia, ja mm. joulu järjestettiin nyt minun toiveestani niin, että minä menin vanhemmilleni syömään, ja mies lapsineen omille vanhemmilleen, koska halusin nauttia edes jouluaterian ilman kuvotuksen tunteita. Mies tietää tästä vähän, lapset ei mitään.
Mitä siis teen tälle asialle??? Pakenen yläkertaan aina kun he tulevat? Esim. ulkoillessa, tai autossa, tai kaupassa, vaikka huvipuistossa tällaista ongelmaa ei ole, kun en kuule heitä niin tarkasti.
Lapset kuitenkin vakituisesti asuu äidillään, joten ei minun nyt niin paljon tarvitsisi näitä sietää, joten haluaisin siihen pystyä!
Kommentit (52)
Ainoa ongelma koko asiassa on se, ettet ole lasten äiti. Äitinä voisit sanoa: Älä kaiva nenää, älä syö räkää ja samperi soikoon, varsinkaan pyyhi sitä räkää sohvaan!! Olkaa hiljaa ja älkää tuuppiko! Ja loppuu tuo sikailu! Syödään suu kiinni!
Ja se olisi normaalia. Ja suotavaa äidiltä. Mutta et ole äiti. Joten et voi tehdä mitään. Niiden lasten pitää saada räkiä, pierrä toisten naamoihin, pyyhkiä räkä sohvaan ja mässyttää ruokaa, koska isä sen sallii, tapakasvatushan ei isiä kiinnosta, ja silloin sinä et voi sitä kieltää. Et ole heidän äiti etkä edes opettaja. Opettajana ehkä voisit. Ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama täällä ap.
Olen mahdollisimman paljon pois kotoa, kun ne tulevat. Oleilen eri huoneessa mahdollisimman paljon.
Asunto on minun, olen välillä ehdottanut miehelle erillisiä asuntoja tämän vuoksi. Hän ei halua. Välillä olen niin ahdistunut, että olen ihan sekunnin päässä eroamisesta, koska en vaan siedä niitä. Ihan mikä tahansa ääni ja näköhavainto on vaikea kestää.
Hassua on, että olen todella lapsirakas ja rakastan katsella vieraita lapsia ja pitää sylissä. Omaa lastanikin rakastan ylikaiken. Viihdyn hyvin hoplopeissa yms, missä on lauma lapsia. Rakastan siskoni lapsia kuten omaani ja hoidin heitä pieninä. Mieheni lapset ovat ainoita, joita syvästi inhoan. Siinä on pakko olla joku biologinen tausta, koska tämä on niin vahva ja hallitsematon tunne. Nehän ovat ns väärän naisen lapsia ja "kilpailijouta" omalle lapselleni, vaikken sitä järjellä niin ajsttelekaan. En millään haluaisi niitä minun kotiini.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ne on LAPSIA!! Pieniä vielä! Et voi vaatia niiltä aikuisten käytöstä, aikuisten taitoja, aikuisten kykyä huomioida sinun toiveesi.
Jos joka asiaan mäkätät että älä mässytä, älä miiskuta, älä röhise, älä hengitä - lapsi ahdistuu ja kokee että häneltä kielletään elämä.
Ongelma onn Ap SINUN ja se pitää ratkaista ITSESI.
Mulla itsellä 5 lasta ja juuri em. ääniä lähtee niistäkin, mutta ei tulisi mieleenkään vaatia lapselta aikuisen käytöstä ja itsehillintää, ne on LAPSIA!! Niillä on oikeus viettää rauhallinen lapsuus ilman äitipuolen kontrollointia.Mene terapiaan, tuota voi siedättää ja hoitaa, siis sinun itsesi osalta. NLP terapia avuksi, sitten minfulness/meditaatio ja viimeisenä kognitiivinen psykoterapia. Ymmärrä, että ongelma olet SINÄ, ei lapset.
Eihän nuo pieniä olleet, teinejä jo?
Pikkulapsi on tietysti ihan eri asia, mutta kyllä 13-vuotiaalta voi jo odottaa käytöstapoja.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa ongelma koko asiassa on se, ettet ole lasten äiti. Äitinä voisit sanoa: Älä kaiva nenää, älä syö räkää ja samperi soikoon, varsinkaan pyyhi sitä räkää sohvaan!! Olkaa hiljaa ja älkää tuuppiko! Ja loppuu tuo sikailu! Syödään suu kiinni!
Ja se olisi normaalia. Ja suotavaa äidiltä. Mutta et ole äiti. Joten et voi tehdä mitään. Niiden lasten pitää saada räkiä, pierrä toisten naamoihin, pyyhkiä räkä sohvaan ja mässyttää ruokaa, koska isä sen sallii, tapakasvatushan ei isiä kiinnosta, ja silloin sinä et voi sitä kieltää. Et ole heidän äiti etkä edes opettaja. Opettajana ehkä voisit. Ehkä.
Tottakai voi aikuinen lasta kasvattaa vaikka ei biologinen äiti olisikaan. Ap on käsittääkseni äitipuoli eli perhettä hänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa ongelma koko asiassa on se, ettet ole lasten äiti. Äitinä voisit sanoa: Älä kaiva nenää, älä syö räkää ja samperi soikoon, varsinkaan pyyhi sitä räkää sohvaan!! Olkaa hiljaa ja älkää tuuppiko! Ja loppuu tuo sikailu! Syödään suu kiinni!
Ja se olisi normaalia. Ja suotavaa äidiltä. Mutta et ole äiti. Joten et voi tehdä mitään. Niiden lasten pitää saada räkiä, pierrä toisten naamoihin, pyyhkiä räkä sohvaan ja mässyttää ruokaa, koska isä sen sallii, tapakasvatushan ei isiä kiinnosta, ja silloin sinä et voi sitä kieltää. Et ole heidän äiti etkä edes opettaja. Opettajana ehkä voisit. Ehkä.
Tässä piilee uusperheiden suurin ongelma. Eli aikuinen elää lasten kanssa yhteisessä kodissa ilman, että hänellä olisi mitään valtaa lasten tekemisiin.
Jokainen tietää, että siitä seuraa katastrofi, kun lapset pääsevät käyttämään valtaa äitipuoleen tai isäpuoleen "diplomaattisen koskemattomuutensa" ja vapaiden sikailuoikeuksiensa turvin, mutta silti uusperhesuhteita solmitaan aina vaan.
Ne lapset oikein kiusallaan piereskelee ja mässyttää kun ne huomaa että sua oksettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne lapset oikein kiusallaan piereskelee ja mässyttää kun ne huomaa että sua oksettaa.
Mitä isäpuoli ajattelee, kun näkee, että hänen söpöt pikku lapsukaisensa systemaattisesti kiusaavat vaimoa?
Minä olen diagnosoinut itseltäni misofonian ja ääniyliherkkyyden. Varsinkin väsyneenä olen lähellä hulluutta, jos OMA lapsi esimerkiksi pyytää apua jonkin asian kanssa ja on siten ihan lähellä minua ja esim. liikuttelee sylkeä suussaan niin, että siitä kuuluu ääni. Tekisi mieli kiljua. Minulle se on sama, kuin joku vetäisi liitua liitutauluun tai nirhaisi haarukalla lautasta.
Keskimmäiselläni on tapana viheltää tai hyräillä (hieman ohi nuotin, aaargh) ja napsutella sormia ihan_koko_ajan. En meinaa kestää sitä, ja huomaan että stressi + pms tekee tästä joulusta aika hirveän itselleni.
Olen ollut tosi pahoillani tästä omasta vaivasta ja usein vain yritän peittää hälyn jollakin tai poistun paikalta. En osaa edes kuvitella, millaista olisi jatkuvasti olla samassa tilassa lasten kanssa jotka ei ole omia ja josta lähtee ääntä koko ajan. Vaikka minun mielestäni sinä ap voit kyllä komentaa myös miehesi lapsia ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankkiudu psykiatrille. Pyydä lääkitys lasten isäpäiviksi. Siis itsellesi. Keskustele tapakulttuurin opettamisen mahdollisuudesta lasten isän kanssa.
Ööh, miksi normaalin aikuisen pitäisi hankkiutua psykiatrille ja vetää jotain nappeja sen takia kun penskoilla ei ole mitään käytöstapoja? Miten kukaan voi pitää kyseistä toimintaa sallittuna? Mullekkin tuli kuvottava olo jo pelkästään lukiessa tätä juttua, hyi hitto. Omalla veljellä on 6 lasta ja vaikka heistä joskus pörinää pääsikin ei kukaan ole porsastellut tuolla tavalla.
Ap, sinussa ei ole mitään vikaa vaikka nämä porsas-mammat muuta väittävätkin, ehkä kannattaisi puhua miehesi kanssa vielä..asenteella.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Misofonia
The struggle is real. Itse olen koittanut siedättää itseäni, koska koskaan maailmasta ei saa äänimaailmaltaan täysin mieleistään. Stressi ja väsymys pahentaa.
Kuitenkin jo tapakasvatuksen puitteiseen menee se, ettei vieressä koko paukutella ja myös se, että syödään siististi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä yksi syistä miksi en halua ikinä lapsia. En voi sietää ylimääräisiä ääniä, raskas hengitys tai kovaääninen nieleskely on aivan uskomattoman raivostuttavaa. Kestin jouluna yhden päivän lapsuudenkodissani, olen räjähdyspisteessä äitini kanssa, kun ei ole hetkeäkään hiljaa, vaan koko ajan tekee jotain ääniä.
Tiedän, ettei tää ole normaalia ja tottakai minua harmittaa oma ääniyliherkkyyteni. En haluaisi olla näin hermoheikko, mut tää vaan pahenee vuosi vuodelta. Kaikki naapurin kantapääkävelyt, lasten itku/nauru, syömisäänet, keskustelun äänet naapurista, kurkun köhiminen, niiskutus... just name it, pää meinaa räjähtää.
N32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti ne lapset kyllä vaistoaa äitipuolen ja/tai isäpuolen inhon.
Itse olen elänyt tällaisen lapsuuden, jossa olin ongelma sekä isäpuolelle että äitipuolelle. Koko lapsuuteni loppui vanhempieni eroon, joukkoon saapui nopeasti uudet puolisot sekä uusia sisaruksia, jonka jälkeen minusta tuli pelkkä taakka. Se on tosi raskasta lapselle, kun kaikki tuttu ja turvallinen viedään pois. Nyt selvittelen mielenterveysongelmiani terapiassa.
Ap taisi mennä lopullisesti rikki kun alkoi trollaamaan bigbrother ketjussa mässytys-äänistä, nyt sitten trollaus sekoittui todellisuuteen etkä voi olla enää ajattelematta niitä ääniä. Voivoi, kannattiko alkaa provoilemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkiudu psykiatrille. Pyydä lääkitys lasten isäpäiviksi. Siis itsellesi. Keskustele tapakulttuurin opettamisen mahdollisuudesta lasten isän kanssa.
Ööh, miksi normaalin aikuisen pitäisi hankkiutua psykiatrille ja vetää jotain nappeja sen takia kun penskoilla ei ole mitään käytöstapoja? Miten kukaan voi pitää kyseistä toimintaa sallittuna? Mullekkin tuli kuvottava olo jo pelkästään lukiessa tätä juttua, hyi hitto. Omalla veljellä on 6 lasta ja vaikka heistä joskus pörinää pääsikin ei kukaan ole porsastellut tuolla tavalla.
Ap, sinussa ei ole mitään vikaa vaikka nämä porsas-mammat muuta väittävätkin, ehkä kannattaisi puhua miehesi kanssa vielä..asenteella.
Niinpä, voisivat hengittää hiljaisemmin, olla selvittelemättä limaisia kurkkujaan ja koittaa pureskella ruokansa niin ettei kuulu yhtään ääntä. Suoliston lurinankin voisivat lopettaa!
Eikun..
Asu erillään. Eroa. Mene yläkertaan, älä tapaa lapsia usein. Hanki korvatulpat ja kuulosuojaimet sekä kuulokkeet musiikin /videoiden kuunteluun. Opeta tai mies opettaa lapsille käytöstapoja nätisti puhumalla, hanki ainakin nenäliinat. Hengitykselle ei voi mitään ettei happi lopu, mutta sikailulle voi.
Sulla on misofonia, mene terapiaan. Ei siinä muu auta jos meinaat miehen kanssa jatkaa. Tai sitten eroat ja jatkat yksin elämääsi. Silloin ei muiden äänet haittaa.
Todella iso osa ihmisistä vihaa syömisääniä, joten teet lapsille todellakin palveluksen, jos saat heidät edes suu kiinni syömään! Itselläni menee jotenkin kausittain tämä "ääniraivo", ehkä johtuu stressistä, en tiedä..
Ap, ne on LAPSIA!! Pieniä vielä! Et voi vaatia niiltä aikuisten käytöstä, aikuisten taitoja, aikuisten kykyä huomioida sinun toiveesi.
Jos joka asiaan mäkätät että älä mässytä, älä miiskuta, älä röhise, älä hengitä - lapsi ahdistuu ja kokee että häneltä kielletään elämä.
Ongelma onn Ap SINUN ja se pitää ratkaista ITSESI.
Mulla itsellä 5 lasta ja juuri em. ääniä lähtee niistäkin, mutta ei tulisi mieleenkään vaatia lapselta aikuisen käytöstä ja itsehillintää, ne on LAPSIA!! Niillä on oikeus viettää rauhallinen lapsuus ilman äitipuolen kontrollointia.
Mene terapiaan, tuota voi siedättää ja hoitaa, siis sinun itsesi osalta. NLP terapia avuksi, sitten minfulness/meditaatio ja viimeisenä kognitiivinen psykoterapia. Ymmärrä, että ongelma olet SINÄ, ei lapset.