Tiedättekö ihmistyypin joka ei moikkaa takaisin.

Pienten paikkakuntien ihmisten juntteus tullut huomattua!

Terkkuja sinne Ivalon takapajulan junteille, kantsii käydä vähän muuallakin maailmaa katselemassa!

Haittaaxe kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän:

Ystäväni on kuulovammainen ja näkökyky on rajoittunut.

Miksi alanuoli?

Onko niin ihmeellistä, että kuulolaitteista huolimatta, toisten kuulo ei ole sataprosenttinen. Lisäksi ystävälläni on ns. putkinäkö, jolloin sivulla olevia asioita ei näe.

Itselläsi putkiaivot? Hyvä syy olla tervehtimättä takaisin.

Idiootti. Vaikea tervehtiä jos ei kuule toisen puhuvan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukio

Tuttua

Juntti

Fiilis

Niin että mitä?

Yhdys sana

Ei ole pakko tervehtiä, en ymmärrä teitä kaiken ihmettelijöitä. Ettekö osaa jatkaa elämäänne vai missä vika?

Vierailija kirjoitti:

Me sellaiset erilaiset ei kuuluta joukkoon. Me ollaan niitä introverttejä, jotka sulkee muun maailman pois. Sori, jos satuit tulilinjalle, tai pikemminkin jäit ulkopuolelle.

Introvertti ei tarkoita käytöstapojen ja sosiaalisten taitojen täydellistä puutetta eikä sitä että kulkee mitään/ketään näkemättä julkisilla paikoilla. Itsekin olen sellainen ja vielä sosiaalisesti hiukan ahdistunutkin, mutta ei se moikkaus nyt liikoja vaadi.

o_O

Olen asunut 17-vuotta kerrostalossa. Naapurini ei koskaan ole sanonut päivää, moi yms. Hiljainen naapuri,ei koskaan aiheuta häiriötä. Parempi näin. Kunnioitan hänen yksityisyyttään

Oletteko sitten olleet hyviäkin tuttuja?

Tervehdin kaikkia paitsi niitä jotka eivät sitä ansaitse. Kiusaajat, vihaamani, epäreilut, mulkut tyypit jne. Jos en tervehdi niin silloin toisessa on jokin tuon kaltainen vika

Vierailija kirjoitti:

Joo, mä olen sellainen! Ihan sama mulle pitääkö muut junttina. Mä tykkään elää cityerakkona, liikkua ihmisten keskellä mutta niin kuin niitä muita ei olisi olemassakaan.

Olin kanssa samalainen. Vanhemmat ei olleet opettaneet käytöstapoja tai ylipäätään oikein mitään.

Ajattelivat että opin asioita itsenäisesti. Nyt myöhemmin kun olen tutustunut kultuuriin ja käytöstapoihin, niin vähän hävettää että en ole tervehtinyt esimerkiksi samassa talossa asuvia ihmisiä :)

Yleensä jos ei tervehdi niin ei pidetä tuttuna tai terveenä yleensäkään.

Se kertoo että on alueella asiattomasti. Esimerkiksi omat naapurini ajattelivat aluksi että olen murtoaikeissa.

Eli tervehdys on ilmoitus että asun täällä ja en ole asiattomasti alueella. Minusta ei kannata siis olla huolissaan. Olen samalla puolella ja rauhan aikeissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me sellaiset erilaiset ei kuuluta joukkoon. Me ollaan niitä introverttejä, jotka sulkee muun maailman pois. Sori, jos satuit tulilinjalle, tai pikemminkin jäit ulkopuolelle.

Introvertti ei tarkoita käytöstapojen ja sosiaalisten taitojen täydellistä puutetta eikä sitä että kulkee mitään/ketään näkemättä julkisilla paikoilla. Itsekin olen sellainen ja vielä sosiaalisesti hiukan ahdistunutkin, mutta ei se moikkaus nyt liikoja vaadi.

Juuri näin. Tuntuu todella pahalta tervehtiä ihmistä, jonka kodissa on ollut pari päivää sitten vierailulla, ja saada vastaan kylmä ilme ja katse suoraan ohi, lähietäisyydeltä.

Ohikatsoja on ollut monta vuotta suht näkyvässä asemassa erään järjestön johdossa. Mietin pitkään, olinko tehnyt tietämättäni hänelle jotain pahaa. Yhteiseltä tutulta kuulin, että hän perustelee moikkamattomuuden introverttiydellä, ei kuulemma halua tuhlata energiaa turhuuksiin. Tervehtii toki ”tärkeitä ihmisiä”. Ai kun kiva herkkä introvertti.

Toinen tervehtimättä jättäjä oli opiskelutoverini. Hän paljastui myöhemmin psykoottiseksi stalkkeriksi.

Kolmas oli kanssani samassa työpaikassa. Hän oli menettänyt henkisen tasapainonsa, eikä voi enää työskennellä meillä.

Kokemusteni perusteella tervehtimättä jättävä on m*lkku tai hullu. Aistirajoitteiset erikseen.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että on kohteliasta tervehtiä tuttuja. Mutta toki on myös ilmiö nimeltä kasvosokeus:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Prosopagnosia

Siis on mahdollista, että joku ei tervehdi tuttavaansa tämän takia, ei ilkeyttään.

Minä olen juntti ja ylpeä siitä. Pidän esikuvanani isoisäni isää, joka oli oikein umpijuntti.

T: Tupa-Uuno

Vierailija kirjoitti:

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että on kohteliasta tervehtiä tuttuja. Mutta toki on myös ilmiö nimeltä kasvosokeus:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Prosopagnosia

Siis on mahdollista, että joku ei tervehdi tuttavaansa tämän takia, ei ilkeyttään.

On kai. Mutta minä vastaan tuntemattomienkin tervehdykseen. Ajattelen, että ehken tunnista tuttua, vaikken kasvosokea olekaan. Ja se on muutenkin kohteliasta.

Myös kasvosokea eksäni vastaa aina tervehdyksiin, tunsi tai ei. Onhan hänen kasvosokeutensa hänellä itsellään hyvin tiedossa.

En ymmärrä miten voi olla niin vaikea tervehtiä takaisin. Töissä eräs ekstrovertti mies, joka on tuttu ja jonka kanssa voidaan lounaalla istua samassa pöydässä, ei tervehdi jos tulee käytävällä vastaan. Katsoo silmiin, kuulee kyllä, mutta ei vaan vastaa. En ymmärrä, tuntuu todella töykeältä.

Naapuri mies on samanlainen siltä osin että katsoo silmiin, selkeästi kuulee, mutta ei vastaa mitään. Tökeröltä tuntuu häneltäkin, mutta vähän vähemmän kun tiedän että ei ole mikään sosiaalinen muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me sellaiset erilaiset ei kuuluta joukkoon. Me ollaan niitä introverttejä, jotka sulkee muun maailman pois. Sori, jos satuit tulilinjalle, tai pikemminkin jäit ulkopuolelle.

Introvertti ei tarkoita käytöstapojen ja sosiaalisten taitojen täydellistä puutetta eikä sitä että kulkee mitään/ketään näkemättä julkisilla paikoilla. Itsekin olen sellainen ja vielä sosiaalisesti hiukan ahdistunutkin, mutta ei se moikkaus nyt liikoja vaadi.

Juuri näin. Tuntuu todella pahalta tervehtiä ihmistä, jonka kodissa on ollut pari päivää sitten vierailulla, ja saada vastaan kylmä ilme ja katse suoraan ohi, lähietäisyydeltä.

Ohikatsoja on ollut monta vuotta suht näkyvässä asemassa erään järjestön johdossa. Mietin pitkään, olinko tehnyt tietämättäni hänelle jotain pahaa. Yhteiseltä tutulta kuulin, että hän perustelee moikkamattomuuden introverttiydellä, ei kuulemma halua tuhlata energiaa turhuuksiin. Tervehtii toki ”tärkeitä ihmisiä”. Ai kun kiva herkkä introvertti.

Toinen tervehtimättä jättäjä oli opiskelutoverini. Hän paljastui myöhemmin psykoottiseksi stalkkeriksi.

Kolmas oli kanssani samassa työpaikassa. Hän oli menettänyt henkisen tasapainonsa, eikä voi enää työskennellä meillä.

Kokemusteni perusteella tervehtimättä jättävä on m*lkku tai hullu. Aistirajoitteiset erikseen.

Et ole terve sinäkään, kun kirjoitat noin tuttavistasi. Not sweet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me sellaiset erilaiset ei kuuluta joukkoon. Me ollaan niitä introverttejä, jotka sulkee muun maailman pois. Sori, jos satuit tulilinjalle, tai pikemminkin jäit ulkopuolelle.

Introvertti ei tarkoita käytöstapojen ja sosiaalisten taitojen täydellistä puutetta eikä sitä että kulkee mitään/ketään näkemättä julkisilla paikoilla. Itsekin olen sellainen ja vielä sosiaalisesti hiukan ahdistunutkin, mutta ei se moikkaus nyt liikoja vaadi.

Juuri näin. Tuntuu todella pahalta tervehtiä ihmistä, jonka kodissa on ollut pari päivää sitten vierailulla, ja saada vastaan kylmä ilme ja katse suoraan ohi, lähietäisyydeltä.

Ohikatsoja on ollut monta vuotta suht näkyvässä asemassa erään järjestön johdossa. Mietin pitkään, olinko tehnyt tietämättäni hänelle jotain pahaa. Yhteiseltä tutulta kuulin, että hän perustelee moikkamattomuuden introverttiydellä, ei kuulemma halua tuhlata energiaa turhuuksiin. Tervehtii toki ”tärkeitä ihmisiä”. Ai kun kiva herkkä introvertti.

Toinen tervehtimättä jättäjä oli opiskelutoverini. Hän paljastui myöhemmin psykoottiseksi stalkkeriksi.

Kolmas oli kanssani samassa työpaikassa. Hän oli menettänyt henkisen tasapainonsa, eikä voi enää työskennellä meillä.

Kokemusteni perusteella tervehtimättä jättävä on m*lkku tai hullu. Aistirajoitteiset erikseen.

Et ole terve sinäkään, kun kirjoitat noin tuttavistasi. Not sweet.

Ehkä en? Ensimmäinen esimerkkitapaus on ystäväni eksä. Hänestä ei sattuneesta syystä koskaan tullut edes tuttavaani, enkä kovin yllättynyt, kun hänestä jo ajat sitten tuli tosiaan eksä. Ehkä m*lkku on vähän paha nimitys. Oli aika erikoinen tunne, kun hymy ja ”moi, kiitos viimeisestä” kuolivat huulilleni siihen tuijotukseen. Yritin tervehtiä vielä muutaman muunkin kerran, kun reittimme kerran ristesivät siihen aikaan.

Opiskelutoveriani tervehdin aina, kun tapasin hänet yliopistolla, kuten muitakin tuttuja opiskelijoita. Hän ei vastannut kertaakaan. Seuraavan kerran kuulin hänestä monta vuotta valmistumisen jälkeen, kun toinen opiskelutoverini laittoi kaikille tutuilleen sähköpostia, että älkää vain antako hänen yhteystietojaan tälle tyypille. Oli alkanut vainota ja uhkailla.

Tyypillä on myös lapsi ja ex-puoliso, joita ei saa väkivaltaisuuden takia lähestyä. Minusta hän on sekä mulkku että hullu.

Kolmas, entinen työtoverini, on surullisin tapaus minusta. Myös hänen mielenterveytensä murtumiseen liittyi sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa myös meillä töissä. Olisi ehkä ollut kauniimpaa sanoa mieleltään sairas, ei hullu.

Tällaisia nämä kohtaamani ei-tervehtijät joka tapauksessa ovat.

On vaan osoitus myös OMASTA henkisestä puutteesta, jos on niin pahasti toisten ihmisten riepoteltavana, että täytyy alkaa syvällisesti miettimään miksi joku enemmän tai vähemmän omaan elämään kuulumaton ihminen ei _tervehdi takaisin_.

Miksi olettaa, että ihmiset ovat jotenkin mukavia ja viitsisivät elää hyvien käytöstapojen mukaisesti?

Emmehän me edes todella tunne suurintakaan osaa toisista ihmisistä ja sitä mitä heidän päässään oikeasti liikkuu; vaikka juurikin se mitä he puhuvat ja käyttäyvät sen kyllä kertovat.

Antakaa ihmisten olla rauhassa ja keskittykää itseenne, että edes Sinä olet sellainen ihminen mitä tämä maailma kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

On vaan osoitus myös OMASTA henkisestä puutteesta, jos on niin pahasti toisten ihmisten riepoteltavana, että täytyy alkaa syvällisesti miettimään miksi joku enemmän tai vähemmän omaan elämään kuulumaton ihminen ei _tervehdi takaisin_.

Miksi olettaa, että ihmiset ovat jotenkin mukavia ja viitsisivät elää hyvien käytöstapojen mukaisesti?

Emmehän me edes todella tunne suurintakaan osaa toisista ihmisistä ja sitä mitä heidän päässään oikeasti liikkuu; vaikka juurikin se mitä he puhuvat ja käyttäyvät sen kyllä kertovat.

Antakaa ihmisten olla rauhassa ja keskittykää itseenne, että edes Sinä olet sellainen ihminen mitä tämä maailma kaipaa.

Tuli tuossa mieleen tarina Pai Meistä ja munkista joka ei tervehtinyt Pai Mein tervehdykseen.

Sillä oli pahat seuraukset. Pai Mei tuhosi koko luostarin loukkauksesta jonka munkki suoritte tekemättömyydellään.

Ihan samasta asiasta minäkin loukkaannun ja täytyy todeta tämän naapuruston ja alueen alfauroksena, että minulta on turha odottaa suojelusta tai apua hätätilassa, jos ei ole aikaisemmin tervehtinyt tai osoittanut kunnioitusta minua kohtaan.

Olen sentään sen kokoinen ja siinä iässä oleva uros ihminen, että satoja vuosia sitten perisin vastaantulijalta veron siitä hyvästä etten kumauta tätä.

Kun ajattelee tältä kantilta niin se antaa vähän syvällisyyttä siihen miksi ihmisiä ylipäätään tervehditään ja otetaan heidät huomioon tässä yhteisessä tilassa missä eletään.

Saman paidan alla me käytännössä eletään ja samaa eläinlajia ollaan. Että sopisi tervehtiä sentään niitä voimakkaimpia ja korkeimpia yksilöitä lajin hierarkiassa.

Onhan noita tervehtimättömiä tullut vastaan, joskus en tervehdi itsekkään näitä ja joskus tervehdin välittämättä siitä että tervehtiikö takaisin. Minkään random ihmisen tervehtimättömyydestä en jaksa tehdä numeroa tai edes ajatella koko asiaa, mutta esim. työkavereiden asiakkaiden jne. on kyllä kohteliasta tervehtiä takaisin, toisaalta, jos asiakas ei tervehdi, niin eiköhän siihenkin syynsä ole esim. autismi, kuurous tai joku mielenterveysongelma, ehkä joskus asenneongelmakin, mutta so what? Ei voi tietää mikä on syynä, joten parempi olla ajattelematta koko asiaa.