Lasten näkemät henkimaailma ja kummitukset

Lasten aivot eivät ole vielä kehittyneet huippuunsa. Stressitilassa niissä menee helposti hermojuoksut sekaisin ja siitä tulee näkyjä.

Mutta tuo kuulostaa mielikuvitusleikiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne vain lapsille ilmesty. Kyllä jotkut herkät aikuisetkin niitä aistii. Itse kuulun tällaisiin. Tämä asettaa tietyt haasteensa nykymaailmassa, jossa sellaisiin asioihin ei uskota yleisesti. Pieneltä lapselta menee mielikuvitusystävinä (ja osa niistä onkin ihan aidosti omaa fantasiamaailmaa pelkästään), mutta jossain vaiheessa sitä joutuu opettamaan että nämä on sellaisia asioita joista ei kannata kauheasti kaikille puhua, yksityisiä juttuja.

Mä näen valopalloja ja ja lasermaisia valonsäteitä.

Periaatteessa ihan realistista sillä ne ovat plasmaa ja ionisoitunutta sähköä! WOW! Kerro lisää! Mikä veriryhmä sulla???

Eli en näe näitä koko ajan, mutta etenkin meditoinnin yhteydessä näen energiaa ilmassa (vähän niin kuin kuuman ilman aiheuttamaa värähtelyä) ja joskus tuosta energiasta pongahtaa esiin noita valoja. Ovat näkyvissä vain hetken, mutta kuitenkin aivan selvästi havaittavissa. Uskon, että olen tavallista herkempi ja varmaan opettelemalla pystyisin kommunikoimaan henkimaailman kanssa paremminkin, mutta en ole uskaltanut vielä lähteä yrittämään koska pelkään jokseenkin negatiivia energioita (Tosin noi valot on kuulemma positiivinen merkki) Veriryhmä on AB tosin en muista onko plussa vai miinus...

No niin arvasin että AB! Ja ehkä miinus vielä, eli sinulla on erikoinen veri joka auttaa havaitsemaan näitä. Liittynee elektromagneettisen sähkön havaitsemiseen. Eläimillä ollaan jo todettu sama kykyä esim ennen maanjäristyksiä tai reagoimista sähköön muutenkin herkemmin.

Olen siis toi jolle vastasit. Nyt kun ton sähkön mainitsit... kun näitä valoja näen, tunnen nimenomaan semmoista sähköistä energiaa/kihelmöintiä vartalossa, etenkin kämmenissä tuntuu voimakkaana. Ja tuolloin myös korvissa alkaa soimaan.

Ainoa tuntemani ihminen, joka näkee kaikenmaailman näkyjä on maanisdepressiivinen exäni. Hän näki näkyjä sekä depressiokauden pohjalla että maanisenkauden huipulla. Ja kyllä hänen aivonsa kävi ylimääräisillä kierroksilla silloin. Ei ollut henkimaailman asioita , vaan ihan aivojen liikarasitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne vain lapsille ilmesty. Kyllä jotkut herkät aikuisetkin niitä aistii. Itse kuulun tällaisiin. Tämä asettaa tietyt haasteensa nykymaailmassa, jossa sellaisiin asioihin ei uskota yleisesti. Pieneltä lapselta menee mielikuvitusystävinä (ja osa niistä onkin ihan aidosti omaa fantasiamaailmaa pelkästään), mutta jossain vaiheessa sitä joutuu opettamaan että nämä on sellaisia asioita joista ei kannata kauheasti kaikille puhua, yksityisiä juttuja.

Mä näen valopalloja ja ja lasermaisia valonsäteitä.

Millaisissa tilanteissa sä näet valopalloja? Mä näen myös.

Noita näen minäkin. Meillä on kaikilla lasiaisirtauma. Kannattaa teidänkin käydä tarkistuttamassa silmät. Mulle jouduttiin laserilla tikkaamaan varmistukset verkkokalvoihin, kun olivat jo lähteneet repeämään.

Ei ole, silmät on tarkastettu ja näen siis noita valoja vain tietyissä olosuhteissa kun meditoin ja vibraatio on korkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne vain lapsille ilmesty. Kyllä jotkut herkät aikuisetkin niitä aistii. Itse kuulun tällaisiin. Tämä asettaa tietyt haasteensa nykymaailmassa, jossa sellaisiin asioihin ei uskota yleisesti. Pieneltä lapselta menee mielikuvitusystävinä (ja osa niistä onkin ihan aidosti omaa fantasiamaailmaa pelkästään), mutta jossain vaiheessa sitä joutuu opettamaan että nämä on sellaisia asioita joista ei kannata kauheasti kaikille puhua, yksityisiä juttuja.

Mä näen valopalloja ja ja lasermaisia valonsäteitä.

Periaatteessa ihan realistista sillä ne ovat plasmaa ja ionisoitunutta sähköä! WOW! Kerro lisää! Mikä veriryhmä sulla???

Eli en näe näitä koko ajan, mutta etenkin meditoinnin yhteydessä näen energiaa ilmassa (vähän niin kuin kuuman ilman aiheuttamaa värähtelyä) ja joskus tuosta energiasta pongahtaa esiin noita valoja. Ovat näkyvissä vain hetken, mutta kuitenkin aivan selvästi havaittavissa. Uskon, että olen tavallista herkempi ja varmaan opettelemalla pystyisin kommunikoimaan henkimaailman kanssa paremminkin, mutta en ole uskaltanut vielä lähteä yrittämään koska pelkään jokseenkin negatiivia energioita (Tosin noi valot on kuulemma positiivinen merkki) Veriryhmä on AB tosin en muista onko plussa vai miinus...

No niin arvasin että AB! Ja ehkä miinus vielä, eli sinulla on erikoinen veri joka auttaa havaitsemaan näitä. Liittynee elektromagneettisen sähkön havaitsemiseen. Eläimillä ollaan jo todettu sama kykyä esim ennen maanjäristyksiä tai reagoimista sähköön muutenkin herkemmin.

Olen siis toi jolle vastasit. Nyt kun ton sähkön mainitsit... kun näitä valoja näen, tunnen nimenomaan semmoista sähköistä energiaa/kihelmöintiä vartalossa, etenkin kämmenissä tuntuu voimakkaana. Ja tuolloin myös korvissa alkaa soimaan.

Ja se soiminen on sellaista ininää? Se syntyy kun elektromagnettiset purkaukset siirtyvät ja tunnetaan hyvin. Ihan sellaista hentoa ininää jossa eri soundeja joskus. Kuin kuuntelisi radiokanavaa etsien sieltä suhinan seasta ääntä. Kyllä, sinulla on tämä ominaisuus ja se liittyy AB veriryhmään, näin ollaan jo ajateltukin.

Eläimillä kykyä ollaan tutkittu paljonkin. Delfiinit, Linnut ja hevoset ja muutkin kuulevat samaa.

Minä kerroin lapsena äidille mielikuvituskavereistani ja ihmettelin, miksi äiti otti keksimäni jutut niin vakavasti. Sehän oli vain leikkiä.

Sitten taas yksien tuttujen lapsi sanoi sukutapaamisessa, että isoisoisän päässä oli joku juttu. Muut ihmettelivät, mistä lapsi oikein puhuu. Seuraavana päivänä isoisoisä sai aivoinfarktin tms. ja kuoli muutama päivä myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Miten luterilaisen kirkon papiston jäsenten vapaamuurarius on saatu selville? Tää jäi vaivaamaan aiemmin ketjussa. Eikö jäsenlista ole salainen?

Löysin mummon vintiltä vanhoja 70-luvun alun

aikakauslehtiä. Yhdessä oli paljastusjuttu vapaamuurareista nimilistoineen ja tiesinkin heistä 2 :).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina epäillyt, että suurin osa palstailijoista on täysin tärähtäneitä.

Nyt olen varma asiasta.

Niin, olen kauppat.lis, talousjohtaja ammatiltani, äo 139, fiksu ja pätevä. En mitenkään sekaisin. Ja silti muistan ne edelliset elämät.

Aivoistakaan ei tiedä. Mistä esim. näkyvästi  luovat ihmiset pumppaa ideansa ja kehittelee musiikit ja kirjallisuudet, ym. Valtava määrä erilaista.  Näin maallisesti arvioituna. Uskonnollisesti taas, Raamattu puhuu villityksistä jotka viehättävät ihmisiä poikkeamaan oikealta tieltä. Selvästi reinkarnaatio on yksi näistä mukavista mahdollisuuksista. Mitä sillä,  tai "hengillä" edes tekee olemassa olevassa elämässä; lohdutus, toivo, viihde, vai?   Vaikka tuo kaikki olisikin jollain tuntemattomalla tavalla totta, vain yksi on tärkeää. Pidetään se hömppänä jota ei viitsi tunnustaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne vain lapsille ilmesty. Kyllä jotkut herkät aikuisetkin niitä aistii. Itse kuulun tällaisiin. Tämä asettaa tietyt haasteensa nykymaailmassa, jossa sellaisiin asioihin ei uskota yleisesti. Pieneltä lapselta menee mielikuvitusystävinä (ja osa niistä onkin ihan aidosti omaa fantasiamaailmaa pelkästään), mutta jossain vaiheessa sitä joutuu opettamaan että nämä on sellaisia asioita joista ei kannata kauheasti kaikille puhua, yksityisiä juttuja.

Mä näen valopalloja ja ja lasermaisia valonsäteitä.

Periaatteessa ihan realistista sillä ne ovat plasmaa ja ionisoitunutta sähköä! WOW! Kerro lisää! Mikä veriryhmä sulla???

Eli en näe näitä koko ajan, mutta etenkin meditoinnin yhteydessä näen energiaa ilmassa (vähän niin kuin kuuman ilman aiheuttamaa värähtelyä) ja joskus tuosta energiasta pongahtaa esiin noita valoja. Ovat näkyvissä vain hetken, mutta kuitenkin aivan selvästi havaittavissa. Uskon, että olen tavallista herkempi ja varmaan opettelemalla pystyisin kommunikoimaan henkimaailman kanssa paremminkin, mutta en ole uskaltanut vielä lähteä yrittämään koska pelkään jokseenkin negatiivia energioita (Tosin noi valot on kuulemma positiivinen merkki) Veriryhmä on AB tosin en muista onko plussa vai miinus...

No niin arvasin että AB! Ja ehkä miinus vielä, eli sinulla on erikoinen veri joka auttaa havaitsemaan näitä. Liittynee elektromagneettisen sähkön havaitsemiseen. Eläimillä ollaan jo todettu sama kykyä esim ennen maanjäristyksiä tai reagoimista sähköön muutenkin herkemmin.

Olen siis toi jolle vastasit. Nyt kun ton sähkön mainitsit... kun näitä valoja näen, tunnen nimenomaan semmoista sähköistä energiaa/kihelmöintiä vartalossa, etenkin kämmenissä tuntuu voimakkaana. Ja tuolloin myös korvissa alkaa soimaan.

Ja se soiminen on sellaista ininää? Se syntyy kun elektromagnettiset purkaukset siirtyvät ja tunnetaan hyvin. Ihan sellaista hentoa ininää jossa eri soundeja joskus. Kuin kuuntelisi radiokanavaa etsien sieltä suhinan seasta ääntä. Kyllä, sinulla on tämä ominaisuus ja se liittyy AB veriryhmään, näin ollaan jo ajateltukin.

Eläimillä kykyä ollaan tutkittu paljonkin. Delfiinit, Linnut ja hevoset ja muutkin kuulevat samaa.

Ininää juurikin, useimmiten vain toisessa korvassa. Kiinnostava tuo veriryhmäteoria... osaatko sanoa voiko tämä kyky tästä vielä kehittyä ja miten sitä kannataisi turvallisesti kehittää? 

Huomasin että ketjusta on poistunut viestejä. Eivätkö hörhöt kestä faktoihin perustuvaa kritiikkiä?

Up

Kaikista pahimpia ovat epäilijät, koska he yrittävät sekoittaa henkimaailmaan uskonnon ja lopulta epäilevät myös omaa olemassaoloaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apn lapsi on normaali ja näkee edellisen elämänsä perheenjäseniä. Niin minäkin, ja olen 40v, akateeminen, koulutettu ja älykäs. Muistan hyvin entisen elämäni ja jopa vanhan kotini. Ei tämä niin erikoista ole.

Aloin etsimään tietoa henkimaailmasta ja hengistä sen jälkeen kun lapsi alkoi puhumaan oomasta ja ayasta. Minkälainen oli entinen elämä ja vanha kotisi?

Olen asunut belgiassa, ja muistan kaupungin (olen käynytkin siellä) ja ”tapaan” entisiä vanhempiani välillä, joko unessa tai ”meditaatiohorroksessa”. Tässä elämässä mulla on hirviövanhemmat, siksi edellisen elämän vanhemmat käyvät ”lohduttamassa”. Olin siis mies edellisellä kerralla. Olen käynyt katsomassa jopa kotitaloani joka on rakennettu 1920.

Tämän lisäksi muistan pari muutakin elämää mutta hatarammin, muistan lähinnä maan, aikakauden, ammatin jne mutta en nimiä tai kaupunkeja.

Tällainen muistaminen on itse asiassa liki kaikille mahdollista. Eri asia sitten tekeekö tiedolla mitään. Minulle se lähinnä luo ”turvaa” siitä että yämä ei ole ainoa kerta ja vielä sitä ehtii touhuta seuraavillakin kerroilla :)

T. N40

Jaahas..tosi asia on ..että madot tulevat syömään aivosi ja muistosi siirtyvät madon kakkana elämän kiertokulkuun.

On vain yksi elämä...ja kuvauksesta päätellen omasi on ollut aika surkea.

Olin 14 kun isäni t.appoi itsensä.

Näin myöhemmin unen jossa isäni katseli minua liekkimerestä.

Mitä tämä tarkoittaa?

Hankkikaa sille lapselle kiinnostavia harrastuksia ja kaveriseuraa, jotta ajatukset kiinnittyisivät nykyhetkeen. Kuten on tämän elämän tarkoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsi kastettu?

Tällä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Jokainen lapsi on jumalan lapsi. Ja ns taivaan kotiin pääsevät aikanaan kaikki, oli kastettu tai ei.

Ehei, Jeesus rajasi että pitää uskoa häneen ja olla kastettu, että voisi päästä Taivasten valtakuntaan. Lisäksi pitää hylätä syntinsä (siis niin että myöntää synnin synniksi ja pyytää sitä anteeksi, kokonaanhan synnistä ei pääse, siksi Juuri Jeesusta tarvitaan). Lapsillakin on perisynti, vaikka omia syntejä ei varsinaisesti vielä.

Jeesus ei rajannut vaan ne jotka kirjoittivat raamatun.

Taivaaseen pääsevät kaikki, mutta eri tasoille sielun oman inkarnaatiokehityksen mukaan. M^rhaajat alemmalle tasolle ja kehittyneet ylätasolle. Ikävä tuottaa pettymys mutta niitä h*lvetin lieskoja ei sellaisenaan ole.

Parhaan kuvauksen antaa neurokirurgi Eben Alexander (kirja: Totuus taivaasta) joka pitkän koomansa aikana kävi ”taivaan” eri osioissa.

Jokainen on Jumalan lapsi ja pääsee oikeaan kotiin. Oli kastettu tai ei.

Jeesus ei toki ole rajannut eli määrännyt mitään, mutta kertoi selvästi niin kuin asia on. Jeesus on yksi kolmiyhteisen Jumalan osa, Jumalalla on kolme ”persoonaa”: isä, poika ja pyhä henki, Jeesus on poika eli yksi Jumalan kolmesta ”persoonasta”, Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala. Isä ei ole poika, poika ei ole isä, pyhä henki ei ole isä, pyhä henki ei ole poika, poika ei ole pyhä henki eikä isä ole pyhä henki, eli näistä yksikään ei ole sama toisensa kanssa, mutta nämä kaikki kolme yhdessä ovat Jumala.

Jeesus kertoi että hän on ”tie, totuus ja elämä”, eikä kukaan mene isän työ kuin hänen kauttaan ja joka uskoo häneen ei ikinä kuole, hän on ylösnousemus ja elämä ja joka uskoo häneen elää vaikka olisi kuollut, eikä yksikään joka elää ja uskoo häneen ikinä kuole.

Usko on siis ehto pelastukselle. Muuta ei tarvita, ihmisen teoilla elämänsä aikana maanpäällä ei ole mitään merkitystä pelastumisen kannalta, kaikki synnit on sovitettu jo ennalta Pojan eli Jeesuksen ristinkuolemalla. Luterilaisuuden mukaan ihminen pelastuu yksin uskosta ja yksin Jumalan armosta, muulla ei ole väliä.

Silti kasteelle on luterilaisuudessa annettu suuri merkitys: kasteessa saadaan Pyhä Henki. Pyhä Henki jatkaa kastetussa työtään ja herättää hänessä uutta uskoa ja rakkautta. Näin sekä kaste että usko ovat kokonaan Jumalan pelastavaa työtä. Kaste kantaa kristittyä läpi koko elämän, kasteen merkitys ei poistu milloinkaan.

”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. (Matt. 28:18–20)”

Lähetyskäskyn mukaisesti kasteessa tullaan Kristuksen opetuslapseksi. Kasteen sakramentissa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen, mikä merkitsee samalla kristillisen kirkon jäsenyyttä. Jumalan toiminta kasteessa tuo ihmiset kirkon yhteyteen ja tekee heistä Jumalan lapsia.

Itselläni on nyt 6-vuotias tytär, joka ei ole koskaan pelännyt mitään mörköjä tai kummituksia, kun Muumeissa oli mörkö, kysyin että pelottaako se tyttöä, osasi hän jo 4-vuotiaana sanoa että ei tietenkään, koska ei mörköjä ole olemassa. Ei ole koskaan ollut mielikuvitusystäviä tai muitakaan outoja kuvitelmia ja jos lattia on narahtanut huoneessa jossa ei ole ollut kuin lapsi eli lattia lapsen astuessa narahtanut ja tyttö pelästynyt niin kun olen kysynyt pelästyikö että sillä on joku kummitus niin tyttö on sanonut että ei kun pelästyi että siellä oli joku ihminen piilossa jossain jne. Tyttö onkin luterilaisen perheen kastettu terve lapsi, seurakunnan jäsen niin kuin vanhempansakin.

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa sille lapselle kiinnostavia harrastuksia ja kaveriseuraa, jotta ajatukset kiinnittyisivät nykyhetkeen. Kuten on tämän elämän tarkoitus.

Lapsella on harrastuksia, ystäviä ja hoivaa lemmikkikoiraamme.

Voitte käydä vaikka papin luona tyttö mukana, olitte ilmeisesti kristittyjä vai? Luterilaisia vai jotain muuta, asuitteko Suomessa? Papille tyttö voi kertoa jos haluaa tarkemmin näistä hahmoista ja pappi osannee neuvoa mitä tehdä, kastaminen olisi varmaan ainakin aiheellista jos tyttöä ei ole seurakunnan jäseneksi jo aiemmin kasteessa otettu eli kastettu, kasteessa saadaan Pyhä Henki, mistä on hyötyä jo tässä elämässä maan päällä, vaikka ei kaste nähdäkseni ole pelastumisen kannalta välttämätöntä, vaan pelastumiseen riittää yksin usko, ihminen pelastuu yksin uskosta Jumalan armosta. Oliko opetuslapsiakaan kastettu? Silti luterilaisuudessa on nähdäkseni jonkinlainen ylikorostunut käsitys kasteen tarpeellisuudesta pelastumisen kannalta ja siksi esim. synnytyksen yhteydessä tai heti sen jälkeen on sairaaloissa edelleen hätäkaste varalla jottei syntynyt ihminen jäisi kastamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsi kastettu?

Tällä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Jokainen lapsi on jumalan lapsi. Ja ns taivaan kotiin pääsevät aikanaan kaikki, oli kastettu tai ei.

Ehei, Jeesus rajasi että pitää uskoa häneen ja olla kastettu, että voisi päästä Taivasten valtakuntaan. Lisäksi pitää hylätä syntinsä (siis niin että myöntää synnin synniksi ja pyytää sitä anteeksi, kokonaanhan synnistä ei pääse, siksi Juuri Jeesusta tarvitaan). Lapsillakin on perisynti, vaikka omia syntejä ei varsinaisesti vielä.

Jeesus ei rajannut vaan ne jotka kirjoittivat raamatun.

Taivaaseen pääsevät kaikki, mutta eri tasoille sielun oman inkarnaatiokehityksen mukaan. M^rhaajat alemmalle tasolle ja kehittyneet ylätasolle. Ikävä tuottaa pettymys mutta niitä h*lvetin lieskoja ei sellaisenaan ole.

Parhaan kuvauksen antaa neurokirurgi Eben Alexander (kirja: Totuus taivaasta) joka pitkän koomansa aikana kävi ”taivaan” eri osioissa.

Jokainen on Jumalan lapsi ja pääsee oikeaan kotiin. Oli kastettu tai ei.

Jeesus ei toki ole rajannut eli määrännyt mitään, mutta kertoi selvästi niin kuin asia on. Jeesus on yksi kolmiyhteisen Jumalan osa, Jumalalla on kolme ”persoonaa”: isä, poika ja pyhä henki, Jeesus on poika eli yksi Jumalan kolmesta ”persoonasta”, Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala. Isä ei ole poika, poika ei ole isä, pyhä henki ei ole isä, pyhä henki ei ole poika, poika ei ole pyhä henki eikä isä ole pyhä henki, eli näistä yksikään ei ole sama toisensa kanssa, mutta nämä kaikki kolme yhdessä ovat Jumala.

Jeesus kertoi että hän on ”tie, totuus ja elämä”, eikä kukaan mene isän työ kuin hänen kauttaan ja joka uskoo häneen ei ikinä kuole, hän on ylösnousemus ja elämä ja joka uskoo häneen elää vaikka olisi kuollut, eikä yksikään joka elää ja uskoo häneen ikinä kuole.

Usko on siis ehto pelastukselle. Muuta ei tarvita, ihmisen teoilla elämänsä aikana maanpäällä ei ole mitään merkitystä pelastumisen kannalta, kaikki synnit on sovitettu jo ennalta Pojan eli Jeesuksen ristinkuolemalla. Luterilaisuuden mukaan ihminen pelastuu yksin uskosta ja yksin Jumalan armosta, muulla ei ole väliä.

Silti kasteelle on luterilaisuudessa annettu suuri merkitys: kasteessa saadaan Pyhä Henki. Pyhä Henki jatkaa kastetussa työtään ja herättää hänessä uutta uskoa ja rakkautta. Näin sekä kaste että usko ovat kokonaan Jumalan pelastavaa työtä. Kaste kantaa kristittyä läpi koko elämän, kasteen merkitys ei poistu milloinkaan.

”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. (Matt. 28:18–20)”

Lähetyskäskyn mukaisesti kasteessa tullaan Kristuksen opetuslapseksi. Kasteen sakramentissa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen, mikä merkitsee samalla kristillisen kirkon jäsenyyttä. Jumalan toiminta kasteessa tuo ihmiset kirkon yhteyteen ja tekee heistä Jumalan lapsia.

Itselläni on nyt 6-vuotias tytär, joka ei ole koskaan pelännyt mitään mörköjä tai kummituksia, kun Muumeissa oli mörkö, kysyin että pelottaako se tyttöä, osasi hän jo 4-vuotiaana sanoa että ei tietenkään, koska ei mörköjä ole olemassa. Ei ole koskaan ollut mielikuvitusystäviä tai muitakaan outoja kuvitelmia ja jos lattia on narahtanut huoneessa jossa ei ole ollut kuin lapsi eli lattia lapsen astuessa narahtanut ja tyttö pelästynyt niin kun olen kysynyt pelästyikö että sillä on joku kummitus niin tyttö on sanonut että ei kun pelästyi että siellä oli joku ihminen piilossa jossain jne. Tyttö onkin luterilaisen perheen kastettu terve lapsi, seurakunnan jäsen niin kuin vanhempansakin.

Voi hyvänen aika... OMG.

Monta vuotta sitten ostin syrjäseudulta vanhan talon. Sisareni tytär, joka taisi olla seitsemän tai kahdeksan ikäinen silloin, seurasi minua tyhjään yläkertaan, katseli tarkkaan ympärilleen ja sanoi painokkkaasti: "Minä näen täällä jotain." Kysyin, mitä ihmettä hän oikein näki tyhjässä huoneessa. Hän vain vastasi: "Jotain. Asioita."

En tivannut enempiä, mutta tuo muisto hiipii joskus yösydännä mieleen ja silloin pikkasen karmii. Mutta en ole kokenut täällä mitään ihmeellistä enkä pelottavaa, vaikka nukun juuri siinä huoneessa. Hiiret joskus rapistelevat seinärakenteissa, mutta niitä varten on loukut, jos eksyvät sisälle asti.