Lasten näkemät henkimaailma ja kummitukset

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on nähnyt pienenä unia. Kertoi paikasta Pohjois-Norjassa. Pieni kylä, jossa on liekkimeri. Hän ja neljä muuta ihmistä pelastuivat. Taivaalta satoi valopommeja, liekkejä. Kirkkoniemi. 

Googletin ja Kirkkoniemi todellakin pommitettiin toisen maailman sodan aikana ihan matalaksi muutamia rakennuksia lukuunottamatta. 

Lapsi oli neljä. Mistään ei ole voinut nähdä tai kuulla moista. 

On nähnyt lisäksi unia isovanhemman kuolemasta. Ja eräs kuollut on ilmaantunut hänen uneensa. 

Lapsi tuntuu olevan myös hyvin herkkä ihmisille ja eläimille. Joidenkin ihmisten kohdalla kääntyy pois. Empii, perääntyy. Tai jostain vastaan tulevasta koirasta sanoo, että tuo ei pelkää mitään. Tarkoittaa, että koira on pelottava, hallitsematon. 

Ehkä on hyvä, koska osaa suojella itseään paremmin. 

On jollakin tavalla intuitiivinen. 

Lapsilla mielikuvitusmaailma ja todellisuus sekoittuvat herkemmin kuin aikuisella. Aikuisella lopun lähestyessä on havaittavissa samaa. Muistan omakohtaisesti, kuinka jotkut jutut 'näki' väärin ihan pienenä, kun ymmärsi asian selostuksen väärällä tapaa. Aivot siis muokkasivat muistikuvaa havainnosta 'paremman' tiedon perusteella.

Huomasin samaa, kun katsoin lapsuusaikojen suosikkisarjaa aikuisena ja tajusin, miten väärin olin aivoissani jäsennellyt sen tapahtumat. Jännästi vaikka katsoin kaikki jaksot, niin silti lapsuusaikana muodostuneet oikomiset ja jaksojen toisiin yhdistymiset on vaikea saada pääkopasta pois.

Isoäitini oli jo aika huonossa kunnossa hoitokodissa, kun kävin viimeistä kertaa häntä katsomassa. Hän kertoi kuitenkin, että yöllä hänen luokseen tulee seinän läpi tyttö ja he laulavat yhdessä. Tämä on tyypillistä unen ja valvetilan välillä tapahtuvaa asioiden sekoittumista, kun aivojen toiminta alkaa rappeutua. Lapsilla tapahtuu myös samanlaista sekoittumista aivojen vasta kehittyessä ja se voi olla merkki esimerkiksi päiväunien lähestymisestä. Asiassa ei ole mitään yliluonnollista.

Up up

Jos nimet Ooma ja Aya äännetään eri tavalla kuin kirjoitetaan, ne ovat ap:n omia keksintöjä.

Vierailija kirjoitti:

Jos nimet Ooma ja Aya äännetään eri tavalla kuin kirjoitetaan, ne ovat ap:n omia keksintöjä.

Mitä tämä siis tarkoittaa tässä yhteydessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on nähnyt pienenä unia. Kertoi paikasta Pohjois-Norjassa. Pieni kylä, jossa on liekkimeri. Hän ja neljä muuta ihmistä pelastuivat. Taivaalta satoi valopommeja, liekkejä. Kirkkoniemi. 

Googletin ja Kirkkoniemi todellakin pommitettiin toisen maailman sodan aikana ihan matalaksi muutamia rakennuksia lukuunottamatta. 

Lapsi oli neljä. Mistään ei ole voinut nähdä tai kuulla moista. 

On nähnyt lisäksi unia isovanhemman kuolemasta. Ja eräs kuollut on ilmaantunut hänen uneensa. 

Lapsi tuntuu olevan myös hyvin herkkä ihmisille ja eläimille. Joidenkin ihmisten kohdalla kääntyy pois. Empii, perääntyy. Tai jostain vastaan tulevasta koirasta sanoo, että tuo ei pelkää mitään. Tarkoittaa, että koira on pelottava, hallitsematon. 

Ehkä on hyvä, koska osaa suojella itseään paremmin. 

On jollakin tavalla intuitiivinen.&nb

Tämähän on ihan normaalia käyttäytymistä eikä mitään henkimaailman asioita.

Muistan lapsena piirtäneeni lipputangon jossa lippu, ja halusin että se lähetetään yhdelle tietylle sukulaiselle. Muutaman päivän päästä sieltä tuli puhelu, että perheestä oli joku kuollut. Äitini mielestä se oli outoa, olin myös kuulemma itkeskellyt. Ehkä oli lapsen ennakkoaavistus, tai sitten puhdasta sattumaa. Äitini uskoi minun sen jotenkin tietävän.

Vierailija kirjoitti:

Muistan lapsena piirtäneeni lipputangon jossa lippu, ja halusin että se lähetetään yhdelle tietylle sukulaiselle. Muutaman päivän päästä sieltä tuli puhelu, että perheestä oli joku kuollut. Äitini mielestä se oli outoa, olin myös kuulemma itkeskellyt. Ehkä oli lapsen ennakkoaavistus, tai sitten puhdasta sattumaa. Äitini uskoi minun sen jotenkin tietävän.

Joskus lapsilta kuulee erikoisia asioita, uskon tämän kokemuksen todeksi.

Pahat henkivallat ottavat kohteikseen lapsia, nämä puheet edellisistä elämistä ja henkiolennoista ovat demoneista lähtöisin. Paholainen esiintyy valona ja hyvyytenä, etenkin lapset voivat olla herkkiä ja alttiita tälle. 

Vierailija kirjoitti:

Pahat henkivallat ottavat kohteikseen lapsia, nämä puheet edellisistä elämistä ja henkiolennoista ovat demoneista lähtöisin. Paholainen esiintyy valona ja hyvyytenä, etenkin lapset voivat olla herkkiä ja alttiita tälle. 

Paskapuhetta tämäkin aihepiiri.

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla mielikuvitusmaailma ja todellisuus sekoittuvat herkemmin kuin aikuisella. Aikuisella lopun lähestyessä on havaittavissa samaa. Muistan omakohtaisesti, kuinka jotkut jutut 'näki' väärin ihan pienenä, kun ymmärsi asian selostuksen väärällä tapaa. Aivot siis muokkasivat muistikuvaa havainnosta 'paremman' tiedon perusteella.

Huomasin samaa, kun katsoin lapsuusaikojen suosikkisarjaa aikuisena ja tajusin, miten väärin olin aivoissani jäsennellyt sen tapahtumat. Jännästi vaikka katsoin kaikki jaksot, niin silti lapsuusaikana muodostuneet oikomiset ja jaksojen toisiin yhdistymiset on vaikea saada pääkopasta pois.

Isoäitini oli jo aika huonossa kunnossa hoitokodissa, kun kävin viimeistä kertaa häntä katsomassa. Hän kertoi kuitenkin, että yöllä hänen luokseen tulee seinän läpi tyttö ja he laulavat yhdessä. Tämä on tyypillistä unen ja valvetilan välillä tapahtuvaa asioiden sekoittumista, kun aivojen toiminta alkaa rappeutua. Lap

Ei niin, tuo on ihmisen normaali olotila. Myös aikuiset pystyvät kokemaan elämää hengellisesti, astraalitasolla, telepatiaa, lukemaan ajatuksia ja energioita, ym. Suurin osa aikuisista kokeekin, mutta visusti kieltää nämä kokemukset, miksi lie. Jotenkin säälittäväähän tuo on, kieltää nyt ison osan ihmisistä ja jopa omia kokemuksiaan epätosina. Aivan kuin pelkäisi itseään ja elämän hengellisiä aspekteja. 

Vierailija kirjoitti:

Pahat henkivallat ottavat kohteikseen lapsia, nämä puheet edellisistä elämistä ja henkiolennoista ovat demoneista lähtöisin. Paholainen esiintyy valona ja hyvyytenä, etenkin lapset voivat olla herkkiä ja alttiita tälle. 

Henkimaailma ei ole niin mustavalkoinen, kuin minä uskikset sen esittävät. Varsinkin tuo demonikeskeisyys ketoo ennemminkin uskiksen omasta pelon- ja vihansekaisesta päänsisällöstä. Lapset ovat kuin jeesus, eivät he tee eroa hyvän ja pahan välillä. Mahot jahtailemassa toisia ja projisoimassa heihin demoneja sen sijaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla mielikuvitusmaailma ja todellisuus sekoittuvat herkemmin kuin aikuisella. Aikuisella lopun lähestyessä on havaittavissa samaa. Muistan omakohtaisesti, kuinka jotkut jutut 'näki' väärin ihan pienenä, kun ymmärsi asian selostuksen väärällä tapaa. Aivot siis muokkasivat muistikuvaa havainnosta 'paremman' tiedon perusteella.

Huomasin samaa, kun katsoin lapsuusaikojen suosikkisarjaa aikuisena ja tajusin, miten väärin olin aivoissani jäsennellyt sen tapahtumat. Jännästi vaikka katsoin kaikki jaksot, niin silti lapsuusaikana muodostuneet oikomiset ja jaksojen toisiin yhdistymiset on vaikea saada pääkopasta pois.

Isoäitini oli jo aika huonossa kunnossa hoitokodissa, kun kävin viimeistä kertaa häntä katsomassa. Hän kertoi kuitenkin, että yöllä hänen luokseen tulee seinän läpi tyttö ja he laulavat yhdessä. Tämä on tyypillistä unen ja valvetilan välillä tapahtuvaa asioiden seko

Olen myös huomannut että näkeminen ja kuuleminen on joillekin vaikeaa ymmärtää. Aika paljon palstalla tehdään kiusaa, liekö kyseessä sitten vain kateus sekä omat pettymykset. Vastuulliset ihmiset tunnistaa kyllä heidän toimiensa vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahat henkivallat ottavat kohteikseen lapsia, nämä puheet edellisistä elämistä ja henkiolennoista ovat demoneista lähtöisin. Paholainen esiintyy valona ja hyvyytenä, etenkin lapset voivat olla herkkiä ja alttiita tälle. 

Henkimaailma ei ole niin mustavalkoinen, kuin minä uskikset sen esittävät. Varsinkin tuo demonikeskeisyys ketoo ennemminkin uskiksen omasta pelon- ja vihansekaisesta päänsisällöstä. Lapset ovat kuin jeesus, eivät he tee eroa hyvän ja pahan välillä. Mahot jahtailemassa toisia ja projisoimassa heihin demoneja sen sijaan...

Näitä asioita on peloteltu piloille ja kiusallaan vain jatketaan. Demonitkin ovat jokaiselle hieman eri asia, näin olen selkeästi havainnut kun olen lukenut keskusteluja aiheista tälläkin palstalla. Henkimaailma on hyvä eikä halua meille mitään pahaa koskaan. Elämää ei saisi kieltää miltään osin.

Vierailija kirjoitti:

Muistan lapsena piirtäneeni lipputangon jossa lippu, ja halusin että se lähetetään yhdelle tietylle sukulaiselle. Muutaman päivän päästä sieltä tuli puhelu, että perheestä oli joku kuollut. Äitini mielestä se oli outoa, olin myös kuulemma itkeskellyt. Ehkä oli lapsen ennakkoaavistus, tai sitten puhdasta sattumaa. Äitini uskoi minun sen jotenkin tietävän.

Näitä tarinoita on paljon. Lapsi sanoo yllättäen "heippa mummi" ja pian tulee tieto, että isovanhempi on poismennyt. Eikä tuo rajoitu vain kuoleman hetkeen, vaan ne joiden ruumis on poismennyt voivat olla täällä edelleen sen jälkeenkin. Fiksummat sanovat, että heidän läsnäolonsa jopa kasvaa, sillä ruumis rajoittaa ja heikentää meitä. Ruumiin ylläpito on raskasta ja kivut kuormittavat

Myös lähellä kuolevaa olevat kokevat tuota yli tilan, ajan ja paikan viestintää. Joku vanhus välitti viestiä, mitä valaat hänelle kertoivat. Ihmiselämä ei todellakaan ole sitä, mitä tiedeukot väitävät sen olevan. Ja toisaalta tiedekin on kvanttitasolla jo täysin holtitonta ja rajatonta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan lapsena piirtäneeni lipputangon jossa lippu, ja halusin että se lähetetään yhdelle tietylle sukulaiselle. Muutaman päivän päästä sieltä tuli puhelu, että perheestä oli joku kuollut. Äitini mielestä se oli outoa, olin myös kuulemma itkeskellyt. Ehkä oli lapsen ennakkoaavistus, tai sitten puhdasta sattumaa. Äitini uskoi minun sen jotenkin tietävän.

Näitä tarinoita on paljon. Lapsi sanoo yllättäen "heippa mummi" ja pian tulee tieto, että isovanhempi on poismennyt. Eikä tuo rajoitu vain kuoleman hetkeen, vaan ne joiden ruumis on poismennyt voivat olla täällä edelleen sen jälkeenkin. Fiksummat sanovat, että heidän läsnäolonsa jopa kasvaa, sillä ruumis rajoittaa ja heikentää meitä. Ruumiin ylläpito on raskasta ja kivut kuormittavat

Myös lähellä kuolevaa olevat kokevat tuota yli tilan, ajan ja paikan viestintää. Joku vanhus välitti viestiä, mitä vala

Asioista puhutaan erilaisin tavoin mutta kannattaa muistaa kuitenkin se yksi totuus, kun ihminen kuolee, hän siirtyy henkimaailmaan ja oli hän eläessään minkälainen ihminen tahansa, kuoleman jälkeen kukaan ei tee pahaa kenellekään. Kokemukset saattavat jännittää meitä ja olla jopa pelottaviakin mutta ei ole mitään pahaa eikä kukaan satuta meitä ihmisiä sieltä henkimaailmasta käsin. Ehkä se on tuo sanoittaminen ja tarinointikin joka vaikuttaa kaikkeen suhtautumiseemmekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan lapsena piirtäneeni lipputangon jossa lippu, ja halusin että se lähetetään yhdelle tietylle sukulaiselle. Muutaman päivän päästä sieltä tuli puhelu, että perheestä oli joku kuollut. Äitini mielestä se oli outoa, olin myös kuulemma itkeskellyt. Ehkä oli lapsen ennakkoaavistus, tai sitten puhdasta sattumaa. Äitini uskoi minun sen jotenkin tietävän.

Näitä tarinoita on paljon. Lapsi sanoo yllättäen "heippa mummi" ja pian tulee tieto, että isovanhempi on poismennyt. Eikä tuo rajoitu vain kuoleman hetkeen, vaan ne joiden ruumis on poismennyt voivat olla täällä edelleen sen jälkeenkin. Fiksummat sanovat, että heidän läsnäolonsa jopa kasvaa, sillä ruumis rajoittaa ja heikentää meitä. Ruumiin ylläpito on raskasta ja kivut kuormittavat

Myös lähellä kuolevaa olevat kokevat tuota yli tilan, ajan ja paikan vie

En minä pelkää kuolemaa. Et taida puhua minulle ollenkaan

Osaako lapsi jo kirjoittaa ja siitä tiedät, että tuossa on y-kirjain, siis tuossa AYA -ssa?  Lausuuko hän "aia?". Vai sanooko hän tuon ihan y-kirjaimella, mikä ei kuulosta luontevalta.  Varsinkaan lapsen suusta.

Vai oletko itse keksinyt, että se nimi kirjoitetaan AYA?

Mua rupesi heti tuo asia vaivaamaan.  Koska ei noin pieni yleensä osaa vielä kirjoittaa, ja tuollainen y-kirjain aan jälkeen  ei taas meidän puhuttuun puheeseen sovi. 

Siksipä en nyt oikein usko tähän.  Jos olisit kirjoittanut AIA, olisin voinut uskoa, mutta kun ymppäät sinne ulkomaalaisittain yytä, ei onnistu ei.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voi pienellä vaivannäöllä ja opettelulla muistaa tuon kaiken. Ihan normaalia.

Miten se tapahtuu? Konkreettisia neuvoja kaivataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan lapsena piirtäneeni lipputangon jossa lippu, ja halusin että se lähetetään yhdelle tietylle sukulaiselle. Muutaman päivän päästä sieltä tuli puhelu, että perheestä oli joku kuollut. Äitini mielestä se oli outoa, olin myös kuulemma itkeskellyt. Ehkä oli lapsen ennakkoaavistus, tai sitten puhdasta sattumaa. Äitini uskoi minun sen jotenkin tietävän.

Näitä tarinoita on paljon. Lapsi sanoo yllättäen "heippa mummi" ja pian tulee tieto, että isovanhempi on poismennyt. Eikä tuo rajoitu vain kuoleman hetkeen, vaan ne joiden ruumis on poismennyt voivat olla täällä edelleen sen jälkeenkin. Fiksummat sanovat, että heidän läsnäolonsa jopa kasvaa, sillä ruumis rajoittaa ja heikentää meitä. Ruumiin ylläpito on raskasta ja kivut kuormittavat

Myös lähellä kuolevaa olevat kokevat tuota yli tilan, ajan ja paikan vie

Tämä on totta ehdottomasti.