Kuinka saada työkkäri hyväksymään, että en sovi lähihoitajan työhön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos ajatellaan niin päin, että kuka oikeasti sopii lähihoitajan työhön ja kolmivuorotyöhön, aika vähän olisi meillä hoitajia. Eri asia sitten, jos oikeasti ei pysty tekemään sitä itse työtä. Esim itse en kestä nähdä verta ja eritteitä. Mutta koska tiedän sen, en ole alalle edes kouluttautunut. 

Itsekään en kestänyt verta ja eritteitä, mutta lähärikoulussa opettaja sanoi että on vaan pakko kestää, kun valitin siitä ennen harjoittelua. Ei puhettakaan, että päätä olisi silitelty. Ja niin menin harjoitteluun, jossa olin hukkua paskaan ja vertakin näin ihan riittävästi. Ja kas, opettaja oli oikeassa: kun oli pakko, oli pakko, ja totuin siihen. Samaa ohjausta olen itsekin noudattanut ja pakottanut kaikki harjoittelijat kohtaamaan pelkonsa. Ja moni on kiittänyt, koska ovat tajunneet että harjoittelussa ja elämässä ei aina voi paeta, vaan on otettava pelosta niskalenkki. Erityisesti milleniaalit ovat tästä olleet kiitollisia.

Herää kysymys, miksi kukaan hakeutuu lähihoitajakoulutukseen, jos ei kestä verta ja eritteitä. Minä en ikimaailmassa juuri siksi hakeutuisi sinne. En myöskään hakeutunut lentoemännäksi, koska pelkään korkeita paikkoja. Pikkuisen eri asia kertoa työkkärissä, ettei halua kouluttautua lähihoitajaksi eritekammon takia kuin harjoittelussa sanoa, että en halua nähdä verta, kun siihen työhön on kuitenkin omasta tahdostaan kouluttautumassa. 

Herää kysymys, onko tuollainen pelkkää tekosyytä. Tosielämässä emme voi valita aina mitä haluamme mielihalujemme mukaan, vaan meidän on sopeuduttava. Jos kaikki vaan sanoisivat, että en kestä sitä ja en kestä tätä, ei mistään tulisi mitään. Tuollaiset veri- ja muut kammot eivät ole mikään este hoitoalalle, päinvastoin ne ovat tekosyitä. Itsekin pelkäsin aikanaan vainajia, mutta niin vain löysin itseni heti ensimmäisenä opiskeluvuonna ruumiinavausta katsomassa, koska kuului anatomian opintojaksoon. Eikä auttanut kuin kestää, kun sirkkeli alkoi surisemaan.

Mä olen niin bakteerikammoinen, että käytän erityisiä hanskoja ja usein hengityssuojaimia. Mua nämä sankarit yritti painostaa hakemaan hoitoalalle. Pyörryin pääsykokeen haastattelussa kun mainittiin sana ”erite” ja osaltani koe päättyi ennen alkujaan. Uskoivat etten sovellu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos ajatellaan niin päin, että kuka oikeasti sopii lähihoitajan työhön ja kolmivuorotyöhön, aika vähän olisi meillä hoitajia. Eri asia sitten, jos oikeasti ei pysty tekemään sitä itse työtä. Esim itse en kestä nähdä verta ja eritteitä. Mutta koska tiedän sen, en ole alalle edes kouluttautunut. 

Itsekään en kestänyt verta ja eritteitä, mutta lähärikoulussa opettaja sanoi että on vaan pakko kestää, kun valitin siitä ennen harjoittelua. Ei puhettakaan, että päätä olisi silitelty. Ja niin menin harjoitteluun, jossa olin hukkua paskaan ja vertakin näin ihan riittävästi. Ja kas, opettaja oli oikeassa: kun oli pakko, oli pakko, ja totuin siihen. Samaa ohjausta olen itsekin noudattanut ja pakottanut kaikki harjoittelijat kohtaamaan pelkonsa. Ja moni on kiittänyt, koska ovat tajunneet että harjoittelussa ja elämässä ei aina voi paeta, vaan on otettava pelosta niskalenkki. Erityisesti milleniaalit ovat tästä olleet kiitollisia.

Herää kysymys, miksi kukaan hakeutuu lähihoitajakoulutukseen, jos ei kestä verta ja eritteitä. Minä en ikimaailmassa juuri siksi hakeutuisi sinne. En myöskään hakeutunut lentoemännäksi, koska pelkään korkeita paikkoja. Pikkuisen eri asia kertoa työkkärissä, ettei halua kouluttautua lähihoitajaksi eritekammon takia kuin harjoittelussa sanoa, että en halua nähdä verta, kun siihen työhön on kuitenkin omasta tahdostaan kouluttautumassa. 

Hakeutuu? Minkä teet kun karenssin uhalla pakotetaan?

Kerroin vihaavani ihmisiä, eivät pakottaneet asiakaspalvelualalle enää!

1. Hae lähärin töitä.

2. Saa työpaikka, sijaisuus tai joku lyhyt ihan mikä vain.

3. Tehtaile kanteluita työnantajasta, paljasta epäkohtia yms.

4. Hae taas lähärin töitä, sana on kiirinyt ja sinua ei palkkaa enää kukaan.

Win win!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos ajatellaan niin päin, että kuka oikeasti sopii lähihoitajan työhön ja kolmivuorotyöhön, aika vähän olisi meillä hoitajia. Eri asia sitten, jos oikeasti ei pysty tekemään sitä itse työtä. Esim itse en kestä nähdä verta ja eritteitä. Mutta koska tiedän sen, en ole alalle edes kouluttautunut. 

Itsekään en kestänyt verta ja eritteitä, mutta lähärikoulussa opettaja sanoi että on vaan pakko kestää, kun valitin siitä ennen harjoittelua. Ei puhettakaan, että päätä olisi silitelty. Ja niin menin harjoitteluun, jossa olin hukkua paskaan ja vertakin näin ihan riittävästi. Ja kas, opettaja oli oikeassa: kun oli pakko, oli pakko, ja totuin siihen. Samaa ohjausta olen itsekin noudattanut ja pakottanut kaikki harjoittelijat kohtaamaan pelkonsa. Ja moni on kiittänyt, koska ovat tajunneet että harjoittelussa ja elämässä ei aina voi paeta, vaan on otettava pelosta niskalenkki. Erityisesti milleniaalit ovat tästä olleet kiitollisia.

Herää kysymys, miksi kukaan hakeutuu lähihoitajakoulutukseen, jos ei kestä verta ja eritteitä. Minä en ikimaailmassa juuri siksi hakeutuisi sinne. En myöskään hakeutunut lentoemännäksi, koska pelkään korkeita paikkoja. Pikkuisen eri asia kertoa työkkärissä, ettei halua kouluttautua lähihoitajaksi eritekammon takia kuin harjoittelussa sanoa, että en halua nähdä verta, kun siihen työhön on kuitenkin omasta tahdostaan kouluttautumassa. 

Hakeutuu? Minkä teet kun karenssin uhalla pakotetaan?

Työkkäri ei määrää yhtään kenenkään ammatinvalintaa. Tämä on taas näitä kumminkaimalle tapahtuneita juttuja. Voit sopia työllistymissuunnitelmassa hakeutuvasi vaikka putkimieheksi ja se on ihan hyvä juttu. Jos sulla ei ole ammattia, etkä keksi mihin haluaisit opiskella, niin mene ammatinvalintapsykologille.

Itekin tein sen virheen, että opiskelin alalle, en kestä enää työkavereitani ja työyhteisöä, jossa minua kiusataan. Enkä halua muuallekaan tämän alan hommiin. Mulle rupee riittämään. Otan lopputilin ens vuonna ja lähden säästöilläni ulkomaille, enkä tule takaisin. Sitä ennen haistatan paskat työkaverille, ja kerron omaisille, kaiken salailun alla olevan kaltoinkohtelun, mitä näen työssäni hoitajien taholta päivittäin. Muutama työkaveri huutaa kehitysvammaisille, kuin mielipuolet. Olen monta kertaa pelännyt, että milloin tämä kiusaava hoitaja käy jonkun kimppuun. Ja oikeastaan on jo käynytkin, sen verran kovakouraisesti retuuttaa asiakasta. Tämä kun on pikku pomon paras kaveri.

Kaikki lähärit ei työskentele veren ja paskan kanssa, mutta kaikki joutuu tietyt harjoittelut käymään, jossa nämä on kohdattava.

Hammas puoli ihan ok.

Toinen vois olla lasten ja nuorten suuntautuminen ja siellä eskari ryhmää nii ne on jo omatoimisia eikä tarttee semmosta miettiä...

Vaihda alaa. Miten olisi sähkö- tai putkiasentaja? Hyväpalkkaista hommaa ja töitä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Itekin tein sen virheen, että opiskelin alalle, en kestä enää työkavereitani ja työyhteisöä, jossa minua kiusataan. Enkä halua muuallekaan tämän alan hommiin. Mulle rupee riittämään. Otan lopputilin ens vuonna ja lähden säästöilläni ulkomaille, enkä tule takaisin. Sitä ennen haistatan paskat työkaverille, ja kerron omaisille, kaiken salailun alla olevan kaltoinkohtelun, mitä näen työssäni hoitajien taholta päivittäin. Muutama työkaveri huutaa kehitysvammaisille, kuin mielipuolet. Olen monta kertaa pelännyt, että milloin tämä kiusaava hoitaja käy jonkun kimppuun. Ja oikeastaan on jo käynytkin, sen verran kovakouraisesti retuuttaa asiakasta. Tämä kun on pikku pomon paras kaveri.

Et sitten ole hoksannut tehdä asiasta ilmoitusta AVI:lle.

Kerro lääkärissä, että sinulla on väkivaltaisia ajatuksia heikommassa asemassa olevia, kuten vanhuksia kohtaan. Esitä nämä omakantamerkinnät työkkärissä.

Pöllit mummon diapamit ja jäät kiinni. Ei varmaan sen jälkeen kelpaa alalle.

Vierailija kirjoitti:

Sairaaksi on työkkärin touhu mennyt. Vaativat jopa, että hakisin kolmivuorotöihin.  60 ja 70 luvulla oli pakko ottaa vastaan työ kun työ! Miksi ei nyt ? 

Vierailija kirjoitti:

työkkärin ammatinvalintapsykologiin yhteys ja kerrot asian, hän sitte kirjoittaa etät ei sovellu lähäriksi.

Ei sen jälkeen työkkäri kysele ollenkaan hoitsuksi.

Voi hellanlettas miten hyväuskoista tekstiä. Soitat vaan sinne hei että kirjoitatko ja sit se kirjoittaa. Huutis.

Lähihoitajaksi ei kannata kouluttautua ellei ole aivan varma että jaksaa sitä työtä tehdä. Itse olen lähihoitaja ja ei se mikään unelma ammatti ole, mutta teen sitä mieluummin kuin melkein mitä tahansa. Jos vaihtoehdot meillä duunareilla on kaupanala, puhelinmyynti, vartiointi, matalapalkkateollisuus, siivous, varastohommat yms niin ennemmin tätä. Pois tästä ei taida päästä, kun töitä on ja jos joku yksikkö lopettaa niin seuraavia on tarjolla aina jossain päin kaupunkia. 

 

Jos joskus päätän lähteä alalta niin pakko vetää ammattioikeudet pois ja kärsiä karenssit kiltisti. 

Kirjoita kunnalle ja sano mitä tapahtuu.

Ei näin ssada pakottaa, vaara sekä työntekijälle että asiakkaalle. 

"Sisar hento valkoinen"