Onko keskustelutaito kuollut?
Miksi on niin vaikeaa enää keskustella syvällisiä toisen ihmisen kanssa? Itse haluaisin istua iltaa toisen ihmisen kanssa ja keskustella - filosofiasta, yhteiskunnasta, politiikasta, psykologiasta jne. - samalla punaviinia ja laadukkaita juustoja nauttien. Haluaisin tuntikausien syvällisiä keskusteluja joissa toinen osapuoli ei menettäisi kiinnostustaan, ei asettuisi puolustuskannalle kontroversaalienkaan aiheiden ympärillä jne. Tuntuu että ihmisillä on niin lyhyt pinna ettei enää kestetä keskustelua.
Kommentit (9)
Tämä "moderni yhteiskunta" sen on tehnyt. Ihmiset istuu vierekkäin katsomassa jotain vitun temppareita tai vain elämää vaikka illat voisi käyttää vaan jutteluun. Samoin some on yksi perkeleen keksintö. Ei ihme että syntyvyyskin laskee.
Sehän riippuu ihmisestä. Ei kaikkia kiinnosta.
Sitäpaitsi keskustelua ei edes synny ilman erimielisyyksiä, ja niissä on aina molemmat puolustuskannalla oman ajatuksensa takana. Vai kaipaatko tuntikausien keskustelua asiasta, josta molemmat on samaa mieltä?
Olen samaa mieltä. Nautin syvistä keskusteluista. Useimmat syvälliset keskustelut ovat olleet antoisia eikä eripuraa ole tullut vaan asioita on katsottu eri kantilta ja ymmärretty todellisuus objektiivisella kuin subjektiivisella tasolla. Keskustelu pitää hoitaa tosin sellaisen ihmisen kanssa jolla on laajempaa näkemystä, ymmärrystä ja kokemusta asioista. Jotkut ihmiset ottavat keskustelut tietynlaisena haasteena ettei osata keskutella vaan ruvetaan tappelemaan. Sellaisten ihmisten kanssa välttelen syvällisempiä keskuteluja. Tullut usein sellainen olo ettei toinen oikein ymmärrä mistä aiheessa oikeasti on kyse vaikka sen kertoisikin. Eli etsi oikeanlainen keskustelukumppani joka kykenee keskustelemaan neutraalisti pyrkimättä jyräämään omia ajatuksiasi mutta sen sijaan tuokin uusia näkökulmia esille.
Vierailija kirjoitti:
Sehän riippuu ihmisestä. Ei kaikkia kiinnosta.
Sitäpaitsi keskustelua ei edes synny ilman erimielisyyksiä, ja niissä on aina molemmat puolustuskannalla oman ajatuksensa takana. Vai kaipaatko tuntikausien keskustelua asiasta, josta molemmat on samaa mieltä?
Tuossa tuli se virhe "molemmat puolustuskannalla" ei ole oikeaa keskustelua vaan nimenomaan kielii siitä ettei kyetä olemaan rauhallisia ja ymmärtämään ettei yhtä oikeanlaista näkökulmaa ole. kaikki näkökulmat ovat aiheellisia ja pyrkiä miettimään niiden syitä ja seurauksia. Olet aika raskas keskustelija jos oletat että kaikki missä ollaan erimieltä pitää kääntää väittelyksi ja toisen jyräämiseksi.
Koska kun tuot esiin väärän mielipiteen, olet cancelled.
Juuri tällä tavalla: JK Rowling is Cancelled
Nykyisin ei voi sanoa todellisia mielipiteitään, paitsi jos sinulla on "f*ck you money".
Tai sitten et vain itse osaa olla "syvällinen", mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän riippuu ihmisestä. Ei kaikkia kiinnosta.
Sitäpaitsi keskustelua ei edes synny ilman erimielisyyksiä, ja niissä on aina molemmat puolustuskannalla oman ajatuksensa takana. Vai kaipaatko tuntikausien keskustelua asiasta, josta molemmat on samaa mieltä?
Tuossa tuli se virhe "molemmat puolustuskannalla" ei ole oikeaa keskustelua vaan nimenomaan kielii siitä ettei kyetä olemaan rauhallisia ja ymmärtämään ettei yhtä oikeanlaista näkökulmaa ole. kaikki näkökulmat ovat aiheellisia ja pyrkiä miettimään niiden syitä ja seurauksia. Olet aika raskas keskustelija jos oletat että kaikki missä ollaan erimieltä pitää kääntää väittelyksi ja toisen jyräämiseksi.
Se, että puolustaa omaa mielipidettään, ei tarkoita automaattisesti sitä, että ei olisi rauhallinen tai jyräisi. Hyvä keskustelija pystyy keskustelemaan myös aiheesta, jossa toinen on eri mieltä. Ilmeisesti pitäisi tosiaan vain myöntyä kaikkeen, mitä sinä sanot, ja jos ei myönny on jyrääjä.
Kyllä ihmisten kanssa voi keskustella syvällisiä ja vähemmän syvällisiä, mutta suurin ongelma on se että yleensä toinen ottaa hallitsevan osuuden keskustelusta. Joten antaisin vinkin, näin ikäloppuna, miten hyvä keino saada ihmiset puhumaan on esittää kysymyksiä ja arvostaa heidän mielipiteitään. Osoittaa ensin, miten toinen on kiinnostava ja osaava ja mielelläni haluan tietää, mitä hän ajattelee. Näin olen saanut vauvasta vaariin ihmiset puhumaan ja se ikivanha neuvo isovanhemmiltani ajalta kuokka&kirves yhä vaan toimii.
Tämmöiset maailmanparantamiskeskustelut ja illanistumiset ovat aina olleet ihan myrkkyä, tekoälykästä tuubaa.
No, oikeasti. Kyllähän hyvä keskustelu on toisinaan paikallaan, mutta se syntyy spontaanisti, ei niin että oikein tehdään tikusta asiaa ja vatvotaan tuntikausia.