Kuinka saada työkkäri hyväksymään, että en sovi lähihoitajan työhön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et sovi? Eikö lähihoitajille ole hyvinkin laajasti ja erilaisia töitä tarjolla?

Kaikille niille on kuitenkin yhteistä se, että joutuu olemaan työssä ihmisten kanssa. Esim masennukseen taipuvainen introvertti ei sitä kestä. Ja moni muukaan. Työkkäriä eivät tällaiset asiat kiinnosta.

Tätä juuri tarkoitinettä voikl ammatinvalintapsykologi tehdä diagnoosin. Minulla on myös sosiaalisten tilanteiden pelko.

Psykologit ei tee diagnooseja.

Niin joo. Mistä lähen hakemaan diagnoosia?

Yleensä se haetaan lääkäriltä.

Jos et halua tehdä hoitotyötä, opiskelet itsellesi uuden ammatin. Kas näin yksinkertaista. Monia töitä voi tehdä ilman koulutustakin, joten voit myös ihan itse hakea muita töitä. Sellaista vaihtoehtoa, että tässä hoitajapulassa istuisit kotona nostamassa työttömyyskorvausta ei ole. Jos sinulla on terveydellisiä rajoitteita tehdä hoitajan työtä, niin lääkäriin mars. Työkkäri ei ahdistele enää jos lääkäri on sitä mieltä että olet pysyvästi kyvytön työskentelemään lähihoitajaksi, mutta näin ei taida olla sinun tapauksessasi.

Hanki työpaikka toiselta alalta. Uskoisin, että työkkäri tämän hyväksyy.

Sun tarttee miettiä jo valmiiksi ala jolle koet soveltuvasi, ja joka myös työllistää. Sitten kerrot virkailijalle ettet tunne soveltuvasi lähäriksi syystä x, mutta kouluttautuisit/työllistyisit mielelläsi sille toiselle alalle. Virkailija neuvoo kuinka lähdet viemään asiaa eteenpäin. Lähärin hommia sulle tarjotaan nyt koska siellä on töitä ja sulla on siihen koulutus.

Fuck this shit, I'm outta here..

T. LOHIHOITAJA

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaas minkälaisissa käsissä me vanhuutemme vietämme. Itse tiedän yhden alkoholiongelmaisen ja kaksi masennus/paniikki sairasta. Ei kun lähäriksi. Pakottaa työkkäri.

Jos meinaat loppuikäsi vältellä ihmisiä jotka ovat joskus sairastaneet masennuksen niin onnea vaan sinulle. Siitä voi ihan parantua ja ammattitaitoakaan ei hävitä.

Totta. kymmenen vuotta sitten olin vielä masentunut vakavasti. Pari hoitojaksoa osastolla ja pari itsemurhayritystä. Nykyisin tuo kaikki tuntuu kuin se olisi tapahtunut jollekin toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään. Heillä on niin suuri valta ihan kaikkeen, että itsellä (työttömällä työnhakijalla) ei ole enää sananvaltaa mihinkään, varsinkin kun on kyse omasta elämästä. Olet ihan heiden armoilla, jos jotain keksivät ja saavat päähänsä - karenssi muuten tulee. Heidän valtakapulansa. Tähän on tultava muutos!!!

Ei kenenkään ole pakko asioida missään työkkärissä.

Tuollaiset työkkärit ovat hienoja nimiä vammaisavulle, ei siellä kukaan terve asioi.

Kyllä lähihoitajan hommat sopii ihan kaikille.

Muistan kun kaikki vähä-älyiset, narkkarit ja sosiaalitapaukset aikoinaan koulutettiin lähihoitajiksi.

Asiakaspalvelu ja tietohallinta-suuntautuminen, Lähihoitaja

Vierailija kirjoitti:

Kohtelu riippuu "vastuuvirkailijastasi" jonka oma koulutus- ja työkokemustausta mitäsattuu.

Silti sinun "asiantuntijasi".

Eli valitettavasti arpapeliä, saako fiksun, joka tajuaa että työttömällä työnhakijalla on omat aivot ja motivaatio .

Annetaanko jokaiselle paskalle tuolta oma hoitotätikin, vastuuvirkailija hah, hah, hah.

Ei ole ihme, että valtio ottaa lisää lainaa.

Vierailija kirjoitti:

Sitä on nalkissa, kun on koulutuksen itselleen hommannut. Olin joskus samassa tilanteessa, nyt sairaseläkkeellä...

'

Ainoa mihin voi vedota, on huono kunto - tuttavani pääsi pälkähästä, kun kertoi oikeat syyt. 

Eli koska hänellä oli ikää ja sairauksia ei enää kyennyt tekemään niin raskasta työtä, eikä ottamaan sitä liian raskasta vastuuta ihmisten hoitamisesta.

Hoitajalla on tuplaraskas työ oikeasti, äärimmäisen kuormittava sekä fyysisesti että psyykkisesti. 

Lisäksi ilmapiiri on miltei poikkeuksetta äärimmäisen huono naisvaltaisella alalla ja palkka on niin surkea, että ihan itkettää palkkapäivänä kun ajattelee sitä työ- ja vastuumäärää mitä on joutunut tekemään, suhteessa palkkaan.

Vähän päälle pari tonnia bruttona miinus verot ja muut maksut kaikesta siitä raadannasta on ihan pilkkapalkka, vaikka kuinka tykkäisi hoidettavistaan, sitä ei vaan jaksa kauaa.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta ne hommat. Haet sitten toimeentulotukea karenssin ajalle.

Eikös toimeetulotukea saadakseen pidä kuitenkin olla täysin persaukinen, vaikkei tuloja olisikaan. Eli jos vähänkin säästössä rahaa, niin ei tule mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot että olet empatiakyvytön etkä tule ihmisten kanssa toimeen.

Luuletko sitä että työkkäriä sellainen kiinnostaa, jos alalle tungetaan päihdeongelmaisista lähtien lähes kaikki mahdollinen aines? Työkkäriä kiinnostaa vaan työllisyysluvut ja rahan säästäminen, ei työn laatu.

Ei pidä paikkaansa, kun tuttavani haki lähihoitajaksi, hänellä oli kuukauden kestävät palikkatestit, josta jo valituista pudotetiin alalle sopimattomat pois - tästä on kyllä aikaa se oli vuonna 2008.

Onko käytäntö sen jälkeen muuttunut?

Vierailija kirjoitti:

Sairaaksi on työkkärin touhu mennyt. Vaativat jopa, että hakisin kolmivuorotöihin. 

Et varmaan sitten tarvitse myöskään toimeentulotukea kun ei duuni maistu. Voi vidu mistä näitä siipeilijöitä oikein riittää. Loppuu vaan kohta fyrkat oikeiltakin työttömiltä tässä vihervasurilandiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on nalkissa, kun on koulutuksen itselleen hommannut. Olin joskus samassa tilanteessa, nyt sairaseläkkeellä...

'

Ainoa mihin voi vedota, on huono kunto - tuttavani pääsi pälkähästä, kun kertoi oikeat syyt. 

Eli koska hänellä oli ikää ja sairauksia ei enää kyennyt tekemään niin raskasta työtä, eikä ottamaan sitä liian raskasta vastuuta ihmisten hoitamisesta.

Hoitajalla on tuplaraskas työ oikeasti, äärimmäisen kuormittava sekä fyysisesti että psyykkisesti. 

Lisäksi ilmapiiri on miltei poikkeuksetta äärimmäisen huono naisvaltaisella alalla ja palkka on niin surkea, että ihan itkettää palkkapäivänä kun ajattelee sitä työ- ja vastuumäärää mitä on joutunut tekemään, suhteessa palkkaan.

Vähän päälle pari tonnia bruttona miinus verot ja muut maksut kaikesta siitä raadannasta on ihan pilkkapalkka, vaikka kuinka tykkäisi hoidettavistaan, sitä ei vaan jaksa kauaa.

Duuni ei maistu mutta muiden lompakosta kuitenkin tuet - lokkeilija. Tähänhän nyt vihervasurihallitus oikein tukee mutta entäs kun loppuu yhteiskuinnan rahat ja maksuhalut, kukahan on ensin ilman tukea,

arvaatko millään, rikkailta - väärä arvaus, arvaa uudestaa...

Jos sut pakotetaan johonkin töihin niin puutu kaikkiin epäkohtiin. Tee valviraan ilmoituksia. Soittele palotarkastajalle. Tee ilmoitus terveystarkastajalle. Kaikissa paikoissa on jotain vikaa mihin on aihetta puuttua.

No jos ajatellaan niin päin, että kuka oikeasti sopii lähihoitajan työhön ja kolmivuorotyöhön, aika vähän olisi meillä hoitajia. Eri asia sitten, jos oikeasti ei pysty tekemään sitä itse työtä. Esim itse en kestä nähdä verta ja eritteitä. Mutta koska tiedän sen, en ole alalle edes kouluttautunut. 

Vierailija kirjoitti:

No jos ajatellaan niin päin, että kuka oikeasti sopii lähihoitajan työhön ja kolmivuorotyöhön, aika vähän olisi meillä hoitajia. Eri asia sitten, jos oikeasti ei pysty tekemään sitä itse työtä. Esim itse en kestä nähdä verta ja eritteitä. Mutta koska tiedän sen, en ole alalle edes kouluttautunut. 

Itsekään en kestänyt verta ja eritteitä, mutta lähärikoulussa opettaja sanoi että on vaan pakko kestää, kun valitin siitä ennen harjoittelua. Ei puhettakaan, että päätä olisi silitelty. Ja niin menin harjoitteluun, jossa olin hukkua paskaan ja vertakin näin ihan riittävästi. Ja kas, opettaja oli oikeassa: kun oli pakko, oli pakko, ja totuin siihen. Samaa ohjausta olen itsekin noudattanut ja pakottanut kaikki harjoittelijat kohtaamaan pelkonsa. Ja moni on kiittänyt, koska ovat tajunneet että harjoittelussa ja elämässä ei aina voi paeta, vaan on otettava pelosta niskalenkki. Erityisesti milleniaalit ovat tästä olleet kiitollisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos ajatellaan niin päin, että kuka oikeasti sopii lähihoitajan työhön ja kolmivuorotyöhön, aika vähän olisi meillä hoitajia. Eri asia sitten, jos oikeasti ei pysty tekemään sitä itse työtä. Esim itse en kestä nähdä verta ja eritteitä. Mutta koska tiedän sen, en ole alalle edes kouluttautunut. 

Itsekään en kestänyt verta ja eritteitä, mutta lähärikoulussa opettaja sanoi että on vaan pakko kestää, kun valitin siitä ennen harjoittelua. Ei puhettakaan, että päätä olisi silitelty. Ja niin menin harjoitteluun, jossa olin hukkua paskaan ja vertakin näin ihan riittävästi. Ja kas, opettaja oli oikeassa: kun oli pakko, oli pakko, ja totuin siihen. Samaa ohjausta olen itsekin noudattanut ja pakottanut kaikki harjoittelijat kohtaamaan pelkonsa. Ja moni on kiittänyt, koska ovat tajunneet että harjoittelussa ja elämässä ei aina voi paeta, vaan on otettava pelosta niskalenkki. Erityisesti milleniaalit ovat tästä olleet kiitollisia.

Herää kysymys, miksi kukaan hakeutuu lähihoitajakoulutukseen, jos ei kestä verta ja eritteitä. Minä en ikimaailmassa juuri siksi hakeutuisi sinne. En myöskään hakeutunut lentoemännäksi, koska pelkään korkeita paikkoja. Pikkuisen eri asia kertoa työkkärissä, ettei halua kouluttautua lähihoitajaksi eritekammon takia kuin harjoittelussa sanoa, että en halua nähdä verta, kun siihen työhön on kuitenkin omasta tahdostaan kouluttautumassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos ajatellaan niin päin, että kuka oikeasti sopii lähihoitajan työhön ja kolmivuorotyöhön, aika vähän olisi meillä hoitajia. Eri asia sitten, jos oikeasti ei pysty tekemään sitä itse työtä. Esim itse en kestä nähdä verta ja eritteitä. Mutta koska tiedän sen, en ole alalle edes kouluttautunut. 

Itsekään en kestänyt verta ja eritteitä, mutta lähärikoulussa opettaja sanoi että on vaan pakko kestää, kun valitin siitä ennen harjoittelua. Ei puhettakaan, että päätä olisi silitelty. Ja niin menin harjoitteluun, jossa olin hukkua paskaan ja vertakin näin ihan riittävästi. Ja kas, opettaja oli oikeassa: kun oli pakko, oli pakko, ja totuin siihen. Samaa ohjausta olen itsekin noudattanut ja pakottanut kaikki harjoittelijat kohtaamaan pelkonsa. Ja moni on kiittänyt, koska ovat tajunneet että harjoittelussa ja elämässä ei aina voi paeta, vaan on otettava pelosta niskalenkki. Erityisesti milleniaalit ovat tästä olleet kiitollisia.

Kurin merkitys hoitajan työssä on olennaista. Ei pelkästään ulkoinen kuri ja täsmällisyys, vaan myös sisäinen kuri, joka pakottaa ylittämään psyykkiset esteet. Osalla opiskelijoista tämä on hakusessa, mutta itse ohjaajana olen pitänyt huolen, että he lopulta tajuavat asian. Kovuus ja ulospäin jopa säälimättömältä vaikuttava opiskelijan ohjaus on merkki paitsi ammatillisuudesta, myös lähimmäisenrakkaudesta. Kun opiskelija löytää sisäisen itsekurinsa, hän selviää ammatin asettamista haasteista tulevat vuosikymmenet.