Milloin isoäiti voi antaa eriarvoiset lahjat lapsenlapsilleen?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin sain noottia lahjoista vaikka olen vain kummitäti, ei olisi saanut antaa kummipojalle vähän parempia lahjoja. No, lopetin kaikki lahjat kun kummipoika täytti 18 v. Kaikki tyytyväisiä.

Hassua. Mun sisko on kummi yhdelle suvumme lapsista ja siellä on sovittu, että siskoni ostaa lahjan vain tälle kummilapselleen. Niin on sovittu kaikkien kummien kanssa, koska niitä lapsia on niin paljon. Mun mielestä ensinnäkin reilu peli ja toisekseen ei lapset tarvii viittäsataa lahjaa jouluna. Annetaan ennemmin tarpeeseen.

Yleensä löytyy hulluja ja vähäntienaavia ihmisiä, jotka menee sekaisin rahasta. Ne saattaa kuvitella, että jollekin kuuluu jotain ja jokin ei jotain ansaitse.

Hulluahan tuo on jostain syystä nämä rahanahneet köyhät tuppaa olemaan saitoja. Saituus ja rahanahneus on jotenkin kytköksissä keskenään.

Vastaus otsikon kysymykseen: toivoin jouluna mummolta paistinlasta- ym. settiä, kun olin muuttamassa pois lapsuudenkodista. Veli toivoi pleikkaripeliä. Saatiin kumpikin mitä toivottiin, ja mielestäni se oli ihan ok, koska mummo halusi ostaa toivelahjat ja minä nyt en keksinyt mitään "kalliimpaa". Ehkä ensi jouluna veli haluaa villasukat ja minä hajuveden, ei voi tietää.

Anyway ap:n mummo on joko törkeä tai todella ajattelematon.

Ei kannata tehdä ongelmaa. Olin lapsena kovin loukkaantunut, kun isoisä antoi veljelleni 100 markkaa ja minulle ei mitään. Veljen synttärit oli kolme viikkoa minun jälkeen ja kävimme siinä välissä heillä. Minun synttäreistä oli siis reilu viikko, veljen oli tulossa. Vanhemmat antoi mulle sitten satasen hyvitykseksi.

Silti ei jäänyt mitään pahoja tunteita. Isovanhemmat ja isoisä oli mun lemppari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia te ette kommunikoi näistä asioista asianomaisten kanssa? Eli ap, mikset kerro sille mummolle, että se saattaa satuttaa lapsia, jos he saavat eriarvoiset lahjat. Turha näistä on valittaa, kun ei tiedä mikä sen mummon ajatusprosessi tuossa on ollut. Veikkaan, että aika harva eriarvoisia lahjoja antava ihan oikeasti ei rakasta lapsenlapsiaan yhtä lailla. Ennemminkin uskoisin, että kyse on ennakkokäsityksistä (tyyliin "Mikko saa niin paljon kaikkea vanhemmiltaan ja muilta sukulaisilta kun taas Pekka ei, joten annanpa Pekalle enemmän") tai jostain vastaavasta.

Ei pysty, loukkaantuu ja syyttää ahneeksi! Ei omaksu isovanhemman roolia :( On kuulema jo oman työnsä tehnyt (totuus: isovanhemmat huolsi enemmänkuin hän itse omaansa...)

Ei luo mitään normaalia suhdetta lapsenlapsiinsa, ei kysy kuulumisia jne... :( Kerran vuodessa "pakkolahja" halvin mahdollinen.....

Ja oletté hänen kanssaan tekemisissä, koska tässä satuttamisessa on jotain hyvää? En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia te ette kommunikoi näistä asioista asianomaisten kanssa? Eli ap, mikset kerro sille mummolle, että se saattaa satuttaa lapsia, jos he saavat eriarvoiset lahjat. Turha näistä on valittaa, kun ei tiedä mikä sen mummon ajatusprosessi tuossa on ollut. Veikkaan, että aika harva eriarvoisia lahjoja antava ihan oikeasti ei rakasta lapsenlapsiaan yhtä lailla. Ennemminkin uskoisin, että kyse on ennakkokäsityksistä (tyyliin "Mikko saa niin paljon kaikkea vanhemmiltaan ja muilta sukulaisilta kun taas Pekka ei, joten annanpa Pekalle enemmän") tai jostain vastaavasta.

Ei ketään saa rankaista hyväosaisuudesta. Tuo on väärä ajatusmalli ja lähentelee välistävetoa tai kavallusta.

Meillä lapset ovat 8-, 10- ja 12-vuotiaat. Viime jouluna miehen vanhemmilta tuli lahjat vain kahdelle nuoremmalle. Sitä siinä aattona miehelle vähän ihmettelin, kun tajusin tilanteen. Luulin että on ollut vain erehdys, paketti unohtunut jonnekin tmv, ja toivoin ettei esikoinen asiaa huomannut. Tämä jouluna sitten sama juttu. Mies nosti vanhemmiltaan ja sisarukseltaan tulleet lahjat kuusen alle enkä sen kummemmin asiaa tutkaillut. Esikoinen kuitenkin huomasi asian ja kysyi vähän surkeana, että miksi mulle ei ole taaskaan lahjaa. Oli siis huomannut sen jo edellisenä jouluna.

Meillä nuo kaksi pienempää ovat vielä sen ikäisiä, että ahkerasti piirtävät ja askartelevat isovanhemmille ja noita sitten heille toimitetaan. En tiedä onko tässä nyt taustalla joku typerä ajatus, kun lapsi ei muista heitä, niin ei hekään lasta. Meidän esikoinen on muutenkin enemmän keskustelija kuin tekevä, mutta vähän ujona ottaa huonosti kontaktia näihin etäiseksi jääneisiin isovanhempiin, eikä sieltä toisestakaan suunnasta ole tultu vastaan.

Vähän ohis, mutta tulipa avauduttua...

Nostakaa tämä ketju ensi syksynä, niin tiedän ilmoittaa sukulaisille, että minulla ei ole varaa palkata kirjanpitäjää jokaisen lahjan arvoa vertailemaan, niin en myöskään aio ostaa kenellekään yhtään lahjaa, enkä myöskään rahaa lahjoittaa, koska en muista kaikkien aikaisempien vuosin lahjojen arvoa kovin tarkasti.

Enkä myöskään tarvitse itse yhtään lahjaa, koska olen  loukkaanuntu kun tänä joulunakin sain toiselta lapselta hyasintin ja toiselta kalliin kukka-asetelman.

Ja testamenttiinkin pitää tehdä pieniä muutoksia, en halua että lapsille tulee sota ja paha mieli, jos saavat perintöä riidelläkseen.

isoäiti

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset ovat 8-, 10- ja 12-vuotiaat. Viime jouluna miehen vanhemmilta tuli lahjat vain kahdelle nuoremmalle. Sitä siinä aattona miehelle vähän ihmettelin, kun tajusin tilanteen. Luulin että on ollut vain erehdys, paketti unohtunut jonnekin tmv, ja toivoin ettei esikoinen asiaa huomannut. Tämä jouluna sitten sama juttu. Mies nosti vanhemmiltaan ja sisarukseltaan tulleet lahjat kuusen alle enkä sen kummemmin asiaa tutkaillut. Esikoinen kuitenkin huomasi asian ja kysyi vähän surkeana, että miksi mulle ei ole taaskaan lahjaa. Oli siis huomannut sen jo edellisenä jouluna.

Meillä nuo kaksi pienempää ovat vielä sen ikäisiä, että ahkerasti piirtävät ja askartelevat isovanhemmille ja noita sitten heille toimitetaan. En tiedä onko tässä nyt taustalla joku typerä ajatus, kun lapsi ei muista heitä, niin ei hekään lasta. Meidän esikoinen on muutenkin enemmän keskustelija kuin tekevä, mutta vähän ujona ottaa huonosti kontaktia näihin etäiseksi jääneisiin isovanhempiin, eikä sieltä toisestakaan suunnasta ole tultu vastaan.

Vähän ohis, mutta tulipa avauduttua...

Todella törkeää käytöstä. Kaikkia kuuluu kohdella samanarvoisesti riippumatta yhtään mistään.

Jotenkin täälläkin nousee esille samat törkeät ajatusmallit kuin perintökeskusteluissa.

Kuvitellaan jotain kuuluvan jollekin itsekeksityllä perusteella. Lahjoja ja perintöjä ei ansaita mielistelemällä.

Töissä on ollut sen verran kiirettä, että hyvä kun on saanut edes jonkinlaiset lahjat hankittua suurelle jälkeläismäärälle (jotka eivät oikeasti ole lisälahjojen tarpeessa). Olisi todella suuri helpotus, jos ostaisi kaikille lapsenlapsille samat lahjat, vaikka ne hyvät paistinpannut. Saisikohan tukusta edellisemmin?

Jos olette viettämässä joulua samassa paikassa, voi saaja olla yhtä röyhkeä kuin antajakin ja ihmetellä, mihin se viisikymppinen täältä paketista tippui.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin täälläkin nousee esille samat törkeät ajatusmallit kuin perintökeskusteluissa.

Kuvitellaan jotain kuuluvan jollekin itsekeksityllä perusteella. Lahjoja ja perintöjä ei ansaita mielistelemällä.

Ja kuvitella, millainen sota näillä mammoilla tulee jostain isoäitien tavaroista näiden kuoltua, kun jotain krääsäjoululahjojenkin arvoja pitää vertailla ja itkeä keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsenlapsi on vuoden mittaan käynyt isoäidillä 40 kertaa ja toinen ei ole edes soittanut, niin isoäiti tietenkin antaa molemmille 100 e, koska kumpikin on lapsenlapsi ja pitää kohdella samanarvoisesti. Lapsenlapsilta taas ei tarvitse edellyttää minkäänlaista tasa-arvoista kohtelua isoäidin suuntaan.

Se mummo voi miettiä miksi se toinen lapsenlapsi ei halua käydä, olisiko juurisyy kuitenkin siinä, että jo lähtökohtaisesti on epäreilu asetelma.

Kun minä olin pieni vanhempani hoitivat meidän lasten kaikki kesäloma ja viikonloppuhoitotarpeet AINA niin, että minä menin toiselle mummolle, siskoni toiselle. (Helpompi kuulemma niille mummoille kun oli tutut rutiinit?.

Tuo toinen mummo osti aina lahjat vain ja ainostaan siskolleni, 'minun mummoni' tasapuolisesti samat jutut meille molemmille.

Voin kertoa, ettei tuntunut kovin reilulta. Varsinkin kun tuo toinen mummo osti aina jonkun ihanan nuken tms ja minun mummoni jotkut järkevät villahousut.

En tiedä mitä tyhmyyttä se minulta sitten oli, etten osannut vaatia mummoloiden vaihtoa ?

Vierailija kirjoitti:

Nostakaa tämä ketju ensi syksynä, niin tiedän ilmoittaa sukulaisille, että minulla ei ole varaa palkata kirjanpitäjää jokaisen lahjan arvoa vertailemaan, niin en myöskään aio ostaa kenellekään yhtään lahjaa, enkä myöskään rahaa lahjoittaa, koska en muista kaikkien aikaisempien vuosin lahjojen arvoa kovin tarkasti.

Enkä myöskään tarvitse itse yhtään lahjaa, koska olen  loukkaanuntu kun tänä joulunakin sain toiselta lapselta hyasintin ja toiselta kalliin kukka-asetelman.

Ja testamenttiinkin pitää tehdä pieniä muutoksia, en halua että lapsille tulee sota ja paha mieli, jos saavat perintöä riidelläkseen.

isoäiti

Marttyyrimummoista ei tykkää kukaan :(

Me tämän samaisen siskoni kanssa soitellaan aina ennen joulua, äidin synttäreitä ja äitienpäivää ja kerrotaan toisillemme, että mitä olemme antamassa äidille lahjaksi. Toisaalta siksi, että emme vie samaa ja toisaalta siksi, että veisimme suunnilleen samanarvoisen lahjan, ettei tule harmituksia kenellekään. Hyvin toiminut.

Ja kuten jo totesin, oli siskoni tästä eriarvoisesta muistamisesta vähintään yhtä pahoillaan kuin minäkin poikani puolesta. Meillä siis kaksi lasta, tyttö ja poika, siskollani yksi poika. Kaikki tapaavat isoäitiään yhtä usein eikä äidilläni ole mitään erityissuosikkeja. Ymmärrän eriarvoisen kohtelun jos siihen on jokin syy, mutta tässä tilanteessa en keksimitään. Kyllä poikani katseli mummulta siskonsa kanssa yhteiseksi saamaansa lahjapussia ihmeissään: kukallinen hiusharja, kukallinen kukkaro, hiuslenksuja, pieni vihko, blig bling -kaulanauha.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi antaa AINA eriarvoiset lahjat. Tyttären lapsille 10 lahjaa tai enemmän, pojan lapsille ei ikinä mitään. Siis ei yhtäkään koskaan.

Mistä tämä johtuu?

On sinulla varmasti joku aavistus ainakin.

Jos ihminen on ilkeä vanha akka, niin ei se asia muutu isoäitiyden myötä.

Vierailija kirjoitti:

Me aloimme saada serkkujen ja sisarusten kanssa eriarvoisia lahjoja aikuisuuden kynnyksellä, kun osa meistä kävi mummolla usein (tai soitteli jos asui kaukana) ja osa ei pitänyt mitään yhteyttä. Täysin ok. Ja siis kuuluin tähän porukkaan joka sai vähemmän.

Toisaalta miksi se lahjan arvo on niin tärkeä? Jos toinen lapsi kovasti toivoo lahjaksi jotain halpaa ja toinen kallista, onko sen halvan lahjan seuraksi pakko ostaa krääsää jotta hintaerotus vähenee vai pitäisikö ostaa jotain mitä lapsi ei halua?

Ap kertoi, että yksi lapsista ei saanut mitään. Ei siis ollut kyse lahjan arvosta.

Vierailija kirjoitti:

Nostakaa tämä ketju ensi syksynä, niin tiedän ilmoittaa sukulaisille, että minulla ei ole varaa palkata kirjanpitäjää jokaisen lahjan arvoa vertailemaan, niin en myöskään aio ostaa kenellekään yhtään lahjaa, enkä myöskään rahaa lahjoittaa, koska en muista kaikkien aikaisempien vuosin lahjojen arvoa kovin tarkasti.

Enkä myöskään tarvitse itse yhtään lahjaa, koska olen  loukkaanuntu kun tänä joulunakin sain toiselta lapselta hyasintin ja toiselta kalliin kukka-asetelman.

Ja testamenttiinkin pitää tehdä pieniä muutoksia, en halua että lapsille tulee sota ja paha mieli, jos saavat perintöä riidelläkseen.

isoäiti

Oletpa v*ttumaisen kuuloinen ihminen.