Milloin isoäiti voi antaa eriarvoiset lahjat lapsenlapsilleen?
Tänään ymmärsin, että siskoni poika on saanut 50€ käteistä äidiltäni, minun tyttäreni krääsää parilla kympillä, poikani ei saanut mitään, koska krääsäpussi oli nimetty kummallekin lapselleni ja sisälsi vain tyttöjen tavaraa. Onko ok? Mitä ajattelisit omalla kohdallasi? Poikani on 17v ja siskoni poika 14v.
Kommentit (91)
Kova paikka tajuta, että ehkä sisko onkin ollut aina rakkaampi lapsi äidille. Ja nyt on siskon poika tärkeämpi kuin muut. Joku aina on, eikä mitään ehdotonta tasapuolisuutta oikeasti ole. Jotkut vanhemmat toki äärimmäisyyksiin asti yrittävät olla tasapuolisia, kun eivät itselleenkään tohdi myöntää, että yksi lapsi on parempi ja rakkaampi.
Onko oikeasti tavallista, että serkut vertailevat kuinka rakas kukin on isovanhemmalle?
Minua ei ainakaan ole haitannut serkkujeni suhde mummoihin tai pappoihin. En usko olleeni läheisin kenellekään mutta tosi rakas kaikille. Eri syistä ollut luonnollista, että suhde lapsenlapsiin muodostunut erilaiseksi, esim yksi serkku asui samassa pihapiirissä ja jakoi arjen siinä -> päivänselvää että tulee erityinen suhde.
Minulla ei ole aavistustakaan serkkujeni saamista lahjoista, itse olen saanut omilta vanhemmilta niin yltäkylläisesti että pääosin ei ole isovanhemmat antaneet mitään jouluna. Ei ole vaikuttanut kokemukseeni siitä, olenko tärkeä.
MicMac kirjoitti:
Onko oikeasti tavallista, että serkut vertailevat kuinka rakas kukin on isovanhemmalle?
Minua ei ainakaan ole haitannut serkkujeni suhde mummoihin tai pappoihin. En usko olleeni läheisin kenellekään mutta tosi rakas kaikille. Eri syistä ollut luonnollista, että suhde lapsenlapsiin muodostunut erilaiseksi, esim yksi serkku asui samassa pihapiirissä ja jakoi arjen siinä -> päivänselvää että tulee erityinen suhde.
Minulla ei ole aavistustakaan serkkujeni saamista lahjoista, itse olen saanut omilta vanhemmilta niin yltäkylläisesti että pääosin ei ole isovanhemmat antaneet mitään jouluna. Ei ole vaikuttanut kokemukseeni siitä, olenko tärkeä.
No tuskin kukaan euron tai kympin päälle edes vertailee. Mutta jos jatkuvasti toiset saa mieluisia ja suhteellisen arvokkaitakin lahjoja ja toiset tyyliin karkkipussin, niin kyllä se väkisin mietityttää. Etenkin jos yhdessä pyhiä vietetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei ole kyse mistään käyttäytymisestä. Kummatkin lapsenlapset ovat ihan yhtä paljon tai vähän tekemisissä mummunsa kanssa.
Ap.
Miten rahanahne pitää ihmisen olla, että itkee joululahjoistakin?
Mitäs kakarasi antoivat isoäidille? Tai sinä itse?
Sinä olit tyytyväinen lastesi lahjoihin? No, minä en. Olemme mielestäni siskoni kanssa tasavertaisia ja niin kuuluisi lastemme olla. Siskoni oli yhtä ärsyyntynyt tilanteesta kuin minäkin. Miten selität lapsellesi, että mummu toimi näin? Voitko kertoa?
Ap.
Miksi se pitää kertoa lapselle?
Vierailija kirjoitti:
MicMac kirjoitti:
Onko oikeasti tavallista, että serkut vertailevat kuinka rakas kukin on isovanhemmalle?
Minua ei ainakaan ole haitannut serkkujeni suhde mummoihin tai pappoihin. En usko olleeni läheisin kenellekään mutta tosi rakas kaikille. Eri syistä ollut luonnollista, että suhde lapsenlapsiin muodostunut erilaiseksi, esim yksi serkku asui samassa pihapiirissä ja jakoi arjen siinä -> päivänselvää että tulee erityinen suhde.
Minulla ei ole aavistustakaan serkkujeni saamista lahjoista, itse olen saanut omilta vanhemmilta niin yltäkylläisesti että pääosin ei ole isovanhemmat antaneet mitään jouluna. Ei ole vaikuttanut kokemukseeni siitä, olenko tärkeä.
No tuskin kukaan euron tai kympin päälle edes vertailee. Mutta jos jatkuvasti toiset saa mieluisia ja suhteellisen arvokkaitakin lahjoja ja toiset tyyliin karkkipussin, niin kyllä se väkisin mietityttää. Etenkin jos yhdessä pyhiä vietetään.
No joo, ehkä meillä oli niin eri-ikäistä serkuskaartia ja perheillä eri tilanteet, ettei ollut järkeä vertailla. Tilanne ehkä eri, jos on hyvin sama elämäntilanne. Siis jos on 3 lastenlasta ja 15-vuotiaana yksi saa mopoauton ja kaksi muuta leffaliput.
Me aloimme saada serkkujen ja sisarusten kanssa eriarvoisia lahjoja aikuisuuden kynnyksellä, kun osa meistä kävi mummolla usein (tai soitteli jos asui kaukana) ja osa ei pitänyt mitään yhteyttä. Täysin ok. Ja siis kuuluin tähän porukkaan joka sai vähemmän.
Toisaalta miksi se lahjan arvo on niin tärkeä? Jos toinen lapsi kovasti toivoo lahjaksi jotain halpaa ja toinen kallista, onko sen halvan lahjan seuraksi pakko ostaa krääsää jotta hintaerotus vähenee vai pitäisikö ostaa jotain mitä lapsi ei halua?
Minäkin sain noottia lahjoista vaikka olen vain kummitäti, ei olisi saanut antaa kummipojalle vähän parempia lahjoja. No, lopetin kaikki lahjat kun kummipoika täytti 18 v. Kaikki tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei ole kyse mistään käyttäytymisestä. Kummatkin lapsenlapset ovat ihan yhtä paljon tai vähän tekemisissä mummunsa kanssa.
Ap.
Miten rahanahne pitää ihmisen olla, että itkee joululahjoistakin?
Mitäs kakarasi antoivat isoäidille? Tai sinä itse?
Sinä olit tyytyväinen lastesi lahjoihin? No, minä en. Olemme mielestäni siskoni kanssa tasavertaisia ja niin kuuluisi lastemme olla. Siskoni oli yhtä ärsyyntynyt tilanteesta kuin minäkin. Miten selität lapsellesi, että mummu toimi näin? Voitko kertoa?
Ap.
Pistä siskosi kysymään mummolta, ellet itse kehtaa. Ei tarvitse täällä murehtia.
Eiköhän se isoäiti tietäis asian paremmin kuin me täällä.
Vierailija kirjoitti:
Me aloimme saada serkkujen ja sisarusten kanssa eriarvoisia lahjoja aikuisuuden kynnyksellä, kun osa meistä kävi mummolla usein (tai soitteli jos asui kaukana) ja osa ei pitänyt mitään yhteyttä. Täysin ok. Ja siis kuuluin tähän porukkaan joka sai vähemmän.
Toisaalta miksi se lahjan arvo on niin tärkeä? Jos toinen lapsi kovasti toivoo lahjaksi jotain halpaa ja toinen kallista, onko sen halvan lahjan seuraksi pakko ostaa krääsää jotta hintaerotus vähenee vai pitäisikö ostaa jotain mitä lapsi ei halua?
No kyseessä voi olla ihan kohteliaisuuskin, joku lapsi ei kehtaa pyytää mitään isoa ja kallista ja toinen toivoo aivan yläkanttiin.
Samantyylinen ongelma täälläkin. Yksi lapsi saa tuplana sen, minkä serkkunsa saa!
Johtuuko siitä, ettei hänellä ole sisaruksia?
Perheen A lapsi saa siis tuplana ja perheen B lapsia "syrjitään", koska heitä sattuu olemaan kaksi!
Esim. B lapset saa kaksikymppiä jaettavaksi, kun A saa saman yksinään.
Tätä en itse oikein ymmärrä :(
Minkä ihmeen takia te ette kommunikoi näistä asioista asianomaisten kanssa? Eli ap, mikset kerro sille mummolle, että se saattaa satuttaa lapsia, jos he saavat eriarvoiset lahjat. Turha näistä on valittaa, kun ei tiedä mikä sen mummon ajatusprosessi tuossa on ollut. Veikkaan, että aika harva eriarvoisia lahjoja antava ihan oikeasti ei rakasta lapsenlapsiaan yhtä lailla. Ennemminkin uskoisin, että kyse on ennakkokäsityksistä (tyyliin "Mikko saa niin paljon kaikkea vanhemmiltaan ja muilta sukulaisilta kun taas Pekka ei, joten annanpa Pekalle enemmän") tai jostain vastaavasta.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia te ette kommunikoi näistä asioista asianomaisten kanssa? Eli ap, mikset kerro sille mummolle, että se saattaa satuttaa lapsia, jos he saavat eriarvoiset lahjat. Turha näistä on valittaa, kun ei tiedä mikä sen mummon ajatusprosessi tuossa on ollut. Veikkaan, että aika harva eriarvoisia lahjoja antava ihan oikeasti ei rakasta lapsenlapsiaan yhtä lailla. Ennemminkin uskoisin, että kyse on ennakkokäsityksistä (tyyliin "Mikko saa niin paljon kaikkea vanhemmiltaan ja muilta sukulaisilta kun taas Pekka ei, joten annanpa Pekalle enemmän") tai jostain vastaavasta.
Ei pysty, loukkaantuu ja syyttää ahneeksi! Ei omaksu isovanhemman roolia :( On kuulema jo oman työnsä tehnyt (totuus: isovanhemmat huolsi enemmänkuin hän itse omaansa...)
Ei luo mitään normaalia suhdetta lapsenlapsiinsa, ei kysy kuulumisia jne... :( Kerran vuodessa "pakkolahja" halvin mahdollinen.....
VOI koska tahansa. Eri asia sitten onko se reilua.
Ikinä en ole jaksanu pahottaa mieltä, kun mummo antaa perheille saman suuruisen lahjarahan vaikka lapsia on eri määrät. Ei hän ajattele asiaa niin pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Ikinä en ole jaksanu pahottaa mieltä, kun mummo antaa perheille saman suuruisen lahjarahan vaikka lapsia on eri määrät. Ei hän ajattele asiaa niin pitkälle.
Niin, tuo mummo yrittää olla tasapuolinen OMILLE lapsilleen. Kentän heistä ei suosita vaan jokainen saa lapsilleen 100€. Ei ole mummon ongelma että yhdellä vain 1 lapsi, toisella 4.
Oma äitini toimisi noin ( onneksi meillä sattuu olemaan sama määrä lapsia). Hän kokee että kaikki lahjat on "ennakkoperintöä" ja haluaa olla omille lapsilleen tasa-arvoinen, ettei meille tule annetuista ennakosta riitaa ( on itse sanonut niin siis).
Enkä itsekään tiedä jos oma ainoa lapseni saisi 50€ ja enemmän lisääntyneen siskoni 8lapsen perhe 400€, tuntuisiko se vuodesta toiseen reilulta?
Anopilla on yli kymmenen lapsenlasta ja parit bonuslapset päälle, ikähaarukka 20 vuotta.
Ei todellakaan kaikki lapsenlapset saa samanarvoisia lahjoja, mutta en siitä mitään meteliä nosta. Jos nuorimman lapsen ainoa lapsi on anopille se rakkain niin tottakai hän saa hänelle ostaa eniten lahjoja. Jos taas elämässä menestyneen lapsen lapsille ostetaan jotain pienempää, on sekin ihan ok, koska omilta vanhemmiltaan he saavat ihan toisen kaliiberin lahjoja kuin muut serkuista (uusimmat IPhonet, matkoja, merkkivaatteita).
Omat lapseni ovat äitini ainoat lapsenlapset, joten saavat sieltä myös paljon lahjoja. Tuo anopin nuorimman lapsen lapsi ei esim. saa muilta isovanhemmilta lahjoja, koska muut isovanhemmat ovat kuolleet.
Silloin, kun lapset ovat eri-ikäisiä, kun lapsille ostetaan sellaista mitä ne toivoo tai joku arvottaa lapset eri mittareilla itselleen tärkeämmäksi.
Onhan toi vähän kökköä, mutta minkäs teet. Mä varmaan vähän naureskelisin asian takia. Enemmän turhauttaisi turha krääsä, joka ei tulisi käyttöön. Juttelisin varmaan lapsen kanssa, että jos haluaa, niin antaa ne eteenpäin jos ei ole käyttöä. Siitä ainakin saisi hyvän mielen, ku se tavara menisi sellaiselle, joka sen haluaa.
Mitäs jos tekisitte asiasta Lasun. Sen verran hulluja ootte.
No aika usein mummoilla on enemmän tai vähemmän piilotettuja preferenssejä lastenlasten suhteen. Ja kyllä ne näkyvät. Siinä sitten kun vuosikaudet on elänyt siinä todellisuudessa, että joku muu on rakkain ja menee aina yli muiden, ei paljoa kiinnosta kyläillä siinä kohtaa kun on sen ikäinen, että kyläily ihan omalla päätöksellä ja omin avuin onnistuu.