Lue keskustelun säännöt.
Tytär tyytymätön lahjoihin
25.12.2019 |
Olen täysin poissa tolaltani. Valehtelematta varmaan ikinä ei ole sydämmeen näin paljon sattunut. Olen itkenyt yksin nyt kun lapset ovat isällään. Ei ole ketään kelle puhua :(
12-vuotias tyttäreni toivoi uutta puhelinta joululahjaksi. Aloitin jo tytön synttäreiltä säästämään (n. 7 kk) koska halusin ostaa kunnollisen ja hyvän. Synttäreille jo toivoi luuria, mutta silloin ei ollut vielä mahdollista. Säästin omista asioistani, koska halusin tarjota tyttärelle ihanan lahjan. Olen pienituloinen yksinhuoltaja, pärjätään koska osaan tinkiä ja ennakoida (esim. ei osallistuttu mihinkään jouluapua ryhmään, vaikka luultavasti oltaisiin kelvattu kandidaateiksi. Hetken kyllä houkutti, koska taloudelliset paineet ovat välillä tuntuneet ylitsepääsemättömiltä koska joudun myös hoitamaan sairasta vanhaa äitiäni) mutta luksusta meillä (minulla) ole lähes lainkaan. Elareita en saa.
Kuitenkin raha on minulle arka paikka. Olen aina pitänyt kunnia-asiana, että lapseni ovat puhtaita, hyvin ravittuja ja asianmukaisesti varustettuja (jopa joskus niillä merkkivaatteilla tms). Noh, eilen tytöt olivat minulla ja olin tunnelmoinut ja iloinnut lahjasta jo vaikka kuinka kauan etukäteen. Nautin ajatuksesta, että pääsen vihdoin lepäämään, syödään hyvin ja vaikka pelataan tai katsotaan yhdessä telkkaria. Ostin molemmille kolme kivaa, laadukasta lahjaa. Tai näin luulin tehneeni.
Jouluaatto meni oikein kivasti, esikoisen narinasta riippumatta. Kaikki tuntui olevan vähän huonosti, vähän oli tylsää, joojoo mä tuun iha kohta-oli mantra kun piti auttaa. Luuhasi koneella ja luuri oli liimattu kiinni. Oman huoneen siivoaminen oli taistelun takana, ei halunnut osallistua minun ja kuopuksen leipomisiin tms. Vihdoin ollaan saatu syötyä ja tuli odotettu hetki, kun päästiin avaamaan lahjoja. Minua hymyilyttää kun katson kun tyttö repii innoissaan lahjapaperia.
Niin. Naama venähti. Täysin. Tyttö vetää kotelon auki ja katsoo minua naama vihaisena. "Miksei voi ostaa sitä mitä pyydetään? Miks ei voi kerrankin ostaa kunnolla kun kerran luvataan?"
Ostin tytölle Samsung Galaxy S6 32GB. Puhelin oli todella harkittu ja myyjän(kin) kanssa vielä väännettiin niin hemmetisti.
Tuo oli kalliimpi kuin kuopuksen lahjat yhteensä, helposti. Tyttö suuttui entisestään nähdessään tyrmistykseni. Mun olisi pitänyt ostaa juuri se iphone, minkä hän oli toivonut. Se 850€ maksanut iphone. "Mikset voinut vaan ostaa sitä yhtä asiaa mitä oikeasti toivon kun näis on vaan pari sataa eroa?" Pari sataa. Pari sataa. Mun lapselle n.300 on vain pari hassua satasta, jotka olisi pitänyt säästää. Kiristää entisestään. Suutuin ja lähdin keittiöön. En halunnut pelottaa kuopusta, joka oli todella säikähtäneen oloinen. Esikoinen seuraa perässä, katsoo suoraan silmiin kun kaadan kannuun vettä ja sanoo ivallinen hymy huulillaan: "Mä sit pyydän isiltä. Se ainaki pitää lupauksensa ja välittää musta." Tuntui kun maailma olisi romahtanut. Napsahdin. Paiskasin kannun maahan ja purskahdin itkuun. Tyttö säikähti todella paljon. Ei ole varmaan ikinä nähnyt mun itkevän. Ainakaan näin. Ei pyytänyt anteeksi, meni huoneeseensa. Lähtivät aamulla, eikä ole suostunut puhumaan kanssani. Koitin pyytää anteeksi.
Kommentit (45)
Ensi jouluna et osta yhtään mitään niin kakara oppii olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tämän lukeminen tuntui pahalta. Nykyajan lapsille tuntuu olevan niin kovin tärkeää, että kännykkä on juurikin sitä viimeisintä huutoa ja iPhone. Lienekkö hintakin asetettu niin jumalattoman korkeaksi noissa pienissä helposti särkyvissä läpysköissä.
Kyllä tyttö varmaankin tajuaa jossain vaiheessa, että kaikkea ei voi saada ja asiat maksaa rahaa, jonka joku joutuu hankimaankin.
Voimia sinulle. Kyllä asioilla on tapana järjestyä.
Mä olisin jo synttäreillä sanonut, että ET SAA. Näin olen noihin iPhone ´pyytöihin sanonut. Eipä olisi pettymystä pamahtanut.
Kerran tytär sitten vinkkas, että jos hän säästää puolet, tulenko vastaan. Kyllä. Sitten hän vielä osti sen iPhonensa Swappiesta, eli käytetyn puhelimen takuulla. Nyt sillä on ollut sama puhelin puolitoista vuotta.
Porvoossa on toisenlaiset tuulet ja käytöstavat.
Minun 12 -vuotiaalla on puhelimesta näyttö rikki, toivoi uutta jouluksi, sanoin ettei osteta mutta korjataan vanha, mielestäni ihan Ok puhelin. Ei kelvannut. Ostin sitten kylpytakkia, pyjamaa tms lahjaksi ja teini sanoi itsekin että jos sitten yläkoulun mennessä olis uuden puhelimen vuoro. Tyytyväinen oli lahjoihinsa. Rahasta minulla ei ole pulaa ja sen tietää teinikin, en vain periaatteesta ostele itsellenikään mitä sattuu, jos esim vanhan voi korjata tai muuten ei ole todellista tarvetta.
Jos tämä on provo, on kuitenkin varmasti monia samantyyppisiä tilanteita. Ymmärrän tytärtäsi, itse olen ollut vähän tuon tyyppinen epäkiitollinen yh-äidin lapsi. Meidän äiti jo pienestä pitäen aina puhui, mitä maksaa asiat ja mihin ei ole varaa ja kauheeta syyllistämistä siitä. Tämä ei saa lasta symppaamaan vanhempaa, vaan päinvastoin vaatimaan enemmän, koska sen kaiken kaataminen lapsen niskaan on lapselle todella raskasta! Itselleni se ainakin oli, ja jouduin kokemaan syyllisyyttä, että ei ole mihinkään varaa. Silti meillä oli aina ihanat joulut ja hyvät lahjat, mutta vaatimuksetkin oli ainakin itsellä.
Kannattaa opettaa lapselle, että tällaista meidän elämä on ja näitä asioita meillä on. Jos ei ole varaa johonkin, niin sen voi rakentavasti selittää, mutta ei niin että lapselle koko ajan kerrotaan, että mihin on varaa ja mihin ei. Ja mitä mikäkin maksaa, ja että
tilillä ei ole yhtään rahaa. Ei lapsi pysyy niitä
asioita kantamaan eikä pitäisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaivoit sitten konees uumenista ikivanhan provon ja unohdit päivittää noi puhelin jutskat? :D
Olet yksinhuoltaja, ja muuten vaan lapset viettävät aikaa isällään pyhinäkin? En usko tästä tekopyhästä vollotuksesta sanaakaan. Ai niin, vanha sairas äitikin mukana. 0/5.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se nyt on tyttö jolla on anteeksipyydettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuperäinen keskusteluketju 25.12.1015 oli supermenestys, yli 1600 yläpeukkua ja 23 sivua keskustelua:
https://www.vauva.fi/keskustelu/2464270/tajusin_eilen_kasvattaneeni_hir…
Tämä on provo, aiemmin täsmälleen sama tarina ollut palstalla. Olisit nyt voinut edes tässä tarinassa puhelimen mallin vaihtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ei ole kakaroita enkä ihmettele jos niitä ei enään tehdä.
Tuli paha mieli sun puolesta. Eniten jäin miettimään, että "ei ole varmaan koskaan nähnyt minun itkevän."?! Miten voi edes olla, 12v kuitenkin jo? Miksei lapselle voi olla normaali ihminen kaikkine tunteineen? Miksi äidin pitää olla joku tunteeton palvelija? Mua ärsytti jo se, kun teinit nyrpisteli joulupöydässä. Kyllä muakin jo toi makeus joka paikassa ällöttää, mutta kun toinen on laittanut ja perinteet nyt on mitkä on niin eikö voi jo lähes aikuiset ihmiset pitää ajatuksia ominaan?! Toki voi neutraalisti jutella, mietin itsekin miten tuota voisi ensi vuonna keventää, mutta se nyrpistely ja valittaminen... Tilanteessasi olisin varmaan tuon päälle vielä huutanut teinille, että pysyy siellä huoneessaan eikä näytä naamaansa enää loppuiltana muille, ja olisin isälleen soittanut myös (turha kiristää, että isä sitten ostaa). Ja kyllä mun mielestä rahasta voi puhua. Hyvissä ajoin, jos alkaa toiveet olla kalliita, muistuttaisin, että meillä ei sellaisia rahoja ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisas ihminen ei ala raatamaan ettää saa muotilumput ja pelivehkeet kakaroille kun ei enään perustarpeet riitä. Täytyy olla joku pohatta että saisi niiden tarpeet tyydytettyä. Sitten niitä ei kiinnosta työhön mennä niin että ne jäävät elätiksi kotiin pelaamaan eikä niistä pääse eroon koskaan.
Lopettakaa jo provon kommentointi. Sama tarina ollut jo neljä vuotta sitten.
Olisit ottanut puhelimen pois kun ei kerran lahja kelpaa. Anteeksi pyysit turhaan!
Vierailija kirjoitti:
Tuli paha mieli sun puolesta. Eniten jäin miettimään, että "ei ole varmaan koskaan nähnyt minun itkevän."?! Miten voi edes olla, 12v kuitenkin jo? Miksei lapselle voi olla normaali ihminen kaikkine tunteineen? Miksi äidin pitää olla joku tunteeton palvelija? Mua ärsytti jo se, kun teinit nyrpisteli joulupöydässä. Kyllä muakin jo toi makeus joka paikassa ällöttää, mutta kun toinen on laittanut ja perinteet nyt on mitkä on niin eikö voi jo lähes aikuiset ihmiset pitää ajatuksia ominaan?! Toki voi neutraalisti jutella, mietin itsekin miten tuota voisi ensi vuonna keventää, mutta se nyrpistely ja valittaminen... Tilanteessasi olisin varmaan tuon päälle vielä huutanut teinille, että pysyy siellä huoneessaan eikä näytä naamaansa enää loppuiltana muille, ja olisin isälleen soittanut myös (turha kiristää, että isä sitten ostaa). Ja kyllä mun mielestä rahasta voi puhua. Hyvissä ajoin, jos alkaa toiveet olla kalliita, muistuttaisin, että meillä ei sellaisia rahoja ole.
Mun kaveri ei ole myöskään itkenyt lapsensa nähden koskaan. Pidin sitä hieman outona ja vielä oudommaksi muuttui.
Kaveri lähti 10v tyttären kanssa käymään veljellään. Jossa sitten joutui toteamaan, että veli on kuollut. Ei väkivaltaisesti, vaan näytti nukkuvan sohvalla.
He menivät pihalle odottamaan poliisia tms. ja sen jälkeen sitten tämä kaveri oli tirauttanut kyyneliä.
Jälkeenpäin oli aivan kauhuissaan siitä, että hän traumatisoi lapsen käyttäytymällä niin arvaamattomasti. Herranen aika?! Veli on kuollut, eikä silloinkaan saisi tunteitaan näyttää?!
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa jo provon kommentointi. Sama tarina ollut jo neljä vuotta sitten.
ole hiljaa, sä et mua määrää. mähän kommentoin just mitä mä itse haluan. sä voit nööppi mennä ulos vinkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin olisin lukenut tämän ennenkin.
Varmaan joskus vuonna 2016. Ei S6 ole maksanut noin paljoa vuosiin.
Siis tuohan on ikivanha ja paska puhelin. Palauta se kauppaan. Miksei isä voinut laittaa sitä 300e lisää rahaa jotta olisi sitten saanut sen oikeanlaisen kapulan? Jos kerran "isi ostaa ja välittää".