Lue keskustelun säännöt.
Tytär tyytymätön lahjoihin
25.12.2019 |
Olen täysin poissa tolaltani. Valehtelematta varmaan ikinä ei ole sydämmeen näin paljon sattunut. Olen itkenyt yksin nyt kun lapset ovat isällään. Ei ole ketään kelle puhua :(
12-vuotias tyttäreni toivoi uutta puhelinta joululahjaksi. Aloitin jo tytön synttäreiltä säästämään (n. 7 kk) koska halusin ostaa kunnollisen ja hyvän. Synttäreille jo toivoi luuria, mutta silloin ei ollut vielä mahdollista. Säästin omista asioistani, koska halusin tarjota tyttärelle ihanan lahjan. Olen pienituloinen yksinhuoltaja, pärjätään koska osaan tinkiä ja ennakoida (esim. ei osallistuttu mihinkään jouluapua ryhmään, vaikka luultavasti oltaisiin kelvattu kandidaateiksi. Hetken kyllä houkutti, koska taloudelliset paineet ovat välillä tuntuneet ylitsepääsemättömiltä koska joudun myös hoitamaan sairasta vanhaa äitiäni) mutta luksusta meillä (minulla) ole lähes lainkaan. Elareita en saa.
Kuitenkin raha on minulle arka paikka. Olen aina pitänyt kunnia-asiana, että lapseni ovat puhtaita, hyvin ravittuja ja asianmukaisesti varustettuja (jopa joskus niillä merkkivaatteilla tms). Noh, eilen tytöt olivat minulla ja olin tunnelmoinut ja iloinnut lahjasta jo vaikka kuinka kauan etukäteen. Nautin ajatuksesta, että pääsen vihdoin lepäämään, syödään hyvin ja vaikka pelataan tai katsotaan yhdessä telkkaria. Ostin molemmille kolme kivaa, laadukasta lahjaa. Tai näin luulin tehneeni.
Jouluaatto meni oikein kivasti, esikoisen narinasta riippumatta. Kaikki tuntui olevan vähän huonosti, vähän oli tylsää, joojoo mä tuun iha kohta-oli mantra kun piti auttaa. Luuhasi koneella ja luuri oli liimattu kiinni. Oman huoneen siivoaminen oli taistelun takana, ei halunnut osallistua minun ja kuopuksen leipomisiin tms. Vihdoin ollaan saatu syötyä ja tuli odotettu hetki, kun päästiin avaamaan lahjoja. Minua hymyilyttää kun katson kun tyttö repii innoissaan lahjapaperia.
Niin. Naama venähti. Täysin. Tyttö vetää kotelon auki ja katsoo minua naama vihaisena. "Miksei voi ostaa sitä mitä pyydetään? Miks ei voi kerrankin ostaa kunnolla kun kerran luvataan?"
Ostin tytölle Samsung Galaxy S6 32GB. Puhelin oli todella harkittu ja myyjän(kin) kanssa vielä väännettiin niin hemmetisti.
Tuo oli kalliimpi kuin kuopuksen lahjat yhteensä, helposti. Tyttö suuttui entisestään nähdessään tyrmistykseni. Mun olisi pitänyt ostaa juuri se iphone, minkä hän oli toivonut. Se 850€ maksanut iphone. "Mikset voinut vaan ostaa sitä yhtä asiaa mitä oikeasti toivon kun näis on vaan pari sataa eroa?" Pari sataa. Pari sataa. Mun lapselle n.300 on vain pari hassua satasta, jotka olisi pitänyt säästää. Kiristää entisestään. Suutuin ja lähdin keittiöön. En halunnut pelottaa kuopusta, joka oli todella säikähtäneen oloinen. Esikoinen seuraa perässä, katsoo suoraan silmiin kun kaadan kannuun vettä ja sanoo ivallinen hymy huulillaan: "Mä sit pyydän isiltä. Se ainaki pitää lupauksensa ja välittää musta." Tuntui kun maailma olisi romahtanut. Napsahdin. Paiskasin kannun maahan ja purskahdin itkuun. Tyttö säikähti todella paljon. Ei ole varmaan ikinä nähnyt mun itkevän. Ainakaan näin. Ei pyytänyt anteeksi, meni huoneeseensa. Lähtivät aamulla, eikä ole suostunut puhumaan kanssani. Koitin pyytää anteeksi.
Kommentit (45)
Joku on alkanut kirjoittamaan näitä romaanin mittaisia aloituksia😴
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On S6 vielä jossain, ei isoissa liikkeissä eikä ketjuissa mut pikkukylien paikallisissa "Esan ja Sepon radio, tv, puhelin ja kodinkone" -elektroniikkaliikkeissä missä on näitä vanhoja mutta uusia vielä jämänä hyllyssä. Mutta jos siitä ap maksoi 500, niin nenästä vedetyksi tuli, on nimittäin törkeän ylihintainen. Ei sillä etteikö se olisi hyvä puhelin, 12-vuotiaalle ihan sopiva. Itselläkin "vain" S7 eikä mitään tarvetta uudempaan ennen kuin akku menee tai hajoaa. Jos jonkun mielestä S6 on jopa lapselle antiikkinen, niin tuo jos mikä on provoa.
Tämä sama aloitus oli Av:lla myös viime vuonna. Sanasta sanaan sama stoori. Ap, keksi uusi provo.
Lapselle voi sanoa myös ei. Jos oma penska toivoisi jotain puhelinta jonka arvo on mun kahden viikon nettopalkka, niin tietenkin sanoisin suoraan että EI. Ostakoon kesätyörahoistaan, tosin epäilen että jos itse pitäisi ostaa niin kelpaisikin kummasti se halvempi androidi...
Tää nyt on taas tätä, että ollaan lapsen kaveri eikä vanhempi. Kun ei uskalleta tuottaa pieniä pettymsiä. Sitten parikymppisinä nämä lellipennut ovat joko ulosotossa tai hjuoraamassa jossain instagrammissa jos ulkonäköä löytyy.
Oli vanha provo tai ei, uskon, että monessa kodissa oli samanlainen tapahtuma.
Kauhulla odotan, millaisia jouluja meillä on 5-10 vuoden päästä, jos tuollaista on tulossa.
Onneksi meidän tyttö on vasta kuusivuotias. Hän kyynelehti onnesta saadessaan ihka ensimmäisen kännykkänsä (joku tuommoinen Samsung, mies osti, ei ole minulla mitään käsitystä noista). Leikkii vimmatusti kaikilla lahjaleluillansa, kaikki olivat niin ihania, että vielä tänäänkin on käynyt välillä antamassa pusun ja kiittämässä. Oli barbia ja legoja ja markettivaatetta ja kirjoja ja puuhalehtiä.