Muilla ollut onneton lapsuus/nuoruus?

Ja millä lailla ja minkä ikäinen olet? Itse olen päälle 40. Isä oli naistenmies. Petti äitiä koko ajan. Ainakin yksi äpärälapsi syntyi. Isä törkeä suustaan ja joskus myös antoi äidille turpiin. Äiti oli ilkeä, tunteeton ja hermoheikko. Huusi myös eli ei siinä suhteessa jäänyt isän jalkoihin, hirveetä rääkymistä kiroilua ja yleensä aina aloitti riidat. Äiti oli vain kotona, isä aina melkein töissä. Ikinä en saanut äidiltä hellyyttä enkä kauniita sanoja. Kotona yleensä jäätävä räjähdysherkkä vihamielinen synkkä tunnelma. Kumpikaan muuten ei juonut, alkoholia ei käytetty. Äiti myös nautti kun sai nolata minut kavereideni edessä. Isä sentään hali ja jopa lapsille puhui nätistikin. Isän kaverit kamalia, pedofiilityyppisiä, sovinistisia sikoja. Pari kertaa isän kaveri kävi puristelemassa minua, olin vasta lapsi. Ikinä eivät lapset saaneet itkeä, huutaa, piti olla iloinen ja reipas. Rahatilanne meillä oli kyllä ok, eli emme olleet köyhiä. Äiti ja isä kumpikin tosi itsekkäitä. Lapsuus jätti minuun jälkensä monella tapaa. Minua ei hakattu, koska tottelin. Muuten varmaan olisin saanut vitsaa tms. Teininä pikkuhiljaa aloin kapinoimaan ja juuri 18 v muutin pois kotoa.