Muilla ahdistunut ja paha mieli tänään jouluaattona?

Kamala joulu

Miksi fb ei ole yksinäisille jouluryhmää??? Olen jo 3 oman ryhmäni yp, en aio enää lisää perustaa. Mutta sellainen tarvittaisiin. Yksinäiset ympäri Suomen, siellä voisi joko jutella tai esim kerätä pikku porukka aina samasta kaupungista viettämään yhdessä joulua.

Nähtävästi lähes kaikilla on ollut kamala olo jouluna. Minä olen neutralisoinut joulun vain yhdeksi päiväksi talvella, enkä ajattele koko joulua. Hyvin menee. Katson telkkua, syön pitsaa ja lenkkeilen. Nopeasti menee pari päivää. Älkää miettikö muita ja muitten ajatuksia. Eläkää omaa elämäänne.

Lupasin itselleni, että tämä on viimeinen joulu minkä vietän muiden toiveiden mukaan. On ahdistanut niin paljon, että voin melkein fyysisesti huonosti. Lisäksi olen nyt melko varma, että muutan vuoden alussa pois kotoa ja haen eroa.

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei pitäisi olla yksin jouluna, ellei sitä itse halua.

Miten niin?

Kukapa haluaisi olla vieraiden ihmisten kanssa?

Joulu on mielestäni hyvä aika rauhoittua

ja kuulostella omaa elämäntilannettaan.

Kolme pyhäpäivää peräkkäin.

Yksin ollessaan voi kokeilla, putoaako taivas, jos ei suorita joulunäytelmää, niin kuin erinäiset perheenjäsenet ja apekkaat tai oma itse vaatii.

Joulun voi tehdä ihan pienesti.

Erilainen joulu on ikimuistoinen.

Ihminen joka ei viihdy omassa seurassaan on pahasti hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei pitäisi olla yksin jouluna, ellei sitä itse halua.

Miten niin?

Kukapa haluaisi olla vieraiden ihmisten kanssa?

Joulu on mielestäni hyvä aika rauhoittua

ja kuulostella omaa elämäntilannettaan.

Kolme pyhäpäivää peräkkäin.

Yksin ollessaan voi kokeilla, putoaako taivas, jos ei suorita joulunäytelmää, niin kuin erinäiset perheenjäsenet ja apekkaat tai oma itse vaatii.

Joulun voi tehdä ihan pienesti.

Erilainen joulu on ikimuistoinen.

Ihminen joka ei viihdy omassa seurassaan on pahasti hukassa.

Kun saisikin joskus olla yksin. Olen hulluuden rajoilla tästä jatkuvasta toisten seurassa olemisesta. Arki on hulinaa, mutta nämä pyhät ovat tuskaa kun ainoa paikka mihin voi paeta on vessa.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin oli eilen ahdistunut olo. Nyt jo mukava olo, teen jouluruokia, koristeita, illalla Samu-Sirkka, ja ykköseltä Tähtitaivas talon yllä, ihana elokuva. Huomenna on paljon ainakin minun makuuni olevia ekokuvia, Grace Kelly elokuva, ykköseltä samaan aikaan Prinsessa Ruusunen, Ihmeellinen on elämä, Liisan seikkailut peilimaassa, illalla Hercule Poirot. Kukaan ei ole arvoton, kaikkein vähiten ne jotka tuntevat arvottomuutta.

Mikä Poirot, mistä?

Synkkä mieli on täälläkin :(

Eilinen meni ihan ok, mutta tänään on kauhea olo. Mulla on taustalla masennusta ja 1,5 v. sitten saatu syöpädiagnoosi. Syöpään sairastuminen karkotti ystävät, jäin yksin. Avioliitossa tällä hetkellä suuriavaikeuksia siinäkin. Meillä on kolme lasta.

Päällimmäisenä tunteena on pettymys elämään. Miksi pitää pienen ihmisen jaksaa kantaa näin paljon? Tunnen syyllisyyttä siitä, etten nyt syövän jälkeen jaksa olla iloinen ja kiitollinen elämästä. Olen vain pettynyt ja ahdistunut sekä äärimmäisen väsynyt.

Vierailija kirjoitti:

Nähtävästi lähes kaikilla on ollut kamala olo jouluna. Minä olen neutralisoinut joulun vain yhdeksi päiväksi talvella, enkä ajattele koko joulua. Hyvin menee. Katson telkkua, syön pitsaa ja lenkkeilen. Nopeasti menee pari päivää. Älkää miettikö muita ja muitten ajatuksia. Eläkää omaa elämäänne.

No sehän se suurin ongelma onkin kun ainakaan mun elämä ei ole ollenkaan "omannäköistä" katsomalla jouluna(kin vain) telkkaria, pizzaa syömällä ja lenkkeilemällä. Sopivassa suhteessa toki noitakin (no ei ehken pizzaa), mutta koska tuota kaikkea voin periaatteessa tehdä yksin ihan joka ikinen päivä niin just siksikin jouluna kaipaa seuraa ja kiireetöntä yhdessäoloa.

Mikäs sen mukavampaa kuin käydä miehen kanssa pitkällä lenkillä, saunoa ja löhötä loppupäivä sohvalla.. En siis kaipaa mitään hössötystä ja monen päivän pitokokkeilua koko suvulle vaan ihan vaan yhdessäoloa. Sellaista aikuisten joulua. 

Sinkkuna tuo on vaan mahdotonta, joten se siitä "omannäköisestä" joulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin oli eilen ahdistunut olo. Nyt jo mukava olo, teen jouluruokia, koristeita, illalla Samu-Sirkka, ja ykköseltä Tähtitaivas talon yllä, ihana elokuva. Huomenna on paljon ainakin minun makuuni olevia ekokuvia, Grace Kelly elokuva, ykköseltä samaan aikaan Prinsessa Ruusunen, Ihmeellinen on elämä, Liisan seikkailut peilimaassa, illalla Hercule Poirot. Kukaan ei ole arvoton, kaikkein vähiten ne jotka tuntevat arvottomuutta.

Mikä Poirot, mistä?

Tänään klo 21 MTV3

https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/tv/tanaan-tvssa-koh…

Mulla mies joka tekee ihan kaikkensa että minulla olisi hyvä olla eikä mitään puutu mutta lapsuudesta lähtöisin se tulee kamala joulu ahdistus kuitenkin. Iän myötä se on helpottanut ja yhä vähemmän alkaa ahdistamaan. 

Rakastin ennen joulua mutta k.pää exä pilasi senkin. Joulut pelkkää dokaamista ja eron jälkeen vedätystä lapsen joulunviettopaikasta. Eniten harmittaa lapsen puolesta, kun ei saa kokea perinteistä perhejoulua.

Nykyään joulu aiheuttaa pelkkää ahdistusta. Selviydyn jotenkuten kun vältän kaikkea jouluhypetystä mitä media ja some suoltaa. En käy kauppakeskuksissa ym. Enkä tee enää edes jouluruokaa, siitäkin maku mennyt. Teen mieluummin muuta juhlaruokaa. Netflix auki ja yrittää jotenkin sitkutella joulun yli.

Isän raivohuutaminen pilasi joulu fiiliksen mitään ei tehty oikein ja melkein biojätteisiin piti kuskata tavaraa pois

Kaiket päivät muutenkin yksin työttömänä, köyhänä ja sairaana, mutta tosiaan tunttuu jouluna oikein korostuvan yksinäisyys silti aina:/ Itse en halua edes ulos näinä pyhinä mennä, yleensä ulkoilen päivittäin. En odota uudelta vuodeltakaan mitään, mitäpä sitä odottaisi kun on mennyt terveys, uramahdollisuudet ja ihmissuhteet jo nuorena kaikki pois:( kunpa en näkisi enää seuraavaa vuotta, sitä olen usein toivonut.

Olin töissä iltavuorossa jouluaattona, oli ihan kivaa, rauhallista ja hyvää jouluruokaa ja joulutunnelmaa. Mutta sitten tulin kotiin vuoron jälkeen ja alkoi mahdoton palelu ja pahoinvointi. Oksensin yön aikana noin viisi kertaa, ja eipä auttanut kuin todeta että vatsatauti iskenyt. Aamulla sitten soittamaan työpaikalle  ja ilmoittamaan etten ole työkykyinen 1. enkä toisena joulupäivänä. Olo edelleen huono, olen oksentanut useaan kertaan myös aamupäivällä. Nyt vatsa rauhoittunut, mutta vointi edelleen heikko. 

Olin ilmoittanut itseni vapaaehtoisesti töihin jouluna koska sukuni asuu kaukana ja joukkoliikenne kulkee huonosti maaseudulla joulunaikana. En myöskään ole jouluihminen, en pidä jouluruoasta, joululauluista ja joulutraditioista. Lähes kaikki jouluun liittyvä tuntuu niin keinotekoiselta. Jouluodotukset täyttyvät harvoin, tuntuu että kaikki odottavat joululta jotain ihmeitä.

Olen aina iloinen kun joulu ja kaamosaika on ohi, ja voin alkaa odottaa kevättä ja kesää.

Mmmik kirjoitti:

Miksi fb ei ole yksinäisille jouluryhmää??? Olen jo 3 oman ryhmäni yp, en aio enää lisää perustaa. Mutta sellainen tarvittaisiin. Yksinäiset ympäri Suomen, siellä voisi joko jutella tai esim kerätä pikku porukka aina samasta kaupungista viettämään yhdessä joulua.

Ei me "tosi"yksinäiset olla FB:ssä.

Itketti kirjoitti:

Isän raivohuutaminen pilasi joulu fiiliksen mitään ei tehty oikein ja melkein biojätteisiin piti kuskata tavaraa pois

😱 Voi, kamalaa!

Vierailija kirjoitti:

Minä otin jo aamulla rauhoittavan.

Itse yksinäinen, sairastan syöpäå ja läheiset kuolleet.

Tuntuuko muista pahalta kun ihmiset toivottelevat ihanaa ym. lässyn lässyn joulua? Itseäni loukkaa jopa, kuitenkin tietävät tilanteeni. Ihan kuin märkä rätti kasvoille. Tekisi mieli sanoa pahasti takaisin.

Mun mielestä se on kivaa muistamista. Se osoittaa sen, että oot jonkun mielessä :). Mua loukkaa enemmän se, että sisarukset ja vanhemmat ei lähetä mitään.

On huono joulu. Eilen kavin vanhemmillani, mutta tanaan kotona yksin, eronneena. Ahdistusta, keskittymisvaikeuksia. Toivon etten aamulla heraa.

Mun mies on huutanut ja kiukutellut koko joulun ihan koko ajan, kuten viime aikoina muutenkin. En muista konfliktitonta päivää jolloin mies olisi ollut kotona. Sääliksi käy lapsia, ehkä suksin niiden kanssa muualle, mutta vähän korkea kynnys lähteä kun laskettu aika on ensi viikolla...