Vilttiketjun juhannusviikko!

taidettiin kirjoitella samaan aikaan :o) sullakin on jännä viikko edessä, tsemppiä piinapäiviin d b jospa oireettomuus olis merkki tärpistä ;o)

nyt en taas muista oletko kokeillut aconia? voisiko se herkkä testi näyttää paremmin. Outoo tuo kuitenkin on, että välillä antaa haamun ja välillä ei. Mutta peukut pystyyn, että olisi plussa =)

viime sunnuntaina testasin ekan kerran ja tulos oli selkeä plussa, samoin viikko sitten maanantai-aamulla. Sitten onkin tulokset vaihdelleet negasta plussaan, pregentillä testasin viime viikolla 3 plussaa ja 3 negaa sekä sen pe-aamuisen haalean aavistuksen viivasta. Acon10 näytti negaa viime viikolla, oisko ollut torstai tai keskiviikko...ja siitä päätellen, että perjantai-aamulla pregent stickin viiva oli enää haalea aavistus epäilen, että mulla on taas vaihteeks ollut alkuraskauden km tai kemiallinen raskaus miten sitä sitten kuuluukaan nimittää ja se näkyi plussana vielä noissa viime viikkoisissa testeissä. KOitan saada ensi torstaiksi ajan gynelle, kun hän on tämän viikon vielä lomalla. Jospa hän sitten osaisi vastailla mistä nämä johtuu että testit näyttää mitä sattuu....



Kakkosta yrittäessä oli myös tällaista samanlaista, että testit näyttä ensin negaa sitten plussaa ja sitten taas negaa - silloin mun gynen selitys oli, että endo sekoittaa kropan hormonit omalla toiminnallaan.. kaipa kuulun niihin " onnekkaisiin" , joilla endo uusiutuu, kun en vaan joutuis taas laparoskopiaan...

Moikka!

En edes ehtinyt toivotella teille juhannuksia, oli sellaista hulinaa koko viime viikko, ettei syömään kunnolla ehtinyt! Mutta tuo asia tuli kyllä juhannuksena korjattua, sen verran nuo miehet grillin ääressä aikaa vietti, ettei nälkä päässy yllättämään. Elikäs perinteinen mökkijuhannus saunomisen, grillaamisen ja uimisen merkeissä vietettiin. Viinapuoltakin meni suht reippaasti, tosin itse en pysty juuri mitään ottamaan, kun eipää ja maha kestä. Eli toiset ryyppäsi enemmän ja vähemmän ja minä kuljin melkein koko illan naukkailen samasta lasista pikkuhiljaa. Mutta olinpa ainoa, jolla ei ollu kankkusta minään aamuna! Jopa koiratkin oksensi kertaalleen jussin aikaan ; ). (Riehuivat oikein innolla ja söivät heinää ja vähän grilliherkkuja)



Beijaflor: ihana kuulla, että vauva voi hyvin!



Ria: Onnea uudesta perheenjäsenestä! Millainen koirus se on? Meillä on vajaan vuoden vanha lapinkoiran ja sheltin sekoitus, näyttää ihan bordercollielle kuulemma. Vekkuli ja energinen otus on, kovasti koittaa ainakin minua komennella ja otetaan erää harva se päivä johtajuudesta... Haukkuu tarhassa ollessaan, jos ja kun tylsistyy, päiväajasta en tiedä, kun asutaan maalla, niin ei haukkua ole kukaan kuulemassa jos haukkuukin.



Vilijonkka: alkaako tulla selvyyttä testihässäkkään? Mainitsit jotain endosta ja sen sekoittamista hormoneista? tarkoittaa siis mitä?

Kyselen, kun epäilen, että mulla on endo. Oireet ainakin sopii siihen ku nakutettu (lapsettomuuden lisäksi epämääräisiä kipuja, tuhruttelua, turvotusta, hartiapistoja...).



Aurinkoista viikkoa ja työniloa kullekin omalla sarallaan!

-Haavis-

Endosta, pitkä omatarina: minä epäilin nuorempana endoa, mutta gynet eivät ottaneet mua ja mun kipuselostuksiani tosissaan - käskivät vaan syömään särkylääkkeitä. Joskus vuosia sitten silloisessa suhteessa vauvaa yritettiin muutama vuosi - ilman tulosta. Minut tutkittiinkin ja hormonitoimintani oli normaali. Mies ei suostunut testeihin menemään kun hänessä se vika ei omasta mielestään voinut olla. Aikanaan erosimme jäin sinkuksi ja sain jossain vaiheessa kuulla että hän oli perustanut omalla tahollaan perheen ajattelinkin, että vika olikin minussa.

Sitten minä tapasin tämän nykyisen " mieheni" , meillä meni kumi rikki ja minä lohdutin että en minä raskaaksi ainakaan tule. Ja kuinkas kävikään - esikoinen sai siitä alkunsa. Myöhemmin kuulin, että exän lapset olivat saanet hoidoilla alkunsa - hänellä oli vain muutama siittiö ja nekin hitaita...joo...

Kakkosta alettiin yrittää heti, ajattelin, että tärppi käy heti, mutta toisin kävi. Endo-oireet alkoivat 6 kk synnytyksestä ja aiempaa pahempina. Menkkojen aikana olin aivan sairas - hyvä kun istumaan pystyin. Lopulta kun yritystä oli takana 20 kiertoa vaihdoin gyneä ja jo alkoi tapahtua, särkylääkereseptin sijaan laitettiin lähete laparoskopiaan johon pääsin kuukauden odottelun jälkeen ja multa laseroitiin endoa ja joku kysta munajohtimen päästä. Ainut vaan, että meillä oli taas käytössä kumiehkäisy sitä lapaa odotellessa ja niin vaan kävi, että lapaa tehdessä taisin olla raskaana sillä kp29 kun toimenpide tehtiin raskaustesti näytti negaa, mutta kp32 testiin tupsahti plussa.

Silloin gynellä kun juttelin endoepäilystäni ja kivuistani ja vauvan yrittämisestä gyne sanoi, että endo sekoittaa omalla toiminnallaan normaalia hormonitoimintaa ja siksi se raskaaksi tulo saattaa olla vaikeempaa. Mulla oli kierto vähän mitä sattuu eli lyhimmillään 22 päivää ja pisimmillään (onneksi vain) 38 päivää, mutta kyllä noissa pitkissä kierroissa kului raskaustestejä ja tulokset olivat välillä enemmän tai vähemmän epäselviä...

Kakkosen synnytyksen jälkeen menkat alkoivat joulukuussa -04 ja muutama eka kierto oli täysin kivuton. Mutta sitten kivut ovat pikku hiljaa lisääntyneet, mutta vielä ei onneksi sitä luokkaa kuin ennen kakkosta. Mutta menkkojen aikana esim. vessassa käynnin jättäisin mieluusti väliin...Tosin viimeiset 6 kk kierto on ollut tasaisesti 28 tai 29 päivää, mutta sitten nuo testit näyttävät taas mitä satuu

Nyt on kolmosta yritetty 19 kiertoa, kakkonen ilmoitti tulostaan kun takana oli 22 kiertoa, joten johan tässä on taas aika mennäkin asiantuntijan puheille...



Sori pitkä sepustus...

Kuulostaa kyllä niin omille oireille, joten kai se ois pakko pikkuhiljaa kerätä rohkeutta kasaan ja mennä lekurin pakeille.. Kesäaikaan tosin julkisella puolella juuri mitään tapahdu, koska ollaan minimimiehityksellä. Tiedän, koska olen oman alueeni tk:ssa itsekin töissä. Kaiken lisäksi olen lapsena joutunut syömään lääkkeitä, joilla voi kuulemma olla vaikutusta hedelmällisyyteen. Siis sukuni musta lammas, kun koko muu suku lisääntyy lähes pelkästä ajatuksesta! Paitsi yksi sukulaisistani on kokenut luekmattomia keskenmenoja ja lopulta luovuttivat koko touhun. Nykyään heillä on aivan ihana adoptoitu lapsi!

Epäilen kyllä myös, että mieheni simpat ei ole ihan priimaa; äitinsä on tupakoinut koko raskausajan, toinen kives ei ole laskeutunut kunnolla vaan on leikattu, tupakoi itsekin ja käyttää lääkkeit, jotka saattaa vaikuttaa simppojen laatuun.

Ei kuulosta varmaan kovin hyvälle... No, minä olen kai jo pahimman vauvakuumeen ohittanutkin, ja miehellä ei sinänsä ole varsinaista vauvakuumetta ollutkaan, mutta lapsi ois kyllä enemmän kuin tervetullut perheeseen. Saa nähdä, mennäänkö tutkimuksiin missä vaiheessa.

Hullua, miten sitä jaksaa aina vana toivoa, että jospa kuitenkin onnistais. Ei osata päättää, että koska omatoiminen yritys riittää ja ois aika mennä hakemaan apua.

Täältä saa kyllä rohkaisua ja tukea, kiitos siitä kaikille Vilttisläisille!

tuossa kiertojen määrää ja oikeen alko mietityttää, että miten sitä on kestänyt järjissään näinkin kauan. Sain lopputulokseksi, että tähän mennessä ollaan petytty 52 kertaa... Siinä siis yksi syy, miksi en enää niin hirveästi masennu menkkojen alkamisesta, alkaa tottua siihen. Jotenkaan en edes osaa enää kunnolla kuvitella, että voisin joskus olla raskaana ja äiti.

Nautitaan sateesta ja Rian kanssa saadaan kuurata lattialta kuraisia tassunjälkiä... ;-) Ainakin Eteläisessä Suomessa sataa vettä, onneksi.

Aurinkoa odotellessa Haavis toivottelee työniloa!

Täällä kp29/28 tai 1/28. Pitää kattoa kuinka kovaksi tuo vuoto etenee... Nyt on sitten kolme terokiertoa takana ja soitin äsken lääkäriaikaa kuten omälekurin kanssa sovittiin. Hän on tietty lomilla eikä seuraavan neljän viikon aikana ole yhtään aikoja! Iiiiihaaaaanaaaaa! Kyllä ottaa pannuun! Onneks oli joku ymmärtäväinen puhelimessa, käski soittaa alkukuusta uudelleen, josko sinne tulisi aikoja lisää kun sijaisiakin tulee enemmän. Hassua miten sitä huomaa ihmisten äänessä jo muutosta kun sanot asian koskevan lapsettomuustutkimuksia... Ilmeisesti mulla ois nyt sitten edessä se aukiolotutkimus, jännittää ihan kamalasti! Ja ehkä vielä enemmän jännittää, että kauanko mun pitää odottaa ennen kuin siihen " pääsen" ... No, mutta näin täällä, ei ehkä parhaat mahdolliset fiilikset lähteä Pärnuun lomalle...

tänään taas itkettiin, kakkonen joutui kesäksi päiväkotiin kun oma perhepäivähoitaja on kesälomalla... sydäntä oikein särkee :o( kun joutui toisen jättämään sinne suruisena...



Naksuko se oli Pärnuun lähdössä. Juuri sunnuntaina kotiuduttiin sieltä, oli kyllä ihana pikku kaupunki. Sinne mennään kyllä uudestaan. Aiotteko olla siellä pitkäänkin?



Haavemaa: Kyllä kannattaa mennä lääkärin puheille jos sulla on endo-oireita. Ja teillä on tuota yritystäkin jo takana. Ja vaikkei muuten niin ei niistä kivuista ainakaan kannata kärsiä vaikka voihan käydä niinkin kuin meille kävi esikoisen kanssa, että tärppäsi endosta huolimatta. Tosin silloin en edes ollut kovinkaan vauvakuumeinen vaan olin jo ehtinyt sisäistää sen että minusta ei välttämättä koskaan tule äitiä - etenkin kun olin vannoutunut vanhapiika...



Kaikilla ei auta endon poistaminen, mutta mulle siitä taisi olla jotain apua, kun gynekin epäili ennen lapaa, että meillä on kiinnittymisessä ongelmia, kun kuitenkin olin onnistunut plussiakin saamaan, mutta aina se vuoto vaan alkoi. Ja nyt taitaa taas olla sama vaiva, että endo on palannut ja haittaa kiinnittymistä. Kun tässä yritysaikana on ollut pari kolme kertaa niin, että ensin plussaa ja sitten alkaa vuoto kuitenkin.



Mulla on ensi viikon torstaina gynelle aika, jospa saan selvyyttä näihin viime aikaisiin kummastuksiin.



Mitenkäs meidän piinailijat?



Minä en ole muuten vieläkään saanut aikaiseksi tarkistaa mikä kp menossa. Taidankin laskea vasta ensi viikolla ennen sinne gynelle menoa...



Aurinkoa sateen keskelle kaikille

Viltsu

Mä oon kanssa epäillyt endoa, mutta en ole saanut aikaiseksi mennä tutkimuksiin. Olen aina kärsinyt runsaista ja kivuliaista menkoista ja oviksesta, joskus on yhdyntäkipuja (riippuu kierron vaiheesta). Pitää ilmeisesti mainita tuosta epäilystä, kun seuraavan kerran käyn gynellä.



Täällä ollaan edelleen oireeton... Jotenkin vaan tuntuu ettei ole tärppi käynyt taaskaan. Turvotusta ja finnejä on tullut, mutta se on melko normaalia ennen tätiä.



[B]Tietääkö kukaan lämmöistä?[/B] Itsellä ei ole nyt kohonnut kunnolla lämmöt oviksen jälkeen. Merkkasiko se keltarauhasen vajaatoimintaa, jos ne ei nousseet??? Normaalisti ne on yli 37 tässä vaiheessa kiertoa, mutta nyt vain 36.5-36.8 korkeimmillaan.



-anzq-

Alkoipa itseänikin mietityttämään toi endo. Mitenkä se tutkitaan? Kun mä yrityksen alussa kävin yksityisellä ja kohtu+munasarjat ultrattiin, niin lääkäri sanoi ettei endoa ole. Kysyin sitä siis, ja hän sanoi että olisihan hän se nyt jo käsikopelolla tuntenut jos siellä sitä olisi.. Hieman olen ällikällä että mikä toi endo ylipäätään on, mutta näin mulle siis sanottiin. Mutta kun noi asiat mitä ootte kirjotelleet on kuin suoraan mun kirjoittamaani! Ja vielä tuokin, että mä oon tosiaan kanssa testaillu tooosi monta kertaa haaleaa plussaa, mutta sitten on muuttunu negaksi ja vuoto on alkanu. Oon vaan pistäny ton jonkun luonnonoikun piikkiin, mutta mutta... Miten teillä siis tota endoa on tutkittu, miten todettu?

mulle sanoi gyne, että jo oireidenkin perusteella hän päättelee, että mulla on endo. Mun oireita olivat silloin mm: runsaat, kivuliaat ja epäsäännölliset kuukautiset, kivut vessassa käydessä ja pari päivää ennen menkkoja, puhumattakaan menkkojen aikana. Verta tuli myös kakkoshädän mukana. Kakkosta yrittäessä mulla oli myös välivuotoja tai siis tuhruttelua menkkojen välillä. Alaselkäsärky, yhdyntäkivut ja sitten tärinäkipu pari päivää ennen menkkojen alkua ja niiden aikana, siis tärinäkivulla tarkoitan sitä, että esim autossa istuminen sattui. Ja sitten sen ihanuus kun tuli eka vuotopäivä - en pystynyt kunnolla istumaan kun sattui tuonne jonnekin alas niin kovin. Sitten kun gyne teki tutkimuksen niin sanoi, että pelkästään tunnustelemalla endo on vaikea todeta, että se vaatii laparoskopian. Mutta sanoi, että hänen mielestään hän tunsi painellessaan, että siellä jotain olisi.



Laparoskopiassa sitten laseroitiin endopesäkkeitä kohdun takaseinämästä ja kiinnikkeistä. Mulla oli isoista kivuista huolimatta suht vähän niitä pesäkkeitä ja toivuin aika nopeesti siitä toimenpiteestä. Joillakin on niin paljon, että vaatii isomman toimenpiteen kuin pelkästään laparoskopian.



Minä kuvittelin, että endo helpottais kun olin heti laparoskopian jälkeen raskaana, mutta endometrioosiyhdistyksen sivuilta

( http://www.endometrioosiyhdistys.fi ) luin, että se pentele voi uusiutua... joten paree mennä sinne lääkäriin ensiviikolla ettei taas ala nuo yllä mainitut oireilut. Nyt olen vielä päässyt suhtkoht vähin menkkakivuin..

Kyllä vaan epäilyt kasvaa noiden tietojen perusteella. Alaselän säryt, iskiassärky, vatsakipu, vessassa käynnin yhteydessä viiltävät kivut - supistuksen omaiset sellaiset, jatkuva väsymys, toisinaan yhdyntäkivut... kaikki nämä ovat tuttuja juttuja. Pitääpä ottaa puheeksi jos/kun joskus sinne lääkäriin pääsen. Toi laparoskopia kyllä kuulostaa kamalalta!

totta, sanana laparoskopia kuulostaa joltain ihan hirveältä toimenpiteeltä, mutta todellisuudessa se ei sitä ole :o) muakin pelotti ihan hirveästi, että mitäs jos multa päätetään poistaa munasarjat ja kohtu ja kaikki.. mutta multa kysyttiin ennen toimenpidettä, että miten toimitaan jos endoa on niin paljon, että tarvitaan esim. isompi leikkaus ja minä halusin, että herätetään välillä ja keskustellaan.



Endometrioosiyhdistyksen sivuilta löytyy tietoa lapasta, mutta voin kertoa mitä mulle tapahtui - ja kaikki huokaa, että taas se tarinointi alkaa :o)

Eli lähete lähti syyskuussa -03 ja aika oli lokakuun lopussa -03. Menin aamulla osastolle aivan kauhusta jäykkänä, edellisenä päivänä piti tyhjentää vatsa ja sitten piti tietty olla syömättä. Mun piti mennä suihkuun ja pestä vatsa + napa oikein hyvin ja piti pukea päälle sellainen vitivalkoinen takaa auki oleva paituli ja sukat.

Hoitsu tuli vielä poistamaan karvat ja sitten odottelin sängyllä, että koska lähdetään, mulla piti olla aika vasta iltapäivällä ja sain pöydälle rauhoittavat, joita en ehtinyt napsia kun mut haettiinkin peruutuspaikalle.

Mut vietiin saliin, laitettiin pöydälle, ja sitten sain pikanukutuksen - piti laskea kymmeneen, mutta ehdin laskeahätinä kahteen kun taju sitten lähti...Koskaan en ole nukkunut niin sikeästi tietämättä mitään mitä tapahtuu, olen nimittäin tosi huonouninen ja heräilen helposti...

Saliin menin siis 9 aikaan ja heräsin n.13 aikaan. Hassu juttu nimittäin kun heräsin tokkuraisena niin sellainen ystävällisen oloinen hoitaja täti silitti mun poskea, olen ihan varma, että taisin kuorsata hellyttävästi.. Sain suuhun kosteuttavaa suihketta ja sitten alkoi jossain vaiheessa tuntua vihlovaa kipua, johon sain särkylääkettä.

Kun olin kunnolla vironnut mut vietiin osastolle takaisin ja lekuri tuli kertomaan mitä oli mulle tehnyt (tässä kohtaa odotin kuulevani kauheita uutisia siitä miten mut oli vaan avattu ja ommeltu kiinni toivottoman täynnä endometrioosia ja kaikkea muuta kamalaa..) mutta olikin sitten tosiaan laserilla saatu poltettua kaikki endopesäkkeet pois ei ollut tarvinnut leikellä mitään ja munajohtimet näytti olevan auki ja kaikki oli ihan kohdallaan muuten.

Se leikkauskaasu, jolla vatsaa " suurennettiin" maistui monta päivää jälkeenpäinkin suussa ja vatsa oli sellainen jännä pullea pallo. Masussa oli kaksi n.2cm pituista pientä viiltoa, toinen navassa ja toinen ala vatsalla.

Onneksi pääsin heti aamulla toimenpiteeseen sillä kun olin onnistuneesti pissannut pääsin kotiin, mies tuli esikoisen kanssa hakemaan. Muuten olisin joutunut jäämään sinne yöksi - ja sairaalassa on kamala nukkua...

Sitten kotona minä pässi menin saunaan heti parin päivän päästä ja se navan kohdalla ollut pikkuviilto äityi siitä ja tulehtui. Kaiken lisäksi mulla on sellainen taipumus, että arvet saattaa lähteä kasvattamaan kudosta enempi kuin tarpeeksi ja se navan arpi muistuttaa pulleaa etanaa... toinen arpi on parantunut ihan nätiksi. Tikit olivat itsestään sulavia ja saikkaria sain 3 päivää. Ja siinä ajassa toivuinkin muuten, mutta se tulehdus sitten aiheutti kaikenlaista...etenkin kun sitten aloin epäillä että mulla onkin salamatkustaja kyydissä.

No rv6+2 mulle tehtiin eka ultra ja siellä todella oli kyytiläinen, komeassa 2,5 mm koossaan sydän villisti sykkien...sain antibiootti kuurin ja sillä sitten napakin parani. Ja tietysi vielä mulle kasvoi ihan valtavan iso vatsa, joten pelkäsin koko ajan, että mun napani repeää just kohta sen arven kohdalta, mutta hyvin venyi ja juhannuksena 2004 odotus palkittiin kauniilla ja terveellä pikkupojalla.

Onhan niitä sellaisiakin, joille ei välttis tehdä laparoskopiaa vaan hoidetaan esim. lääkkeillä mutta just tuolla endoyhdistyksen sivuilla taisi olla että lapa on ainut keino todeta varmasti endo.

Nyt päätän tarinani tähän. Kiitos mielenkiinnosta :o)

Ihanaa mikä tarina! Kiitos kun vaivauduit noin kivasti ja tarkasti kirjottamaan! Meinas tulla tippa linssiin ku kerroit salamatkalaisesta ja juhannuksesta! Nyt pitää vaan ootella ottaako ne mua milloinkaan edes lääkärin vastaanotolle. Juteltiin miehen kanssa ja todettiin, että laitetaan kova kovaa vasten ja VAADITAAN jo tarkempia tutkimuksia! Mulla kun on kokemuksia noista tutkimusten venymisistä; Polven särky ja turvotus jatkui n. 6 vuotta, ennen kuin sain haluamani tähystyksen (yksityiseltä lopulta), missä löytyi kuin löytyikin syy särkyyn. Kaikki aiemmat lääkärit pitivät mua luulosairaana. Sitten valtavien vatsakipujen ja närästyksen kanssa taistelin enemmän ja vähemmän saman 6 vuotta, kunnes viime kesänä sain kauan kinuamani vatsatähystyksen: diagnoosina refluksitauti sekä barrettin ruokatorvi. Ja aiemmin enemmittä tutkimuksitta olin aina vaan saanut mahakatarrilääkereseptin, vaikka kuinka anelin tarkempaa tutkimusta. Nyt lähti juttu rönsyilemään, mutta pointtina se, että nyt ei enää riitä " tutkitaan myöhemmin" -lausahdus!