Vaikeinta aatossa on taas se, miten salaan etten saanut yhtään lahjaa
Joulunvietossa oman perheen lisäksi mun äiti, miehen vanhemmat ja miehen sisko ja hänen lapsensa. Itse ostan kaikille lahjan, keksin helposti saajilleen mieluisia lahjoja, esim viimeksi kaari-sytytin, harrastukseen liittyvä kalenteri, sää-kirja jne. Lisäksi suklaa + 2e raaputusarpa tms. Kaikki aikuiset saavat lahjoja myös puolisoiltaan, vanhemmiltaan, ystäviltään ja mun äiti siskoltani. Kaikki paitsi minä. Mun mies ei osaa ostaa mitään ikinä, vaikka keksikin helposti monta helppoa lahjaa ( kirja, yöpaita, hajuvesi jne). Ostetaan sitten yleensä yhdessä kotiin joku juttu, mutta se siis ei ole varsinaisesti lahja minulle. Mun äiti ostaa lahjat mun lapsille, mutta ei minulle.
Kun lahjojen jako ja avaaminen koittaa, koitan olla kovin kiireinen. Tarjoilen glögiä, otan valokuvia, autan lapsia paketeiden avaamissa, ettei kukaan huomaisi etten saanut mitään. Kerran oli kyllä nolo tilanne, kun lapsi kovalla äänellä kysyi, äiti näytä mitä sä sait!
Kommentit (101)
Todella pers.eilijöitä läheisesi mutta heidän pitäisi hävetä eikä sinun.
Ehdotin miehelleni kun aloimme seurustella, että emme ostaisi toisillemme joululahjoja. Arvasin oikein, hän oli selvästi helpottunut. Oikeasti haluaisin tosi mielelläni ostaa hänelle ja että hän ostaisi minulle. Tuntuu aika kylmältä, kun emme koskaan vaihda lahjoja. Mutta ei voi mitään, kun toiselle se olisi niin stressaavaa niin eipä se sitten minullekaan toimi. Enkä näe mitään järkeä siinä, että tilaisimme toisiltamme tietyn lahjan jonka toinen käy käskystä hakemassa. Ei ole helppoa...
Minä ostaisin lahjat vain lapsilleni ja alkaisin miettiä tuleville joululle vaihtoehtoisia tapoja viettää se. Olisiko jotain, mistä myös sinä saat hyvän mielen, itsellä sen verran temperamenttia, etten vuodesta toiseen suostuisi tuohon rooliin.
Saitko ap lapsena äidiltäsi lahjoja? entä nuorena?
AP hei, jos kukaan niistä, joiden kanssa vietät aaton, ei ole ostanut sinulle lahjaa, heitä tuskin kiinnostaa tippaakaan saatko mitään vai et, he tuskin edes kiinnittäisivät asiaan yhtään mitään huomiota, joten voit hyvin riisua tuon marttyyrin kruunun kutreiltasi.
Ap. täällä. Kerroinkin jo erillisessä avauksessa että sain lahjan vanhimmalta lapseltani. Hän oli jostain nettikaupasta tilannut shamppoon ja hoitoaineen, jonka ainesosat, ominaisuudet ja tuoksun oli itse saanut valita. Kauniiseen rasiaan oli painettu nimeni. Todella mietitty ja ihana lahja. Kiitos ihanalle tyttärelle <3
Ap.
Tuollaisessa tilanteesa minä kyllä kysyisin lahjan saajilta, että piditkö ostamastani lahjasta. Ja sanoisin, että kun näin tämän, ajattelin heti, että se sopisi sinulle ja ostin sen. Minulle nimittäin tulee aloituksesta sellainen tunne, että onko miehesi selittänyt, että hän on ne ostanut, etkä sinä. Tiedän yhden tällaisen tapauksen, jossa mies ihan pokkana valehteli, ettei hänen vaimonsa koskaan osta lahjoja, vaan kaikki on hänen ostamiaan. Tai voisiko tuo johtua siitä, että muut tuovat teille tullessaan tulijaisia, mutta eivät lahjoja. Joka tapauksessa salailu ei minustakaan ole oikein. Lopettaisin itsekin lahjojen ostelun.
Lahjojen antaminen on usein enemmän naisten kuin miesten juttu. Tiedä sitten miksi näin on.
Itse olin usein pahoillani ensimmäisessä avioliitossani, kun mies esim. unohti syntymäpäiväni. Toisaalta tylsää oli sekin, kun yhtäkkiä löysin joulupaketistani todella arvokkaan timanttisormuksen - tilanteessa, jossa perheen taloustilanne oli todella perseellään, mies työtön ja meillä yhteinen tili, jonne minun palkkani meni. Että ihan itse sain sen timanttisormukseni maksaa (samoin kuin miehen hotelliyöt hutsunsa kanssa samana talvena; tämä paljastui sitten myöhemmin).
Tutustuessani nykyiseen mieheeni tämä kertoi heti alkajaisiksi, että hän kun ei sitten mitään päiviä muista eikä osaa lahjoja ostella. Minä siihen, että tämä selvä. En minäkään sitten ostele. Kun jatkettiin yhdessäoloa, mies oli alkuun todella ihan hämmästynyt, kun en osta. En hänelle, en hänen lapsilleen enkä äidilleen enkä sinne suuntaan kenellekään. Omat lapseni lahjon (pienesti tavaralla, isommin siirtämällä heidän tileilleen hyvän summan rahaa). Jossain vaiheessa mies jopa nähdessään mukavan asian sanoi että tätä hän toivoisi isänpäivälahjaksi. Vastasin, että varmaan kerrot sitten niille, kenen isä olet.
Ollaan totuttu tähän. Toisaalta saatetaan ostaa toisillemme kirja tai kukkia, tai yllättää fiinillä päivällisellä ihan ilman merkkipäiviä. Tämä käy mulle, ja olen huomattavasti rennompi kuin siinä ensimmäisessä kurjassa avioliitossani.
Vierailija kirjoitti:
Ap. täällä. Kerroinkin jo erillisessä avauksessa että sain lahjan vanhimmalta lapseltani. Hän oli jostain nettikaupasta tilannut shamppoon ja hoitoaineen, jonka ainesosat, ominaisuudet ja tuoksun oli itse saanut valita. Kauniiseen rasiaan oli painettu nimeni. Todella mietitty ja ihana lahja. Kiitos ihanalle tyttärelle <3
Ap.
Niinko oliks tää viime vuonna vai?
MItes oot miehes kanssa tämän vuoden lahja-asiat ajatellut sumplia?
Heh, minulle on jäänyt sama ahdistus lapsuudesta. Vanhemmilla oli vielä tapana ilkkua, että "taisit olla tuhma kun jäit tyhjin käsin". Nykyään vietän joulua puolison perheen kanssa. Kylmä hiki nousee, kun on lahjojen jaon aika, vaikka viime vuosina olen saanut kivoja lahjoja.
Meinasin just kommentoida että eiks näin käynyt myös viime vuonna mut sit hoksasin että jaa tämä olikin viime vuoden aloitus eikä uusi samasta aiheesta
Jos ap tai joku samassa tilanteessa oleva lukee ketjua, niin heidän kannattaa jättää muiden lahjat ostamatta ja ostaa itselle sillä rahalla kunnon lahjat. Se on lapsestakin hirveän surullista nähdä, jos vanhempi ei saa lahjoja.
Ilmoitin jo avioliiton alussa, että sinä jouluna, jona en saa yhtään lahjaa, mies syö jouluateriansa leikkimökin terassilla.
Minä ostan lahjoja kaikille, huolehdin myös hänen sukulaistensa lahjat, leivon ja kokkaan herkut.
Todellakin olen lahjani ansainnut.
Toiminut hyvin jo 31 vuotta.
Ostat itsellesi jonkun arvokkaan hajuveden ja vaikka ihanan iPhonen. Jätät tänä vuonna lahjomattomia muita paitsi lapsia ja ostat itsellesi niillä rahoilla jotain ihanaa. Jos joku kysyy niin kerro vaan naama messingillä, että tänä jouluna halusit hemmotella itse itseäsi!
Vanha aloitus, mutta älä vastaisuudessa osta mitään muille kuin lapsillesi. Tai osta toki lasten lisäksi itsellesi pari pakettia ja avaa niitä sitten pollevana.
Eipä tarvi tänä vuonna ostaa lahjoja kuin omille lapsille. Meille tuli ero viime tammikuussa, mies jäi kiinni pettämisestä.
Lapset on kutsuttu anoppilaan jouluksi, joten vietän aaton yksin =(
Ap
Tollasta se oli mullakin 20 vuotta ennen kuin erosin. Jestas että saattoi ottaa päähän ne joulut kun oltiin ex-appivanhempien luona. Itsekeskeiset imbesillit.
Voi ei,ap.
Olen pahoillani, moukka mies.
Tuo on vielä surullisempaa kuin jäädä kokonaan ilman.