Naurettavin tietämänne asia josta tehty lasu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti: kuinka moni on seurannut lastensuojelun oikea-aikaista ja tarpeellista puuttumista lapsen elämään?

Minä hain lastensuojeluhakemuksella meille apua. En saanut. Ennakoin tulevan kiusaamisen. Kun se sitten alkoi kävi juuri kuten joku kuvasikin, että ilmoituksen sisältöä ei epäillä vaan sitä lähdetään selvittämään syyllisyysolettamalla nappaamalla puheista kaikki sellainen, joka tulee ilmoitusta. Jo se, että järkyttyy ja huolestuu ilmoituksesta ja siitä, että kiusaaja on saanut seuraavan kolmannen tahon puolelleen on selvittäjälle signaali siitä, että ehkäpä tosiaan tämä vanhempi ei ole ihan tasapainossa. Kun sitten kertoo, että ilmoittaja uhkaili tekevänsä perättömiä ilmoituksia, on jo pian selvittelijän kirjoissa vainoharhainen. Kun kysyy haluaisiko selvittelijä nähdä kirjallisia todisteita on lopullisen sekaisin oleva, jankuttava, pimeä hullu, joka itsekkäästi keskittyy epäolennaisuuksiin...

Anteeksi, että nauran, mutta tämä on vaan liian karmeaa.

Minäkin olin ”hankala” ja ”vaikea”, kun yritin saada sosiaalityöntekijältä lailliset perusteet tulla kotiimme. En saanut, joten olin vielä hankalampi ja kysyin yhä uudestaan. Lisäksi olin vielä niin hankala, etten vastannut sosiaalityöntekijän kysymyksiin. Ei minulla tosin mitään velvollisuutta ollutkaan vastata.

Kirjausten mukaan olemme ihan hirveän hankalia. Olemme ”poikkeuksellisen voimakkaasti vastustaneet” ls yksipuolisesti ilmoittamia toimenpiteitä. Toisesta meistä on kirjattu joka yhteydenoton yhteyteen, että”tuohtuu”, ”tuohtunut”, ”kiihtynyt”, jopa ”huutaa”. Tämä toinen meistä on se verbaalisesti lahjakkaampi joka ymmärtää heti mitä hänelle puhutaan ja vastaa sen mukaan. Itselläni on pidemmät piuhat ja vastaankin mieluummin kirjallisesti.

Joka tapauksessa tälläinen ”kiihtynyt” on asianajajan mukaan aivan asiatonta kirjaamista. Vaikka se pitäisi paikkansa, se ei olisi merkitsevää. Perusteluja ei vain tule, kiertelyä, tekosyitä, lässytystä, ei mitään mikä olisi laillisesti pätevää.

Mutta on kuulemma ”seuraamuksilla uhkailua” kertoa, että on lähettänyt muistutuksen ja ottanut sos.asiamieheen yhteyttä. Kerroin sen kyllä ihan vaan sen takia, kun väittivät, että asia ei etene, niin kerroin, että kyllä se meidän puolesta etenee. No, eihän mitään muuta vaihtoehtoa ole, kun työntekijät tukkivat korvansa kaikelta.

Kollegan käytös olikin sitten kuvattu ”aivan asialliseksi”, ilmeisesti asiallisuuden kriteeri on ainoastaan kyky suoltaa p-skaa rauhallisella äänensävyllä ja matalalla äänenvoimakkuudella.

Tähän keskustelun otsikkoon sanon, että naurettavin tietämäni syy tehdä lasu on herne omassa nenässä. Tätä ei tietenkään pidä mennä mainitsemaan ilmoituksessa, siihen runoillaan sitten jotain muuta.

Sinulla on varmaan syy tähän poikkeukselliseen vahvaan vastustukseen.

Asiat voisi hoitaa aina helpommallakin tavalla.

Kirjauksessa luki vastustuksesta. Minä en vastusta mitään. Tehkööt mitä haluavat, kunhan eivät meitä häiritse.

Pakko kai heidän on työnsä tehdä. Ja koko viestisi on pelkkää vastustusta.

Joku syy sinulla kai siihen on. Jos kaikki on kunnossa, on asia helppo hoitaa.

Toivon koko sydämestäni että tuo asenteesi kävelee vielä sinua vastaan esim. lentokentällä jossa aiheetta epäillään että kuljetat huumeita takapuolessa. Jos kaikki on kunnossa niin turhaan vastustat asian tutkimista *kumikäsine*

Mitkä ovat oikeat vuorosanat silloin, kun ei-terveydenhuollon koulutuksen saanut ennakkoasenteinen lastensuojelun työntekijä selvittelee oletko syvästi masentunut kun sellainen ilmoitus tuli.

En ole ei mene läpi. Vähän on vaikea terveydenhuollon todisteitakaan esittää, kun ei sellaisia ole. Jos varovasti kyseenalaistat ilmoittajan, että hän on syrjäytynyt ja voinut kovin huonosti pitkiä aikoja olet hyökkäävä ja toisia syyllistävä. Täällä tuntuu joku alalla oleva näitä lueskelevan. Eli

Millä lauseilla tai todisteilla voi kumota absurdin mielisairas - syvästi masentunut- psykoottinen väitteen niin, että uskoisitte heti ja osaisitte suhtautua saman henkilön samanhenkisiin uusiin ilmoituksiin niin, ettei uutta selvittelyä tarvitsisi.

Vierailija kirjoitti:

Kansainvälisyys ja erilaisuus kirjoitti:

Eräs perhe jossa vanhemmat pukeutuivat reggae-henkisesti ja käyttivät rastoja. Ilmeisesti oli myös kuulunut reggae-tyyppistä musiikkia asunnosta, muttei häiritsevästi.

Jollain oli niin kova huoli että oli tehty ilmoitus. Myöhemmin vanhemmat leikkasivat hiuksensa ja päättivät pukeutua normaalisti, että välttyisivät tulevaisuudessa ilmoituksilta. Eli sonnustautuvat nykyään perheen yhteisiin tuulipukuihin ja näyttävät tyypilliseltä keskiluokkaiselta perheeltä.

Häiritsi kuulemma melkoisesti arkea ja tuli turhaa selvitystä perheen päivittäiseen arkeen.

En sitten tiedä pitikö heidän käydä ihan pissatesteissä yms. Mutta huoli oli kova kun ei pukeutuminen ollut normaalia ja hiuksetkin olivat vähän erilaiset kuin suomalaisilla noin normaalisti on.

Toisaalta luulisi että Suomessa tähän mennessä osattaisi jo suhtautua erilaisuuteen vähän lempeämmin ja ymmärtäväisemmin.

Osittain ohis, mutta tämä on jollain tavalla tosi surullista. Että täytyy ruveta muuttamaan ja "tasapäistämään" itseään, jotta sopisi yhteiskunnan muottiin siitä, millainen lapsiperheen tulee olla, vaikkei siihen omaan tyyliin kuuluisi mitään muuta kuin tietynlainen pukeutuminen ja ulkomuoto. Ei siis todellakaan esim. päihteitä tai muuta. Samaistun, koska mieheni ja minä pukeudumme hevari-/goottityylisesti ja välillä ihmiset katsovat vähän kummallisesti, kun olemme lasten kanssa liikkeellä. Töykeää huomautteluakin ulkomuodostamme on saanut kuulla erityisesti vanhemmalta väeltä (ei sentään lasua ole tehty, hehheh paras koputtaa puuta, kun tämän ketjun sekopäisiä lasun syitä lukee). Ja Suomessa on kuitenkin paljon raskaan musiikin kuuntelijoita, joilla on lapsia, joten emme nyt niin kovin outoja ole. Lapsemmekin ovat ihan tavallisissa lasten vaatteissa, tietysti. Mutta silti olen joskus itsekin saanut itseni kiinni miettimästä, pitäisikö neuvolaan laittaa päälle jotain muutakin väriä kuin mustaa, ettei terveydenhoitaja luule vaikka masentuneeksi, ja tietysti muutenkin pukeudun ns. hillitymmin neuvola- ja lääkärikäynneille, jotta en kohtaa liian asenteellista palvelua (nuorempana näin on käynyt). Tällainen itsesensuuri on kuitenkin vähän turhauttavaa, sillä eihän pukeutumistyyli tee vanhemmasta millään lailla huonompaa tai parempaa.

Kyllähän se jos poikkeaa kristillisestä ja konservatiivisesta tyylistä, niin kertoo ettei ihan kaikki ole kotona ja se aiheuttaa syyn huoleen. Esimerkiksi huumeista.

Voi vaikka kysyä Ozzyn perheeltä että oliko kivaa kun iskä oli kokoajan känässä tai huumeessa kuvausten aikana?

Ennen joulua oli monen perheen isät kaupan kassoilla kaljasalkkuineen. Siinä olisi ollut lasun paikka monelle. Jännä ettei kaupankassat tee lasuja näistä kaljaperheistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa kuvattiin jälleen hyvin sitä miten vaikea on osata sanoa mitään.

Itse käyn yhä uudelleen mielessäni läpi omaa kuulusteluani ja miten se olisi pitänyt osata hoitaa. En vieläkään keksi vuorosanoja, jotka eivät johtaisi väärään tulkintaan, koska perusolettama ja asenne ovat tulleet väärästä syytöksestä.

Normaalisti toistuvat perättömät ilmiannot menisivät melko nopeasti vainoamisen kategoriaan, mutta lastensuojelussa ne tuntuvat tukevan toisiaan. Jos yrittää saada heidät ymmärtämään, että kyseessä on kosto ja kiusaaminen ja että tämä jatkuva varuillaanolo uuvuttaa ja että absurdeja väitteitä vastaan on raskas taistella, niin olet vain juuri niin sairas ja outo kuin mitä ilmoituksissa on annettu ymmärtää.

Että oikein "kuulustelu".

Loukkaako sanavalinta sinua. Korvataanko neutraalimmalla: ’tietojenluovutus viranomaiselle’?

Sinä vissiin vaan vähän rupattelet näiden kanssa. Kuinka herttaista. Voit varmaan avoimena ihmisenä kertoa, mitä olivat kirjoittaneet pikku rupatteluistanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa kuvattiin jälleen hyvin sitä miten vaikea on osata sanoa mitään.

Itse käyn yhä uudelleen mielessäni läpi omaa kuulusteluani ja miten se olisi pitänyt osata hoitaa. En vieläkään keksi vuorosanoja, jotka eivät johtaisi väärään tulkintaan, koska perusolettama ja asenne ovat tulleet väärästä syytöksestä.

Normaalisti toistuvat perättömät ilmiannot menisivät melko nopeasti vainoamisen kategoriaan, mutta lastensuojelussa ne tuntuvat tukevan toisiaan. Jos yrittää saada heidät ymmärtämään, että kyseessä on kosto ja kiusaaminen ja että tämä jatkuva varuillaanolo uuvuttaa ja että absurdeja väitteitä vastaan on raskas taistella, niin olet vain juuri niin sairas ja outo kuin mitä ilmoituksissa on annettu ymmärtää.

Että oikein "kuulustelu".

Loukkaako sanavalinta sinua. Korvataanko neutraalimmalla: ’tietojenluovutus viranomaiselle’?

Sinä vissiin vaan vähän rupattelet näiden kanssa. Kuinka herttaista. Voit varmaan avoimena ihmisenä kertoa, mitä olivat kirjoittaneet pikku rupatteluistanne?

No niinpä. Millainen idiootti suhtautuu kevyesti asiaan joka on arviointia jonka avulla päätetään pakkotoimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti: kuinka moni on seurannut lastensuojelun oikea-aikaista ja tarpeellista puuttumista lapsen elämään?

Minä hain lastensuojeluhakemuksella meille apua. En saanut. Ennakoin tulevan kiusaamisen. Kun se sitten alkoi kävi juuri kuten joku kuvasikin, että ilmoituksen sisältöä ei epäillä vaan sitä lähdetään selvittämään syyllisyysolettamalla nappaamalla puheista kaikki sellainen, joka tulee ilmoitusta. Jo se, että järkyttyy ja huolestuu ilmoituksesta ja siitä, että kiusaaja on saanut seuraavan kolmannen tahon puolelleen on selvittäjälle signaali siitä, että ehkäpä tosiaan tämä vanhempi ei ole ihan tasapainossa. Kun sitten kertoo, että ilmoittaja uhkaili tekevänsä perättömiä ilmoituksia, on jo pian selvittelijän kirjoissa vainoharhainen. Kun kysyy haluaisiko selvittelijä nähdä kirjallisia todisteita on lopullisen sekaisin oleva, jankuttava, pimeä hullu, joka itsekkäästi keskittyy epäolennaisuuksiin...

Anteeksi, että nauran, mutta tämä on vaan liian karmeaa.

Minäkin olin ”hankala” ja ”vaikea”, kun yritin saada sosiaalityöntekijältä lailliset perusteet tulla kotiimme. En saanut, joten olin vielä hankalampi ja kysyin yhä uudestaan. Lisäksi olin vielä niin hankala, etten vastannut sosiaalityöntekijän kysymyksiin. Ei minulla tosin mitään velvollisuutta ollutkaan vastata.

Kirjausten mukaan olemme ihan hirveän hankalia. Olemme ”poikkeuksellisen voimakkaasti vastustaneet” ls yksipuolisesti ilmoittamia toimenpiteitä. Toisesta meistä on kirjattu joka yhteydenoton yhteyteen, että”tuohtuu”, ”tuohtunut”, ”kiihtynyt”, jopa ”huutaa”. Tämä toinen meistä on se verbaalisesti lahjakkaampi joka ymmärtää heti mitä hänelle puhutaan ja vastaa sen mukaan. Itselläni on pidemmät piuhat ja vastaankin mieluummin kirjallisesti.

Joka tapauksessa tälläinen ”kiihtynyt” on asianajajan mukaan aivan asiatonta kirjaamista. Vaikka se pitäisi paikkansa, se ei olisi merkitsevää. Perusteluja ei vain tule, kiertelyä, tekosyitä, lässytystä, ei mitään mikä olisi laillisesti pätevää.

Mutta on kuulemma ”seuraamuksilla uhkailua” kertoa, että on lähettänyt muistutuksen ja ottanut sos.asiamieheen yhteyttä. Kerroin sen kyllä ihan vaan sen takia, kun väittivät, että asia ei etene, niin kerroin, että kyllä se meidän puolesta etenee. No, eihän mitään muuta vaihtoehtoa ole, kun työntekijät tukkivat korvansa kaikelta.

Kollegan käytös olikin sitten kuvattu ”aivan asialliseksi”, ilmeisesti asiallisuuden kriteeri on ainoastaan kyky suoltaa p-skaa rauhallisella äänensävyllä ja matalalla äänenvoimakkuudella.

Tähän keskustelun otsikkoon sanon, että naurettavin tietämäni syy tehdä lasu on herne omassa nenässä. Tätä ei tietenkään pidä mennä mainitsemaan ilmoituksessa, siihen runoillaan sitten jotain muuta.

Sinulla on varmaan syy tähän poikkeukselliseen vahvaan vastustukseen.

Asiat voisi hoitaa aina helpommallakin tavalla.

Kirjauksessa luki vastustuksesta. Minä en vastusta mitään. Tehkööt mitä haluavat, kunhan eivät meitä häiritse.

Pakko kai heidän on työnsä tehdä. Ja koko viestisi on pelkkää vastustusta.

Joku syy sinulla kai siihen on. Jos kaikki on kunnossa, on asia helppo hoitaa.

En puutu heidän työhönsä kuten jo totesin. Ei kuulu minulle millään tavalla. Asia nimenomaan on siinä mielessä hyvin helppo.

Ei sitten, kun ilmeisesti kyseessä ei ole sinun kapsestasi tehty ilmoitus.

Meidän nuoremmalla lapsella lääkitys jota piti antaa yölläkin. Otin viereen nukkumaan kun en halunnut kahden tunnin välein nousta ja mennä lasten huoneeseen ja herättää samalla esikoisen. Oli kuulemma insestiä. Se samassa sängyssä nukkuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti: kuinka moni on seurannut lastensuojelun oikea-aikaista ja tarpeellista puuttumista lapsen elämään?

Minä hain lastensuojeluhakemuksella meille apua. En saanut. Ennakoin tulevan kiusaamisen. Kun se sitten alkoi kävi juuri kuten joku kuvasikin, että ilmoituksen sisältöä ei epäillä vaan sitä lähdetään selvittämään syyllisyysolettamalla nappaamalla puheista kaikki sellainen, joka tulee ilmoitusta. Jo se, että järkyttyy ja huolestuu ilmoituksesta ja siitä, että kiusaaja on saanut seuraavan kolmannen tahon puolelleen on selvittäjälle signaali siitä, että ehkäpä tosiaan tämä vanhempi ei ole ihan tasapainossa. Kun sitten kertoo, että ilmoittaja uhkaili tekevänsä perättömiä ilmoituksia, on jo pian selvittelijän kirjoissa vainoharhainen. Kun kysyy haluaisiko selvittelijä nähdä kirjallisia todisteita on lopullisen sekaisin oleva, jankuttava, pimeä hullu, joka itsekkäästi keskittyy epäolennaisuuksiin...

Anteeksi, että nauran, mutta tämä on vaan liian karmeaa.

Minäkin olin ”hankala” ja ”vaikea”, kun yritin saada sosiaalityöntekijältä lailliset perusteet tulla kotiimme. En saanut, joten olin vielä hankalampi ja kysyin yhä uudestaan. Lisäksi olin vielä niin hankala, etten vastannut sosiaalityöntekijän kysymyksiin. Ei minulla tosin mitään velvollisuutta ollutkaan vastata.

Kirjausten mukaan olemme ihan hirveän hankalia. Olemme ”poikkeuksellisen voimakkaasti vastustaneet” ls yksipuolisesti ilmoittamia toimenpiteitä. Toisesta meistä on kirjattu joka yhteydenoton yhteyteen, että”tuohtuu”, ”tuohtunut”, ”kiihtynyt”, jopa ”huutaa”. Tämä toinen meistä on se verbaalisesti lahjakkaampi joka ymmärtää heti mitä hänelle puhutaan ja vastaa sen mukaan. Itselläni on pidemmät piuhat ja vastaankin mieluummin kirjallisesti.

Joka tapauksessa tälläinen ”kiihtynyt” on asianajajan mukaan aivan asiatonta kirjaamista. Vaikka se pitäisi paikkansa, se ei olisi merkitsevää. Perusteluja ei vain tule, kiertelyä, tekosyitä, lässytystä, ei mitään mikä olisi laillisesti pätevää.

Mutta on kuulemma ”seuraamuksilla uhkailua” kertoa, että on lähettänyt muistutuksen ja ottanut sos.asiamieheen yhteyttä. Kerroin sen kyllä ihan vaan sen takia, kun väittivät, että asia ei etene, niin kerroin, että kyllä se meidän puolesta etenee. No, eihän mitään muuta vaihtoehtoa ole, kun työntekijät tukkivat korvansa kaikelta.

Kollegan käytös olikin sitten kuvattu ”aivan asialliseksi”, ilmeisesti asiallisuuden kriteeri on ainoastaan kyky suoltaa p-skaa rauhallisella äänensävyllä ja matalalla äänenvoimakkuudella.

Tähän keskustelun otsikkoon sanon, että naurettavin tietämäni syy tehdä lasu on herne omassa nenässä. Tätä ei tietenkään pidä mennä mainitsemaan ilmoituksessa, siihen runoillaan sitten jotain muuta.

Sinulla on varmaan syy tähän poikkeukselliseen vahvaan vastustukseen.

Asiat voisi hoitaa aina helpommallakin tavalla.

Kirjauksessa luki vastustuksesta. Minä en vastusta mitään. Tehkööt mitä haluavat, kunhan eivät meitä häiritse.

Pakko kai heidän on työnsä tehdä. Ja koko viestisi on pelkkää vastustusta.

Joku syy sinulla kai siihen on. Jos kaikki on kunnossa, on asia helppo hoitaa.

Toivon koko sydämestäni että tuo asenteesi kävelee vielä sinua vastaan esim. lentokentällä jossa aiheetta epäillään että kuljetat huumeita takapuolessa. Jos kaikki on kunnossa niin turhaan vastustat asian tutkimista *kumikäsine*

Ei tulisi mieleenkään vastustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansainvälisyys ja erilaisuus kirjoitti:

Eräs perhe jossa vanhemmat pukeutuivat reggae-henkisesti ja käyttivät rastoja. Ilmeisesti oli myös kuulunut reggae-tyyppistä musiikkia asunnosta, muttei häiritsevästi.

Jollain oli niin kova huoli että oli tehty ilmoitus. Myöhemmin vanhemmat leikkasivat hiuksensa ja päättivät pukeutua normaalisti, että välttyisivät tulevaisuudessa ilmoituksilta. Eli sonnustautuvat nykyään perheen yhteisiin tuulipukuihin ja näyttävät tyypilliseltä keskiluokkaiselta perheeltä.

Häiritsi kuulemma melkoisesti arkea ja tuli turhaa selvitystä perheen päivittäiseen arkeen.

En sitten tiedä pitikö heidän käydä ihan pissatesteissä yms. Mutta huoli oli kova kun ei pukeutuminen ollut normaalia ja hiuksetkin olivat vähän erilaiset kuin suomalaisilla noin normaalisti on.

Toisaalta luulisi että Suomessa tähän mennessä osattaisi jo suhtautua erilaisuuteen vähän lempeämmin ja ymmärtäväisemmin.

Osittain ohis, mutta tämä on jollain tavalla tosi surullista. Että täytyy ruveta muuttamaan ja "tasapäistämään" itseään, jotta sopisi yhteiskunnan muottiin siitä, millainen lapsiperheen tulee olla, vaikkei siihen omaan tyyliin kuuluisi mitään muuta kuin tietynlainen pukeutuminen ja ulkomuoto. Ei siis todellakaan esim. päihteitä tai muuta. Samaistun, koska mieheni ja minä pukeudumme hevari-/goottityylisesti ja välillä ihmiset katsovat vähän kummallisesti, kun olemme lasten kanssa liikkeellä. Töykeää huomautteluakin ulkomuodostamme on saanut kuulla erityisesti vanhemmalta väeltä (ei sentään lasua ole tehty, hehheh paras koputtaa puuta, kun tämän ketjun sekopäisiä lasun syitä lukee). Ja Suomessa on kuitenkin paljon raskaan musiikin kuuntelijoita, joilla on lapsia, joten emme nyt niin kovin outoja ole. Lapsemmekin ovat ihan tavallisissa lasten vaatteissa, tietysti. Mutta silti olen joskus itsekin saanut itseni kiinni miettimästä, pitäisikö neuvolaan laittaa päälle jotain muutakin väriä kuin mustaa, ettei terveydenhoitaja luule vaikka masentuneeksi, ja tietysti muutenkin pukeudun ns. hillitymmin neuvola- ja lääkärikäynneille, jotta en kohtaa liian asenteellista palvelua (nuorempana näin on käynyt). Tällainen itsesensuuri on kuitenkin vähän turhauttavaa, sillä eihän pukeutumistyyli tee vanhemmasta millään lailla huonompaa tai parempaa.

Kyllähän se jos poikkeaa kristillisestä ja konservatiivisesta tyylistä, niin kertoo ettei ihan kaikki ole kotona ja se aiheuttaa syyn huoleen. Esimerkiksi huumeista.

Voi vaikka kysyä Ozzyn perheeltä että oliko kivaa kun iskä oli kokoajan känässä tai huumeessa kuvausten aikana?

Ennen joulua oli monen perheen isät kaupan kassoilla kaljasalkkuineen. Siinä olisi ollut lasun paikka monelle. Jännä ettei kaupankassat tee lasuja näistä kaljaperheistä.

Kuule, veikkaan että aika monet niistä "kaljasalkkuisistä" kuuluvat nimenomaan ihan tavanomaisesti pukeutuviin. Ja tietty pukeutuminen ei todellakaan kerro päihteidenkäytöstä mitään, ellei nyt suorastaan ole jotain kannabiskannanottoa t-paidassa tmv. Voin kertoa, että vaikka joku Ozzy onkin tunnetusti vetänyt vaikka ja mitä, en ole itse koskaan edes kokeillut huumeita emmekä mieheni ja minä käytä alkoholia ollenkaan. T. Se hevari-/goottiäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa kuvattiin jälleen hyvin sitä miten vaikea on osata sanoa mitään.

Itse käyn yhä uudelleen mielessäni läpi omaa kuulusteluani ja miten se olisi pitänyt osata hoitaa. En vieläkään keksi vuorosanoja, jotka eivät johtaisi väärään tulkintaan, koska perusolettama ja asenne ovat tulleet väärästä syytöksestä.

Normaalisti toistuvat perättömät ilmiannot menisivät melko nopeasti vainoamisen kategoriaan, mutta lastensuojelussa ne tuntuvat tukevan toisiaan. Jos yrittää saada heidät ymmärtämään, että kyseessä on kosto ja kiusaaminen ja että tämä jatkuva varuillaanolo uuvuttaa ja että absurdeja väitteitä vastaan on raskas taistella, niin olet vain juuri niin sairas ja outo kuin mitä ilmoituksissa on annettu ymmärtää.

Että oikein "kuulustelu".

Loukkaako sanavalinta sinua. Korvataanko neutraalimmalla: ’tietojenluovutus viranomaiselle’?

Sinä vissiin vaan vähän rupattelet näiden kanssa. Kuinka herttaista. Voit varmaan avoimena ihmisenä kertoa, mitä olivat kirjoittaneet pikku rupatteluistanne?

Ei. Minä keskustelin ja tilanne oli oikein asiallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa kuvattiin jälleen hyvin sitä miten vaikea on osata sanoa mitään.

Itse käyn yhä uudelleen mielessäni läpi omaa kuulusteluani ja miten se olisi pitänyt osata hoitaa. En vieläkään keksi vuorosanoja, jotka eivät johtaisi väärään tulkintaan, koska perusolettama ja asenne ovat tulleet väärästä syytöksestä.

Normaalisti toistuvat perättömät ilmiannot menisivät melko nopeasti vainoamisen kategoriaan, mutta lastensuojelussa ne tuntuvat tukevan toisiaan. Jos yrittää saada heidät ymmärtämään, että kyseessä on kosto ja kiusaaminen ja että tämä jatkuva varuillaanolo uuvuttaa ja että absurdeja väitteitä vastaan on raskas taistella, niin olet vain juuri niin sairas ja outo kuin mitä ilmoituksissa on annettu ymmärtää.

Että oikein "kuulustelu".

Loukkaako sanavalinta sinua. Korvataanko neutraalimmalla: ’tietojenluovutus viranomaiselle’?

Sinä vissiin vaan vähän rupattelet näiden kanssa. Kuinka herttaista. Voit varmaan avoimena ihmisenä kertoa, mitä olivat kirjoittaneet pikku rupatteluistanne?

No niinpä. Millainen idiootti suhtautuu kevyesti asiaan joka on arviointia jonka avulla päätetään pakkotoimista.

Varmaan jokainen normaali ihminen.

Kaikilla aiheettoman lasun kohteeksi joutuneilla on jo valmiiksi kokemus mielivallasta, koska ovat joutuneet väärän väitteen vuoksi tutkituksi. Ei tee varmasti mieli päästää ketään kotiin arvioimaan siisteys tasoa kun tunnetusti ne arviot ovat täysin kiinni työntekijän ammattitaidosta.

Vierailija kirjoitti:

Meidän nuoremmalla lapsella lääkitys jota piti antaa yölläkin. Otin viereen nukkumaan kun en halunnut kahden tunnin välein nousta ja mennä lasten huoneeseen ja herättää samalla esikoisen. Oli kuulemma insestiä. Se samassa sängyssä nukkuminen.

Höpö höpö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän nuoremmalla lapsella lääkitys jota piti antaa yölläkin. Otin viereen nukkumaan kun en halunnut kahden tunnin välein nousta ja mennä lasten huoneeseen ja herättää samalla esikoisen. Oli kuulemma insestiä. Se samassa sängyssä nukkuminen.

Höpö höpö.

Kyllä minä sen tiedän. Ilmoittaja oli toista mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla aiheettoman lasun kohteeksi joutuneilla on jo valmiiksi kokemus mielivallasta, koska ovat joutuneet väärän väitteen vuoksi tutkituksi. Ei tee varmasti mieli päästää ketään kotiin arvioimaan siisteys tasoa kun tunnetusti ne arviot ovat täysin kiinni työntekijän ammattitaidosta.

Jos kaikki on kunnossa ja suhtautuu itse asiallisesti, tilanne on täysin ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti: kuinka moni on seurannut lastensuojelun oikea-aikaista ja tarpeellista puuttumista lapsen elämään?

Minä hain lastensuojeluhakemuksella meille apua. En saanut. Ennakoin tulevan kiusaamisen. Kun se sitten alkoi kävi juuri kuten joku kuvasikin, että ilmoituksen sisältöä ei epäillä vaan sitä lähdetään selvittämään syyllisyysolettamalla nappaamalla puheista kaikki sellainen, joka tulee ilmoitusta. Jo se, että järkyttyy ja huolestuu ilmoituksesta ja siitä, että kiusaaja on saanut seuraavan kolmannen tahon puolelleen on selvittäjälle signaali siitä, että ehkäpä tosiaan tämä vanhempi ei ole ihan tasapainossa. Kun sitten kertoo, että ilmoittaja uhkaili tekevänsä perättömiä ilmoituksia, on jo pian selvittelijän kirjoissa vainoharhainen. Kun kysyy haluaisiko selvittelijä nähdä kirjallisia todisteita on lopullisen sekaisin oleva, jankuttava, pimeä hullu, joka itsekkäästi keskittyy epäolennaisuuksiin...

Anteeksi, että nauran, mutta tämä on vaan liian karmeaa.

Minäkin olin ”hankala” ja ”vaikea”, kun yritin saada sosiaalityöntekijältä lailliset perusteet tulla kotiimme. En saanut, joten olin vielä hankalampi ja kysyin yhä uudestaan. Lisäksi olin vielä niin hankala, etten vastannut sosiaalityöntekijän kysymyksiin. Ei minulla tosin mitään velvollisuutta ollutkaan vastata.

Kirjausten mukaan olemme ihan hirveän hankalia. Olemme ”poikkeuksellisen voimakkaasti vastustaneet” ls yksipuolisesti ilmoittamia toimenpiteitä. Toisesta meistä on kirjattu joka yhteydenoton yhteyteen, että”tuohtuu”, ”tuohtunut”, ”kiihtynyt”, jopa ”huutaa”. Tämä toinen meistä on se verbaalisesti lahjakkaampi joka ymmärtää heti mitä hänelle puhutaan ja vastaa sen mukaan. Itselläni on pidemmät piuhat ja vastaankin mieluummin kirjallisesti.

Joka tapauksessa tälläinen ”kiihtynyt” on asianajajan mukaan aivan asiatonta kirjaamista. Vaikka se pitäisi paikkansa, se ei olisi merkitsevää. Perusteluja ei vain tule, kiertelyä, tekosyitä, lässytystä, ei mitään mikä olisi laillisesti pätevää.

Mutta on kuulemma ”seuraamuksilla uhkailua” kertoa, että on lähettänyt muistutuksen ja ottanut sos.asiamieheen yhteyttä. Kerroin sen kyllä ihan vaan sen takia, kun väittivät, että asia ei etene, niin kerroin, että kyllä se meidän puolesta etenee. No, eihän mitään muuta vaihtoehtoa ole, kun työntekijät tukkivat korvansa kaikelta.

Kollegan käytös olikin sitten kuvattu ”aivan asialliseksi”, ilmeisesti asiallisuuden kriteeri on ainoastaan kyky suoltaa p-skaa rauhallisella äänensävyllä ja matalalla äänenvoimakkuudella.

Tähän keskustelun otsikkoon sanon, että naurettavin tietämäni syy tehdä lasu on herne omassa nenässä. Tätä ei tietenkään pidä mennä mainitsemaan ilmoituksessa, siihen runoillaan sitten jotain muuta.

Sinulla on varmaan syy tähän poikkeukselliseen vahvaan vastustukseen.

Asiat voisi hoitaa aina helpommallakin tavalla.

Kirjauksessa luki vastustuksesta. Minä en vastusta mitään. Tehkööt mitä haluavat, kunhan eivät meitä häiritse.

Pakko kai heidän on työnsä tehdä. Ja koko viestisi on pelkkää vastustusta.

Joku syy sinulla kai siihen on. Jos kaikki on kunnossa, on asia helppo hoitaa.

Toivon koko sydämestäni että tuo asenteesi kävelee vielä sinua vastaan esim. lentokentällä jossa aiheetta epäillään että kuljetat huumeita takapuolessa. Jos kaikki on kunnossa niin turhaan vastustat asian tutkimista *kumikäsine*

Ei tulisi mieleenkään vastustaa.

Ohis!

Niin ymmärräthän nyt varmasti, että viranomaisen perusvelvollisuus on aina esittää ne lainkohdat, jotka asiakasta velvoittavat ja antaa niistä oikeaa tietoa. Sosiaalitoimi tätä tyypillisesti ei noudata. Ja tästä johtuu sinunkin oudot käsitykset varmaan, että mikä on viranomaisen vastustamista. Vastustamista ei ole se, ettei tee sellaista, mitä ei lain mukaan ole velvoitettu tekemään.

Päinvastoin laki suojaa kansalaista myös erityisesti viranomaiselta monin tavoin.

Viranomaisen erityisesti tulee kunnioittaa yksityisyydensuojaa ja kotirauhaa esim.

Korostan siis, että ei ole vastustamista, jos kieltää perusteettoman kotikäynnin tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla aiheettoman lasun kohteeksi joutuneilla on jo valmiiksi kokemus mielivallasta, koska ovat joutuneet väärän väitteen vuoksi tutkituksi. Ei tee varmasti mieli päästää ketään kotiin arvioimaan siisteys tasoa kun tunnetusti ne arviot ovat täysin kiinni työntekijän ammattitaidosta.

Jos kaikki on kunnossa ja suhtautuu itse asiallisesti, tilanne on täysin ok.

Näinhän asia ei todellisuudessa ole. Jos joku vaikka kiusatakseen ilmoittaa insestistä niin ei se tilanne sillä raukea että menet asiallisesti ja ystävällisesti paikalle. Tai jos raukeaa miten oikeat tapaukset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti: kuinka moni on seurannut lastensuojelun oikea-aikaista ja tarpeellista puuttumista lapsen elämään?

Minä hain lastensuojeluhakemuksella meille apua. En saanut. Ennakoin tulevan kiusaamisen. Kun se sitten alkoi kävi juuri kuten joku kuvasikin, että ilmoituksen sisältöä ei epäillä vaan sitä lähdetään selvittämään syyllisyysolettamalla nappaamalla puheista kaikki sellainen, joka tulee ilmoitusta. Jo se, että järkyttyy ja huolestuu ilmoituksesta ja siitä, että kiusaaja on saanut seuraavan kolmannen tahon puolelleen on selvittäjälle signaali siitä, että ehkäpä tosiaan tämä vanhempi ei ole ihan tasapainossa. Kun sitten kertoo, että ilmoittaja uhkaili tekevänsä perättömiä ilmoituksia, on jo pian selvittelijän kirjoissa vainoharhainen. Kun kysyy haluaisiko selvittelijä nähdä kirjallisia todisteita on lopullisen sekaisin oleva, jankuttava, pimeä hullu, joka itsekkäästi keskittyy epäolennaisuuksiin...

Anteeksi, että nauran, mutta tämä on vaan liian karmeaa.

Minäkin olin ”hankala” ja ”vaikea”, kun yritin saada sosiaalityöntekijältä lailliset perusteet tulla kotiimme. En saanut, joten olin vielä hankalampi ja kysyin yhä uudestaan. Lisäksi olin vielä niin hankala, etten vastannut sosiaalityöntekijän kysymyksiin. Ei minulla tosin mitään velvollisuutta ollutkaan vastata.

Kirjausten mukaan olemme ihan hirveän hankalia. Olemme ”poikkeuksellisen voimakkaasti vastustaneet” ls yksipuolisesti ilmoittamia toimenpiteitä. Toisesta meistä on kirjattu joka yhteydenoton yhteyteen, että”tuohtuu”, ”tuohtunut”, ”kiihtynyt”, jopa ”huutaa”. Tämä toinen meistä on se verbaalisesti lahjakkaampi joka ymmärtää heti mitä hänelle puhutaan ja vastaa sen mukaan. Itselläni on pidemmät piuhat ja vastaankin mieluummin kirjallisesti.

Joka tapauksessa tälläinen ”kiihtynyt” on asianajajan mukaan aivan asiatonta kirjaamista. Vaikka se pitäisi paikkansa, se ei olisi merkitsevää. Perusteluja ei vain tule, kiertelyä, tekosyitä, lässytystä, ei mitään mikä olisi laillisesti pätevää.

Mutta on kuulemma ”seuraamuksilla uhkailua” kertoa, että on lähettänyt muistutuksen ja ottanut sos.asiamieheen yhteyttä. Kerroin sen kyllä ihan vaan sen takia, kun väittivät, että asia ei etene, niin kerroin, että kyllä se meidän puolesta etenee. No, eihän mitään muuta vaihtoehtoa ole, kun työntekijät tukkivat korvansa kaikelta.

Kollegan käytös olikin sitten kuvattu ”aivan asialliseksi”, ilmeisesti asiallisuuden kriteeri on ainoastaan kyky suoltaa p-skaa rauhallisella äänensävyllä ja matalalla äänenvoimakkuudella.

Tähän keskustelun otsikkoon sanon, että naurettavin tietämäni syy tehdä lasu on herne omassa nenässä. Tätä ei tietenkään pidä mennä mainitsemaan ilmoituksessa, siihen runoillaan sitten jotain muuta.

Sinulla on varmaan syy tähän poikkeukselliseen vahvaan vastustukseen.

Asiat voisi hoitaa aina helpommallakin tavalla.

Kirjauksessa luki vastustuksesta. Minä en vastusta mitään. Tehkööt mitä haluavat, kunhan eivät meitä häiritse.

Pakko kai heidän on työnsä tehdä. Ja koko viestisi on pelkkää vastustusta.

Joku syy sinulla kai siihen on. Jos kaikki on kunnossa, on asia helppo hoitaa.

Toivon koko sydämestäni että tuo asenteesi kävelee vielä sinua vastaan esim. lentokentällä jossa aiheetta epäillään että kuljetat huumeita takapuolessa. Jos kaikki on kunnossa niin turhaan vastustat asian tutkimista *kumikäsine*

Ei tulisi mieleenkään vastustaa.

Ohis!

Niin ymmärräthän nyt varmasti, että viranomaisen perusvelvollisuus on aina esittää ne lainkohdat, jotka asiakasta velvoittavat ja antaa niistä oikeaa tietoa. Sosiaalitoimi tätä tyypillisesti ei noudata. Ja tästä johtuu sinunkin oudot käsitykset varmaan, että mikä on viranomaisen vastustamista. Vastustamista ei ole se, ettei tee sellaista, mitä ei lain mukaan ole velvoitettu tekemään.

Päinvastoin laki suojaa kansalaista myös erityisesti viranomaiselta monin tavoin.

Viranomaisen erityisesti tulee kunnioittaa yksityisyydensuojaa ja kotirauhaa esim.

Korostan siis, että ei ole vastustamista, jos kieltää perusteettoman kotikäynnin tms.

Minä ilmoitin etten vastustaisi ruumiintutkimista.

Enkä lastensuojelun kotikäyntiä.

Ihan siitä syystä, että haluan että asiat sujuvat mahdollisimman vähällä riesalla.

Joku toinen voi etsiä lainkohtia ja kieltäytyä kaikesta. Riidellä viimiseen saakka, jos se tuntuu helpommalta tavalta toimia.

elämämkoululaisille kaikki on hankalampaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ainoastaan pukeutuminen tai musiikkimaku herätä ennakkoluuloja, vaan myös naisyksinhuoltajuus. Siinä missä yksinhuoltajamies on rohkea, jaksava, upea sankari on nainen yksinhuoltajana edelleen epäonnistunut yhteiskunnan loinen, jolle ei oikein sopivaa käyttäytymismalliakaan ole.

Jos olet työelämässä, olet itseesi keskittyvä itsekäs pyrkyri, kova ja kylmä, joka lapsista vähät välittää, jos olet työttömänä kotona, olet yhteiskunnan säälittävä elätti, masentunut ja tuskin hyvä roolimalli lapsillesi.

Just mappiin, kumpaakin kokenut, kun olin töissä olin "pyrkyri" ja kun jäin työttömäksi niin elätti. Joudun tähän sosiaalirumbaan avioeron yhteydessä. Mies oli sankari jos kävi lapsen kanssa urheilemassa, vaikka käytännön lapsen hoitamisen hoiti mummon (kyse siis tapaamisviikonlopuiosta ja lomista)