Naurettavin tietämänne asia josta tehty lasu?

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on huoli lisääntynyt 6 vuodessa.

Lastensuojeluilmoitusten kokonaismäärä 2012

n.100 000

Lastensuojeluilmoitusten kokonaismäärä 2018

n. 146 000

Onko tosiaan niin, että tämä tällainen ilmoittelu turvaa paremmin lasten hyvinvoinnin ja ettei ole mitään epäilyä siitä, että aiheettomat ilmoitukset olisivat lisääntyneet suhteessa autettuihin?

Ja jos nyt tämäkin tuli näin hyvin toimii ja apua on saatavilla,niin mikä on tämä paradoksi lapsikadon kanssa?

Liität tämän lapsikatoon? Et voi olla tosissasi.

V 2017 vs 2018 nousua oli vain 5% eli tasoittuu. Aiempi lisääntyminen kertoo, että asia on tullut tunnetummaksi.

Lähdetään siitä että turhia ilmoituksia ei ole. Todennäköisesti ylimitoitettuja, mutta sehän selviää nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on huoli lisääntynyt 6 vuodessa.

Lastensuojeluilmoitusten kokonaismäärä 2012

n.100 000

Lastensuojeluilmoitusten kokonaismäärä 2018

n. 146 000

Onko tosiaan niin, että tämä tällainen ilmoittelu turvaa paremmin lasten hyvinvoinnin ja ettei ole mitään epäilyä siitä, että aiheettomat ilmoitukset olisivat lisääntyneet suhteessa autettuihin?

Ja jos nyt tämäkin tuli näin hyvin toimii ja apua on saatavilla,niin mikä on tämä paradoksi lapsikadon kanssa?

Liität tämän lapsikatoon? Et voi olla tosissasi.

V 2017 vs 2018 nousua oli vain 5% eli tasoittuu. Aiempi lisääntyminen kertoo, että asia on tullut tunnetummaksi.

Lähdetään siitä että turhia ilmoituksia ei ole. Todennäköisesti ylimitoitettuja, mutta sehän selviää nopeasti.

Millä lailla se just tuossa olisi tullut tunnetummaksi? Lastensuojelu tunnetaan kyllä ja se uusi lakikin tuli 2008 eikä 2018.

Kansainvälisyys ja erilaisuus kirjoitti:

Eräs perhe jossa vanhemmat pukeutuivat reggae-henkisesti ja käyttivät rastoja. Ilmeisesti oli myös kuulunut reggae-tyyppistä musiikkia asunnosta, muttei häiritsevästi.

Jollain oli niin kova huoli että oli tehty ilmoitus. Myöhemmin vanhemmat leikkasivat hiuksensa ja päättivät pukeutua normaalisti, että välttyisivät tulevaisuudessa ilmoituksilta. Eli sonnustautuvat nykyään perheen yhteisiin tuulipukuihin ja näyttävät tyypilliseltä keskiluokkaiselta perheeltä.

Häiritsi kuulemma melkoisesti arkea ja tuli turhaa selvitystä perheen päivittäiseen arkeen.

En sitten tiedä pitikö heidän käydä ihan pissatesteissä yms. Mutta huoli oli kova kun ei pukeutuminen ollut normaalia ja hiuksetkin olivat vähän erilaiset kuin suomalaisilla noin normaalisti on.

Toisaalta luulisi että Suomessa tähän mennessä osattaisi jo suhtautua erilaisuuteen vähän lempeämmin ja ymmärtäväisemmin.

Pukeutuminen ja suomipopin ja rokin kuuntelu.

Ne on tärkeitä tekijöitä että ei tule lasuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on huoli lisääntynyt 6 vuodessa.

Lastensuojeluilmoitusten kokonaismäärä 2012

n.100 000

Lastensuojeluilmoitusten kokonaismäärä 2018

n. 146 000

Onko tosiaan niin, että tämä tällainen ilmoittelu turvaa paremmin lasten hyvinvoinnin ja ettei ole mitään epäilyä siitä, että aiheettomat ilmoitukset olisivat lisääntyneet suhteessa autettuihin?

Ja jos nyt tämäkin tuli näin hyvin toimii ja apua on saatavilla,niin mikä on tämä paradoksi lapsikadon kanssa?

Liität tämän lapsikatoon? Et voi olla tosissasi.

V 2017 vs 2018 nousua oli vain 5% eli tasoittuu. Aiempi lisääntyminen kertoo, että asia on tullut tunnetummaksi.

Lähdetään siitä että turhia ilmoituksia ei ole. Todennäköisesti ylimitoitettuja, mutta sehän selviää nopeasti.

Kyllähän näissä luvuissa näkyy se, että valtava osa ei johda mihinkään.

On uskomatonta, että edelleen on ihmisiä, jotka voivat väittää ettei turhia ilmoituksia ole. Käsittääkseni jopa koneisto itse myöntää että ilmoituksia tehdään myös kiusaamistarkoituksessa ja erityisesti erojen yhteydessä ne ovat surullisenkin yleisiä.

Tietoisuus on lisääntynyt ja lomakkeet verkossa tekevät touhusta helppoa. Et joudu mihinkään vastuuseen vaikka valehtelisit kuinka mutta tiedät saavasi uhrin melkoiseen kuulustelumankeliin.

Tämä on toivotonta :'(

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti: kuinka moni on seurannut lastensuojelun oikea-aikaista ja tarpeellista puuttumista lapsen elämään?

Minä hain lastensuojeluhakemuksella meille apua. En saanut. Ennakoin tulevan kiusaamisen. Kun se sitten alkoi kävi juuri kuten joku kuvasikin, että ilmoituksen sisältöä ei epäillä vaan sitä lähdetään selvittämään syyllisyysolettamalla nappaamalla puheista kaikki sellainen, joka tulee ilmoitusta. Jo se, että järkyttyy ja huolestuu ilmoituksesta ja siitä, että kiusaaja on saanut seuraavan kolmannen tahon puolelleen on selvittäjälle signaali siitä, että ehkäpä tosiaan tämä vanhempi ei ole ihan tasapainossa. Kun sitten kertoo, että ilmoittaja uhkaili tekevänsä perättömiä ilmoituksia, on jo pian selvittelijän kirjoissa vainoharhainen. Kun kysyy haluaisiko selvittelijä nähdä kirjallisia todisteita on lopullisen sekaisin oleva, jankuttava, pimeä hullu, joka itsekkäästi keskittyy epäolennaisuuksiin...

Anteeksi, että nauran, mutta tämä on vaan liian karmeaa.

Minäkin olin ”hankala” ja ”vaikea”, kun yritin saada sosiaalityöntekijältä lailliset perusteet tulla kotiimme. En saanut, joten olin vielä hankalampi ja kysyin yhä uudestaan. Lisäksi olin vielä niin hankala, etten vastannut sosiaalityöntekijän kysymyksiin. Ei minulla tosin mitään velvollisuutta ollutkaan vastata.

Kirjausten mukaan olemme ihan hirveän hankalia. Olemme ”poikkeuksellisen voimakkaasti vastustaneet” ls yksipuolisesti ilmoittamia toimenpiteitä. Toisesta meistä on kirjattu joka yhteydenoton yhteyteen, että”tuohtuu”, ”tuohtunut”, ”kiihtynyt”, jopa ”huutaa”. Tämä toinen meistä on se verbaalisesti lahjakkaampi joka ymmärtää heti mitä hänelle puhutaan ja vastaa sen mukaan. Itselläni on pidemmät piuhat ja vastaankin mieluummin kirjallisesti.

Joka tapauksessa tälläinen ”kiihtynyt” on asianajajan mukaan aivan asiatonta kirjaamista. Vaikka se pitäisi paikkansa, se ei olisi merkitsevää. Perusteluja ei vain tule, kiertelyä, tekosyitä, lässytystä, ei mitään mikä olisi laillisesti pätevää.

Mutta on kuulemma ”seuraamuksilla uhkailua” kertoa, että on lähettänyt muistutuksen ja ottanut sos.asiamieheen yhteyttä. Kerroin sen kyllä ihan vaan sen takia, kun väittivät, että asia ei etene, niin kerroin, että kyllä se meidän puolesta etenee. No, eihän mitään muuta vaihtoehtoa ole, kun työntekijät tukkivat korvansa kaikelta.

Kollegan käytös olikin sitten kuvattu ”aivan asialliseksi”, ilmeisesti asiallisuuden kriteeri on ainoastaan kyky suoltaa p-skaa rauhallisella äänensävyllä ja matalalla äänenvoimakkuudella.

Tähän keskustelun otsikkoon sanon, että naurettavin tietämäni syy tehdä lasu on herne omassa nenässä. Tätä ei tietenkään pidä mennä mainitsemaan ilmoituksessa, siihen runoillaan sitten jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti: kuinka moni on seurannut lastensuojelun oikea-aikaista ja tarpeellista puuttumista lapsen elämään?

Minä hain lastensuojeluhakemuksella meille apua. En saanut. Ennakoin tulevan kiusaamisen. Kun se sitten alkoi kävi juuri kuten joku kuvasikin, että ilmoituksen sisältöä ei epäillä vaan sitä lähdetään selvittämään syyllisyysolettamalla nappaamalla puheista kaikki sellainen, joka tulee ilmoitusta. Jo se, että järkyttyy ja huolestuu ilmoituksesta ja siitä, että kiusaaja on saanut seuraavan kolmannen tahon puolelleen on selvittäjälle signaali siitä, että ehkäpä tosiaan tämä vanhempi ei ole ihan tasapainossa. Kun sitten kertoo, että ilmoittaja uhkaili tekevänsä perättömiä ilmoituksia, on jo pian selvittelijän kirjoissa vainoharhainen. Kun kysyy haluaisiko selvittelijä nähdä kirjallisia todisteita on lopullisen sekaisin oleva, jankuttava, pimeä hullu, joka itsekkäästi keskittyy epäolennaisuuksiin...

Anteeksi, että nauran, mutta tämä on vaan liian karmeaa.

Minäkin olin ”hankala” ja ”vaikea”, kun yritin saada sosiaalityöntekijältä lailliset perusteet tulla kotiimme. En saanut, joten olin vielä hankalampi ja kysyin yhä uudestaan. Lisäksi olin vielä niin hankala, etten vastannut sosiaalityöntekijän kysymyksiin. Ei minulla tosin mitään velvollisuutta ollutkaan vastata.

Kirjausten mukaan olemme ihan hirveän hankalia. Olemme ”poikkeuksellisen voimakkaasti vastustaneet” ls yksipuolisesti ilmoittamia toimenpiteitä. Toisesta meistä on kirjattu joka yhteydenoton yhteyteen, että”tuohtuu”, ”tuohtunut”, ”kiihtynyt”, jopa ”huutaa”. Tämä toinen meistä on se verbaalisesti lahjakkaampi joka ymmärtää heti mitä hänelle puhutaan ja vastaa sen mukaan. Itselläni on pidemmät piuhat ja vastaankin mieluummin kirjallisesti.

Joka tapauksessa tälläinen ”kiihtynyt” on asianajajan mukaan aivan asiatonta kirjaamista. Vaikka se pitäisi paikkansa, se ei olisi merkitsevää. Perusteluja ei vain tule, kiertelyä, tekosyitä, lässytystä, ei mitään mikä olisi laillisesti pätevää.

Mutta on kuulemma ”seuraamuksilla uhkailua” kertoa, että on lähettänyt muistutuksen ja ottanut sos.asiamieheen yhteyttä. Kerroin sen kyllä ihan vaan sen takia, kun väittivät, että asia ei etene, niin kerroin, että kyllä se meidän puolesta etenee. No, eihän mitään muuta vaihtoehtoa ole, kun työntekijät tukkivat korvansa kaikelta.

Kollegan käytös olikin sitten kuvattu ”aivan asialliseksi”, ilmeisesti asiallisuuden kriteeri on ainoastaan kyky suoltaa p-skaa rauhallisella äänensävyllä ja matalalla äänenvoimakkuudella.

Tähän keskustelun otsikkoon sanon, että naurettavin tietämäni syy tehdä lasu on herne omassa nenässä. Tätä ei tietenkään pidä mennä mainitsemaan ilmoituksessa, siihen runoillaan sitten jotain muuta.

Sinulla on varmaan syy tähän poikkeukselliseen vahvaan vastustukseen.

Asiat voisi hoitaa aina helpommallakin tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti: kuinka moni on seurannut lastensuojelun oikea-aikaista ja tarpeellista puuttumista lapsen elämään?

Minä hain lastensuojeluhakemuksella meille apua. En saanut. Ennakoin tulevan kiusaamisen. Kun se sitten alkoi kävi juuri kuten joku kuvasikin, että ilmoituksen sisältöä ei epäillä vaan sitä lähdetään selvittämään syyllisyysolettamalla nappaamalla puheista kaikki sellainen, joka tulee ilmoitusta. Jo se, että järkyttyy ja huolestuu ilmoituksesta ja siitä, että kiusaaja on saanut seuraavan kolmannen tahon puolelleen on selvittäjälle signaali siitä, että ehkäpä tosiaan tämä vanhempi ei ole ihan tasapainossa. Kun sitten kertoo, että ilmoittaja uhkaili tekevänsä perättömiä ilmoituksia, on jo pian selvittelijän kirjoissa vainoharhainen. Kun kysyy haluaisiko selvittelijä nähdä kirjallisia todisteita on lopullisen sekaisin oleva, jankuttava, pimeä hullu, joka itsekkäästi keskittyy epäolennaisuuksiin...

Anteeksi, että nauran, mutta tämä on vaan liian karmeaa.

Minäkin olin ”hankala” ja ”vaikea”, kun yritin saada sosiaalityöntekijältä lailliset perusteet tulla kotiimme. En saanut, joten olin vielä hankalampi ja kysyin yhä uudestaan. Lisäksi olin vielä niin hankala, etten vastannut sosiaalityöntekijän kysymyksiin. Ei minulla tosin mitään velvollisuutta ollutkaan vastata.

Kirjausten mukaan olemme ihan hirveän hankalia. Olemme ”poikkeuksellisen voimakkaasti vastustaneet” ls yksipuolisesti ilmoittamia toimenpiteitä. Toisesta meistä on kirjattu joka yhteydenoton yhteyteen, että”tuohtuu”, ”tuohtunut”, ”kiihtynyt”, jopa ”huutaa”. Tämä toinen meistä on se verbaalisesti lahjakkaampi joka ymmärtää heti mitä hänelle puhutaan ja vastaa sen mukaan. Itselläni on pidemmät piuhat ja vastaankin mieluummin kirjallisesti.

Joka tapauksessa tälläinen ”kiihtynyt” on asianajajan mukaan aivan asiatonta kirjaamista. Vaikka se pitäisi paikkansa, se ei olisi merkitsevää. Perusteluja ei vain tule, kiertelyä, tekosyitä, lässytystä, ei mitään mikä olisi laillisesti pätevää.

Mutta on kuulemma ”seuraamuksilla uhkailua” kertoa, että on lähettänyt muistutuksen ja ottanut sos.asiamieheen yhteyttä. Kerroin sen kyllä ihan vaan sen takia, kun väittivät, että asia ei etene, niin kerroin, että kyllä se meidän puolesta etenee. No, eihän mitään muuta vaihtoehtoa ole, kun työntekijät tukkivat korvansa kaikelta.

Kollegan käytös olikin sitten kuvattu ”aivan asialliseksi”, ilmeisesti asiallisuuden kriteeri on ainoastaan kyky suoltaa p-skaa rauhallisella äänensävyllä ja matalalla äänenvoimakkuudella.

Tähän keskustelun otsikkoon sanon, että naurettavin tietämäni syy tehdä lasu on herne omassa nenässä. Tätä ei tietenkään pidä mennä mainitsemaan ilmoituksessa, siihen runoillaan sitten jotain muuta.

Sinulla on varmaan syy tähän poikkeukselliseen vahvaan vastustukseen.

Asiat voisi hoitaa aina helpommallakin tavalla.

Kirjauksessa luki vastustuksesta. Minä en vastusta mitään. Tehkööt mitä haluavat, kunhan eivät meitä häiritse.

Kyynikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilastoista vielä tarkemmin: noin puolet sijoitettuna olevista eli noin 9000 näytti olevan 13 vuotta tai vanhempia jos katsoin oikein. Nämäkään eivät ole niitä, jotka ovat uupuneen huumehörhöäidin uhreja kakkaisissa vaipoissa, eihän.

Väittäisin, että kärsiviä ja pelkääviä lapsia on, mutta tämä järjestelmä ei niitä löydä ja/tai tunnista eikä osaa auttaa. Hyvä tavoite ei toteudu, mutta samalla tarjotaan erittäin toimiva keino kiusaamiselle ja pelottelulle.

Kuka muu kuin katkerat eksät tai suuttuneet sukulaiset tai naapurit ovat nykyjärjestelmän voittajia?

Voittajia ovat mm. Sosiaalityöntekijät(valta-asema,kollegiaalinen hyväksyntä,eteneminen esim.politiikassa ja parempiin virkoihin), terapeutit,lääkärit,laitokset,osakkeen omistajat,kunnat valtionosuuksineen,sijaisperheet, sadistista tyydytystä huoli-ilmoituksistaan saavat epäpätevät terveydenhuollon työntekijät, juorukellot ja luoja ties ketkä.

Onnittelut kaikille voittajille, luusereille parempaa tuuria jatkossa,jos vielä jaloillenne kokemustenne jälkeen pääsette.

Kyynikko on oikea karikatyyri. Kalikki kliseet, jotka voi tämän asian ajajalle kuvitella. Lähtien tästä viranomaiset hyötyvät, vihervasemmisto, näyttääpä maah anmuuttokin olevan mukana. Pääagenda tietty, että minulla ei ole mitään mielenrveys- ja päihdeongelmaa. Ja kaikkien virkamiesten tausta on tutkittu.

Huh!

Tuossa kuvattiin jälleen hyvin sitä miten vaikea on osata sanoa mitään.

Itse käyn yhä uudelleen mielessäni läpi omaa kuulusteluani ja miten se olisi pitänyt osata hoitaa. En vieläkään keksi vuorosanoja, jotka eivät johtaisi väärään tulkintaan, koska perusolettama ja asenne ovat tulleet väärästä syytöksestä.

Normaalisti toistuvat perättömät ilmiannot menisivät melko nopeasti vainoamisen kategoriaan, mutta lastensuojelussa ne tuntuvat tukevan toisiaan. Jos yrittää saada heidät ymmärtämään, että kyseessä on kosto ja kiusaaminen ja että tämä jatkuva varuillaanolo uuvuttaa ja että absurdeja väitteitä vastaan on raskas taistella, niin olet vain juuri niin sairas ja outo kuin mitä ilmoituksissa on annettu ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti: kuinka moni on seurannut lastensuojelun oikea-aikaista ja tarpeellista puuttumista lapsen elämään?

Minä hain lastensuojeluhakemuksella meille apua. En saanut. Ennakoin tulevan kiusaamisen. Kun se sitten alkoi kävi juuri kuten joku kuvasikin, että ilmoituksen sisältöä ei epäillä vaan sitä lähdetään selvittämään syyllisyysolettamalla nappaamalla puheista kaikki sellainen, joka tulee ilmoitusta. Jo se, että järkyttyy ja huolestuu ilmoituksesta ja siitä, että kiusaaja on saanut seuraavan kolmannen tahon puolelleen on selvittäjälle signaali siitä, että ehkäpä tosiaan tämä vanhempi ei ole ihan tasapainossa. Kun sitten kertoo, että ilmoittaja uhkaili tekevänsä perättömiä ilmoituksia, on jo pian selvittelijän kirjoissa vainoharhainen. Kun kysyy haluaisiko selvittelijä nähdä kirjallisia todisteita on lopullisen sekaisin oleva, jankuttava, pimeä hullu, joka itsekkäästi keskittyy epäolennaisuuksiin...

Anteeksi, että nauran, mutta tämä on vaan liian karmeaa.

Minäkin olin ”hankala” ja ”vaikea”, kun yritin saada sosiaalityöntekijältä lailliset perusteet tulla kotiimme. En saanut, joten olin vielä hankalampi ja kysyin yhä uudestaan. Lisäksi olin vielä niin hankala, etten vastannut sosiaalityöntekijän kysymyksiin. Ei minulla tosin mitään velvollisuutta ollutkaan vastata.

Kirjausten mukaan olemme ihan hirveän hankalia. Olemme ”poikkeuksellisen voimakkaasti vastustaneet” ls yksipuolisesti ilmoittamia toimenpiteitä. Toisesta meistä on kirjattu joka yhteydenoton yhteyteen, että”tuohtuu”, ”tuohtunut”, ”kiihtynyt”, jopa ”huutaa”. Tämä toinen meistä on se verbaalisesti lahjakkaampi joka ymmärtää heti mitä hänelle puhutaan ja vastaa sen mukaan. Itselläni on pidemmät piuhat ja vastaankin mieluummin kirjallisesti.

Joka tapauksessa tälläinen ”kiihtynyt” on asianajajan mukaan aivan asiatonta kirjaamista. Vaikka se pitäisi paikkansa, se ei olisi merkitsevää. Perusteluja ei vain tule, kiertelyä, tekosyitä, lässytystä, ei mitään mikä olisi laillisesti pätevää.

Mutta on kuulemma ”seuraamuksilla uhkailua” kertoa, että on lähettänyt muistutuksen ja ottanut sos.asiamieheen yhteyttä. Kerroin sen kyllä ihan vaan sen takia, kun väittivät, että asia ei etene, niin kerroin, että kyllä se meidän puolesta etenee. No, eihän mitään muuta vaihtoehtoa ole, kun työntekijät tukkivat korvansa kaikelta.

Kollegan käytös olikin sitten kuvattu ”aivan asialliseksi”, ilmeisesti asiallisuuden kriteeri on ainoastaan kyky suoltaa p-skaa rauhallisella äänensävyllä ja matalalla äänenvoimakkuudella.

Tähän keskustelun otsikkoon sanon, että naurettavin tietämäni syy tehdä lasu on herne omassa nenässä. Tätä ei tietenkään pidä mennä mainitsemaan ilmoituksessa, siihen runoillaan sitten jotain muuta.

Sinulla on varmaan syy tähän poikkeukselliseen vahvaan vastustukseen.

Asiat voisi hoitaa aina helpommallakin tavalla.

Kirjauksessa luki vastustuksesta. Minä en vastusta mitään. Tehkööt mitä haluavat, kunhan eivät meitä häiritse.

Pakko kai heidän on työnsä tehdä. Ja koko viestisi on pelkkää vastustusta.

Joku syy sinulla kai siihen on. Jos kaikki on kunnossa, on asia helppo hoitaa.

Luin Raamattua

Vierailija kirjoitti:

Tuossa kuvattiin jälleen hyvin sitä miten vaikea on osata sanoa mitään.

Itse käyn yhä uudelleen mielessäni läpi omaa kuulusteluani ja miten se olisi pitänyt osata hoitaa. En vieläkään keksi vuorosanoja, jotka eivät johtaisi väärään tulkintaan, koska perusolettama ja asenne ovat tulleet väärästä syytöksestä.

Normaalisti toistuvat perättömät ilmiannot menisivät melko nopeasti vainoamisen kategoriaan, mutta lastensuojelussa ne tuntuvat tukevan toisiaan. Jos yrittää saada heidät ymmärtämään, että kyseessä on kosto ja kiusaaminen ja että tämä jatkuva varuillaanolo uuvuttaa ja että absurdeja väitteitä vastaan on raskas taistella, niin olet vain juuri niin sairas ja outo kuin mitä ilmoituksissa on annettu ymmärtää.

Että oikein "kuulustelu".

Kuinka suuri osa aidosta hädästä löytyy nimenomaan anonyymien ilmoitusten perusteella?

Vaikka olisikin niin, että pieni osa tapauksista jäisi toteamatta jos mahdollisuus anonyymeihin ilmoituksiin poistuisi ja jos ilmoituksessa vaadittaisiin vähintään eritelty syy ja miten se on todettu niin kuitenkin vapautuisi aikaa hoitaa muut tapaukset huolellisemmin ja paremmin!

Vierailija kirjoitti:

Kuinka suuri osa aidosta hädästä löytyy nimenomaan anonyymien ilmoitusten perusteella?

Vaikka olisikin niin, että pieni osa tapauksista jäisi toteamatta jos mahdollisuus anonyymeihin ilmoituksiin poistuisi ja jos ilmoituksessa vaadittaisiin vähintään eritelty syy ja miten se on todettu niin kuitenkin vapautuisi aikaa hoitaa muut tapaukset huolellisemmin ja paremmin!

Tai sukulaisten ilmoitusten perusteella? Miksei näitä tilastoida avoimesti? 

Miksei työnantaja seuraa jakeleeko joku virkamies-alainen poikkeuksellisen paljon näitä aiheettomia ilmoituksia? Onko ylipäätään mitään koulutusta kellään miten ja milloin ja miksi se pitää edes tehdä?

Kansainvälisyys ja erilaisuus kirjoitti:

Eräs perhe jossa vanhemmat pukeutuivat reggae-henkisesti ja käyttivät rastoja. Ilmeisesti oli myös kuulunut reggae-tyyppistä musiikkia asunnosta, muttei häiritsevästi.

Jollain oli niin kova huoli että oli tehty ilmoitus. Myöhemmin vanhemmat leikkasivat hiuksensa ja päättivät pukeutua normaalisti, että välttyisivät tulevaisuudessa ilmoituksilta. Eli sonnustautuvat nykyään perheen yhteisiin tuulipukuihin ja näyttävät tyypilliseltä keskiluokkaiselta perheeltä.

Häiritsi kuulemma melkoisesti arkea ja tuli turhaa selvitystä perheen päivittäiseen arkeen.

En sitten tiedä pitikö heidän käydä ihan pissatesteissä yms. Mutta huoli oli kova kun ei pukeutuminen ollut normaalia ja hiuksetkin olivat vähän erilaiset kuin suomalaisilla noin normaalisti on.

Toisaalta luulisi että Suomessa tähän mennessä osattaisi jo suhtautua erilaisuuteen vähän lempeämmin ja ymmärtäväisemmin.

Osittain ohis, mutta tämä on jollain tavalla tosi surullista. Että täytyy ruveta muuttamaan ja "tasapäistämään" itseään, jotta sopisi yhteiskunnan muottiin siitä, millainen lapsiperheen tulee olla, vaikkei siihen omaan tyyliin kuuluisi mitään muuta kuin tietynlainen pukeutuminen ja ulkomuoto. Ei siis todellakaan esim. päihteitä tai muuta. Samaistun, koska mieheni ja minä pukeudumme hevari-/goottityylisesti ja välillä ihmiset katsovat vähän kummallisesti, kun olemme lasten kanssa liikkeellä. Töykeää huomautteluakin ulkomuodostamme on saanut kuulla erityisesti vanhemmalta väeltä (ei sentään lasua ole tehty, hehheh paras koputtaa puuta, kun tämän ketjun sekopäisiä lasun syitä lukee). Ja Suomessa on kuitenkin paljon raskaan musiikin kuuntelijoita, joilla on lapsia, joten emme nyt niin kovin outoja ole. Lapsemmekin ovat ihan tavallisissa lasten vaatteissa, tietysti. Mutta silti olen joskus itsekin saanut itseni kiinni miettimästä, pitäisikö neuvolaan laittaa päälle jotain muutakin väriä kuin mustaa, ettei terveydenhoitaja luule vaikka masentuneeksi, ja tietysti muutenkin pukeudun ns. hillitymmin neuvola- ja lääkärikäynneille, jotta en kohtaa liian asenteellista palvelua (nuorempana näin on käynyt). Tällainen itsesensuuri on kuitenkin vähän turhauttavaa, sillä eihän pukeutumistyyli tee vanhemmasta millään lailla huonompaa tai parempaa.

"According to the U.S. Department of Health & Human Services Child Welfare Information Gateway, out of approximately 2.1 million reports of child abuse or neglect in 2013, investigations revealed that only about 20 percent of them were valid claims, slanting heavily toward neglect."

Tällainen arvio Jenkeistä.

Miten joku käy täällä vähän väliä kirjoittamassa että jokainen ilmoitus on tarpeen/aiheellinen/aitoon huoleen perustuva.

"Since child abuse and neglect claims carry so much power, some individuals use them as weapons."

Naapuri teki aikoinaan lasun, kun hänelle huomautettiin kaljatölkkien heittelystä parvekkeeltaan.

Ei ainoastaan pukeutuminen tai musiikkimaku herätä ennakkoluuloja, vaan myös naisyksinhuoltajuus. Siinä missä yksinhuoltajamies on rohkea, jaksava, upea sankari on nainen yksinhuoltajana edelleen epäonnistunut yhteiskunnan loinen, jolle ei oikein sopivaa käyttäytymismalliakaan ole.

Jos olet työelämässä, olet itseesi keskittyvä itsekäs pyrkyri, kova ja kylmä, joka lapsista vähät välittää, jos olet työttömänä kotona, olet yhteiskunnan säälittävä elätti, masentunut ja tuskin hyvä roolimalli lapsillesi.

Sen verran varovaikseksi on lasu opettanut, että en tunnistettavasti tällaisiin kommentoi ennen kuin viimeinenkin lapsistani on aikuinen=turvassa niiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti: kuinka moni on seurannut lastensuojelun oikea-aikaista ja tarpeellista puuttumista lapsen elämään?

Minä hain lastensuojeluhakemuksella meille apua. En saanut. Ennakoin tulevan kiusaamisen. Kun se sitten alkoi kävi juuri kuten joku kuvasikin, että ilmoituksen sisältöä ei epäillä vaan sitä lähdetään selvittämään syyllisyysolettamalla nappaamalla puheista kaikki sellainen, joka tulee ilmoitusta. Jo se, että järkyttyy ja huolestuu ilmoituksesta ja siitä, että kiusaaja on saanut seuraavan kolmannen tahon puolelleen on selvittäjälle signaali siitä, että ehkäpä tosiaan tämä vanhempi ei ole ihan tasapainossa. Kun sitten kertoo, että ilmoittaja uhkaili tekevänsä perättömiä ilmoituksia, on jo pian selvittelijän kirjoissa vainoharhainen. Kun kysyy haluaisiko selvittelijä nähdä kirjallisia todisteita on lopullisen sekaisin oleva, jankuttava, pimeä hullu, joka itsekkäästi keskittyy epäolennaisuuksiin...

Anteeksi, että nauran, mutta tämä on vaan liian karmeaa.

Minäkin olin ”hankala” ja ”vaikea”, kun yritin saada sosiaalityöntekijältä lailliset perusteet tulla kotiimme. En saanut, joten olin vielä hankalampi ja kysyin yhä uudestaan. Lisäksi olin vielä niin hankala, etten vastannut sosiaalityöntekijän kysymyksiin. Ei minulla tosin mitään velvollisuutta ollutkaan vastata.

Kirjausten mukaan olemme ihan hirveän hankalia. Olemme ”poikkeuksellisen voimakkaasti vastustaneet” ls yksipuolisesti ilmoittamia toimenpiteitä. Toisesta meistä on kirjattu joka yhteydenoton yhteyteen, että”tuohtuu”, ”tuohtunut”, ”kiihtynyt”, jopa ”huutaa”. Tämä toinen meistä on se verbaalisesti lahjakkaampi joka ymmärtää heti mitä hänelle puhutaan ja vastaa sen mukaan. Itselläni on pidemmät piuhat ja vastaankin mieluummin kirjallisesti.

Joka tapauksessa tälläinen ”kiihtynyt” on asianajajan mukaan aivan asiatonta kirjaamista. Vaikka se pitäisi paikkansa, se ei olisi merkitsevää. Perusteluja ei vain tule, kiertelyä, tekosyitä, lässytystä, ei mitään mikä olisi laillisesti pätevää.

Mutta on kuulemma ”seuraamuksilla uhkailua” kertoa, että on lähettänyt muistutuksen ja ottanut sos.asiamieheen yhteyttä. Kerroin sen kyllä ihan vaan sen takia, kun väittivät, että asia ei etene, niin kerroin, että kyllä se meidän puolesta etenee. No, eihän mitään muuta vaihtoehtoa ole, kun työntekijät tukkivat korvansa kaikelta.

Kollegan käytös olikin sitten kuvattu ”aivan asialliseksi”, ilmeisesti asiallisuuden kriteeri on ainoastaan kyky suoltaa p-skaa rauhallisella äänensävyllä ja matalalla äänenvoimakkuudella.

Tähän keskustelun otsikkoon sanon, että naurettavin tietämäni syy tehdä lasu on herne omassa nenässä. Tätä ei tietenkään pidä mennä mainitsemaan ilmoituksessa, siihen runoillaan sitten jotain muuta.

Sinulla on varmaan syy tähän poikkeukselliseen vahvaan vastustukseen.

Asiat voisi hoitaa aina helpommallakin tavalla.

Kirjauksessa luki vastustuksesta. Minä en vastusta mitään. Tehkööt mitä haluavat, kunhan eivät meitä häiritse.

Pakko kai heidän on työnsä tehdä. Ja koko viestisi on pelkkää vastustusta.

Joku syy sinulla kai siihen on. Jos kaikki on kunnossa, on asia helppo hoitaa.

En puutu heidän työhönsä kuten jo totesin. Ei kuulu minulle millään tavalla. Asia nimenomaan on siinä mielessä hyvin helppo.