Jouluaatto-horror edition. Eli tähän alle kokemuksia kauhujouluista!
- Pukki oksensi eteiseen eikä ollut pysyä pystyssä. Tuttu pukki, ei mikään vuokrattu kuka lie eikä ollut kännissä vaan migreeni iski mutta koetti vetää keikan läpi. - Mies katkaisi koipensa hakiessaan kuusta metsästä, oli epävarmaa missä oli sillä appukon metsä on laaja ja oli pimeää. Appi, miehen veli ja veljen tyttöystävä tarpoivat taskulamput kourissa pimeäsä metsässä huutelemassa, minä purin kotona kynsiä ja koetin salata lapsilta miten hermona olin. No mies löytyi ja pääsi sairaalaan, mutta oli aattona kipsattu ja äreä.
Teidän vuoronne
Kommentit (553)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosi sitten mies ilmoitti 23 päivä, että on pettänyt minua ja muuttaa omaan asuntoon, laittoi myös eropaperit tänä päivänä. Tarkoitus oli kuulema vasta joulun jälkeen ilmoittaa mutta ei pystynyt esittämään. Jouluaatto meni itkiessä, mies vielä syyttely etten voinut lasten takia esittää että kaikki on hyvin.
Samantyyppinen kokemus. Miehellä oli aivoton visio, että joulu vietetään lasten takia kuin mitään ei olisi. Hankki ruokaa ja lahjoja, joita kukaan ei halunnut. Haukkui minua koko aaton, loppuillasta oli todellakin ikimuistoinen lautapelisessio Monopolin äärellä ("olet niin tyhmä ettet tätäkään tajua"). Oli tietysti umpi-ihastunut uuteen naisystäväänsä. Joulupäivänä lähdin Tukholmaan pariksi päiväksi. En vaan kestänyt olla enää kotona. Kun palasin mies oli vienyt vaatteensa ja kirjahyllyn, jättänyt siivoamatta pölykoirat sekä kasan roskaa. Hiljaiset lapset istuivat keittiössä. Heitin ruuat roskiin jääkaapista ja lähdettiin pitsalle.
Hiljaiset lapset istuivat keittiössä? Mikset ottanut heitä mukaan? Ihmetyttää näissä jutuissa miksi ne lapset jätetään ihan heitteille kun AIKUINEN ei nyt vaan kestä ja jaksa. Lapset joutuvat kestämään mitä vaan.
Kertoja jätti lapset lasten ISÄN kanssa, ja ISÄ oli jättänyt lapset yksin keittiöön.
Montako näistäkin horrorjouluista oltaisiin vältetty jos ei oltais otettu alkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosi sitten mies ilmoitti 23 päivä, että on pettänyt minua ja muuttaa omaan asuntoon, laittoi myös eropaperit tänä päivänä. Tarkoitus oli kuulema vasta joulun jälkeen ilmoittaa mutta ei pystynyt esittämään. Jouluaatto meni itkiessä, mies vielä syyttely etten voinut lasten takia esittää että kaikki on hyvin.
Samantyyppinen kokemus. Miehellä oli aivoton visio, että joulu vietetään lasten takia kuin mitään ei olisi. Hankki ruokaa ja lahjoja, joita kukaan ei halunnut. Haukkui minua koko aaton, loppuillasta oli todellakin ikimuistoinen lautapelisessio Monopolin äärellä ("olet niin tyhmä ettet tätäkään tajua"). Oli tietysti umpi-ihastunut uuteen naisystäväänsä. Joulupäivänä lähdin Tukholmaan pariksi päiväksi. En vaan kestänyt olla enää kotona. Kun palasin mies oli vienyt vaatteensa ja kirjahyllyn, jättänyt siivoamatta pölykoirat sekä kasan roskaa. Hiljaiset lapset istuivat keittiössä. Heitin ruuat roskiin jääkaapista ja lähdettiin pitsalle.
Hiljaiset lapset istuivat keittiössä? Mikset ottanut heitä mukaan? Ihmetyttää näissä jutuissa miksi ne lapset jätetään ihan heitteille kun AIKUINEN ei nyt vaan kestä ja jaksa. Lapset joutuvat kestämään mitä vaan.
Isähän oli ymmärtääkseni lasten kanssa kotona, ei ne lapset heitteillä olleet. Isä tosin pakkasi tavaransa, lähti uuden naisen luokse ja jätti lapset keskenään.
Mikä tarve on aina vain äitejä syyllistää? Äidin olisi sinun mukaasi pitänyt ottaa lapset mukaansa ja oman kriisinsä keskellä pystyä käyttäytymään järkevästi.
Kyllä ne lapset on molempien vanhempien vastuulla eikä se vastuu siitä katoa vaikka vähän vi*utta*sikin. Eli jos et voi olla varma että lapset jää kunnolliseen hoitoon matkan ajaksi niin sitten et lähde tai otat lapset mukaan.
Yhden joulun istuin huoneessani itkemässä lapsena. Jostain syystä 5 v vanhempi, usein väkivaltainen veljeni oli erityisen häijy ja löi aina kun tulin ulos huoneestani. Vanhemmat eivät puuttuneet koskaan tähän, enintään äiti väsyneesti kielsi. Eikä se tehonnut.
Horror- joulumuistoni on 13 vuoden takaa, jolloin olin kolmannella kuulla raskaana ja täysin masentunut rahahuolien ym. vuoksi.
Rahaa ei käytännössä ollut lainkaan.
Ostin 1€ -kaupasta vaatimattomia joululahjoja vanhemmilleni ja miehelleni, jonka kanssa menimme viettämään joulua vanhempieni luokse.
Jo joulupöydässä oli painostava tunnelma, koska (nyt jo pitkään onneksi ex-)ukko joi viiniä samalla tavalla kuin normaalisti juodaan vettä.
Glug-glug-glug.
Äitini oli kutonut miehelleni ihanan paksun kaulahuivin; mies tokaisi lahjan saadessaan, ettei käytä kaulahuiveja!
No, minä käytän sitä vieläkin.
Mies ei sanonut kiitoksen sanaakaan, vaikka rutiköyhinä saimme 300 € isältäni.
Ei, hän varasti lompakostani joulupäivänä 100 € ja painui juomaan johonkin auki olleeseen kapakkaan.
No, loppu hyvin, kaikki hyvin.
Sain terveen lapsen ja saman tien myös avioeron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosi sitten mies ilmoitti 23 päivä, että on pettänyt minua ja muuttaa omaan asuntoon, laittoi myös eropaperit tänä päivänä. Tarkoitus oli kuulema vasta joulun jälkeen ilmoittaa mutta ei pystynyt esittämään. Jouluaatto meni itkiessä, mies vielä syyttely etten voinut lasten takia esittää että kaikki on hyvin.
Samantyyppinen kokemus. Miehellä oli aivoton visio, että joulu vietetään lasten takia kuin mitään ei olisi. Hankki ruokaa ja lahjoja, joita kukaan ei halunnut. Haukkui minua koko aaton, loppuillasta oli todellakin ikimuistoinen lautapelisessio Monopolin äärellä ("olet niin tyhmä ettet tätäkään tajua"). Oli tietysti umpi-ihastunut uuteen naisystäväänsä. Joulupäivänä lähdin Tukholmaan pariksi päiväksi. En vaan kestänyt olla enää kotona. Kun palasin mies oli vienyt vaatteensa ja kirjahyllyn, jättänyt siivoamatta pölykoirat sekä kasan roskaa. Hiljaiset lapset istuivat keittiössä. Heitin ruuat roskiin jääkaapista ja lähdettiin pitsalle.
Hiljaiset lapset istuivat keittiössä? Mikset ottanut heitä mukaan? Ihmetyttää näissä jutuissa miksi ne lapset jätetään ihan heitteille kun AIKUINEN ei nyt vaan kestä ja jaksa. Lapset joutuvat kestämään mitä vaan.
Kertoja jätti lapset lasten ISÄN kanssa, ja ISÄ oli jättänyt lapset yksin keittiöön.
Tarina ei kerro oliko ne yksinään minuutin tai pari tuntia. Tuskin koko joulua. Luultavasti mamma oli soittanut olevansa kohta kotona ja isä oli pakannut kamansa ja lähtenyt sen jälkeen.
Mamma tietty naisten tapaan antoi ymmärtää että tässäkin oli joku suuri heitteillejättö kyseessä. Draamaa lisäsi dramaattinen "heitin kaikki ruoat pois jääkaapista ja sitten mentiin pizzalle".
Joulu 2002.
.
Olin appivanhempieni luona ensimmäistä ja viimeistä kertaa joulunvietossa.
.
Olen ja olin koko elämäni tottunut sellaiseen jouluun, jossa pukeudutaan kauniisti, juodaan kohtuudella alkoholia, kauniisti paketoidut ja ajatuksella valitut lahjat avataan illallisen jälkeen yhdessä.
On tunnelmallinen valaistus, kaunis kuusi, perintöhopeat, -posliinit ja -kristallit tyylikkäästi katetussa pöydässä.
Sauna ei kuulu meillä arkeen eikä juhlaan.
.
Lahjat viskottiin muovipusseista paketoimattomina heti joulurauhan julistuksen jälkeen itse kullekin säädylle.
Minua ihan hävetti omat viimeisen päälle paketoidut lahjani...
.
"Juhlaruoka" syötiin neonputkella valaistuna arkiastioilta klo 13.
Ruoka oli kyllä oikein maukasta.
.
Ei tippaakaan alkoholia.
.
Saunassa oli pakko kitua klo 16, jonka jälkeen totesin, että olin tuonut mukanani turhaan samettimekon, sukkahousut, korut ja juhlakengät.
Onneksi oli edes lunta, jotta sain purettua turhautumista ja shokkia tekemällä pihalle ainakin 10 lumipallolyhtyä.
.
Ja joulupäivänä minut herätettiin klo 7 joulukirkkoon.
Se toki oli hieno elämys, koska en ollut koskaan enkä ole sen jälkeenkään joulupäivänä kirkossa käynyt.
Vierailija kirjoitti:
1986: Joulupukki soittaa, ettei löydä meille. Kaverinsa oli kuskina ja syystäkin.
Pukki haiskahti viinaksilta ja kesken lahjojenjaon alkoi oksennus valua naamarin silmänrei’istä. Lapset itki järkytyksestä. Pukille tuotiin talouspaperia ja hän kompuroi veskin kautta autolleen. Hyi.
Tyypillinen suomalainen kauhuelokuva: joulupukin oksennus valua naamarin silmänrei’istä.
Olen todella pahoillani, että lastenne joulun pilasi vastenmielinen juoppopukki.
Vierailija kirjoitti:
Joulu 2002.
.
Olin appivanhempieni luona ensimmäistä ja viimeistä kertaa joulunvietossa.
.
Olen ja olin koko elämäni tottunut sellaiseen jouluun, jossa pukeudutaan kauniisti, juodaan kohtuudella alkoholia, kauniisti paketoidut ja ajatuksella valitut lahjat avataan illallisen jälkeen yhdessä.
On tunnelmallinen valaistus, kaunis kuusi, perintöhopeat, -posliinit ja -kristallit tyylikkäästi katetussa pöydässä.
Sauna ei kuulu meillä arkeen eikä juhlaan.
.
Lahjat viskottiin muovipusseista paketoimattomina heti joulurauhan julistuksen jälkeen itse kullekin säädylle.
Minua ihan hävetti omat viimeisen päälle paketoidut lahjani...
.
"Juhlaruoka" syötiin neonputkella valaistuna arkiastioilta klo 13.
Ruoka oli kyllä oikein maukasta.
.
Ei tippaakaan alkoholia.
.
Saunassa oli pakko kitua klo 16, jonka jälkeen totesin, että olin tuonut mukanani turhaan samettimekon, sukkahousut, korut ja juhlakengät.
Onneksi oli edes lunta, jotta sain purettua turhautumista ja shokkia tekemällä pihalle ainakin 10 lumipallolyhtyä.
.
Ja joulupäivänä minut herätettiin klo 7 joulukirkkoon.
Se toki oli hieno elämys, koska en ollut koskaan enkä ole sen jälkeenkään joulupäivänä kirkossa käynyt.
Alapeukkuarvio: tämä on ilmeisesti ihan normaali joulunviettotapa?
Vai sitäkö täällä hurskastellaan, että vioin alkoholitonta joulua?
Hah.
Klassikko, eli lapsuuden joulut humalaisen isän kanssa, äiti yritti olla niinkuin kaikki olisi aivan hyvin. Toinen oli yksittäistapaus, kun olin työkomennuksella Turkissa ja vietin jouluaattoa yksin kaurapuuroa syöden, kauheasta flussasta kärsien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosi sitten mies ilmoitti 23 päivä, että on pettänyt minua ja muuttaa omaan asuntoon, laittoi myös eropaperit tänä päivänä. Tarkoitus oli kuulema vasta joulun jälkeen ilmoittaa mutta ei pystynyt esittämään. Jouluaatto meni itkiessä, mies vielä syyttely etten voinut lasten takia esittää että kaikki on hyvin.
Samantyyppinen kokemus. Miehellä oli aivoton visio, että joulu vietetään lasten takia kuin mitään ei olisi. Hankki ruokaa ja lahjoja, joita kukaan ei halunnut. Haukkui minua koko aaton, loppuillasta oli todellakin ikimuistoinen lautapelisessio Monopolin äärellä ("olet niin tyhmä ettet tätäkään tajua"). Oli tietysti umpi-ihastunut uuteen naisystäväänsä. Joulupäivänä lähdin Tukholmaan pariksi päiväksi. En vaan kestänyt olla enää kotona. Kun palasin mies oli vienyt vaatteensa ja kirjahyllyn, jättänyt siivoamatta pölykoirat sekä kasan roskaa. Hiljaiset lapset istuivat keittiössä. Heitin ruuat roskiin jääkaapista ja lähdettiin pitsalle.
Hiljaiset lapset istuivat keittiössä? Mikset ottanut heitä mukaan? Ihmetyttää näissä jutuissa miksi ne lapset jätetään ihan heitteille kun AIKUINEN ei nyt vaan kestä ja jaksa. Lapset joutuvat kestämään mitä vaan.
Kertoja jätti lapset lasten ISÄN kanssa, ja ISÄ oli jättänyt lapset yksin keittiöön.
Tarina ei kerro oliko ne yksinään minuutin tai pari tuntia. Tuskin koko joulua. Luultavasti mamma oli soittanut olevansa kohta kotona ja isä oli pakannut kamansa ja lähtenyt sen jälkeen.
Mamma tietty naisten tapaan antoi ymmärtää että tässäkin oli joku suuri heitteillejättö kyseessä. Draamaa lisäsi dramaattinen "heitin kaikki ruoat pois jääkaapista ja sitten mentiin pizzalle".
Minäkin ihmettelin että miksi ne ruuat piti heittää pois, eihän jouluruuat parissa päivässä pilaannu jos on oikein säilytetty. Ei kai se ruokien vika ollut että aviomies petti?
Olin psykiatrisella osastolla anoreksian vuoksi ja minun oli tarkoitus päästä jouluksi kotilomalle. Odotin sitä kovasti, joulu tuntui olevan ainoa asia joka antoi edes vähän aihetta ilolle synkkinä aikoina. Kuitenkin juuri ennen joulua minulta otettiin verikokeet ja EKG ja tulokset näyttivät, että sisäelimet olivat pettämässä. Vietin sitten joulun letkuissa sairaalassa, perhe sängyn vieressä itkien. Tietysti oli myös onni että kokeet otettiin ja pääsin hoitoon, muuten olisin tuupertunut kotiin ja saattanut vaikka kuolla. Silti, tuo oli surkein joulu ikinä ja onneksi sen jälkeen jokainen ollut pikkuisen toinen toistaan parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille on tulossa tänä vuonna tuo norovirusjoulu :( Lapsi oksentaa taukoamatta. Emme voi tietenkään lähteä joulua viettämään sukulaisten luo. Todella masentava tunnelma. Koko syksyn olen odottanut joulua ja sukulaisten tapaamista. Nyt vaan odotamme taudin iskemistä. Ruokaakaan en ihmeemmin uskalla ostaa, jos jäävät syömättä.
Meillä myös kaksi lasta oksennustaudissa, päiväkodissa kiertänyt norovirus. Itse varmasti sitten sairaana jouluaattona. Myös me luonnollisesti pysymme kotona. Olen odottanut joulua pitkään ja nyt kävi näin. Pitää vaan lohduttautua sillä, että lapset kasvavat ja vähitellen taudit vähenevät. Mutta harmittaa silti vietävästi!
Asiallisella hygienialla tartunnan välttää. Itse sen viruksen syö. Pese käsiä (saippua + desi) koko ajan. Pyyhi ovenkahvoja ja pintoja klooripitoisella pesuaineella myös useasti päivässä. Älä laita käsiä suuhun. Pese oksennukset ja ripulit heti asiallisesti. Rajoita sairas 1 huoneeseen ja vessaan.
Näillä konsteilla me vanhemmat ollaan säästytty norolta ym vuosia. Mutta vaatii sen, että todellakin järeät siivouskonstit otetaan heti käyttöön ja niihin sitoudutaan. Olen nukkunut noro- ja rotaripuloivan/oksentelevan vieressä ja säästynyt taudilta.
Tai sitten ei vaadi. Itse olen välttynyt molemmilta taudeilta, vaikken ole kotona desinfioinut mitään (ei mulla ole kotona mitään desinfioivaa, koskaan ollutkaan). Ja lapset joutui kyllä kuivumisen takia sairaalaan tiputukseen, vaikka kuinka yritin niitä juottaa. Tauti oli vaan niin kova ettei mikään pysynyt hetkeäkään sisällä.
Muhun ei tarttunut, eikä mieheen, vaikka siivoiltiin vuorotellen oksennuksia. Hyvä vastustuskyky? Kenties. Olen ollut sairaalassa töissä 20 vuotta, ehkä se on auttanut.
Noro on eritetahroista tartuttava 15 vrk. Leviää myös aerosolina. Enpä luottaisi hyvään vastustuskykyyn vaan hyvään käsihygieniaan ja siivoukseen. Ärsyttää laiskat vanhemnat, jotka eivät kunnolla siivoa oksutaudeissa vaan levittävät epidemiaa. Tuttavapiurissäkin sama tauti kiersi kehän Helsinki-Oulu-Kuopio-Hämeenlinna ihan vain huonon siivouksen vuoksi. Helsinkiläinen rylläsi Oulussa ja sen koomin tauti siirtyi pinnoilta ihmiseen ja sairastui vasta kotona jne.
Ohiksena, noroon ei vastustuskykyä kehity. Virus muuntuu niin nopeaan, että se on mahdollista sairastaa jopa kahdesti peräkkäin....opettaa PSHP, jossa näihin onnettomiin törmätään aina välillä.
Odotin ensimmäistä lastani, rv 7+1 tai 2 ja oksensin koko matkan mummolaan, kaikki pyhäpäivät ja matkan takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulu 2002.
.
Olin appivanhempieni luona ensimmäistä ja viimeistä kertaa joulunvietossa.
.
Olen ja olin koko elämäni tottunut sellaiseen jouluun, jossa pukeudutaan kauniisti, juodaan kohtuudella alkoholia, kauniisti paketoidut ja ajatuksella valitut lahjat avataan illallisen jälkeen yhdessä.
On tunnelmallinen valaistus, kaunis kuusi, perintöhopeat, -posliinit ja -kristallit tyylikkäästi katetussa pöydässä.
Sauna ei kuulu meillä arkeen eikä juhlaan.
.
Lahjat viskottiin muovipusseista paketoimattomina heti joulurauhan julistuksen jälkeen itse kullekin säädylle.
Minua ihan hävetti omat viimeisen päälle paketoidut lahjani...
.
"Juhlaruoka" syötiin neonputkella valaistuna arkiastioilta klo 13.
Ruoka oli kyllä oikein maukasta.
.
Ei tippaakaan alkoholia.
.
Saunassa oli pakko kitua klo 16, jonka jälkeen totesin, että olin tuonut mukanani turhaan samettimekon, sukkahousut, korut ja juhlakengät.
Onneksi oli edes lunta, jotta sain purettua turhautumista ja shokkia tekemällä pihalle ainakin 10 lumipallolyhtyä.
.
Ja joulupäivänä minut herätettiin klo 7 joulukirkkoon.
Se toki oli hieno elämys, koska en ollut koskaan enkä ole sen jälkeenkään joulupäivänä kirkossa käynyt.
Alapeukkuarvio: tämä on ilmeisesti ihan normaali joulunviettotapa?
Vai sitäkö täällä hurskastellaan, että vioin alkoholitonta joulua?
Hah.
Lähinnä kait sitä ettei tuo erityisen kauhealta kuulostanut paitsi kirjoittajan odotuksiin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulu 2002.
.
Olin appivanhempieni luona ensimmäistä ja viimeistä kertaa joulunvietossa.
.
Olen ja olin koko elämäni tottunut sellaiseen jouluun, jossa pukeudutaan kauniisti, juodaan kohtuudella alkoholia, kauniisti paketoidut ja ajatuksella valitut lahjat avataan illallisen jälkeen yhdessä.
On tunnelmallinen valaistus, kaunis kuusi, perintöhopeat, -posliinit ja -kristallit tyylikkäästi katetussa pöydässä.
Sauna ei kuulu meillä arkeen eikä juhlaan.
.
Lahjat viskottiin muovipusseista paketoimattomina heti joulurauhan julistuksen jälkeen itse kullekin säädylle.
Minua ihan hävetti omat viimeisen päälle paketoidut lahjani...
.
"Juhlaruoka" syötiin neonputkella valaistuna arkiastioilta klo 13.
Ruoka oli kyllä oikein maukasta.
.
Ei tippaakaan alkoholia.
.
Saunassa oli pakko kitua klo 16, jonka jälkeen totesin, että olin tuonut mukanani turhaan samettimekon, sukkahousut, korut ja juhlakengät.
Onneksi oli edes lunta, jotta sain purettua turhautumista ja shokkia tekemällä pihalle ainakin 10 lumipallolyhtyä.
.
Ja joulupäivänä minut herätettiin klo 7 joulukirkkoon.
Se toki oli hieno elämys, koska en ollut koskaan enkä ole sen jälkeenkään joulupäivänä kirkossa käynyt.
Eisaatana. Toivottavasti tämä snobi antoi edes miehelleen pilluajoulun kunniaksi sängyn hiljaa natistessa.
En tosiaankaan antanut enkä ole mikään snobi, vaan normaaliin jouluun tottunut.
Normaali jouluun ei kuulu väkisin saunominen eikä muovikassista viskotut, paketoimattomat lahjat klo 13 tapahtuvasta "juhla"ruokailusta nyt puhumattakaan!!!
Vierailija kirjoitti:
Vuosi sitten mies ilmoitti 23 päivä, että on pettänyt minua ja muuttaa omaan asuntoon, laittoi myös eropaperit tänä päivänä. Tarkoitus oli kuulema vasta joulun jälkeen ilmoittaa mutta ei pystynyt esittämään. Jouluaatto meni itkiessä, mies vielä syyttely etten voinut lasten takia esittää että kaikki on hyvin.
Ei pystynyt itsekään esittämään, mutta syytti sinua samasta? Hyvä kun pääsit mokomasta eroon.
Vierailija kirjoitti:
Joulu 2002.
.
Olin appivanhempieni luona ensimmäistä ja viimeistä kertaa joulunvietossa.
.
Olen ja olin koko elämäni tottunut sellaiseen jouluun, jossa pukeudutaan kauniisti, juodaan kohtuudella alkoholia, kauniisti paketoidut ja ajatuksella valitut lahjat avataan illallisen jälkeen yhdessä.
On tunnelmallinen valaistus, kaunis kuusi, perintöhopeat, -posliinit ja -kristallit tyylikkäästi katetussa pöydässä.
Sauna ei kuulu meillä arkeen eikä juhlaan.
.
Lahjat viskottiin muovipusseista paketoimattomina heti joulurauhan julistuksen jälkeen itse kullekin säädylle.
Minua ihan hävetti omat viimeisen päälle paketoidut lahjani...
.
"Juhlaruoka" syötiin neonputkella valaistuna arkiastioilta klo 13.
Ruoka oli kyllä oikein maukasta.
.
Ei tippaakaan alkoholia.
.
Saunassa oli pakko kitua klo 16, jonka jälkeen totesin, että olin tuonut mukanani turhaan samettimekon, sukkahousut, korut ja juhlakengät.
Onneksi oli edes lunta, jotta sain purettua turhautumista ja shokkia tekemällä pihalle ainakin 10 lumipallolyhtyä.
.
Ja joulupäivänä minut herätettiin klo 7 joulukirkkoon.
Se toki oli hieno elämys, koska en ollut koskaan enkä ole sen jälkeenkään joulupäivänä kirkossa käynyt.
Tästä tulee mieleen minun ensimmäinen joulu anoppilassa sillä erotuksella, että sielä juodaan keskikaljaa n 12-pack per vanhempi. Kaljan litkiminen aloitettiin heti herättyä ja jatku sitten pitkin päivää.
Itse olen tottunut siihen, että joulu on hiukan hienompi juhla (ei kuitenkaan pönötystä) ja pukeutuminen sen mukaista. Hiukan tavallista siistimpää, ei pieruverkkareita ruokapöytään.
Sitten huomasin lahjojen kanssa sellaisen eron, että meillä on ollut tapana ostaa vähemmän, mutta laadukkaampaa (ja taas: ei luksusta!) kun taas anoppilassa paketteja oli n 10-15 per nenä (myös aikuisille) ja paketeissa oli esm Lidlin ripsaria ja Halpa-Hallin pörrösukat (väärässä koossa). Ei se, että pitäisi olla mitään kallista, vaan enemmän sitä, että jos lahjoja haluaa ostaa, niin mielummin sellaista, josta on iloa.
Vierailija kirjoitti:
Joulu 2002.
.
Olin appivanhempieni luona ensimmäistä ja viimeistä kertaa joulunvietossa.
.
Olen ja olin koko elämäni tottunut sellaiseen jouluun, jossa pukeudutaan kauniisti, juodaan kohtuudella alkoholia, kauniisti paketoidut ja ajatuksella valitut lahjat avataan illallisen jälkeen yhdessä.
On tunnelmallinen valaistus, kaunis kuusi, perintöhopeat, -posliinit ja -kristallit tyylikkäästi katetussa pöydässä.
Sauna ei kuulu meillä arkeen eikä juhlaan.
.
Lahjat viskottiin muovipusseista paketoimattomina heti joulurauhan julistuksen jälkeen itse kullekin säädylle.
Minua ihan hävetti omat viimeisen päälle paketoidut lahjani...
.
"Juhlaruoka" syötiin neonputkella valaistuna arkiastioilta klo 13.
Ruoka oli kyllä oikein maukasta.
.
Ei tippaakaan alkoholia.
.
Saunassa oli pakko kitua klo 16, jonka jälkeen totesin, että olin tuonut mukanani turhaan samettimekon, sukkahousut, korut ja juhlakengät.
Onneksi oli edes lunta, jotta sain purettua turhautumista ja shokkia tekemällä pihalle ainakin 10 lumipallolyhtyä.
.
Ja joulupäivänä minut herätettiin klo 7 joulukirkkoon.
Se toki oli hieno elämys, koska en ollut koskaan enkä ole sen jälkeenkään joulupäivänä kirkossa käynyt.
Lähinnä viestissä tökkää tuo kirjoittajan oman erinomaisuuden ja "hienouden" korostaminen. Miten onkin voinut ottaa miehen tuollaisesta perheestä, jos itse on "bättre folkia".
Isähän oli ymmärtääkseni lasten kanssa kotona, ei ne lapset heitteillä olleet. Isä tosin pakkasi tavaransa, lähti uuden naisen luokse ja jätti lapset keskenään.
Mikä tarve on aina vain äitejä syyllistää? Äidin olisi sinun mukaasi pitänyt ottaa lapset mukaansa ja oman kriisinsä keskellä pystyä käyttäytymään järkevästi.