Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Eroamassa - miten selviän joulun?
21.12.2019 |
Olen kypsytellyt eroa jo useamman vuoden ajan. Alkuun halusin pelastaa suhteen, mutta mies ei suostunut pariterapiaan tai edes puhumaan. Yritystä tehdä mitään yhdessä ei ole ollut vuosiin. Seksiä kerran vuodessa, viimeksi yli vuosi sitten. Suhde on siis tullut selvästi päähänsä, mitään ei ole pelastettavissa.
Olen koko syksyn puhunut erosta konkreettisesti, kysynyt mm kumpi lunastaa yhteisen kodin. Mies elää jossain ihmeellisessä kieltämisen tilassa, eikä vastaa. Niinpä ainoa mahdollisuuteni on hankkia vuokra-asunto heti kun sopivan ja vaan lähteä, heti alkuvuodesta. Lapsia meillä on 2.
Tämä siis tilanne. Joulu tulee ja olemme ulospäin edelleen perhe. Itse vältän jo samassa huoneessa olemista. Olo on jatkuvasti itkuinen. Joulua en jaksaisi laittaa - pakko lasten takia. Pitkä lomakin ahdistaa. Tulevaisuus pelottaa: miten arki ja lasten viikko-viikko systeemi toimii, miten tulen keskituloisen yksin toimeen kun Helsingin asumisen hinnat ovat järjettömät, mistä löydän asunnon. Ja last not least: mistä löydän koskaan uuden suhteen kun olen keski-ikäinen, enenmän söötti kun maailmanluokan kaunotar. Ja rakkautta kaipaan jo nyt. Minua ei ole rakastettu ja kosketeltu vuosiin, siinä perimmäinen syy eroon.
Epätoivo on niin kova, että joskus mustimpana hetkenä haluan lopettaa koko elämäni.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Minun eroni syy on puhtaasti täysi rakkauden puute suhteessa ja halu löytää uusi suhde.
Eli sinun onnesi avaimet ovat jonkun miehen taskussa, etkä ajattele erossa mitään muuta kuin että tulet peilatuksi rakastettavana ihmisenä? Sen puutteessa olet niin onneton, että jopa päivien päättäminen on käynyt mielessä?
Lasten onnellisuutta ja hyvinvointia et mieti. Et sure heidän ydinperheensä hajoamisen vuosi, kunhan itse saat mitä tunnet tarvitsevasi. Mieheltäsi odotat vain toiveidesi täyttymystä, joita hän ei sitten antanutkaan vaikka hänen velvollisuutensa oli tehdä sinut onnelliseksi?
Sinun pitäisi mennä psykologille juttelemaan. Ero tai uusi suhde ei ole ratkaisu ongelmiisi, vaikka rakastumisen huumassa se sellaiselta ehkä tuntuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun eroni syy on puhtaasti täysi rakkauden puute suhteessa ja halu löytää uusi suhde.
Eli sinun onnesi avaimet ovat jonkun miehen taskussa, etkä ajattele erossa mitään muuta kuin että tulet peilatuksi rakastettavana ihmisenä? Sen puutteessa olet niin onneton, että jopa päivien päättäminen on käynyt mielessä?
Lasten onnellisuutta ja hyvinvointia et mieti. Et sure heidän ydinperheensä hajoamisen vuosi, kunhan itse saat mitä tunnet tarvitsevasi. Mieheltäsi odotat vain toiveidesi täyttymystä, joita hän ei sitten antanutkaan vaikka hänen velvollisuutensa oli tehdä sinut onnelliseksi?
Sinun pitäisi mennä psykologille juttelemaan. Ero tai uusi suhde ei ole ratkaisu ongelmiisi, vaikka rakastumisen huumassa se sellaiselta ehkä tuntuisi.
Kuule psykologille juttelin jo vuosia sitten. Hän kehotti minua eroamaan, mutta elämäntilanne ei ole suonut mahdollisuutta. Luulitko, että ammattilainen kehottaa jäämään kulissiliittoon, joka ei ole parisuhde. Mies on tunnekylmä, eikä hän halua keskustella tai asioita työstää. Ja mitä työstämistä olisikaan siinä, ettei hän kykene tuntemaan? Hän kykenee kyllä vähättelemään ja solvaamaan. Kun puhun erosta, hän käskee kasvamaan aikuiseksi. Niin kuin sinäkin. Aikuisenako sitten elellään tunteettomassa suhteessa, jossa toisesta ei edes välitetä ystävänä?
Lapsillekin tilanne on ollut pitkään raastava.
Viikko-viikko ei todellakaan ole huono vaihtoehto kuten joku täällä sanoi, mutta se edellyttää yleisesti että vanhemmat tulevat hyvin toimeen ja vieläpä asuvat suhteellisen lähellä toisiaan jos mahdollista.
Paitsi kaikki ne, jotka ovat löytäneet.