Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Onko 5-vuotias lapsi pilalle hemmoteltu jos
21.12.2019 |
Jos suuttuu siitä, ettei mummi osta tällä hoidossa ollessaan (käy harvoin) karkkia? Ei ollut karkkipäivä eikä kukaan ollut luvannut karkkia. Mökötti, eikä puhunut mitään, oli kädet puuskassa ja kun lähdettiin ulkoilemaan, juoksi/karkasi 100m päähän kunnes saatiin tämä kiinni. Ei pysähtynyt vaikka huudettiin nimeltä.
Hampaita pestessä alkoi vääntää itkua, kun ei ollut samanlaista hammastahnaa kuin kotona, vaan perus Pepsodentin fluori-hammastahnaa, mikä ei edes ole voimakkaasta päästä. Ei suostunut pesemään hampaita sillä.
Pilalle hemmoteltu vai muuta ongelmaa? Saa kotonaan melkeenpä aina mitä halua..
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on koti-ikävää ja yökylästressiä. Nyt olisi ollut aikuisilla hyvä olla pelisilmää. Vaikkei karkkia olisikaan antanut, tilanteessa olisi varmaan voinut kokeilla jotain muunlaisia hemmottelun muotoja. Sehän nyt voi olla yhteistä kirjan lukemista, elokuvaa, majan rakentamista, pelaamista, leipomista, hieromista, melkein mitä tahansa, josta lapselle tulisi tunne, että tämä aikuinen haluaa nyt tehdä jotain, jotta minulla olisi hyvä mieli. Siis toisin sanoen lempeä ja lämpöä, kun toinen on selvästi sitä vailla. Oma lapseni alkoi tutulla perhepäivähoitajalla reagoida vähän samalla tavalla, kun jouduin itse pariksi viikoksi sairaalaan. Sitä omaa hätäänsä ja huoltaan se lapsi purkaa, eikä se sillä ohi mene, että aikuinen yrittää jotain kuria pitää. Lapsi voi toki silläkin hiljentyä, mutta ei sen olo mihinkään parane.
Jos mielestäsi lapsi on pilalle hemmoteltu ja saa aina kaiken, et kyllä pysty asiaan ainakaan noin puuttumaan. Jos lapsi käy luonasi harvoin, mikään ei siellä ole riittävän tuttua. On turha kuvitella, että voisit näillä harvoilla vierailuilla jotenkin kasvattaa lapsen pois siitä hemmottelusta, varsinkaan jos lapsi aistii että halveksut hänen vanhempiensa valintoja. Pikemminkin saat vain aikaan pelkoa lapsessa, tai vähintäänkin epämukavia muistoja yhteisestä ajastanne.
Ensinnäkin, lapsen äiti oli kieltänyt karkit ensin, koska oli saanut karkkia äidin mukaan ”koko viikon”. Kun mummi soitti kiukuttelusta lapsen äidille, sanoi, että voi sitten ostaa sitä karkkia ”tämän kerran”, mutta oltiin jo käyty siinä vaiheessa kaupassa, eikä täällä ole lähikauppoja. Ei haluttu lähteä ajamaan 2x 15 km karkin takia. Ja toisekseen, muuta puuhaa kehiteltiin kyllä, yhteistä tekemistä, mutta ei suostunut tuossa vaiheessa enää mihinkään paitsi mökötykseen. Niin lempeitä ja ymmärtäväisiä oltiin kuin vain voi olla. Keksejäkin oli ja sipsejä, eivät kelvanneet, olisi pitänyt olla karkkia. Ap
Saiko mököttää rauhassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on koti-ikävää ja yökylästressiä. Nyt olisi ollut aikuisilla hyvä olla pelisilmää. Vaikkei karkkia olisikaan antanut, tilanteessa olisi varmaan voinut kokeilla jotain muunlaisia hemmottelun muotoja. Sehän nyt voi olla yhteistä kirjan lukemista, elokuvaa, majan rakentamista, pelaamista, leipomista, hieromista, melkein mitä tahansa, josta lapselle tulisi tunne, että tämä aikuinen haluaa nyt tehdä jotain, jotta minulla olisi hyvä mieli. Siis toisin sanoen lempeä ja lämpöä, kun toinen on selvästi sitä vailla. Oma lapseni alkoi tutulla perhepäivähoitajalla reagoida vähän samalla tavalla, kun jouduin itse pariksi viikoksi sairaalaan. Sitä omaa hätäänsä ja huoltaan se lapsi purkaa, eikä se sillä ohi mene, että aikuinen yrittää jotain kuria pitää. Lapsi voi toki silläkin hiljentyä, mutta ei sen olo mihinkään parane.
Jos mielestäsi lapsi on pilalle hemmoteltu ja saa aina kaiken, et kyllä pysty asiaan ainakaan noin puuttumaan. Jos lapsi käy luonasi harvoin, mikään ei siellä ole riittävän tuttua. On turha kuvitella, että voisit näillä harvoilla vierailuilla jotenkin kasvattaa lapsen pois siitä hemmottelusta, varsinkaan jos lapsi aistii että halveksut hänen vanhempiensa valintoja. Pikemminkin saat vain aikaan pelkoa lapsessa, tai vähintäänkin epämukavia muistoja yhteisestä ajastanne.
Ensinnäkin, lapsen äiti oli kieltänyt karkit ensin, koska oli saanut karkkia äidin mukaan ”koko viikon”. Kun mummi soitti kiukuttelusta lapsen äidille, sanoi, että voi sitten ostaa sitä karkkia ”tämän kerran”, mutta oltiin jo käyty siinä vaiheessa kaupassa, eikä täällä ole lähikauppoja. Ei haluttu lähteä ajamaan 2x 15 km karkin takia. Ja toisekseen, muuta puuhaa kehiteltiin kyllä, yhteistä tekemistä, mutta ei suostunut tuossa vaiheessa enää mihinkään paitsi mökötykseen. Niin lempeitä ja ymmärtäväisiä oltiin kuin vain voi olla. Keksejäkin oli ja sipsejä, eivät kelvanneet, olisi pitänyt olla karkkia. Ap
Eikös ap ensin sanonut että karkkipäivä on ja nyt sitten pitkin viikkoa saanut karkkia.
Lapsen äiti määrännyt kerran viikossa pidettäväksi karkkipäivän, mutta vaikka siellä välillä vierailenkin, niin joustaa siitä aika usein lasten kiukutellessa. Tällä vahtimiskerralla oli tosin hyvin tiukkana, joten ei ostettu kaupasta karkkeja edes varuiksi kun siellä käytiin. Olisi pitänyt arvata, että lipsuu kuitenkin. Lapsella kuitenkin jo huomattavasti ylipainoa. :( Ap
Riippumatta siitä, että onko lapsi saanut karkkia koko viikon, saako lapsi mummolassa karkkia vai ei, niin tarvitseekö lapseen lyödä leima, jos pahoittaa mielensä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on koti-ikävää ja yökylästressiä. Nyt olisi ollut aikuisilla hyvä olla pelisilmää. Vaikkei karkkia olisikaan antanut, tilanteessa olisi varmaan voinut kokeilla jotain muunlaisia hemmottelun muotoja. Sehän nyt voi olla yhteistä kirjan lukemista, elokuvaa, majan rakentamista, pelaamista, leipomista, hieromista, melkein mitä tahansa, josta lapselle tulisi tunne, että tämä aikuinen haluaa nyt tehdä jotain, jotta minulla olisi hyvä mieli. Siis toisin sanoen lempeä ja lämpöä, kun toinen on selvästi sitä vailla. Oma lapseni alkoi tutulla perhepäivähoitajalla reagoida vähän samalla tavalla, kun jouduin itse pariksi viikoksi sairaalaan. Sitä omaa hätäänsä ja huoltaan se lapsi purkaa, eikä se sillä ohi mene, että aikuinen yrittää jotain kuria pitää. Lapsi voi toki silläkin hiljentyä, mutta ei sen olo mihinkään parane.
Jos mielestäsi lapsi on pilalle hemmoteltu ja saa aina kaiken, et kyllä pysty asiaan ainakaan noin puuttumaan. Jos lapsi käy luonasi harvoin, mikään ei siellä ole riittävän tuttua. On turha kuvitella, että voisit näillä harvoilla vierailuilla jotenkin kasvattaa lapsen pois siitä hemmottelusta, varsinkaan jos lapsi aistii että halveksut hänen vanhempiensa valintoja. Pikemminkin saat vain aikaan pelkoa lapsessa, tai vähintäänkin epämukavia muistoja yhteisestä ajastanne.
Ensinnäkin, lapsen äiti oli kieltänyt karkit ensin, koska oli saanut karkkia äidin mukaan ”koko viikon”. Kun mummi soitti kiukuttelusta lapsen äidille, sanoi, että voi sitten ostaa sitä karkkia ”tämän kerran”, mutta oltiin jo käyty siinä vaiheessa kaupassa, eikä täällä ole lähikauppoja. Ei haluttu lähteä ajamaan 2x 15 km karkin takia. Ja toisekseen, muuta puuhaa kehiteltiin kyllä, yhteistä tekemistä, mutta ei suostunut tuossa vaiheessa enää mihinkään paitsi mökötykseen. Niin lempeitä ja ymmärtäväisiä oltiin kuin vain voi olla. Keksejäkin oli ja sipsejä, eivät kelvanneet, olisi pitänyt olla karkkia. Ap
Eikös ap ensin sanonut että karkkipäivä on ja nyt sitten pitkin viikkoa saanut karkkia.
Lapsen äiti määrännyt kerran viikossa pidettäväksi karkkipäivän, mutta vaikka siellä välillä vierailenkin, niin joustaa siitä aika usein lasten kiukutellessa. Tällä vahtimiskerralla oli tosin hyvin tiukkana, joten ei ostettu kaupasta karkkeja edes varuiksi kun siellä käytiin. Olisi pitänyt arvata, että lipsuu kuitenkin. Lapsella kuitenkin jo huomattavasti ylipainoa. :( Ap
No, jos tiesit, että lipuu kuitenkin, niin miksi et ostanut etukäteen niitä karkkeja? Ei ole järkevää ostaa varastoon karkkeja lapsen kanssa.
Ja sitten karkkien etsimisestä aarteenmetsästys/luontopolun jälkeen herkkueväs, jos kerran oikeasti olet siitä ylipainosta huolissasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on koti-ikävää ja yökylästressiä. Nyt olisi ollut aikuisilla hyvä olla pelisilmää. Vaikkei karkkia olisikaan antanut, tilanteessa olisi varmaan voinut kokeilla jotain muunlaisia hemmottelun muotoja. Sehän nyt voi olla yhteistä kirjan lukemista, elokuvaa, majan rakentamista, pelaamista, leipomista, hieromista, melkein mitä tahansa, josta lapselle tulisi tunne, että tämä aikuinen haluaa nyt tehdä jotain, jotta minulla olisi hyvä mieli. Siis toisin sanoen lempeä ja lämpöä, kun toinen on selvästi sitä vailla. Oma lapseni alkoi tutulla perhepäivähoitajalla reagoida vähän samalla tavalla, kun jouduin itse pariksi viikoksi sairaalaan. Sitä omaa hätäänsä ja huoltaan se lapsi purkaa, eikä se sillä ohi mene, että aikuinen yrittää jotain kuria pitää. Lapsi voi toki silläkin hiljentyä, mutta ei sen olo mihinkään parane.
Jos mielestäsi lapsi on pilalle hemmoteltu ja saa aina kaiken, et kyllä pysty asiaan ainakaan noin puuttumaan. Jos lapsi käy luonasi harvoin, mikään ei siellä ole riittävän tuttua. On turha kuvitella, että voisit näillä harvoilla vierailuilla jotenkin kasvattaa lapsen pois siitä hemmottelusta, varsinkaan jos lapsi aistii että halveksut hänen vanhempiensa valintoja. Pikemminkin saat vain aikaan pelkoa lapsessa, tai vähintäänkin epämukavia muistoja yhteisestä ajastanne.
Ensinnäkin, lapsen äiti oli kieltänyt karkit ensin, koska oli saanut karkkia äidin mukaan ”koko viikon”. Kun mummi soitti kiukuttelusta lapsen äidille, sanoi, että voi sitten ostaa sitä karkkia ”tämän kerran”, mutta oltiin jo käyty siinä vaiheessa kaupassa, eikä täällä ole lähikauppoja. Ei haluttu lähteä ajamaan 2x 15 km karkin takia. Ja toisekseen, muuta puuhaa kehiteltiin kyllä, yhteistä tekemistä, mutta ei suostunut tuossa vaiheessa enää mihinkään paitsi mökötykseen. Niin lempeitä ja ymmärtäväisiä oltiin kuin vain voi olla. Keksejäkin oli ja sipsejä, eivät kelvanneet, olisi pitänyt olla karkkia. Ap
Eikös ap ensin sanonut että karkkipäivä on ja nyt sitten pitkin viikkoa saanut karkkia.
Lapsen äiti määrännyt kerran viikossa pidettäväksi karkkipäivän, mutta vaikka siellä välillä vierailenkin, niin joustaa siitä aika usein lasten kiukutellessa. Tällä vahtimiskerralla oli tosin hyvin tiukkana, joten ei ostettu kaupasta karkkeja edes varuiksi kun siellä käytiin. Olisi pitänyt arvata, että lipsuu kuitenkin. Lapsella kuitenkin jo huomattavasti ylipainoa. :( Ap
No, jos tiesit, että lipuu kuitenkin, niin miksi et ostanut etukäteen niitä karkkeja? Ei ole järkevää ostaa varastoon karkkeja lapsen kanssa.
Ja sitten karkkien etsimisestä aarteenmetsästys/luontopolun jälkeen herkkueväs, jos kerran oikeasti olet siitä ylipainosta huolissasi.
Ehdotettiin metsäretkeä, ei käynyt. Sylkäisi myös matolle ruoan kun oli kuulemma pahaa ja kaatoi maitolasin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi harjoittelee harmin tunteen käsittelyä. Tilanne ei olisi välttämättä eskaloitunut karkaamiseen, jos isovanhempi olisi sanoittanut ymmärtäväisesti lapsen tunteita ja käsitellyt asian lapsen kanssa loppuun asti. Pysyikö aikuinen rauhallisena vai hermostuiko? Miten tilannetta käsiteltiin? Tarinassa kerrottu vain lapsen puoli, ei sitä miten aikuinen auttoi lasta.
Lapsella käytetään lasten hammastahnaa. Siinä on vähemmän fluoria. Oma hammastahna ja -harja pitäisi olla mukana kyläillessä. Jos tahna unohtuu, eikä ehdi/pääse muusta syystä kaupoille, niin pesee hampaat pelkällä vedellä.
Summa summarum, lapsi kaipaa aikuisen apua tunnesäätelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on koti-ikävää ja yökylästressiä. Nyt olisi ollut aikuisilla hyvä olla pelisilmää. Vaikkei karkkia olisikaan antanut, tilanteessa olisi varmaan voinut kokeilla jotain muunlaisia hemmottelun muotoja. Sehän nyt voi olla yhteistä kirjan lukemista, elokuvaa, majan rakentamista, pelaamista, leipomista, hieromista, melkein mitä tahansa, josta lapselle tulisi tunne, että tämä aikuinen haluaa nyt tehdä jotain, jotta minulla olisi hyvä mieli. Siis toisin sanoen lempeä ja lämpöä, kun toinen on selvästi sitä vailla. Oma lapseni alkoi tutulla perhepäivähoitajalla reagoida vähän samalla tavalla, kun jouduin itse pariksi viikoksi sairaalaan. Sitä omaa hätäänsä ja huoltaan se lapsi purkaa, eikä se sillä ohi mene, että aikuinen yrittää jotain kuria pitää. Lapsi voi toki silläkin hiljentyä, mutta ei sen olo mihinkään parane.
Jos mielestäsi lapsi on pilalle hemmoteltu ja saa aina kaiken, et kyllä pysty asiaan ainakaan noin puuttumaan. Jos lapsi käy luonasi harvoin, mikään ei siellä ole riittävän tuttua. On turha kuvitella, että voisit näillä harvoilla vierailuilla jotenkin kasvattaa lapsen pois siitä hemmottelusta, varsinkaan jos lapsi aistii että halveksut hänen vanhempiensa valintoja. Pikemminkin saat vain aikaan pelkoa lapsessa, tai vähintäänkin epämukavia muistoja yhteisestä ajastanne.
Ensinnäkin, lapsen äiti oli kieltänyt karkit ensin, koska oli saanut karkkia äidin mukaan ”koko viikon”. Kun mummi soitti kiukuttelusta lapsen äidille, sanoi, että voi sitten ostaa sitä karkkia ”tämän kerran”, mutta oltiin jo käyty siinä vaiheessa kaupassa, eikä täällä ole lähikauppoja. Ei haluttu lähteä ajamaan 2x 15 km karkin takia. Ja toisekseen, muuta puuhaa kehiteltiin kyllä, yhteistä tekemistä, mutta ei suostunut tuossa vaiheessa enää mihinkään paitsi mökötykseen. Niin lempeitä ja ymmärtäväisiä oltiin kuin vain voi olla. Keksejäkin oli ja sipsejä, eivät kelvanneet, olisi pitänyt olla karkkia. Ap
Jos saanut karkkia koko viikon niin lapsihan on sokerikoukussa! Tarvii ymmärtäväistä vieroitusta, ei aikuisten epävarmuutta tilanteen edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on koti-ikävää ja yökylästressiä. Nyt olisi ollut aikuisilla hyvä olla pelisilmää. Vaikkei karkkia olisikaan antanut, tilanteessa olisi varmaan voinut kokeilla jotain muunlaisia hemmottelun muotoja. Sehän nyt voi olla yhteistä kirjan lukemista, elokuvaa, majan rakentamista, pelaamista, leipomista, hieromista, melkein mitä tahansa, josta lapselle tulisi tunne, että tämä aikuinen haluaa nyt tehdä jotain, jotta minulla olisi hyvä mieli. Siis toisin sanoen lempeä ja lämpöä, kun toinen on selvästi sitä vailla. Oma lapseni alkoi tutulla perhepäivähoitajalla reagoida vähän samalla tavalla, kun jouduin itse pariksi viikoksi sairaalaan. Sitä omaa hätäänsä ja huoltaan se lapsi purkaa, eikä se sillä ohi mene, että aikuinen yrittää jotain kuria pitää. Lapsi voi toki silläkin hiljentyä, mutta ei sen olo mihinkään parane.
Jos mielestäsi lapsi on pilalle hemmoteltu ja saa aina kaiken, et kyllä pysty asiaan ainakaan noin puuttumaan. Jos lapsi käy luonasi harvoin, mikään ei siellä ole riittävän tuttua. On turha kuvitella, että voisit näillä harvoilla vierailuilla jotenkin kasvattaa lapsen pois siitä hemmottelusta, varsinkaan jos lapsi aistii että halveksut hänen vanhempiensa valintoja. Pikemminkin saat vain aikaan pelkoa lapsessa, tai vähintäänkin epämukavia muistoja yhteisestä ajastanne.
Ensinnäkin, lapsen äiti oli kieltänyt karkit ensin, koska oli saanut karkkia äidin mukaan ”koko viikon”. Kun mummi soitti kiukuttelusta lapsen äidille, sanoi, että voi sitten ostaa sitä karkkia ”tämän kerran”, mutta oltiin jo käyty siinä vaiheessa kaupassa, eikä täällä ole lähikauppoja. Ei haluttu lähteä ajamaan 2x 15 km karkin takia. Ja toisekseen, muuta puuhaa kehiteltiin kyllä, yhteistä tekemistä, mutta ei suostunut tuossa vaiheessa enää mihinkään paitsi mökötykseen. Niin lempeitä ja ymmärtäväisiä oltiin kuin vain voi olla. Keksejäkin oli ja sipsejä, eivät kelvanneet, olisi pitänyt olla karkkia. Ap
Eikös ap ensin sanonut että karkkipäivä on ja nyt sitten pitkin viikkoa saanut karkkia.
Lapsen äiti määrännyt kerran viikossa pidettäväksi karkkipäivän, mutta vaikka siellä välillä vierailenkin, niin joustaa siitä aika usein lasten kiukutellessa. Tällä vahtimiskerralla oli tosin hyvin tiukkana, joten ei ostettu kaupasta karkkeja edes varuiksi kun siellä käytiin. Olisi pitänyt arvata, että lipsuu kuitenkin. Lapsella kuitenkin jo huomattavasti ylipainoa. :( Ap
No, jos tiesit, että lipuu kuitenkin, niin miksi et ostanut etukäteen niitä karkkeja? Ei ole järkevää ostaa varastoon karkkeja lapsen kanssa.
Ja sitten karkkien etsimisestä aarteenmetsästys/luontopolun jälkeen herkkueväs, jos kerran oikeasti olet siitä ylipainosta huolissasi.
Ehdotettiin metsäretkeä, ei käynyt. Sylkäisi myös matolle ruoan kun oli kuulemma pahaa ja kaatoi maitolasin. Ap
Ruoaksi toki laitoit ruokaa, jonka tiesit lapselle maistuvan?
Äitini on taitava ruoanlaittaja ja silti heillä oli joskus "makaronimössöä" tarjolla, kun lapsenlapset vierailivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on koti-ikävää ja yökylästressiä. Nyt olisi ollut aikuisilla hyvä olla pelisilmää. Vaikkei karkkia olisikaan antanut, tilanteessa olisi varmaan voinut kokeilla jotain muunlaisia hemmottelun muotoja. Sehän nyt voi olla yhteistä kirjan lukemista, elokuvaa, majan rakentamista, pelaamista, leipomista, hieromista, melkein mitä tahansa, josta lapselle tulisi tunne, että tämä aikuinen haluaa nyt tehdä jotain, jotta minulla olisi hyvä mieli. Siis toisin sanoen lempeä ja lämpöä, kun toinen on selvästi sitä vailla. Oma lapseni alkoi tutulla perhepäivähoitajalla reagoida vähän samalla tavalla, kun jouduin itse pariksi viikoksi sairaalaan. Sitä omaa hätäänsä ja huoltaan se lapsi purkaa, eikä se sillä ohi mene, että aikuinen yrittää jotain kuria pitää. Lapsi voi toki silläkin hiljentyä, mutta ei sen olo mihinkään parane.
Jos mielestäsi lapsi on pilalle hemmoteltu ja saa aina kaiken, et kyllä pysty asiaan ainakaan noin puuttumaan. Jos lapsi käy luonasi harvoin, mikään ei siellä ole riittävän tuttua. On turha kuvitella, että voisit näillä harvoilla vierailuilla jotenkin kasvattaa lapsen pois siitä hemmottelusta, varsinkaan jos lapsi aistii että halveksut hänen vanhempiensa valintoja. Pikemminkin saat vain aikaan pelkoa lapsessa, tai vähintäänkin epämukavia muistoja yhteisestä ajastanne.
Ensinnäkin, lapsen äiti oli kieltänyt karkit ensin, koska oli saanut karkkia äidin mukaan ”koko viikon”. Kun mummi soitti kiukuttelusta lapsen äidille, sanoi, että voi sitten ostaa sitä karkkia ”tämän kerran”, mutta oltiin jo käyty siinä vaiheessa kaupassa, eikä täällä ole lähikauppoja. Ei haluttu lähteä ajamaan 2x 15 km karkin takia. Ja toisekseen, muuta puuhaa kehiteltiin kyllä, yhteistä tekemistä, mutta ei suostunut tuossa vaiheessa enää mihinkään paitsi mökötykseen. Niin lempeitä ja ymmärtäväisiä oltiin kuin vain voi olla. Keksejäkin oli ja sipsejä, eivät kelvanneet, olisi pitänyt olla karkkia. Ap
Eikös ap ensin sanonut että karkkipäivä on ja nyt sitten pitkin viikkoa saanut karkkia.
Lapsen äiti määrännyt kerran viikossa pidettäväksi karkkipäivän, mutta vaikka siellä välillä vierailenkin, niin joustaa siitä aika usein lasten kiukutellessa. Tällä vahtimiskerralla oli tosin hyvin tiukkana, joten ei ostettu kaupasta karkkeja edes varuiksi kun siellä käytiin. Olisi pitänyt arvata, että lipsuu kuitenkin. Lapsella kuitenkin jo huomattavasti ylipainoa. :( Ap
No, jos tiesit, että lipuu kuitenkin, niin miksi et ostanut etukäteen niitä karkkeja? Ei ole järkevää ostaa varastoon karkkeja lapsen kanssa.
Ja sitten karkkien etsimisestä aarteenmetsästys/luontopolun jälkeen herkkueväs, jos kerran oikeasti olet siitä ylipainosta huolissasi.
Ehdotettiin metsäretkeä, ei käynyt. Sylkäisi myös matolle ruoan kun oli kuulemma pahaa ja kaatoi maitolasin. Ap
Jos itseäsi kiukuttaa ja sulle joku avulias neuvoo että mene metsäretkelle niin kiinnostaako? Ja jatkaa viel ymmärtämättömällä linjalla vaikka olet edelleen harmissasi niin onko itselläsi ruokahalua silloin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikko nimittäin paljastaa miksi lapsi on kokenut että häntä ei ymmärretä.
Lapsi lukee naamaltasi että pidät häntä hemmoteltuna kun kehtaa ilmaista negatiivista tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on koti-ikävää ja yökylästressiä. Nyt olisi ollut aikuisilla hyvä olla pelisilmää. Vaikkei karkkia olisikaan antanut, tilanteessa olisi varmaan voinut kokeilla jotain muunlaisia hemmottelun muotoja. Sehän nyt voi olla yhteistä kirjan lukemista, elokuvaa, majan rakentamista, pelaamista, leipomista, hieromista, melkein mitä tahansa, josta lapselle tulisi tunne, että tämä aikuinen haluaa nyt tehdä jotain, jotta minulla olisi hyvä mieli. Siis toisin sanoen lempeä ja lämpöä, kun toinen on selvästi sitä vailla. Oma lapseni alkoi tutulla perhepäivähoitajalla reagoida vähän samalla tavalla, kun jouduin itse pariksi viikoksi sairaalaan. Sitä omaa hätäänsä ja huoltaan se lapsi purkaa, eikä se sillä ohi mene, että aikuinen yrittää jotain kuria pitää. Lapsi voi toki silläkin hiljentyä, mutta ei sen olo mihinkään parane.
Jos mielestäsi lapsi on pilalle hemmoteltu ja saa aina kaiken, et kyllä pysty asiaan ainakaan noin puuttumaan. Jos lapsi käy luonasi harvoin, mikään ei siellä ole riittävän tuttua. On turha kuvitella, että voisit näillä harvoilla vierailuilla jotenkin kasvattaa lapsen pois siitä hemmottelusta, varsinkaan jos lapsi aistii että halveksut hänen vanhempiensa valintoja. Pikemminkin saat vain aikaan pelkoa lapsessa, tai vähintäänkin epämukavia muistoja yhteisestä ajastanne.
Ensinnäkin, lapsen äiti oli kieltänyt karkit ensin, koska oli saanut karkkia äidin mukaan ”koko viikon”. Kun mummi soitti kiukuttelusta lapsen äidille, sanoi, että voi sitten ostaa sitä karkkia ”tämän kerran”, mutta oltiin jo käyty siinä vaiheessa kaupassa, eikä täällä ole lähikauppoja. Ei haluttu lähteä ajamaan 2x 15 km karkin takia. Ja toisekseen, muuta puuhaa kehiteltiin kyllä, yhteistä tekemistä, mutta ei suostunut tuossa vaiheessa enää mihinkään paitsi mökötykseen. Niin lempeitä ja ymmärtäväisiä oltiin kuin vain voi olla. Keksejäkin oli ja sipsejä, eivät kelvanneet, olisi pitänyt olla karkkia. Ap
Eikös ap ensin sanonut että karkkipäivä on ja nyt sitten pitkin viikkoa saanut karkkia.
Lapsen äiti määrännyt kerran viikossa pidettäväksi karkkipäivän, mutta vaikka siellä välillä vierailenkin, niin joustaa siitä aika usein lasten kiukutellessa. Tällä vahtimiskerralla oli tosin hyvin tiukkana, joten ei ostettu kaupasta karkkeja edes varuiksi kun siellä käytiin. Olisi pitänyt arvata, että lipsuu kuitenkin. Lapsella kuitenkin jo huomattavasti ylipainoa. :( Ap
No, jos tiesit, että lipuu kuitenkin, niin miksi et ostanut etukäteen niitä karkkeja? Ei ole järkevää ostaa varastoon karkkeja lapsen kanssa.
Ja sitten karkkien etsimisestä aarteenmetsästys/luontopolun jälkeen herkkueväs, jos kerran oikeasti olet siitä ylipainosta huolissasi.
Ehdotettiin metsäretkeä, ei käynyt. Sylkäisi myös matolle ruoan kun oli kuulemma pahaa ja kaatoi maitolasin. Ap
Jos itseäsi kiukuttaa ja sulle joku avulias neuvoo että mene metsäretkelle niin kiinnostaako? Ja jatkaa viel ymmärtämättömällä linjalla vaikka olet edelleen harmissasi niin onko itselläsi ruokahalua silloin?
Miksi keksit asioita? Oltiin niin ymmärtäväisiä kuin vain voi olla. Ja varta vasten tehtiin lapsen lempiruokaa eli pizzaa haluamillaan täytteillä. Kyseltiin onko kaikki hyvin, onko surullinen, haluaako soittaa äidille, mitä haluaisi tehdä. Vastaus oli kädet puuskassa kaikkeen, että ”haluaa karkkia”. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo vähän huonoa käytöstä, mutta olisiko ajoissa alkanut "eskari-uhma" (on muuten ihan kammottava vaihe :D) ?
Hammastahna keissin ymmärrän hyvin, on syynsä siihen että on omat hammastahnat eri ikäisille, kun tarpeet erilaiset. Miksei ollut oma tahna mukana? Ihan turhaa tuollaisesta tapella.
Vierailija kirjoitti:
Hmm. No kuulostaa minusta hieman erikoiselta kyllä. Voin käsi sydämellä sanoa, että kumpikaan omista yli 5-vuotiaista ei olisi tehnyt noin (eivät ole vetäneet karkkiraivareita edes minulle tai isälleen, muita kyllä. Ja isovanhemmilleen eivät ikinä edes kiukuttele). Mutta jos on yksi kerta niin ehkä väsymys, jännitys tms vain purkautui noin.
Se,että sinun lapsesi käyttäytyvät tietyissä tilanteissa eri tavalla, ei tee tästä lapsesta epänormaalia ja sinun lapsesta normaalia. Minusta tuosta ap:n lapsesta ei voi sanoa mitään aloituksen perusteella. Mummo ehkä enemmänkin koettaa tehdä lapsesta hankalaa, pilalle hemmoteltua lasta. Mitä tuo hampaiden pesukaan meinaa? No ei yhtään mitään! Se aikuisten ”normaali pepsodent” tuntuu hirveältä lasten suussa, eikä mummo tätä tajua? Taitaa olla enemmän vikaa mummossa kuin lapsessa. Ja lapsi siis vieraassa ympäristössä vähän vieraiden aikuisten kanssa? Ehkä on turvaton ja jännittynyt, väsynytkin ehkä. Lapsen tasolle asettuminen ja hänen ajatustensa huomioiminen tietyissä määrin (esim tuo hammastahna) ei ole ”pilalle hemmottelua”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on koti-ikävää ja yökylästressiä. Nyt olisi ollut aikuisilla hyvä olla pelisilmää. Vaikkei karkkia olisikaan antanut, tilanteessa olisi varmaan voinut kokeilla jotain muunlaisia hemmottelun muotoja. Sehän nyt voi olla yhteistä kirjan lukemista, elokuvaa, majan rakentamista, pelaamista, leipomista, hieromista, melkein mitä tahansa, josta lapselle tulisi tunne, että tämä aikuinen haluaa nyt tehdä jotain, jotta minulla olisi hyvä mieli. Siis toisin sanoen lempeä ja lämpöä, kun toinen on selvästi sitä vailla. Oma lapseni alkoi tutulla perhepäivähoitajalla reagoida vähän samalla tavalla, kun jouduin itse pariksi viikoksi sairaalaan. Sitä omaa hätäänsä ja huoltaan se lapsi purkaa, eikä se sillä ohi mene, että aikuinen yrittää jotain kuria pitää. Lapsi voi toki silläkin hiljentyä, mutta ei sen olo mihinkään parane.
Jos mielestäsi lapsi on pilalle hemmoteltu ja saa aina kaiken, et kyllä pysty asiaan ainakaan noin puuttumaan. Jos lapsi käy luonasi harvoin, mikään ei siellä ole riittävän tuttua. On turha kuvitella, että voisit näillä harvoilla vierailuilla jotenkin kasvattaa lapsen pois siitä hemmottelusta, varsinkaan jos lapsi aistii että halveksut hänen vanhempiensa valintoja. Pikemminkin saat vain aikaan pelkoa lapsessa, tai vähintäänkin epämukavia muistoja yhteisestä ajastanne.
Ensinnäkin, lapsen äiti oli kieltänyt karkit ensin, koska oli saanut karkkia äidin mukaan ”koko viikon”. Kun mummi soitti kiukuttelusta lapsen äidille, sanoi, että voi sitten ostaa sitä karkkia ”tämän kerran”, mutta oltiin jo käyty siinä vaiheessa kaupassa, eikä täällä ole lähikauppoja. Ei haluttu lähteä ajamaan 2x 15 km karkin takia. Ja toisekseen, muuta puuhaa kehiteltiin kyllä, yhteistä tekemistä, mutta ei suostunut tuossa vaiheessa enää mihinkään paitsi mökötykseen. Niin lempeitä ja ymmärtäväisiä oltiin kuin vain voi olla. Keksejäkin oli ja sipsejä, eivät kelvanneet, olisi pitänyt olla karkkia. Ap
Eikös ap ensin sanonut että karkkipäivä on ja nyt sitten pitkin viikkoa saanut karkkia.
Lapsen äiti määrännyt kerran viikossa pidettäväksi karkkipäivän, mutta vaikka siellä välillä vierailenkin, niin joustaa siitä aika usein lasten kiukutellessa. Tällä vahtimiskerralla oli tosin hyvin tiukkana, joten ei ostettu kaupasta karkkeja edes varuiksi kun siellä käytiin. Olisi pitänyt arvata, että lipsuu kuitenkin. Lapsella kuitenkin jo huomattavasti ylipainoa. :( Ap
No, jos tiesit, että lipuu kuitenkin, niin miksi et ostanut etukäteen niitä karkkeja? Ei ole järkevää ostaa varastoon karkkeja lapsen kanssa.
Ja sitten karkkien etsimisestä aarteenmetsästys/luontopolun jälkeen herkkueväs, jos kerran oikeasti olet siitä ylipainosta huolissasi.
Ehdotettiin metsäretkeä, ei käynyt. Sylkäisi myös matolle ruoan kun oli kuulemma pahaa ja kaatoi maitolasin. Ap
Jos itseäsi kiukuttaa ja sulle joku avulias neuvoo että mene metsäretkelle niin kiinnostaako? Ja jatkaa viel ymmärtämättömällä linjalla vaikka olet edelleen harmissasi niin onko itselläsi ruokahalua silloin?
Miksi keksit asioita? Oltiin niin ymmärtäväisiä kuin vain voi olla. Ja varta vasten tehtiin lapsen lempiruokaa eli pizzaa haluamillaan täytteillä. Kyseltiin onko kaikki hyvin, onko surullinen, haluaako soittaa äidille, mitä haluaisi tehdä. Vastaus oli kädet puuskassa kaikkeen, että ”haluaa karkkia”. Ap
En ole keksinyt mitään, itse mainitsit metsäretken. Toi kyseleminen osoittaa lapselle teidän heikkoutta ja epävarmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo vähän huonoa käytöstä, mutta olisiko ajoissa alkanut "eskari-uhma" (on muuten ihan kammottava vaihe :D) ?
Hammastahna keissin ymmärrän hyvin, on syynsä siihen että on omat hammastahnat eri ikäisille, kun tarpeet erilaiset. Miksei ollut oma tahna mukana? Ihan turhaa tuollaisesta tapella.
Ei siitä hammastahnasta kukaan tapellut, paitsi lapsi. Ei halunnut myöskään pestä hampaita ilman hammastahnaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on koti-ikävää ja yökylästressiä. Nyt olisi ollut aikuisilla hyvä olla pelisilmää. Vaikkei karkkia olisikaan antanut, tilanteessa olisi varmaan voinut kokeilla jotain muunlaisia hemmottelun muotoja. Sehän nyt voi olla yhteistä kirjan lukemista, elokuvaa, majan rakentamista, pelaamista, leipomista, hieromista, melkein mitä tahansa, josta lapselle tulisi tunne, että tämä aikuinen haluaa nyt tehdä jotain, jotta minulla olisi hyvä mieli. Siis toisin sanoen lempeä ja lämpöä, kun toinen on selvästi sitä vailla. Oma lapseni alkoi tutulla perhepäivähoitajalla reagoida vähän samalla tavalla, kun jouduin itse pariksi viikoksi sairaalaan. Sitä omaa hätäänsä ja huoltaan se lapsi purkaa, eikä se sillä ohi mene, että aikuinen yrittää jotain kuria pitää. Lapsi voi toki silläkin hiljentyä, mutta ei sen olo mihinkään parane.
Jos mielestäsi lapsi on pilalle hemmoteltu ja saa aina kaiken, et kyllä pysty asiaan ainakaan noin puuttumaan. Jos lapsi käy luonasi harvoin, mikään ei siellä ole riittävän tuttua. On turha kuvitella, että voisit näillä harvoilla vierailuilla jotenkin kasvattaa lapsen pois siitä hemmottelusta, varsinkaan jos lapsi aistii että halveksut hänen vanhempiensa valintoja. Pikemminkin saat vain aikaan pelkoa lapsessa, tai vähintäänkin epämukavia muistoja yhteisestä ajastanne.
Ensinnäkin, lapsen äiti oli kieltänyt karkit ensin, koska oli saanut karkkia äidin mukaan ”koko viikon”. Kun mummi soitti kiukuttelusta lapsen äidille, sanoi, että voi sitten ostaa sitä karkkia ”tämän kerran”, mutta oltiin jo käyty siinä vaiheessa kaupassa, eikä täällä ole lähikauppoja. Ei haluttu lähteä ajamaan 2x 15 km karkin takia. Ja toisekseen, muuta puuhaa kehiteltiin kyllä, yhteistä tekemistä, mutta ei suostunut tuossa vaiheessa enää mihinkään paitsi mökötykseen. Niin lempeitä ja ymmärtäväisiä oltiin kuin vain voi olla. Keksejäkin oli ja sipsejä, eivät kelvanneet, olisi pitänyt olla karkkia. Ap
Eikös ap ensin sanonut että karkkipäivä on ja nyt sitten pitkin viikkoa saanut karkkia.
Lapsen äiti määrännyt kerran viikossa pidettäväksi karkkipäivän, mutta vaikka siellä välillä vierailenkin, niin joustaa siitä aika usein lasten kiukutellessa. Tällä vahtimiskerralla oli tosin hyvin tiukkana, joten ei ostettu kaupasta karkkeja edes varuiksi kun siellä käytiin. Olisi pitänyt arvata, että lipsuu kuitenkin. Lapsella kuitenkin jo huomattavasti ylipainoa. :( Ap
Ap ota seuraavan kerran hieman karkkia mukaan kun menette mummolle. Kotona ole tiukempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat, ap, ihan mun lapsettomalta siskolta, jonka mielestä minun täytyy olla pahoinpidellyt kuusivuotiastani, koska kuusivuotias uhmaa minua pukemistilanteissa.
Voihan kaiken pistää uhman piikkiin. En ole ap mutta minulla on kaksi lasta, toinen jo 7 kuten aiemmin sanoin. Pientä uhmaa oli joskus, mutta ei mitään karkuretkiä siksi, ettei saanut karkkia. Tosin pistä uhman piikkiin jos siitä tulee parempi fiilis ;)
Luulisi sinun aikuisena ihmisenä tajuavan, että lapset ovat todella, todella erilaisia. Jopa saman sisaruskatraan lapsista osa on kilttejä ja laimealuonteisia, toiset taas räiskähteleviä ja itsepäisiä.
Vain nolo ja mistään mitään tietämätön äiti kuvittelee, että lapset ovat kaikki syntyjään samanlaisia ja kasvatus on ainoa tekijä, joka vaihtelee. Kyllä ihminen on aina perimänsä ja ympäristönsä summa!
Mutta niinhän se mene, että jos lapset ovat tuurilla olleet helppoja ja laimeita, luulee olevansa sen takia erinomainen kasvattaja 😂
Mitä tulee ap:n kuvaamaan lapsenlapseen - ap lienee tuossa se mummo tai lapseton täti? - niin kuulostaa aika temperamenttiselta tosiaan tuo viisivuotias. Mutta ihan normaalin rajoissa tuo on!
Voihan hyvin olla, että lapsen vanhemmat ovat ennen vieralua menneet tyhmyyttään lupailemaan lapselle, että "mummolassa on kivaa, mummo ostaa sulle varmaan herkkuja ja karkkia". Ja jos mummolla on ollut pitkäveteistä, kotiin on kova ikävä EIKÄ edes niitä luvattuja herkkujakaan saa, niin se kulminoituu niiden karkkien saamattomuuteen, vaikka taustalla onkin kaikenlaista muutakin pettymystä ja ikävää.
Ylipäätään en suosittele ketään tuomitsemaan toisten kasvatustapoja yhden lyhyen vierailun perusteella. Taustoja tuntematta.
Hyvä. Kirjoitan sitten sen, mitä olet ilmiselvästi halunnut:
Lapsi on pilalle hemmoiteltu läski p****kasa.
Hänestä ei tule koskaan mitään, jää lukutaidottomaksi, 8-vuotiaana on jo viimeistään roudaamassa pussikaljaa, käyttämässä huumeita ja tekemässä rikoksia.
Äitinsä vika, kun syöttää koko ajan karkkia, antaa periksi, ja antaa kaiken mitä lapsi haluaa ja keksii. Kyllä normaalin lapsen tulee olla haluamatta karkkia isovanhemmilta, normaali lapsi ei koskaan karkaa, normaali lapsi syö mitä tahansa, normaali lapsi ei vahingossakaan kaada maitolasia, normaali lapsi haluaa aina pahoilla mielinkin ollessaan metsäretkelle. Itse asiassa normaali lapsi ei tule koskaan pahalle tuulelle, pahoita mieltään eikä edes itke, jos kaatuu tai jää auton alle. Normaalin lapsen suu ei pala tavallisesta Pepsodentistä. Normaali lapsi ei ole allerginen millekään.
Normaali lapsi on aina aurinkoinen, hymyileväinen ja osaa kaikki käytöstavat.
Tästä viestistä odotan suurta määrää positiivisia peukkuja.
Merkillinen asenne lähteä syyttää kotia ja vanhempia kun itse ei pärjää.
Eikös ap ensin sanonut että karkkipäivä on ja nyt sitten pitkin viikkoa saanut karkkia.