Lue keskustelun säännöt.
Ystävä loukkaantui, kun ei päässyt katsomaan vastasyntynyttä sairaalaan
19.12.2019 |
Eikä tunnu ymmärtävän, että kaipaan/kaipaamme hieman rauhaa ja totuttelua uuteen tilanteeseen. Synnytyskään ei mennyt ihan nappiin, joten toipuminen ei tule tapahtumaan hetkessä. Muut osaavat ottaa asian huomioon ja kehottavatkin lepäämään ja rauhoittumaan. Ystäväni haluaisi kovasti tulla sylittelemään pientä vauvaa ja katselee tämän nukkumista ja silittelee samalla. En oikein pidä siitä, sillä vauva saattaa herätä. On herännytkin ja ystävä hihkuu riemusta, että nyt saa vauvan syliin ja yritän mennä "väliin" ettei vauva pelästy vieraita kasvoja. On moneen kertaan maininnut kuinka olisi halunnut tulla sairaalaan eikä ymmärrä käytäntöä (vain isovanhemmat saavat tulla sairaalaan) ja haluaa nähdä vauvaa usein, kun se on vain hetken niin pieni. Onko tilanne hieman outo vai kuvittelenko vain? Tulee hieman mieleen ketju "vauvan tehtävä hoitaa isoäitiään", vaikka käyttäytymistä ei voi mitenkään verrata ketjussa mainittaviin tilanteisiin.
Kommentit (38)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loukkaantuiko pahastikin? Oli kuitenkin tapaturmien ensiapu lähellä.
Sinne mennään kohteliaisuudesta ja siksi kun kinutaan.[/quote]
Näin minäkin kuvittelisin. Vain isovanhemmat ovat halunneet tulla.
Oletteko erityisen läheisiä? Ehkä hän luulee olevansa tärkeämpi tai läheisempi kuin onkaan. Vanhemmat päättävät miten toimitaan, sillä selvä.
Vierailija kirjoitti:
Loukkaantuiko pahastikin? Oli kuitenkin tapaturmien ensiapu lähellä.
Aika pahasti. Ehkä psykiatrinen puoli olisi ollut osuvampi?
Sanot, että ottaa vauvakirjat ja synnytysoppaat käteensä ja tutustuu asioihin. Kun kerran asiat noin ottaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran sanon vielä, että hän kiven kovaa väittää ymmärtävänsä miltä minusta tuntuu. Kuinka rankkaa on lapsen kanssa ym. ja kuinka hän haluaa auttaa. Mutta kun se tarvittava apu olisi se, että saadaan olla perheen kesken. Kun kieltäydyn avusta, hän loukkaantuu ja kokee itsensä hylätyksi ja kelvottomaksi.
Ap
Tilanne, jossa ystävyyttä testataan. Ei vaikuta oikealta ystävältä. Oikea ystävä kuuntelisi sinua ja toiveitasi. Ajattelisi sinunkin tarpeitasi eikä vain omiaan. Tottakai toivuttuasi jaksat taas paremmin. Tilanne vaatii häneltä enemmän ymmärrystä. Ehkä olet asettanut omat tarpeesi aina muiden tarpeiden tieltä? Nyt hän joutuukin olemaan se, joka joustaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävä taitaa tarvita oman vauvan, tai jotain muuta sisältöä elämäänsä.
Vastasyntynyt ei kyllä pelästy vieraita kasvoja.
Jaaha. Joku on herännyt siihen sinkkuelämän jälkeiseen "KAVERIT ON TÄRKEITÄ, MIEHET VAIHTUU" -aatteen faktapohjaiseen murtumiseen.
Niin, ne kaverit ja ystävät on vain ystäviä. Jos ne ovat liian läheisiä, ja kuvittelevat olevansa perhettä ja puolisoa tärkeämpiä, olet antanut niille väärän kuvan.
Syytä siis itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaaha. Joku on herännyt siihen sinkkuelämän jälkeiseen "KAVERIT ON TÄRKEITÄ, MIEHET VAIHTUU" -aatteen faktapohjaiseen murtumiseen.
Niin, ne kaverit ja ystävät on vain ystäviä. Jos ne ovat liian läheisiä, ja kuvittelevat olevansa perhettä ja puolisoa tärkeämpiä, olet antanut niille väärän kuvan.
Syytä siis itseäsi.
No mutta katsos kun ei sukulaisellakaan ole oikeutta rikkoa vanhempien ja vauvan rajoja. Saati sitten käyttäytyä noin. Eihän se ystävän tärkeys mihinkään katoa, mutta eihän kukaan voi kuivitella saavansa käyttäytyä kuten haluaa.
Yrität mennä väliin ettei vauva säikähdä :D ei se vastasyntynyt säikähdä tai osaa vielä vierastaa.. kuulostat aika omivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävä taitaa tarvita oman vauvan, tai jotain muuta sisältöä elämäänsä.
Vastasyntynyt ei kyllä pelästy vieraita kasvoja.
Juuri näin.
Kuvitellaanpa, että tilanne jatkuu samanlaisena. Siinä vaiheessa kun vierastaminen alkaa, pitäisi äidin kuitenkin osata/saada puolustaa lastansa. Vähän vanhempi vauva voi pelästyäkin.
Ei tietenkään pelästy vieraita kasvoja, mutta ei kai sekään kivaa ole, kun joku varta vasten herättää. Ihan vain siksi, että ehtii vierailunsa aikana sylitellä lasta. Huuto siitä syntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minua vaivaa enemmän vauvan herääminen. Ei kai se vastasyntynyt ketään vielä pelästy, onhan sairaalassakin paljon porukkaa. Herätessään itkee. Otan vauvan syliin ja ystävä toteaa, että voisihan hänkin vauvan rauhoittaa, varmasti hänkin siihen pystyisi. Kirjoitin asiasta, koska minusta koko tilanne on outo. Ylireagoinko minä? Vai johtuuko kaikki hormoneista... Kiitos vastauksista. Yritän vain selvittää ajatuksiani kaiken keskellä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Missä vielä pääsee ystävätkin katsomaan vauvaa sairaalaan?
No ainakin mun synnytyssairaalassa kävi nyt kesällä ystäväki vierailulla. Ei ollut mitään vierailuaikojakaan, sanottiin vaan, että otettava huonekaverit huomioon. Olin yksin huoneessa.
Kyllä suomalaiset on omituisia. Perheemme on suomalais-italialainen ja minusta oli ihanaa kun tuli paljon porukkaa katsomaan meitä sairaalaan.
Sairaalan käytännöt varmaankin eroavat toisistaan. Meille sai tulla isovanhemmat. Tapaaminen mielellään huoneen ulkopuolella, ettei huonekaveri häiriinny. Kukkasia ei saanut tuoda. Vierailuajat olivat tarkat, myös isän kohdalla. Säännöt ovat sitä varten, että kaikilla on rauha. Mitä enemmän vieraita käy, sitä suurempi riski vastasyntyneillä on sairastua.
Yksi kavereistani kyseli jatkuvasti vauvan perään ja oli tulossa milloin tahansa katsomaan. Kertaakaan en kutsunut tai pyytänyt, hän teki aina aloitteen. Jonkin ajan kuluttua valitti etten pyydä häntä mihinkään eikä ikinä nähdä ilman vauvaa. Missä välissä, ihmettelin vain, kun hän oli aina tulossa vauvaa katsomaan. Siihen varmaankin liittyi väärinkäsityksiä puolin ja toisin. Näimme siis jatkuvasti, mutta olisi vielä pitänyt nähdä erikseen ilman vauvaa. Oli outoa, kun ei ennen vauvaa nähty edes kovin usein.
Pidä puolesi. Ei vaikuta ihan normaalilta.