Löydät maasta lompakon täynnä käteistä rahaa, mitä teet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä sen näkee miten paljon on epärehellisiä ihmisiä, noin puolet ainakin.

Tässä näkee, ketkä kirjoittavat aihe vapaalle.

Hys. Tännehän kirjoittavat koulutetut, hyvässä työssä olevat hyvin säilyneet naiset jotka ainakin saivat sen komean ja menestyneen alfan.

Sellaiset ihmiset eivät palauta lompakkoa koska sieltä löytyvät pari kymppiä tulevat tarpeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei lompakko mitään, mutta mitäpä teet kun löydät koiralenkillä 50 000e maakätköstä metsässä? Otin rahat talteen ja vuosi oli silloin siis 2007.

Millä tavalla oli kätketty? Olisin toiminut samoin. Olisko ollut huumerahaa?

Otan rahat ja vien löytötoimistoon tmv. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä sen näkee miten paljon on epärehellisiä ihmisiä, noin puolet ainakin.

Siitä puolikkaasta vain osa on oikeasti kelmejä, loput trollaavat :D

Minun minun minun .. .. ..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä sen näkee miten paljon on epärehellisiä ihmisiä, noin puolet ainakin.

Siitä puolikkaasta vain osa on oikeasti kelmejä, loput trollaavat :D

En usko, että trollaavat. Palsta on varkaiden paratiisi.

ohis

Katson, josko lompakossa olisi jotain yhteystietoja omistajalle, puhelinnumeroa tai osoitetta. Jos näin, ottaisin suoraan yhteyttä häneen. Muutoin kiikutan löytötavaratoimistoon. 

Jos asuisin suomessa, veisin lompakon poliisille jos lompakossa ei olisi henkilön yhteystietoja. Muuten pyrkisin ottamaan yhteyttä lompakossa olleiden tietojen mukaisesti. Täällä eteläamerikassa ottaisin rahat itselleni sillä niitä on turha viedä korruptunoituneille poliiseille jotka veisivät rahat itse.

Vierailija kirjoitti:

Noukin ylös ja tipautan postilaatikkoon. Posti palauttaa. Eikä ole kyllä mitään syytä alkaa kenenkään seteleitä viemään, kun itsellä on sijoituksissa reilut puoli miljoonaa. En tosiaan tarvitse kenenkään varastettua satasta.

Mikä takaa, että postilaatikon tyhjentäjä on varmasti rehellinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä sen näkee miten paljon on epärehellisiä ihmisiä, noin puolet ainakin.

Siitä puolikkaasta vain osa on oikeasti kelmejä, loput trollaavat :D

Tai sitten suurin osa noista "rehellisistä" trollaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä sen näkee miten paljon on epärehellisiä ihmisiä, noin puolet ainakin.

Siitä puolikkaasta vain osa on oikeasti kelmejä, loput trollaavat :D

Tai sitten suurin osa noista "rehellisistä" trollaa.

Eihän se ole mitään trollausta, jos kertoo olevansa tylsän normaali rehellinen ihminen - ei sillä saada aikaan kuohuvaa keskustelua. Valehdella toki joku voi siten. Mutta tuskin kovin moni viitsii. Mitä siitä hyötyisi tässä nimettömässä keskustelussa.

Oma kokemukseni on se, että iso osa ihmisistä on ihan hyväntahtoisia kunnon kansalaisia. Perustuu oikeaan elämään, ei nettipalstoihin, joilla trollit ja huonokäytöksiset ihmiset ahkeralla metelöinnillään antavat kuvan että heitä olisi enemmänkin kuin oikeasti on.

Pistän taskuun.

Vierailija kirjoitti:

Tässä sen näkee miten paljon on epärehellisiä ihmisiä, noin puolet ainakin.

  Heille ei sitten varmaan ole kotona opetettu. Mutta aikuisenakin voi rehellisyyttä oppia ja omille lapsilleen tähdentää. Huonolla tuurilla saattaa varkaus jopa tallentua valvontakameran nauhalle.

Muistelen, että kun oli tehty vastaava testi eri maissa (moniko palauttaa löytämänsä lompakon), niin suomalaiset sijoittuivat ihan kärkisijoille rehellisyydessä.  Ei meidän siis tarvitse hävetä.

Vierailija kirjoitti:

Vien löytötavaratoimistoon tietysti. 

Näin. Siinä on todennäköisesti myös tärkeitä papereita ja kortteja. Jos löydän maasta pelkän setelin niin arvosta riippuen joko otan itselleni tai vien viranomaisille. Jos maassa olisi vaikka 1000 euroa nippuna niin en ottaisi itselleni. Epäilisin ensimmäisenä sitä feikkirahaksi, sitten huumeporukoiden rahaksi ja lopulta maalaisin mielikuvan köyhän perheen sukanvarsisäästöistä jotka lapsi on hukannut hankeen ja minun olisi pakko viedä se pois :D

Hihhulina olen sitä mieltä että varastettu raha ei voi tuoda mitään hyvää. Veisin poliisiasemalle.

Aikanaan sain korvilleni kaupassa poimittuani 2e lattialta. Kassahenkilö alkoi syyttämään varkaaksi, koska oli nähnyt, että poimin kolikon, mutta en palauttanut sitä tiputtajalleen.. En tiennyt kuka tiputtaja oli enkä saanut vastausta kysyttyäni sitä. Yritin tyrkyttää kolikkoa myyjällekin, joka sitä ei huolinut vaan jatkoi tiuskimista. Lopuksi meni hermo jonka seurauksena viskasin kolikon myyjän syliin, jätin ostoksetkin kesken ja poistuin paikalta.

Joten.. En valitettavasti osaa vastata tähän kysymykseen mitenkään selkeästi. Mutta maailma on sekaisin. Ansaitsisin 2 euroiseni tästä kärsimyksestä ja arvista. Ehkä veisin sen 2e lompakosta ja palauttaisin loput omistajalleen. En tiedä. Riippuu todennäköisesti sen hetkisestä mielentilastani. Edellä mainitun tilanteen jälkeen pitäisin koko saatanan lompakon varmaan jo itselläni tai vaihtoehtoisesti jättäisin niille sijoilleen. Ihmiset on kiittämättömiä kuitenkin.. Kukaan ei ansaitse kohteliaisuuksia nykypäivänä.

Itse en hukkaa rahojani. Puhelinkotelo korttipidikkeineen on kätevä ja niin tärkeä etten sitä hukkaa vaikka mikä tulisi. Jotain hyötyä puhelinriippuvuudesta.

P.S Kivittäkää vaan. I don't give a shieeeeet B)

Kulkisin lompakon ohi ilman että edes koskisin siihen koska se ei ole minun lompakko. En siis tulisi koskaan tietämään, että olisiko siellä rahaa vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin maasta kerran muutaman kympin, ei muuta. Jätin siihen ja jatkoin matkaa, vaikka itsellä oli rahat loppu.

En kokenut oikeaksi ottaa niitä, entä jos ne kuuluivat jollekin toiselle köyhälle?

Pitää ihan kysyä näiltä pyyteettömiltä ja jopa itsenihilisteiltä kuulostavilta ihmisiltä, mikä on tuon ajatusmaailman takana ja synnytäänkö vai tullaanko tuollaiseksi jonkun kokemuksen tai kasvatuksen kautta? Esim. onko uskonto tuossa takana kenties? Itse nimittäin olen lapsesta pitäen ollut minä itse minulle ensin-ihminen, eli otan niin paljon kuin saan ja jos muille jää niin jää ja ei väliä vaikkei jäisi kunhan minä olen saanut kaiken mitä haluan. Pätee myös tämän aloituksen aiheen kanssa.

Hei, piti vastata sinulle jo aiemmin, mutta kyllä olen uskovainen itseasiassa. En tiedä onko se pelkästään sitä, en ole aina ollut uskossa. Olen aina luullut että suurin osa ihmisistä tekisi samoin. Ehkä kun on itse kokenut epäoikeudenmukaisuutta elämässään paljon, ei halua muidenkaan kärsivän?

Tiputin kerran muuten lompakkoni ilmeisesti bussista noustessani, Tampereella. En edes huomannut, olin kävellyt viereiseen taloon. Puhelin soi melko pian ja pohdin jätänkö vastaamatta, tuntematon nro! Onneksi vastasin, jokin pariskunta sieltä soitti että olivat löytäneet lompakkoni maasta ja kävin sitten hakemassa sen. Aluksi kun sanoivat että lompakko on löytynyt, olin skeptinen että oliko se edes kadoksissa mutta en löytänyt sitä niin uskoin pariskuntaa ja kävin hakemassa sen. :) Olin tuolloin 16v niin vähän varauksella lähdin illalla "noutamaan lompakkoa" iltasella tuntemattomilta.. joten jos löydän lompakon, se on luottamustehtävä! Vähän kuin Frodolla. :)

Löysin kerran. Lompakosta löytyi ( mahdollisen omistajan?) nimi ja puhelinnumero. Kännyköitä ei silloin vielä ollut. Lähellä oli R-kioski, mutta ei puhelinkoppeja. Pyysin kioskilta, josko saisin maksua vastaan soittaa lompakon puhelinnumeroonä. Ei annettu soittaa. Kyselin myyjältä tietäisikö hän missä on lähin puhelinkoppi. Samassa tuli nainen koputtamaan olkapäähän, että teillä näkyy olevan minun lompakkoni kädessäni ja suhtautui minuun kuin olisin varas ja aikeissa tuhlata heti hänen omaisuutensa kioskin nallekarkkeihin. Luovutin lompakon hänelle ihan sanattomana ällistyksestä syytösryöpyn johdosta. En muista tuliko siinä edes nimeä kysyttyä. Jälkikäteen tullut mieleen sekin mahdollisuus, että hän on vain nähnyt minun poimineen lompakon maasta ja päätellyt etten tiedä kenen se on ja voi tekeytyä omistajaksi, vaikkei ole. No suomalaiset ovat rehellisiä, joten kyllä hän varmastikin omistaja oli. Vaikka onhan se niinkin, että yleensä kaikki tekevät toisista oletuksia sen perusteella miten itse toimisivat.

Terveisiä vaan Savonlinnaan, jos siellä joku muistaa saaneensa pudonneen lompakkonsa takaisin R-kioskin luukulla, joskus 80-90-lukujen taitteessa.