Älkää hitto soikoon ottako niitä taaperoita mukaan musiikkiopiston konsertteihin

Vierailija kirjoitti:

Tunnustan, että olin itse lapsena ja nuorena juuri tuollainen vapaan kasvatuksen tuotos: Bussissa sain itkeä koko matkan suoraa huutoa, kun suutuin isälle. Isosiskon joulujuhlassa menin penkkirivin alle kirkumaan, koska lastenohjelmat jäi juhlan takia näkemättä. Äiti ja isä antoivat huutaa, koska "kyllä se joskus rauhoittuu". Rauhoituin yli tunnin päästä, olin 6v.

Minulle ja siskolle tuli usein vieraat vanhemmat ihmiset torumaan ja silloin joko me, tai äiti/isä haistateltiin tälle. Esim pankissa joku mummoasiakas ärähti, kun juoksimme ja siskoni kaatoi huonekasvin. Loppuajan trollasimme mummoa erilaisilla kepposilla.

Sitten myöhäisteininä olikin työn ja tuskan takana oppia tajuamaan, että se oma käytös ei aina välttämättä ole tervettä itsensä toteuttamista ja varsinkin siinä täysi-iän kynnyksellä perseilystä sai jo muutakin, kuin pahoja katseita ja parit huudot.

Esim. 16-vuotiaana loukkaannuin vielä verisesti, kun sain kuulla, ettei ollut ok kajauttaa "Äiti koska me painutaan v.ittuun täältä?" kesken hautajaisten. Nykyään olen sitä mieltä, että tuo on todella röyhkeää tuon ikäiseltä ja, vaikka työstänkin käytöstapojani edelleen, niin lipsahduksia silti välillä tulee. Ei noin pahoja sentään enää

Varmaan sun vanhemmat ihmettelivät, kun juhliin tuli kutsu ”vain aikuisille” ja sitten siellä oli muiden lapsia paikalla.... täällä oli joskus joku aloitus tällä aiheella.

Vierailija kirjoitti:

Joka viikko näkee näitä jotka antaa lapsensa kiljua ja riehua julkisessa liikenteessä. Perusteluna, että nokun se on vaan sellainen lapsen reaktio. 

Niinpä, kun "meillä on vaan sellainen TEMPERAMENTTINEN Iiduli niin hän on sellainen luonnostaan". Nämä on nämä samat kun yksi äiti puhui muutaman kuukauden ikäisestä tyytymättömästä vauvastaan: hyvä vaan että on temperamenttia niin ei sitten kukaan tule hyppimään nenille. Ihanaa!

Ikävimmät tilanteet eivät liity niinkään kiljuviin pikkulapsiin, vaan kehitysvammaisiin.

Kirjoitan tähän ketjuun siksi, että harmillisin juttu tapahtui nimenomaan musiikkiopiston konsertissa. Tästä on tosin aikaa yli 10 vuotta, ehkä jokin on muuttunut. 

Yritimme valita istumapaikat mahdollisimman sivusta, mikä oli virhe. Juuri ennen konsertin alkua pariskunta (mukana myös taapero) kärräsi viereemme pyörätuolilla henkilön, joka oli selvästi vakavasti kehitysvammainen, arviolta 10+ vuotias poika. 

Ensimmäisen esityksen alusta asti alkaen tämä henkilö alkoi MÖLISTÄ. En millään muulla tavalla osaa kuvailla sitä ääntä, joka hänestä lähti. Vanhempien reaktioista päätellen mölinä oli hyvä juttu. Harmi vain, että kukaan lähellä istunut ei mölinän alta voinut kuulla esityksistä yhtään mitään.

Kun tuli kyseisen henkilön pikkusiskon vuoro esiintyä, niin siitähän ilo irtosi. Pikkusisko tuli lavalle ja ensimmäiseksi löysi vanhempansa yleisön joukosta. Tyttö soitti viulua hyvin, hyvin hapuillen pianosäveltäjän kanssa. MÖLINÄ vain koveni, kunnes lopulta pikkusisko lopetti soittamisen ja itku kurkussa sanoi vanhemmilleen: "oliko pakko tuoda XXX tänne pilaamaan kaikki" ja itkien poistui lavalta. Lavalta poistumiseen kehitysvammainen reagoi valtaisalla mölinällä. Muu yleisö ei heti tiennyt, mitä tehdä, kunnes aloitti raikuvat aplodit. 

Tuntui todella pahalta tämän pikkutytön vuoksi. 

Eilen olin omissa valmistujaisissani jossa joku niin ikään valmistuneen lapsen isä tms. Päätti antaa lapsen kiljua suoraa huutoa ensimmäiset 10 minuuttia. Useampikin ihminen kääntyi katsomaan taakse paheksuvasti. Ja minusta on siis täysin ok tuoda lapset tällaisiin tilaisuuksiin mutta huomioitava se, että jos siellä aletaan kirkua suoraa huutoa, sitten viedään lapsi ulos tilasta rauhoittumaan.

Lahti, Sibeliustalo, kuluvan viikon torstain Lumiukko-esitys, keskiosa ja ylin parvi:

Yksi vauva itkee, ja äiti poistuu lapsen kanssa monta kertaa niin, että ovi käy ja valo kajastaa ovesta vähän väliä. Saman perheen lapsista yksi kyselee koko ajan, että koska lähdetään. Konsertin päätyttyä oma lapseni kertoo, että yksi perheen lapsista puolestaan potki hänen penkkiään koko esityksen ajan, ja osui muutaman kerran jalallaan myös niskaan. Pyysin lastani seuraavan kerran kertomaan kesken esityksen, jos tuollaista on.

Suuttukaa ihan rauhassa seuraavasta, mutta en välitä: omat kolme lastani istuivat todella nätisti ja rauhassa tämänKIN esityksen, taputtivat muiden mukana ja pysyivät paikoillaan ja hiljaa. Ikähaarukka 4-10.