Älkää hitto soikoon ottako niitä taaperoita mukaan musiikkiopiston konsertteihin
Tai pakatkaa sitten niin paljon virikettä mukaan, että saatte hänet hiljaiseksi. Tai vaihtoehtoisesti poistukaa yleisöstä, jos hiljaa oleminen ei onnistu. Älä ainakaan koko konsertin aikaa hyssyttele tai anna avainnippua leluksi.
Toiset on harjoitelleet esiintymiseen ja yleisössä meteli on niin kovaa, että esiintyjät häiriintyy. Myös muiden lasten vanhemmat mielellään kuulisivat oman lapsensa soiton. Et vain sinä.
Kiitos. (Ja paskamyrsky alkakoon.....)
Kommentit (125)
Mielestäni se on tosiaan paikka, jossa voi harjoitella konserttikäyttäytymistä, mutta häiritä ei saa! Jos alkaa itku tms. niin on lähdettävä ulos.
Minua häiritsee Oppilaskonserteissa videoijat. Miksi kappaletta ei voi vain kuunnella? Eihän oikeassakaan konserteissa kuvata, missään tapauksessa. Siksi harmittaa että täyttyy katsella kännykkänäyttöjä. Vasta kävin jo aivan laadukkaan, puoliammattilsisen nuoriso-orkesterin konsertissa, ja edessä yksi Urpo äiti kuvasi koko konsertin. Otti päästä raskaasti!
Ihme mukuloidensa puolustelijoita täällä. Vaikka kuinka haluatte opettaa lapsellenne konserttikäyttäytymistä tai joudutte muuten ottamaan taaperon mukaan, ei se oikeuta pilaamaan muiden katsojien elämystä saati esiintyjien!
Ja tiedän mistä puhun, mun nuorin on tosi vilkas poika, jolle suosiolla järkkäsin hoitopaikan, poistuin joskus käytävään jne. Ei ois tullu mieleenkään antaa häiritä.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni se on tosiaan paikka, jossa voi harjoitella konserttikäyttäytymistä, mutta häiritä ei saa! Jos alkaa itku tms. niin on lähdettävä ulos.
Minua häiritsee Oppilaskonserteissa videoijat. Miksi kappaletta ei voi vain kuunnella? Eihän oikeassakaan konserteissa kuvata, missään tapauksessa. Siksi harmittaa että täyttyy katsella kännykkänäyttöjä. Vasta kävin jo aivan laadukkaan, puoliammattilsisen nuoriso-orkesterin konsertissa, ja edessä yksi Urpo äiti kuvasi koko konsertin. Otti päästä raskaasti!
Itse olen välillä pyytänyt äitiäni videoimaan jotta voisin nähdä oman esitykseni myöhemmin.
Minulla on kolme lasta käyneet musiikkiopiston - kaksi heistä suorittaneet MOT-tutkinnon. Lukuisissa musiikkiopiston konserteissa istuneena en ole huomannut, että tämä olisi jokin yleinen ongelma. Enemmän minua on harmittanut se, että monet pienten lasten vanhemmat lähtevät lasten kanssa kesken konsertin pois ja harva jää paikalle kuulemaan, kuinka upeasti ohjelmassa viimeisenä tai toiseksi viimeisenä oleva lapseni soittaa. Tai siis toki tajuan, että joskus on pakko lähteä, jos lapsi ei jaksa, mutta olisi kiva, jos myös niillä viimeisillä esiintyjillä olisi enemmän kuuntelijoita.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että suomalaisilla ihmisillä on niin paljon sosiaalista ahdistuneisuutta, kun tavallisiin elämään kuuluviin asioihin, kuten pienen lapsen eläväinen käytös suhtaudutaan näin tuomitsevasti. Pieni taapero kuuluu perheeseen eikä häntä todellakaan kuulu jättää pois perheen elämään liittyvistä tilanteista, kuten siskon tai veljen esityksestä. Esiintyjilläkin on hyvä oppia, että elämää tai esitystilannetta ei voi aina hallita. Esitys voi keskeytyä tai mennä ”pilalle” monesta muustakin syystä. Se on vain elämää ja sen kanssa on hyvä oppia tulemaan toimeen. Ei elämä ole täydellistä eivätkä esitykset aina onnistu täydellisesti.
Musiikkiopiston esitykset eivät nyt ole niin erikoislaatuisia tilanteita, etteikö taaperot voisi niihin osallistua. Jos jokin esitys on niin tärkeä, että taaperon läsnäolo pilaa kaiken, niin sitten siitä olisi hyvä mainita kutsussa ”Esitykseen ovat tervetulleita 5 vuotta täyttäneet ja sitä vanhemmat lapset” tai ”Esitys ei sovellu alle 3-vuotiaille” tms. Voi hyvänen aika! Ei ihme, että Suomessa ei enää synny lapsia. Pienen lapsen kanssa pitäisi ilmeisesti eristäytyä neljän seinän sisälle, ettei pieni taapero vaan häiritse ketään tai pilaa kenenkään esitystä.
Ei mitään käytöstapoja sinulla.
Musiikkiopiston esitykset ovat piinallisia myös aikuisille kuulijoille. Ollaan rehellisiä eikä kaunistella.
Vierailija kirjoitti:
Joo, vanhemmilta vaaditaan tilannetajua.
Lapsiviha mistä puhutaan on oikeasti huonovanhempi-vihaa.
Hämmästyttävän yksinkertainen tosiasian huomio. Tuota sanaa pitää alkaa käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Musiikkiopiston esitykset ovat piinallisia myös aikuisille kuulijoille. Ollaan rehellisiä eikä kaunistella.
Riippuu esityksestä. Kyllähän ne aloittelijoiden esitykset ovat usein aika vajavaisia (mutta usein esiintyjän olemus korvaa sitä), mutta olen kuullut myös monia todella upeita esityksiä - muidenkin kuin omien lasteni.
Vierailija kirjoitti:
Musiikkiopiston esitykset ovat piinallisia myös aikuisille kuulijoille. Ollaan rehellisiä eikä kaunistella.
Olen ollut sekä esiintyjä, että kuulija ja voin kertoa sen esiin esiintymisen olevan rankempaa. Ja herkempiä. Kuulijana, et koe häiriöiden olevan henkilökohtaista, mutta esiintyjänä tuntuu siltä. Varsinkin nuorena. Ja hävettää, "miksi se lapsi parkui juuri minun kohdallani". Vaikka siinä ei ole hävettävää, silti.
Vierailija kirjoitti:
Mihinkäs se taapero jätetään?
Kotiin. Joko vahdit sitä siellä kotona itse, tai sitten järjestät jonkun muun vahtimaan sitä. Voit viedä taaperon myös esim. kaverille tai sukulaiselle hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Katsokaapa youtubesta kristittyjä yhteisöjä, jotka pitävät kokouksiaan pienissä tiloissa. Joka kerta kuulijoiden joukossa on vähintään yksi vauvaikäinen lapsi, joka itkee tai kiljuu puhujan päälle ko saarnan ajan.
Olen ollut tälläisissä kokouksissa, aivan käsittämätöntä, vanhemmat ei tee mitään, lapset huutaa, riehuu, itkee, juoksentelee päin istuvia ihmisiä. Se siitä puheesta sitten ja Jumalan hengen läsnäolosta, ei ihme että ihmisiä ei tule uskoon, liikaa muut meteliä ympärillä
Toi ei ole hyvä kohta raamatussa : antakaa lasten tulla tyköni älkää estäkö heitä sillä sen kaltaisten on valtakunta.
Tuskin Jeesus tarkoitti että lapsi saa häiriköidä kun vanhemmat vaan istuu niin kuin ei näkiskään lapsiaan
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että suomalaisilla ihmisillä on niin paljon sosiaalista ahdistuneisuutta, kun tavallisiin elämään kuuluviin asioihin, kuten pienen lapsen eläväinen käytös suhtaudutaan näin tuomitsevasti. Pieni taapero kuuluu perheeseen eikä häntä todellakaan kuulu jättää pois perheen elämään liittyvistä tilanteista, kuten siskon tai veljen esityksestä. Esiintyjilläkin on hyvä oppia, että elämää tai esitystilannetta ei voi aina hallita. Esitys voi keskeytyä tai mennä ”pilalle” monesta muustakin syystä. Se on vain elämää ja sen kanssa on hyvä oppia tulemaan toimeen. Ei elämä ole täydellistä eivätkä esitykset aina onnistu täydellisesti.
Musiikkiopiston esitykset eivät nyt ole niin erikoislaatuisia tilanteita, etteikö taaperot voisi niihin osallistua. Jos jokin esitys on niin tärkeä, että taaperon läsnäolo pilaa kaiken, niin sitten siitä olisi hyvä mainita kutsussa ”Esitykseen ovat tervetulleita 5 vuotta täyttäneet ja sitä vanhemmat lapset” tai ”Esitys ei sovellu alle 3-vuotiaille” tms. Voi hyvänen aika! Ei ihme, että Suomessa ei enää synny lapsia. Pienen lapsen kanssa pitäisi ilmeisesti eristäytyä neljän seinän sisälle, ettei pieni taapero vaan häiritse ketään tai pilaa kenenkään esitystä.
Musiikkiopiston esitykset nimenomaan on eeityislaatuisia ja varsinkin niille esiintyjille. Ammattilainen pystyy handlaamaan tilanteita, mutta pieni muusikonalku voi järkyttyä pitkäksi aikaa.
Jatkan vielä tuosta esiintyjänä olemisesta nuorena. Jos oman kappaleen kohdalla taaperolta tippuu avaimet, niin tuntuu, että esitys meni pilalle. Ja siinä ei syytä taaperoa , vaan tavallaan soimaa itseään. Se "epäonnistuminen" vaikuttaa itsetuntoon. Esitys meni pilalle, vaikka olisi soittanut hyvin ja ulkopuolinen tajuaa, että kyse olisi aivaimista. Eikä se ollut vain minun persoonallisuuden ominaisuus. Siitä puhuttiin esiintyjien kesken.
Täällä huonot äidit puolustaa huonojen lastensa käytöstä. Kyllä jotkut vihaa niitä lapsia joita ei kielletä eikä ole tilannetajua siihen jos lapsi ei osaa olla hiljaa ja rauhassa teatteri esityksen aikana
Kertoo vanhempien välinpitämättömyydestä yrittävät sitten tuota et suomi on lapsi iha mielinen maa koska pelkäävät omaa huutavaa kakaraansa jolle ei opetettu käytöstapoja ja jota ei kielletä
Vierailija kirjoitti:
Musiikkiopiston esitykset ovat piinallisia myös aikuisille kuulijoille. Ollaan rehellisiä eikä kaunistella.
Jos et viihdy niin ei kai kukaan sinua sinne pakota? Pysy siis pois ja vie mölyävät kakarasi mukanasi.
Luulisi että tulee ihan selkärangasta, jos lapsi alkaa meluamaan ja häiritsemään niin poistutaan käytävään rauhoittumaan ettei häiritä esiintyjiä ja katsojia. Miksi yhdellä huutajalla olisi oikeus terrorisoida koko salia? Ja tietysti tähän liittyy se että sen mahdollisesti huutavan taaperon kanssa jäädään mahd taakse ja reunaan jotta poistuminen on helppoa. Onneksi tässä keskustelussa valtaosa ovat ajattelevia ihmisiä, harvempi noita huutajia puolustaa.
Me olemme tänä syksynä käyneet 4-vuotiaan kanssa muutamassa musiikkiopiston konsertissa katsomassa isosiskon esityksiä. Lyhyemmät ns. matineat kuopus on jaksanut hyvin, ja taputtaa innoissaan aina esityksen lopussa ihan jokaiselle. Herkkuja en ole ottanut mukaan, mutta pieni vihko ja kynä oli mukana kun olimme pidempään kestävässä joulukonsertissa. Siellä otetiin takarivin paikka, ja annoin lapsen ottaa kengät pois ja seistä tuolilla (tuoli seinää vasten) että näkisi edes jotain. Isä ja isoveli olivat lähempänä ottamassa kuvia. Kolmanneksi viimeisen kappaleen aikana sitten poistuttiin muualle, kun kaksi tuntia väliaikoineen alkoi tulla täyteen.
Annan kuopuksen yleensä vähän liikkua, siis omassa tuolissaan tai seistä tuolinsa edessä tai kiivetä minun syliini. Ääntä en anna pitää, mutta minusta on kohtuuton vaatimus että neljävuotiaan pitäisi istua aivan yhtä paikallaan kuin aikuisen. Toisaalta joulukonsertissa oli kyllä se aikuisten kirjo, jossa kaksi lähellä eläkeikää olevaa rouvaa juttelee keskenään kesken esityksen ja juurikin se sähköposti-iskä joka ei nostanut katsettaan puhelimesta kuin muutaman kerran. Onko se parempi, kuin esim. itkuun purskahtava taapero, noin käytöstapojen kannalta?
Tämä varmaan poistetaan koko viesti, mutta silläkin uhalla:
Voisiko niiden kehitysvammaisten kanssa jäädä kokonaan pois konserteista, jotka ovat ns. "oikeita" ja joihin on ostettu liput? Ei nimittäin ole ensimmäinen kerta, kun olen yrittänyt nauttia konsertista, sinfoniakonsertista yms, ja samalla joutunut sietämään mölinää ja puhumista? Ymmärrän, että heilläkin on oikeus ja niin edelleen, mutta voisiko sitten ne liput hommata piippuhyllyltä? On erittäin ärsyttävää yrittää olla suvaitsevainen ja ymmärtää, kun koko konsertin alussa on kuunneltava takana istuvan puhetta, huutoa ja ähkäisyjä?
Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, vanhemmilta vaaditaan tilannetajua.
Lapsiviha mistä puhutaan on oikeasti huonovanhempi-vihaa.
Hämmästyttävän yksinkertainen tosiasian huomio. Tuota sanaa pitää alkaa käyttää.
Tätä minäkin olin tulossa kommentoimaan. Ehdottomasti pitää ottaa käyttöön tämä sana! Eihän se viha tosiaankaan kohdistu niihin huonosti käyttäytyviin natiaisiin, vaan huonosti kasvattaneisiin vanhempiin!
”Musiikkiopiston esitykset eivät nyt ole niin erikoislaatuisia tilanteita, etteikö taaperot voisi niihin osallistua.”
”Esiintyjilläkin on hyvä oppia, että elämää tai esitystilannetta ei voi aina hallita. Esitys voi keskeytyä tai mennä ”pilalle” monesta muustakin syystä.”
Mulla menee kyllä entisenä musiikkiopistojen konserttien esiintyjänä tämä oikeasti tunteisiin. Vaikkei pitäisi, koska et selkeästi osaa ajatella tätä asiaa ollenkaan esiintyjän näkökulmasta. Ensinnäkin kyllä, esitys voi mennä pilalle muustakin syystä, mutta se että pidät sitä ihan hyväksyttävänä asiana että joku muu pilaa sen tahallaan ja tiedostaen (vanhempi kun ei kiellä lasta/vie pois salista) on minusta törkeää. On aivan eri asia että esitys menee pilalle vaikka oman jännittämisen takia. Toisekseen on todella epäkunnioittavaa sanoa että nuo esitykset eivät olisi erityislaatuisia tilaisuuksia, päin vastoin!! Ammattimuusikot tekevät keikkaa joka viikko työkseen ja heille useimmat konsertit ovat vain yksiä toisten joukossa, mutta lapselle musiikkiopiston konsertti voi olla erittäin tärkeä tilanne näyttää koko syksyn/kevään harjoittelun tulos. Miettisit muitakin kuin itseäsi.