Lue keskustelun säännöt.
Älkää hitto soikoon ottako niitä taaperoita mukaan musiikkiopiston konsertteihin
18.12.2019 |
Tai pakatkaa sitten niin paljon virikettä mukaan, että saatte hänet hiljaiseksi. Tai vaihtoehtoisesti poistukaa yleisöstä, jos hiljaa oleminen ei onnistu. Älä ainakaan koko konsertin aikaa hyssyttele tai anna avainnippua leluksi.
Toiset on harjoitelleet esiintymiseen ja yleisössä meteli on niin kovaa, että esiintyjät häiriintyy. Myös muiden lasten vanhemmat mielellään kuulisivat oman lapsensa soiton. Et vain sinä.
Kiitos. (Ja paskamyrsky alkakoon.....)
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
En vihaa lapsia, mutta olen sitä mieltä, että joku raja pikkulasten raahaamisessa konsertteihin. Musiikki on hyvästä lapsille kyllä ja musiikkikasvatusta kannatan kyllä, eli eipäs sitten aleta ymmärtelemään tahallisesti väärin.
Mutta konsertit. Kun sinne tuo 2-4veen niin ihan varmana jossain vaiheessa alkaa se jatkuva "äitiii millo me lähetää isiii mää en jaksa äitii lähetään isiiii" -kinuaminen ja mankuminen, kuuluvasti ja muita häiritsevästi. Puhumattakaan jos vielä nuorempi. Alkaako se parkua ja kiljua siellä? No mitäpä veikkaatte. Does the bear crap in the woods?
Tämä riippuu myös paljolti lapsesta. Meidän kuopus on aina ollut niin rauhallinen, et jaksoi istua tunninkin helposti hiljaa konsertissa just tuossa 2-4v. Aina välillä otettiin syliin, joskus sai rusinapaketin ym, mutta ihan jaksoi kuunnella ja tapittaa esiintyjä lapsia. Toiset taas on eloisampia eivätkä vain mitenkään pysty olemaan aloillaan niin kauaa.
Jokainen tuntee lapsensa ja toimii sen mukaan, kanssaihmiset huomioonottaen. Mutta et voi yleistää, et kukaan 2-4v ei jaksaisi olla nätisti konsertissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vihaa lapsia, mutta olen sitä mieltä, että joku raja pikkulasten raahaamisessa konsertteihin. Musiikki on hyvästä lapsille kyllä ja musiikkikasvatusta kannatan kyllä, eli eipäs sitten aleta ymmärtelemään tahallisesti väärin.
Mutta konsertit. Kun sinne tuo 2-4veen niin ihan varmana jossain vaiheessa alkaa se jatkuva "äitiii millo me lähetää isiii mää en jaksa äitii lähetään isiiii" -kinuaminen ja mankuminen, kuuluvasti ja muita häiritsevästi. Puhumattakaan jos vielä nuorempi. Alkaako se parkua ja kiljua siellä? No mitäpä veikkaatte. Does the bear crap in the woods?
Musiikkiopiston konserteissa nuorimmat esiintyjätkin voivat olla 4-vuotiaita.
En puolustele kenenkään riehumista. Konsertissa pitää aina kunnioittaa esiintyjiä. Mutta huomautan vain, että se esiintyjäkin saattaa pudottaa nuottinsa, vilkutella isille kesken soiton tai keikkua tuolinsa kumoon esityksensä jälkeen.
Kyseessä on silti eri asia. Silloin se esiintyjä harjoittelee esiintymistä. Jos tulee vielä yleisöstä häiriöitä niin ei välttämättä onnistu yhtään esiintymisen harjoittelu. Olin itsekin viikon sisällä yhdessä oppilaskonsertissa missä nuorin esiintyjä koko ajan katsoi säestäjää, ei millään meinannut kääntyä yleisöön päin ollenkaan. En usko että tämä ketään haittasi, vanhemmat varmaan olivat liikuttuneita, olihan se niin pieni ja niin tosissaan. Konsertissa oli ihan pienistä soittajista aikuisiin. Ne pienet soittajat eturivissä katsoivat lumoutuneena isompia soittajia. Kukaan ei riehunut tai möykännyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vihaa lapsia, mutta olen sitä mieltä, että joku raja pikkulasten raahaamisessa konsertteihin. Musiikki on hyvästä lapsille kyllä ja musiikkikasvatusta kannatan kyllä, eli eipäs sitten aleta ymmärtelemään tahallisesti väärin.
Mutta konsertit. Kun sinne tuo 2-4veen niin ihan varmana jossain vaiheessa alkaa se jatkuva "äitiii millo me lähetää isiii mää en jaksa äitii lähetään isiiii" -kinuaminen ja mankuminen, kuuluvasti ja muita häiritsevästi. Puhumattakaan jos vielä nuorempi. Alkaako se parkua ja kiljua siellä? No mitäpä veikkaatte. Does the bear crap in the woods?
Musiikkiopiston konserteissa nuorimmat esiintyjätkin voivat olla 4-vuotiaita.
En puolustele kenenkään riehumista. Konsertissa pitää aina kunnioittaa esiintyjiä. Mutta huomautan vain, että se esiintyjäkin saattaa pudottaa nuottinsa, vilkutella isille kesken soiton tai keikkua tuolinsa kumoon esityksensä jälkeen.
Kyseessä on silti eri asia. Silloin se esiintyjä harjoittelee esiintymistä. Jos tulee vielä yleisöstä häiriöitä niin ei välttämättä onnistu yhtään esiintymisen harjoittelu. Olin itsekin viikon sisällä yhdessä oppilaskonsertissa missä nuorin esiintyjä koko ajan katsoi säestäjää, ei millään meinannut kääntyä yleisöön päin ollenkaan. En usko että tämä ketään haittasi, vanhemmat varmaan olivat liikuttuneita, olihan se niin pieni ja niin tosissaan. Konsertissa oli ihan pienistä soittajista aikuisiin. Ne pienet soittajat eturivissä katsoivat lumoutuneena isompia soittajia. Kukaan ei riehunut tai möykännyt.
Tämä on minunkin kokemukseni. Yleensä näissä oppilaskonserteissa on suorastaan harras tunnelma. Mutta vauvoja suurempi ongelma ovat tosiaan moukkamaiset aikuiset, jotka näpläävät kännykkää tai lähtevät kesken pois.
-se jolle vastasit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että suomalaisilla ihmisillä on niin paljon sosiaalista ahdistuneisuutta, kun tavallisiin elämään kuuluviin asioihin, kuten pienen lapsen eläväinen käytös suhtaudutaan näin tuomitsevasti. Pieni taapero kuuluu perheeseen eikä häntä todellakaan kuulu jättää pois perheen elämään liittyvistä tilanteista, kuten siskon tai veljen esityksestä. Esiintyjilläkin on hyvä oppia, että elämää tai esitystilannetta ei voi aina hallita. Esitys voi keskeytyä tai mennä ”pilalle” monesta muustakin syystä. Se on vain elämää ja sen kanssa on hyvä oppia tulemaan toimeen. Ei elämä ole täydellistä eivätkä esitykset aina onnistu täydellisesti.
Musiikkiopiston esitykset eivät nyt ole niin erikoislaatuisia tilanteita, etteikö taaperot voisi niihin osallistua. Jos jokin esitys on niin tärkeä, että taaperon läsnäolo pilaa kaiken, niin sitten siitä olisi hyvä mainita kutsussa ”Esitykseen ovat tervetulleita 5 vuotta täyttäneet ja sitä vanhemmat lapset” tai ”Esitys ei sovellu alle 3-vuotiaille” tms. Voi hyvänen aika! Ei ihme, että Suomessa ei enää synny lapsia. Pienen lapsen kanssa pitäisi ilmeisesti eristäytyä neljän seinän sisälle, ettei pieni taapero vaan häiritse ketään tai pilaa kenenkään esitystä.
Musiikkiopiston esitykset nimenomaan on eeityislaatuisia ja varsinkin niille esiintyjille. Ammattilainen pystyy handlaamaan tilanteita, mutta pieni muusikonalku voi järkyttyä pitkäksi aikaa.
Minä olen musiikkiopistolaisten ja taaperonkin äiti, ja käsittääkseni nykyään pyritään hyvin aktiivisesti pois siitä käsityksestä, että esiintyminen olisi jotakin järkyttävää ja traumatisoivaa - tai välttämättä edes elämää suurempaa. Esiintyminen on minun nähdäkseni olennainen osa musiikin opiskelua, ja lähtökohtaisesti sen pitäisi olla hauskaa.
Oma kuusivuotiaani on opiskellut vasta puoli vuotta, mutta hänellä on ollut jo kaksi esiintymistä säestäjän kanssa. Ensimmäinen niistä oli oppilaskonsertti, jossa oli myös isoja, taitavia oppilaita. Siellä luonnollisestikin hiljaisuus oli paikallaan. Toinen esiintyminen oli joululaulujen yhteissoitto- ja laulutapahtuma. Siellä oli myös vauvoja ja taaperoita, eikä siellä yhdessä laulaessa muutama hihkaisu ketään haitannut.
Eli tilaisuuksia on monenlaisia, ja kaikki ne kasvattavat pieniä soittajia. Vaikka meidän nuoruudessamme esiintyminen oli suuren jännittämisen paikka, voivat nykynuoret oppia suhtautumaan tähänkin asiaan luontevammin. Ja toivottavasti ei kenenkään muusikon ura katkea yhteen taaperoon väärässä paikassa, kuten täällä joku epäili.
Positiivista kokemusta annetaan nimenomaan sillä, että yleisö keskittyy esiintyjään eikä puuhaa omiaan. Eli hymyillään pienille soittajille, taputetaan raikuvasti.
Joku joululaulutapahtuma, lasten joulukirkko tai muskarikonsertti on eri asia kuin musiikkiopiston konsertti. Tilanteessa tilanteen mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että suomalaisilla ihmisillä on niin paljon sosiaalista ahdistuneisuutta, kun tavallisiin elämään kuuluviin asioihin, kuten pienen lapsen eläväinen käytös suhtaudutaan näin tuomitsevasti. Pieni taapero kuuluu perheeseen eikä häntä todellakaan kuulu jättää pois perheen elämään liittyvistä tilanteista, kuten siskon tai veljen esityksestä. Esiintyjilläkin on hyvä oppia, että elämää tai esitystilannetta ei voi aina hallita. Esitys voi keskeytyä tai mennä ”pilalle” monesta muustakin syystä. Se on vain elämää ja sen kanssa on hyvä oppia tulemaan toimeen. Ei elämä ole täydellistä eivätkä esitykset aina onnistu täydellisesti.
Musiikkiopiston esitykset eivät nyt ole niin erikoislaatuisia tilanteita, etteikö taaperot voisi niihin osallistua. Jos jokin esitys on niin tärkeä, että taaperon läsnäolo pilaa kaiken, niin sitten siitä olisi hyvä mainita kutsussa ”Esitykseen ovat tervetulleita 5 vuotta täyttäneet ja sitä vanhemmat lapset” tai ”Esitys ei sovellu alle 3-vuotiaille” tms. Voi hyvänen aika! Ei ihme, että Suomessa ei enää synny lapsia. Pienen lapsen kanssa pitäisi ilmeisesti eristäytyä neljän seinän sisälle, ettei pieni taapero vaan häiritse ketään tai pilaa kenenkään esitystä.
Musiikkiopiston esitykset nimenomaan on eeityislaatuisia ja varsinkin niille esiintyjille. Ammattilainen pystyy handlaamaan tilanteita, mutta pieni muusikonalku voi järkyttyä pitkäksi aikaa.
Minä olen musiikkiopistolaisten ja taaperonkin äiti, ja käsittääkseni nykyään pyritään hyvin aktiivisesti pois siitä käsityksestä, että esiintyminen olisi jotakin järkyttävää ja traumatisoivaa - tai välttämättä edes elämää suurempaa. Esiintyminen on minun nähdäkseni olennainen osa musiikin opiskelua, ja lähtökohtaisesti sen pitäisi olla hauskaa.
Oma kuusivuotiaani on opiskellut vasta puoli vuotta, mutta hänellä on ollut jo kaksi esiintymistä säestäjän kanssa. Ensimmäinen niistä oli oppilaskonsertti, jossa oli myös isoja, taitavia oppilaita. Siellä luonnollisestikin hiljaisuus oli paikallaan. Toinen esiintyminen oli joululaulujen yhteissoitto- ja laulutapahtuma. Siellä oli myös vauvoja ja taaperoita, eikä siellä yhdessä laulaessa muutama hihkaisu ketään haitannut.
Eli tilaisuuksia on monenlaisia, ja kaikki ne kasvattavat pieniä soittajia. Vaikka meidän nuoruudessamme esiintyminen oli suuren jännittämisen paikka, voivat nykynuoret oppia suhtautumaan tähänkin asiaan luontevammin. Ja toivottavasti ei kenenkään muusikon ura katkea yhteen taaperoon väärässä paikassa, kuten täällä joku epäili.
Positiivista kokemusta annetaan nimenomaan sillä, että yleisö keskittyy esiintyjään eikä puuhaa omiaan. Eli hymyillään pienille soittajille, taputetaan raikuvasti.
Joku joululaulutapahtuma, lasten joulukirkko tai muskarikonsertti on eri asia kuin musiikkiopiston konsertti. Tilanteessa tilanteen mukaisesti.
Jos ryhdytään saivartelemaan, niin tämä joululaulutapahtuma kyllä oli myös musiikkiopiston oppilaskonsertti - toki yhteislaululla täydennetty sellainen. Mutta soittotunneilla oli harjoiteltu laulut sinne, joten tilanne ei poikennut tavallisesta konsertista muuten kuin että yleisökin lauloi. Ja tosiaan jokunen vauva mukana.
Eli konserttejakin on erilaisia, ja hyvä niin. Kaikki ne tarjoavat esiintymiskokemusta ja elämyksiä.
T. Se, jolle vastasit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnustan, että olin itse lapsena ja nuorena juuri tuollainen vapaan kasvatuksen tuotos: Bussissa sain itkeä koko matkan suoraa huutoa, kun suutuin isälle. Isosiskon joulujuhlassa menin penkkirivin alle kirkumaan, koska lastenohjelmat jäi juhlan takia näkemättä. Äiti ja isä antoivat huutaa, koska "kyllä se joskus rauhoittuu". Rauhoituin yli tunnin päästä, olin 6v.
Minulle ja siskolle tuli usein vieraat vanhemmat ihmiset torumaan ja silloin joko me, tai äiti/isä haistateltiin tälle. Esim pankissa joku mummoasiakas ärähti, kun juoksimme ja siskoni kaatoi huonekasvin. Loppuajan trollasimme mummoa erilaisilla kepposilla.
Sitten myöhäisteininä olikin työn ja tuskan takana oppia tajuamaan, että se oma käytös ei aina välttämättä ole tervettä itsensä toteuttamista ja varsinkin siinä täysi-iän kynnyksellä perseilystä sai jo muutakin, kuin pahoja katseita ja parit huudot.
Esim. 16-vuotiaana loukkaannuin vielä verisesti, kun sain kuulla, ettei ollut ok kajauttaa "Äiti koska me painutaan v.ittuun täältä?" kesken hautajaisten. Nykyään olen sitä mieltä, että tuo on todella röyhkeää tuon ikäiseltä ja, vaikka työstänkin käytöstapojani edelleen, niin lipsahduksia silti välillä tulee. Ei noin pahoja sentään enää
Tapahtui Aikoja sitten, kun lauloin kuorossa...Oli esityksen aika, kirkossa. Odoteltiin, että kuoronjohtaja antaisi äänet. Yksi lapsi huusi kurkku suorana ja hänen äitinsä ei tehnyt mitään lapsen hiljentämiseksi. Kuoronjohtaja kääntyi ja alkoi tuijottaa ääneti tätä äitiä. Kaikki odottivat ja alkoi olla selvää, että konsertti ei ala ennenkuin tulee hiljaista. Lopulta naama punaisena tämä äiti tempaisi huutavan lapsen kainaloon ja häipyi ulos. Ja meidän esityksemme alkoi :)
Näin saisi olla aina. Odotetaan tasan tarkkaan niin kauan, että jokainen on hiljaa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta lapset saa ottaa mukaan konsertteihin ym, mutta pitää huomioida myös muut.
Itse olin viime kesänä lasteni kanssa pikkusiskoni konfirmaatiossa. Konfirmaatio osui ikävästi lähelle nuorimman päiväuniaikaa. Menin kirkossa lasteni kanssa istumaan mahdollisimman lähelle ovea eli takariviin. Alkuun nuorimmainen jaksoi hyvin, mutta kun väsy vei voiton ja kiukku meinasi tulla, poistuimme vähin äänin kirkosta ulos odottamaan konfirmaation päätöstä. Heijasin siinä samalla odotellessa nuorimman rattaisiin unille. Siskoa ei haitannut meidän poistuminen kesken konfirmaatio, vaan ymmärsi hyvin ettei jäädä häiritsemään tilaisuutta. Näin toimin aina, jos käydään ns hiljaisissa tilaisuuksissa. Lapset oppivat miten kyseisissä tilaisuuksissa käyttäydytään. Jos ei ikinä käytäisi missään, niin ei lapset ikinä oppisi miten tietyissä tilanteissa tulee toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on taas tyypillinen lapsivihaajavela. Lapset eivät saisi tulla mihinkään!
En ole. Mielestäni pieniä lapsia ei vaan kannata tuoda paikkaan, missä heistä luonnollisesti tuleva "meteli" häiritsee ihan oleellisesti. Itsellänikin on ollut pieniä lapsia...
Mielestäni konserttiin voi tulla, mutta jos huomaa, että taapero ei vaan jaksa, niin voi myös poistua. Pahinta on se ihan jatkuva hyssyttely ja maanittelu, mikä häiritsee ihan yhtä paljon.
Itse varustauduin aikoinani näihin tilanteisiin arsenaalillä naposteltavaa (rusinat ja maissinaksut oli meillä herkkuja, joihin kiinnostus heräsi heti, kun niitä harvoin sai) ja muutamilla äänettömillä leluilla. Ihan pahimmassa tilanteessa annoin hedelmäpastilleja, jotta kiinnostus pysyi yllä ja lapsi rauhassa. Eikä tuo siitä ole ihan pilalle mennyt...
Juuri kun puhuttiin tuosta äskeisestä, kertoo muistavansa, kun viisivuotiaana oli ekassa sinfoniaorkesterin konsertissa. Muistaa vaan että siellä sai paljon karkkia :) mutta eipä häirinnyt ketään.
Nuorimmainen oli nelivuotias, kun olimme hänen kummitätinsä häissä. Olimme varanneet kirkkoon herkkuja, jotta poika malttaisi pysyä aloillaan ja metelöimättä. Eipä niitä sitten tarvittukaan - kun olimme istuneet kirkon penkkiin, poika kumartui puoleeni ja supatti minulle, että kai sinä äiti tiedät, että täällä kirkossa pitää olla hiljaa :-)
Taysi ohis, mutta pakko jakaa kun hymyilytti tuo sun kertomasi.
Oltiin saunassa, mina ja mun paras kaveri seka taman myos 4-vuotias tytto. Tytto siina aika kovalla aanella jotain selitti ja mina kerroin, etta saunassa pitaa puhua hiljaisella aanella silla muuten saunatonttu suuttuu ja saasket (=hyttyset) syo kesalla. Etta pitaa olla kuin kirkossa (eli hiljaa).
Tasta parin viikon paasta oltiin jossain oliskohan oltu konsertissa, no kirkossa kuitenkin. Tytto kuiskasi meille etta pitaa olla hiljaa kun muuten kirkontonttu suuttuu ja saasket syo kesalla. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on taas tyypillinen lapsivihaajavela. Lapset eivät saisi tulla mihinkään!
Älä lässytä vaan kasvata lapsesi niin ettei se ole häiriöksi muille.. On uskomattoman itsekeskeisiä kuvitella että suomenkin yli 5 milj. ihmisen elämä pyörii sinun kide-pyry uniikki hiutaleen ympärillä.. Ei ole mitään lapsi vihaa on vaan vapaan kasvatuksen-vanhemmat vihaa.. Mihin tämä maailma on menossa, ennen lapset kasvatettiin kunnioittamaan myös muita ihmisiä.. Nykyään tuntuu olevan yleinen linja että lapset kasvatetaan niin että minä olen maailman keskipiste ja muut nöyristelkööt minua.. No, aika näyttäö mitä mielenterveys ongelmia näille seuraa siitä kun huomaavat että eihän tää planeetta pyörikkään mun ympärillä..
Bravo, itseppä työsi hedelmiä kannat.. Valitettavasti siitä joutuu kärsimään myös kanssa ihmiset.. näillä ihmisillä olisi todellakin peiliin katsomisen paikka!!!!
Todistin keväällä bussissa mieleenjäänyttä tapausta... matkustin paikallisbussilla ja siellä oli eräs mummo pienen lapsen kanssa. Bussi oli suht ruuhkainen. Lapsi alkoi kiukutella ja koko ajan äänentaso nousi uhkaavasti. Ennen kuin lapsi ehti viedä edes raivariaan tappiin asti, mummo totesi lapselle tiukasti mutta sopivasti lempeyttä äänessään "Täällä et voi kiukutella noin. Bussissa matkustaa muitakin ihmisiä ja meidän täytyy kunnioittaa muidenkin matkustusrauhaa." Lapsen kitinä hiljeni oitis ja hetken päästä hän tyytyikin matkustamaan lopun bussimatkan asiallisesti. Mietin että hieno mummo, kerrankin joku osasi laittaa rajoja lapselle ja vielä noin fiksulla tavalla..!
Joka viikko näkee näitä jotka antaa lapsensa kiljua ja riehua julkisessa liikenteessä. Perusteluna, että nokun se on vaan sellainen lapsen reaktio. No pitäisikö opettaa lapsille, että julkisella paikalla on syytä kunnioittaa myös muiden oikeutta asioida rauhassa ja opettaa lapsosia mitoittamaan omat reaktionsa suhteessa siihen?? Ihmettelen myös missähän vaiheessa on muuttunut ok käytökseksi, että lapset saa juosta rundia ja hyppiä kerrostalossa tasajalkaa _tuntitolkulla putkeen_.. Mitä helevettiä oikeasti, mun lapsuudessa meille tehtiin selväksi, että jos haluaa juoksennella ja riehua niin sitten mennään ulos. Kyllähän me siellä pihalla viihdyttiin säässä kuin säässä hyvin. Ja minut on kasvatettu sentään ysärillä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime kesänä läheisen nuoren konfirmaatiossa oikeasti vitutti aivan suunnattomasti yhden pikkulapsiperheen käytös. Heidän arviolta n. 1,5 vuotias lapsensa mölysi tavalla tai toisella kirjaimellisesti ihan koko seremonian ajan. Joko se oli kovaäänistä juttelua, kiljahteluja (kivasti kaikuva kirkkotila), leluista tulevia ääniä ja kolinoita tai sitten ihan silkkaa itkua. Toivoin, että siinä vaiheessa kun nuoria ruvettiin siunaamaan, tajuaisi jompi kumpi vanhemmista poistua lapsen kanssa kirkon ulkopuolelle, mutta ei. Erään nuoren lukeman evankeliumin ajan lapsi itki suoraa huutoa. Ulkona oli +20 astetta lämmintä, eli mikään ei olisi estänyt siirtymästä sinne. Tätä perhekuntaa kyllä mulkoiltiin siitä lähistöltä tosi ilkeästi, en tiedä vaikka joku olisi sanonutkin suoraan. Todennäköisesti nyt itkevät somessa, miten Suomi on lapsivihamielinen maa ja lapset eivät saa olla lapsia.
Kuten jo aiemmin todettiin: Tässä on tulos, kun viher-vasemmisto on hoitanut vapaan kasvatuksen ja vanhemmiksi kelpaamaton materiaali on päässyt vapaasti lisääntymään. Onneksi tähän on herätty ja valtio maksaa ehkäisyn kiimaikäisille!
Mikäs p e r s u l i i n i siellä huutelee? Harmittaako kun enää ei saa lapsia h a k a t a? Ihan tiedoksesi, että tämänhetkinen hallitus yrittää lisätä koulujen rahoitusta ja varhaiskasvatus on taas kaikkien lapsien ulottuvilla. Nuorissa on tulevaisuus ja heihin tulee panostaa. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä että jossain konserttisalissa saa mölytä.
Terveisiä punavihreästä kulttuurikuplasta. Ei ole koskaan ollut ongelmaa noudattaa konserttietikettiä.
Hohhoijaa. Semmoiset paremman ihmisen paskapostaukset sieltä.
Mutta hänhän on ns. virheä eli parempi ihminen? Käytti oikein termiä "konserttietiketti", kuten kaikki voimme huomata. Kumartakaamme.
Tämä on kyllä lastenkonsertti mutta silti:
Eikö tuossa ole vaarana että nuo jättinallet vahingossa tönäisee nuo pikkuiset kumoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" hänen soittonsa katkesi kaksi kertaa. Ekalla kerran hän selvästi hämääntyi, kun eräs taapero pudotti sen hemmetin avainnipun ja alkoi huutaa ihan täysillä.
Toisen kerran soitto keskeytyi, kun toinen taapero kapusi lavalle. Ja ehti ronkkimaan nuottitelinettä ennen kuin eturivistä eräs yleisöstä nosti lapsen sieltä pois. "
Ei ristus mitä touhua. Porttikielto ko vanhemmille elleivät pidä huolta.
Samat puupäät ihmettelevät kun tilaisuuksien kutsuihin alkaa tulla alaviite : ei lapsia tilaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä lastenkonsertti mutta silti:
Eikö tuossa ole vaarana että nuo jättinallet vahingossa tönäisee nuo pikkuiset kumoon
Loistava esimerkki linkissä mistä kysymys: annetaan lasten mennä kuin pellossa ja pilata muiden esitys ja katsomiskokemus.
Noiden välinpitämättömien vanhempien vuoksi pitää varmaan palkata järkkärit näiden puupäiden lasten vuoksi, etteivät harhailevat lapset satuta itseään kulisseihin , jää esiintyjien jalkoihin tai pilaa koko esitystä.
Vierailija kirjoitti:
Viime keväänä itseään täydellisenä pitävä äiti antoi päiväkoti-ikäisen lapsensa jutella ja mekastaa ihan koko koulun kevätjuhlan ajan. Istui itse kauempana, mutta ei tehnyt elettäkään että olisi hakenut muita häiritsevän lapsensa pois penkkien väliseltä käytävältä. Kyllä näitä riittää, jotka eivät ilmeisesti itse kehtaa nousta penkistä ja viedä sitä lasta pois. Sosiaalisesti liian rankkaa olla hetki muiden katseiden alla, veikkaan.
Salaylpeä äiskä hihittelee katsomossa hihaansa : katsokaa ja ihailkaa kuinka reipas ja sosiaalinen lapsi se minulla!
Noin se meidän veikka meni ja vetäisi kastemaljan päähänsä ja nappasi urkurin nuotit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai no, jos vauvan/taaperon oma isä/äiti on hautajaisissa siellä arkussa ja hän itkee, niin se on ok, ilman muuta, Toivottavasti hänellä on kuitenkin siinä tilanteessa joku muu hoitaja kuin se jäljelle jäänyt vanhempi, jolloin pelkkä itkuraivari on helppo taltuttaa viemällä ulos kappelissa.
.
Entä jos taaperon isompi sisar on esiintymässä? Äiti, isä tai molemmat haluavat nähdä esityksen, ja esiintyjäkin kokee, että vanhempien olisi se hyvä nähdä. Se, että perheenjäsenet tulevat konserttiin, kertoo heidän arvostavan musiikkiharrastusta.
No ei todellakaan arvosta jos antavat lastensa kiljua ja pilata konsertin.
isä
Moni muuten varmaan luulee, ettei sieltä lavalta/esiintyessä huomaa, mitä yleisössä tapahtuu. Voin kertoa, että sieltä juurikin havainnoi näitä huutajatenavia ja niitä jotka ramppaa siinä lavan edessä ja juoksentelee ympäri salia. Kerran otti päähän niin paljon yksi lavan reunalla seisonut mölisevä tenava, että kun sattui vielä mölisemään siinä minun kohdallani, kaadoin syljet soittimestani sen päälle.
Mekastavien takaperoinen lisäksi on musiikkiopiston konserteissa aikuiset: vanhemmat ka isovanhemmat. Eivät ne aikuisetkaan osaa näissä käyttäytyä. Hälisevät keskenään, jos ei juuri oma lapsi ole esiintymässä, sitten lähdetään kolistellen kesken konsertin pois, kun oma lapsi on esiintynyt eikä välitetä, että kolistelu häiritsee seuraavan lapsen esityksen kuuntelua.
Eipä ole ikävä näitä musiikkiopiston konsertteja.
Jep! Eli saa ottaa, kunhan pitää hiljaisina.
Välillä todella ihmettelee, et miten ihmiset ei tajua viedä esim. täyteen ääneen parkuvaa lastaan oven ulkopuolelle toisten esitysten ajaksi. Olen myös todistanut helisevän avainnipun kanssa leikkimistä, kivasti kilahti kun tippu lattialle....
Minusta on hyvä opettaa pienestä pitäen konsettikäyttäytymistä ja tottumista siihen et ollaan hetki rauhassa, ja kyllähän monet lapset oppiikin juuri sillä, et käyvät kuuntelemassa isoja sisaruksia. Mut se on vanhempien tehtävä opettaa, ja tosiaan tarvittaessa siirryttävä toiseen huoneeseen.