Lue keskustelun säännöt.
Onko olemassa yli 30v naisia, joilla ei olisi lapsia eikä pitkää liittoa takana?
18.12.2019 |
Haluaisin tavata tällaisen. Itselläni on muutama lyhyempi suhde takana, eikä lapsia. Minusta tasapuolisinta olisi, ettei naisellakaan ole mitään ihan helvetillistä painolastia. Siitä en välitä onko nainen koulutettu vai kouluttamaton, hienoissa töissä vai pätkätöissä vai työtön, eikä ulkonäölläkään ole suurta väliä. Väliä on lähinnä luonteella, joka sopisi kanssani yhteen eli meillä olisi yhdessä kivaa. Lisäksi väliä on tosiaan noilla otsikoissa mainituilla asioilla.
Kommentit (38)
Onko lisää ajatuksia aiheesta? Kukaan ei oikein kirjoittanut siitä, millaisia naisia nämä ovat ja missä heihin voisi törmätä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyemmilläkin suhteilla saa kyllä henkistä painolastia.
No niin saa jos on Sinkkuelämää-Samantha. Tai joku Dominapalvelu, niin kuin tässä joku kirjoitti. En ole muuta väittänytkään. En vaan usko, että kaikki jotka eivät ole olleet pitkässä suhteessa, olisivat Sinkkuelämää-Samantha.
Eika se pitka suhde ole tae sille, etteiko olisi elanyt ns. villia elamaa.
T: takana 16 vuoden monogaaminen suhde ja muutama muutaman vuoden (monogaaminen) suhde ja silti seksipartnereita liki 200
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyemmilläkin suhteilla saa kyllä henkistä painolastia.
No niin saa jos on Sinkkuelämää-Samantha. Tai joku Dominapalvelu, niin kuin tässä joku kirjoitti. En ole muuta väittänytkään. En vaan usko, että kaikki jotka eivät ole olleet pitkässä suhteessa, olisivat Sinkkuelämää-Samantha.
Samanthoilla ja dominoilla painolasti on tietoisesti itse valittua, eivätkä he lyhyempiin suhteisiin - siis seurustelusuhteisiin - edes välttämättä pyri. Tarkoitin parisuhteeseen pyrkiviä, jotka ovat saaneet useita kertoja takkiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä on varmaan itse kullakin jotain "painolastia". Jos ei suhteita ja lapsia, niin sitten jotain muuta.
Itse menin naimisiin 34-vuotiaana. Aiemmin oli ollut pari neljän vuoden avoliittoa ja jotain lyhyempiä suhteita.
Tunnen moniakin yli 30-vuotiaita sinkkunaisia, joilla ei ole ollut oikein mitään seurustelusuhteita. Suurin osa heistä on ihan täyspäisiäkin kai, vaikka on myös niitä, joilla on selkeästi jotain mielenterveysongelmia.
Yli 30-vuotias saattaa olla jo hieman liiankin tottunut olemaan yksin ja voi olla vaikeaa sopeutua yhdessäoloon. Esim. ihmettelin hieman viimeisimmällä Ensi alttarilla -kaudella ollutta naista, joka ei ollut koskaan oikein seurustellut tai ainakaan asunut kenenkään kanssa, ja vaikutti sitten telkkarissa hieman sellaiselta, ettei oikein osaakaan elää kuin jotain kuplivaa sinkkuelämää.
Hyvä huomio. Kaikilla aikuisilla on jonkinlaista painolastia, vaikka ei olisi koskaan seurustellut. Ihmiselle kertyy elämänkokemusta, huonoja kokemuksia, vaikutteita, psyykkisiä traumoja...
Oikeastaan painolastista puhuminen on vähän epäreilua. Jos on pari-kolmekymppisenä harrastanut sarjaseurustelua ja irtosuhteita ja käväissyt naimisissakin, täytyykö noita kokemuksia pitää "painolastina" vielä kahdenkymmenen vuoden päästäkin?
Meinaat että niissä on jokin puoliintumisaika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyemmilläkin suhteilla saa kyllä henkistä painolastia.
No niin saa jos on Sinkkuelämää-Samantha. Tai joku Dominapalvelu, niin kuin tässä joku kirjoitti. En ole muuta väittänytkään. En vaan usko, että kaikki jotka eivät ole olleet pitkässä suhteessa, olisivat Sinkkuelämää-Samantha.
Samanthoilla ja dominoilla painolasti on tietoisesti itse valittua, eivätkä he lyhyempiin suhteisiin - siis seurustelusuhteisiin - edes välttämättä pyri. Tarkoitin parisuhteeseen pyrkiviä, jotka ovat saaneet useita kertoja takkiinsa.
No se ei haittaa jos on tullut takkiin lyhyemmissä suhteissa. Ainakin itse olen niistä oppinut ja ymmärrän arvostaa, jos löydän mukavan naisen kumppaniksi.
Siis helvetillinen painolasti sulle? Onnea vaan aikuisen naisen metsästykseen 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä on varmaan itse kullakin jotain "painolastia". Jos ei suhteita ja lapsia, niin sitten jotain muuta.
Itse menin naimisiin 34-vuotiaana. Aiemmin oli ollut pari neljän vuoden avoliittoa ja jotain lyhyempiä suhteita.
Tunnen moniakin yli 30-vuotiaita sinkkunaisia, joilla ei ole ollut oikein mitään seurustelusuhteita. Suurin osa heistä on ihan täyspäisiäkin kai, vaikka on myös niitä, joilla on selkeästi jotain mielenterveysongelmia.
Yli 30-vuotias saattaa olla jo hieman liiankin tottunut olemaan yksin ja voi olla vaikeaa sopeutua yhdessäoloon. Esim. ihmettelin hieman viimeisimmällä Ensi alttarilla -kaudella ollutta naista, joka ei ollut koskaan oikein seurustellut tai ainakaan asunut kenenkään kanssa, ja vaikutti sitten telkkarissa hieman sellaiselta, ettei oikein osaakaan elää kuin jotain kuplivaa sinkkuelämää.
Hyvä huomio. Kaikilla aikuisilla on jonkinlaista painolastia, vaikka ei olisi koskaan seurustellut. Ihmiselle kertyy elämänkokemusta, huonoja kokemuksia, vaikutteita, psyykkisiä traumoja...
Oikeastaan painolastista puhuminen on vähän epäreilua. Jos on pari-kolmekymppisenä harrastanut sarjaseurustelua ja irtosuhteita ja käväissyt naimisissakin, täytyykö noita kokemuksia pitää "painolastina" vielä kahdenkymmenen vuoden päästäkin?
Meinaat että niissä on jokin puoliintumisaika?
Oletkos itse sitä mieltä, että esim. nelikymppisen pitäisi vielä jotenkin erityisesti hävetä nuoruuden kokemuksiaan? Tai että joka ikinen potentiaalista "painolastia" lisäävä kokemus pitäisi kertoa yksityiskohtaisesti uudelle kumppaniehdokkaalle, vaikka kyse olisi vuosikymmeniä vanhoista asioista? Ja että kumppaniehdokkaan pitäisi oikein suurennuslasin kanssa päästä arvioimaan, onko tämä potentiaalinen painolasti anteeksiannettavissa tai liian häiritsevää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyemmilläkin suhteilla saa kyllä henkistä painolastia.
No niin saa jos on Sinkkuelämää-Samantha. Tai joku Dominapalvelu, niin kuin tässä joku kirjoitti. En ole muuta väittänytkään. En vaan usko, että kaikki jotka eivät ole olleet pitkässä suhteessa, olisivat Sinkkuelämää-Samantha.
Samanthoilla ja dominoilla painolasti on tietoisesti itse valittua, eivätkä he lyhyempiin suhteisiin - siis seurustelusuhteisiin - edes välttämättä pyri. Tarkoitin parisuhteeseen pyrkiviä, jotka ovat saaneet useita kertoja takkiinsa.
No se ei haittaa jos on tullut takkiin lyhyemmissä suhteissa. Ainakin itse olen niistä oppinut ja ymmärrän arvostaa, jos löydän mukavan naisen kumppaniksi.
Siis ei haittaa ketä? Sinua, kun nainen kertoo niistä? Eihän sillä pitäisi olla merkitystä, vaan sillä miten ne ovat vaikuttaneet ko naiseen. Siitähän se painolasti tulee tai on tulematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan niitä vaikka kuinka paljon, varsinkin niitä, joilla se vaan jatkuu ja jatkuu, eikä koskaan saata olla takana!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä on varmaan itse kullakin jotain "painolastia". Jos ei suhteita ja lapsia, niin sitten jotain muuta.
Itse menin naimisiin 34-vuotiaana. Aiemmin oli ollut pari neljän vuoden avoliittoa ja jotain lyhyempiä suhteita.
Tunnen moniakin yli 30-vuotiaita sinkkunaisia, joilla ei ole ollut oikein mitään seurustelusuhteita. Suurin osa heistä on ihan täyspäisiäkin kai, vaikka on myös niitä, joilla on selkeästi jotain mielenterveysongelmia.
Yli 30-vuotias saattaa olla jo hieman liiankin tottunut olemaan yksin ja voi olla vaikeaa sopeutua yhdessäoloon. Esim. ihmettelin hieman viimeisimmällä Ensi alttarilla -kaudella ollutta naista, joka ei ollut koskaan oikein seurustellut tai ainakaan asunut kenenkään kanssa, ja vaikutti sitten telkkarissa hieman sellaiselta, ettei oikein osaakaan elää kuin jotain kuplivaa sinkkuelämää.
Hyvä huomio. Kaikilla aikuisilla on jonkinlaista painolastia, vaikka ei olisi koskaan seurustellut. Ihmiselle kertyy elämänkokemusta, huonoja kokemuksia, vaikutteita, psyykkisiä traumoja...
Oikeastaan painolastista puhuminen on vähän epäreilua. Jos on pari-kolmekymppisenä harrastanut sarjaseurustelua ja irtosuhteita ja käväissyt naimisissakin, täytyykö noita kokemuksia pitää "painolastina" vielä kahdenkymmenen vuoden päästäkin?
Meinaat että niissä on jokin puoliintumisaika?
Olen eri kirjoittaja kuin jolta kysyit.
Itse ajattelen, että aika voi tosiaan auttaa joihinkin "painolasteihin". Esim. traumoja on voinut ehtiä käsitellä ja oppia elämään menneisyyden kanssa. Sekin että vaikkapa erosta on jo jonkin aikaa, on jotenkin helpompaa sulattaa kuin jos takana on ero ihan hiljattain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä on varmaan itse kullakin jotain "painolastia". Jos ei suhteita ja lapsia, niin sitten jotain muuta.
Itse menin naimisiin 34-vuotiaana. Aiemmin oli ollut pari neljän vuoden avoliittoa ja jotain lyhyempiä suhteita.
Tunnen moniakin yli 30-vuotiaita sinkkunaisia, joilla ei ole ollut oikein mitään seurustelusuhteita. Suurin osa heistä on ihan täyspäisiäkin kai, vaikka on myös niitä, joilla on selkeästi jotain mielenterveysongelmia.
Yli 30-vuotias saattaa olla jo hieman liiankin tottunut olemaan yksin ja voi olla vaikeaa sopeutua yhdessäoloon. Esim. ihmettelin hieman viimeisimmällä Ensi alttarilla -kaudella ollutta naista, joka ei ollut koskaan oikein seurustellut tai ainakaan asunut kenenkään kanssa, ja vaikutti sitten telkkarissa hieman sellaiselta, ettei oikein osaakaan elää kuin jotain kuplivaa sinkkuelämää.
Hyvä huomio. Kaikilla aikuisilla on jonkinlaista painolastia, vaikka ei olisi koskaan seurustellut. Ihmiselle kertyy elämänkokemusta, huonoja kokemuksia, vaikutteita, psyykkisiä traumoja...
Oikeastaan painolastista puhuminen on vähän epäreilua. Jos on pari-kolmekymppisenä harrastanut sarjaseurustelua ja irtosuhteita ja käväissyt naimisissakin, täytyykö noita kokemuksia pitää "painolastina" vielä kahdenkymmenen vuoden päästäkin?
Meinaat että niissä on jokin puoliintumisaika?
Oletkos itse sitä mieltä, että esim. nelikymppisen pitäisi vielä jotenkin erityisesti hävetä nuoruuden kokemuksiaan? Tai että joka ikinen potentiaalista "painolastia" lisäävä kokemus pitäisi kertoa yksityiskohtaisesti uudelle kumppaniehdokkaalle, vaikka kyse olisi vuosikymmeniä vanhoista asioista? Ja että kumppaniehdokkaan pitäisi oikein suurennuslasin kanssa päästä arvioimaan, onko tämä potentiaalinen painolasti anteeksiannettavissa tai liian häiritsevää?
Mulle olis häiritsevää, jos tietäisin että henkilö ollut jonkun varatun kanssa joskus tietoisesti. Sellaista en pystyisi sietämään.
Eri
Itse olen naimisissa oleva kolmekymppinen perheellinen nainen, mutta ymmärrän aloittajaa. En olisi itsekään lapsettomana halunnut liian "käytettyä" miestä. Useimmilla lienee tuossa iässä toki jo jonkinlaisia suhteita takanaan. Mutta onhan siinä jotain aivan erityistä, herkkää ja kaunista, kun kaksi ihmistä ottaa yhdessä suuria askeleita ja ovat molemmat ensikertalaisia. Ennen hajonnut avioliitto tai pitkä avoliitto olisivat olleet suuria miinuksia miehessä. Nyt taas ajattelen, että jos joskus eroaisin, voisin seurustella eronneen tai lapsia omaavan miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 39. Ei lapsia, ei avioliittoa takana. Mutta olen vähän sosiaalisesti rajoittunut enkä kovin hemaiseva ulkoisesti.
Ei sillä olisi minulle väliä, jos vaan yleisesti olisi mukavaa yhdessä. Olen paljon vähemmän ulkonäkökeskeinen mies kuin mitä ihmiset yleensä ovat.
Jaa, no kiva. Itse olen kyllä taipuvainen ajattelemaan, että ikäiseni normaalit ihmiset ovat yleensä varattuja. Minä olen ikisinkku, koska en ole normaali.
- 9
Ei haittaisi, jos nainen ei ole "normaali". Olisi oikeastaan ihan hyväkin asia. En ole itsekään "normaali", eikä se ole mielestäni tavoiteltavaa. En ole mikään raksainsinöörimies, joka harrastaa sählyä ja kaljagrillausta kaverien kanssa Petri Nygårdin soidessa, katsoo telkkarista pelkkää urheilua, ja asuu tai vähintään unelmoi asuvansa omakotitalossa kaupungin reunalla olevassa peltolähiössä. Tuo on normaalia, ja koen sen aika vieraaksi itselleni, samoin kuin naistenkin "normaalin".
No minkälainen sitten olet?
t. eri
Yksi kaverini on tuollainen, mutta hänellä on eräs mielenterveysongelma, minkä vuoksi kyllä rakastuu nopeasti, mutta suhde loppuu myrskyisästi yhtä nopeasti kuin alkaakin. Toki näiden sinkkuna olleiden joukossa on ihan terveitäkin tapauksia, mutta en itse heitä tunne. :)
Minä olen. Aiemmin en saanut ketään, nykyään en enää halua ketään. Yksin on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3622723/miten-helvetin-vaikeaa-voi-olla…
Tuo taitaa olla miehen kirjoittama trollipostaus.
No niin saa jos on Sinkkuelämää-Samantha. Tai joku Dominapalvelu, niin kuin tässä joku kirjoitti. En ole muuta väittänytkään. En vaan usko, että kaikki jotka eivät ole olleet pitkässä suhteessa, olisivat Sinkkuelämää-Samantha.