Lue keskustelun säännöt.
Löytyisikö astmaatikkoja jotka uivat paljon?
18.12.2019 |
Olen astmaatikko ja alkanut tehdä aerobista treeniä kunnonkohottamismielessä. Kävin uimista pitkästä aikaa kokeilemassa, ja huomasin, että vaikka juoksukuntoni ja esim. cross trainer -treenikuntoni ovat parantuneet huomattavasti muutaman kuukauden treenillä, uiminen kovaa oli ihan mahdottomuus. Happi vain loppuu kuin seinään ihan eri lailla kuin juostessa jo 50 metrin jälkeen, ja en pysty ollenkaan uimaan kovaa pitkiä matkoja kuten "normaalit ihmiset" tekevät uimahallissa ikään tai painoon katsomatta. Rauhallisesti pystyn toki uimaan.
Mistähän tämä johtuu? Ajattelin että jos hapenottokyky toimii hyvin juostessa, sen pitäisi myös uidessa toimia.
Kokemuksia? Vinkkejä?
Kommentit (22)
Voikohan veden kloori vaikuttaa? Onhan sitä ilmassakin siellä.
T.lievä astmaatikko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aloittaisit hitaasti tunnustellen ja kun keuhkot tuntuvat olevan kunnolla auki kokeilisit hiittejä? Kovassa hengästymisessä voi tulla ongelmaksi myös kloori.
Vierailija kirjoitti:
Jos aloittaisit hitaasti tunnustellen ja kun keuhkot tuntuvat olevan kunnolla auki kokeilisit hiittejä? Kovassa hengästymisessä voi tulla ongelmaksi myös kloori.
Lyhyitä hiittejä voinkin tehdä, esim. 50m kerrallaan. Mutta jos koittaisin tehdä pitempää hiittiä niin ei tule mitään. Tulee niin hengästynyt olo kuin oisi juossut cooperin.
AP
Siis kesken kaiken tulee, tarkoitin. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on ihan sama. Hiemankin pidempää matkaa uiminen, jopa ihan rauhallisesti, meinaa salvata hengen (myös järvessä! joten ei johdu kloorista), mutta juoksemaan pystyn astmasta huolimatta ihan ok. Muakin kiinnostaisi mistä johtuu?
Gloori
Paljon ihmisiä, rajattu tila, vähemmän happea
Juoksulenkillä ulkona raitis ilma, kosteutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hapenottokyky on tietääkseni riippuvainen lajista. Itse siis olen entinen kilpauimari ja astmatikko. Uinti kunto on aina ollut hyvä, sen sijaan juokaukunto ihan p*ska.. Pystyn uimaan pari kilsaa pitkänkin tauon jälkeen ilman suurempia ponnistuksia. Viiden kilsan juokseminen olisi minulle huomattavasti raskaampaa. Voit kehittää uinti kuntoasi jos haluat :)
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on ihan sama. Hiemankin pidempää matkaa uiminen, jopa ihan rauhallisesti, meinaa salvata hengen (myös järvessä! joten ei johdu kloorista), mutta juoksemaan pystyn astmasta huolimatta ihan ok. Muakin kiinnostaisi mistä johtuu?
Aika jännä, sama täällä. Parina viime kesänä en ole pystynyt uimaan mökkijärvessä ollenkaan. Järvivesi tuntuu kuin kovalta iskulta rintakehään heti parin uintivedon jälkeen. Henki loppuu.
Uimahallissa en ole viimeaikoina ollut kuin lastenaltaassa eli en varsinaisesti uinut. Astmaan sairastuin 2017.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ui alkuun pari kuukautta ihan rauhallisesti kiirehtimättä ja vaikka vain rintauintia pää pinnalla, vaikka kävisit 3 kertaa viikossa uimassa. Lepää välillä altaan päässä kun ottaa voimille. Pidennä kertamatkaa vaikka 50m viikossa. Liika kiirehtiminen alussa ja hosuminen on varmin keino tappaa halu lajiin.
Hommaa halliin sopivat lasit, tummat on huonot, koska vaikka itse näet ulos muut eivät näe silmiäsi, se vaikeuttaa sen ymmärtämistä mitä olet kulloinkin tekemässä. Värittömät on sisäuintiin parhaat, koolla ei ja merkillä ei ole muuten väliä kuin että isot on hieman mukavammat, mutta kovin isoilla on vedessä enemmän vastusta. Liian pienet on epämukavat päässä, mutta vastustaa vähemmän vedessä. Osta keskikokoiset ja varmistu, että et osta lasten laseja, vaihtaminen ei välttämättä onnistu kun paketin on avannut.
Laseihin kannattaa laittaa sinne lasien sisäpuolelle aivan ulommaiseen reunaan pieni tippa _mietoa_ nestekäsisaippuaa, älä vaan laita Fairya jos et halua kirveleviä silmiä.
Kun jaksat uida sen 500m rinulia rauhallisesti tai enemmän älä vielä yritä nostaa nopeutta ja käyttää siihen enemmän voimaa.
Sen sijaan keskity seuraavaksi saamaan rintauinnin uinnin liikesarja kuntoon. Käsivetojen ja potkujen peräkkäinen ajoitus, liuku käsivedon jälkeen, liikkeiden symmetrisyys sekä se ettet pidä enää päätä ylhäällä vaan painat pään veteen, annat veden kantaa päätäsi samalla ulos hengittäen.
Rauhallisesti, pitkään liukuen jatkat tuota niin että paketti pysyy kuitenkin kasassa ja vasta kun liikesarja sujuu koko ajan luontevasti, alat vähitellen nostamaan nopeutta niin että rasitus lisääntyy.
Pysy yhdessä uintilajissa, suosittelen rintauintia koska siinä on helpon säädellä nopeutta ja sitä myötä rasitusta itselle sopivaksi. Toki voit kokeilla muitakin, mutta kannattaa keskittyä ensin yhteen ja vasta sitten monipuolistaa toisilla kun yksi laji sujuu hyvin.
Uinti on kuten totesit paljon raskaampaa ja rasittaa kokonaisnaltaisemmin kehoa, kun mitä se sivusta katsottuna näyttää.
Niin vielä tuosta nestesaippuasta, se tippa kannattaa laittaa edellisenä päivänä tai kun käynnin jälkeen ne on taksit kuivuneet. Sitten suihkussa enne altaalle menoa kevyesti huuhtaisee laseja, lasien sisäpintaan jää saippuasta kalvo, joka estää laseja huurtumasta kun ne on päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ui alkuun pari kuukautta ihan rauhallisesti kiirehtimättä ja vaikka vain rintauintia pää pinnalla, vaikka kävisit 3 kertaa viikossa uimassa. Lepää välillä altaan päässä kun ottaa voimille. Pidennä kertamatkaa vaikka 50m viikossa. Liika kiirehtiminen alussa ja hosuminen on varmin keino tappaa halu lajiin.
Hommaa halliin sopivat lasit, tummat on huonot, koska vaikka itse näet ulos muut eivät näe silmiäsi, se vaikeuttaa sen ymmärtämistä mitä olet kulloinkin tekemässä. Värittömät on sisäuintiin parhaat, koolla ei ja merkillä ei ole muuten väliä kuin että isot on hieman mukavammat, mutta kovin isoilla on vedessä enemmän vastusta. Liian pienet on epämukavat päässä, mutta vastustaa vähemmän vedessä. Osta keskikokoiset ja varmistu, että et osta lasten laseja, vaihtaminen ei välttämättä onnistu kun paketin on avannut.
Laseihin kannattaa laittaa sinne lasien sisäpuolelle aivan ulommaiseen reunaan pieni tippa _mietoa_ nestekäsisaippuaa, älä vaan laita Fairya jos et halua kirveleviä silmiä.
Kun jaksat uida sen 500m rinulia rauhallisesti tai enemmän älä vielä yritä nostaa nopeutta ja käyttää siihen enemmän voimaa.
Sen sijaan keskity seuraavaksi saamaan rintauinnin uinnin liikesarja kuntoon. Käsivetojen ja potkujen peräkkäinen ajoitus, liuku käsivedon jälkeen, liikkeiden symmetrisyys sekä se ettet pidä enää päätä ylhäällä vaan painat pään veteen, annat veden kantaa päätäsi samalla ulos hengittäen.
Rauhallisesti, pitkään liukuen jatkat tuota niin että paketti pysyy kuitenkin kasassa ja vasta kun liikesarja sujuu koko ajan luontevasti, alat vähitellen nostamaan nopeutta niin että rasitus lisääntyy.
Pysy yhdessä uintilajissa, suosittelen rintauintia koska siinä on helpon säädellä nopeutta ja sitä myötä rasitusta itselle sopivaksi. Toki voit kokeilla muitakin, mutta kannattaa keskittyä ensin yhteen ja vasta sitten monipuolistaa toisilla kun yksi laji sujuu hyvin.
Uinti on kuten totesit paljon raskaampaa ja rasittaa kokonaisnaltaisemmin kehoa, kun mitä se sivusta katsottuna näyttää.
Kiitoksia!
ap
Itse vesijuoksen tai sitten potkuttelen sellaisella liukumislaudalla. Sopii paremmin kuin vaikkapa rintauinti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uinnissa hengitystekniikka vaikuttaa paljon enemmän kuin kunto. Moni tekee sen virheen ettei hengitä tarpeeksi ulos vaan haukkoo henkeä liian usein. Seurauksena on voimakas hengästymisen tunne. Tätä on myös paljon uivilla.
Mitä uit ja onko sulla tekniikka kunnossa? Itsellä ainakin vaati opettelua tekniikan suhteen kun vaparia harjoittelin, hengitysrytmi on niin erilainen kuin esim juoksussa.
Minulla on astma. Uin vapaauintia sellaista 21min/km vauhtia eli kohtalaista vauhtia yli kuuskymppiselle. Vähintään puoli tuntia, usein tunnin. Lopuksi vähän selkää ja rintauintia
Olen huomannut, että uinti on hyväksi keuhkoilleni. Oikea tekniikka pakottaa tehokkaaseen ja kunnolla keuhkot tyhjentämään hengitysrytmiin. Lisäksi kun tyhjentää keuhkot vedessä, tulee luonnostaan pulloonpuhallusefekti.
Aina kun tulee taukoa uinnista, huononee keuhkojen kunto, vaikka harrastan muuta liikuntaa.
Jos on huonompi päivä, otan avaavaa ennen uintia. Ja aina höyrysaunan kautta altaaseen.
Ap:n uintitekniikka ei ole ehkä hyvä. Tällöin hitaassa vauhdissa voi kulua energiaa enemmän kuin niillä nopeilla uimareilla. Toisaalta huono tekniikka voi aiheuttaa muita vaivoja etenkin niskaan ja hartoihin.
Minä olen astmaatikko ja käyn uimassa talvisin noin kerran viikossa. Kesällä pulikoin muuten järvessä. Valitettavasti en osaa antaa neuvoja, mutta uin kyllä varsin verkkaiseen tahtiin. Siis rauhallista kuntoliikuntaa. Ongelmia ei ole ollut.
Uimisessa tarvitaan erilaista hapenottokykyä kuin juostessa. Mulla on astma ja olen nuoruudessani (olen jo vanha täti, joka ei enää pysty uimaan) olin uinnissa kaikista paras liikuntamuodoissa. Uidessahan puhalletaan ilmaa pois veden painetta vastaan, joten siinä samalla keuhkoista lähtee nesteet ja limat liikkeelle. Uinti on myös taitolaji, jossa tarvitaan eniten käsien lihaksia. Juostessa käytät jalkoja eli sinulla on jalat varmaan hyvässä iskussa, mutta kädet heikommat, ei sinänsä siis ole ihme, että uidessa väsyt ja happi loppuu, kun teet kovempaa treeniä, kun kådet eivät ole vahvat.
Veden paine on yksi asia, joka vaikuttaa hengästymisen tunteeseen uinnissa. Siihenkin jonkin verran tottuu ajan myötä. Mutta suurin on tuo yllä mainittu: moni vetää paljon happea sisään mutta ei puhalla tarpeeksi ulos. Siitä tulee sellainen lievän hyperventiloiva olo eikä jaksa muuta kuin haukkoa henkeä.
Itselläni on astma ja olen harrastanut triathlonia noin 7 vuotta, joten uimahallit on tuttuja. Tunnistan myös tuon tunteen jota ap kuvaili. Mitä paremmaksi olen saanut hengitystekniikkaani, sitä vähemmän tunnetta on enää tullut.
Tunnen kyllä aikuisia masters-uimareita, jotka ovat ihan mielettömän kovia, mutta silti he kärsivät yhä inhottavasta hengästymisen tunteesta siihen saakka että keho on lämmin ja keuhkot auenneet. Moni valmistaa kehoa harjoitukseen siten että hengittää muutaman altaanmitan verran korostetun _harvoin_ - vaikka vain 1-2 kertaa per altaanväli. Uloshengitys veden alla ja sen säätely on tosi, tosi tärkeää!
up