Lue keskustelun säännöt.
Kuinka tylsä ihmisen täytyy olla, että menee jo nuorena pitkään parisuhteeseen?
17.12.2019 |
Kaikki elämän ilot jäävät kokematta. Vapaus, mielenkiintoiset kohtaamiset uusien ihmisten kanssa jne. Samaa naamaa katsellaan parhaat vuodet ja jossain kohtaa sitten mietitään, että tätäkö elämä nyt sitten oli. Ja mies alkaa haaveilemaan toisista naisista.
Kommentit (45)
Se on ihan sattumaa, että löytää ihmisen, jonka kanssa haluaa elää ja jaksaa katsoa toisen lättyä. Jotkut löytää nuorena, jotkut vanhana, jotkut ei koskaan. Kyllä sitä silti voi tutustua uusiin ihmisiin, ystävinä. Ja ei se oikea löydy läpikäymälläkään, vaikka satoja koleilisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämän tilanteet nyt vaan ovat erilaisia kenelläkin. Ei ole yhtä ainoata oikeeta tapaa elää, vaikka niin luuletkin. Taidat olla vielä hyvin nuori? No, elämä opettaa....
En mä mennyt nuorena pitkään suhteeseen! Olin 19v, eka poikaystävä ja ajattelin että erotaan varmaan kesään mennessä, että se saa riittää. Ei vaan sitten erottukaan, kun olikin kivaa yhdessä. Noin viiden vuoden kohdalla totesin että ahaa, edelleen yhdessä, ja aloin ajatella suhdetta vähän erilailla, miettiä vähitellen sitoutumista ja sellaisia vakavampia aikuisempia asioita.
Ja olen tietysti tyytyväinen että olen _saanut_ katsella minulle rakasta naamaa mahdollisimman pitkään. On mukavaa, että ollaan tunnettu toisemme eri ikävaiheissa, erilaisina ja kasvettu yhdessä ja yhteen.
Onnekas ja tasapainoinen sellainen ihminen.
Mulla on ystävissä kolme pariskuntaa, kaikki avioituivat 18-vuotiaina. Edelleen onnellisesti yhdessä ovat. Kunnioitan. Tylsyydestä kaukana heidän elämänsä. Mun elämä ei mennyt ihan noin. Avioero koettu. Nyt onnellisesti naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut 15-vuotiaasta asti saman ihmisen kanssa enkä koe menettäneeni mitään tärkeää.
Ap on siis katkera? Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 16 vuotta ja nuorena alettiin. En koe menettäneeni mitään, en ole koskaan ollut minkään irtopanojen perässä juoksija vaikka seksi oman miehen kanssa kyllä maistuu. En minä silti tuomitse sinkkuja tai irtopanijoita, koska en ole katkera heille. Jokainen tyylillään ja tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka tylsä? No näin tylsä. 33 vuotta yhdessä ja vieläkin pan ettaa. kaikki asennot kokeiltu mitä on haluttukin. Naamat on rupsahtanut, mutta tietää että toisessa on tuki ja turva. En nyt oikeasti ymmärrä mistä olen jäänyt paitsi? Velat on maksettu 10 vuotta sitten, lapset on aikuisia, matkusteltu on... koettu yhdessä työttömyydet, uranvaihdot, polvileikkaukset ja hautajaiset. Missä se joku on joka olisi tarjonnut mulle vielä -jotain- lisää??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena voi valita parhaista. Vähän kun vanhenee, huomaa, että ne parhaat ovat jo menneet. Kiva se on sitten biologisen kellon kiljuessa nuohota baareja ja tindereitä kasvavan epätoivon vallassa.
Minunkin tuttavapiirissäni nuorena yhteen menneet ovat vielä kymmenien vuosien päästä yhdessä, kun taas ne "juoksunsa juosseet" ovat lähteneet aina uusille juoksuille.
Mistäs sen aina tietää pätkähtääkö se pitkäksi vai miten käy? Itselläni on muutama tuttu jotka vakiintuneet jo teineinä ja onnellisilta vaikuttavat vuosien jälkeen edelleen. Yleisempää toki että nuoruuden suhteet eivät kestä. Ja surullista on katsoa niitä, jotka etsivät kolmen kympin ylitettyään "kadotettua nuoruuttaan", kun se jäi nuorena elämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole ollut pitkää parisuhdetta, mutta oon silti tylsimys.
Mieheni kanssa aloin olemaan 21 vuotiaana, että lasketaanko sitä nuorena aloitetuksi suhteeksi... 20 vuotta kierretty maailmaa pari kuukautta per vuosi. Kyllä siinä on nähty ja koettu paljon yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena voi valita parhaista. Vähän kun vanhenee, huomaa, että ne parhaat ovat jo menneet. Kiva se on sitten biologisen kellon kiljuessa nuohota baareja ja tindereitä kasvavan epätoivon vallassa.
Minunkin tuttavapiirissäni nuorena yhteen menneet ovat vielä kymmenien vuosien päästä yhdessä, kun taas ne "juoksunsa juosseet" ovat lähteneet aina uusille juoksuille.
Nuorena yhteen menneet ja pennut tehneet on eronneet 90% tutuista tapauksista puolen vuoden sisään viimeisen lapsen kotoa muutosta...
M44
Mikä elämässä voisi olla suurempi ilo kuin elää oman rakkaan kanssa?
Kaikki elämän ilot jäävät kokematta? Osanottoni ap jos olet lähtemässä luotamme kovin nuorena. Kai elämästä voi iloita rakkaansakin kanssa, miten se tähän liittyy? Ja vaikkapa läpi elämän. Tapasin mieheni 19-vuotiaana, rakastuimme ja sille tielle jäin. Siihen mennessä olin rakastunut kerran aiemmin poikaan, johon olin ihastunut jo 10-vuotiaana ja teini-iässä seukattiinkin. Siinä vaiheessa tiesin jo, ettei rakkaus kuole koskaan ellei sitä hirtetä. Että sillä perusteella olen jatkanut mieheni kanssa koska tiedän, että kaipaisin häntä kuitenkin aina enemmän kuin mitään muita elämän iloja. Rakastumista ja rakkautta kokemattomat eivät sitä tietenkään vielä nuorena tiedä. Voi olla, ettei muilla ole näin, mutta minä rakastan miestäni ja siksipä olen hänen kanssaan. Rakastan myös toista miestä vaikkakaan ei olisi mitenkään mahdollista olla hänäen kanssaan yhtä aikaisesti ja onnellisesti, että valinta on täytynyt tehdä. Suurimmat ilot olen saanut kokea mieheni tukemana. En ymmärrä mitä ap horisee... huonoja suhteita hällä?
24v takana parisuhteita kun ikää oli 35v. Kyllä olen parisuhteissa kokenut kaiken näköistä kivaa joista moni tulisi kateelliseksi jos kaiken tietäisi.
Tylsä? Ei kukaan ole syntynyt toisia viihdyttämään.
Miks olla Toyotojen kanssa kun kotona on oma Porsche?
Rakastuneet yleensä ovat tylsiä, ainakin muiden mielestä.