Lue keskustelun säännöt.
Siskoni ja hänen erityislapsensa hermostuttaa
16.12.2019 |
Siskolla on erityislapsi. Lapsi on, noh, temperamenttinen, ja tavallaan ymmärrän, että sisko haluaa helpottaa omaa arkeaan tekemällä asiat juuri niin kuin lapsi haluaa. Ei vaadi mitään, ruoka on vain sitä, mitä se syö jne.
Sama asia kun tulee meille kylään, sisko olettaa, että teemme kaikkemme, ettei lapsi hermostu. Tämä on pahimmillaan tarkoittanut sitä, että sisko on suuttunut, koska en suostunut ottamaan pöydästä pois tiettyä tarjottavaa, joka haisi lapsen mielestä. Ei siis olisi edes vaadittu maistamaan sitä tai mitään, kukaan muukaan ei vain olisi saanut syödä sitä.
Miten paljon minun oikein kuuluu joustaa tällaisessa? Alan jo välttelemään siskon tapaamista tämän vuoksi. Hän ja lapsi on rakkaita, mutta suoraan, sanottuna en, haluaisi rajoituksia omaan elämääni, koska hänen lapsensa vaatii. Jouluksi jäädään lasten kanssa nyt kolmistaan, ei mennä vanhemmille, koska siellä pyörii erityislapsen johtama sirkus.
Harmittaa, mutta pelkään, että jos menemme sinne minulta menee lopullisesti hermot ja suutun ja pilaan kaikkien, joulun.
Kommentit (229)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aistien yliherkkyys ei ole pois siedätettävissä. Se on neurologinen erityisyys, eikä siihen liity mitään nirsoilua tai uhmaa. Jos jokin ärsyke on sietämätön, niin sitten se on.
Mutta sen sietämättömän asian kanssa on opittava elämään, jos tilanne ei ole kuitenkaan niin paha, että pääsee oppivelvollisuuden suoritettuaan suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle. Aika harva pääsee.
Silti ne samat ärsykkeet ärsyttää. Esim hajusteet tai liian tiukat vaatteet tai vääränlaiset liinavaatteet.
Se ei ole temppuilua, se vaan on.
t. aistiyliherkän yo-opiskelijan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se lapsi viikoksi hoitoon ja korjaa huomioimasi epäkohdat.
Miksi ap:n pitäisi korjata mitään epäkohtia? Miten tämä liittyi aloitukseen? Jos aapeen sisko vaatii että kaikkien pitää totella häntä ja lastansa, miten ap korjaa tuon epäkohdan?
Ap voi ilmoittaa penskalle olevansa erityisaikuinen ja siksi tehdään, kuten ap haluaa, koska hän on isompi ja siksi vahvempi.
Jos tämä ei käy, sairastuisin ap:n asemassa norovirukseeen jokaikinen joulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavinta minusta on, kun näiden erityisten äidit kilpaa kirjoittelee faceen yms. kuinka heidän puhumaton ja riehuva ja nyrkkiä näyttävä autisti kirjoittaa niin syvällisiä ajatuksia facilitoimalla. Sieltä löytyy niiiiin paljon viisautta, vaikka taka
puoltaan eivätSinun kannattaisi vähän opiskella ja tutkia maailmaa. Silloin sinulle selviäisi, etteivät nämä mainitsemasi asiat sulje pois toisiaan.Voisit lukea esim.nerokkaan kirjan kirjoittaneesta halvaantuneesta tai täysin liikuntakyvyttömästä huippuälykkäästä tiedemiehestä. Ja monista muista 'erityisistä' jotka ovat saaneet aikaan paljon muutakin kuin ala-arvoista sanojen heittelyä.
Tulihan se alapeukutus hetkessä! Taisi olla vähän vuono omatunto.Ehditkö edes lukea tekstiä?
Vierailija kirjoitti:
Onko ketään muuta joka ei alaikäisyytensä ajalta koulusta muista yhtään kipaletta mitään erityisiä omilta luokiltaan?
Minä olen viisissäkymmenissä enkä minä saa millään muistettua mitään oikuttelijoita en ala-asteelta, yläasteelta enkä lukiosta.
Ennenvanhaan oli vammaisille omat koulut jossa kaikki oli suunniteltu heitä varten.
Sitten siirryttiin suosimaan pien- tai erityisluokkia.
Nykyään suositaan integroituja luokkia eli tavikset ja erityiset samoilla luokilla.
Erityisen äitinä annan aloittajalle täyden tukeni. Tietysti vietätte oman joulun! Ja ehkä ne isovanhemmatkin voisi jatkossa olla vaikka joka toinen joulu teidän kanssa, joka toinen joulun sitten siskon perheen kanssa? Olet kuitenkin ihan mahtava sisko, koska oikeasti jaksat sitä siskon lasta useimmiten ja hoidatkin! Ei ole nimittäin mikään vakio, meillä on yksi sukulainen, joka voi olla meidän lapsen kanssa ja johon voi siinä luottaa, mutta hoitaa tosiaan ehkä sen pari kertaa vuodessa pari tuntia.
Mulla on sellainen ajatus tästä, että meillä ne on ennen kaikkea me vanhemmat, jotka joustaa ja suunnittelee. Ei ole siskon tehtävä, eikä varsinkaan serkkulasten. Toki meillä tää menee enemmän niin päin, että meidän lasta ulkopuoliset jaksaa varsin hyvin, mutta kun meidän lapsella on vähän vaikea jaksaa sitä muuta maailmaa, niin sitten me suunnitellaan ja toimitaan sen mukaan. Ja tosiaan muun maailman ei tarvitse lakata, kun jaksaminen loppuu, vaan me on vetäydytty jo ennen sitä. En itsekään halua lapseni saavan raivareita kuin kotona, no, en niitä sielläkään halua, mutta en tee vääntöä asioista, joista tiedän ettei lapsi selviä varsinkaan silloin, kun on pelko että lapsi menee tolaltaan muiden nähden. Joku serkkujen nähden romahtaminen olisi tälle maailmanloppu, kun muutenkin häpeää itseään ja tahtoisi vain olla niin kuin muut. Tosin meillä tämä ei toimi niin, että tehdään juuri lapsen tahdon mukaan, monesti itseasiassa vähän toisin päin. Enkä ikinä vaatisi tuollaisia ruokapöytäasioita, mitä esimerkissä. Meillä ollaan tosi aistiherkkiä, autisminpiirteiisin liityy, mutta kyllä muut saa syödä pöydässä vaikka matoja. Jos lapseni ei kestäisi, niin sitten sovittaisiin, että syödään me vähän myöhemmin. Kun ei nuo jutut niin vaikeita ole oikeasti. Tauot auttaa monesti ja sellainen äidin/isän kanssa kahdenkeskinen jäähdyttely, jossa katsellaan vaikka pilviä tai potkitaan kiviä. Enne kaikkea sitä toivoo, että lapsi oppisi sitä kautta ymmärtämään omia rajojaan, varsinkin sosiaalisen kuormituksen aiheuttamaa ja jossain vaiheessa tajuaisi itsekin vetäytyä tarvittaessa.
Pikkusiskolle selitän, että isommalla on sellainen vika, joka aiheuttaa sen, ettei aivot toimi tavallisesti ja välillä ne menee jumiin. Että kyllä se aina rakastaa ja tykkää susta, vaikka on välillä sellainen jumittava ja välillä peikko pöllöpää. Ja ne on tilanteita, jotka ei ole siskon vastuulla koskaan, niin kuin muukaan auttaminen ei ole, koska pikkusiskon pitää saada olla pikkusisko. Oli kiinnostavaa lukea näistä sisarusten kokemuksista, koska pelkään juuri tuota ”Ninni Näkymätön” -tilannetta, enkä koskaan haluaisi tuon terveen lapsen kokevan olevansa vähemmän tärkeä ja se, jonka pitää koko ajan joustaa. Vanhemmat joustaa, lapset elää lapsuuttaan. Yritän panostaa suhteeseen tuon pienemmän kanssa paljon, toki se on hauskaakin, koska hän on niin mainio tapaus.
Meillä on onneksi helpommat ajat menossa nyt, joten on helppo päteä. Mutta olisin ihan äärettömän kiitollinen, jos minulla olisi aloittajan kaltainen sisko, joka välittää niin paljon, että ottaa kuitenkin huomioon. Tuntuu absurdilta ajatus, että siskon perheen pitäisi pomppia erityislapsen pillin mukaan, kun itse sitä yrittäisi pitää vain sitä suhdetta olemassa ja avoimena. Ehkä te olette itsestään selvyyksiä siskon perheelle tai ovat tosiaan vain niin väsyneitä ja jumissa, en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavinta minusta on, kun näiden erityisten äidit kilpaa kirjoittelee faceen yms. kuinka heidän puhumaton ja riehuva ja nyrkkiä näyttävä autisti kirjoittaa niin syvällisiä ajatuksia facilitoimalla. Sieltä löytyy niiiiin paljon viisautta, vaikka taka
puoltaan eivätSinun kannattaisi vähän opiskella ja tutkia maailmaa. Silloin sinulle selviäisi, etteivät nämä mainitsemasi asiat sulje pois toisiaan.Voisit lukea esim.nerokkaan kirjan kirjoittaneesta halvaantuneesta tai täysin liikuntakyvyttömästä huippuälykkäästä tiedemiehestä. Ja monista muista 'erityisistä' jotka ovat saaneet aikaan paljon muutakin kuin ala-arvoista sanojen heittelyä.
Tulihan se alapeukutus hetkessä! Taisi olla vähän vuono omatunto.Ehditkö edes lukea tekstiä?
Siis HUONO tietysti
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa esim. aistiyliherkkyydeltä ja mahdollisesti Aspergerin liitännäisenä? Meillä on lapsella aistiyliherkkyyttä, johon saatu mm. tomintaterapiaa. Sekä elto että tt sanoivat, että näihin ei siedäty ollenkaan, eli ei mene ohi sillä, että laitetaan vain karheampaa paitaa päälle välikin, pistetään kuuntelemaan erilaisia ääniä tai haistelemaan hajuja. Ja varsinkaan asperger ei välttämättä osaa ilmaista sosiaalisten normien mukaisesti pahaa oloaan. Aistiärsykkeet on ihan oikeasti minimoitava, erilaisin keinoin, vai olisiko arvostelijoiden mielestä oikein, että lapsella on koko ajan paha olla, koska halutaan "näpäyttää" huonosta kasvatuksesta ja lapsen pillin mukana pomppimisesta...
Jonain päivänä lapsesi on kuitenkin poistuttava aistiärsykkeettömästä tilasta. Vai ajattelitko hänen suorittavan oppivelvollisuutensa kotiopetuksessa, pääsevän heti sen jälkeen eläkkeelle ja mahdollisesti asuvan kanssasi koko lopun elämäänsä? Vai onko teillä riittävästi rahaa hankia hänelle asunto, jossa ei varmasti tule mitään aistiärsykkeitä mistään? Pelkillä yhteiskunnan tuilla kun ei oikein voi valita asuinpaikkaansa ja taloyhtiössä, josta hän ehkä aikuisena saakin asunnon, voi olla vaikka miten paljon aistiärsykkeitä kuten esim porraskäytävän tai ilmanvaihdon kautta asunnosta toiseen leijailevat tuoksut ja hajut.
Siedättäminen ei tässä tapauksessa tarkoitakaan oireiden poistumista (kuten allergioissa)vaan sitä, että oppii sietämääne pämukavaa tilannetta. Omasta kodista voi tehdä aistiärsykkeettömän, mutta ei muiden kodeista eikä muista paikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haistakaa kaikki pas*ka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen koko elämäni viettänyt erityislapsen sisarena ja voin sanoa että oloni on ollut aina kuin olisinnollut näkymätön ninni.
Olen jo aikuinen, mutta sama jatkuu.
Koko elämä ja maailma pyörii tämän sisaren johtamana. Siis meidän elämä.
Teen muuttoa pois lapsuudenkodista.
Täytin juuri 18v ja en halua hetkeen kuulla mitään vanhemmistani, sisarestani puhumattakaan.
Rakastan heitä, mutta tarvitsen tilaa hengittää.
Äitini on kauhuissaan muutostani.
Lähteehän hyvä " lastenvahti" pois.
Sisareni on 16v.
Pahinta on, kun omatunto kalvaa kauheaa ajatusta. Kun äitini kerran kertoi, että meinasi saada keskenmenon odottaessaan sisartani, tuli mieleeni, että " voi kunnolisikin tullut keskenmeno"Ymmärrän sua niin vit*usti.
Mutta toi on kuitenkin sun oma sisarus.
Mietippä. Mun vanhemmat suuressa älyttömyydesssään päätyivät ottamaan pari vamm*aista sijaiskersaa. Huutavat ja meuhkaavat yötä päivää. Rikkovat joka paikan.
Oon niin saatanan kyllästyny. Sossuille vain pitää lepertää, miten vit*un ihania noi vit*un erityiset kersat on.
Koti menetetty ja kaikki sen mukana.
Nytkin istun koulus aivan saatanan väsyneenä ku kersat huus koko vit*un yön.
Joo haistakaa vaan paska kaikki jotka vit*uilevat täällä mun huonosta käytöksestä.
Joo enkä ollu ennen tämmöne.
On vaan niin pää täynnä. Joo kyllä oon sanonu vanhemmille tästä. Huutanukkin niille.
No mutta voi voi. Haluisitsä oikeesti et nää joutuis johonki laitokseen. Ne vaan multa tivaa.
Joo kyllä vit *tu haluisin!!! Oon sitten poika josta ei koskaan isää tuu. Viel pitää oottaa neljä vuotta että pääsen vit *tuun tuolta.
Olen ihan hirveän pahoillani puolestasi.
Tiedän, että tämä kuulostaa radikaalilta, mutta pystyisitkö itse muuttamaan pois? Sisäoppilaitokseen tai johonkin vastaavaan?
Sinulla on oikeus yöuneen.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän minunkin pitäisi varmaan, venyä enempi, mutta väkisin nyt joulun alla oon ruvennut haaveilemaan perhejoulusta, jossa voitaisiin tehdä asioita useamman kuin yhden henkilön mielenmulaan.
Tästä moni erityislapsen vanhempi haaveilee. Vanhemman kohdalla tämän haaveen toteutumisesta vaan on luovuttava, ja se onkin iso osa lapsen erityisyyden hyväksymisprosessia. Vanhoista haaveista luopuminen, ja niiden korvaaminen jollain muulla, toteutettavissa olevalla.
Sinä et kuulu perheeseen, joten sinun on mahdollista saada haaveilemasi joulu siten, että eriytät joulunviettosi siskon perheen joulunvietosta. Tämä on tietysti siskolle kurjaa, koska erityislasten perheet joutuvat muutenkin monesti tilanteeseen, jossa tulevat eristetyksi muista ihmisistä juuri siitä syystä, että muut ihmiset kaipaavat rauhaa eivätkä jaksa sopeutua yhden ihmisen erityistarpeisiin. Sinä saat kuitenkin itse päättää mitä haluat ja mikä on sinulle tärkeää, ja jos se tänä jouluna on rauhallinen perhejoulu, silloin sinun täytyy tämä tuoda esille siskollesi.
Kiitos tekstistäsi. Tätä mä ehkä vähän hainkin tällä koko jutulla. Haluan juuri nimenomaan itse nauttia rauhallisuudesta ja ennalta-arvattu uudesta jouluna, mutta samaan aikaan omaan huonon omantunnon siitä. Yritän ajatella, että minun ei tarvitse tavallaan upota samaan suohon siskoni kanssa, voinhan olla avuksi muulloin ja muuten kuin jouluna. Ap
Erityislapsen äitinä toivoisin, että todellakin kertoisit ajatuksistasi mahdollisimman pian. Ei sitten kyllä tarvis enää jatkossakaan auttaa, koska en koskaan enää tämän jälkeen haluaisi sua tavata. En ylipäätään halua tunkea sinne, missä meitä ei haluta, tässämaailmassa on muutenkin tarpeeksi vaikeuksia ja ikäviä tilanteita. Siksi ois hyvä tietää siitä nyt eikä kuvitella, että oot luotettava ystävä.
Eiköhän jokaisen erityislapsen vanhempi tiedä jo ennestään, että kaikki eivät halua/jaksa sinun lapsesi kanssa ja se nyt on vain pakko hyväksyä. Ei sen pitäisi tulla mitenkään yllätyksenä, että kukaan ei halua olla jouluna yhden ihmisen vaatimusten takia "varpaisillaan" koko aikaa.
Tästä tosiasiasta ei todellakaan pidä vetää hernettä nenään, että enpä halua sinua enää nähdä eikä tarvitse ikinä enää auttaa yms........ Kaikki tietää, että sinulla on muutenkin vaikeaa, mutta se ei todellakaan ole siskosi vika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän minunkin pitäisi varmaan, venyä enempi, mutta väkisin nyt joulun alla oon ruvennut haaveilemaan perhejoulusta, jossa voitaisiin tehdä asioita useamman kuin yhden henkilön mielenmulaan.
Tästä moni erityislapsen vanhempi haaveilee. Vanhemman kohdalla tämän haaveen toteutumisesta vaan on luovuttava, ja se onkin iso osa lapsen erityisyyden hyväksymisprosessia. Vanhoista haaveista luopuminen, ja niiden korvaaminen jollain muulla, toteutettavissa olevalla.
Sinä et kuulu perheeseen, joten sinun on mahdollista saada haaveilemasi joulu siten, että eriytät joulunviettosi siskon perheen joulunvietosta. Tämä on tietysti siskolle kurjaa, koska erityislasten perheet joutuvat muutenkin monesti tilanteeseen, jossa tulevat eristetyksi muista ihmisistä juuri siitä syystä, että muut ihmiset kaipaavat rauhaa eivätkä jaksa sopeutua yhden ihmisen erityistarpeisiin. Sinä saat kuitenkin itse päättää mitä haluat ja mikä on sinulle tärkeää, ja jos se tänä jouluna on rauhallinen perhejoulu, silloin sinun täytyy tämä tuoda esille siskollesi.
Kiitos tekstistäsi. Tätä mä ehkä vähän hainkin tällä koko jutulla. Haluan juuri nimenomaan itse nauttia rauhallisuudesta ja ennalta-arvattu uudesta jouluna, mutta samaan aikaan omaan huonon omantunnon siitä. Yritän ajatella, että minun ei tarvitse tavallaan upota samaan suohon siskoni kanssa, voinhan olla avuksi muulloin ja muuten kuin jouluna. Ap
Erityislapsen äitinä toivoisin, että todellakin kertoisit ajatuksistasi mahdollisimman pian. Ei sitten kyllä tarvis enää jatkossakaan auttaa, koska en koskaan enää tämän jälkeen haluaisi sua tavata. En ylipäätään halua tunkea sinne, missä meitä ei haluta, tässämaailmassa on muutenkin tarpeeksi vaikeuksia ja ikäviä tilanteita. Siksi ois hyvä tietää siitä nyt eikä kuvitella, että oot luotettava ystävä.
Voiskos erityislapsen äiti mitenkään ymmärtää, että se ystävä/sisko tai muu vastaava ymmärtäjä ja auttaja saattaisi tehdä jonain jouluna omia juttujaankin, ilman, että välien tarvitseisi rikkoutua.
Ja olen myös vahvasti sitä mieltä, että vanhempien pitää hoitaa näiden sijoitettujen lasten kanssa elävälle teini-ikäiselle oikeuden yöuneen. Ei voida ajatella, että teinin pitää vaan sietää, koska on vanhempi ha toiset reppanoita. En ihmettele tuota vitutuksen määrää yhtään, tuo tilanne kuulostaa tosi raskaalle. Isompi talo, jos ei muu auta tai parempi äänieristys tai fiksummat nukkumisjärjestelyt tms. Meidän erityisellä on ollut valvomista yli 4 vuotta, mutta pikkusiskoa ei herätetä. Piste. Samoin suhtautuisin, jos pienempi olisikin isompi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota se lapsi viikoksi hoitoon ja korjaa huomioimasi epäkohdat.
Miksi ap:n pitäisi korjata mitään epäkohtia? Miten tämä liittyi aloitukseen? Jos aapeen sisko vaatii että kaikkien pitää totella häntä ja lastansa, miten ap korjaa tuon epäkohdan?
Ap voi ilmoittaa penskalle olevansa erityisaikuinen ja siksi tehdään, kuten ap haluaa, koska hän on isompi ja siksi vahvempi.
Jos tämä ei käy, sairastuisin ap:n asemassa norovirukseeen jokaikinen joulu.
Olipa huono ehdotus. Ei sille erityislapselle tuolla tavalla puhuta. Unohdit ettei ap yksin halua rauhaisampaa joulua, kyllä siinä on hänenkin lapset kärsimässä. Eikä tuommonen toiminta korjaa epäkohtia, ei sekään että ap ottaa sen muksun viikoksi hoitoon. Kun ongelmaa voisi yrittää korjailla/tehdä siedettävämmäksi sillä että aapeen sisko muuttaisi toimintatapojaan eikä vaatisi kaiken pyörivän lapsensa ehdoilla, viis välittäen muista.
Vierailija kirjoitti:
Voisit lukea esim.nerokkaan kirjan kirjoittaneesta halvaantuneesta tai täysin liikuntakyvyttömästä huippuälykkäästä tiedemiehestä. Ja monista muista 'erityisistä' jotka ovat saaneet aikaan paljon muutakin kuin ala-arvoista sanojen heittelyä.
Stephen Hawkingilla ei ole älyllistä kehitysvammaa, vaan lihassurkastumatauti.
Kehitysvammaisesta ei mitenkään tule tiedemiestä. Edelleen suosittelen sitä realismia.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tollaisen erityislapsen sisarus ja voi että kun joku olisi aikanaan sanonut mun äidille että loppuu se saakelin paapominen ja että perheessä on myös muita henkilöitä!! Joka joulu ja juhlapyhä meni sitä sekoilua katsellessa ja eristäydyttiin muista sukulaisista juurikin tästä syystä. Jossain vaiheessa kukaan ei enää käynyt kylässä. Itseä aikuisena vieläkin ahdistaa joulut ym, nytkin mennään miehen kanssa ulkomaille kun en halua viettää. Kunta tarjosi kyllä hoitomahdollisuuksia ja intervallipaikkoja ym. Olisi voinut edes joka toisen joulun viettää normaalisti ja joka toisen sitten huutosekoilusirkusta katsoessa, mutta ei. Nykyään en aikuisena pidä yhteyttä sinnepäin juuri ollenkaan
Ja kuitenkin oikeasti aivan kaikki koulusta ja harrastuksista kauppoihin, näyttelyihin, teattereihin ja ihan vaikka katuliikenteeseen, oli suunniteltua juuri sinua ja sinunlaistesi tarpeita varten. Joka ainoapäivä. Ja SULLE oli liikaa, että teidän kotona yritettiin sopeutua myös muihin perheenjäseniin.
Koska sitä vammaisten ja erityisten elämä on. Koko ajan KAIKKI ympärillä on suunniteltu jonkun muun tarpeita varten ja sun on vaan sopeuduttava. jos et pysty, tough luck.
MÄ NYT VAAN KYSYN, ETTÄ KUKA TÄSSÄ ON ITSEKÄS?
Se nyt on vaan tosiasia, että toiset sairastuvat ja toiset eivät!
Oli se sairaus sitten henkistä tai fyysistä niin siitä tulee rajoitteita moneen elämän osa-alueeseen. Meinaatko, että jos on itse terve niin silloin pitää koko ajan pitää mielessä, että ei saa elää normaalisti sillä joku muu on sairas ja täytyy itsekin elää kuin olisi sairas!
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ylipäätään halua tunkea sinne, missä meitä ei haluta, tässämaailmassa on muutenkin tarpeeksi vaikeuksia ja ikäviä tilanteita. Siksi ois hyvä tietää siitä nyt eikä kuvitella, että oot luotettava ystävä.
Ei kukaan erityisesti halua olla sen erityislapsesi kanssa. Lasta siedetään kohteliaisuuden vuoksi tai joustetaan sinun vuoksesi.
Tämä pätee ihan terveisiinkin lapsiin. Ei ne oikeasti kiinnosta kuin vanhempia ja isovanhempia.
Kannattaa ehkä olla realisti?
Tämäpätämä, vaikaa vähän kärkevästi sanottu. Vaikka ystävilläni on ihan peruslapsia ja pääosin ihania tyyppejä ovat, niin kyllä se on ihana välillä olla ja mennä vain omien lasten kanssa.
Enkä sekuntiakaan usko etteivätkö hekin ajattelisi ihan samoin omista lapsistani.
´Koska te kumpikin olette menossa äidillenne jouluksi, niin asia ei ole sinun päätettävissä. Äitisi päättää ihan itse kuka hänen luokseen tulee, ja kuka ei. Sinä voit päättää vain omasta ja lastesi osallistumisesta. Siskosi päättää taas siitä miten kasvattaa lapsensa. Sinä et voi tietää millaista jatkuva arki lapsen kanssa on, ja mikä tuon lapsen kanssa toimii.
Vierailija kirjoitti:
´Koska te kumpikin olette menossa äidillenne jouluksi, niin asia ei ole sinun päätettävissä. Äitisi päättää ihan itse kuka hänen luokseen tulee, ja kuka ei. Sinä voit päättää vain omasta ja lastesi osallistumisesta. Siskosi päättää taas siitä miten kasvattaa lapsensa. Sinä et voi tietää millaista jatkuva arki lapsen kanssa on, ja mikä tuon lapsen kanssa toimii.
Ei ap ole menossakaan äitinsä luoksen jouluksi vaan on päättänyt olla lastensa kanssa kotona. Tämä tuli esille jo aloituksessa.
Voisko lapsen isä ottaa hänet jouluksi? Jos ei, ei sunkaan tarvi AP. Vietät rauhallisen joulun vanhempiesi kanssa. Sinä et pannut siskoasi paksuksi, muista se. Äläkä nimitä velvollisuudentuntoa rakkaudeksi, sillä se ei ole sitä.
Vierailija kirjoitti:
Mä kestäisin kyllä erään tuttavan erityislasta, voin nostaa haisevat ruuat pöydästä ja katsoa, ettei ole aistiärsykkeitä. Olen aikuinen ja kestän, jos vanhempi hoitaa muuten lapsensa ja pitää aisoissa.
Mutta sitä en kestä, että omat lapseni kärsivät erityislapsen vierailusta. Yksipuolista riehumista, väkisin päälle tulemista, painia, satuttamista (vahingossa tai ajattelemattomuuttaan, mutta aina jotain sattuu esim jos lyö lelulla päähän, niin sattuuhan se), lelujen rikkomista. Aikuisen pitäisi olla katsomassa leikkien perään, mutta tuttava tulee itse ’hengähtämään’ ja ’kiva kun lapset leikkivät keskenään’. Minusta ei ole yhtään kivaa eivätkä lapsetkaan tykkää tuosta erityislapsesta.
Hyvä että pidät lastesi puolta, se on kaikkein tärkeintä. Kun on näitä maailmansyleilijä-hippiäitejä, joiden lapset ei koe olevansa turvassa.
Mä kestäisin kyllä erään tuttavan erityislasta, voin nostaa haisevat ruuat pöydästä ja katsoa, ettei ole aistiärsykkeitä. Olen aikuinen ja kestän, jos vanhempi hoitaa muuten lapsensa ja pitää aisoissa.
Mutta sitä en kestä, että omat lapseni kärsivät erityislapsen vierailusta. Yksipuolista riehumista, väkisin päälle tulemista, painia, satuttamista (vahingossa tai ajattelemattomuuttaan, mutta aina jotain sattuu esim jos lyö lelulla päähän, niin sattuuhan se), lelujen rikkomista. Aikuisen pitäisi olla katsomassa leikkien perään, mutta tuttava tulee itse ’hengähtämään’ ja ’kiva kun lapset leikkivät keskenään’. Minusta ei ole yhtään kivaa eivätkä lapsetkaan tykkää tuosta erityislapsesta.