Lue keskustelun säännöt.
Siskoni ja hänen erityislapsensa hermostuttaa
16.12.2019 |
Siskolla on erityislapsi. Lapsi on, noh, temperamenttinen, ja tavallaan ymmärrän, että sisko haluaa helpottaa omaa arkeaan tekemällä asiat juuri niin kuin lapsi haluaa. Ei vaadi mitään, ruoka on vain sitä, mitä se syö jne.
Sama asia kun tulee meille kylään, sisko olettaa, että teemme kaikkemme, ettei lapsi hermostu. Tämä on pahimmillaan tarkoittanut sitä, että sisko on suuttunut, koska en suostunut ottamaan pöydästä pois tiettyä tarjottavaa, joka haisi lapsen mielestä. Ei siis olisi edes vaadittu maistamaan sitä tai mitään, kukaan muukaan ei vain olisi saanut syödä sitä.
Miten paljon minun oikein kuuluu joustaa tällaisessa? Alan jo välttelemään siskon tapaamista tämän vuoksi. Hän ja lapsi on rakkaita, mutta suoraan, sanottuna en, haluaisi rajoituksia omaan elämääni, koska hänen lapsensa vaatii. Jouluksi jäädään lasten kanssa nyt kolmistaan, ei mennä vanhemmille, koska siellä pyörii erityislapsen johtama sirkus.
Harmittaa, mutta pelkään, että jos menemme sinne minulta menee lopullisesti hermot ja suutun ja pilaan kaikkien, joulun.
Kommentit (229)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tollaisen erityislapsen sisarus ja voi että kun joku olisi aikanaan sanonut mun äidille että loppuu se saakelin paapominen ja että perheessä on myös muita henkilöitä!!
Nyt jälkeenpäin ajateltuna, miten olisit itse toiminut äitisi tilanteessa? Eli minkä uskoisit olleen tuolloin lapsuudessasi parempi toimintatapa, kuin se miten toimittiin?
Tuossahan se lukee.
En huomaa mitään käytännön toimintatapoja viestissä. Eli ihan käytännössä, jos joku olisi äidille sanonut, että "lopeta se saakelin paapominen", mitä hänen olisi pitänyt tehdä? Olisiko ollut hyvä esim. jättää erityislapsi huomioitta, ja antaa toimia impulssiensa mukaan? Vai sulkea huoneeseensa lukon taakse tai ulos huutamaan? Vai mikä olisi ollut se toimiva ja hyvä toimintamalli?
Lue uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tollaisen erityislapsen sisarus ja voi että kun joku olisi aikanaan sanonut mun äidille että loppuu se saakelin paapominen ja että perheessä on myös muita henkilöitä!! Joka joulu ja juhlapyhä meni sitä sekoilua katsellessa ja eristäydyttiin muista sukulaisista juurikin tästä syystä. Jossain vaiheessa kukaan ei enää käynyt kylässä. Itseä aikuisena vieläkin ahdistaa joulut ym, nytkin mennään miehen kanssa ulkomaille kun en halua viettää. Kunta tarjosi kyllä hoitomahdollisuuksia ja intervallipaikkoja ym. Olisi voinut edes joka toisen joulun viettää normaalisti ja joka toisen sitten huutosekoilusirkusta katsoessa, mutta ei. Nykyään en aikuisena pidä yhteyttä sinnepäin juuri ollenkaan
Nyt jälkeenpäin ajateltuna, miten olisit itse toiminut äitisi tilanteessa? Eli minkä uskoisit olleen tuolloin lapsuudessasi parempi toimintatapa, kuin se miten toimittiin?
Olisin toiminut niin, että olisin vastaanottanut yhteiskunnan apua sen verran, että esim. joka toinen vuosi olisi oltu normaalisti ja joka toinen vuosi sitten ei niin mukavasti. Olisin edes joskus ajatellut itseäni ja levännyt sen verran että olisin jaksanut edes kerran viedä 2 tervettä sisarusta vaikka huvipuistoon tai edes uimahalliin. Olisin edes kerran kysynyt tahtooko joku terveistä lapsista pitää kaverisynttärit rauhassa. Olisin ymmärtänyt että pienet, alle kouluikäiset serkut oikeasti pelkäävät veljeäni, ei heitä voi vaan käskeä sopeutumaan kun toinen on niin erityinen! Olisin kysynyt tahdommeko me keskimmäisen veljen kanssa käydä esim. tädin ja serkkujen kanssa tapaamassa mummoa päivällä ja tulla sitten illaksi kotiin availemaan lahjoja. Olisin joskus viettänyt sukujoulua vasta tapanina. Olisin avannut suuni ja kysynyt muilta mielipiteitä ja apua enkä ollut väsynyt marttyyri. Se on tosiasia että erityislapselle ei voi mitään mutta silloin pitääkin soveltaa
Vierailija kirjoitti:
Veljeni vaimo on opettaja ja meillä saa aina aikaan silmien pyörittelyä.
Kyllä minä haluaisin lapseni olisi kuin muut, mutta en voi asialle mitään.Meitä ei juurikaan kutsuta mihinkään, mutta lähiperhettä en halua menettää. Valitettavasti sekin on liikaa jo pyydetty.
Niin se yhteiskunta pyörii. Erilaisuus pois ja normaalit esiin.
Kasvatusta tehdään kotona ja koulussa koko ajan, kylässä mennään silkkihansikkain ja olisi ihanaa, jos edes oma sisko kerran vuodessa jaksaisi yrittää.Jos tuntuu pahalta lapseni läsnäolo kerran vuodessa, minulla se on arkipäivää ja vieläpä rakastan lastani. Kun kerran asia on sinulle liikaa, kerro siskollesi ja pyydä häntä viettämään joulu muualla.
Niin tai jos sinä pysyisit sen kersas kanssa poissa häiritsemästä muita.
Sekin on vaihtoehto.
Kaikki lapset ovat erityisiä. Miksei voida sanoa vammainen tms. kun siitä on kyse.
Ap, vietä rauhallinen ja mukava joulu lastesi kanssa keskenänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tollaisen erityislapsen sisarus ja voi että kun joku olisi aikanaan sanonut mun äidille että loppuu se saakelin paapominen ja että perheessä on myös muita henkilöitä!! Joka joulu ja juhlapyhä meni sitä sekoilua katsellessa ja eristäydyttiin muista sukulaisista juurikin tästä syystä. Jossain vaiheessa kukaan ei enää käynyt kylässä. Itseä aikuisena vieläkin ahdistaa joulut ym, nytkin mennään miehen kanssa ulkomaille kun en halua viettää. Kunta tarjosi kyllä hoitomahdollisuuksia ja intervallipaikkoja ym. Olisi voinut edes joka toisen joulun viettää normaalisti ja joka toisen sitten huutosekoilusirkusta katsoessa, mutta ei. Nykyään en aikuisena pidä yhteyttä sinnepäin juuri ollenkaan
Ja kuitenkin oikeasti aivan kaikki koulusta ja harrastuksista kauppoihin, näyttelyihin, teattereihin ja ihan vaikka katuliikenteeseen, oli suunniteltua juuri sinua ja sinunlaistesi tarpeita varten. Joka ainoapäivä. Ja SULLE oli liikaa, että teidän kotona yritettiin sopeutua myös muihin perheenjäseniin.
Koska sitä vammaisten ja erityisten elämä on. Koko ajan KAIKKI ympärillä on suunniteltu jonkun muun tarpeita varten ja sun on vaan sopeuduttava. jos et pysty, tough luck.
MÄ NYT VAAN KYSYN, ETTÄ KUKA TÄSSÄ ON ITSEKÄS?
Sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi on niin aistiyliherkkä niin miksei sille laiteta pyykkipoikaa nenään, aurinkolasit silmille, kuulosuojaimet korville ja kääritä pumpuliin? Mitä ne ennenaikaan teki tollasille lapsille? Pienessä pirtissä saattoi olla 10 lasta. Kaikkiko ne tanssivat yhden pillin mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tollaisen erityislapsen sisarus ja voi että kun joku olisi aikanaan sanonut mun äidille että loppuu se saakelin paapominen ja että perheessä on myös muita henkilöitä!!
Nyt jälkeenpäin ajateltuna, miten olisit itse toiminut äitisi tilanteessa? Eli minkä uskoisit olleen tuolloin lapsuudessasi parempi toimintatapa, kuin se miten toimittiin?
Tuossahan se lukee.
En huomaa mitään käytännön toimintatapoja viestissä. Eli ihan käytännössä, jos joku olisi äidille sanonut, että "lopeta se saakelin paapominen", mitä hänen olisi pitänyt tehdä? Olisiko ollut hyvä esim. jättää erityislapsi huomioitta, ja antaa toimia impulssiensa mukaan? Vai sulkea huoneeseensa lukon taakse tai ulos huutamaan? Vai mikä olisi ollut se toimiva ja hyvä toimintamalli?
Lue uudestaan.
Niinpä. Tähän ongelmaan ei ole patenttiratkaisua. Jos sisarus olisi välillä viety muualle hoitoon, miten olisi äitiä auttanut hyvä neuvo "lopeta se saakelin paapominen"? Kaikkina niinä aikoina kun erityislapsi oli kotona, olisi ratkaisuja tarvittu. Sivusta on niin helppo huudella ja olla loistava kasvattaja, kun ei itse joudu olemaan vastuunkantaja ja ratkaisujen etsijä, ja erityislasten vanhempien tilanteessa yleensä erittäin yksin.
Kukaan ei valitse saada hyvin vaativaa erityislasta, eikä kiusallaan koita hänen kauttaan tehdä muiden elämästä mahdollisimman vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tollaisen erityislapsen sisarus ja voi että kun joku olisi aikanaan sanonut mun äidille että loppuu se saakelin paapominen ja että perheessä on myös muita henkilöitä!!
Nyt jälkeenpäin ajateltuna, miten olisit itse toiminut äitisi tilanteessa? Eli minkä uskoisit olleen tuolloin lapsuudessasi parempi toimintatapa, kuin se miten toimittiin?
Tuossahan se lukee.
En huomaa mitään käytännön toimintatapoja viestissä. Eli ihan käytännössä, jos joku olisi äidille sanonut, että "lopeta se saakelin paapominen", mitä hänen olisi pitänyt tehdä? Olisiko ollut hyvä esim. jättää erityislapsi huomioitta, ja antaa toimia impulssiensa mukaan? Vai sulkea huoneeseensa lukon taakse tai ulos huutamaan? Vai mikä olisi ollut se toimiva ja hyvä toimintamalli?
Kunnan tarjoamat hoitomahdollisuudet ja intervallijaksot- olisi saanut muutkin hengähtää hetken.
Olen koko elämäni viettänyt erityislapsen sisarena ja voin sanoa että oloni on ollut aina kuin olisinnollut näkymätön ninni.
Olen jo aikuinen, mutta sama jatkuu.
Koko elämä ja maailma pyörii tämän sisaren johtamana. Siis meidän elämä.
Teen muuttoa pois lapsuudenkodista.
Täytin juuri 18v ja en halua hetkeen kuulla mitään vanhemmistani, sisarestani puhumattakaan.
Rakastan heitä, mutta tarvitsen tilaa hengittää.
Äitini on kauhuissaan muutostani.
Lähteehän hyvä " lastenvahti" pois.
Sisareni on 16v.
Pahinta on, kun omatunto kalvaa kauheaa ajatusta. Kun äitini kerran kertoi, että meinasi saada keskenmenon odottaessaan sisartani, tuli mieleeni, että " voi kunnolisikin tullut keskenmeno"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tollaisen erityislapsen sisarus ja voi että kun joku olisi aikanaan sanonut mun äidille että loppuu se saakelin paapominen ja että perheessä on myös muita henkilöitä!! Joka joulu ja juhlapyhä meni sitä sekoilua katsellessa ja eristäydyttiin muista sukulaisista juurikin tästä syystä. Jossain vaiheessa kukaan ei enää käynyt kylässä. Itseä aikuisena vieläkin ahdistaa joulut ym, nytkin mennään miehen kanssa ulkomaille kun en halua viettää. Kunta tarjosi kyllä hoitomahdollisuuksia ja intervallipaikkoja ym. Olisi voinut edes joka toisen joulun viettää normaalisti ja joka toisen sitten huutosekoilusirkusta katsoessa, mutta ei. Nykyään en aikuisena pidä yhteyttä sinnepäin juuri ollenkaan
Ja kuitenkin oikeasti aivan kaikki koulusta ja harrastuksista kauppoihin, näyttelyihin, teattereihin ja ihan vaikka katuliikenteeseen, oli suunniteltua juuri sinua ja sinunlaistesi tarpeita varten. Joka ainoapäivä. Ja SULLE oli liikaa, että teidän kotona yritettiin sopeutua myös muihin perheenjäseniin.
Koska sitä vammaisten ja erityisten elämä on. Koko ajan KAIKKI ympärillä on suunniteltu jonkun muun tarpeita varten ja sun on vaan sopeuduttava. jos et pysty, tough luck.
MÄ NYT VAAN KYSYN, ETTÄ KUKA TÄSSÄ ON ITSEKÄS?
Eihän tuolla esimerkkiperheessä yritetty sopeutua muihin perheenjäseniin. Ne muut lapsethan jätettiin huomiotta. Sä olet täydellisen sokaistunut, et näe etkä kuule etkä ymmärrä ketään muuta kuin itseäsi ja omaa lastasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tollaisen erityislapsen sisarus ja voi että kun joku olisi aikanaan sanonut mun äidille että loppuu se saakelin paapominen ja että perheessä on myös muita henkilöitä!!
Nyt jälkeenpäin ajateltuna, miten olisit itse toiminut äitisi tilanteessa? Eli minkä uskoisit olleen tuolloin lapsuudessasi parempi toimintatapa, kuin se miten toimittiin?
Tuossahan se lukee.
En huomaa mitään käytännön toimintatapoja viestissä. Eli ihan käytännössä, jos joku olisi äidille sanonut, että "lopeta se saakelin paapominen", mitä hänen olisi pitänyt tehdä? Olisiko ollut hyvä esim. jättää erityislapsi huomioitta, ja antaa toimia impulssiensa mukaan? Vai sulkea huoneeseensa lukon taakse tai ulos huutamaan? Vai mikä olisi ollut se toimiva ja hyvä toimintamalli?
Lue uudestaan.
Niinpä. Tähän ongelmaan ei ole patenttiratkaisua. Jos sisarus olisi välillä viety muualle hoitoon, miten olisi äitiä auttanut hyvä neuvo "lopeta se saakelin paapominen"? Kaikkina niinä aikoina kun erityislapsi oli kotona, olisi ratkaisuja tarvittu. Sivusta on niin helppo huudella ja olla loistava kasvattaja, kun ei itse joudu olemaan vastuunkantaja ja ratkaisujen etsijä, ja erityislasten vanhempien tilanteessa yleensä erittäin yksin.
Kukaan ei valitse saada hyvin vaativaa erityislasta, eikä kiusallaan koita hänen kauttaan tehdä muiden elämästä mahdollisimman vaikeaa.
Minä olen erityislapsen sisar. Se unohdettu, laiminlyöty, kiltti, näkymätön, "kyllähän se nyt aina pärjää kun on niin tomera" -lapsi.
Edes se kerta joka toiseen olisi riittänyt minulle. Edes puoli tuntia huomiota joskus.
Mutta tiedätkö mitä? Kun ei se edes loppunut siihen lapsuuteen, vaan minun odotetaan edelleen keski-ikäisenä "ottavan huomioon" ja "jakavan" sen pilalle hemmotellun sisareni kanssa kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kala-allerginen enkä voi istua pöydässä jossa kalaa seisoo tarjolla.
Miksei voi olla sitten seisovaa pöytää josta jokainen hakee? Meillä on aina jouluna muut ruoat sivupöydällä, kala haetaan keittiöstä.
Miten allergiasi tietää, onko sitä kalaa tarjoiluvadilla vai lukuisilla lautasilla ympärilläsi? Kun sanoit, ettet voi istua pöydässä, jossa on kalaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kala-allerginen enkä voi istua pöydässä jossa kalaa seisoo tarjolla.
Miksei voi olla sitten seisovaa pöytää josta jokainen hakee? Meillä on aina jouluna muut ruoat sivupöydällä, kala haetaan keittiöstä.
Miten allergiasi tietää, onko sitä kalaa tarjoiluvadilla vai lukuisilla lautasilla ympärilläsi? Kun sanoit, ettet voi istua pöydässä, jossa on kalaa?
On eri asia syödä se pieni annos siinä pöydässä kuin pitää sitä isoa kalavatia hyöryävänä koko ilta edessäni.
Meillä on muutenkin kaikki ruoat ns seisovan pöydän muodossa. Se kala vain haetaan keittiöstä.
Ja istun eri päässä pöytää kuin ne kalansyöjät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kala-allerginen enkä voi istua pöydässä jossa kalaa seisoo tarjolla.
Miksei voi olla sitten seisovaa pöytää josta jokainen hakee? Meillä on aina jouluna muut ruoat sivupöydällä, kala haetaan keittiöstä.
Miten allergiasi tietää, onko sitä kalaa tarjoiluvadilla vai lukuisilla lautasilla ympärilläsi? Kun sanoit, ettet voi istua pöydässä, jossa on kalaa?
On eri asia syödä se pieni annos siinä pöydässä kuin pitää sitä isoa kalavatia hyöryävänä koko ilta edessäni.
Meillä on muutenkin kaikki ruoat ns seisovan pöydän muodossa. Se kala vain haetaan keittiöstä.
Ja istun eri päässä pöytää kuin ne kalansyöjät.
Allergia on eri asia kuin "haisee pahalta". Ja sekin on eri asia jos se yhden nenään paha haju ja vaatimus siitä ettei kukaan saa sitä haisevaa syödä on runsaan joulupöydän yksi sillipurkki (ärsyttävää, mutta vielä nyt jotenkin ymmärrettävää) vai pääruokana oleva lohi jota 7/8 ruokailijasta syö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kala-allerginen enkä voi istua pöydässä jossa kalaa seisoo tarjolla.
Miksei voi olla sitten seisovaa pöytää josta jokainen hakee? Meillä on aina jouluna muut ruoat sivupöydällä, kala haetaan keittiöstä.
Miten allergiasi tietää, onko sitä kalaa tarjoiluvadilla vai lukuisilla lautasilla ympärilläsi? Kun sanoit, ettet voi istua pöydässä, jossa on kalaa?
On eri asia syödä se pieni annos siinä pöydässä kuin pitää sitä isoa kalavatia hyöryävänä koko ilta edessäni.
Meillä on muutenkin kaikki ruoat ns seisovan pöydän muodossa. Se kala vain haetaan keittiöstä.
Ja istun eri päässä pöytää kuin ne kalansyöjät.Allergia on eri asia kuin "haisee pahalta". Ja sekin on eri asia jos se yhden nenään paha haju ja vaatimus siitä ettei kukaan saa sitä haisevaa syödä on runsaan joulupöydän yksi sillipurkki (ärsyttävää, mutta vielä nyt jotenkin ymmärrettävää) vai pääruokana oleva lohi jota 7/8 ruokailijasta syö.
Aivan. Ja minähän kirjoitin (jos olisit lukenut) että jos on aistiyliherkkä, on ihan ymmärrettävää, että se haju on liikaa.
Koska se on sitä allergisellekin.
Ja jos joku on pahasti allerginen jollekin, ei ehkä kannata laittaa sitä sitten pääruoaksi muillekaan. Vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kala-allerginen enkä voi istua pöydässä jossa kalaa seisoo tarjolla.
Miksei voi olla sitten seisovaa pöytää josta jokainen hakee? Meillä on aina jouluna muut ruoat sivupöydällä, kala haetaan keittiöstä.
Miten allergiasi tietää, onko sitä kalaa tarjoiluvadilla vai lukuisilla lautasilla ympärilläsi? Kun sanoit, ettet voi istua pöydässä, jossa on kalaa?
On eri asia syödä se pieni annos siinä pöydässä kuin pitää sitä isoa kalavatia hyöryävänä koko ilta edessäni.
Meillä on muutenkin kaikki ruoat ns seisovan pöydän muodossa. Se kala vain haetaan keittiöstä.
Ja istun eri päässä pöytää kuin ne kalansyöjät.Allergia on eri asia kuin "haisee pahalta". Ja sekin on eri asia jos se yhden nenään paha haju ja vaatimus siitä ettei kukaan saa sitä haisevaa syödä on runsaan joulupöydän yksi sillipurkki (ärsyttävää, mutta vielä nyt jotenkin ymmärrettävää) vai pääruokana oleva lohi jota 7/8 ruokailijasta syö.
Aivan. Ja minähän kirjoitin (jos olisit lukenut) että jos on aistiyliherkkä, on ihan ymmärrettävää, että se haju on liikaa.
Koska se on sitä allergisellekin.
Ja jos joku on pahasti allerginen jollekin, ei ehkä kannata laittaa sitä sitten pääruoaksi muillekaan. Vai mitä?
Mehän emme tiedä miten asiasta on ilmoitettu. Onko kerrottu "x ei syö kalaa" vai "x:n takia tarjolla ei voi olla kalaa ollenkaan, kenellekään". Eka kun vaikuttaa siltä, että kala muille on ok kunhan x saa jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. keneltäköhän tämä siskosi erityislapsi on perinyt tätä joustamattomuutta? Aikuinen ihminen kykenee kyllä joustamaan ja esim. nostamaan haisevan ruoka-aineen pois pöydästä, jos lapsella on erityisherkkyyttä.En ymmärrä miksi jotkut aikuiset kokevat niin vaikeana ja ärsyttävänä lapsen tarpeiden ja erityispiirteiden huomioinnin. Minusta se kertoo siitä, että tuollainen aikuinen on itsekin hieman erityinen (puutteita joustavuudessa ja mukautuvuudessa, puutteita empatiakyvyssä), Tuli vaan mieleen.. jos nyt miettii, että kummalla pitäisi olla taitoja sietää sitä, että kaikki ei mene niin kuin itse haluaisi/toivoisi., aikuisella vai erityislapsella?
En jättänyt kyseistä tarjottavaa pöytään periaatteen vuoksi, vaan sen takia, että muut halusivat sitä oikeasti syödä. Mukaan lukien minun lapseni.
Ei ihan helppoa arvioida kun ei tiedä kaikkia puolia asiaan. Mutta tuli vain mieleeni, että käykö tämä lapsi usein vierailulla ja syömässä luonanne? Mikäli ei käy kovin usein niin onko todella suuri vaiva olla laittamatta pöytään sellaista mitä tämä erityislapsi ei siedä.Tehdäänhän niin usein myös esim.allergikkojen kohdalla. Esim.jos vierailulle tulee kala-allergikko joka saattaa reagoida jo pelkästä hajusta. Omat lapsesi voisivat myös oppia jotain ja ymmärtää maailmassa erilaisuutta.Ei se vahingoita ketään jos joutuu joskus luopumaan omista tarpeista. Tämä erityislapsihan joutuu varmasti taistelemaan päivittäin vaikeuksiensa kanssa. Ja luopumaan yhtä lailla paljosta. Itsellä ollut lähipiirissä hajuallergikkoja, myös suklaalle, mansikalle, porkkanalle (joka on oma lempiruokani) allergisia ja otan aina huomioon nämä vieraani. Kyllä voimakasta aistiyliherrkkyyttä voi verrata allergiaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen koko elämäni viettänyt erityislapsen sisarena ja voin sanoa että oloni on ollut aina kuin olisinnollut näkymätön ninni.
Olen jo aikuinen, mutta sama jatkuu.
Koko elämä ja maailma pyörii tämän sisaren johtamana. Siis meidän elämä.
Teen muuttoa pois lapsuudenkodista.
Täytin juuri 18v ja en halua hetkeen kuulla mitään vanhemmistani, sisarestani puhumattakaan.
Rakastan heitä, mutta tarvitsen tilaa hengittää.
Äitini on kauhuissaan muutostani.
Lähteehän hyvä " lastenvahti" pois.
Sisareni on 16v.
Pahinta on, kun omatunto kalvaa kauheaa ajatusta. Kun äitini kerran kertoi, että meinasi saada keskenmenon odottaessaan sisartani, tuli mieleeni, että " voi kunnolisikin tullut keskenmeno"
Älä kanna tuosta huonoa omaatuntoa.
On maailman luonnollisinta ja inhimillisintä,
että tuollainen käy mielessä.
Kaikkea hyvää sinulle " ninni"
Katso peiliin, siellä olet IHANA SINÄ😍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. keneltäköhän tämä siskosi erityislapsi on perinyt tätä joustamattomuutta? Aikuinen ihminen kykenee kyllä joustamaan ja esim. nostamaan haisevan ruoka-aineen pois pöydästä, jos lapsella on erityisherkkyyttä.En ymmärrä miksi jotkut aikuiset kokevat niin vaikeana ja ärsyttävänä lapsen tarpeiden ja erityispiirteiden huomioinnin. Minusta se kertoo siitä, että tuollainen aikuinen on itsekin hieman erityinen (puutteita joustavuudessa ja mukautuvuudessa, puutteita empatiakyvyssä), Tuli vaan mieleen.. jos nyt miettii, että kummalla pitäisi olla taitoja sietää sitä, että kaikki ei mene niin kuin itse haluaisi/toivoisi., aikuisella vai erityislapsella?
En jättänyt kyseistä tarjottavaa pöytään periaatteen vuoksi, vaan sen takia, että muut halusivat sitä oikeasti syödä. Mukaan lukien minun lapseni.
Ei ihan helppoa arvioida kun ei tiedä kaikkia puolia asiaan. Mutta tuli vain mieleeni, että käykö tämä lapsi usein vierailulla ja syömässä luonanne? Mikäli ei käy kovin usein niin onko todella suuri vaiva olla laittamatta pöytään sellaista mitä tämä erityislapsi ei siedä.Tehdäänhän niin usein myös esim.allergikkojen kohdalla. Esim.jos vierailulle tulee kala-allergikko joka saattaa reagoida jo pelkästä hajusta. Omat lapsesi voisivat myös oppia jotain ja ymmärtää maailmassa erilaisuutta.Ei se vahingoita ketään jos joutuu joskus luopumaan omista tarpeista. Tämä erityislapsihan joutuu varmasti taistelemaan päivittäin vaikeuksiensa kanssa. Ja luopumaan yhtä lailla paljosta. Itsellä ollut lähipiirissä hajuallergikkoja, myös suklaalle, mansikalle, porkkanalle (joka on oma lempiruokani) allergisia ja otan aina huomioon nämä vieraani. Kyllä voimakasta aistiyliherrkkyyttä voi verrata allergiaan.
Tavalliset lapset joutuvat sietämään sitä erilaisuutta joka päivä päiväkodista lähtien. Omassa kotonaan pitäisi saada voida olla kuten normaalisti ollaan, eikä tanssia yhden erityisen pillin mukaan sielläkin.
Vammaisia he ovat. Miksi tuota oikeaa sanaa ei noista " erityislapsista" voi käyttää?
Kaikki pitää kääriä pumpuliin. Huoh.