Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Siskoni ja hänen erityislapsensa hermostuttaa

Vierailija
16.12.2019 |

Siskolla on erityislapsi. Lapsi on, noh, temperamenttinen, ja tavallaan ymmärrän, että sisko haluaa helpottaa omaa arkeaan tekemällä asiat juuri niin kuin lapsi haluaa. Ei vaadi mitään, ruoka on vain sitä, mitä se syö jne.

Sama asia kun tulee meille kylään, sisko olettaa, että teemme kaikkemme, ettei lapsi hermostu. Tämä on pahimmillaan tarkoittanut sitä, että sisko on suuttunut, koska en suostunut ottamaan pöydästä pois tiettyä tarjottavaa, joka haisi lapsen mielestä. Ei siis olisi edes vaadittu maistamaan sitä tai mitään, kukaan muukaan ei vain olisi saanut syödä sitä.

Miten paljon minun oikein kuuluu joustaa tällaisessa? Alan jo välttelemään siskon tapaamista tämän vuoksi. Hän ja lapsi on rakkaita, mutta suoraan, sanottuna en, haluaisi rajoituksia omaan elämääni, koska hänen lapsensa vaatii. Jouluksi jäädään lasten kanssa nyt kolmistaan, ei mennä vanhemmille, koska siellä pyörii erityislapsen johtama sirkus.

Harmittaa, mutta pelkään, että jos menemme sinne minulta menee lopullisesti hermot ja suutun ja pilaan kaikkien, joulun.

Kommentit (229)

Vierailija
1/229 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos lapsi on oikeasti erityislapsi eikä siis vain temperamenttinen, kuten sanoit, niin silloin tilanteet vaatii kaikilta erityisen pitkää pinnaa. Myös sinulta. Ehkäpä sisko on aivan loppu ja väsynyt tilanteeseen, eikä pärjää enää muuten kuin yrittämällä kaikin keinoin välttää räjähdystä. Oletko tarjonnut apua, esimerkiksi pientä hengähdystaukoa hänelle? Ota lapsi tunniksi ulkoilemaan kanssasi ja sisko saa maata sisällä vaikka katsomassa telkkua jos haluaa.

Vierailija
2/229 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa enemmänkin vaan vapaasti (lue=huonosti) kasvatetusta lapsesta. Ilmoita, että luonasi määräät sinä, ja kotona saa sitten olla miten siskosi antaa.

Lapset pitävät auktoriteeteista, ole siis tiukka.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/229 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

On siis oikeasti erityislapsi ja ymmärrän kyllä, että vaikeudet johtuvat siitä.

Ja varmasti on siskoni väsynyt ja olen kyllä pyrkinyt auttamaan häntä mahdollisuuksien mukaan, juurikin esimerkiksi vahtimalla lasta usein hänen kotonaan, siskoni on käynyt silloin esimerkiksi kahvilla tai lenkillä.

Kyllähän minunkin pitäisi varmaan, venyä enempi, mutta väkisin nyt joulun alla oon ruvennut haaveilemaan perhejoulusta, jossa voitaisiin tehdä asioita useamman kuin yhden henkilön mielenmulaan.

Vierailija
4/229 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aistiyliherkkä? Silloin tuo hajuongelma on ymmärrettävä.

Vierailija
5/229 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei erityislapsen kanssa pidä antaa kaikkea periksi, vaan todellakin totuttaa asioihin, sillä nää vaatii huimasti enemmän aikaa ja vaivaa kuin muilla, kannattaa neuvoa sitä siskoa hankkimaan vaikka toimintaterapeutti lapselle.

Vierailija
6/229 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän minunkin pitäisi varmaan, venyä enempi, mutta väkisin nyt joulun alla oon ruvennut haaveilemaan perhejoulusta, jossa voitaisiin tehdä asioita useamman kuin yhden henkilön mielenmulaan.

Tästä moni erityislapsen vanhempi haaveilee. Vanhemman kohdalla tämän haaveen toteutumisesta  vaan on luovuttava, ja se onkin iso osa lapsen erityisyyden hyväksymisprosessia. Vanhoista haaveista luopuminen, ja niiden korvaaminen jollain muulla, toteutettavissa olevalla.

Sinä et kuulu perheeseen, joten sinun on mahdollista saada haaveilemasi joulu siten, että eriytät joulunviettosi siskon perheen joulunvietosta. Tämä on tietysti siskolle kurjaa, koska erityislasten perheet joutuvat muutenkin monesti tilanteeseen, jossa tulevat eristetyksi muista ihmisistä juuri siitä syystä, että muut ihmiset kaipaavat rauhaa eivätkä jaksa sopeutua yhden ihmisen erityistarpeisiin. Sinä saat kuitenkin itse päättää mitä haluat ja mikä on sinulle tärkeää, ja jos se tänä jouluna on rauhallinen perhejoulu, silloin sinun täytyy tämä tuoda esille siskollesi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/229 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän minunkin pitäisi varmaan, venyä enempi, mutta väkisin nyt joulun alla oon ruvennut haaveilemaan perhejoulusta, jossa voitaisiin tehdä asioita useamman kuin yhden henkilön mielenmulaan.

Tästä moni erityislapsen vanhempi haaveilee. Vanhemman kohdalla tämän haaveen toteutumisesta  vaan on luovuttava, ja se onkin iso osa lapsen erityisyyden hyväksymisprosessia. Vanhoista haaveista luopuminen, ja niiden korvaaminen jollain muulla, toteutettavissa olevalla.

Sinä et kuulu perheeseen, joten sinun on mahdollista saada haaveilemasi joulu siten, että eriytät joulunviettosi siskon perheen joulunvietosta. Tämä on tietysti siskolle kurjaa, koska erityislasten perheet joutuvat muutenkin monesti tilanteeseen, jossa tulevat eristetyksi muista ihmisistä juuri siitä syystä, että muut ihmiset kaipaavat rauhaa eivätkä jaksa sopeutua yhden ihmisen erityistarpeisiin. Sinä saat kuitenkin itse päättää mitä haluat ja mikä on sinulle tärkeää, ja jos se tänä jouluna on rauhallinen perhejoulu, silloin sinun täytyy tämä tuoda esille siskollesi.

Kiitos tekstistäsi. Tätä mä ehkä vähän hainkin tällä koko jutulla. Haluan juuri nimenomaan itse nauttia rauhallisuudesta ja ennalta-arvattu uudesta jouluna, mutta samaan aikaan omaan huonon omantunnon siitä. Yritän ajatella, että minun ei tarvitse tavallaan upota samaan suohon siskoni kanssa, voinhan olla avuksi muulloin ja muuten kuin jouluna. Ap

Vierailija
8/229 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei erityislapsen kanssa pidä antaa kaikkea periksi, vaan todellakin totuttaa asioihin, sillä nää vaatii huimasti enemmän aikaa ja vaivaa kuin muilla, kannattaa neuvoa sitä siskoa hankkimaan vaikka toimintaterapeutti lapselle.

No joo, mutta oikeasti meidän on täältä palstalta käsin ihan mahditon sanoa, miten monta tärkeämpää totutteluoperaatiota sillä lapsella jo on käynnissä. Kun erityislasten kanssa on myös pakko priorisoida, kaikkia taisteluja ei voi käydä yhtä sikaa. Joten itse asiassa en kehottaisi menemään neuvomaan, päinvastoin: kannattaa pitää leipäläpensä kiinni kun ei oikeasti tiedä tilannetta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/229 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän minunkin pitäisi varmaan, venyä enempi, mutta väkisin nyt joulun alla oon ruvennut haaveilemaan perhejoulusta, jossa voitaisiin tehdä asioita useamman kuin yhden henkilön mielenmulaan.

Tästä moni erityislapsen vanhempi haaveilee. Vanhemman kohdalla tämän haaveen toteutumisesta  vaan on luovuttava, ja se onkin iso osa lapsen erityisyyden hyväksymisprosessia. Vanhoista haaveista luopuminen, ja niiden korvaaminen jollain muulla, toteutettavissa olevalla.

Sinä et kuulu perheeseen, joten sinun on mahdollista saada haaveilemasi joulu siten, että eriytät joulunviettosi siskon perheen joulunvietosta. Tämä on tietysti siskolle kurjaa, koska erityislasten perheet joutuvat muutenkin monesti tilanteeseen, jossa tulevat eristetyksi muista ihmisistä juuri siitä syystä, että muut ihmiset kaipaavat rauhaa eivätkä jaksa sopeutua yhden ihmisen erityistarpeisiin. Sinä saat kuitenkin itse päättää mitä haluat ja mikä on sinulle tärkeää, ja jos se tänä jouluna on rauhallinen perhejoulu, silloin sinun täytyy tämä tuoda esille siskollesi.

Kiitos tekstistäsi. Tätä mä ehkä vähän hainkin tällä koko jutulla. Haluan juuri nimenomaan itse nauttia rauhallisuudesta ja ennalta-arvattu uudesta jouluna, mutta samaan aikaan omaan huonon omantunnon siitä. Yritän ajatella, että minun ei tarvitse tavallaan upota samaan suohon siskoni kanssa, voinhan olla avuksi muulloin ja muuten kuin jouluna. Ap

Erityislapsen äitinä toivoisin, että todellakin kertoisit ajatuksistasi mahdollisimman pian. Ei sitten kyllä tarvis enää jatkossakaan auttaa, koska en koskaan enää tämän jälkeen haluaisi sua tavata. En ylipäätään halua tunkea sinne, missä meitä ei haluta, tässämaailmassa on muutenkin tarpeeksi vaikeuksia ja ikäviä tilanteita. Siksi ois hyvä tietää siitä nyt eikä kuvitella, että oot luotettava ystävä.

Vierailija
10/229 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hmm.. keneltäköhän tämä siskosi erityislapsi on perinyt tätä joustamattomuutta? Aikuinen ihminen kykenee kyllä joustamaan ja esim. nostamaan haisevan ruoka-aineen pois pöydästä, jos lapsella on erityisherkkyyttä.En ymmärrä miksi jotkut aikuiset kokevat niin vaikeana ja ärsyttävänä lapsen tarpeiden ja erityispiirteiden huomioinnin. Minusta se kertoo siitä, että tuollainen aikuinen on itsekin hieman erityinen (puutteita joustavuudessa ja mukautuvuudessa, puutteita empatiakyvyssä), Tuli vaan mieleen.. jos nyt miettii, että kummalla pitäisi olla taitoja sietää sitä, että kaikki ei mene niin kuin itse haluaisi/toivoisi., aikuisella vai erityislapsella?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/229 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän minunkin pitäisi varmaan, venyä enempi, mutta väkisin nyt joulun alla oon ruvennut haaveilemaan perhejoulusta, jossa voitaisiin tehdä asioita useamman kuin yhden henkilön mielenmulaan.

Tästä moni erityislapsen vanhempi haaveilee. Vanhemman kohdalla tämän haaveen toteutumisesta  vaan on luovuttava, ja se onkin iso osa lapsen erityisyyden hyväksymisprosessia. Vanhoista haaveista luopuminen, ja niiden korvaaminen jollain muulla, toteutettavissa olevalla.

Sinä et kuulu perheeseen, joten sinun on mahdollista saada haaveilemasi joulu siten, että eriytät joulunviettosi siskon perheen joulunvietosta. Tämä on tietysti siskolle kurjaa, koska erityislasten perheet joutuvat muutenkin monesti tilanteeseen, jossa tulevat eristetyksi muista ihmisistä juuri siitä syystä, että muut ihmiset kaipaavat rauhaa eivätkä jaksa sopeutua yhden ihmisen erityistarpeisiin. Sinä saat kuitenkin itse päättää mitä haluat ja mikä on sinulle tärkeää, ja jos se tänä jouluna on rauhallinen perhejoulu, silloin sinun täytyy tämä tuoda esille siskollesi.

Kiitos tekstistäsi. Tätä mä ehkä vähän hainkin tällä koko jutulla. Haluan juuri nimenomaan itse nauttia rauhallisuudesta ja ennalta-arvattu uudesta jouluna, mutta samaan aikaan omaan huonon omantunnon siitä. Yritän ajatella, että minun ei tarvitse tavallaan upota samaan suohon siskoni kanssa, voinhan olla avuksi muulloin ja muuten kuin jouluna. Ap

Erityislapsen äitinä toivoisin, että todellakin kertoisit ajatuksistasi mahdollisimman pian. Ei sitten kyllä tarvis enää jatkossakaan auttaa, koska en koskaan enää tämän jälkeen haluaisi sua tavata. En ylipäätään halua tunkea sinne, missä meitä ei haluta, tässämaailmassa on muutenkin tarpeeksi vaikeuksia ja ikäviä tilanteita. Siksi ois hyvä tietää siitä nyt eikä kuvitella, että oot luotettava ystävä.

Jopas oli itsekäs vastaus. Eli kaikkien pitää mennä sun ja sun lapsesi tahtomalla tavalla, muilla ei saa olla omia toiveita eikä haluja? Ja kun sulla on sen lapsesi kanssa raskasta niin kaikilla muillakin pitää olla. Eli sinä, sinä ja sinä ja sun lapsi. Mitäs jos muiden lapset kärsii erityislapsen käytöksestä, ei niitä saa ajatella vaan pelkästään sun lasta. Eipä tuossa paljoa menetä jos sua ei tarvisi enää tavata.

Vierailija
12/229 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. keneltäköhän tämä siskosi erityislapsi on perinyt tätä joustamattomuutta? Aikuinen ihminen kykenee kyllä joustamaan ja esim. nostamaan haisevan ruoka-aineen pois pöydästä, jos lapsella on erityisherkkyyttä.En ymmärrä miksi jotkut aikuiset kokevat niin vaikeana ja ärsyttävänä lapsen tarpeiden ja erityispiirteiden huomioinnin. Minusta se kertoo siitä, että tuollainen aikuinen on itsekin hieman erityinen (puutteita joustavuudessa ja mukautuvuudessa, puutteita empatiakyvyssä), Tuli vaan mieleen.. jos nyt miettii, että kummalla pitäisi olla taitoja sietää sitä, että kaikki ei mene niin kuin itse haluaisi/toivoisi., aikuisella vai erityislapsella?

Mitäs luulet, minkälainen elämä tulee olemaan sillä erityislapsella isompana ja aikuisena kun oppii että sen pillin mukaan pitää koko maailman pyöriä. Kun ei se pyöri, on olemassa muitakin ihmisiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/229 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. keneltäköhän tämä siskosi erityislapsi on perinyt tätä joustamattomuutta? Aikuinen ihminen kykenee kyllä joustamaan ja esim. nostamaan haisevan ruoka-aineen pois pöydästä, jos lapsella on erityisherkkyyttä.En ymmärrä miksi jotkut aikuiset kokevat niin vaikeana ja ärsyttävänä lapsen tarpeiden ja erityispiirteiden huomioinnin. Minusta se kertoo siitä, että tuollainen aikuinen on itsekin hieman erityinen (puutteita joustavuudessa ja mukautuvuudessa, puutteita empatiakyvyssä), Tuli vaan mieleen.. jos nyt miettii, että kummalla pitäisi olla taitoja sietää sitä, että kaikki ei mene niin kuin itse haluaisi/toivoisi., aikuisella vai erityislapsella?

En jättänyt kyseistä tarjottavaa pöytään periaatteen vuoksi, vaan sen takia, että muut halusivat sitä oikeasti syödä. Mukaan lukien minun lapseni.

Vierailija
14/229 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän minunkin pitäisi varmaan, venyä enempi, mutta väkisin nyt joulun alla oon ruvennut haaveilemaan perhejoulusta, jossa voitaisiin tehdä asioita useamman kuin yhden henkilön mielenmulaan.

Tästä moni erityislapsen vanhempi haaveilee. Vanhemman kohdalla tämän haaveen toteutumisesta  vaan on luovuttava, ja se onkin iso osa lapsen erityisyyden hyväksymisprosessia. Vanhoista haaveista luopuminen, ja niiden korvaaminen jollain muulla, toteutettavissa olevalla.

Sinä et kuulu perheeseen, joten sinun on mahdollista saada haaveilemasi joulu siten, että eriytät joulunviettosi siskon perheen joulunvietosta. Tämä on tietysti siskolle kurjaa, koska erityislasten perheet joutuvat muutenkin monesti tilanteeseen, jossa tulevat eristetyksi muista ihmisistä juuri siitä syystä, että muut ihmiset kaipaavat rauhaa eivätkä jaksa sopeutua yhden ihmisen erityistarpeisiin. Sinä saat kuitenkin itse päättää mitä haluat ja mikä on sinulle tärkeää, ja jos se tänä jouluna on rauhallinen perhejoulu, silloin sinun täytyy tämä tuoda esille siskollesi.

Kiitos tekstistäsi. Tätä mä ehkä vähän hainkin tällä koko jutulla. Haluan juuri nimenomaan itse nauttia rauhallisuudesta ja ennalta-arvattu uudesta jouluna, mutta samaan aikaan omaan huonon omantunnon siitä. Yritän ajatella, että minun ei tarvitse tavallaan upota samaan suohon siskoni kanssa, voinhan olla avuksi muulloin ja muuten kuin jouluna. Ap

Erityislapsen äitinä toivoisin, että todellakin kertoisit ajatuksistasi mahdollisimman pian. Ei sitten kyllä tarvis enää jatkossakaan auttaa, koska en koskaan enää tämän jälkeen haluaisi sua tavata. En ylipäätään halua tunkea sinne, missä meitä ei haluta, tässämaailmassa on muutenkin tarpeeksi vaikeuksia ja ikäviä tilanteita. Siksi ois hyvä tietää siitä nyt eikä kuvitella, että oot luotettava ystävä.

Jopas oli itsekäs vastaus. Eli kaikkien pitää mennä sun ja sun lapsesi tahtomalla tavalla, muilla ei saa olla omia toiveita eikä haluja? Ja kun sulla on sen lapsesi kanssa raskasta niin kaikilla muillakin pitää olla. Eli sinä, sinä ja sinä ja sun lapsi. Mitäs jos muiden lapset kärsii erityislapsen käytöksestä, ei niitä saa ajatella vaan pelkästään sun lasta. Eipä tuossa paljoa menetä jos sua ei tarvisi enää tavata.

Ei kun pointti on just siinä, että koko yhteiskunta toimii niin ”terveiden” ehdoilla, että siinä ei ole muille mitään sijaa. Ja jos sanoo, ettei se ole ok, saa aina jonkun sun kaltaisen päälleen huutamaan, miten itsekästä on olla vammainen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/229 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän minunkin pitäisi varmaan, venyä enempi, mutta väkisin nyt joulun alla oon ruvennut haaveilemaan perhejoulusta, jossa voitaisiin tehdä asioita useamman kuin yhden henkilön mielenmulaan.

Tästä moni erityislapsen vanhempi haaveilee. Vanhemman kohdalla tämän haaveen toteutumisesta  vaan on luovuttava, ja se onkin iso osa lapsen erityisyyden hyväksymisprosessia. Vanhoista haaveista luopuminen, ja niiden korvaaminen jollain muulla, toteutettavissa olevalla.

Sinä et kuulu perheeseen, joten sinun on mahdollista saada haaveilemasi joulu siten, että eriytät joulunviettosi siskon perheen joulunvietosta. Tämä on tietysti siskolle kurjaa, koska erityislasten perheet joutuvat muutenkin monesti tilanteeseen, jossa tulevat eristetyksi muista ihmisistä juuri siitä syystä, että muut ihmiset kaipaavat rauhaa eivätkä jaksa sopeutua yhden ihmisen erityistarpeisiin. Sinä saat kuitenkin itse päättää mitä haluat ja mikä on sinulle tärkeää, ja jos se tänä jouluna on rauhallinen perhejoulu, silloin sinun täytyy tämä tuoda esille siskollesi.

Kiitos tekstistäsi. Tätä mä ehkä vähän hainkin tällä koko jutulla. Haluan juuri nimenomaan itse nauttia rauhallisuudesta ja ennalta-arvattu uudesta jouluna, mutta samaan aikaan omaan huonon omantunnon siitä. Yritän ajatella, että minun ei tarvitse tavallaan upota samaan suohon siskoni kanssa, voinhan olla avuksi muulloin ja muuten kuin jouluna. Ap

Erityislapsen äitinä toivoisin, että todellakin kertoisit ajatuksistasi mahdollisimman pian. Ei sitten kyllä tarvis enää jatkossakaan auttaa, koska en koskaan enää tämän jälkeen haluaisi sua tavata. En ylipäätään halua tunkea sinne, missä meitä ei haluta, tässämaailmassa on muutenkin tarpeeksi vaikeuksia ja ikäviä tilanteita. Siksi ois hyvä tietää siitä nyt eikä kuvitella, että oot luotettava ystävä.

Jopas oli itsekäs vastaus. Eli kaikkien pitää mennä sun ja sun lapsesi tahtomalla tavalla, muilla ei saa olla omia toiveita eikä haluja? Ja kun sulla on sen lapsesi kanssa raskasta niin kaikilla muillakin pitää olla. Eli sinä, sinä ja sinä ja sun lapsi. Mitäs jos muiden lapset kärsii erityislapsen käytöksestä, ei niitä saa ajatella vaan pelkästään sun lasta. Eipä tuossa paljoa menetä jos sua ei tarvisi enää tavata.

Päinvastoin. Ei todellakaan tarvi sietää meitä enää, jos se niin raskasta on.

Vierailija
16/229 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joulurauhaan on jokaisella oikeus hakeutua.

Vierailija
17/229 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän minunkin pitäisi varmaan, venyä enempi, mutta väkisin nyt joulun alla oon ruvennut haaveilemaan perhejoulusta, jossa voitaisiin tehdä asioita useamman kuin yhden henkilön mielenmulaan.

Tästä moni erityislapsen vanhempi haaveilee. Vanhemman kohdalla tämän haaveen toteutumisesta  vaan on luovuttava, ja se onkin iso osa lapsen erityisyyden hyväksymisprosessia. Vanhoista haaveista luopuminen, ja niiden korvaaminen jollain muulla, toteutettavissa olevalla.

Sinä et kuulu perheeseen, joten sinun on mahdollista saada haaveilemasi joulu siten, että eriytät joulunviettosi siskon perheen joulunvietosta. Tämä on tietysti siskolle kurjaa, koska erityislasten perheet joutuvat muutenkin monesti tilanteeseen, jossa tulevat eristetyksi muista ihmisistä juuri siitä syystä, että muut ihmiset kaipaavat rauhaa eivätkä jaksa sopeutua yhden ihmisen erityistarpeisiin. Sinä saat kuitenkin itse päättää mitä haluat ja mikä on sinulle tärkeää, ja jos se tänä jouluna on rauhallinen perhejoulu, silloin sinun täytyy tämä tuoda esille siskollesi.

Kiitos tekstistäsi. Tätä mä ehkä vähän hainkin tällä koko jutulla. Haluan juuri nimenomaan itse nauttia rauhallisuudesta ja ennalta-arvattu uudesta jouluna, mutta samaan aikaan omaan huonon omantunnon siitä. Yritän ajatella, että minun ei tarvitse tavallaan upota samaan suohon siskoni kanssa, voinhan olla avuksi muulloin ja muuten kuin jouluna. Ap

Erityislapsen äitinä toivoisin, että todellakin kertoisit ajatuksistasi mahdollisimman pian. Ei sitten kyllä tarvis enää jatkossakaan auttaa, koska en koskaan enää tämän jälkeen haluaisi sua tavata. En ylipäätään halua tunkea sinne, missä meitä ei haluta, tässämaailmassa on muutenkin tarpeeksi vaikeuksia ja ikäviä tilanteita. Siksi ois hyvä tietää siitä nyt eikä kuvitella, että oot luotettava ystävä.

Jopas oli itsekäs vastaus. Eli kaikkien pitää mennä sun ja sun lapsesi tahtomalla tavalla, muilla ei saa olla omia toiveita eikä haluja? Ja kun sulla on sen lapsesi kanssa raskasta niin kaikilla muillakin pitää olla. Eli sinä, sinä ja sinä ja sun lapsi. Mitäs jos muiden lapset kärsii erityislapsen käytöksestä, ei niitä saa ajatella vaan pelkästään sun lasta. Eipä tuossa paljoa menetä jos sua ei tarvisi enää tavata.

Ei kun pointti on just siinä, että koko yhteiskunta toimii niin ”terveiden” ehdoilla, että siinä ei ole muille mitään sijaa. Ja jos sanoo, ettei se ole ok, saa aina jonkun sun kaltaisen päälleen huutamaan, miten itsekästä on olla vammainen.

Jopas oot katkera. En mä sanonut sinnepäinkään että on itsekästä olla vammainen, sillehän ei kukaan mitään mahda. Vaan siitä oli kyse että ei niitä erityislapsia pidä pelkästään huomioida niin että kenenkään muun tahdolla ei ole väliä. Eli jos ap haluaa viettää joulun omien lastensa kanssa koska häslinki siskonsa muksun kanssa on uuvuttavaa, niin sä hyökkäät ja haukut ettet tuommosen kanssa haluaisi olla tekemisissä. Koska pitäisi ymmärtää vain ja ainostaan sitä erityislasta, piittaamatta muista lapsista. Kyllä sille erityisellekin voi rajoja laittaa eikä paapoa ettei sen vaan tuu paha mieli.

Vierailija
18/229 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen kala-allerginen enkä voi istua pöydässä jossa kalaa seisoo tarjolla. 

Miksei voi olla sitten seisovaa pöytää josta jokainen hakee? Meillä on aina jouluna muut ruoat sivupöydällä, kala haetaan keittiöstä.

Vierailija
19/229 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän minunkin pitäisi varmaan, venyä enempi, mutta väkisin nyt joulun alla oon ruvennut haaveilemaan perhejoulusta, jossa voitaisiin tehdä asioita useamman kuin yhden henkilön mielenmulaan.

Tästä moni erityislapsen vanhempi haaveilee. Vanhemman kohdalla tämän haaveen toteutumisesta  vaan on luovuttava, ja se onkin iso osa lapsen erityisyyden hyväksymisprosessia. Vanhoista haaveista luopuminen, ja niiden korvaaminen jollain muulla, toteutettavissa olevalla.

Sinä et kuulu perheeseen, joten sinun on mahdollista saada haaveilemasi joulu siten, että eriytät joulunviettosi siskon perheen joulunvietosta. Tämä on tietysti siskolle kurjaa, koska erityislasten perheet joutuvat muutenkin monesti tilanteeseen, jossa tulevat eristetyksi muista ihmisistä juuri siitä syystä, että muut ihmiset kaipaavat rauhaa eivätkä jaksa sopeutua yhden ihmisen erityistarpeisiin. Sinä saat kuitenkin itse päättää mitä haluat ja mikä on sinulle tärkeää, ja jos se tänä jouluna on rauhallinen perhejoulu, silloin sinun täytyy tämä tuoda esille siskollesi.

Kiitos tekstistäsi. Tätä mä ehkä vähän hainkin tällä koko jutulla. Haluan juuri nimenomaan itse nauttia rauhallisuudesta ja ennalta-arvattu uudesta jouluna, mutta samaan aikaan omaan huonon omantunnon siitä. Yritän ajatella, että minun ei tarvitse tavallaan upota samaan suohon siskoni kanssa, voinhan olla avuksi muulloin ja muuten kuin jouluna. Ap

Erityislapsen äitinä toivoisin, että todellakin kertoisit ajatuksistasi mahdollisimman pian. Ei sitten kyllä tarvis enää jatkossakaan auttaa, koska en koskaan enää tämän jälkeen haluaisi sua tavata. En ylipäätään halua tunkea sinne, missä meitä ei haluta, tässämaailmassa on muutenkin tarpeeksi vaikeuksia ja ikäviä tilanteita. Siksi ois hyvä tietää siitä nyt eikä kuvitella, että oot luotettava ystävä.

Jopas oli itsekäs vastaus. Eli kaikkien pitää mennä sun ja sun lapsesi tahtomalla tavalla, muilla ei saa olla omia toiveita eikä haluja? Ja kun sulla on sen lapsesi kanssa raskasta niin kaikilla muillakin pitää olla. Eli sinä, sinä ja sinä ja sun lapsi. Mitäs jos muiden lapset kärsii erityislapsen käytöksestä, ei niitä saa ajatella vaan pelkästään sun lasta. Eipä tuossa paljoa menetä jos sua ei tarvisi enää tavata.

Ei kun pointti on just siinä, että koko yhteiskunta toimii niin ”terveiden” ehdoilla, että siinä ei ole muille mitään sijaa. Ja jos sanoo, ettei se ole ok, saa aina jonkun sun kaltaisen päälleen huutamaan, miten itsekästä on olla vammainen.

Jopas oot katkera. En mä sanonut sinnepäinkään että on itsekästä olla vammainen, sillehän ei kukaan mitään mahda. Vaan siitä oli kyse että ei niitä erityislapsia pidä pelkästään huomioida niin että kenenkään muun tahdolla ei ole väliä. Eli jos ap haluaa viettää joulun omien lastensa kanssa koska häslinki siskonsa muksun kanssa on uuvuttavaa, niin sä hyökkäät ja haukut ettet tuommosen kanssa haluaisi olla tekemisissä. Koska pitäisi ymmärtää vain ja ainostaan sitä erityislasta, piittaamatta muista lapsista. Kyllä sille erityisellekin voi rajoja laittaa eikä paapoa ettei sen vaan tuu paha mieli.

Mistä sä tiedät, ettei sille ole laitettu rajoja? Ehkä se vaan on vammainen niistä rajoista huolimatta? Vaikka kuinka on käsketty parantua ja sanottu, että pitää lopattaa vammailu?

Vierailija
20/229 |
16.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vähemmän pilkkuja niin kyllä se siitä!